Alan kääntyä fenkolifaniksi – fenkoli-mozzarellasalaatti

En ole koskaan oikein paljonkaan pitänyt fenkolista, mutta Antti sen sijaan pitää siitä paljon. Otimme tässä muutama päivä sitten kaupasta  Carrefourin mainoslehtisen ja siinä oli kivannäköinen fenkolisalaattiohje. Lehti oli Belgian Carrefourissa, mutta se oli ranskaksi, joten päätin, että se kelpaa ranskalaiseen ruokahaasteeseemme. Ja huomatkaa miten kiltti olin, että tein ruokaa fenkolista, vaikkei se ole suosikkini! #kuihienooseon

Olen minä jonkun verran oppinut ainakin ruokaranskaa (lähinnä kauppalappujen ansiosta), sillä ymmärsin ohjeen ihan hyvin. Käytin käännösohjelmaa varmistaakseni, että tosiaan ymmärrän. Meillä ei ollut pistaaseja mobilekeittiössämme, eikä myöskään ohjeessa käytettyä burrataa, mutta mozzarellaa oli. Kuivattuja fenkolinsiemeniäkään ei ollut, jätin ne vain huomiotta. 

Fenkoli-mozzarellasalaatti

• puolikas fenkoli ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 topakka kevätsipuli viipaleiksi leikattuna (lähdeohjeessa punasipuli)
• 1 pallo mozzarellaa (lähdeohjeessa burrataa)
• tummia viinirypäleitä noin kahden nyrkin kokoinen määrä pieniin nippuihin leikattuina 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl hunajaa
• sipaus suolaa ja pippuria

Aloitin paahtamalla tummat rypäleet airfryerissä. Leikkasin tertun pienempiin nippuihin ja nostin ne pieneen foliovuokaan. Luritin päälle hunajaa ja oliiviöljyä, pyöräytin myllyistä päälle pikkuisen suolaa ja pippuria. Nostin vuoan airfryerin koriin ja paahdoin rypäleitä noin 15 minuuttia 180 asteessa. 

Asettelin lautaselle ohuiksi viipaloidun fenkolin ja sipulin ja revin mozzarella siihen päälle. Kun rypäleet olivat hetkisen jäähtyneet, lisäsin ne lautaselle ja kaadoin foliovuokasta paahtoliemen mozzarellan ja muiden ainesten päälle. Lisäsin vielä hieman fenkolin tillinnäköisiä hapsuleita ja pippuria myllystä. 

Söimme tämän oikein hyvän salaatin valmiiden paneroitujen kalafileiden kanssa. Yleensä minä en syö paljonkaan rypäleitäkään, etenkin jos niissä on siemeniä, mutta näissä ei ollut ja maku oli aivan loistavan paahtunut, muttei kuitenkaan kuivunut. Fenkoli olisi voinut olla jopa voimakkaamman makuinen minullekin, tämä oli melko mieto. 

Tour de Francen kolmas etappi päättyi Dunkerqueen, josta me juuri muutama päivä sitten lähdimme pois. Emme edes kysyneet olisiko leirialueelle mahtunut kisan aikaan. Olimme seudulla vuonna 2022, kun etappi alkoi kaupungista ja silloin oli ihan täyttä sillä leirialueella, jolla me nyt olimme. Kisaa paikan päällä katsoessa tulee hieman kisakrapula ja huono omatunto, kun katsoo kaikkia niitä autokolonnia, jotka ajavat kisan edellä, sen aikana ja sen perässä. Helikoptereista puhumattakan. Että mikä järki tässä on. Tulee vähän huono fiilis olla mukana siinä hommassa. 

No oli miten oli, tänään katsoimme kisaa Luxemburgissa, tutulla leirialueella Wasserbilligissä. Varasimme tänne paikan pari päivää sitten, olimme täällä viimeksi toukokuussa minun synttärini aikaan. Silloin oli vapun takia täyttä, nyt on tilaa vaikka myymään alkaisi. Tällä alueella on erinomainen netti, jolla kisaa pystyy seuraamaan MAX:lta. Telkkaristakin taitaisi tulla lähetyksiä, mutta juuri kun aloimme katsoa kisaa, osui päälle kauhea ukkoskuuro, joten emme nostaneet antennia emmekä tiedä minkäkielistä selostusta olisi ollut, ranskan vai saksan. 

Etapin voittajaksi ajoi Tim Merlier ja kokonaiskilpailun kolmen kärki pysyi ennallaan. Etapilla oli monta pahaa kolarointia, joitten vuoksi keskeytyksiltäkään ei taideta välttyä. 

Kanaa pekoniin käärittynä rypälekastikkeessa

Olen nyt ihan ihastunut tähän Pardon your French-blogiin, sieltä löytyy todella paljon hyviä ohjeita. Enhän minä ihan ohjetta noudattanut, mutta tarpeeksi, sen uskallan sanoa. Tänään söimme broilerin sisäfileitä, joita käytin ohjeen rintafileitten sijaan. Sattumoisin olimme ostaneet juuri tänään makeita siemenettömiä rypäleitä. 

