Munakaspallerot

Nämä vekkulit munakaspallerot tein salaattiin lisäkkeeksi, mutta nämä olisivat paremmin edukseen aamiaisella vaikkapa rapean pekonin kanssa. Paistoin ne ebelskiverpannulla, jota tulee käytettyä ihan liian harvoin. En laittanut nyt mitään erityisiä täytteitä.

Munakaspallerot (9 kpl)

• 3 kananmunaa
• silputtua ruohosipulia
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen

Täytevaihtoehtoja

• fetajuustomurusia
• cheddaria raastettuna
• paistettua pekonisilppua
• pikkuisia sieniä 
• kirsikkatomaattipalasia
• mitä nyt mieleen juolahtaa

Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja lisäsin mukaan ruohosipulisilppua, suolaa ja pippuria. Laitoin ebelskiverpannun kolosiin pienet nokareet voita ja kun pannu oli  kuuma, lusikoin koloihin kananmunamassaa. Pannun koloset toimivat mainiosti niin, että kun alapuoli alkaa oll kypsä, pallero pyrkii itsekseen kääntymään ja se on helppo kiepauttaa ylösalaisin pienellä puutikulla tai lastalla. Paistoin palleroita kolmisen minuuttia alapuoliltaan ja kun ne alkoivat pyrkiä kyljenvaihtoon, vielä pari minuuttia toiselta puolelta. Olivat hauskoja, ilmavia syötäviä vuolukanaa sisältäneessä salaatissa, mutta olisivat tosiaan paremmin edukseen aamiaisitarjottavana. 

Päivän ainoa elokuva oli vuoden 1997 U-Turn, olipa se omituinen pläjäys, Oliver Stonen ohjaus ja hän oli ilmeisesti silloin keksinyt, että kameraa voi pitää vinossa ja henkilöitten sieraimia tulee näyttää todella läheltä. Kumpikaan meistä ei muistanut elokuvasta juuri paljon mitään, mikä ei ole ihme, sillä niin monta u-käännöstä siinä tehtiin. Luultavasti olemme pitäneet sitä kuitenkin jossain määrin hyvänä elokuvana, koska sitä ei ole laitettu kiertoon. Nyt joutaisi kyllä. En yleensä perusta Sean Pennistä, mutta tässä hän oli melko hyvä epäonnen tunari. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Valmont

Valheet ja viettelijät

Haute Cuisine

Falling in Love

About Schmidt

U-Turn

Jouluaattoaamun ebelskiverit

Kun ensikerran tutustuin tanskalaisiin ebelskivereihin, tulin ymmärtämään niiden kuuluvan joulunalusaikaan. Tuolloin oli kevättalvi, jolloin joulu oli sekä muisto, että kaukana tulevaisuudessa. Eilen muistin ebelskivereiden ja joulun liitoksen. Koska söimme riisipuuroa jo eilen, päätin meidän saavan tänään ebelskivereitä tanskalaisen perinteen mukaisesti. 

Käytin tällä kertaa taikinaohjetta Baking Bites-blogista, vaikka ohje lienee aika samanlainen kuin aikaisemmillakin kerroilla käyttämäni. Taikina on ainesosiltaan melko tavanomainen pannukakkutaikina, mutta sen kuohkeuden salaisuus (mikä salaisuus se oikeastaan on, kun minäkin sen tiedän?) on valkuaisten  erottaminen keltuaisista ja vatkaaminen erikseen. 

Paistamisesta olen oppinut muutamia niksejä. Ensinnäkin pannun lämpötilan on oltava riittävän kuuma, muttei liian kuuma, jottei pannukakkupallon alapinta ehdi paistua liian tummaksi ennen kuin täytteen ehtii tuupata taikinaan. Kääntämisen jälkeen toisen puolen pinta ehtii liian kuumalla pannulla paistua liikaa ennen kuin sisus on kypsää. On ikävää pistellä ebelskivereitä kypsyyden tarkistamiseksi, mutta parempi tarkistaa kuin tarjota keskeltä raakoja pannukakkuja. Ensimmäinen paistoerä menee siis pannun lämpötilaa säätäessä. 

Toinen vinkki koskee pannarin kääntämistä. Hankin ensimmäisen pannun mukana myös varsinaisen puisen kääntötikun, mutta jopa minä ymmärrän, että mikä tahansa puutikku, vaikkapa itämaisen ruoan syömisessä käytettävä puikko, toimii mainiosti, kunhan se ei ole liian terävä. Kun pannukakku on paistunut tarpeeksi alapuoleltaan, tikku ujutetaan sen paistoreunan alle ja pyöräytetään osakierros, ei kokonaan vielä ylösalaisin. Näin taikinan raaka pinta ehtii ihan vähän paistua ja pannukakku saa melkein pyöreän muodon. Sitten pyöräytetään loppukin kierros ja pannukakku on kokonaan käännetty. 

