Pestomarinoidut kampasimpukat ja tiikeriravut

Eilinen ossobuco piti nälkää niin, että tänään ei voinut ajatellakaan lihan syömistä. Niinpä kauppareissulta hommasimme kampasimpukoita ja tiikerirapuja ja grillasin ne nopeasti pienikokoiseksi päivälliseksi. Antti söi alkupalaksi kaksi osteria. Ostimme niitä kolme, yksi avautui ihan suosiolla, toinen pisti vastaan ja kolmas protestoi haisemalla pahalta, joten hän söi vain kaksi, minä katsoin. 

Pestomarinoidut kampasimpukat ja tiikeriravut

• 9 kampasimpukkaa (sen verran pakastepakkauksessa oli)
• 2 rkl vihreää pestoa
• 8 tiikerirapua
• 2 rkl punaista pestoa
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• oliiviöljyä

Kuivasin kampasimpikat ja tiikeriravut. Sekoitin kampasimpukoihin vihreää pestoa ja rapuihin punaista pestoa ja annoin niiden marinoitua puolisen tuntia. Kun Antti oli syönyt osterinsa ja minä katsonut syömistä, kuumensin ulkona grillin sivupolttimolla grilliparilan. Lurittelin parilalle hieman oliiviöljyä ja kun se oli kuuma, nostelin toiseen päähän kampasimpukat ja toiseen päähän tiikeriravut kypsymään. Se kävi nopeasti, melkein samantien sai kääntää kummatkin toiselle kyljelleen. Tarjoiluun silppusin päälle tuoretta persiljaa.

Lisänä

• 40 g voita
• 1 valkosipulinkynsi
• ruohosipulia
• 1 tl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• patonkia viipaleina

Laitoin Bamixin pieneen leikkuriin kuoritun valkosipulinkynnen, voin kuutioina, sitruunamehun ja oliiviöljyn ja suurruuttelin tasaiseksi. Paahdoin patonkiviipaleet paahtimessa ja laitoin kuumaa leipää ja kunnolla valkosipulista voita simpukoiden ja rapujen kaveriksi. Uskomatonta, miten täysi vatsa tuli neljästä kampasimpukasta ja samasta määrästä tiikerirapuja. 

'

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli taas kirimiesten unelmapätkä. Peter Selinin ääni kyllä veteli viimeisiä. Pelkään, että huomenna hänen äänensä on pois kokonaan, toivon pikaista paranemista. Onneksi Kimmo Kananen, kommentaattorivieras oli hyvä puhumaan ja saattoi auttaa hyvin Peteriä pitkän etapin aikana. Massakirin nopein oli jo toisen kerran tässä kisassa Caleb Ewan ja Attila Valter piti kokonaiskilpailun ykköspaikan itsellään. 

Ehkä viimeinen vueltapaella

Olen tehnyt melkein jokaisena blogivuonna paellaa ja aivan ensimmäinen paellani koskaan valmistui vuonna 2011, se on yksi blogin luetuimmista postauksista. Tänä vuonna emme tehneet suurta perhepaellaa, kuten yleensä, vaan pienen matkapaellan, sillä meillä oli todella vähän paellariisiä jäljellä, eikä sen ostaminen ollut mikään helppo homma. Kyllähän minulle on sanottu, että puuroriisi sopii niin paellaan, risottoon kuin sushiinkin, mutta tässä asiassa olen hienohelma ja haluan tehdä näitä ruokia varmasti oikeanlaisesta riisistä. 

Ei minulla ollut pientä paellapannuakaan, mutta arvelin, että melko hyvin patinoitunut de Buyerin paistinpannuni kävisi paellan tekemiseen tarpeeksi hyvin. Katsoimme etukäteen säätiedotuksia sillä silmällä, että meille osuisi pienen kotimaisen campareissun aikana aurinkoinen sää, sillä paella oli tarkoitus tehdä ulkona retkikeittimellä. Sellaiseksi päiväksi valikoitui sitten viime tiistai, jolloin olimme Rastilassa Itä-Helsingissä. Kotoa otimme mukaan riisipussin, paistinpannun, sahramia, Paellero-paellamaustetta (sitä, jonka nimen mielelläni luen Palleroksi) ja purkin hyvälaatuista kalalientä, jota minulla oli tapana ostaa Annan kaupasta. Mistähän sitä nyt saisi ostettua, kun Annan kauppaa ei enää ole?

Kahden hengen matkapaella retkikeittimellä

• 1 litra lientä, jossa oli noin puolet vahvaa kalalientä ja puolet vettä
• oliiviöljyä
• 3 pientä punasipulia
• 10 cm pätkä oikein voimakasta chorizoa
• puolikkaat keltaista ja punaista suippopaprikaa
• noin 1 dl paellariisiä (noin 1,5 dl olisi ollut parempi, mutta yhtään enempää ei ollut)
• suolaa ja pippuria
• 1 tl Paellero-paellamaustetta (mitä lie punaista jauhetta, yleistä Espanjalaisissa kaupoissa)
• sahramia
• 6 suurta tiikerirapua
• 4 kampasimpukkaa
• osa Lidlistä ostetusta merenelävä-pakastepakkauksesta, siinä oli mustekalasilppua, pieniä simpukoita ja katkiksia, otin vain vähän siitä
• noin kourallinen pakasteherneitä
• sitruunalohkoja

Aloitin pilkkomishommilla, leikkasin paprikat, sipulit ja chorizon viipaleiksi ja suikaleiksi. Kuumensin liemen ja otin valmiiksi myös vettä kannuun, jos liemi ei olisi riittänyt. Antti viritti minulle Campingazin retkigrillin sellaiseen moodiin, että sitä saattoi käyttää paistinpannun kanssa. Olipa de Buyerin pannun pohja liukas grillin ritilällä, oli melkein pidettävä pannun kahvasta koko ajan kiinni, ettei pannu olisi luiskahtanut maahan. Tuuli melkoisesti, joten tuulisuojaakin piti viritellä grillin ympärille. 

Ensin paistoin oliiviöljyssä chorizonpaloja, sipuleita ja paprikoita noin kymmenisen minuuttia. Kaavin ne foliovuokaan ja Antti peitteli vuoan folioarkilla. Hänellä oli välillä melkoisen kiire tuoda minulle aineksia ja viedä toisia pois, sillä en voinut juuri päästää pannun kahvasta irti. Paistoin myös kampasimpukoita hetkisen kummaltakin puolelta, sillä halusin niihin hieman paistopintaa, tässä kohtaa ei meinannut pannun kuumuus riittää kovan tuulen vuoksi. 

