Uhkarohkeutta ilmassa – 30 päivän muffinitaikinan toinen käyttökerta

Maanantaina kokeilin Rachel Allenin Bake-kirjan muffiniohjetta. Ohjeen erikoisuus oli se, että taikinan kerrottiin säilyvän jopa 30 päivää jääkaapissa. Se tuntui hieman uskaliaalta, mutta kokeiltavahan sitä oli, osana #suurikeittokirjahaastetta. Käytin taikinassa muscovadosokeria, joka oli ehkä  hieman liian tummaa ja ruisleseitä, jotka tekivät taikinasta terveellisvivahteisen. Jos tulisin kokeilleeksi taikinaa uudelleen, käyttäisin vaaleampaa sokeria ja vaikka vehnäleseitä. Käytin taikinasta ensimmäisellä paistokerralla noin kolmasosan ja loput kaadoin tiiviskantiseen tupperin kannuun. 

Kannu on ollut jääkaapissa katseeni korkeudella ja olen vilkuillut sitä ovea aukoessani. Arvelin, että taikina voisi alkaa kuplia, siitä voisi erottua nestettä joko pohjalle tai pinnalle tai se alkaisi haista oudolle tai pahalla. Kannun läpi ei mitään muutoksia erottunut ja eilen lämmittäessäni uunin päärynäpiirakkaa varten rohkaistuin kokeilemaan 30 päivän muffinitaikinaa toistamiseen, kuudentena päivänä taikinan valmistamisesta. 

Päätin tehdä vain kolme pientä muffinia, minulla oli sattumalta kolme pientä vahapahvista vuokaa rippeinä Ikean vuokapaketista, joten käytin ne pois. Pantryn hyllystä huomasin Maraschino-kirsikkapurkin, en muistanut meillä olevankaan noita ylihyviä kirsikoita. 

Uunin lämmetessä otin taikinakannun jääkaapista ja aukaisin kannen. Taikina näytti ehkä hieman tummemmalta kuin tekopäivänä, siitä ei tuntunut nenään mitään erityistä tuoksua, rakenne oli melko tiivis ja paksu, mutta sellainen se oli aluksikin. Sekoitin taikinaa kapealla nuolijalla pohjia myöten, rakenne oli aivan samanlainen pinnalta pohjaan. Nostin taikinaa pari lusikallista jokaiseen kolmesta minimuotista ja tiputin taikinan pinnalle kolme säilöttyä kirsikkaa ja hieman tummanpuhuvaa lientä. Jätin vuoat odottamaan piirakantekemisen ajaksi. Varoin koskemasta kannussa olevaan taikinaan muuta kuin puhtaalla lusikalla ja nuolijalla ja pidin kannun reunan puhtaana. Taikinaa jäi vieläkin hyvä määrä, noin puoli litraa ainakin ja nostin kannun suljettuna takaisin jääkaappiin.

Kun piirakka oli valmis uuniin, laitoin myös kolme kirsikkamuffinia pellille piirakkavuoan kanssa vierekkäin. Paistoin muffineita 200 asteessa noin 20 minuuttia. Taikina kohosi vuokien reunojen yli, muttei kaatunut pitkin reunaa. Kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli puhdas pistoksen jäljiltä, otin muffinit pois ja jatkoin piirakan paistamista. 

Muffinit irtosivat vahapintaisista muoteista hyvin ja kirsikat näkyivät pysyneen taikinassa vaihtelevalla korkeudella, ne eivät olleet valuneet kaikki pohjalle. Rakenne oli hyvä, tasaisen kypsä ja maku paahteinen, kirsikat olivat syvänmakuisina sattumina. Olen vähän varovainen tämän idean järkevyydestä, mutta en nyt ainakaan vielä pidä kokeilua tyhmänä, taikina oli arvioideni mukaan ihan kunnossa näin kuudentena päivänä. Tutkailen asiaa jonkun ajan kuluttua ja jos edelleen uskallan, paistan siitä kolmannenkin satsin. Mutta en taida tarjota vieraille kuitenkaan. Kuulostaako tämä teistä omituiselta, tai vaaralliseltakin? Uskotteko, että pilaantumisen huomaa, kun se jossain vaiheessa kuitenkin tapahtuu? Ja mikä järki yleensä olisi pitää muffinitaikinaa jääkaapissa odottamassa äkillistä muffinihinkua?

Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, sillä tämäkin osallistuu haasteeseen.

Tuunauksen tuunaus - kahvi-suklaa-kirsikkakakku

Hätähousun kahviliköörini vaati käyttämistä, siis muutakin kuin maistelua. Olin ajatellut laittaa sitä taatelikakkuun, mutta sitten muistin puolikkaan purkin Maraschino-kirsikoita jääkaapissani. Minulla oli jo uusi purkki hankittuna, joten vajaan saattoi huoleti käyttää. Niitä voi muuten ostaa ainakin Hella & Herkku-liikkeestä Museokadulta, suosittelen lämpimästi, mikäli ette pelkää pahanlaatuista koukuttumista niin kauppaan kuin kirsikoihinkin. 

