Kesän loppu – ei sentään kesän

Kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän Kesä

Jyväskylän Kesä on meidän osaltamme nyt taputeltu. Kovin moniin tapahtumiin emme ehtineet työkiireitten takia, mutta kaikki minne kerkesimme, olivat hyviä ja mieleenjääviä. Tänä iltana olimme Taulumäen kirkossa kuuntelemassa Iiro Rantalan ja sveitsiläisen nuoriso-orkesterin Il Mosaicon konserttia. Emme olleet aikaisemmin kuulleet Rantalaa livenä, hänen karismansa riitti täyttämään suuren kirkon ja nuoret soittajat Keski-Euroopasta olivat aivan loistavia. 

Aluksi kuulimme Mozartia, Pianokonsertto numero 21 C-duurin ja sen jälkeen Rantalan omia sävellyksiä. En osaa sanoa kumpi osa konserttia minua miellytti enemmän, taidan sanoa, että eniten pidin taas kaikesta. 

Kiitos Jyväskylän Kesä, kiitos Riikka, oli ilo päästä osallistumaan tapahtumiin nyt jo toisen kerran!

Punkkarityttö ja Aikuinen Nainen

Kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän Kesä

Paras tapa pitkästyttää ihmisiä on aloittaa tarina sanoilla silloin kun minä olin nuori. Nykyään tarina voi muodostua melko pitkäksikin, kun nuoruudesta on jo tovi. Vältän mahdollisuuksien mukaan kyseistä fraasia , mutta eilen oli ihan pakko hieman muistella nuoruutta, kun Yari & Se Tuntematon Numero astui Jyväskylän Kesän Teltan lavalle. Eikä muistissani ole vielä vikaa, hyvin alkoi tossunkärki vipattaa, kun punk ryhtyi raikaamaan. Olen joskus moittinut nuoruutemme suosikkiartisteja loireilusta, mutta nyt ei tarvinut, sillä Yari oli cool as hell. 

Yleisöä olisi voinut olla teltassa enemmänkin, olihan ilta kaunis ja kesäinen, mikä ei ole lainkaan itsestään selvää tänä outona Suomen heinäkuuna vaihtelevine keleineen. Aitoon punktyyliin setti oli juuri ja juuri tunnin mittainen ja kinumalla saimme kaksi lisäbiisiä. Oli kyllä hauska katsoa ikäistemme ihmisten pogoilua lavan edessä. 

Punkmuistelot saivat minut sen verran hyvälle tuulelle, että ehdotin lipun hankkimista teltan seuraavallekin keikalle. Antin kaulassa roikkui kuvauspassi, jolla hän pääsee Kesän kaikille telttakeikoille, mutta minä marssin lippujonoon ostamaan oman läpyskäni Paula Koivuniemen keikalle. Tämän osuuden kulttuuriperjantaista kustansin siis aivan itse, eikä tuntunut missään!

Eipä ollut teltta täynnä silloinkaan, kun suomalaisen iskelmän grand old lady, Paula Koivuniemi astui lavalle puoli kymmeneltä. Viime vuosina Paula on keikkaillut ahkerasti Suomen festarikesässä, mutta on nyt jättänyt massatapahtumat. Omien sanojensa mukaan Suomipopit ja vastaavat on nyt nähty ja laulettu. Ääntä tällä mahtavalla artistilla kyllä riittää ja Rakkaudesta-konsertti esitteli hyvän valikoiman kotimaista hempeilymusiikkia parhaimmillaan. 

Ai että minua harmitti viereisen pöydän naisporukan kälätys koko konsertin ajan. Ei siinä mitään, jos ollaan kerran kesässä lähdetty vähän tyttöjen kesken istumaan iltaa ja parantamaan maailmaa, mutta pakkoko sitä on pälpättää kuin baarissa? Nyt oltiin kuitenkin konsertissa. Lavalla oli Paulan tavanomaisen bändin lisäksi mahtava sellokvartetti, joka toi sointiin sellaista syvyyttä, että Aikuinen Nainen kuulosti vielä entistäkin paremmalta. 

