Järkyttävän hyvät pikkuleivät

Elokuussa meillä oli ilo olla paikalla, kun Mari Moilasen Syötäviä vietäviä-kirja julkaistiin. Saimme kirjan mukaamme tuosta mukavasta tilaisuudesta ja tänään kokeilin siitä ensimmäistä ohjetta. Vähän minä menin muuntelemaan, koska jauhovarastossani ei ollutkaan spelttijauhoja. Olin ihan varma, että olisi, mutta ne löytynevät vasta huomenissa, kun pikkuleivät on jo syöty. Noita ei nimittäin jää mihinkään vietäväksi. 

Toinen muutokseni oli lisätä taikinaan marachinokirsikoita, sillä niitä minulla oli ollut jo pitkään, ostin sen Hella & Herkku-kaupasta jo aikoja sitten. Tästä taikinasta tuli 21 isoa pikkuleipää. Vai pientä isoleipää? Ihan miten vain. Ai niin, lisäsin minä kananmunienkin määrää yhdellä, sillä varastoni kananmunat olivat ihan kamalan pieniä. Melkein piti olla suurennuslasi niitä etsiessä. 

Suklaa-kirsikkacookiet

• 200 g voita
• 3 dl muscovadosokeria
• 7 dl vehnäjauhoja (piti olla täysjyväspelttijauhoja)
• 2 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa (piti olla 2 tl)
• 3 kananmunaa (piti olla 2)
• maito- ja valkosuklaanappeja pari pussinpohjaa (piti olla 3,5-4 dl rouhittua suklaata, eri värejä)
• 1 dl marachinokirsikoita (ei pitänyt olla, sorry)

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla (200 asteeseen, jos et käytä kiertoilmaa). Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi ja yhdistä mukaan kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita mukaan vehnäjauhot, joissa on mukana leivinjauhe, suola ja vanilja ja lopulta pyöräyttele sekaan suklaanapit ja kirsikat. Taikina on melko tönkköä, mutta siitä on helppo pyöritellä palloja. Jätä kunnon välit pallojen väliin. Minä laitoin 9 palloa toiselle pellille ja toiselle 12, eivätkä ne levahtaneet toisiinsa kiinni. Paista pikkuleipiä noin 13-15 minuuttia ja otettuasi ne pois uunista, paina ne kuumina lastalla litteämmiksi. Jäähdytä ja syö! 

Aivan älyttömän hyviä pikkuleipiä. Olen syönyt vasta pari, vielä ei kohdalle ole osunut kirsikkasattumaa, mutta onnistun varmasti sellaisenkin saamaan. Kerrankin on hyvä, että Antilla on iltavuoro. 

Kiitos Mari mainiosta kirjasta! Joulun lähestyessä sen ajankohtaisuus vain paranee. 

Riittävän suklaiset pikkuleivät

Leivoin vuonna 2013 erilaisia chocolate chip cookieta kahlatessani läpi itseasettamaani keittokirjahaastetta. Oli sekin juttu, annoin itselleni vuoden aikaa kokata neljästä kirjasta kaikkiaan 48 omavalintaista ohjetta ja kuten arvata saattaa, minulla oli hieman kiire joulukuun viimeisellä viikolla. Sain haasteeni valmiiksi noin neljä tuntia ennen kuin vuosi loppui. Mutta hyviä suklaapikkuleipiä leivoin, enkä sen jälkeen olekaan leiponut, ennen kuin tänään. Osuin kivaan ohjeeseen Truffles and Trends-blogissa. Laveasti konvertoituna ohje meni näin:

Todella suklaiset pikkuleivät (21 kpl)

• 200 g voita
• 2 dl muscovadosokeria
• 0,5 dl valkoista sokeria
• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl vaniljatahnaa
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa (jos voi on suolatonta)
• 2 kananmunaa
• 2 tl kreikkalaista jogurttia
• 2 dl suklaanappeja

Pikkuleipien salaisuuden kerrotaan olevan paahdetun voin. Se on melkein kuin gheetä, muttei aivan niin pitkälle paahdettua. Aloita siis voin paahtamisella. Laita voi kattilaan, jonka sisäpinta on vaalea, että näet paahtumisen asteen. Minä käytin paksua kuparikattilaa. Ala kuumentaa voita keskilämmöllä. Aluksi voi sulaa ja alkaa pian muodostaa vaahtoa. Sekoittele tätä vaahtoista sulaa voita nuolijalla ja seuraa koko ajan, missä vaiheessa pohjalle alkaa muodostua kullanvärisiä hippuja voin kuohun laantuessa. Älä päästä voita paahtumaan liikaa ja pohjalle muodostuvia hippuja muuttumaan tumman ruskeiksi. Voin tuoksu muuttuu paahteiseksi, hieman toffeeta muistuttavaksi. Tämä vie kaikkiaan noin 5-7 minuuttia. Kaada voi kuumuutta kestävään kulhoon jäähtymään ja raaputa kaikki hiukkaset kattilasta mukaan. Niitä on pohjalla jonkun verran, noin teelusikallinen yhteensä. 

