Väittämällä italialaiseksi kanasalaatiksi

Kävimme tänään pyöräillen L'Epinen kylässä, se on tästä seuraava rannikkoa pitkin. Siellä oli tänään markkinat, aivan samat kuin oli Barbatressa viikolla ja tässä  meidän omalla kylällä (jonka nimi on vaikea ja pitkä) oli eilen ja on huomenna. Samat kenkämyyjät, kanan grillaajat, veitsenterottajat, juustotiskit ja vihanneskojut. Meille oli kehittynyt mieliteko grillattua kanaa kohtaan ja sellaisen kävimme ostamassa. Oli kohtuukokoinen lintu eikä niin kallis kuin epähuomiossa Plestinissä viime syksynä ostimme. 

Samalla reissulla kurkkasimme kahden hautausmaan WW2- muistomerkit ja sotilashaudat, löysin myös reissun ensimmäiset kastelukannutkin. En ole muistanut niitä etsiskellä tätä ennen. Luimme jo netistä, mikä oli se tapaus, jossa kuolivat useimmat noissa haudoissa lepäävät, 17.6.1940 tapahtui Lancastria-laivan uppoaminen ja vei suuren määrän ihmishenkiä. 

Mutta takaisin päivälliseen. Tässä ei oikeasti ole paljon italialaisuutta, paitsi se että olemme Italian naapurimaassa. Ajattelin tehdä kanasalaatin ja sille gremolataa, mutta meilläpä ei ollut persiljaa. Tein sen sitten basilikasta. 

Kanasalaatti kahdelle wannabe-gremolatalla

• 1 pieni grillattu kana luista riivittynä (luulen, että täällä myydäänkin kanoja, ei niinkään broilereita)
• 1/3 punaista paprikaa suikaleina
• 1/3 keltaista paprikaa suikaleina
• 1/3 vihreää paprikaa suikaleina
• puolikas suurta keltaista tomaattia paloina (jäi eiliseltä salaatilta) 
• 10 cm pätkä kurkkua viipaleina
• loput parsoista, ihan vain nuput kevyesti kypsennettyinä (noin 15 nuppua)

Gremolata

• 1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna
• tuoretta basilikaa silppuna
• 1 tl sitruunankuorta raastettuna
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä 
• ripaus suolaa ja pippuria

Sekoitin vihannekset ja riivityt kanapalat salaattikulhossa. Jätin vähän kanaa syrjään, jollemme jaksaisi kaikkea, vaan jäisi tähdenlentoja (jäi pieni rasiallinen). Gremolataa varten sekoitin sen ainekset niin hyvin kuin pystyin, minulla ei ole sauvasekoitinta tai muutakaan sötkötintä mobiilikeittiössäni. Levittelin kastikkeen salaatin päälle ja söimme sen hyvillä mielin ja sanoimme, että grazie. 

Giro d'Italiassa oli viimeinen vuorietappi, saatoimme katsoa lähetystä aika hyvin. Ai että Tadel Pogacar on ylivoimainen, hänelle ei nyt juuri kukaan muu voi yhtään mitään. Hän voitti kuudennen etapin tässä kisassa, viidennen pinkkipaidassa ja johtaa kokonaiskilpailua sen verran topakasti, että huomenna tarvitsee vain ajaa pääjoukossa maaliin Roomassa. Joku voisi sanoa, että oli tylsä kisa, mutta minä en sano, kun suosikkini voittaa. Nairo olisi saanut sen yhden etapin minun puolestani voittaa, mutta toinen tilakin oli ihan kiva juttu. 

Kana-mozzarellasalaatti

Minulla oli valmistusjonossa kokonainen yrttimaustettu broileri ja eilen se pääsi painekattilaan kypsymään. Nyt olisin voinut käyttää haudutuspataakin, mutta tein kumminkin painekattilassa kaasulla, tuli nopeasti valmista. Broilerin lisäksi kokosin tarjoilulautaselle monenlaisia vihanneksia, pallon buffalomozzarellaa ja tein kirpeän sinappikastikkeen. Kaik män ja piisasi. Broilerista meni noin kolmannes, kaksi kolmannesta laitoin tiiviiseen rasiaan myöhemmin käytettäväksi. 

