Pinaattifrittata

Tämän postauksen ruokaosuus on kirjoitettu pari viikkoa sitten. 

On kyllä vaikea käsittää miten paljon on 400 g tuoretta pinaattia. Olemme nyt syöneet kolme ateriaa, joihin on mennyt paljon pinaattia ja yhä sitä on paljon jäljellä. Sinänsä omituista, että yleensä pinaatti menee pahaksi säilytti sen miten hyvänsä, mutta nyt autossa spa-osaston lattialla avatussa pussissa pinaatti on aivan priimaa edelleen. Lisäys 29.5. kyllä siitä ehti noin kolmannes mennä naihistuneeksi, ei enää maistunut ja muistelin, että onko se niinkin, että pinaatti on hampaiden kiilteelle vähän huono juttu, jos liiallisia määriä syö kerralla. 

Sunnuntain päivälliselle tein meille frittatan täysin omasta päästäni. En vaivautunut oikein tutkimaan, että mikä nyt tekisi munakkaasta italialaisen, päätin että se on se, kun sitä kutsuu frittataksi. Meillä oli puolikas pala fetaa ja vaikkei sitä taideta laskea kovinkaan italialaiseksi, käytin sen sillä pakkauksen avaaminenhan on päätös syömisestä, vai mitä?

Pinaattifrittata kahdelle

• 50 g lardonia (pekonisuikaleita)
• 4 kananmunaa
• 4 kourallista pinaatinlehtiä
• 50 g fetaa
• pippuria
• basilikaa
• oliiviöljyssä paahdettuja edellispäivän patonginpaloja

Paahdoin lardonit rapeiksi pannulla ja lisäsin pannulle sitten pinaatit, jotka mysiytyivät nopeasti. Seuraavaksi kaadoin pannulle murustellut fetat ja kevyesti vatkatut kananmunat. Paistoin miedolla lämmöllä frittataa noin 10 minuuttia. Käänsin sen lastalla ja laitoin kaasun pannun alta kiinni ja kannen pannun päälle. Noin viiden miinuutin kuluttua koko ruoka oli hyytynyt ja valmis. Söimme se paahdettujen patonkipalojen kanssa. Siis kuinka säästäväinen olenkaan, kun käytin siihen edellispäivän aamupatongin pätkät, joita emme olleet jaksaneet syödä? 

Tästä jatkuu taas nykyhetki, ollaan Giro d'Italian viimeisessä perjantaissa (29.5.) ja kyseessä oli sellainen etappi, jollaisia Peter Selin kutsuu brutaaleiksi vuorietapeiksi, joilla kestävyysurheilun kuninkaat mittelevät voimiaan. Tästä tuli oikein ilonpäivä, sillä Sepp Küss oli nopein ja voitti etapin, hän on sekundäärinen suosikkini ja hän saa minun puolestani voittaa milloin vain. Jonas Vingegaard samasta tallista pitää kokonaiskilpailun johtopaikkansa ja niin ollen kaikki on Girossa mitä mainioimmin. Vielä kaksi etappia ja sitten emme hetkeen ajattele italialaisia ruokia, emmekä varmaan syökään niitä. 

Onhan se minestronekin tehtävä – revisited ties monetta kertaa

Tänään meillä oli päivällisenä tuhti minestrone, niitä on CampaSimpukan vuosien aikana ollut jo aika monta kertaa, etenkin nyt retkikokkaamisen kausilla. Melkein aina on varastoissa ainekset minestroneen, siihen kun voi laittaa melkeinpä mitä vain. Ehken kuitenkaan omenaa laittaisi. 

Tämän päivän minestroneen keräilin erinäisiä aineksia ja saimme kaksi aika suurta kulhollista ruokaa, vielä kun olisi palellut vaikka hiihtoretken jälkeen, niin jopa olisi ollut passeli. Me istuimme varjossa ulkona katsellen Giro d'Italian neljättätoista etappia ja kokkailu tapahtui ulkona yhdellä kattilalla yhdellä kaasupolttimolla. 

Mobileminestrone kahdelle

• 50 g pekonisuikaleita (Ranskassa lardon)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli silputtuna
• 1/4 keskikokoisesta fenkolista silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl 'Ndujaa
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 tetra suuria valkoisia Pirkka-papuja liemessä (kotimaasta tuotuja, sillä en ole Ranskasta vastaavaa tuotetta löytänyt)
• 2 tomaattia kuutioituna (keltainen ja punainen)
• 0,5 l vettä
• 1,5 dl kuivaa pastaa
• suolaa ja pippuria
• parmesaania raastettuna
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Aloitin paahtamalla ensin pekonisuikaleita kattilassa ja kun ne alkoivat päästää rasvaa irti, lisäsin kattilaan tilkan oliiviöljyä ja sen jälkeen sipulin, valkosipulin, fenkolin, 'Ndujan ja tomaattipyreen. Paahdoin niitä kaikki välillä sekoitellen noin viisi minuuttia. Sitten kattilaan päätyivät tomaattipalat ja pavut sekä vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Sekoittelin ja annoin keiton kiehua noin viisi minuuttia. Seuraavaksi kattilaan päätyivät pastat ja tarkistin, ettei neste ole kiehunut liikaa kokoon. Sekoittelin muutaman minuutin välein ja kun pasta oli kypsää, maustoin keittoa vielä suolalla ja pippurilla. Annoksiin tuli päälle yrttejä ja parmesaania. Ai, että tykkään pavuista tämmöisissä keitoissa, olisi hyvin mennyt ilman lardoniakin, mutta ei se nyt ollut paha määrä/annos, 25 g. Ruoka näyttää ihan samalta kuin eilinen pasta-annos, mutta ei se mitään. Eri ruokaa se oli kuitenkin. 