Jyväskylän Kesä sai nauttia kauniista säästä perjantaina ja meno jatkuu tänäänkin monin erilaisin tapahtumin. Jollei iltamme olisi jo varattu muuhun, olisin mielelläni mennyt Carmen-konserttiin tai kuuntelemaan Semmareita. Maanantaina ehdimme vielä osallistumaan yhteen Kesän tapahtumista, kun Jugendorchester "Il Mosaico" & Iiro Rantala esiintyvät Taulumäen kirkossa. 

Ikävä kyllä Tour de Francelle ei jää tänään aikaa, mutta huomenna palautamme itsemme ruotuun siltäkin osin.

Jyväskylän Kesän avajaiskonsertti – The Real Group

Kuva luvalla lainattu Jyväskylän Kesän kuvapankista

Kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän Kesä

Tänä vuonna kaupunkifestivaali Jyväskylän Kesä ei osu samalle viikolle kuin Suomipop-festari, mikä on hyvä juttu ja toivoaksemme sääkin suosii tapahtumaa viime vuotista paremmin. Silloin moni katutapahtuma jouduttiin siirtämään sisätiloihin sateen vuoksi, mutta nyt sääennusteen mukaan näyttäisi paremmalta ainakin perjantaista alkaen. 

Aloitimme kulttuuriviikon avauskonsertilla, joka tällä kertaa järjestettiin Paviljongissa ja lavalle nousi The Real Group, ruotsalainen a capella-yhtye. Linkin takaa löytyy juttu yhtyeen toukokuisesta Helsingin keikasta. Olen pitkään ollut a capella-musiikin ystävä, mutta The Real Groupia en ollut aiemmin kuullut. 

Kiireisen aikataulun vuoksi en ollut ehtinyt hakea lippupakettejamme etukäteen, vaan ne oli toimitettu Paviljongin infoon valmiiksi. Kiitos siitä! Meille oli varatut paikat suuren katsomon vasemmasta alalaidasta, aika sivulta, mutta kyllä sieltä hyvin kuuli. Oli ilo nähdä, että avajaiskonserttia varten  oli avattu kaikki katsomon osat ja väkeä oli paikalla runsaasti.

Muutamien avauspuheenvuorojen jälkeen The Real Group asteli lavalla, viisi laulajaa, joista kolme oli ruotsalaisia, yksi tanskalainen ja yksi latvialainen. Konsertti koostui aika erilaisista kappaleista, joista tosin suuri osa oli yhtyeen jäsenten omaa tuotantoa. Monikaan kappale ei ollut minulle lainkaan tuttu ja myönnän innostuvani enemmän a capella-esityksistä, kun tunnen kappaleen ennalta. Mutta komeasti yhtye soi ja konsertti oli todella nautittava. Harmillista kyllä, työvuoron alku hönki niskaan, joten meidän oli livistettävä ensimmäisen encoren jälkeen. Toisen olivat vielä laulaneet ennen kuin kokonaan poistuivat lavalta.

Pidin myös välispiikeistä, iltaan ei kuulunut pönötys, muttei  myöskään liian suuri kosiskelevuus. Spiikit ovat silloin hyviä, kun niiden ei vielä toivo loppuvan. Kappaleista eniten pidin tietysti county-kappaleesta, jonka aiheena oli kanelipulla.

Kuva luvalla lainattu Jyväskylän Kesän kuvapankista

Kaupunkifestivaali Jyväskylän Kesä lähestyy

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Tänäkin vuonna saimme ehdotuksen osallistua Jyväskylän Kesän tapahtumiin ja vaikka työvuorolistassa on yksi kesän kiireisimmistä viikoista, saimme mahdutettua muutaman tapahtuman kalenteriimme, ehkä spontaanisti enemmänkin, kun ensi viikko koittaa. 

