Pintapaistettu lohi wasabimajoneesilla

Olen ollut vähän nirso mitä tulee hittiruokiin, en ole tehnyt avokadopastaa, enkä muttipastaakaan, mutta uunifetapastaa tein ja olenpa iloinen, että tein. Ja olen iloinen, että tein sen Jennin innostamana. On niin mukava tuntea edes vähän ihmistä, jonka idea lähtee lentoon näin jyrkällä kulmalla. Tiedostan kyllä, että uunin keksimisen jälkeen on melkein kaikkea jo paistettu, mutta silti Jennin idea oli loistava. Ainoa harmistuksen aihe oli se, että ostamani feta ei ollut kaikkein parasta, se ei murentunut sopivasti vaan muuttui melkein tahnamaiseksi uunikeikalla. Ja pastakin olisi voinut olla spagettia. Mutta nämä eivät ole Jennin vika, vaan minun. Eikä oikeastaan vika ollenkaan, jäipä vain parantamisen varaa.

Aasinsiltana tämän päivän ateriaan toimii kokeilematon avokadopasta, en silloin muutama vuosi sitten käyttänyt avokadoa juuri ollenkaan, eikä ajatus sen sekoittamisesta pastaan tuntunut houkuttelevalta, eikä tunnu vieläkään. Niinpä en ollut hankkinut Hanna G:n keittokirjoja, enkä sen jälkeen lukenut hänen blogiaan, kun hän lopetti sen alkuperäisen ruokabloginsa, jonka nimikin on jo haihtunut päästäni. Olin kuitenkin tietoinen, että viime vuoden lopulla hän julkaisi uuden keittokirjan, jonka kannessa hän poseeraa muodikkaasti essussa. Tai mitä minä muodista ymmärrän. Tämäkään kirja ei ole löytänyt hyllyyni, mutta saattaa olla, että se löytyy sieltä piankin, kunhan ehdin kaupoille. Palan nimittäin halusta nähdä mitä muita hyviä ohjeita hän on kirjaansa laittanut pintapaistetun lohen lisäksi. Se on nimittäin parasta syötävää, jota meidän keittiössämme on aikoihin ollut, eikä meillä ihan pahaa ruokaa yleensäkään syödä. Se on nerokas ohje.

Minun silmiini pintapaistettu lohi osui postauksen muodossa Lyhyenä hetkenä-blogista. Kuvat olivat houkuttelevia ja mikä tärkeintä, ymmärsin viimein mitä olen tähän asti tehnyt väärin leikatessani lohta sushia varten. Yksi ainoa kuva ja nolostuksen puna nousee vieläkin poskille, miten en ole tajunnut? Olen vain leikannut kalaa kaikkiin mahdollisiin vääriin suuntiin, mutten siihen yhteen oikeaan. Kiitos Pia. Huomasin Pian postauksen pintapaistetusta lohesta jo heti tuoreeltaan, mutta tänään oli vasta sopiva hetki kokeilla Pian testaamaa Hanna G:n ohjetta. Eikä jää viimeiseksi kerraksi. Tein ruoan pääruokakoossa ja luistelin majoneesin tekemisestä. Käytin hyvää virolaista majoneesia, jota meillä on nykyään aina. 

Pintapaistettu lohi wasabimajoneesilla ja vähäsen sushiriisiä

• 300 g palanen merilohta
• 1 dl majoneesia
• 2 rkl wasabia
• pieni liraus sitruunamehua
• ripaus suolaa
• 3 rkl soijakastiketta
• 2 rkl miriniä
• 1 dl sushiriisiä (määrä ennen keittämistä)
• pikkelöityä inkivääriä
• seesaminsiemeniä

Aloitin huuhtomalla sushiriisiä riisinkeittimen kulhossa kunnes huuhteluvesi oli kirkasta. Laitoin keittimen töihin. Desi kuivaa sushiriisiä tarvitsee noin 2,5 dl vettä riisinkeittimessä ja sitten asian voikin unohtaa siihen saakka, että riisi on valmista. Jos jotain keittiövempelettä arvostan niin se on riisinkeitin. Se ei koskaan petä minua. 

Sekoitin valmiiseen majoneesiin tujakasti wasabia ja ihan vähän sitruunamehua ja suolaa. Lusikoin majon pursotinpussiin ilman tyllaa niin, etten leikannut pussin kärkeä vielä auki. Olin laittanut kärjen yläpuolelle kapean pussinsulkijan estämään majoneesin valumista aivan pussin kärkeen vielä tässä vaiheessa. Näin saisin sitten leikattua kärjen pois ilman, että majoneesi purskahtaisi pussista ennen kuin tahtoisin sitä pursottaa. Laitoin yläpäästä solmulle kierretyn pussin jääkaappiin. 