Lisäsin pannulle oliiviöljyä ja kaadoin jokaikisen riisinjyvän pussista pannulle kuullottumaan. Varoin polttamasta riisiä, sillä särkymävaraa ei ollut.  Ripottelin pannulle mausteseosta ja vähän sahramia. Aloin lisätä lientä kauhallinen kerrallaan riisiin. Odotin aina, että liemi ehti imeytyä riisiin. Lientä meni kaikkiaan melkein litra, vaihdoin jossain vaiheessa liemen veteen, sillä pelkäsin ruoan tulevan liian suolaiseksi. Kaikkiaan meni noin 40 minuuttia, että riisi oli sopivan kypsää sekä reunoilla että keskellä. Crustia alkoi muodostua reunoilta keskustaa kohti. 

Kun riisi oli sopivan kypsää, lisäsin pannulle ensin sulatetut tiikeriravut ja kun ne olivat kypsyneet, lisäsin mukaan muut merenelävät, chorizot, sipulit ja paprikat ja ihan lopuksi kourallisen pakasteherneitä, jotka olivat sulaneet kupissa riisin kypsymisen ajan. Puristin puolikkaan sitruunan mehun ja toisen puolen sitruunasta lohkoina. Kiersin myllystä pippuria ja ihan vähän suolaa, sitä oli muutenkin tarpeeksi mausteseoksen ja liemen muodossa. 

Painava hiiliteräspannu piti lämpöä hyvin, söimme paellan ulkona ja ruoka pysyi hyvin lämpimänä pannulla kovasta tuulesta huolimatta. Paella oli oikein hyvää, riisi riitti sittenkin ihan hyvin. Söimme kyllä kaiken viimeistä riisiä myöten. Oli hyvä, etten laittanut kaikkea sitä mereneläväsilppua, vaan tyydyin muutamaan suupalan kokoiseen rapuun ja simpukkaan.

Tämän onnistuneen matkapaellan myötä CampaKeittiön yhdeksäs espanjalainen ruokahaaste tulee päätökseensä. Tulevien kuukausien aikana mietin vieläkö jatkan ruokahaasteita ammattipyöräilyn seuraamiseen yhdistettynä. Ensi kerta olisi jo kymmenes ja sitä seuraava vuosi olisi blogin 10-vuotisjuhlavuosi. Saa nähdä, miltä ensi keväänä tuntuu, kun Giro d'Italia alkaa toukokuussa. 

La Vueltan viimeinen, seremoniallinen etappi ajettiin Madridissa illansuussa. Kokonaiskilpailun tilannetta ei enää hämmennetty tällä etapilla, voittajaksi oli jo sinetöitynyt Primoz Proglic, toiseksi tuli Alejandro Valverde ja kolmanneksi kisan kuopus ja supertähdeksi noussut 20-vuotias Tadej Pogacar. Minun lempisuosikkini, Nairo Quintana jäi neljännelle sijalle. Toivon, että hänen seuraava kautensa uudessa tallissa olisi vielä uuden menestyksen alku. Tällaiset seremonialliset päätösetapit ovat useimmiten kirimiesten juhlaa ja tällä kertaa voittajaksi ajoi Fabio Jakobsen. 

Chowder turskasta ja tiikeriravuista

Tällä viikolla en ole juuri viettänyt aikaa keittiössä. Olemme syöneet pakastimessa olleita valmiita ruokia, sillä eivät ne siellä enää paremmaksi muutu. Eilen oli viikon ensimmäinen päivä, jolloin tein jotain uutta ruokaa. Söimme alkuun Hannelen neuvoin tehtyä myskikurpitsaa ja pääruokana oli sakeaa kalakeittoa. Meillä oli kaksi annospalaa turskaa ja käytin hyvän osan vapaapäivääni valitessani ohjetta turskalle. Miten niitä nyt olikin pilvin pimein? Olin jo päättänyt tehdä turskaa orzon ja sitruunaisen kermakastikkeen kanssa, mutta meillä ei ollutkaan orzoa. Sitten oli valinnut fisherman's pie-tyyppisen ohjeen, kun huomasin, ettei meillä ollut tarkoitukseen sopivia perunoita. Kolmanneksi ajattelin pieniä kalapihvejä, mutta lopulta päädyin sakeaan chowderiin. Hyvä päätös. 

Merellinen chowder kahdelle + yksi työlounas

• 250 g nahatonta, ruodotonta turskaa
• 6 suurta tiikerirapua
• 4 perunaa
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pussinpohja pakasteherneitä
• suuria valkoisia papuja (laitoin noin 3 rkl)
• 3 dl kalalientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• rosepippureita
• tilliä tai korianteria (jos olisi ollut)
• maissia (jos olisi ollut)
• sitruunamehua 

Aloitin kuorimalla perunat ja leikkaamalla ne pienehköihin kuutioihin, samoin kuorin ja silppusin sopulin, korjaan sipulin. Kuumensin kasarissa öljyä ja kaadoin sinne perunakuutiot ja sipulin. Kuullottelin niitä hetkisen ja lisäsin mukaan kalaliemen. 

Leikkasin turskan suupaloihin, tiikerirapuja en pilkkonut, sillä ne näyttävät annoksessa paremmilta kokonaisina. Minulla oli pieni purkki maissia, mutta se oli kyllä mennyt niin pilalle, että hyi inhotus. Kun avasin purkin, sieltä tuli sellainen lemu, ettei tarvinut miettiä onko tuote käyttökelpoinen vai ei. Ensimmäistä kertaa meillä taisi olla tuollainen säilyke mennyt pilalle. Maissin tilalle kaivelin pakastimesta hernepussin pohjan ja pienen rasian valmiiksi kypsennettyjä valkosia papuja, käytin siitä vain osan, loppu pitää änkeä johonkin muuhun ruokaa piakkoin. Lisäsin herneet ja pavut kasariin ja sekoittelin. 

Kun keittopohja oli kiehunut lempeästi noin viisi minuuttia, lisäsin sinne turskapalat ja ravut, suolaa, pippuria ja hiukan sahramia. Jätin keiton taas kypsymään viideksi minuutiksi. Ravut vaihtoivat harmaan värinsä kauniin punertavaksi ja turskakin oli kypsää. Lorautin mukaan vielä kermaa ja sekoitin. Ripotin keiton päälle kevyesti murskattuja rosepippureita ja olisin mielelläni laittanut hieman tilliä, tai korianteria, jonka kanssa taas liraus sitruunamehua olisi ollut paikallaan. Tuoreita yrttejä ei nyt ollut saatavilla, joten sitruunakin unohtui. Keitto hautui liedellä pienen kaasuliekin päällä sen aikaa, kun söimme alkuruoan. 

