Paistettua manchegoa

Nyt alkaa La Vueltan loppukin häämöttää, enkä kiellä etteikö vähän olisi mielenkiinto lopahtanut kisan tapahtumia kohtaan. Tänäänkin tarvitsi kuitenkin syödä ja tein pienen tapaksen täältä ottamani ohjeen mukaan. 

Kyseessä on rapeassa kuoressa paistettu manchegojuusto. Olin ajatellut tehdä tämän tapaksen jo reissun loppupuolella, mutta siirsin sen kuitenkin tehtäväksi kotikeittiössä, sillä tässä tuli tiskiä vähän tavallista enemmän eikä se ole aina niin kivaa mobilekeittiössä. 

Paistettu manchego

• 1 cm paksuisia viipaleita manchegoa (tein 10 viipaletta)
• 2 pientä kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 1 dl vehnäjauhoja
• 2 dl pankomurua
• iso loraus oliiviöljyä

Leikkasin juuston kolmionmuotoisiksi viipaleiksi ja leikkasin myös mustan kuorireunuksen pois. Asetin matalalle peltilautaselle vehnäjauhot, toiselle samanlaiselle lautaselle vatkatut kananmunat ja kolmannelle pankomurut. Näin sain aikaan pienen leivitysaseman. Kaadoin pannulle reilusti oliiviöljyä ja laitoin virran pannun alle. 

Kääntelin ensin juustoviipaleet vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa. Pitä katsoa, että koko juuston pinta peittyy leivityksiin, ettei juusto pannulla karkaa ja sula liiaksi. Nostin paneroidut juustopalat pannulle paistumaan noin kahdeksi minuutiksi, käänsin ne ja paistoin toisenkin puolen. Kun pinta oli rapea ja kauniin välinen, nostelin palat paperiarkille  hieman valumaan. 

Asettelin valmiit palat sitten tarjoilulautaselle yhdessä muutaman leikkelesiivun kanssa, mukana aterialla oli myös puolikas meloni viipaleina ja tuoretta patonkia. Paistettu manchego oli oikein mainiota, onneksi en laittanut ohjeessa mainittua suolaripausta, juustossa oli suolaa aivan riittävästi ja leikkeleissä lisää. 

La Vueltan 17. etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi ja siten kirimiesten suosikkilaatua. Katsoimme kisasta kaiken, mitä HBO:lta tuli. Ei ole kovinkaan kauniita nuo eteläisen Espanjan maisemat sisämaassa ainakaan, mutta kaupungit kyllä olivat kiinnostavan näköisiä. Kovin oli taas kuuma sää, vesihuoltoa sai taas tehdä aivan etapin loppuun asti, viileämmissä säissä vesihuolto pitää lopettaa tyypillisesti 20 km ennen maalia. Matthew Brennan otti voiton jälleen, tämä 21-vuotias ensimmäisessä grand tourissaan jo viidennen kerran. Enric Mas on yhä kokonaiskilpailun ykkösenä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo.

Macarrones al ajillo – valkosipulipasta

Tänään halusin jotain oikein yksinkertaista ruokaa, silloin käännyn usein pastapussin puoleen. Otin ohjeen Spain on A Fork-blogista. Tässä ei paljon ole raaka-ainelistalla pituutta. Vaihdoin ohjeessa olleen ilmeisen chilin tai jonkun muun paprikajauheen kuin pimentonin rosepippuriin. 

Macarrones al ajillo – valkosipulipasta kahdelle

• 2,5 dl pientä nopeasti kypsyvää kierrepastaa (en nyt muista mikä sen pastamuodon nimi on)
• 1 l vettä + 2 tl suolaa pastan keittämiseen
• 3 rkl oliiviöljyä
• 4 valkosipulinkynttä ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 tl pimentonia (espanjalaista savustettua paprikajauhetta)
• 1 tl rosepippureita hieman murskattuna
• suolaa ja pippuria
• pieni pala manchegoa raastettuna

Laitoin pastaveden kattilaan kiehumaan ja kaadoin paistinpannulle oliiviöljyä, alle pieni liekki ja hetken päästä lisäsin pannulle ohuiksi viipaleiksi leikkaamani valkosipulit. Laitoin liekin oikein pienelle, ettei valkosipuli palaisi. Kun pastavesi kiehui, kumosin kolmen minuutin kierrepastat kattilaan. Valkosipuliviipaleet alkoivat saada väriä pannulla, laitoin liekin alta kiinni ja sekoitin mukaan rosepippurit ja pimentonin. 

