Yhdeksäs ruokahaaste käyntiin Italian keittiön herkuilla!

Giro d'Italia alkoi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla Bolognassa, minun täytyi valita suosikkini melko pienestä joukosta. Nopeasti päätin, että minun puolestani voiton saisi viedä Simon Yates tai Tom Dumoulin, myös Vincenzo Nibali kelpaa. Nairo Quintana ja Chris Froome eivät ole mukana, ei myöskään Peter Sagan. Mutta kuten on tapana sanoa, näillä mennään! Tämä on jo yhdeksäs kerta, kun CampaKeittiössä koitetaan kokata hiki hatussa italialaista ruokaa jokaisena päivänä, jona Giroa ajetaan. 

Tänään italialaista osuutta ateriassa edusti vaniljapannacotta espressokastikkeella. Löysin ohjeen The Home Cook's Kitchen-blogista. Pannacottan ohje on tässä melko tavanomainen, jujuna on se intensiivinen kahvikastike. Muuntelin vanukkaan mittasuhteita hieman, ei kerrota kenellekään. Kastikkeen kanssa olin tottelevaisempi.

Pannacotta espressokastikkeella (kolme annosta)

Vanukkaat

• 3 dl kerman ja punaisen maidon sekoitusta, enemmän maitoa kuin kermaa
• 0,5 dl tummaa sokeria (leipurinsokerin ja muscovadon sekoitusta)
• 1 tl vaniljauutetta
• 1,5 tl gelatiinijauhetta
• 2 rkl kylmää vettä

Kastike

• 1 tuplashotti epressoa (noin 0,75 dl)
• 2 rkl tummaa sokeria (samaa sekoitusta kuin vanukkaissa)
• 1 tl vaniljauutetta

Sekoita gelatiinijauhe kylmään veteen pienessä kuumaa kestävässä kupissa. Jätä noin viideksi minuutiksi odottamaan. Laske toiseen, isompaan astiaan niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee sen verran, että sitä on gelatiinikupin puoliväliin. Nosta kuppi kuumaan veteen ja sekoita gelatiinia niin, että se liukenee veteen kunnolla, siihen ei pidä jäädä murumaista rakennetta. 

Kuumenna pienessä kattilassa kerma-maitoseos, sokeri ja vaniljauute niin, että kattilan reunoilla seos alkaa jo pikkuisen kuplia. Laita lämpö kattilan alta pois ja kaada mukaan vesitilkkaan sulatettu gelatiini, vispilöi tasaiseksi, mutta älä vispilöi ylenmäärin, ettei seokseen muodostu paljon vaahtoavia kuplia. Kaada seos annosastioihin. Jos haluat kaataa valmiin annoksen lautaselle, varaa sellainen astia, jonka reunat ovat suorat tai laajenevat yläosaa kohti. Jos aiot tarjota vanukkaan kupista, reunat voivat kaartua sisäänpäin. Peitä annokset ja laita ne jääkaappiin ainakin 4 tunniksi, mutta hyvin pannacottat voi tehdä tarjoamista edeltävänä päivänäkin.

Kastikkeen valmistaminen ottaa hetkisen. Kaada espresso pieneen kattilaan, niin pieneen kuin sinulta löytyy. Jos kattila on suurempi, kahvia on niin matala kerros, että se kiehuu helposti kuiviin. Lisää kahviin tumma sokeri ja vaniljauute ja keitä seosta kasaan niin kauan, että sen määrä on noin 3/5 alkuperäisestä määrästä ja on sakean paksua. Alkuperäisohjeessa kastiketta keitettiin noin 10 minuuttia, mutta minun kastikkeeni sai kiehua melkein 25 minuuttia. Anna kastikkeen jäähtyä kokonaan. 

Kun on aika syödä jälkiruoka, ota pannacottat jääkaapista. Pyöräytä vaunukkaan ja astian välistä ohuella terävällä veitsellä ja kumoa annos lautaselle. Mikäli kuppisi on joustava (muovinen tai silikonia) voit hieman puristaa astiaa, niin vanukas pullahtaa lautaselle. Jos kuppia ei voi puristaa kasaan, vanukas varmaan muutenkin valahtaa lautaselle hetkisen kuluttua. Mikäli se ei lopulta suostukaan valahtamaan, sen voi syödä lusikalla suoraan astiasta. 