Keitosta tuli mukavan paksua, pavut ja turska hajosivat, jos ei nyt aivan atomeihin, niin sen verran, että liemestä tuli sakeaa, rosepippurit olivat juuri sopivaa rouheutta tuovia. Keitosta jäi vielä minulle sopivat työlounas tälle päivälle. 

Viimeistä riisiä myöten – paella

Tänään oli vuotuinen paellapäivä. Viime vuotta lukuunottamatta olemme tehneet paellaa jokaisena blogikesänä. Viime vuonna olimme Espanjassa La Vueltan aikaan, joten oma paellakokkailu jäi väliin. Nyt menikin hetkinen, että löysin paellapannun, se oli hautautunut pantryn uumeniin. Raaka-aineet löytyivät ihan hyvin kotoa, mitään ei tarvinnut erikseen lähteä ostamaan. Valmistelin ruokaa jo eilen kypsentämällä broilerin koipireidet ja nyhtämällä ne. 

Broilerin koipireidet haudutuspadassa

• 3 broilerin koipireittä
• oliiviöljyä
• 1 suuri porkkana
• 3 uuden sadon sipulia varsineen
• 4 suurta valkosipulinkynttä
• 4 kuivattua appelsiiniviipaletta
• 1 dl roseviiniä
• 2 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• rosmariinia
• tuoreita laakerinlehtiä
• chilihiutaleita
• timjamia

Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja lorautin sitä myös haudutuspadan pohjalle. Laitoin padan kuumenemaan. Käytin koipireisiä pannulla niin, että molemmat puolet saivat hennon paistopinnan. Ripotin paloille suolaa ja pippuria. 

Laitoin padan pohjalle porkkanan muutamissa paloissa, sipulit ja valkosipulinkynnet. Nostin koivet pataan ja kaadoin sinne viiniä ja vettä niin, että palat olivat puoliksi liemessä. Sommittelin päälle vielä muutaman kuivan appelsiiniviipaleen ja yrtit. Laitoin padan high-asetukselle 6 tunniksi. Muutaman tunnin kuluttua käänsin palat toisin päin ja jatkoin kypsennystä vielä pari tuntia. Viiden tunnin jälkeen koivet olivat niin kypsiä, että nostaessani ne lautaselle jäähtymään, ne menivät jo paloihin. Kun palat olivat vähän jäähtyneet, irrottelin lihat luista ja nahkoista rasiaan ja laitoin ne jääkaappiin odottamaan paellan tekoa. 

Liemen siivilöin, sitä tuli noin puoli litraa. En oikein käsitä kuinka sitä tulikin niin paljon, mutta se on hyvää, vahvaa lientä paellaa varten. 

Paella neljälle

• 250 g paellan tekoon soveltuvaa riisiä (muistimerkki itselleni, että paellariisi on nyt talosta loppu!)
• oliiviöljyä
• 1,5 l kanalientä (0,5 l omatekemää ja 1 l Annan kaupasta ostettua hyvää kanalientä)
• vettä
• 4 pientä paprikaa
• 5 cm pätkä chorizoa
• pieni paketti jäisiä raakoja tiikerirapuja
• 3 broileri koipireisien lihat nyhdettynä
• 1 vartaallinen possupaloja (jäi eiliseltä)
• sahramia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• sitruunaa mehuna ja lohkoina

Kuumensin liemen kattilassa, lisäsin liemeen muutaman hipun sahramia tuomaan makua ja väriä ja otin kattilaan suurehkon kauhan, varasin myös lähettyville kannullinen vettä, jos liemi loppuisi kesken. Kuorin ravut ja poistin suolet, jätin ravut vielä jääkaappiin odottamaan. Leikkasin paprikat paloihin, samoin chorizon viipaleisiin. Kuumensin paellapannulla tilkan oliiviöljyä ja paistelin hetkisen verran paprikoita ja chorizoa. Kun ne olivat sopivasti paistuneet, laitoin ne lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pannulle hieman öljyä ja kippasin riisit tasaiseksi kerrokseksi pannulle. Kuullotin riisiä muutaman minuutin öljyssä, varoin polttamasta sitä. Aloin lisätä lientä pannulle kauhallinen kerrallaan reunoille luritellen. En sekoittanut, vaikka se oli kyllä vaikeaa, koko ajan tekisi mieli sörkkiä riisiä. Mutta tarkoitus oli saada pannulle maukas rapea kerros, crust, eikä sitä synny, jos riisiä sekoittelee. Tarkkailin koko ajan riisiä ja lisäsin uuden kauhallisen lientä aina, kun se alkoi olla imeytynyt riisiin. Riisin kypsyminen vei tällä kertaa noin 45 minuuttia ja lientä meni kaikki 1,5 l ja vettäkin muutama desi. Maistelin riisi kerrallaan sieltä täältä, on tosi kenkkua, jos paella ei ole kypsää kaikkialta, mutta muusiksikaan riisiä ei pidä kypsentää. 

Kun riisi alkoi olla juuri ja juuri kypsää, nostelin pannulle riisin päälle muut hökeet; paprikat, chorizot, lihapalat ja ravut. Kun olin saanut kaikki ravut aseteltua riisiin, sainkin jo kääntää ne, kuuma riisi kypsentää ravut nopeasti. Puristin pinnalle sitruunamehua ja ripottelin paljon tuoretta persiljaa. Tarvittaessa voi lisätä hieman suolaa ja pippuria, riippuu liemen maukkaudesta, tarvitaanko niitä ollenkaan. Kun paella onnistuu hyvin, on sen parasta osaa rapea crust, jota kaavitaan pannusta vielä senkin jälkeen, kun vatsa on jo ihan täynnä. 

La Vueltan 9. etappi oli aito vuorietappi, jota ehdimme katsoa vasta viimeisiltä kymmeniltä kilometreiltä. Etappi päättyi nousuun, jonka voittajaksi ajoi sisukas Ben King ja kokonaiskilpailua johtaa Simon Yates. Sekunti hänen jälkeensä on Alejandro Valverde ja kolmantena 14 sekunnin päässä on Nairo Quintana. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä, eikä CampaKeittiössäkään häärätä espanjalaisen ruoan parissa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään postauksia, joissa käsitellään ruoanvalmistusta haudutuspadalla. 