Kun pasta oli kypsää, sekoitin sen pannulla olevaan valkosipuliseen öljyyn ja maustoin vielä suolalla ja pippurilla. Sekoitin puolet raastetusta manchego-juustosta koko annokseen pannulla ja loput sitten ripottelimme lautaselle pastan päälle. Hitsit, että oli hyvää, yksinkertaista ja edullista, arvelen ettei tämän aterian hinta ollut paljon yli kahden euron. 

La Vueltassa on lopputaputteluiden aika melko pian. Saumurin leirialueella ei nyt sitten olekaan mitään nettiä löydettävissä, joten katsoimme omilla gigoilla lopusta pienen pätkän, tasamaan etappi ei kauhean kiinnosteleva ollut. Jasper Philipsen ajoi lopulta massakirin voittoon ja kokonaiskilpailun kärki pysyy samana, Jonas Vingegaard johtaa Joao Almeidaa 44 sekunnilla. 

Tortillitas de Queso Manchego – manchegoletut

Tänään olen ollut sen verran flunssassa, etten ole kokkailut yhtään mitään, Antti lämmitti meille paneroidut kalafileet ja otimme niiden kanssa selleriremuladia ja kotoa asti tuotua aasialaista kesäkurpitsasäilykettä. Vähän piti tapella, että purkin sai auki, oli umpioitunut todella hyvin. Ja vaikka makuaistini on hieman hukassa, tämän hyvän maun maistoin.

Kokkausvoimieni ollessa nollissa, käytän päivän espanjalaiseen postaukseen ruokaa, jonka tein heinäkuussa, kun olimme hetkisen kotona campareissujen välissä. Tämäkin on Spain on A Fork-blogista, niiden nimi on Tortillitas de Queso Manchego, suomeksi manchegolettuset. Tein niitä tapasaterialle, jolle keräsin muutakin jemmapostattavaa, muutama on jo ollutkin blogissa, nyt jäi vielä yksi tämän jälkeen varalle. 

Manchegolettuset kahdelle

• oliiviöljyä paistamiseen
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• loraus olutta
• 1 pieni sipuli silputtuna
• 1 valkosipulinkynsi viipaloituna
• tuoreita yrttejä, timjamia, rosmariinia, basilikaa, persiljaa, mitä nyt sattuu olemaan, kaikki silputtuna
• 1,5 dl manchegoa raastettuna
• suolaa ja pippuria

Sekoitin kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta tasaiseksi taikinaksi ja paistoin pannulla oliiviöljyssä. Puolitin suurinpiirtein lähdeohjeen määrät ja kuvasta päätelleen sain aikaan neljä lettusta. Lisänä oli majoneesia, johon olin sekoittanut pimentonia. 

Nämä lettuset olivat hyvät, mutta todella täyttävät. Hyvä etten tehnyt yhtään enempää. 

La Vueltassa ajettiin tänään toisen jakson viimeinen etappi, Orleansissa on kunnallisella leirialueella niin hyvä hintaan kuuluva netti, että sanon minä hohtimet. Katsoimme siitä noin 60 viimeistä kilometriä ja voittajaksi ajoi tänään Mads Pedersen. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Huomenna on toinen ja samalla viimeinen lepopäivä ennen viimeistä rutistusta. 

Tapaksia kahdelle

Tämän päivän espanjalaisuudesta ruokapöydässä käyvät manchegojuusto ja se, että kutsun ateriaa tapaksiksi. Siirryimme tänään Saksasta Luxemburgiin eikä siirtymä ollut pitkä. Silti se leirinsiirto on aina sen verran työläs, että ateriaksi kokosin vain jääkaapin aarteita ja sanon sitä espanjalaiseksi. 