Kuumenna kahvikastike uudelleen varovasti, ei liian kuumaksi, mutta uudelleen juoksevammaksi ja lämpimäksi. Valuta sitä vanukkaan päälle ja asettele reunoille vaikka muutama mansikka, vadelma tai mustikka, taikka kaikkia niitä. 

Tämä oli todella töpäkkä pannacotta, ehkä aavistus vähemmän jauhemaista gelatiinia olisi piisannut, tai hyydyttäminen agar  agarilla, jolla rakenne on hieman pehmeämpi. Makukin oli aika varovainen, mutta todella intensiivinen kahvikastike kruunasi annoksen. 

Ensimmäinen etappi kesti niin pitkään, että voittaja saatiin selville vasta iltayhdeksältä. Jo sitä ennen suoritimme arvonnan CampaSimpukan 8-vuotissynttärikilpailussa. Arvontaan tuli määräaikaan mennessä 24 osallistujaa ja onni suosi tällä kertaa Nappia! Otan häneen pikimmiten yhteyttä ja ilmoitan  Hella & Herkku-liikkeeseen voittajan yhteystiedot, joiden perusteella voittaja voi hyödyntää 50 euron lahjakorttinsa. Kiitos kaikille osallistuneille ja kiitos synttärionnitteluista!

Aika-ajon voittajaksi ehti Primoz Roglic, joka ajoi alkupäässä kisaa, hän sai kökkiä tuntikaupalla odottamassa lopputulosta. Toiseksi kerkisi Simon Yates, mikä passaa minulle mitä parhaiten. Peter Selinillä oli Eurosportin lähetyksessä selostajakaverina Toni Roponen, joka voisi pikkuisen panostaa siihen, miten urheilijoitten nimet lausutaan. Samassa lauseessa hän ehti sanoa Tom Dumoulinin nimen ainakin kolmeen eri tapaan, joista yksi oli lähes oikein. 

Sahramipannacotta

Lauantaina meillä ei pitänyt edes olla varsinaisesti päivällistä, saati jälkiruokaa, mutta oli meillä kuitenkin. Jälkiruokana oli sahramilla maustettua pannacottaa. Ohjeen jälkiruokaan otin täältä. Pienensin ohjetta kahdelle sopivaksi ja muutenkin soveltelin, sillä yleensä ehtymätön kermavarastoni todella ehtyi lauantaina. 

Sahramipannacotta kahdelle

• 1 dl kermaa
• 1 dl maitoa
• 2 rkl sokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• sahramihippuja (noin 1/4 tl)
• 0,5 liivatelehteä
• koristeluun tomusokeria, vadelmapölyä ja marjoja

Leikkasin saksilla liivatelehden pienempiin paloihin ja laitoin ne kylmään veteen. Kuumensin kattilassa kerman ja maidon, sekoitin mukaan sahramihiput, vaniljatahnan ja sokerin. Kun seos melkein kiehui, sammutin liekin kattilan alta ja sekoitin mukaan vedestä puristellut liivatepalat. Vispilöin kunnes liivate oli liuennut seokseen. Siivilöin seoksen pieneen kannuun, siivilään jäivät lionneet sahramihiput. Kaadoin seoksen pieniin purkkeihin, suljin ne kannella ja laitoin jääkaappiin. Iltasella päivällisen jälkeen söimme jälkiruoat marjojen ja kahvin kanssa. Liivatetta olisi voinut olla vieläkin vähemmän, ehkä kolmasosa levystä. 

Uusintayritys, kaltevat pannacottat

Viime viikonloppuna kokeilin valmistaa jälkiruoaksi pannacottaa, mutta se meni niin sanotusti reisille. Tänään kokeilin uudelleen ja yritin välttää edelliskerran virheet. Ohje on otettu Cooking With Manuela-blogista. Hieman minä muuntelin ohjetta kummallakin kerralla. Linkin takaa löytyy Manuelan ohje, tähän kirjaan kuten minä tein ja kerron samalla, mikä luullakseni meni ensikokeilussa pieleen, ettei kenenkään tarvitse tehdä samaa mokaa. 