Lammasvartaita ja vähän muutakin Green Egg-grillissä

Tänään oli La Vueltan ensimmäisen jakson viimeinen päivä, ehdimme katsoa vain viimeiset 7 km, mutta siinäkin oli jo jännitystä riittämiin. Nairo Quintana on yhtäkkiä loikannut isojen poikien sarjaan takaisin, koko Tour de Francen ajan hän ajeli isojen poikien perässä. Tänään hän otti etappivoiton niin itsevarman näköisenä, että siinä saa Chris Froomekin miettiä miten sitä pyörää ajetaan. Ikävä kyllä Alberto Contador näytti teloneen eilen itseään sen verran, että metrikaupalla laataria oli käytetty paikkaamiseen ja hänen täytyi luovuttaa Nairon matkasta. Kokonaiskilpailua johtaa nyt Nairo vähän alle minuutilla Valverdea ja Froomea. Huomenna on lepopäivä ja keskiviikkona karavaani taas nousee pyörän selkään.

Päivän espanjalaispanostus CampaKeittiössä oli grillaamista. Uusi The Big Green Egg, joka on muuttanut terassillemme kuumeni iltapäivällä, teimme lammasvartaita Baltic Maid-blogin ohjeella. Tein mukamas ruokaa kahdelle, mutta siitä olisi riittänyt neljälle, huomenna syödään tähdenlentoja. 

Lammasvartaat grillissä  neljälle

• 2 lampaan ulkofilettä (450 g yhteensä)
• 1 tl kuminaa
• runsaasti pimentonia
• suolaa ja pippuria
• loraus oliiviöljyä
• puolikas keltaista ja punaista paprikaa paloiksi leikattuina

Laitoin kuivatut kuminansiemenet, karkeaa merisuolaa ja kokonaisia mustapippureita pieneen kahvimyllyyn, jota käytän mausteiden jauhamiseen. Suurruuttelin mausteet jauheeksi ja kaavin ne kulhoon, lisäsin mukaan runsaasti pimentonia ja lorauksen oliiviöljyä. Sekoitin kaikki ainekset marinadiksi kuutioiksi leikatuille lampaanfileille. Annoin palasten marinoitua noin tunnin verran. Liotin puisia varrastikkuja vedessä useita tunteja, mutta puolikin tuntia on hyväksi. Kuumassa hiiligrillissä puutikut tahtovat kärähtää päistään, mutta liottaminen auttaa kyllä jonkun verran. Liottaminen auttaa myös siihen, ettei tikuista irtoa teräviä säikeitä syödessä. Ennen grillaamista pujotin lihapalat vartaisiin vuorotellen paprikapalojen kanssa, Espanjan lipun värien tähden. 

Muina aterian osina meillä oli muutama suuri sinisimpukka, joita kokeilimme Green Eggissä, nekin kypsyivät mukavasti valurautaritilällä, aukesivat kiltisti. Eiliseltä jäi  muutama suuri tiikerirapu, jotka kuorin ja marinoin limen mehulla ja pimentonilla, pujotin niitä vuorotellen chorizoviipaleitten kanssa vartaisiin. Grillasimme myös maissipaloja .

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Taas paellatti

Paella on ollut joka vuosi blogin kesän ohjelmanumero, nyt oli toista kertaa käytössä DeBuyerin paellapannu. Olin omistanut sen jo noin 5 vuotta ennen kuin viime vuonna sain tehtyä sille rasvapolton, se onnistui hyvin ja nyt se oli helppo ottaa käyttöön vuoden joutilaisuuden jälkeen. Se mitä en muistanut oli se, että se vetää paljon Muurikka-pannua vähemmän aineksia ja pannuun tuli lievää ruuhkaa, osa piti jättää suosiolla pois valmiista paellasta. Luettelen määrät sen mukaan, mitä suunnilleen sain pannulle mahtumaan

Lääkettä paellatukseen

• 250 g paellariisiä (ostettu Hella & Herkusta)
• oliiviöljyä
• 1 l paellalientä (sama ostopaikka, loistotuote)
• 8 suurtaa raakaa tiikerirapua kuorineen
• 8 sydänsimpukkaa (valmiiksi kypsennettyjä kuorenpuolikkaissa, pakaste)
• 8 suurta sinisimpukkaa (eläviä aloitettaessa)
• 4 suurta vihersimpukkaa (kypsennettyjä, kuorenpuolikkaissa, pakaste)
• 10 kampasimpukkaa
• pieni pätkä chorizoa viipaleiksi leikattuna
• 2 broilerin filettä
• 3 pientä paprikaa, punainen, oranssi ja keltainen
• 1 suuri pihivitomaatti
• tuoretta persiljaa
• 2 sitruunaa
• ripaus suolaa, pippuria ja pimentonia 

Meillä oli eilen ja tänään massiivinen sähkökatko, olimme ilman virtaa melkein vuorokauden. Toimme eilen Helsingistä kylmälaukussa (semmoisessa mihin saa virtaa viilennykseen auton tupakansytyttimestä) merenelävät, vähän minua pelotti, että pysyvätkö ne kunnossa, kun en saanut niitä nollalaatikkoon heti kotiintultuamme. Kylmälaukku oli avaamatta tähän päivään asti ja kun iltapäivällä avasimme sen, olivat kaikki tuotteet vasta juuri sulaneet, olivat kylmiä ja ihan kunnossa. Se oli helpotus. 

Tällä kertaa tein sipulittoman ja valkosipulittoman version huomisista syistä. Aloitin pikamarinoimalla broilerin fileet suikaloituna. Sekoitin niihin sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja pimentonia. Paistoin suikaleet pannulla ja peittelin odottamaan. Samoin pikapaistoin hieman suikaleiksi leikattuja paprikoita ja lohkoiksi leikattuja tomaatteja. Paistoin myös kampasimpukat ja chorizoviipaleet, peittelin ne odottamaan. 

Sydän- ja vihersimpukat olivat valmiiksi kypsiä, sinisimpukat ja tiikeriravut eivät. Kuorin ravut ja laitoin ne simpukoiden kanssa odottamaan. 