Tein yksinkertaisen kastikkeen sekoittamalla soijakastiketta ja miriniä ja jätin odottamaan viimeistelyä. Kaadoin kuivalle pannulle muutaman ruokalusikallisen seesaminsiemeniä. Minulla ei ollut Pian käyttämiä mustia seesaminsiemeniä enkä löytänyt varastoistani mustia nigellansiemeniä, joten paahdoin kuumalla, kuivalla pannulla tavallisia seesaminsiemeniä tavoitellen niihin pientä paahteisuutta. Varoin polttamasta niitä ja kumosin ne jäähtymään peltilautaselle. 

Otin sitten kalapalan käsittelyyn. Leikkasin rasvareunat pois ja nyppäisin muutaman ruodon pois. Leikkasin sitten melko neliskanttisen palan kahteen yhtä suureen palaan. Aloin leikata keskilinjan suuntaisesti ohuita, noin puolisenttisiä viipaleita. Niitä tuli noin parikymmentä. Reunoja kohden palat olivat kapeampia. Asettelin tasakokoisimmat viipaleet tarjoiluastialle, sellaiselle joka kestäisi tohottimen kuumuuden. Muutaman kapeamman palan kieritin ruusukkeiksi vadin päätyihin. 

Kun riisi oli kypsää, pyysin talouden tohovastaavaan hommiin. Antti tohotti ohuita lohiviipaleita niin, että niiden pinta vaaleni ja kypsyi aivan aavistuksenomaisesti. Otin jääkaapista majoneesipussin ja leikkasin pussin kärjen pois hyvin pienesti. Otin pois pussinsulkijan ja puristin massan pussin kärkeen. Pursotin wasabimajoneesia lohiviipaleiden päälle ja reunoille. Lusikoin muutaman pienen lusikallisen mirin-soijakastiketta reunoille ja ripotin päälle paahdettuja seesaminsiemeniä. Lopun mirin-soijakastikkeen kaadoin pieniin annoskuppeihin lautasten vierelle. Laitoin tarjolle myös pikkelöityä inkivääriä, vaikken itse sitä syökään. Enkö olekin hyvä ihminen?

Otin tahmeaa, kypsää sushiriisiä kauhalliset kuppeihin lautasten viereen ja aloimme syödä. Ai että wasabi teki majoneesista hyvää, siinä oli pieni potku, muttei nostattanut hikikarpaloita otsalle. Lohi oli niin kevyesti kypsennettyä, ettei tosikaan. Makea kastike sopi korostamaan kokonaisuutta hyvin ja haarukallisiin (emme saaneet puikoilla syömistä hyvin käyntiin, luovutimme) yhdistetyt sushiriisin tahmeat pallukat täydellistivät suupalan. Voi että miten hyvää! Yksinkertaista ja hauskaa! Kiitos Hanna G loistavasta ohjeesta, kiitos Pian sen minunkin ulottuvilleni tuomisesta! Ja kiitos minä, kun osasin tehdä tämän ohjeen mukaan hyvää ruokaa. 

Valkosipulivoinen lohi uunissa

Tänään on ollut touhukas päivä, kaikki reissupyykit pesty, reissuseura lähetetty kotimatkalle pohjoiseen, naapurissa käyty yo-kahvilla ja vietetty perhepäivällistä nuorison kanssa. Huomenna voi sitten aloittaa hyvillä mielin viimeisen työrutistuksen ennen joulua. Päivälliseksi meillä oli valkosipulisella voilla höystettyä lohta, jonka ohjeen viitteellisesti otin täältä. Olin sen verran multipuuhaaja, etten muistanut ollenkaan ottaa kuvaa valmiista ruoasta. 

Lohta valkosipulivoilla 

• suuri merilohifile
• 50 g voita
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 sitruuna
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• broccoliinia

Lurittelin oliiviöljyä uunipellille ja levitin sen tasaisesti. Leikkasin broccoliineihin tuoreen leikkuupinnan kantaan ja halkaisin kukinnot ja varret pitkittäin kahtia. Levitin puolikkaat tasaisesti pellille lohelle pediksi. Ripotin niille kevyesti suolaa ja pippuria. 