Kahden pannacottan jälkkäri

Hillacotta

• 0,5 l pakasterasiallinen hilloja
• 2,5 dl kermaa
• 2 rkl sokeria
• 2 liivatelehteä

Keltainen vaniljacotta

• 2,5 dl kermaa
• 1 tl vaniljajauhetta
• 2 rkl sokeria
• muutama tippa keltaista elintarvikeväriä
• 2 liivatelehteä (1,5 olisi riittänyt)

Koristeluun

• pensasmustikoita
• vadelmia

Aloitin tekemällä marjacottan. Käytin hilloja, jonka puristin tiheän siivilän läpi niin, että siivilään jäivät kuoret ja siemenet. Sekoitin sileään hillapyreeseen hieman sokeria. Laitoin kaksi liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Kuumensin kattilassa kerman ja kun kerma alkoi hieman kuplia kattilan reunoilla, laitoin liekin pois kattilan alta ja sekoitin mukaan pehmenneet liivatteet. Sekoitin vispilällä mukaan myös hillapyreen. Kaadoin seoksen nokalliseen kannuun jäähtymään hetkeksi aikaa. 

Asetin kaksi viinilasia kallelleen suureen pakasterasiaan ja tuin ne astiapyyhkeellä niin, että ne olivat noin 45 asteen kulmassa rasian reunaa vasten. Kun pannacottamassa oli hieman jäähtynyt, kaadoin sitä laseihin niin, että sitä oli kaatokohtaan asti. Laitoin lasit rasiassaan ulos peitettynä asettumaan. Tarkoitus oli siis, että kallellaan oleva pannacottamassa tarttuu lasiin ja pysyy siinä, kun toinen massa kaadetaan lasiin myöhemmin.

Noin parin tunnin kuluttua tarkastin onko pannacotta hyytynyt ja siltä vaikutti. Valmistin toisen pannacottan samalla tavalla kuumentamalla kerman, maustamalla sen sokerilla ja vaniljalla, värjäämällä keltaiseksi (halusin enemmän värikontrastia, sillä hillacotta ei tullut kauniin oranssiksi) ja sekoittamalla mukaan liivatteet. Olisin tosiaan voinut käyttää vain puolitoista lehteä tähän toiseen massaan, koska se oli  hieman pienempi ilman marjapyrettä. 

Käänsin laseja niin, että hillacotta oli kallellaan olevassa lasissa yläreunalla ja valutin laseihin vaniljacottaa sen verran, että yläreuna oli samalla tasolla kuin toinenkin cotta. Jätin taas lasit ulos peitettyinä hyytymään. 

Parin tunnin päästä kokeilin, että pysyvätkö cottat paikallaan vai liukuvatko lasissa mössöksi, kuten ensimmäisellä kerralla tapahtui, kun käytin mansikkacottaa ja vain yhden liivatelehden/massa. Nyt pannacottat olivat topakoita ja pysyivät laseissa. Asettelin laseihin vadelmia ja mustikoita ja minun oli tarkoitus laittaa hillasiirappia hieman koristeeksi ja mausteeksi, mutta unohdin. 

Edelliskerralla tein massoja niin paljon, että niistä riitti myös toisiin annosastioihin, joihin kaadoin pannacottan vain kahteen suoraan kerrokseen. Ne olivat ihan nätit nekin ja maistuivat hyvältä, mutta olin pettynyt, kun en saanut tekniikkaa onnistumaan. Luulen, että syynä oli sekä liian vähäinen liivate, että lasien ulkopinnan liika kylmyys, sillä teimme puhtaasta lumesta "telineet" laseille suureen vatiin. 

Ei ihan niinkuin piti

Tämän kerran vaniljacotta oli hieman liian töpäkkää, mutta hillacotta oli todella kivan rakenteinen ja etenkin sen maistui hyvältä!

Intialaisen päivällisen jälkiruoka - appelsiinia ja sahramia panna cottassa

Etsin jotain intialaista jälkiruokaa maanantain päivälliselle, mutta ne monet näyttivät aika erikoisilta, paljon erilaisia riisivellejä ja tahmeita leivonnaisia. En muista mikä tässä valitsemassani jälkiruoassa oli se intialainen osuus, muttei se mitään. Minulla ei ollut lähdeblogin ruusuvettä, mutta appelsiinivettä oli, joten sillä mentiin. 