Antti kuumensi liemen minulle valmiiksi, Anna vakuutti sen olevan niin maukasta, ettei juuri muuta maustamista tarvita paellaan. Otin kannullisen vettä varalta saataville, jos liemi kävisi vähiin. Kuumensin ulkona grillin sivupolttimolla paellapannussa hyvän määrän oliiviöljyä, kumosin riisit pannulle ja kuullotin niitä muutama minuutin varoen riisin palamista. Aloin lisätä lientä pannulle kauhallinen kerrallaan ja koitin malttaa olla sohimatta riisiä, että pannulle muodostuisi maukas crust riisistä. Tämä riisilaatu tuntui kypsyvän aika nopeasti, tai sitten tällä kertaa oli sopivan tuuleton sää, eikä kuumuutta mennyt harakoille. 

Kun lientä oli mennyt noin 8 dl, alkoi riisi olla valmista. Se oli jo hyvin maukasta, en lisännyt sen enempää sahramia kuin pimentoniakaan, suolaa tai pippuria. Sommittelin vähän sektoreittein riisin päälle simpukoita, rapuja, makkaraviipaleet ja kanan ja joka väliin tomaattia ja paprikaa. Pannu tuli hyvin täydeksi. Sinisimpukat ja tiikeriraut kypsyivät hyvin kuumalla pannulla riisin päällä ja kaikki muuhan olikin jo kypsää. Lopuksi laitoin mukaan sitruunalohkoja ja tuoretta persiljaa. 

Paella oli tälläkin kertaa oikein hyvää, nuorisoa oli meillä syömässä ja kertomassa koulun alkamisesta ja muutenkin päivitimme kuulumisia. Oli mukava iltapäivä, vähän viileä jo, mutta tarkenimme syödä ulkona. Kun paellapannu väistyi grillin sivupolttimolta, sinne tuli takaisin mehumaija, saimme viimein poimittua loppuun karviaismarjat. 8 litraa mehua odottaa pullottamista. 

Kohta pääsemme katsomaan mitä eilen ja tänään on tapahtunut La Vueltassa. Lepopäivä taitaakin olla vasta tiistaina, eikä jo huomenna, kuten yleensä pitkissä kisoissa. 

Lämmittävä thaikeitto

Minun aasialaisruoan tuntemukseni on melko vähäinen, mutta sen verran tiedän, että Thaimaan keittiöstä löytää lämmittäviä, kevyitä keittoja ja eilen olimme sellaisen tarpeessa. Flunssa meinasi tehdä pesää taloomme ja tämä keitto sopi sen karkottamiseen mita parhaiten. Ohjeen otin Madeleine Shawn blogista.

Lämmittävä thaikeitto kolmelle ja liemipitoinen työlounas yhdelle

• 400 g raakoja pakastettuja tiikerikatkarapuja kuorineen
• peukunpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 1 limen mehu ja toisesta lohkoja viimeistelyyn
• 1 nippu tuoretta korianteria
• 2 rkl vihreää thaicurrytahnaa
• 1 isohko kesäkurpitsa (ei kuitenkaan näin iso)
• 2 porkkanaa
• 5 dl kookosmaitoa
• 1 rkl neutraalia öljyä (minulla ei ollut kookosöljyä)
• 2 dl kasvislientä (tein kasvisfondiin, kokeilin eka kertaa)
• puolikas mietoa punaista chiliä
• (kevätsipulia jos olisin muistanut)
• ripaus suolaa ja pippuria

Lähdeohjeessa ei puhuttu mitään limen mehusta, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että lime kuuluu asiaan, kun thairuoasta puhutaan. Siksipä omin päin lisäsin sitä ruokaan. 

Kuorin sulatetut ravut ja jätin ne lävikköön valumaan. Raastoin inkivääriä ja sekoitin raasteen yhdestä limestä puristettuun mehuun. Kippasin ravut tähän pieneen marinadiin, sekoittelin ja jätin odottamaan. Raastoin porkkanat karkeaksi raasteeksi ja kesäkurpitsan myös. Minulla ei ole semmoista vempelettä (miten se on mahdollista?), jolla saa tuollaisia spiraaleja kuin lähdeblogissa, mutta raastoin kesäkurpitsan pitkittäin ohuiksi nauhoiksi. Silppusin korianteria ja chiliä. 

Kiehautin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia. Kuumensin pannulla tilkan öljyä ja lisäsin kuumaan öljyyn currytahnan. Paahdoin sitä puolisen minuuttia ja lisäsin mukaan porkkanaraasteen, sekoittelin ja kypsensin seosta toiset puoli minuuttia. Kaavin seoksen kattilaan, jossa oli kasvisliemi odottamassa. Lisäsin mukaan kookosmaidon. Keitin keittopohjaa viitisen minuuttia. Seuraavaksi lisäsin mukaan chilin, kesäkurpitsasuikaleet, ravut ja osan korianterisilpusta (säästin osan koristeluun). Annoin keiton taas kypsyä viitisen minuuttia. 

Maistelin keittoa, siinä oli jo mahtavasti makua. Ripsautin mukaan hieman suolaa ja pippuria. Keitto oli  kypsää muutaman minuutin kuluttua, kasviksissa oli vielä hieman rapsakkuutta, liemi hyvin lämmittävää, muttei liian tulista. Annoksen päälle puristin limen mehua lohkosta ja ripottelin lisää korianteria. Pidimme keitosta paljon, se sai kyllä nenät hieman vuotamaan. Laitoin loput liemivoittoisesta keitosta Kammenpyörittäjälle seuraavan päivän lounaaksi, jotta se lämmittäisi häntä vielä töissäkin.

Sadepäivän paella

Aikaisempina blogikesinä olen tehnyt paellaa nuotiopaikan pesukoneenrumpu-uunin päällä muurikalla. Tämän vuoden paellapäiväksi valikoituneen lauantain sää lupasi sadetta ja sitä saimmekin. Nuotion ylläpito kyllä onnistuisi rumpu-uunissa, mutta veden sataminen ruokaan ja kokin niskaan ei houkutellut. 

Ostin jo aikoja sitten DeBuyerin hiiliteräksestä valmistetun paellapannun, mutten ollut tehnyt sille rasvapolttoa. Olin hukannut ohjeenkin jonnekin aikojen saatossa, mutta nyt kaivoin netistä neuvot ja polttelin eilen pannua urakalla grillin sivupolttimolla. Siellä pystyisin terassin lipan alla paellankin valmistamaan ilman, että ruokaan sataisi vettä, minä olisin sadetakin suojissa. 