Kana-mozzarellasalaatti kahdelle

• yrttimaustettu kokonainen broileri
• 2 dl vettä painekattilan pohjalle
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• tammenlehväsalaatin lehtiä
• rapeaa salaattia puoli kerää
• 5 cm pätkä kurkkua
• 3 retiisiä
• 2 tomaattia
• 0,5 punaista suippopaprikaa
• 0,5 oranssia paprikaa
• kevätsipulia
• 0,5 sitruunan mehu
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl makeankirpeää sinappia
• 0,5 tl sokeria
• ripaus suolaa ja pippuria

Tällä kertaa olin vähän laiska, enkä tehnyt broilerille muuta kuin nostin sen painekattilaan ritilän päälle, alla kattilan pohjalla oli pari desiä vettä. Jos olisi ollut viitseliäämpi, olisin voinut käyttää broileria pannulla ottamassa vähän väriä ja sutikoinut nahkaan vielä valkosipuli- ja inkiväärimurskan seosta. Mutten viitsinyt. Laitoin kannen painekattilan päälle ja odotin kaasulieden äärellä, että paine alkoi kerääntyä, höyryä lakkasi tulemasta ja kannen paineilmaisin nousi puoleen väliin. Siinä koitin sitä sitten pitää, vähän piti säätää kaasuliekkiä kattilan alla. Tällä kertaa kypsensin broileria noin 45 minuuttia, kymmenen minuuttia kauemmin kuin edellisellä kerralla. 

Kun aika tuli täyteen, päästin paineen kattilasta ja otin linnun esille, mittasin sen sisälämmön, joka oli 75 astetta. Kun broileri hieman jäähtyi, nostin sen kertahanskoin suojatuin käsin tarjottimelle ja riivin lihat säilytysrasiaan. 

Kokosin salaatin laakealle lautaselle, asettelin salaatinlehtiä kehäksi. Siivutin kurkun, paprikan ja retiisit oikein ohuiksi suikaleiksi ja leikkasin tomaatit viipaleiksi, silppusin kevätsipulin. Levittelin kaikki vihannekset salaattirenkaan päälle. Keskelle asetin mozzarellapallon ja reunustin sen nyhtökanapaloilla. 

Kastikkeen sekoitin kupposessa, sitruunamehu, oliiviöljy, sinappi, suola, pippuri ja sokeri tasaiseksi kastikkeeksi, jonka lurittelin salaatin päälle. Lopuksi vielä kevätsipulisilppu pinnalle. Tällä kertaa jaksoimme syödä kaiken, tosin sitä broileria jäi tietysti toiselle päivälle, mutta kaikki meni tarjoiluvadilta, mikä on meiksi hyvin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, jonne kerään kaikki höyrypannukokemukseni. 

Kanasalaattia kolmelle terveelle ja yhdelle flunssaiselle

Reissumme Portugalissa on edennyt Praia da Barrasta eteläiseen Portugaliin. Ensimmäinen pysäkki oli Batalhan luostari, sen katoton osa on edelleen vaiheessa.

Matkalla poikkesimme myös katsomassa merkillistä Bacalhôa Buddha Eden-nimistä paikkaa. Kävimme saman omistajan viinitalossa Setubalin lähellä viime keväänä ja silloin jo tuumimme, että jos osumme kohdalle, tuo Buddha-paikka pitää tsekata. Nyt on sopiva hetki siihen. Saavuimme paikkaan puolilta päivin, muutama auto oli laajalla parkkipaikalla. Liput maksoivat muistaakseni 5 euroa, 9 eurolla saa kesällä possujunalipunkin, mutta nyt possujuna oli talviteloilla. Se olisi voinut kyllä olla tarpeen, alue on kuulema 35 hehtaaria. Koitin järkeillä sitä, kuinka suuri alue se oikein on ja päädyin siihen, että se on helkatin suuri.