Appelsiinin ja sahramin makuinen panna cotta

• 3 dl kermaa
• 2 liivatelehteä
• tilkka vettä liivatelehtien liottamiseen
• pari kunnon sahramihippusten nippua
• tilkka maitoa sahramin uuttamiseen
• pikkuisen sokeria
• 2 tl appelsiinivettä
• annoksen pinnalle 1 rkl luumu-päärynäkompottia

Liotin liivatelehdet kylmässä vedessä. Kuumensin pikkuisessa kattilassa tilkan maitoa ja laitoin sahramin maitoon uuttumaan muutamaksi minuutiksi. Kuumensin vähän isommassa kattilassa kerman, appelsiiniveden ja sokerin. Lisäsin mukaan maidon, josta siivilöin sahramihiput pois. Puristelin liivatelehtiä hieman ja lisäsin ne mukaan seokseen ja jatkoin kuumentamista. Vispilöin koko ajan. Kun seoksen lämpötila oli 85 astetta digitaalimittarilla mitattuna, laitoin liekin kattilan alta pois ja kaadoin seoksen annoskuppeihin. Niitä tuli kaksi pientä lasista kuppia ja kaksi metallikuppia, joihin tuli vain noin alle desi seosta. Peitin astiat kelmulla ja laitoin kylmään hyytymään. Noin viidessä tunnissa panna cotta oli täysin hyytynyt. Lusikoin annosten päälle hieman tekemääni luumu-päärynäkompottia, jossa maisui mukavasti calvados. Rakenne oli nyt todella passeli, ei kumimainen, kuten joskus olen onnistunut saamaan aikaan. Maku oli miellyttävä ja makeus sopiva.

Jos se olis helppoa, se ei olis vaikeaa

vähän kesken vielä

Jotkut asiat eivät ota onnistuakseen. Yleensä ne ovat niitä helppoina pidettyjä juttuja, niitä "lapsikin sen osaa"-tason hommia. Minusta on muuten tylsää, kun noin sanotaan. Jokainen vanhempi tietää, että melko pian lapsen elämässä tulee hetki, jolloin hän todellakin osaa ja vanhemmat katsovat vierestä, että ai, osaako hän jo tuonkin. Seuraavaksi jo pyydämmekin, että hei voisitko neuvoa, miten se ohjelma ladataan tai oliko se niin, että...

Kuten huomaatte, elän äitiydessä luopumisen vaihetta. Enää sydänalani ei väpätä, raskin jopa pestä esikoisen vaatteet pyykkikorista, vaikka harkitsin kyllä hetken olisiko kotoisampaa, jos jättäisin sinne edes sukkaparin. Tuoreempi painos saa kyllä huomiota ainakin tarpeeksi, pyörin ja häärin hänen ympärillään ja kyselen, tahtoisiko hän jotain. Tähän asti huumori on riittänyt, eikä hän ole sanonut kuin kerran, että joo, olla vaikka rauhassa vähän aikaa. Tänä aamuna hän kyllä kysyi, että koska se velipoika tuleekaan ekalle lomalle. Jakamaan äidin huomiota kai. 

Minun oli tarkoitus puhua keitetystä kermasta, panna cottasta. Tai pannacottasta, miten vain tahdotte, en tiedä kumpi muoto on oikea, tasaväkisesti niitä kumpaakin näkee. Panna cotta ei oikein ole ottanut onnistuakseen minulta. Ensimmäisellä kerralla lopputulos maistui ihan hyvältä, muttei lähtenyt astiasta, mutta nyt tiedän astioiden olleen aivan vääränlaiset kumoamista ajatellen. Toisella ja kolmannella kerralla kokeilin suklaista panna cottaa. Näistä ensimmäinen otos oli liian löysää ja toinen aivan sikamaisen tanakkaa. Liivate ei ole minun kaverilistoillani. En seuraa sitä Twitterissä. 

Televisio-ohjelmista suosikkini, Masterchef Australia toimii minulle usein opetusohjelmana. Tässä männäviikolla Matt Moran teki master classissa jogurttista panna cottaa ja sehän näytti olevan niin helppoa, että nauratti. Yksi kilpailijoista teki samanlaisen jälkiruoan luovuustestissä ja epäonnistui pahoin. Tämänhän minä en antanut itseäni lannistaa. Tein ulkomuistista sunnuntaina panna cottaa, puolitin ohjeen. On todella viisasta kokeilla muistin varassa jotain, missä on ohjeidenkin kanssa epäonnistunut tähän mennessä. 