Kanaa (lue:broileria) pekonin ja rypälekastikkeen kanssa

Kana ja pekoni

• 11 broilerin sisäfilettä (sen verran oli pakkauksessa)
• 5 viipaletta savupekonia
• 5 oksaa rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• jauhettua muskottipähkinää
• pikkunokare voita

Rypäleet

• noin 2 kämmenellistä siemenettömiä vihreitä rypäleitä
• 1 tl samppanjaviinietikkaa
• ripaus suolaa ja pippuria 
• hieman sitruunankuoriraastetta (noin neljänneksestä) ja loraus sitruunamehua

Kastike

• 2 uuden sadon punasipulia varsineen
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 viipaletta pekonia paloiksi leikattuna (että pakkaus meni loppuun)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• 3 rkl ranskankermaa
• 0,5 dl kuivaa valkoviiniä
• marinoidut rypäleet liemineen (ylempää)
• hieman tuoretta salviaa
• ripaus suolaa ja pippuria

Tämä oli tosi kiva ruoka valmistaa, vähän hoppuisa kyllä, sillä seurasimme samalla toisella silmällä Tour de Francea ja huiskimme terassille ja keittiöön vuoroin viemään ja tuomaan tarvikkeita. Mutta näin se tapahtui. 

Ensin valmistelin broilerin sisäfileet airfryeriä varten. Laitoin kaksi pientä suikalemaista sisäfilettä vierekkäin leikkaulaudalle ja viidenteen kolme, että sain kaikki käytettyä. Kaksi suikaletta vastasi suurinpiirtein lähdeohjeessa yhtä käytettyä rintafilettä. Ripotin niille suolaa, pippuria ja muskottipähkinää. Käärin ne topakkaan pekoniviipaleeseen, siis kaksi filepalaa/pekoniviipale, yhteen tuli kolme broileripalaa pekoniviipaleeseen. Jälkelle jäi kaksi pekoniviipaletta myöhempää käyttöä varten. Laitoin pekonin päät alapuolelle ja sujautin päälipuolelle pekonin alle rosmariinioksat. Nostin nämä viisi pakettia airfryerin koriin, jossa oli valmiina pohjalla paparimuotti ja pieni metalliritilä. Kypsensin broileripaloja 170 asteessa noin 12 minuuttia ja jätin ne airfryerin koriin odottamaan jatkoa. 

Kun kanat kypsyivät, valmistelin rypäleet marinadiin. Leikkasin noin puolet rypäleistä puolikkaiksi ja loput jätin kokonaisiksi. Laitoin ne kaikki pieneen kulhoon ja sekoitin niihin etikan, suolan, pippurin, sitruunankuoren ja -mehun. 

Valmistelin sipulit leikkaamalla ne jotenkuten viipaleisiin ja paloihin ja samoin jäljellä olevat pekoniviipaleet suikaleiksi. Otin esille valkosipulimurskan, hunajan ja ranskankerman, sekä hain kulatungasta pari lehteä salviaa. 

Tässä vaiheessa siirryimme ulos, Antti laittoi minulle kokkauspaikan terassille, sanomalehtipaperin päälle aasialaisen kaasulieden ja sille paistinpannun. Kuumensin ensin pannua pari minuuttia ja sitten vaihdoimme kaasupatruunan, sillä edellinen viimeinkin loppui. Kypsensin ensin pannulla pekonisuikaleita hetkisen ja kun niiden rasva alkoi sulaa, lisäsin pannulle pikkuisen oliiviöljyä, sipulit ja valkosipulimurskan. Tämä setti sai kypsyä myös muutaman minuutin ja kaadoin sitten mukaan rypäleet liemineen ja hunajan. Minusta setti näytti hieman kuivalta, joten kumosin ruoanlaittoviinini lasista, noin puoli desiä ja sitten pari ruokalusikallista ranskankermaa. Sekoittelin ja lisäsin vielä lusikallisen ranskankermaa. Nostin kanapalat pannulle ja kuumensin ne kastikkeessa molemmilta puolilta. Noin viiden minuutin kuluttua kaikki oli valmista, rypälekastike sopivan sakeaa, kana varmasti kypsää, muttei kuivaa. Ja kattilassa sivukeriisikin oli kypsää. Juomana oli viime vuoden reissulta tuotua viiniä.  

Tämä oli taas tosi kiva ruoka, rypäleet sopivan kirpeitä, mutta oli niissä makeuttakin. Kana oli maukasta ja jaksoimme syödä kumpikin yhdet pekoniin käärityt paketit. Riisiä jäi vähän ja sen kanssa tästä jäi meille huomisellekin ruokaa. Niinpä huomenna on hyvä tilaisuus tehdä ranskalainen jälkiruoka.

Tour de Francessa oli etappi, jossa oli mittaa 173 km. Emme katsoneet aivan koko etappia, mutta ihan lopun kyllä. Kolmen hatkalaisen ryhmästä nopein oli Matej Mohoric ja kokonaiskilpailun kärjen osalta ei tullut muutoksia.