CampaAdrian suurimmalle lautaselle keräsin erittäin kypsän pienen melonin lohkoiksi leikattuna, pienen pakkauksen espanjalaista kinkkua (oli jopa valmiiksi pieniksi paloiksi leikattuna eikä ärsyttävää muovia viipaleiden välissä. Lisäksi otimme comtea, manchegoa ja loput pienestä sinihomejuustosta, kaksi erittäin kypsää luumua (näyttävät kuvassa säilykepunajuurelta), vähän oliiveja ja muutaman keksin. Tänään oli kaupassa saatavana myös tämän vuoden viinirypäleitä, ostimme niitä oikein pienet määrät, vaaleat maksoivat kokonaista 22 senttiä, eivätkä tummat tainneet maksaa sen enempää. 

La Vueltassa oli vuorossa joukkueaika-ajo ja katsoimme koko lähetyksen. Eihän se kauhean kiinnostavaa katsottavaa ole, mutta voittajajoukkueeksi ajoi UEA ja koska Visma Lease a Bike tuli toiseksi, nousi Jonas Vingegaard taas kokonaiskilpailun ykköseksi. Saattoi eilinen arveluni taktisesta paidanriisumisesta pitää paikkaansa. Nyt hän johtaa kahdeksalla sekunnilla toisena olevaa Juan Ayuosoa. Huomenna sitten kilpailu jatkuu siten, että vuorossa on oikea vuorietappi, joka päättyy Andorraan. 

Patatas a la Importancia con Manchego – espanjalaiset juustoperunat

Tämän päivän espanjalaisuus tulee taas monesti lainaamani Spain on A Fork-blogin arkistoista. Tein tämänkin ruoan jo muutama viikko sitten kotona ollessamme, sillä tänään olimme seniorisimulaattorissa enkä ehtinyt tehdä mitään ruokaa. 

Espanjalaiset juustoperunat

• reilu loraus oliiviöljyä
• 2 keskikokoista perunaa kuorineen noin puolen sentin siivuiksi leikattuina
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 1 sipuli suikaloituna
• 2 valkosipulinkynttä viipaloituna
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 0,5 tl pimentonia
• hieman sahramia
• 2 dl kasvislientä
• 1 dl valkoviiniä
• manchegoa raastettuna
• tuoretta rosmariinia

Olipa vaikea muistaa miten tein tämän ruoan, olin ottanut silloin kuvat, otsikoinut postauksen ja laittanut linkin Alberton postaukseen. Hetken ihmettelin, että teinkö tätä todella pari kolme viikkoa sitten. Kyllä minä tein. Kun luin Alberton ohjeen muutamaan kertaan, se palasi mieleen. Saatoin jonkun kohdan hieman oikaista. Ja sen muistan, että tämän tekeminen otti kauemman aikaa kuin olin otaksunut. Tein samaan aikaan muitakin tapaksia ja vaikka aloitin tämän ensimmäisenä, ehdin saada kaikki muut valmiiksi ja tämä se ei vaan ottanut kypsyäkseen. Ehkä oli vääränlainen perunalajike. 

Näin minä kumminkin tein: 

1. Otin kaksi korkeareunaista lautasta ja toiseen laitoin 3 rkl vehnäjauhoja, suolaa ja pippuria, sekoittelin. Toiselle lautaselle rikoin kananmunan ja vatkasin sen kevyesti haarukalla. 
2. Laitoin paistinpannulle reilusti oliiviöljyä ja kun öljy alkoi olla kuumaa, pyörittelin perunaviipaleita ensin jauhoissa ja sitten kananmunassa ja nostin viipaleet pannulle paistumaan yhtenä kerroksena. Tein niin vähän tätä tapasta, että kaikki viipaleet mahtuivat yhteen kerrokseen yhtä aikaa pannulle. Paistoin viipaleita kolme minuuttia puoleltaan ja nostin ne sitten lautaselle paperin päälle. Tässä vaiheessa ei ollut tarkoituskaan saada perunasta ihan kypsää, mutta myöhemmin ajattelin kyllä, että olisin voinut pari kolme minuuttia kauemmin paistella pelkkiä perunoita. 
3. Lisäsin vähän öljyä pannulle ja paistoin sitten suikaloitua sipulia ja valkosipulia muutaman minuutin. 
4. Lisäsin pannulle ruokalusikallisen vehnäjauhoa, sahramin ja pimentonin, sekoitin ne hyvin sipuleihin, sitten lisäsin valkoviinin ja asettelin puolikypsät perunaviipaleet takaisin pannulle ja lopuksi kaadoin päälle vielä kasvisliemen. 
5. Seuraavaksi perunat saivat kypsyä kannen alla noin 20 minuuttia, oletin että ne olisivat jo kypsiä, mutta mitä vielä. Toisen mokoman jälkeen ne olivat viimein kypsiä ja viinin ja liemen seos oli imeytynyt perunaviipaleisiin hyvin. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla. 
6. Kumosin perunat ja sipulit tarjoiluastiaan ja ripottelin päälle manchegoraasteen ja tuoretta rosmariinia (ohjeen persiljaa ei silloin juuri ollut kotona). 