• 1,5 dl kermaa
• 1,5 dl kreikkalaista jogurttia
• 42,5 g (heh) sokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 2 liivatelehteä

Laitoin liivatelehdet kylmään veteen lötkistymään siksi aikaa, että muut aineet kuumenivat kattilassa lähelle kiehumispistettä. Sekoitin velliä kokoajan. Aluksi se oli aika paksua, mutta oheni kuumentuessaan, eikä minulla ollut aavistustakaan, oliko se oikein vai vasein. Mittasin seoksen lämpötilaa, sillä tiesin, ettei jogurttia pidä mennä keittämään. Georgekin irvisti maistaessaan Julian rakeista panna cottaa. Lämpötilan lähetessä 85 astetta arvelin sen olevan tarpeeksi. Puristin liivatteista vettä pois, ajattelin Nigellaa ja sekoitin liivatteet kuumaan kerma-jogurttiin. Kaadoin seoksen pieneen kannuun, josta se olisi helppo kaataa annosastioihin, paksureunaisesta kattilastani ei ole hyvä kaataa pieniin kuppeihin ja se painaakin kuin synti. 

Käytin monenlaisia astioita katastrofin minimoimiseksi. Kaadoin kolme annosta, alle desin vetoista, pieniin silikonisiin muffinivuokiin, yhden metallikuppiin ja yhden lasiseen astiaan, josta jälkiruoan voisi lusikoida, mikäli kipattavat eivät suostuisi irtoamaan. Laitoin vuoat ensin ulos pakkaseen jäähtymään ja myöhemmin nostin ne jääkaappiin. Iltasella en viitsinyt enää keitellä marjakastiketta, mutta kokeilin yhden annoksen kippaamista. Käytin siihen metallisessa kupissa olleen. Noudatin Mattin neuvoa ja kastelin ensin puhtaat käteni, sitten kastoin kupin hetkeksi kuumaan veteen ja käänsin kupin nurin lautasen yllä pitäen märkää kättäni alla vastaanottamassa vanukasta. Ei se ihan täydellisesti sieltä lumpsahtanut, mutta melkein. Maistoimme tämän yhden annoksen aivan sellaisenaan. Maku oli vähän liian jogurttinen minusta, tai sitten mittaamani käsikopelolla kaatamani sokerimäärä ei ollut ihan riittävä. Rakenne oli kyllä tasainen ja sileä. 

Eilen kokeilin silikonivuokaisten annosten kippaamista pasta-ateriamme päätteeksi. Yönyli seisotus ei tehnyt jälkkärille pahaa. Silikonimuoteista panna cotta pienellä reunojen venytyksellä lähti kuin lähtikin kauniisti irti ja ehjänä lautaselle. Päästin pienimuotoisen riemunkiljahduksen. Keitin pakastevadelmista, sokerista ja vesitilkasta pienen annoksen kastiketta, josta siivilöin vadelmansiemenet pois. Lusikoin kastiketta panna cottan ympärille. Kastike teki annokselle terää, taittoi jogurttimaisuutta. Neljäs kerta toden sanoi! Tosin luulen, että pitäisin kuitenkin enemmän versiosta, jossa ei ole jogurttia.

Panna cotta-vinkkejä etsitään, foto ois kiva!

Olen tässä ollut panna cotta-touhuissa parina päivänä, enkä vieläkään saa aikaan sellaista astiasta suosiolla luiskahtavaa vanukasta. En saanut aikaan sellaista blogin ensimmäisenä keväänäkään. Nyt kokeilin kahteen kertaan suklaista panna cottaa Manu's Menu-blogin ohjeella. Viiteen pienehköön annokseen tuli:

• 3 dl kermaa
• 1 dl maitoa
• 80 g sokeria
• 100 g tummaa suklaata (70%:sta)
• 1 rkl vaniljauutetta (ohjeessa vähemmän, mutta eihän mikään tippa maistu)
• 4 liivatearkkia (Dr Ötkerin pienehköjä, lisäsin yhden toisella yrittämällä)

Laitoin liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Mittasin kattilaan kerman, maidon, sokerin ja vaniljauutteen. Kuumensin sekoittaen, kunnes kerma oli melkein kiehuvaa. Lisäsin suklaan pieninä paloina mukaan ja sekoittelin hyvin miedolla liekillä, kunnen suklaa oli kokonaan sulanut. Otin kattilan pois tulelta ja puristin liivatteista veden pois Nigellaa ajatellen. Sekoitin liivatteen kuumaan suklaakermaan tasaisesti ja kauhoin seoksen mataliin lasisiin annosastioihin. Laitoin astiat jääkaappiin hyytymään, se vaatisi ainakin neljä tuntia. 