Jyväskylän kesää vietetään jo 62. kertaa ja tällä kertaa se ei satu samalle viikolle kuin Lutakossa pidettävä Suomipop, mikä lienee aivan hyvä juttu molempia tapahtumia ajatellen. Tälle kesälle emme ole tilanneet lainkaan sadetta, saa nähdä ehtikö tilauksemme ajoissa perille. 

Ohjelmisto vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, tiedossa on monia ilmaisia katutapahtumia ja lapsillekin on ohjelmaa vaikka kuinka paljon. Neulefestaritkin kuuluvat Kesän ohjelmistoon. Koko ohjelmisto löytyy helposti tämän linkin takaa. 

Avajaiskonsertti pidetään tänä vuonna Paviljongissa keskiviikkona 5.7. klo 18 ja siellä esiintyy ruotsalainen a capella-orkesteri The Real Group. Lippuja on edelleen saatavilla. Me aloitamme kulttuuriviikkomme tästä tapahtumasta, olen suuri a capella-musiikin ystävä ja Anttikin ainakin sen verran kuin minä Eläkeläisten. 

Perjantaina olemme menossa kuuntelemaan Yari & Se Tuntemattoman keikkaa telttaan. Se oli nuoruutemme vaikuttajia, sitä oikeaa suomalaista punkia, jota minäkin Rovaniemellä olin kuuntelemassa noin vuonna 1980. En uskaltanut laittaa hakaneulaan posken läpi, mutta farkun lahkeeseen kirjoitin SE. Olin niin hurja. Tähänkin klo 19 alkavaan keikkaan on lippuja saatavilla. 

Jos vain olisi aikaa, menisin kuuntelemaan Midland irkkubändiä Teeleidiin torstaina klo 16, tähän puolen tunnin tilaisuuteen on vapaa pääsy. 

Tänä vuonna tapahtuma jatkuu seuraavan viikon puolelle, josta löytyy myös kiinnostavia tapahtumia, kuten Jugendorchester "Il Mosaico" & Iiro Rantala Taulumäen kirkossa klo 19.

Saamme siis muutamia lippuja tapahtumiin ja vastavuoroisesti kirjoittelen tapahtumista sitä mukaa, kun niihin osallistumme. Tämä on sen kaltaista yhteistyötä, josta pidämme, pieni- ja vapaamuotoista. 

Valitse kenet vain, mutta älä minua

Kiitos kaverit, kai?

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Perjantain vesisateinen sää viimein väistyi ja Jyväskylä kylpi lauantaina auringonpaisteessa. Se näkyi heti katukuvassa, terasseilla oli väkeä ja iloisen näköisiä ihmisiä kulki kohti Lutakkoa ja pois sieltä sen mukaan miellyttivätkö Suomi Popin artistit sillä hetkellä vai eivät. Tapasimme 2/3 nuorisostamme heidän festarointiensa välissä, istuimme tuokion juttelemassa Figaron terassilla.

Ennen teatteriin menoa kävelimme hieman kaduilla ja katselimme taivaalle toivoen, etteivät edellispäiviltä liian tutut sadepilvet alkaisi kerääntyä taivaalle. 

Jouluhan on jo ihan pian, ainakin Kullannuppu toivoo niin

Tätä varpusta ehtii kuvata

Olimme eilen illalla Jyväskylän teatterissa neljättä kertaa samalla viikolla ja meille viimeisessä Jyväskylän Kesän tapahtumassa. Lavalla oli jo torstailta tuttu Marc  Gassot ohjelmallaan Dark Side of the Mime. Tämäkään taiteenlaji ei ole minulle kovin (lue:yhtään) tuttu, alan tuumia viikon kokemusten jälkeen, että mikähän taiteenlaji sitten mahtaisi olla minulle tuttu. Contemperary countrya ei vissiin kehtaisi tässä yhteydessä mainita, mutta taisin jo mainitakin. 

Tulkaa teatteriin, ovikin pysyy varmasti auki!