Giro d'Italian neljännellätoista etapilla piipahdettiin Sloveniassa. Lopuksi palattiin kuitenkin Italiaan ja nopein oli tänään Casper Asgreen. Kokonaiskilpailun kärki muuttui sen verran, että Isaac del Toro on edelleen ykkönen, mutta Simon Yates on toisena, Juan Ayoso kolmantena, Richard Carapaz neljäntenä ja viimein viidentenä suosikkini Promoz Roglic. Huomenna on sitten jo oikea vuorietappi, vaikka sitä luulin jo tänäisen olevan. 

Ranskalainen hernekeitto

Söin Tampereella Bistro Amandessa Crème Ninon-annoksen, jonka valmistamisesta näin monta monituista vaihetta keittiössä. Vähän ihmettelin, että pitääkö sitä oikeasti noin  monessa kattilassa keitellä ja vatkata ja vispata. Se oli ihan hyvää, mutta laihanpuoleista, kun odotin paksua herkkämakuista keittoa. Pidin siitä, että tarjoilija kysyi saako keittooni kaataa hieman samppanjaa. Tietysti sai. 

Tänään halusin tehdä samantapaista keittoa meille päivälliseksi ja otin ohjeen Pardon your French-blogista. Noudatin ohjetta jonkin verran. Pienensin ohjetta ja muutenkin olin sellainen #cestlavie-kokki.

Ranskalainen hernekeitto kahdelle

• 100 g lardonia (ranskalaista pekonikuutiota)
• 1 porkkana
• 1 pieni sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 4 dl pakasteherneitä 
• 4 dl kanalientä fondista
• suolaa ja pippuria
• kuivattua provencen yrttiseosta
• tuoretta persiljaa
• 0,5 dl luxemburgilaista cremantia

Kumosin lardonkuutiot kattilaan ja aloin kuumentaa kattilaa. Odotellessani kuorin porkkanan ja sipulin ja leikkasin ne pieniin paloihin, otin esille valkosipulimurskapurkin ja kuivatut yrtit. Pakasteherneet odottivat lautasella ja kanaliemi odotti kattilassa valmiina. 

Kun lardonit olivat paistuneet kattilassa rapeiksi, lusikoin ne lautaselle paperipalan päälle, jätin kaiken irtorasvan kattilaan. Kumosin sipulit ja porkkanat samaan rasvaan ja kypsyttelin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin kattilaan puolet liemestä, kuivatut yrtit, hieman suolaa, pippuria ja herneet. Nostin keittopohjan kiehumaan ja noin viiden minuutin kuluttua kaikki oli kypsää. 

Kaadoin keittopohjan lävikköön ja keräsin liemen alle toiseen kattilaan, jossa oli liemen kuumentanut. Otin blenderin kannun ja kumosin sinne kaikki keittosattumat ja noin puolet liemestä. Blenderi sitten vain hommiin ja lisäsin lientä vähitellen niin että sain aikaan pehmeän tasaisin keiton. Lientä jäi vähän ylitse. 

Kaadoin soseutetun keiton siihen kattilaan, jossa olin keittopohjaa keitellyt ja kuumensin sen uudelleen. 

Annostelin keiton lautasille ja ripottelin päälle pekonikuutioita ja tuoretta persiljaa. Lorautin vielä hieman cremantia lautasille keiton päälle ja se kuohahti kivasti ja toi keittoon sopivaa särmää. Samaa juomaa oli meillä laseissa aterialla. 

Käytin loppuun eilisen juustotahnan ja piristin sitä hieman Kirschwasserilla, noin ruokalusikallinen puoleentoista desiin massaa teki oikein hyvää. Levitin massan leipäviipaleille ja paistoin niitä airfryerissä 200 asteessa noin 12 minuuttia. Tässä kohden airfryer ei ollut paras metodi, sillä kori tuli liian täyteen, leipä ei pysynyt rapeana, vaan hieman pehmeni paljosta juustosta. 

Tour de  Francessa oli 18. hilly-tyyppinen mäkietappi, jonka nopein oli Victor Campenaerts. Pääjoukko tuli maaliin melkein varttia myöhemmin, Tadej Pogacar on edelleen kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten vuorossa taas hirviä vuorietappi, meillä on CampaAdrian katsastus ja seuraavan reissuunlähdön valmistelu.