Etsiskelin sitten kakkuohjetta, jossa olisi kahvia ja johon voisi upottaa kirsikoita ja sellaisen sovellettavaksi löysin googlehaulla mistäpä muualta kuin Soulkitchen-blogista, ohje on kirjattu sinne vuonna 2012 ja minäkin olen siellä mukana kommentoimassa, mitenkäs muuten. Muunsin ohjeen maidottomaksi ja lisäsin hieman aineksia, mutta mittasuhteet ovat samat, kuten kakkuleivonnassa täytyy olla, kutakuinkin tarkasti.

Kahvi-suklaa-kirsikkakakku

• 200 g maidotonta rasvaa
• 2 dl sokeria (käytiin vaaleaa ruokosokeria)
• 3 kananmunaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljajauhetta *
• 100 g maidotonta suklaata pilkottuna
• 2 rkl kaakaota (ohjeessa oli 2 tl) 
• 1 dl kookosmaitoa (ohjeessa maitoa)
• 0,5 dl kahvilikööriä (espresson tilalta)
• puoli purkkia Maraschino-kirsikoita valutettuna *

*-merkityt omia lisäyksiäni

Kuumenna uuni 160 asteeseen kiertoilmalla tai 175 asteeseen ilman kiertoa. Valmistele rengasvuoka, mikäli se tarvitsee voitelua ja jauhottamista. Minä käytin silikonivuokaa tällä kertaa. 

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää mukaan kananmunat yksitellen. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, kaakao ja vaniljajauhe keskenään ja yhdistä vaahtoon. Lisää mukaan kookosmaito ja kahvilikööri ja sekoita taikina tasaiseksi. Kääntele mukaan nuolijalla suklaasilppu ja kirsikat. Kaavi taikina vuokaan ja paista noin 1 tunti. Kokeile kypsyyttä tikulla noin 50 minuutin kohdalla ja jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Anna jäähtyä vuoassa noin vartin verran ennen kuin kumoat kakun.

Tunnustan, etten taaskaan malttanut odottaa riittävän kauan ja kakun yksi osa tarttui vuokaan, sillä suklaa oli vielä sulaa kakun sisällä. Sain palan kuitenkin soviteltua kakkuun takaisin ja rajasin kuvan ovelahkosti niin, ettei se näy, mikä oli täysinturhaa, kun nyt tunnustin asian. Olkaa te siis malttavaisempia ja odottakaa, että kakku jäähtyy ja suklaa jähmettyy! 

Järkyttävän hyvät pikkuleivät

Elokuussa meillä oli ilo olla paikalla, kun Mari Moilasen Syötäviä vietäviä-kirja julkaistiin. Saimme kirjan mukaamme tuosta mukavasta tilaisuudesta ja tänään kokeilin siitä ensimmäistä ohjetta. Vähän minä menin muuntelemaan, koska jauhovarastossani ei ollutkaan spelttijauhoja. Olin ihan varma, että olisi, mutta ne löytynevät vasta huomenissa, kun pikkuleivät on jo syöty. Noita ei nimittäin jää mihinkään vietäväksi. 

Toinen muutokseni oli lisätä taikinaan marachinokirsikoita, sillä niitä minulla oli ollut jo pitkään, ostin sen Hella & Herkku-kaupasta jo aikoja sitten. Tästä taikinasta tuli 21 isoa pikkuleipää. Vai pientä isoleipää? Ihan miten vain. Ai niin, lisäsin minä kananmunienkin määrää yhdellä, sillä varastoni kananmunat olivat ihan kamalan pieniä. Melkein piti olla suurennuslasi niitä etsiessä. 

Suklaa-kirsikkacookiet

• 200 g voita
• 3 dl muscovadosokeria
• 7 dl vehnäjauhoja (piti olla täysjyväspelttijauhoja)
• 2 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa (piti olla 2 tl)
• 3 kananmunaa (piti olla 2)
• maito- ja valkosuklaanappeja pari pussinpohjaa (piti olla 3,5-4 dl rouhittua suklaata, eri värejä)
• 1 dl marachinokirsikoita (ei pitänyt olla, sorry)

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla (200 asteeseen, jos et käytä kiertoilmaa). Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi ja yhdistä mukaan kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita mukaan vehnäjauhot, joissa on mukana leivinjauhe, suola ja vanilja ja lopulta pyöräyttele sekaan suklaanapit ja kirsikat. Taikina on melko tönkköä, mutta siitä on helppo pyöritellä palloja. Jätä kunnon välit pallojen väliin. Minä laitoin 9 palloa toiselle pellille ja toiselle 12, eivätkä ne levahtaneet toisiinsa kiinni. Paista pikkuleipiä noin 13-15 minuuttia ja otettuasi ne pois uunista, paina ne kuumina lastalla litteämmiksi. Jäähdytä ja syö! 

Aivan älyttömän hyviä pikkuleipiä. Olen syönyt vasta pari, vielä ei kohdalle ole osunut kirsikkasattumaa, mutta onnistun varmasti sellaisenkin saamaan. Kerrankin on hyvä, että Antilla on iltavuoro. 

Kiitos Mari mainiosta kirjasta! Joulun lähestyessä sen ajankohtaisuus vain paranee.