Poistin lohifileestä nahkan, kerrankin sain sen lähes oikeaoppisesti fileerausveitsellä irti, vain leveästä päästä noin 5 cm kohdalta nahka lipsahti puhki. Poistin hieman rasvareunoja ja muutaman ruodon ja leikkasin nahattoman fileen kahdeksaan annospalaan. Ne olivat noin 150 g painoisia. Ripotin paloille suolaa ja pippuria. 

Kuorin valkosipulinkynnet ja raastoin ne hienoksi raasteeksi. Sulatin pikkukattilassa voin ja lisäsin valksipuliraasteen voihin. Leikkasin sitruunan ohuisiin viipaleisiin, niin, että niitä riitti kaksi viipaletta lohipalaa kohden. 

Nostin lohipalat broccoliinien päälle ja lusikoin päälle sulaa, valkosipulista voita. Pinnalle asetin sitruunaviipaleet. Olisin voinut jotain yrttiäkin laittaa, vaikka tilliä, kun sitä tänään ostinkin, mutta enpä  muistanut. 

Paistoin broccoliineja ja lohta 180 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Kalan sisälämpö oli 60 astetta, kun otin pellin pois uunista. Hieman alempikin lämpötila olisi piisannut, vaikka 55 astetta, mutta ei lohi missään nimessä kuivanut.

Lisänä meillä oli yksinkertaisia uunissa paistettuja lohkoperunoita, pinaatti-tomaattisalaattia ja avokadohummusta. Oli mukava nähdä nuorisoa pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumiset ja antaa tuliaiset reissusta. 

Lohelle potkua

Kammenpyörittäjän lohi

• noin 500 g pala merilohta
• 2 rkl karkeaa merisuolaa
• 1 tl tanskalaista savusuolaa
• 1 tl havaijin mustaa suolaa
• 1 tl tanskalaista Halen Mön-suolaa
• 3 rkl ruokosokeria
• 1 tl turkkilaista pül biber-mausteseosta
• 2 tl Mauntekijän tervasinappia
• 1 rkl Imperia-vodkaa
• tilliä iso nippu

Kalapalasta otetaan ruodot ja leikataan näkyvät rasvareunat pois. Etsitään palalle sopiva vuoka, ei liian suuri, eikä liian pieni. Mausteista sekoitetaan tahna, alkoholiksi käy myös konjakki tai gini, tai jollei halua alkoholia laittaa, vesikin käy nesteeksi. Pääasia on, että sokeria ja suolaa tulee noin yhtä paljon kumpaakin, eikä tahnasta tule liian juoksevaa.

Vuoan pohjalle asetetaan tillisilppua ja maustetahnalla lihapuoleltaan runsaasti voiteloitu kalapala asetetaan tillipedille nahkapuoli ylöspäin. Loput maustetahnasta levitetään nahkapuolelle ja loput tillin oksat painetaan nahan päälle. Kalan päälle ja vuoan reunojen yli viritetään tuorekelmua kaksinkertaisena kerroksena. Vuokaan sopiva pieni leikkuulauta (meillä tiettyyn vuokaan sopivaksi leikattu muovinen pieni leikkuulauta) laitetaan kelmun päälle kalan painoksi ja vuoka viedään kylmään. Päälle asetetaan kaksi(foliolla päällystettyä) tiiltä tai muuta siistiä painoa. 

Kalan annetaan maustua kaksi vuorokautta, jonka jälkeen kalapala kaivetaan esille, huuhdotaan pinnaltaan puhtaaksi, kuivataan talouspaperilla ja leikataan ohuiksi viipaleiksi. Tällä kertaa kalaan tuli sopiva tiivis rakenne, josta pidämme ja intensiivinen maku. Maustetahnan kanssa voi käyttää mielikuvitusta ja kokeilla mieleisiään mausteita. 

Pihassamme on nyt vilkasta lentoliikennettä, kun linnut käyvät syömässä kukin laji mieluisiaan siemeniä tai nakuttelemassa talipalloja. Tänään pihassa piipahti harvinaisempikin laji, harmaapäätikka yhtä aikaa tavallisemman käpytikan kanssa. Annoimme nimen pihassamme päivittäin käyvälle fasaanille, kutsumme sitä nykyään Paistiksi. Se piipahtaa aika kellontarkasti yhdentoista ja kahdentoista välillä ja pasteerailee puolisen tuntia pitkin tonttia. Jos lintuja onkin useampia, jotka käyvät yksitellen, ei haitanne, vaikka kutsummekin niitä kaikkia Paistiksi.

Bachin Jouluoratorion lempibiisini myötä toivotamme kaikille hyvää joulua