Kyseessä oli kyllä yksi hämmästyttävimmistä paikoista, joissa olemme Portugalissa käyneet. Siellä oli niin paljon taidetta, etenkin veistoksia, ettei millään ehtinyt ja jaksanut kiertää ja katsoa. Pidimme paikasta todella paljon, ehkä juuri siksi, että siellä oli niin suuri absurdiustaso. Kävimme syömässä lounasta paikan ravintolassa, ihan kelpomättöä, etenkin salaatti- ja papuosastoa oli hyvin. Keittokin oli maistuvaa.

Yöksi pysähdyimme Obidosiin, sielläkin kävimme aikaisemmin tänä vuonna. Se on viehättävä keskiaikainen kaupunki, joka voi olla sesonkiaikaan aika turistihelvetti, mutta aikaisin keväällä ja näin loppuvuodesta siellä oli miellyttävän hiljaista ja rauhallista. Kävimme kävelemässä kaduilla ja kurkkasimme entiseen kirkkoon, joka on nykyään kirjakauppa ja ostimme kauniita portugalilaisia astioita, joita olemme kotona säästellen käyttäneet, etteivät vaan mene rikki.

Olimme yötä hauskassa majatalossa, jonka ainoat asiakkaat olimme tuona yönä, telkkarista tuli takuuvarmasti 60- ja 70-luvun länkkäreitä. Niitä on ihmeellisen terapeuttista tuijottaa, ei ole liian kova tahti ja vaikka joku Pedro kuolee tulitaistelussa, voi sama näyttelijä ihan hyvin olla sarjan seuraavassa osassa Pablona taas mukana. Majoitus maksoi 40 euroa/huone ja siihen kuului oikein hyvä aamiainenkin puheliaan brasiliaslaistytön tarjoilemana.

Tiistaina ajoimme loppumatkan tyhjiä teitä etelärannikolle. Teimme yhden pysäkin roomalaisraunioilla. Mirobriga on sen paikan nimi. Yksi seurueestamme alkoi osoittaa flunssanmerkkejä, joten emme tehneet muita poikkeamia reitiltä.

Edelleen ihmettelimme miten vähän liikennettä Portugalin moottoriteillä ja muilla isommilla teillä oikein on. Vuokra-autossamme on lukija, joka nakuttaa muistiin kaikki moottoritiemaksut, joten meidän ei tarvitse kuin himmata vauhtia maksuasemilla.

Olimme ottaneet Booking.com:n kautta viikoksi asunnon Lagosista, juu siitä kaupungista, josta ajattelimme puolitoista vuotta sitten, että tänne nyt ei tarvitse toiste tulla. Nyt olemme kolmatta kertaa. Tänä keväänä olimme tuossa aika lähellä kahden makuuhuoneen asunnossa, josta merinäköala oli jokseenkin rajattu, mutta rantaan ei ollut pitkä matka. Se oli ihan kiva huoneisto, vähän sisustukseltaan vanhentunut ja keittiö oli pikkuisen ankea. Nyt meillä on aika tuliterä asunto talossa, jossa ei ole muuta kuin loma-asutusta, ei taida tähän aikaan olla paljonkaan muita turisteja. Kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, iso yhdistetty olohuone ja IKEA-keittiö, parveke, jossa mahtuu hyvin istumaan ja kuivaamaan pyykit. On tiskari ja pyykkikone ja astioita sen verran, että oikeasti voi valmistaa ruokaa, eikä vain juoda aamukahvia. Tämä maksaa nyt tähän aikaan vuodesta 400 euroa viikko, mikä ei näin neljältä aikuiselta ole paha hinta, jos vertaa hotellimajoituksiin, asunnonvuokraus on sitten erikseen. Auton saa pysäköidä lähelle talojen väliselle piha-alueelle, on jopa kierrätysmahdollisuus, molookit nielaisevat kitoihinsa muovit, lasit, pahvit ja paperit sekä biojätteet. Olimme yhteydessä vuokraajaan WhatsApp-viestein heti varauksen tehtyämme noin kuukausi sitten ja seuraavan kerran saapumistamme edeltävänä päivänä. Sovimme kellonajan, jolloin tapaisimme ja kyseisenä päivänä vielä hilasimme saapumista hieman aikaisemmaksi, että flunssapotilas pääsi lepäämään.