Anna voin hieman jäähtyä ja sekoita siihen molemmat sokerit ja vaniljtahna. Sekoita rivakasti nuolijalla. Mittaa toiseen kulhoon jauhot, ruokasooda ja suola ja sekoita ne keskenään hyvin. Lisää voi-sokeriseokseen kevyesti vatkatut kananmunat ja jogurtti ja sekoita taas kunnolla. Yhdistä mukaan jauhot ja sekoita niin, että saat aikaan hieman tahmean taikinan. Viimeisenä yhdistä mukaan suklaanapit tai levystä pienimäsi suklaamurut. Ohjeen määrä oli vähän liikaa minusta, ainakin pienet napit jäivät vähän paakuiksi taikinaan.

Pyöritä taikinasta käsissäsi noin suurehkon lihapullan kokoisia palloja ja nostele ne leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Minun taikinastani tuli kaikkiaan 21 palloa. Laita pellit jääkaappiin tai ulos peiteltyinä noin 40 minuutiksi, kunnes taikina jähmettyy. Voit pitää palloja kylmässä seuraavaan päiväänkin ja luulenpa, että tätä taikinaa voi pakastaakin. Muodosta vain siitä pötkylä, jonka käärit kelmuun ja sulattaessa leikkaa pötköstä viipeita ja paista ne sitten sellaisenaan.

Kun paistamisen aika lähestyy, kuumenna uuni 180 asteeseen ja paista pikkuleipiä pelti kerrallaan uunin keskiosassa noin 15-18 minuuttia. Minun uunissani paistaminen vei useita minuutteja kauemmin kuin lähdeblogissa.  Jäähdytä pikkuleivät ritilällä ja syö heti, kun kielesi kestää. Maistuivat upeilta maitokahvin kanssa, suklaa oli vielä pehmeää, kun me Opiskelijan kanssa emme malttaneet enää odottaa, mutta arvelen pikkuleipien olevan vielä parempia kunnolla jäähtyneinä. Sisus oli lämpimänä hieman sitkeää, juuri siten sopivasti.

Mitä suurempi, sitä isompi

en ole vielä antanut periksi

Olen tehnyt keittokirjahaasteeni osina jo Hugh Fearnley-Whittingstallin ja Rachel Allenin suklaahippukeksit ja tulin ajatelleeksi, että ehkäpä Nigella Lawsonillakin olisi tähän asiaan jotain sanottavaa. Ja olihan hänellä. Kirjasta Kitchen löytyi hänen pikkuleipäohjeensa, jota kokeilin tänään, kun aikaa keittokirjahaasteen loppuunsaattamiseen oli vielä neljä päivää.

Nigella sanoi ihan pokkana kirjassaan, että tästä tulee 14 pikkuleipää. Minun taikinastani tuli 18 kpl ja nekin niin suuria, että täytyy puhua isoleivistä. Ei vain pieni ole kaunista. Tai ainakaan hyvänmakuista. Vaikka peruspikkuleipätaikina on melko samanlainen kaikissa ohjeissa, oli tässä kuitenkin tällä erää paras koostumus. Tein pikkumuutoksia reseptiin, sillä se nyt vain on paha tapani.

Suklaahippukeksit Nigellan tapaan eli isoleivät

• 150 g pehmeää voita
• 100 g sokeria
• 125 g fariinisokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 300 g vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• pussinpohjallinen pieniä suklaanappeja, noin 150 g

Ohjeessa neuvottiin sulattamaan voi, mutta minulla oli juuri sopivan pehmeää voita käytettävissäni, joten en sulattanut sitä. Sitten olisi pitänyt olla yksi kylmä kananmuna ja yksi kylmä keltuainen. Minulla oli kaksi huoneenlämpöistä kananmunaa, olin niin rebel, että käytin ne valkuaista erottamatta. Nigella laittoi niinkin ronskisti suklaanappeja, kuin 326 g, mikä lienee joku vakio brittimyyntipakkaus, minä en avannut uutta pussia, vaan ajattelin, että vähempikin riittää.