Söimme nämä oikein hyvät, joskin hitaasti valmistuneet perunat muutaman muun tapaksen kanssa, niistä tulee postauksia myöhemmin. 

La Vueltan neljäs etappi oli viimeinen ulkomailla ajettu, se päättyi Ranskaan ja tänä iltana revohka siirtyy Espanjaan. Olimme koko päivän retkellä, joten ehdimme katsoa vain vähän lopusta. Nopein oli Ben Turner ja punaiseen johtajan paitaan siirtyi nyt sitten David Gaudu, Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun toisena samalla ajalla johtavan Gaudun kanssa. Ilmeisesti tässäkin oli kyse taktisesta paidanriisumisesta, jolla Jonas vältti seremoniat ja haastattelut sun muut aikaa vievät hommat. 

Olimme jo siinä käsityksessä, ettei nykyään suurissa ympäriajoissa ole lainkaan joukkueaika-ajoja, mutta huomenna sellainen on. 24 km tasamaan joukkueaika-ajo, eipä siinä mitään. Huomisellakin leirialueella on hyvä wifi, joten voimme hyvin katsoa etappia silloinkin. 

Parsakaalipasta

CampaAdria on siirtynyt Loiren laaksossa kappaleen matkaa eteenpäin, nyt olemme Gienissä. Olimme täällä viime vuonnakin, silloin jäi kaivelemaan se, ettemme ostaneet kuuluisaa Gienin posliinia ollenkaan. Sitä mistä emme olleet koskaan kuulleetkaan. Kävimme museossa ja tehtaanmyymälässä, mutta vain ihailimme kaikenlaisia astioita ostamatta mitään. Huomenna aion korjata tämän erheen. 

Päivällisenä  meillä oli pastaa, jälleen. Ja jälleen ohje on otettu Spain on A Fork-blogista, sillä se on sellainen espanjalaisen keittiön aarreaitta, ettei paremmasta väliä. Eilen emme löytäneet parsakaalia pienestä kaupasta Decizessä, mutta tänään matkanvarren tuliterästä Super U:sta löysimme. Oli pakko ostaa vähän turhan suuri möllykkä, mutta ei se paljon maksanut ja koitan taikinoida loput jonkun toisen päivän aterialle. Albert oli käyttänyt kastikkeen nesteenä maitoa ja lientä, minä käytin kermaa, sillä meillä oli jääkaapissa kotoa asti mukana ollut kermapurkki, jota ei vaivannut vielä mikään, mutta jonka poiskäyttäminen oli varmaan ihan viisasta. 

Espanjalainen parsakaalipasta kahdelle

• spaghettia kahden annos (noin peukun ja etusormen tiiviiseen kieppiin mahtuva määrä
• hyvin suolattua vettä pastan keittämiseen
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 suuri valkosipulin kynsi viipaleiksi leikattuna
• 3 kevätsipulia silppuna
• 300 g parsakaalin nuppuja
• 2 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• ripaus pimentonia
• kahden tulitikkuaskin kokoinen pala manchegoa