Rasvapoltossa kuluu aikaa, sitä neuvotaan tekemään esimerkiksi niin, että ensin pannulla keitellään vartin verran vettä ja perunankuoria ja sitten pannua kuumennetaan öljyn kanssa lukuisia kertoja. Minulla ei ollut nyt sellaisia perunoita, joissa olisi ollut kuorittavaa kuorta, joten tyydyin pelkkään öljyllä läträämiseen.

Pesin ensin pannun pantrypölyistä ja kuivasin huolella. Laitoin pannun grillin sivupolttimolle ja lorautin sille pienen tilkan maapähkinäöljyä, jonka levitin talouspaperilla. Ostin kyllä pellavansiemenöljyä, jota käytettiin Youtube-pätkässä, mutten ollut ihan varma onko se samaa flaxseedoilia. Purkissa luki, ettei sovi paistamiseen. Käytin sitten maapähkinäöljyä.

alkutilanne

Kuumensin pannua muutamia minuutteja, kunnes öljy alkoi kevyesti savuta ja sammutin liekin. Annoin pannun jäähtyä ja lisäsin öljyä, jonka taas levitin. Kuumensin uudelleen ja jäähdytin. Tein tämän kaikkiaan kymmenkunta kertaa. Kerta kerralta pannu muuttui tummemmaksi pohjastaan, pannun reunoille asti tummuus ei alkanut vielä kehittyä. Viimeisellä kerralla ihan vähän (!) unohdin pannun liekille, onneksi Kammenpyörittäjä huomautti asiasta, olin sisällä paistamassa torrijoksia. Kun pannu oli kokonaan kylmennyt, pesin sen kuumalla vedellä ja kuivasin. Koko pohjan alalta pinta oli nyt melkein musta, tumman ruskea ja kiiltävä.

Ohjeen tämänvuotiseen paellaani otin Yes, More Please-blogista. Teemana oli valencialainen, mereneläviin perustuva paella, ei kanaa (lue:broileria), ei kania. Tietysti kyllä chorizoa piti olla, eihän ilman sitä voi tehdä paellaa? Muuntelin ainesluetteloa sen mukaan, mitä meillä oli kaupoissa/kaapeissa saatavilla, mutta perusperiaate on tuosta kivasta blogista.

Paella koko porukalle hiiliteräspannulla kaasulla 

• 400 g pakkaus pakastettuja tiikerirapuja 
• 1 sitruunan mehu
• chilihiutaleita
• 6 isonpuoleista kampasimpukkaa
• 150 g lohta (ei varmaan kuulu minkään perinteen paellaan)
• 12 sinisimpukkaa (ostin just sen verran, onnistuu Sokoksen kalatiskillä)
• 10 cm pätkä kuivattua chorizoa
• 2 suurta pihvitomaattia
• 3 suurta valkosipulinkynttä
• 3 uudensadon sipulia varsineen (jätin pois sipulista tykkäämättömien vuoksi)
• 1 punainen paprika
• 1 keltainen paprika
• 1 vihreä paprika
• pieni rasia anjoviksia
• sahramihippuja pieni kuorellinen
• pimentonia
• 500 g paellariisiä
• oliiviöljyä
• noin 1,5 l lihalientä (kalaliemiä ei nyt ollut)
• suolaa ja pippuria
• härkäpapuja (noin 15 palkoa)
• 1 sitruuna viipaleiksi leikattuna
• persiljaa ja ruohosipulia silppuna

Alkuvalmistelut

1. Aloitin kiehauttamalla härkäpapuja muutaman minuutin ja jätin ne siivilään jäähtymään. Kun ne olivat jäähtyneet, pullautin ne ulommasta kuorestaan. 
2. Kuorin tiikeriravut ja tein niille pienen marinadin, johon tuli sitruunan mehu, kuivattuja chilihiutaleita, pikkuisen oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Laitoin ravut vielä peitettyinä jääkaappiin.
3. Leikkasin kampasimpukat kahteen osaan poikittain, että sain 12 viipaletta. Samoin leikkasin lohen pieniksi viipaleiksi ja laitoin kummatkin kylmään odottamaan.
4. Putsasin sinisimpukat ja jätin ne jääkylmään veteen odottamaan.
5. Leikkasin tomaatit ja paprikat pieniksi kuutioiksi ja silppusin valkosipulinkynnet. Jätin sipulit pois, koska kaksi syöjistä ei kertakaikkiaan pidä sipulin mausta. 
6. Leikkasin chorizon ohuiksi viipaleiksi. 
7. Sulatin liemikalikat.

Varsinainen paellahomma

1. Keräsin kaikki ainekset ulos grillin tasoille. 
2. Laitoin eilen rasvapolttamani paellapannun kaasuliekin päälle kuumenemaan ja kaadoin sille kunnon lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy alkoi olla kuumaa, kumosin sille paprikakuutiot ja valkosipulin (sekä sipulit, jos niitä olisin laittanut). Kuullotin niitä noin 10 minuuttia.
3. Lisäsin pannulle pienen rasiallisen anjoviksia, jotka pienin puulastalla kasviksiin, ne hajosivat sinne aivat olemattomiin, mutta tuoksuivat mahtavalle. En laittanut purkin öljyä mukaan, ettei ruoasta tulisi liian öljyistä.
4. Nakkasin pannulle tomaattisilpun ja pienen kuorellisen sahramia ja noin teelusikallisen pimentonia. Haudutin paellapohjaa noin 5-8 minuuttia, siitä sukeutui hieno syvänpunainen kastikepohja. 
5. Lisäsin pannulle suuren kauhallisen lientä ja ripottelin riisin mukaan, laitoin sitä silmämääräisesti noin 400-500 g, en punninnut. Kyseessä oli aivan halpa bulkkiriisi, jonka toimme Espanjasta pari vuotta sitten. Kilon pussi maksoi muistaakseni alle euron. Tämä laatu on aivan riittävän hyvää, ei tarvitse ostaa kallista paellariisiä. 
6. Paistoin irrallisella induktiolevyllä pannulla chorizoviipaleita muutamia minuutteja, kunnes ne olivat rapeita, nostelin ne lautaselle odottamaan.
7. Aloin kypsyttää riisiä lisäten lientä noin 5-10 minuutin välein sekoittamatta riisiä. Halusin pohjalle muodostuvan maukkaan crustin, mutta vielä en uskaltanut sitä toivoa, koska kokkasin itselleni uudella keittoastialla ja epävarmana rasvapolton onnistumisesta. 
8. Riisin kypsyminen otti noin 45 minuuttia, se tapahtui nopeammin kuin muurikalla aiemmilla tekokerroilla. Luulen sen tapahtuvan nopeammin kaasun tehokkuuden takia ja koska pannun pohja on tasainen. 
9. Kun riisi alkoi olla lähes kypsää, käytin lohiviipaleita ja kampasimpukoita chorizorasvaisella pannulla nopeasti ja jätin ne puolikypsinä odottamaan. 
10. Viimeistelyvaiheessa lisäsin vielä kauhallisen lientä ja asettelin riisin pinnalle marinoidut tiikeriravut, kampasimpukat, sinisimpukat, chorizoviipaleet, lohipalat ja härkäpavut. Käänsin tiikeriravut, että ne saivat toisenkin kylkensä punaisiksi, samoin käänsin kampasimpukat toiselle kyljelleen.
11. Tarkistin riisin kypsyyden ja tarvitaanko suolaa, ei tarvinut. Pippuria pyöräytin hieman pintaan ja tökin siihen sitruunalohkoja. Sirottelin pinnalle ruohosipulia ja persiljaa. 