Kuumensin uunin 170 asteeseen. Otin esille kaksi peltiä ja laitoin niille viimeisiään vetelevät leivinpaperiarkit. Vatkasin sokerit, vaniljatahnan (olen ihastunut nyt siihen uutteen lisäksi, en muista, mitä purkki on meille siunaantunut, olisikohan Annan kaupasta?) ja voin tasaiseksi seokseksi. Lisäsin sinne kananmunat ja vatkasin hieman lisää. Seuraavaksi kaadoin mukaan vehnäjauhot ja soodan ja sekoitin napakalla nuolijalla taikinan tasaiseksi. Viimeiseksi lisäsin suklaanapit mahdollisimman pienellä vatvomisella. Lusikoin jälkiruokalusikallisia taikinaa leivinpaperin päälle. Mukamas jätin isot välit, mutta katin kontit, pikkuleivät levisivät osaksi toisiinsa kiinni paistamisen aikana. Isoleivät olivat uunissa noin 15-16 minuuttia, jonka jälkeen annoin niiden hetken olla kuumalla pellillä ennen kuin siirsin ne ritilän päälle jäähtymään loppuun. 

Näistä tuli tosi hyviä keksejä, vaikkei kauniita eikä söpöjä. Olisi kyllä hauska nähdä, minkä kokoisia keittiöjumalattaren (en puhu nyt Nannasta) cookiet oikein ovatkaan, kirjan kuvista ei voi varmaksi päätellä. Rakenne on mukavan sitkas ja suklaasattumat ilostuttavat suuta. Nämä oikein kiljuvat kuumaa kaakaota, kunhan astia on riittävät iso, että dippaaminen onnistuu. 

Keittokirjahaaste on vaiheessa 29/48

Nigella 9/12

Hugh 7/12

Rachel 7/12

Jamie 6/12

Täyttä höyryä eteenpäin!

Tänään minulla on vuoronvaihtojen seurauksena vapaapäivä, enkä ole siitä pahoillani. Alkuviikon puoliyövuorot olivat sellaisia tajunnanhajottajia, että pieni paussi töistä tekee hyvää. Olen nähnyt pelottavia unia, oikeita splattereita. En tahdo nähdä enää yhtään episodia, jossa sivallan jonkun päättömäksi tai kohtaan oman kuolevaisuuteni mitä brutaaleimmin tavoin. 

Mutta minun piti kirjoittaa maapähkinävoista. Sitä minulla on kaapissani purnukka. Maapähkinävoi tykkää siitä, että sitä käytetään. Kirjassa Rachel's Food for Living (tuttavallisesti Raakelin elintarvikkeet) on pikkuleipäohje, jota tänään kokeilin heti, kun taloudesta pihaltautuivat ne perheenjäsenet, joilla oli menoja.

Rachel teki kirjassaan pikkuleipiä oikein olan takaa, 60 kappaletta, mutta minä olin moderaatilla tuulella ja puolitin ohjeen. Jotain rajaa pikkuleipien syönnilläkin (lue: ajatus 60 pikkuleipäpallon pyörittämisestä ei viehättänyt kaksi kertaa niin paljon kuin kolmenkymmenen).

• 100 g maapähkinävoita (chunkya, jota minulla sattumoisin juuri olikin)
• 100 g voita
• 125 g muscovadosokeria (käytin pussinpohjan ja lisäksi fariinisokeria)
• 0,5 rkl vaniljauutetta
• 1 kananmuna
• 125 g suklaata paloiksi leikeltynä
• 175 g vehnäjauhoa
• 0,5 tl ruokasoodaa
• ripaus suolaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja mittasin kaikki ainekset valmiiksi. Kumosin kulhoon maapähkinävoin, voin, sokerin ja vaniljauutteet ja vatkasin niitä, kunnes ne olivat ilmavaa vaahtoa (tai jotain sinne päin). Lisäsin kananmunan edelleen vatkaten ja sen jälkeen suklaapalat. Siivilöin mukaan jauhot ja soodan, jotka sekoitin taikinaan nuolijalla. Otin taikinasta jälkiruokalusikallisia ja pyöritin taikinan palloksi käsissäsi. Asettelin pallot leivipaperin päälle pellille jättäen riittävästi leviämisvaraa. Minulla taisi olla vähän ronskimpi lusikka, koska pikkuleipiä tuli kaikkiaan 23 kpl. Paistoin niitä noin 20 minuuttia, kunnes niillä oli kaunis väri pinnassaan. Siirsin pikkuleivät paperin päällä ritilälle jäähtymään. Pikkuleipäni jäivät aika pulleiksi, mutten pidä sitä pahana.