Laitoin pastaveden kiehumaan kattilaan ja paistinpannulle ison lorauksen oliiviöljyä. Kun pastavesi kiehui ja oli suolattu, laitoin pastan kypsymään. Se kestäisi noin 10 minuuttia ja sillä välin kastike valmistuisi. Laitoin ohuet valkosipuliviipaleet öljyyn kypsymään ja minuutin parin päästä lisäsin pannulle kevätsipulisilpun. Kun kumpikin alkoi näyttää kuullottumisen merkkejä, lisäsin pannulle parsakaalinuput ja vielä hieman oliiviöljyä. Paistelin kasviksia pari kolme minuuttia. Kaadoin kerman pannulle ja sekoittelin, pienensin liekin pannun alta aivan pienelle. Kun pasta oli pian kypsää, kaadoin sen siivilään ja sekoitin pannulle kastikkeeseen, jossa parsakaalinuput olivat juuri sopivan kypsiä. Maustoin suolalla ja pippurilla. Annoksiin ripottelin päälle runsaasti manchegoa ja hieman pimentonia. Todella hyvä pastaruoka ja parsakaalissa oli sopivasti purtavaa. 

La Vueltassa oli sanalla hilly kuvailtu etappi jonka profiili enteili massakiriä maaliintulossa. Katsoimme hieman säästellen etappia, että mobiilidata riittää kuukauden loppuun. Peter Seliniä emme ole vielä kuulleet selostajana, toivottavasti hän pian tulee mukaan lähetyksiin. Massakiriin päättyneen etapin voitti Kaden Groves ja kokonaiskilpailua johtaa Remco Evenepoel. Jonas Vingegaard on neljäntenä ja Primoz Roglic sijalla 8. 

Manchego-tomaattisalaatti ja hauska sipsimunakas

Olemme pikaisella pohjoisen reissulla, eikä eilen ollut aikaa tehdä espanjalaista ruokaa. Katsoimme kyllä etapin lopun ja oli ikävä nähdä Primoz Roglicin tössivän maalisuoralla niin, että joutui keskeyttämään kilpailun. Ilmeisesti ei kuitenkaan luita murtunut, mutta varmasti henkiset hiertymät fyysisten lisäksi ovat mittavat. Olen tosi pahoillani hänen puolestaan. 

Tänään lähdimme kotiin pikavierailulta ja suoran reitin sijaan ajoimme kiertoreittiä, koska kotimaan kirkkokartallamme oli katsomattomia kohteita Torniojokilaaksossa. Jäimme yöksi Kuivaniemelle ennalta tuntemattomalle Merihelmi Campingille ja tämähän on oikein kiva paikka. Meidän jälkeemme on tullut aika kivasti porukkaa, ei ole paikka turhaan auki näin syyskuun alussa. 

Katsoimme tämän päivän Vueltan etapin niin paljon kuin Eurosport sitä näytti. Olin tosi iloinen, kun Rigoberto Uran voitti tänään. Hän on ollut ammattilainen jo pitkään, muistan hänen nimensä jo aivan CampaSimpukan ensimmäiseltä vuodelta. Tänään hän voitti ensimmäisen kerran La Vueltan etapin, toki hän on voittanut paljon muita kilpailuja ja etappeja, mutta nyt sitten La Vueltassakin. Muutamia vuosia sitten hänellä oli näyttävä mullet. Silloin en niin pitänyt hänestä, mutta nyt hän on taas käynyt hyvällä parturilla. 

Espanjalaisena ruokana meillä oli tänään Spain on A Fork-blogin Manchego-tomaattisalaattia pienin muutoksin. Lisäksi tein uusintana Jotain maukasta-Marilta oppimani sipsimunakkaan, koska matkasipsipussissa oli vielä pari kourallisa sipsejä ja kananmunia oli neljä. 

Manchego-tomaattisalaatti

• 3 tomaattia
• 150 g Manchego-juustoa
• 1 rkl samppanjaviinietikkaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl kuivattua timjamia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa (sen verran kuin sitä oli säästynyt edellisyön paleltumiselta ulos jättämiseltä)

Leikkasin tomaatit ohuiksi viipaleiksi ja asettelin ne tarjoilulautaselle. Leikkasin juuston kolmion muotoisiksi viipaleiksi ja asettelin ne tomaattiviipaleille. Sekoitin etikan, öljyn, timjamin, suolan ja pippurin kastikkeeksi, jonka lusikoin tomaatti-juustopalojen päälle. Koristelin basilikan lehdillä sen verran kuin niitä oli elossa. Lisänä oli neljän kananmunan ja kolmen sipsikourallisen munakas ja patonkiviipaleita. Punaviini oli espanjalaista ja peräisin Haaparannan Systembolagetista. 