Eilen toteutin samaa kuin koulun vanhempainilloissa, katselin kenkieni kärkiä toiveikkaana, ettei minua vain huomattaisi. Niin tuntuivat tekevän monet muutkin, mutta oli niitäkin, jotka innokkaina katsoivat taiteilijaan päin, heidän kehonkielensä huusi valitse minut. Meitä on niin moneksi ja hyvä niin. Esityksellä oli ikäraja, vain täysi-ikäisille ja se oli kyllä aivan paikallaan. Olisi voinut olla lisähuomautus, että ei myöskään siveydensipuleille, mutta ehkä se teki hyvää meillekin heillekin. Haastattelussa Marc Gassot sanoi aiemmin tällä viikolla, että mimiikan idea on se, että  esitystä katsoessamme kaikki hauskuus tai tuhmuus tapahtuu omassa päässämme. Tässä on kiero savolainen logiikka, vastuu siirtyy katsojalle. Mutta niinhän se on muussakin taiteessa, kunkin pää käsittelee näkemänsä siten kuin kykenee. 

Minulle mimiikkaan tottumattomalle esitys oli paikoin niin nopeatempoinen, että muiden jo nauraessa (etenkin etuoikealla muutama rivi alempana oli joku todella vikkelä kovaääninen miesnauraja) vasta mietin, että mitähän tuo nyt olikaan. Jotakin meni selvästi minulta ohitse tai ylitse, mutta suurin osa ei. Olin sekä henkisen, että fyysisen punastuksen vallassa hyvän osan tuosta elämäni tunnista. Jotkut elementit olivat jo tuttuja torstain Circo Aereon esityksestä, mutta vielä liioitellumpina ja hullumpina. 

Kuva Andreas Janett, kuva julkaistu Jyväskylän Kesän luvalla

Jos edellisillan Wusheng Co jätti minut hieman ulapalle, Marc Gassot kyllä lämmitti niin, että kotimatkakin meni aika hiljaisissa merkeissä. Tosin bussin teinityttölauma piti omaa stand-uppiaan sen verran äänekkäästi, ettei juttelulle ollut juuri tilaisuuttakaan. Luojan kiitos ei tarvitse olla teinityttö nykyaikana, eikä minulla ole omaa teinityttöäkään. Kiitos ja vielä kerran kiitos. 

Nyt kun kultturoinnit on kahlattu läpi on vielä vaikea sanoa mikä oli viikon kohokohta. Luulen, että vaaka kallistuu joko varjotapahtuman, tai avajaiskonsertin puoleen, tilanne on melko tasan. Ne kolme tapahtumaa joihin osallistuimme Jyväskylän Kesän tarjoamin lipuin olivat kaikki niin sanotusti something completely different, oman tavallisen elinpiirimme ulkopuolelta, että täytyy vain olla tyytyväinen, että saimme tilaisuuden osallistua. Kaikkiin niihin oli kyllä tilaa ja lippuja olisi saanut ostettuakin, mutten usko, että ilman tätä yhteistyökuviota olisimme tulleet menneeksi. Tämän kokeilun seurauksena katson varmasti ensi vuonna Jyväskylän Kesän ohjelmaa toisin silmin. Etsin jonkun tutun sijaan jotain aivan muuta, sellaista mistä en ole koskaan kuullutkaan. Saatan ehkä hieman ottaa selkoa jostain etukäteen, tai mikäli en muutu radikaalisti vuodessa, luultavasti en. Tänään vielä ehtii osallistua Kesän tapahtumiin, luvassa on ainakin keskustelutilaisuus ja Säynätsalossa pidettävä päätöskonsertti. 

Ei olisi haitannut tietää

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Sää ei sitten suosinut eilistäkään Jyväskylän Kesän päivää, eikä sen puoleen Suomi Pop-festariakaan. Olimme keskustassa iltapäivästä saakka ja kastelin jalkani perusteelllisesti muutamaan otteeseen. Nyt lauantaiaamunakin vettä sataa huolellisesti, olisi oikein hyvä sää testata vaikka mitä vaellusvarusteita, mutta jostain syystä ei nyt kiinnosta. 