Majoituimme hienoon asuntoomme ja Antti ja minä kävimme lähellä olevassa Inter Marchen suuressa liikkeessä ostamassa ruokaa. Siellä on kyllä valikoimaa niin paljon, ettei muualle tarvitsisi mennäkään, mutta on aina kiva käydä kaikkien ketjujen kaupoissa, toreilla ja kauppahalleissa. Tuona päivänä ostimme grillatun kanan ja salaattitarpeita sekä vehnäsämpylöitä ja söimme niitä pikapäivällisenä. Koska kana oli niin hyvää, ostimme eilen niitä kaksi ja teimme oikein suuren salaatin päivälliseksi. Kanat maksoivat noin 6 euroa yhteensä ja salaattiaineet pari kolme euroa. Tarjoiluastiat ovat vähissä tässä majoituksessa, mutta kyllä sen kanasalaatin saattoi tarjota kalan muotoiselta vadilta.

Aika kiva sommitella ruokaa ja katsella palmuja ulkona.

Kanasalaatti kalavadilta

• 2 pientä grillattua kanaa (niin niiden väitettiin tiskillä olevan, ehkä olivat broilereita)
• pussillinen salaattisekoitusta (kokonaiset salaatinpäät ovat niin suuria, ettemme ole sellaista tohtineet ostaa)
• 10-12 pientä kirsikkatomaattia
• puolikas paksukuorinen kurkku kuorittuna
• 2 pitkää kevätsipulia
• 2 rkl oliiviöljyä
• puolikkaan sitruunan mehu
• ripaus suolaa ja pippuria
• pikkuisen hunajaa ja pikkuisen sinappia
• tuoretta oreganoa, basilikaa ja persiljaa

Riivin kananlihan luista irti, nahkan jätin paikalleen, se oli niin hyvänmakuista. Kaupassa kanoihin sutikoitiin sitruunaista kastiketta, valittavana oli se ja joku toinen, josta en saanut selkoa, mitä se oli. Luut ja muut roippeet Antti kiikutti heti biojäteastiaan ulos. 

Leikkasin tomaatit paloihin, kuorin kurkin ja leikkasin sen viipaleisiin. Levittelin ainakin kolmea erilaista salaattia sisältävän sekoitelman vadille ja siihen päälle tomaatit ja kurkut. Keskelle kasasin kaikki kahden lintuparan lihat nahkoineen. Antti sekoitti  oliiviöljystä, sitruunamehusta, sinapista, suolasta, pippurista, hunajasta ja yrteistä kastikkeen, sitä tuli kaikkiaan noin 3-4 rkl. Lurittelin sen salaatin pinnalle ja lopuksi päälle sielä silputun kevätsipulin. Lisänä meillä oli marketin paistopisteestä rustiikkinen rapeakuorinen leipä azorilaisen voin kanssa. Oli kyllä hyvä salaatti ja flunssapotilaskin saatiin syömään. 

Tänään olimme ajelulla Portimaõn kaupungissa, joka on seuraava suurempi kaupunki itäänpäin. Ei se vaan kauheasti iskenyt, johtuu tästä nurkkakuntaiseksi ryhtymisestä. Lagos on meidän paikkamme täällä Portugalin etelärannikolla. Paluumatkalla kävimme ruokakaupassa ostamassa päivällistarpeet, siitä yritelmästä myöhemmin. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain aakkostettuina.