Espanjalaiset kanarullat sherrykastikkeella

Tässä päivällisessä onnistui sekä pääruoka, että kastike. Kastiketta varten oli mentävä Alkoon, sillä taloudesta ei löytynyt tippaakaan sherryä. Myöhemmin ajatellen olisi marsala tainnut ajaa melko saman asian. Mutta nyt oli tarkoitus kokkailla espanjalaista ja silloin sherry oli paikallaan. Lopputulosta maistellessa tiesimme, ettei ollut turha reissu. Antin ostamassa kanapaketissa oli viisi broilerin filettä, joten meillä olisi voinut olla kolme ruokavierasta. Nyt laitoimme jotain laiskaa päivää varten osan ruoasta pakastimeen. Otin idean ja suuren osan tekotavasta tästä postauksesta. Kivannäköinen blogi muutenkin tämä Saltwater Daughters.

Täytetyt kanarullat sherrykastikkeella viidelle

• 5 broilerin rintafilettä
• 5 viipaletta serranonkinkkua
• 5 rkl aprikoosihilloa
• 5 palaa tikun muotoon leikkattua manchegoa 
• suolaa ja pippuria

Leivitys

• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 2 kananmunaa
• pankomuruja

Paistamiseen

• voita ja oliiviöljyä

Kastike

• 1,5 dl puolimakeaa sherryä (Oloroso Blend Medium)
• 1,5 dl kermaa
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Tein ensiksi kanarullat leivittämistä vaille valmiiksi, sillä niiden piti levätä viileässä ennen paistamista, että ne pysyvät koossa ilman sitomista tai tikkuja. Laitoin ensin fileet paksun muovipussin alle leikkuulaudalle ja hakkasin niitä pussin läpi varovaisesti ohuemmaksi varoen tekemästä niihin reikiä. 

Sitten ripotin niille hieman suolaa ja pippuria ja sutikoin pintoihin lusikalliset aprikoosihilloa. Hillon päälle asensin viipaleet serranonkinkkua ja leveämpään päähän tikkumuotoon leikatut palat manchegoa. Käärin fileen rullalle ja laitoin rullat saumapuoli alaspäin peltilautaselle ja sijoitin lautasen jääkaapin nollalaatikon perälle. Ohjeessa laitettiin rullat pakastimeen, mutta ihan niin kylmään en halunnut rullia laittaa. 

Rullien viilentyessä tein valmiiksi leivitysaseman. Otin kolme syvää peltilautasta ja yhdelle niistä laitoin vehnäjauhot, jotka maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Toiselle laitoin kaksi kananmunaa, jotka vatkasin kevyesti. Kolmannella laitoin pankomuruja reilusti. Yleensä aina leivitysmurut loppuvat minulta kesken ja joudun sitten pyytämään Anttia apuun, kun minulla on kädet kaikissa sooseissa ja pitäisi saada muruja lisää. Hän auttaa minua aina, joka kerta, eikä edes kysy, että miksen ota niitä kerralla tarpeeksi. 

Kun oli aika paistaa kanarullat, otin ne nollalaatikosta. Laitoin uunin kuumenemaan 180 asteeseen. Rullat mukavasti viilenneet ja sain leivitettyä ne hyvin pyöritellen ensin maustetuissa jauhoissa, sitten kananmunassa ja kolmanneksi pankomuruissa. Kuumensin pannulla voita ja oliiviöljyä ja paistoin rullat joka puolelta niin nätisti kuin osasin, laitoin ensin sen saumapuolen kuumalle pannulle. Nostin rullat uunivuokaan ja tökkäsin yhteen rullaan lämpömittarin anturin ja tavoitelämmöksi 75 astetta. Rullat olivat uunissa noin 35 minuuttia, kun hälytys piippasi. Tarkistin vielä toisella mittarilla rullien sisälämmön, se oli juuri 75 astetta. Peitin vuoan foliolla ja valmistin kastikkeen. 