Olimme illalla katsomassa riekkumisen päätteeksi Wusheng Co: Musashi - Miekan tie- nimistä esitystä. Paikka oli jo meille kolmatta kertaa tälle viikolla Jyväskylän kaupunginteatteri. Esityksestä tuli myös korvaava tilaisuus teltassa peruuttamaan joudutulle Kileman konsertille. Artistin soittimet eivät olleet ehtineet Jyväskylään logististen ongelmien vuoksi. Mahdollista lisäväkeä ei varsinaisesti erottunut salissa, siellä oli edelleen tilaa klo 21. Voisin kuvitella, että vesisade oli saanut ihmisiä jäämään kotiin.

Usein on hauska mennä katsomaan ja kuuntelemaan sellaista taidetta, mistä ei tiedä mitään etukäteen. Toisinaan voisi olla viisasta ottaa selkoa edes hieman. Eilen taisi olla sellainen päivä ainakin minulle. Nyt en tiennyt yhtikäs mitään, en tullut esityksen katsottuanikaan tietämään mitään. Eikä mielenkiintonikaan varsinaisesti herännyt. Olin ilmeisen väärää kohderyhmää tai en ainakaan oikeaa. Mutta sen huomasin ilokseni, että taidan sittenkin osata hieman ruotsia. Osa esityksen puheesta oli toiseksi kotimaiseksi eikä se mennyt ohitse täysin vailla ymmärrystä. Voisin kuvitella, että tämänkaltaisessa taiteessa yhdenaikaisuus olisi arvo, nyt se ei ollut kovinkaan täsmällistä ja kun en varsinaisesti tiennyt, mitä miehet puuhaavat, muuten kuin hissuttelevat pitkin lavaa, leikkimiekkailevat (luojan kiitos, eivät oikeilla miekoilla) ja heilauttelevat pitkiä peruukkejaan, ei esitys avautunut minulle. Oma vikani epäilemättä. Musiikista pidin, vaikken rankemmasta soitannosta yleensä välitäkään. Tunnustan jopa tiirailleeni kelloa. Kiitos Jyväskylän Kesälle lipuista, nyt tulin nähneeksi jotakin aivan uutta minulle. Ja tiedän menenkö seuraavalla kerralla, mikäli tilaisuus ilmenee.

Kuva: Teemu Ullgrèn, julkaisu Jyväskylän Kesän luvalla

Taiteellisen iltatuokion päätteeksi oli siirtyminen kotiin. Satoi sanonko mistä, bussipysäkit ovat jonkun tieremontin vuoksi poikkeuksellisesti teatterin kohdalla, eikä väliaikaiskatoksia ole viritelty. Aikaa bussin lähtöön oli 40 minuuttia. Mitä tekee aikuinen nainen (siis muuta kuin menee Suomi Poppiin Kaija Koota kuuntelemaan)? Hän menee taksijonoon. Kammenpyörittäjä tuli mukaan. Toivon, etten tule kipeäksi kaikista moninkertaisista jalkojen kastelusta huolimatta. Samoin toivon, ettei nuorisokaan tule kipeäksi oltuaan illalla Lutakon Aukiolla Apulantaa kuuntelemassa. Ei musiikista tietenkään, vaan sateesta. 

Tänään menemme vielä kerran teatteriin, silloin on vuorossa lisää mimiikkaa, kun jo Circo Aereosta tuttu Marc Gassot esiintyy. Sitten riittää kulturointi, tässähän vielä vahingossa sivistyy. 

Abracadabra ja simsalabim

Lasten tekemää taidetta Oikokadulla, sääilmiö puuttui tosin peliin!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Jyväskylän Kesä on täydessä vauhdissa. Ikävä kyllä sää on ollut oikukas, ulkotapahtumia on jouduttu siirtämään sisätiloihin. Meidän tämän päivän kulttuurikokemuksemme oli taas jotain aivan uutta. Emme ole käyneet sirkuksissa oikeastaan ollenkaan, sillä emme perusta eläinten osuudesta esityksissä. Tässä esityksessä ei eläinten kohtelussa ollut valittamista, leijonakin sai ruokaa riittävästi!