Taikinakoloset ovat pieniä, vetävät tuskin ruokalusikallista, joten ebelskivereiden paistaminen on aika nopeaa hommaa. Ensin rivakasti sutaistaan joka koloseen hieman sulaa voita, sitten annostellaan yhtä nopsasti joka koloon lusikallinen taikinaa.  Jos haluaa mukaan täytettä, se painetaan raakaan taikinaan, esimerkiksi muutama marja tai pieni pala kinkkua tai sipaus tuorejuustoa. Halutessaan voi pinnalle vielä lisätä vähän taikinaa, mutta kyllä täyte painuu taikinaan, eikä paistajalle tule niin kiire. Neljän hengen aamiaisannokseen käytin seuraavat ainekset:

• 2 kananmunaa
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl öljyä
• 2,5 dl piimää
• ripaus suolaa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,25 tl ruokasoodaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• voita paistamiseen
• pensasmustikoita

Muistelin taas, että mitähän se alkuperäisohjeessa käytettävä buttermilk nyt onkaan. Päädyin käyttämään tällä kertaa maustamatonta jogurttia, koska toista arvaustani, piimää ei ollut kaapissa. Erottelin valkuaiset ja keltuaiset, laitoin valkuiset pienehköön kulhoon odottamaan. Vatkasin isommassa kulhossa keltuaisia ja toista sokerilusikallisista, kunnes sokeri oli liuennut keltuaisiin. Mittasin jauhot ja sekoitin suolan, leivinjauheen ja soodan niihin. Vatkaisin jauhot, öljyn ja piimän mukaan keltuaisiin tasaiseksi taikinaksi. Seuraavaksi vatkaisin toisessa kulhossa olevat valkuaiset toisen sokerilusikallisen kanssa ilmavaksi vaahdoksi, jonka kääntelin taikinaan mukaan pyöräyttävin liikkein nuolijalla. Käytin täytteenä pensasmustikoita, joita painoin taikinaan paistamisen puolivälissä, noin 3-4 marjaa/ebelskiver.

Taikinasta tuli 18 vaihtelevan pyöreää palleroa, jotka söimme vaahterasiirapin ja ylijääneiden marjojen kanssa jouluaaton aamiaisella. Paistotuloksesta tuli hieman toivomaani tummempaa, mutta miten sitä sanotaankaan: Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon!

Lentävä ebelskiver-pannu

Mainitsin tässä jokunen aika sitten , että yritän olla ostamatta uusia keittiövälineitä siitä yksinkertaisesta syystä, etten oikeasti tarvitse mitään. Tarkoitin tietysti sitä, etten tarvitse mitään sellaista, mitä minulla jo on. Jos huomaan kuitenkin aivan ilmiselvän, vakavan puutteen välineistössäni, asiahan on tietysti korjattava mitä pikimmiten. Tähän muotoseikkaan vedoten minun on ilo esitellä keittiöni uusi tähti: ebelskiver-pannu!
 

Pari viikkoa sitten hiljaiseksi äityneen työvuoron loppupuolella selailin foodgawkeria ja lähistöllä istunut työkaverini hihkaisi, että hei mitä nuo söpöt pallerot ovat. Ne olivat ebelskivereitä. En ollut koskaan kuullut näistä pienistä tanskalaisista pannukakkupalleroista, mutta hetken kuluttua tiesin ainakin sen, että tuollainen pannu minun on saatava. 

Tällä viikolla pannuni saapui, se aivan lensi luokseni. Perjantai-iltana sain USA:sta sähköpostin, joka kertoi pannun olevan matkalla. Maanantaina päivällä ovikello soi ja paketti oli perillä. On kyllä joskus vähän nolo olo, kun kuriiri ruskeissa polvihousuissaan tuo pakettejani juoksujalkaa ja kääreistä kuoriutuu esiin nippu etikettitarroja tai paistinpannu. Tuntuu, että noin kiireellä pitäisi kuljettaa vain jotain todella tähdellistä ja vakavaa, kuten rauhansopimuksia tai varaosia ydinvoimalaan.