Kaadoin pannulle sherryn ja annoin sen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin puolet jäljelle. Kaadoin mukaan kerman ja maustoin runsaalla määrällä tuoretta timjamia. Annoin kastikkeen kiehua maltillisesti ja maistelin, laitoin hieman suolaa ja pippuria. Kun kastiketta oli noin desin verran, se oli juuri passelin paksua ja tiiviin makuista. (täytyy kyllä sanoa, että jos syöjiä olisi ollut viisi, kastiketta olisi ollut vähän nirsusti) 

Nostin annokseen yhden kanarullan ja kastiketta, lisänä oli kotiviljelmien pikkusia tomaatteja, salaattia ja palanen fetaa, varastojen syömistä taas. Tuo kastike oli aivan erityisen hyvää ja kanarulla mehevä ja maukas. 

La Vueltan kolmanneksi viimeinen etappi oli luonteeltaan hilly. Taas liikuttiin minulle tutuilla alueilla caminoni ajalta. Magnus Cort Nielsen oli nopein ja kokonaiskilpailua johtaa tietysti Primoz Roglic. Enää kaksi etappia jäljellä ja pääsemme taas syömään mitä haluamme. 

Chorizo mac & cheese

Eilen La Vueltassa ei ajettu kilpaa, joten me kävimme pienellä ajoretkellä. Minulla on kaunis uusi pyörä, joka avittaa menoani sähköisesti niin, etten jää jälkeen. Kävimme tänäänkin vähän pitemmällä lenkillä katselemassa uuden moottoritien valmistumisen vaihetta. Jos nyt kävisin vielä töissä, pääsisin melkein koko matkan kevyenliikenteen väylää pyörällä tai kävellen. 

Kävimme tarkistamassa onko torni edelleen paikallaan. On se. 

Ruokana meillä oli fuusioruokaa, mac & cheese jota maustoi chorizo ja manchego, joten espanjalaisuus on ainakin paperilla, eikö vaan? Otin ohjeen täältä, en ihan orjallisesti noudattanut sitä, mutta lähes, noin 85 %:sti. 

Chorizo mac & cheese

• 300 g kuivaa pastaa
• pieni nokare voita uunivuoan voiteluun
• puolikas kiemura chorizoa (noin 150 g)
• 2 pientä punasipulia (oma lisäykseni)
• 2 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl maitoa
• pieniä juustonokareita, manchegoa, gruyrea, parmesaania noin 100 g yhteensä raastettuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Keitä pasta, kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa chorizo kuutioiksi ja sipulit ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Raasta juustot. Laita pannu kuumenemaan ja chorizokuutiot pannulle. Kun ne alkavat olla paahtuneita, lisää pannulle sipulit ja valkosipulit. Lisää rasvaa ei tarvita. Kun sipulit ovat mysiytyneet, sekoita mukaan vehnäjauhot. Kun jauhot ovat kunnolla sekoittuneet, kaada mukaan maito. Sekoita taas ja kastike sakeutuu pian, lisää hieman maitoa, jos arvelet, ettei kastike piisaa. Lisää mukaan juustoraasteet, jätä hieman pinnalle levitettäväksi. Kippaa mukaan valutettu pasta ja sekoita. (yhtä sekoittamista taas tämä kokkaus). Kaada koko sörsseli voideltuun uunivuokaan, tasoittele pinta ja ripottele pinnalle loput juustoraasteet. Paista uunin keskikorkeudella noin 25-35 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 

La Vueltassa oli tasamaan etappi ja sää tutun aurinkoinen, muttei ilmeisesti aivan niin kuuma kuin monena päivänä. Lepopäivän jälkeen ajajilla kulkee aina vähän miten kullakin, joillekin lepopäivä sopii, toisille ei niinkään. Massakirin nopein oli synttärisankari Fabio Jakobsen, tmä oli jo kolmas voitto tässä kisassa. Kokonaiskilpailua se vain johtelee Odd Christian Eiking. Huomenna on vuorietappi, josta on pitkä lähetys, toivottavasti oikealla selostuksella. 

Espanjalainen krapula-aamiainen

Onhan CampaSimpukassa tehty saunamunia, joten miksei tehtäisi krapulamuniakin? Käyhän sitä joskus niin, että tulee nautittua liikaa ja seuraavana aamuna ei ole parhain olo. Tänä aamuna tilanne ei ollut se, mutta halusin silti tehdä tätä ultimaattista hang over-ruokaa. Maistui se aivan pirtsakkana aamunakin. 