Kuva: Terho Aalto, julkaistu Jyväskylän Kesän luvalla

Circo Aereo esitti akrobatiaa ja mimiikkaa niin vauhdikkaasti, että katsojana huomasin istuvani aivan penkkini reunalla ja tunti meni niin nopeasti, että esitys oli ohitse ja valot syttyivät aivan liian nopeasti. En ole ollenkaan tuttu tämänkaltaisen taiteen kanssa, mutta pidin esityksestä kovasti. Yleisössä oli paljon lapsiperheitä ja esitys sopi hyvin pienillekin katsojille, vaikka jännittäviä kohtiakin riitti. Onneksi äidit saivat lapsensa takaisin lopuksi, se on aina hyvä. Liput tähän esitykseen saimme Jyväskylän Kesältä. 

Huomenna vuorossa jotain aivan muuta. Miltä kuulostaisi samuraiestetiikka, pekingooppera, no-teatteri, kabuki ja heavy-musiikki samassa paketissa? Merkilliseltä! Huomenna tiedämme enemmän. Mietimme myös minne menismme syömään ennen esitystä, tarkoitus on varsinaisesti riekkuakin, koska Kammenpyörittäjän työviikkokin on huomenna ohitse. 

Stand-up sanoi kaupunginjohtaja!

Kuva julkaistu Jyväskylän Kesän luvalla

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Jyväskylän Kesän tapahtumat käynnistyivät eilen todenteolla, ikävä kyllä vesisade siirsi ainakin osan ulkotapahtumista väistötiloihin sisälle. Illan kohokohta oli tietysti avajaiskonsertti Kaupunginteatterissa. Tapahtuma oli loppuunmyyty ja alkoi pienillä toiminnanjohtajan ja kaupunginjohtajan puheilla, jotka eivät onneksi olleet liian pitkiä. Arvostin kaupunginjohtajan osuutta stand-upista. Samoin konsertin aloittanut Nokia-tunen leipominen esitykseen oli hupaisa.

Harvoin tiedän mennessäni noin vähän artisteista, joita olen menossa katsomaan. Olin ostanut liput jo helmikuussa, kun olimme Vaasassa ja kävimme siellä vakiolipputoimistossamme. Meillä oli kulttuurikorteillamme rahaa emmekä olleet silloin varmoja koska rahat tulisi viimeistään käyttää ja saanko vuorotteluvapaan aikana uutta korttia pian umpeutuvan tilalle. Katselin Jyväskylän kesän ohjelmiston siinä vaiheessa tiedossa olevia osia ja tuumin, että kun emme ole juuri tapahtumaan koskaan osallistuneet, niin ostanpa meille liput tuohon avajaiskonserttiin. Kerrankin ostamani sika säkissä oli oikein laatupossua!

Igudesman & Joo muodostuu kahdesta musiikin superammattilaisesta, Neuvostoliitossa vuonna 1973 syntyneestä Aleksay Igudesmanista ja  brittiläis-korealaisesta Hyuang-Ki Joosta (jonka ikä lienee samoja kuin kumppaninsa). He tapasivat pikkupoikina Yehudi Menuhin Schoolissa Lontoossa ja ovat siitä asti olleet ystäviä. Toistakymmentä vuotta he ovat muitten projektiensa ohella kiertäneet maailmaa yhdistäen klassista musiikkia ja populaarikulttuuria erikoisella tavalla, joka saa katsomot mylvimään naurusta. 

Oli oikein hyvä juttu, etten katsonut mitään etukäteen Youtubesta enkä muutenkaan ottanut asioista selkoa, vaan menin hyvin tietämättömänä avajaiskonserttiin. Ei ollut yhtään ennalta tuttua esitystä, melkeinpä niitä voisi sanoa sketseiksi, vaan kaikki lavalla tapahtunut hämmästytti ja riemastutti. 