Nolostus menee kyllä yleensä pian ohitse ja niin kävi nytkin. Pannu on ihastuttava, samalla tilasin pannukakkujen kääntämisen sopivat puutikut, ikään kuin mikä tahansa puikko ei siihen kelpaisi.  Selasin ohjeita ja tulin sivistyneeksi siinä määrin, että tiedän ebelskiver-kauden olevan auttamatta ohitse. Perinteisesti niitä on syöty Tanskassa joulun aikaan ja nimenomaan jälkiruokana, ei niinkään amerikkalaismallisesti aamiaisella. Kukaan ei varmasti kuvitellutkaan minun odottavan seuraavaan joulusesonkiin (enkä usko tanskalaistenkaan niin tekevän, jos ebelskivereitä tekee mieli), vaan aioin viikonloppuna tehdä ensimmäiset ebelskiverini. 

Tilatessani pannua en joko lukenut tuotetietoja riittävän hyvin (uskokaa tai älkää, joskus olen tilannut melkoisia sikoja säkissä) tai muuten missasin jotain, sillä en ymmärtänyt pannun käyvän vain kaasuliedelle. Se on täysin ymmärrettävää, viereinen kuva kertonee miksi.  Tästedes kyllä muistan  tutkailla hieman tarkemmin, mitä sinne erikoispikakiirehoppupakettiini oikein olen haalimassa. Onneksi meillä on kaasuliesi, joten en joutunut palautushommiin.

Koska omatuntoni kuitenkin hieman kolkutti uuden "tarpeellisen" pannun hankinnasta, bongailin sopivaa ebelskiver-ohjetta etsiessäni samalla muita käyttötarkoituksia pannulle. Vähentäähän se hankinnan tarpeettomuutta, jos keksin sille jotain muutakin käyttöä, kuin kerran kaksi vuodessa valmistetut pannukakut, eikö totta? Muutama kananmunaohje ainakin on jäänyt mielen pieleen kokeiltavaksi. Kokkeliseosta paistetaan pannun kolosissa, lisätään vaikka vuohenjuustomurua ja kevätsipulia, näytti hyvältä jonkun blogin ohjeessa. Kaksi käyttötarkoitusta on aina parempi kuin yksi.

En ole tunnettu kärsivällisyydestäni, tänään en jaksanut enää odottaa, viikonloppu on aivan liian kaukana. Kokeilin pannuani aamiaiselle, otin taikinan ohjeen täältä. Jälkikasvun ollessa koulussa tein puolikkaan annoksen, josta tuli kaikkiaan yksi pannullinen, 7 ebelskiveriä. Se oli oikein sopiva pieni koemaisto. Ohjeen mukaiset määrät tässä:

• 2,4 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl sokeria
• 0,5 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 2 suurta kananmunaa eroteltuina
• 2,4 dl maitoa
• 2 rkl sulatettua voita (+vähän paistamiseen)

Sekoita kuivat aineet kulhossa keskenään. Vatkaa keltuaiset ja maitoa kevyesti ja lisää voisula niihin. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Yhdistä maito-keltuaisseos jauhoihin ja sekoita tasaiseksi, lisää valkuaisvaahto nuolijalla sekoittaen. 

Lämmitä pannua melko miedolla lämmöllä hetken aikaa ja pyyhkäise sulatettua voita pannun kolosiin. Lusikoi nopsasti koloihin vajaa ruokalusikallinen taikinaa ja pistele taikinaan samantien muutama marja, minä käytin karpaloita. Lusikoi toinen vajaa lusikallinen taikinaa päälle. Käännä pannukakkuset puisella tikulla työntäen reunasta, pallero pyörähtää nätisti ympäri. Tanskalaiset ebelskiver-spesialistit neuvovat amerikkalaisissa blogeissa, että kannattaa kääntää ensin neljäsosan verran, paistaa ihan pieni hetki ja sitten toinen neljäsosa, jolloin ebelskiveristä tulee sievän pyöreä. Melkein onnistuin tässä. Kannattaa varoa liian suurta lämpöä pannulla, etteivät pallerot saa liikaa väriä. Alle neljässä minuutissa pannukakut olivat kypsiä. Monessa blogissa vakuutettiin, että paksuhko taikina käyttäytyy nätisti tavallisella lettupannullakin, vaikkei sen matalissa koloissa saakaan aikaan pyöreitä pannukakkuja. Voin tekemisestä jäänyt hera olisi sopinut tähän taikinaan hyvin, mutta olin käyttänyt sen jo sämpylätaikinaan.

Ebelskiverit maistuivat ihastuttavan kevyiltä ja karpaloiset sattumat poksahtivat kivasti suussa tuoden upean arominsa peliin. Pidin näistä tosi paljon ja viikonloppuna paistan näitä lisää, myös suolaisia vaihtoehtoja, joiden perässä meninkin linkittämääni blogiin.