Koko paellanlaittamisessa meni valmisteluineen kaikkiaan parisen tuntia, homma onnistui hyvin, vaikka ulkona satoi vettä. Minulla oli suuri sadetakki päälläni ja grillin sivupolttimo on katon lipan alla suojassa. Kammenpyörittäjä kantoi minulle välineitä, lastoja, kauhoja ja pihtejä, sekä lämmitti lientä lisää tarvittaessa. 

DeBuyerin hiiliteräspannu toimi aivan loistavasti, rasvapoltto oli onnistunut, riisin pohjalle syntyi toivottava crust, muttei mikään ollut takertunut pannuun liiallisesti. Ruoan maku oli tasapainoinen, selkeästi mereneläväinen, vaikka liemi oli lihaliemi. Kiire tämän ruoan kanssa ei saa olla, mutta riisiä ei pidä päästää mössöksikään. Olen sitä mieltä, että tämä paella oli paras tekemistäni. Myös kanssaruokailijoille paella maistui hyvin. 

La Vueltan 14. etappi päättyi pilveen. Ykkösenä maaliin ehtineen BMC-tallin Alessandro De Marchi tuuletukset jäivät tymän vuoksi melkoisen sumuisiksi. Kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa edelleen Arun Fabio, kukas muukaan. 

Twistivapaa paella ja Alberton etappi

Taas tulilla!

Paella kuuluu niihin ruokiin, joita minulla ei tule laitettua kuin kerran vuodessa, nyt oli vuotuinen paellapäivä näin Vueltan toiseksi viimeisenä päivänä. Minulla oli aikomus ottaa viimein käyttöön jo monta vuotta sitten hankkimani paellapannu, mutta sen kuumentamiseen olisi ollut rengaspoltin tarpeen, eikä meiltä löydy sellaista. Niinpä tein paellaa aivan samalla tapaa kuin edellisilläkin kerroilla muurikkapannulla. Aineksetkin olivat tuttuja, joten tässä paellassa ei ole mitään erityistä twistiä eikä erikoisuutta, ellei sitä lasketa, että siitä tuli erikoisen hyvää!

Paella neljälle ja olisi tästä kuusikin syönyt

• 250 g riisiä
• 1 l kanilientä
• 1 l vettä
• 1 pussi Paellero-paellamaustetta
• 1 pieni kuori sarhamihippuja 
• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 punainen paprika suikaleina
• pätkä chorizoa viipaleina
• nippu uusia pieniä sipuleita varsineen silppuna
• 4 broilerin rintafilettä suikaleina
• 10 sinisimpukkaa
• 20 isoa tiikerirapua
• herneitä
• 1 sitruuna 
• 1 lime (koska sitruunoita ei ollut enempää)

Esivalmisteluna kuullotin sipulia ja paprikasuikaleita muutaman minuutin pannulla. Paistoin seuraavaksi samalla pannulla chorizoviipaleita kunnes ne olivat rapeita. Nostelin viipaleet lautaselle ja paistoin pannulle jääneessä rasvassa broilerisuikaleet, maustoin ne kevyesti suolalla ja pippurilla. Laitoin ravut ja simpukat vielä kylmään odottamaan viime hetkeen asti. 

Kammenpyörittäjä viritti tulen pesukoneenrumpu-uuniimme ja nosti muurikan sen päälle. Kaadoin pannulle hyvän lorauksen öljyä. Kumosin riisin pannulle ja kuullotin sitä hetkisen varoen polttamasta sitä. Aloin lisätä pannulle kauhallinen kerrallaan lientä, johon oli liotettu Paellero-pussin sisältö ja sahrami. Kaadoin lientä pienin väliajoin riisin reunoille ja vahdin sen kypsymistä silmä tarkkana. 

Noin puolessa tunnissa 250 g keltaiseksi värjäytynyttä riisiä oli kypsää keskeltäkin, jossa riisiä oli reunoja paksummalti. Nostelin riisin päälle paistetut vihannekset, broileripalat, chorizoviipaleet ja lopuksi raa'at ravut ja simpukat. Ravut kypsyivät nopeasti ja käänsin niiltä kylkeä melkein saman tien, kun  olin saanut kaikki aseteltua paellan päälle. Simpukoista ihan jokainen ei auennut, joten ne päätyivät kompostiin. Asettelin sitruuna- ja limelohkot päällimmäiseksi ja kippasin herneet päälle. Kammenpyörittäjä nosti pannun tulen yltä puunhakkauspölkyn päälle. Riisi oli juuri sopivan kypsää ja sahramista, ravut meheviä ja riisin pohjalla oli sopiva crust. 

Vueltan toiseksi viimeinen etappi oli kunnollinen vuorietappi ja se ajettiin kauniissa säässä. Chris Froome ja Alberto Contador kisasivat ankarasti etapin voitosta ja ilokseni Contador pystyi jättämään Froomen viimeisillä kilometreillä ja varmisteli kokonaiskilpailun voittoasemaansa ennen huomista aika-ajoa. Olipa taas jännittävä etappi!

Retkibouillabaisse

Näin Tampereella!