Jos kohdallenne osuu tämä kaksikko, niin menkää ihmeessä katsomaan! Niin paljon en ole koskaan konsertissa nauranut ja taputtanut! Kiitos itselleni, että ostin nuo liput! Riekkumassa emme varsinaisesti ehtineet käydä, sillä Kammenpyörittäjällä oli tiedossa aamuvuoro. 

Kun ei kutsuttu, tultiin sitten ominpäin!

Muutama viikko sitten saimme kutsun osallistua Jyväskylän Kesän tapahtumiin ja kirjoitella niistä sen mukaan, mitä tapahtumista tykkäisimme. Minulla kun tuota aikaa on, otin kutsun vastaan ja Kammenpyörittäjälläkin sattui olemaan päivävuoroviikko, joten iltaisin olisi hyvää aikaa kulttuurille. Olihan meillä tietysti menossa juuri Ranska-viikot Tour de Francen merkeissä, mutta suostuin puolestamme silti. Ainahan sitä muutaman päivän ehtisi viipottaa pää kolmantena jalkana!

Jyväskylän Kesä alkaa tänään, näköjään samana päivänä säänmuutoksen kanssa. Eilen oli niin ihana kesäsää, nyt sataa vettä. Minä olen siihen kyllä näin aamun suhteen oikein tyytyväinen, pääsen jatkamaan varustetestiäni ja kävelemään sateessa uusilla kengilläni. 

Me aloitimme kulttuuriviikon jo eilen eräänlaisella varjotapahtumalla, josta ei naurua ja positiivista energiaa puuttunut. Tasan 50 vuotta sitten, 11.7.1966, tuolloinkin maanantaina Jyväskylän Kesässä esiintyi M A Numminen ja esitti lauluja, joista nousi silloisessa Suomessa mehevä skandaali. Nyt tämä kaunisääninen karismaatikko nousi Lutakon lavalle "palaten rikospaikalle" tismalleen puoli vuosisataa myöhemmin. Hänen kanssaan esiintyi Pedro Hietanen. "Koska meitä ei kutsuttu Jyväskylän Kesään, tulimme sitten väkisin" aloitti Numminen konsertin. On kyllä vaikea uskoa, että tämä hopeahapsinen herrasmies tekisi yhtään mitään väkisin. 

Olimme jo maaliskuussa kuuntelemassa Nummista, kun hän esiintyi Ilmavoimien Soittokunnan Big Bandin kanssa ja pidimme silloinkin konsertista todella paljon. Nyt kuulimme joitakin samoja kappaleita ja muutama juttukin oli sama, mutta viis siitä, puolentoista tunnin keikka oli aivan loistava. Numminen kertoili kesän -66 tapahtumista, siitä miten nuo Yleisradion soittolistalle joutuneet laulut olivat syntyneet ja mitä niiden esittämisestä seurasi. Numminen pitää hallussaan kyseenalaista ennätystä siitä, miten paljon levytyksiä hänellä on ollut soittokiellossa, mikä tuntuu huvittavan häntä edelleen kovasti. Pedro Hietanen taituroi koskettimissa, tangona alkanut kappale saattoikin olla yhtäkkiä puhdasveristä jazzia. Numminen itse soitti rumpuja, jotka tällä kertaa olivat Mercantile-kansio, sillä hän oli unohtanut tavanomaiset rumpunsa, puhelinluettelon kotiin. 

Yleisöä oli mukavasti, saliin oli järjestetty pöydät ja penkit, mikä teki tilasta hieman ahtaan. Yleisön keski-ikä oli varmaankin Lutakon tavallisesta yleisöstä poikkeavan korkea, mutta oli paikalla nuoria ihmisiäkin. Kielletyt laulut oli mainio kulttuuriviikon aloitus, Jenkka ulkosynnyttimistä sopi maanantai-iltaan mitä parhaiten. Allaoleva pätkä on parin vuoden takaa. 