Rachel vinkkasi, että jos kumminkin tulee tehneeksi isomman satsin taikinaa ja sitten tympiintyisi pallojen pyörittämiseen, voi lopun taikinan rullata pötköksi ja kääriä kelmuun tai voipaperiin. Taikina säilyy jääkaapissa muutamia päiviä ja sieltä on pikkuleivänhimoisen helppo leikata muutama viipale taikinaa ja paistaa milloin himo käy liian suureksi. Taikinan voi myös pakastaa ja kohmeisesta taikinasta niin ikään leikata viipaleita paistettavaksi. 

Tämä oli keittokirjahaasteeni osa 25/48, eli puoliväli on vaivaisesti komeasti ohitettu!

Rachel 7/12

Nigella 7/12

Jamie 5/12

Hugh 6/12

Poijaat ovat hienoisessa alakynnessä tässä vaiheessa, joten seuraavaksi Jamien ja Hugh'n kirjojen kimppuun!

Hävikistä herkuksi-teema nosti myös päätään heti aamusta. Eilistä palsternakka-perunamuusia jäi ison miehen kouran kokoinen köntsä, joten tein siitä nopeat perunarieskat aamiaiselle, kun uunikin oli jo valmiiksi lämpimänä. Nämä tähdenlentoset teen aina ihan näppituntumalla, sekoittelen kulhoon sitä sun tätä, mutta tällä kertaa näin: Notkistin jääkaappikylmän muusin tilkalla lämmintä maitoa ja lisäsin soseeseen kourallisen kaurahiutaleita, kananmunan ja sen verran jauhoja,  että taikinasta tuli kiinteä, mutta vielä tahmea seos. Otin taikinasta jauhoisin käsin palleroita, jotka taputtelin jauhotetulle leivinpaperille pyöreiksi kiekoiksi. Pistelin rieskat haarukalla ja paistoin 220 asteessa, kunnes niihin ilmaantui tummia pilkkuja ja ne muutenkin näyttivät kypsiltä. Nämä leivät syötiin heti lämpiminä voisipauksen kera ja taas maailma pelastui!

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Miten saat ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa? Leivo chocolate chip cookies!

En ole ihan varma, miten nämä pikkuleivät vaikuttavat todelliseen vaikutusvaltani ja menestykseni määrään. Toivottavasti ne eivät paljon vähennä ystävieni määrää, jolloin satsaus kannattaa. Nämä nopeat pikkuleivät ovat osa keittokirjahaastettani. Minun piti tehdä näitä jo viikonloppuna, mutta kokkailuun meni ilmankin jo niin paljon aikaa, että leipomatta jäivät. Töissä oli aamusta niin hiljainen tuokio, että ehdin hyvin pyöräyttää pikkuleipätaikinan. Eniten aikaa meni siihen, että konvertoin auttavasti grammat deseiksi.

Ohje pikkuleipiin löytyy Hugh Fearnley-Whittingstallin kirjasta River Cottage Every Day ja tämä on Hugh-haasteeni viides osa. Pienestä taikinasta tuli 19 pikkuleipää. Laitan tähän alkuperäisiä grammamääriä, sillä konvertointini oli sen verran summamutikkaista, etten tohdi siihen muita kannustaa.

• 125 g suolatonta voita
• 100 g sokeria
• 75 g tummaa sokeria (käytin fariinia)
• 1 kananmuna
• 2 tl vaniljauutetta (käytin vanilliinia)
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 150 g vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 100 g tummaa suklaata paloiksi pilkottuna

Kuumensin uunin 190 asteeseen ja sekoitin kaikki taikinan ainekset yhteen. Lusikoin noin ruokalusikallisen verran taikinaa pikkuleipää kohden kasoiksi leivinpaperille jättäen kunnon välit, sillä pikkuleivät tulisivat leviämään uunissa. Paistoin pikkuleipiä noin 12-15 minuuttia, kunnes ne alkoivat ruskettua reunoiltaan ja aavistuksenomainen pulleus keskeltä painui uudelleen litteäksi. Jäähdytin pikkuleivät ritilällä ja jäin odottamaan määräysvaltani kasvamista. Näin neljää tuntia myöhemmin ei vielä näy vaikutuksia, vaikkei pikkuleipiä ole enää monta jäljellä. Täytyy keksiä (!) jotain muuta.

Haasteen tilanne on tällä erää tämä: Kaikkiaan olen tehnyt 18/48 osaa.

Hugh-haaste: 5/12

Nigella-haaste: 4/12

Jamie-haaste: 4/12

Rachel-haaste: 5/12