Maanantaisin moni kiinnostava ravintola Tampereella on kiinni (lepopäivät toki suotakoon) tai juuri lopettelemassa kesätaukoa, huomenna kaupunki olisi täynnä kiinnostavia, avoimia ravintoloita. Huomenna emme enää ole täällä päivällisaikaan, joten edelleen jäävät tamperelaiset ravintolat kokeilematta. Mutta syötävä se oli tänäänkin, se mielessämme suuntasimme aamulla leirialueelta Tampereen kauppoihin. Ihan ensiksi kävimme IKEAssa, söimme siellä euron aamiaiset ja arvelimme, että tulipa halpa reissu. Ei ihan toteutunut, löysimme monta tähdellistä tavaraa mukaamme, kun kevytkiersimme alakerran osastot. 

Keskustassa parkkeerasimme taas Hämppiin, olen aivan ihastunut siihen parkkikellariin, se on ihan ensimmäinen, jossa olen nähnyt kiertoliittymänkin! Kerrankin jonkun hankkeen lopputulos muistuttaa oikeasti niitä suunnitteluvaiheen havainnekuvia. 

Meillä on vakiopysäkit tutuissa kaupungeissa, niin Tampereellakin, on käytävä Stokkalla, Akateemisessa, Erämiehessä ja uutuutena meille Tigerissa, joka on jotenkin fiksumpi krääsäkauppa. Sitten kävimme Keittiöelämässä, kahvilla ja kauppahallissa. Siellä oli aikeena katsastaa Kalakauppa Nygrenin valikoimat, jos jotain mereneläväistä saisimme lautasille ranskalaisteeman mukaisesti. Ja onnistuihan se. Halusin tehdä bouillabaissea siinä määrin mukaillen, kuin se leirioloissa pienin kattiloin olisi mahdollista.

Ostimme muutaman tiikeriravun, kampasimpukan, lohikuution ja pienen palan kuhaa. Saimme ostoskassiin myös pussillisen jäitä, mikä oli ilahduttavaa lämpimän sään vuoksi. Samoilla jäillä kylmenisi päivällisviinikin. Muistelin, mitä muuta ranskalaiseen kalakeittoon tarvittaisiin, enkä oikein muistanut kuin fenkolin ja valkosipulin ja niitä ostimme hallin vihanneskauppiaalta. Palatessamme Rajalan kautta leirialueelle googletin matkalla muutamia keitto-ohjeita ja lisäsin listaan muutamia aineksia, koska poikkesimme vielä patongin perässä germaanimarkettiin. 

Leirillä aloitimme ensin Tour de Francen kymmenennen etapin seuraamisen ja järjestelimme ostokset autoon ja vaunuun. Hankimme muunmuassa uuden matkayrttilaatikon, johon mahtuu 6 yrttiä tai salaattia. Astia mahtuu juuri sopivasti vaunun keittiön pesualtaaseen matkojen ajaksi ja leirillä vati nostetaan pihalle saamaan kulloistakin ilmanalaa. Eilen pienen nuupahtamisen kokeneet yrtit ovat taas voimissaan, ehdimme ajoissa ottaa ne varjoon ja juottaa niitä ennen kuin tilanne oli korjaamaton.

Koska retkikeittiömme on vaatimaton, kuten olen kertonut, minun pitäisi soveltaa luovasti ja rohkeasti vain kutsua aikaansaannostani bouillabaisseksi vaikka kuka sanoisi mitä. Sanoisin siihen, että tule itse ja tee parempi näissä oloissa ja jos ei muu auttaisi, sanoisin, että höpöhöpö. Sillä pääsee pitkälle.

Retkibouillabaisse kahdelle siitä mitä sattuu olemaan

• 2 perunaa
• 1 porkkana
• 2 pientä sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 pieni fenkoli
• loraus oliiviöljyä
• 2 tomaattia
• puolet puolen gramman sahramipussista
• suolaa ja pippuria
• timjamia, persiljaa, tilliä, basilikaa ja rosmariinia matkayrttinaariosta
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• 3 dl vettä
• sitruunamehua
• 4 tiikerirapua
• 4 kampasimpukkaa
• 4 suurta kuutiota lohta
• pieni pala kuhafileestä, noin 100 g
• loraus kermaa
• smetanaa

Luin Polkkapossun, Sillä sipulin ja sauvajyväsen postauksia ja poimin vinkit, joita saatoin käyttää. Kuorin perunat ja porkkanan, leikkasin ne ja pienenpienen fenkolin viipaleiksi, samoin kaksi viimeistä pientä sipulia. Yksi iso mutkikas tomaatti ja yksi kumato löytyi myös ja leikkasin ne kuutioiksi. Silppusin valkosipulin kynnet. Kuumensin retkikeittimen liekillä suurimmassa kattilassa ison lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin perunoita, porkkanaa, sipuleita, valkosipulia ja fenkolia. Hetken päästä lisäsin tomaatit mukaan, sahramin ja rosmariininoksan. Lisäsin desin verran viiniä ja kypsensin vihanneksia lisää silloin tällöin sekoitellen. Kaadoin mukaan noin 3 desiä vettä ja lorauksen sitruunamehua ja keitin keittopohjaa noin puolisen tuntia. 

Sillä välin auoin minikokoiset kalakaupan paketit ja ripotin kaloille, simpukoille ja ravuille hieman suolaa, pippuria ja sitruunamehua. 

Maistelin keittopohjaa, jossa oli jo kaunis sahramin tuoma väri. Lisäsin hieman vettä ja viiniä ja sitten merenelävät palasina, sekä pehmeät yrtit, timjamin, basilikan, persiljan ja tillin. Annoin keiton vielä kiehua muutamia minuutteja, noin 7-8, kunnes kaikki oli kypsää. Kaunistin keiton värin vielä pienellä kermalorauksella. Annoksen päälle asetin tuoreen tillioksan ja lusikallisen smetanaa.

Täytyy kyllä kehua, että retkibouillabaisse oli mitä maistuvinta, vaikkei kalalientä ollutkaan saatavilla. Pidimme keitosta tosi paljon! Alsacen kuiva viini ruokajuomana ja pala leipää, eipä siinä ollut moittimista.

Tour de Francen kymmenes etappi oli jälleen vesisateen ja kaatumisten pilaama. Alberto Contador kaatui niin pahasti, että loukkasi polvensa ja joutui keskeyttämään kilpailun, se veti mieleni hetkellisesti apeaksi, sillä toivoin kovasti hänen menestyvän. Mutta kisa jatkui ja etapin voitti upeasti ajanut Vincenzo Nibali, joka otti eilen luovuttamansa keltapaidan takaisin päälleen. Huomenna ajajilla on lepopäivä, mikä varmasti on osin kurjissa sääolosuhteissa ajettujen etappien jälkeen enemmän kuin tarpeen.