Tänään siirrymme varsinaisen Jyväskylän Kesän ohjelmiston pariin avajaiskonsertin merkeissä. Nämäkin liput olemme itse hankkineet, itse asiassa jo helmikuussa kuukausia ennen ehdotettua yhteistyötä. Kyseessä on kummalliselta kuulosta kombinaatio klassista musiikkia ja stand-up-komiikkaa. Minä en ollut kuullutkaan Igudesman & Joosta, kunhan etsin jotain kiinnostavaa tapahtumaa kesälle Jyväskylässä, sellaista mihin voisimme käyttää kulttuurikorttiemme saldoa. Tänä iltana tiedän enemmän, kun olemme käyneet katsomassa mistä on kyse. Tapahtuma alkaa Jyväskylän Kaupunginteatterissa klo 18,  se on loppuunmyyty, joten siihen ei ikävä kyllä enää voi saada lippuja. 

Riekkumista tiedossa Jyväskylän Kesässä ja GT syreenimehulla

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Saimme ennen juhannusta yhteydenoton Jyväskylän Kesästä, meille ja muutamille muille jyväskyläläisille blogeille tehtiin ehdotus osallistua tähän oman kaupunkimme kesäiseen tapahtumaan. Saisimme liput muutamaan tapahtumaan ja kirjoittaisimme niistä sen minkä kirjoittaisimme, kehuautomaateiksi meitä ei oltu virittämässä. Avajaiskonserttiin ei kuulema olisi ilmaislippuja enää todennäköisesti saatavilla, mutta meillä sattuivat juuri sinne liput olemaan jo valmiina, ostimme ne jo helmikuussa Vaasasta. Indujesman & Joo esittää klassisen musiikin ja stand up-komiikan yhdistelmää, tämä kuulostaa kiinnostavalta! Muuta ohjelmaa tutkailemme tänään ja esitämme lipputoiveemme, sitten jää nähtäväksi toteutuvatko toiveemme. Jyväskylän Kesässä on myös ilmaistapahtumia, joissa voi käydä lompakkoa rasittamatta. 

Jim Bachorin taidetta Jyväskylän kaduissa

Meillä tehtiin tänään erittäin hyvä iltapäivädrinkki, uusi suosikkini GT. Pienen maku- ja värivivahteen sille toi syreenimehu, jollaista valmistin juhannuksen aikana. Ehdin juuri ja juuri kerätä tarpeeksi kukkia ennen kuin niiden aika oli kokonaan ohitse. Toivoin hieman lilampaa sävyä, mehusta tuli melkoisen punaista, mutta hyvää se on! Vinkit mehuun on koottu Kivistössä- ja sauvajyvänen-blogeista.

Syreenimehu

• iso kattilallinen syreeninkukkia
• 500 g sokeria
• 1 l vettä
• 1 sitruuna
• 15 g sitruunahappoa

Kerää kukkia suureen vatiin ja pese ne kylmällä vedellä, että mahdolliset ötökät ja siitepölyt lähtevät pois. Riivi kukat varsista ja jätä ne valumaan. Mittaa vesi ja sokeri kattilaan, lisää sinne sitruuna ohuiksi viipaleiksi leikattuna. Kiehauta vesi niin, että sokeri liukenee veteen kokonaan. Kumoa riivityt kukat kattilaan, painele niitä veteen ja sekoita mukaan sitruunahappo. Jäähdytä ja pidä peitettynä jääkaapissa kaksi vuorokautta. Siivilöi kukat pois ja valuta mehu vielä kahvisuodattimen läpi, että kaikki hitulit jäävät haaviin. Pullota steriiliin pulloon tai puhtaaseen purkkiin, jos haluat pakastaa mehun. Käytä 1:6 tiivistettä veteen tai kuten me, pikkuinen dash mehua gin toniciin. Tosi hyvää mehua, tuoksuu ihanalta, vaikken saanutkaan toivomaani väriä aikaan.