Ensimmäisellä kerralla käytin alumiinisia vuokia, joista jälkiruoka ei tosiaankaan suostunut irtoamaan, tosin sen rakennekin jäi liian löysäksi ja kun se viimein lähti irti, se vajosi läjäksi lautaselle. Tämän  kertainen kokeilu onnistui rakenteen puolesta paremmin, mutta vieläkin joudumme syömään jälkiruoan astiasta. Koekaniini maistoi kuvausannoksen ja kertoi rakenteen olevan edelliskertaa parempi, sileämpi ja suklaa kunnolla liuennut kermaan. Mutta edelleen se nätti lautaselle irtoava annos jäi saavuttamatta. Oman annokseni otan työvuoroon mukaan ja lusikoin sen siellä tauollani. 

Jos vain jollakin on takuuvarmat vinkit tähän ongelmaan, kuulisin ne mielelläni. Onko kyse liivatteen määrästä, astiasta, hyytymisajasta, vai ilmanpaineesta tai kuun vaiheesta? Onko valmistustavassani jotain perustavaa laatua olevaa virhettä?

Giron viimeinen osa on tänään lähtenyt käyntiin, minä pääsen seuraamaan sitä mahdollisesti tallenteelta tuonnempana. Etapin alkuun sijoittuu raastava nousu, jonka jälkeen matka jatkuu tasaisemmassa maastossa ennen loppupuolen toista kohtuullista mäkeä. Asetelmat alkavat olla loppukiriä vaille valmiit, mutta mitä vain voi vielä tapahtua. 

Kateissa ollut lipstikka löytyi!

Pannacotta vai panna cotta?

Kuinka se nyt kuuluukaan kirjoittaa, vaikeaa sen tekeminen ei ollut. Pyörsin pyhän päätökseni olla käyttämättä enää koskaan liivatetta. Koitin muistella Nigella Lawsonia, hän jossain ohjelmassa kertoi kovasti nauttivansa pehmenneen liivatteen puristelusta. Vähän helpotti. Käytin ohjetta kirjasta Samettisia makuja (Laurence ja Gilles Laurendon). Ohjeen mukaan tulisi 4 annosta,  mutta kevyesti täyttyi 6 jälkiruokakuppia.

• 3 liivatelehteä
• 3 dl maitoa
• 3 dl kermaa
• 1 vaniljatanko
• 1,5 dl sokeria (vähensin yhteen desiin)

Laita aluksi liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Halkaise vaniljatanko pitkittäin, raaputa mustat siemenet veitsenkärjellä ja lisää ne paksupohjaiseen kattilaan, jonne olet kaatanut kerman ja maidon, sekä sokerin. Pudota myös vaniljatanko joukkoon. Kuumenna sekoittaen seos lähes kiehuvaksi ja ota sitten pois kuumalta liedeltä. Kalasta vaniljatanko turvaan. Sen voi huuhtelun ja kuivatuksen jälkeen vielä pukata sokeripurkkiin tuomaan vienoa vaniljan aromia tavalliseen sokeriin. Anna seoksen jäähtyä viitisen minuuttia ja sekoita sitten vedestä puristeltu (muistele Nigellaa, jos vistottaa) liivate mukaan. Annostele jälkiruokakulhoihin ja laita ne jääkaappiin hyytymään. Ohje lupasi tanakkaa tavaraa kolmen tunnin kuluttua.

matkalla jääkaappiin

• 2 dl vadelmasurvosta
• 0.5 dl sokeria (maistele makeutta, jos survoksessa on jo sokeria)
• 0,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 dl vettä
• 1 tl vaniljasokeria

Kastikkeeseen keitin aineksia kymmenkunta minuuttia paksupohjaisessa kattilassa. Siivilöin vadelmansiemenet pois ja jäähdytin kastikkeen.  Jälkiruoka tosiaan hyytyi kauniisti kolmessa tunnissa, koitin kumota yhden annoksen lautaselle, mutta tulos oli puolinainen plumpsahdus, joka katosi ensimmäisen keittiöön saapuneen vatsaan alle aikayksikön. Muut annokset tarjoilin jälkiruoka-astioista suoraan, valutin päälle pari ruokalusikallista vadelmakastiketta.

ennen

ja jälkeen

Girossa ajetaan tänään 13 km pitkä henkilökohtainen aika-ajo, se on sijoittuu melkein kokonaan ylämäkeen, keskijyrkkyys on yli 8%! Etappi ajetaan käänteisessä järjestyksessä, niin että viimeisenä matkaan lähtee kilpailua johtava Alberto Contador. En ehdi katsoa etappia loppuun nyt, mutta illempana tarkistan, kuka olikaan nopein tänään.