Olette ehkä huomanneet, että olen vallan hurahtanut Spain on A Fork-blogin ruokaohjeisiin, niitä on tämän vuoden espanjalaisessa ruokahaasteessani esiintynyt jo useita. Sieltä on tämäkin ohje peräisin. Katsoin Albertin videota tämän vuoden ensimmäiseltä aamulta ja minua hauskuutti kovasti se, miten kasuaalisti hän puhui siinä siitä, että jos on pidetty liian hauskaa eilen (uudenvuoden aattona), niin siihen sopii hyvin tämä kananmunan ja leivän yhdistelmä seuraavana aamuna. Hän kertoi miten tomaatti on terveellistä pinaatista puhumattakaan, miten niillä saisi edellisillan höyryt haihtumaan päästä. Hän näytti kyllä aivan freesiltä videossaan, joten kovin tutiseva aamu hänellä ei ollut. 

Espanjalainen kankkusenparannusleipä kahdelle

• 8 pientä leipäviipaletta
• oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tomaatti
• 4 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• pari kourallista pinaatinlehtiä
• pikkuinen pala manchego-juustoa
• tuoretta persiljaa

Paahda leipäpalat ja kun ne ovat jäähtyneitä, hankaa niiden pintaa valkosipulinkynnellä ja halkaistun tomaatin puolikkaalla. 

Riko kananmunat kulhoon, vatkaa kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja laita pinaatinlehdet pannulle, sekoittele. Lisää parin minuutin kuluttua kananmunat pannulle, anna olla ensin puoli minuuttia ja sekoittele sitten lastalla reunoilta keskelle päin niin, että seoksesta muodostuu karkeaa munakokkelia. Varo paistamasta liikaa, ettei kananmunasta tule kumimaista. 

Lurittele odottamassa oleville leipäpaloille pikkuisen oliiviöljyä ja lusikoi kananmuna-pinaattiseos leiville. Raasta päälle hieman manchegoa ja viimeistele muutamalla kierroksella pippurimyllystä ja tuoreella persiljasilpulla. 

La Vueltassa oli tänään ensimmäisen jakson viimeinen etappi, kunnon vuoritaisto. 188 km matkaan mahtui pitkiä nousuja, ensin yli 30 km ja lopussa noin 15 km. En voi kuvitella, että jaksaisin ikinä ajaa sellaisia, tuskin edes taluttaa pyörääni. Damiano Caruso oli suuren osan etapista yksin kärjessä ja siellä hän kesti loppuun asti. Maaliviivan toisena ylittänyt Primoz Roglic pääsee lepopäivälle kokonaiskilpailun kärjessä turvallisin mielin. Huomenna ei siis ajeta Espanjassa eikä kokata CampaKeittiössä, ainakaan espanjalaista. 

Sevillan viskipossua Manchego-muusin kera

Vähän minä epäröin katsoessani Sevillan viskipossuohjeita, niissä laitettiin viskiä ihan tuhtisti. Ei mitään lorausta tai tilkkasta, vaan toista desiä. Rohkaisin mieleni ja laitoin sitä ainakin puolet ohjeissa olleen määrästä. Ruokalajin nimi espanjaksi on solomillo al whisky ja otin vinkkejä muutamista videoista, joihin osuin googlaamalla espanjalaisia possuohjeita. 

Sevillan viskipossu 2-3 hengelle

• 5 valkosipulin kynttä
• oliiviöljyä
• 1 possun sisäfile (noin 500 g) 
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 dl viskiä
• 1 dl kasvislientä
• 2 rkl kermaa (oma lisäykseni) 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Kuorin valkosipulinkynnet ja kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä, pannun pohja sai oikein peittyä kunnolla öljyyn. Nostin kynnet paahtumaan öljyyn. Puristin sitruunamehua mittakuppiin ja toiseen kaadoin viskiä vähän hirvityksissäni. Kasvislientä tein pienen annoksen fondista siltä varalta, että sitä tarvittaisiin. 

Siivosin possun fileestä hieman kalvoja ja leikkasin fileen parin kolmen sentin viipaleisiin, joille ripottelin maltillisesti suolaa ja pippuria. Kun valkosipulit olivat paahtuneet joka puolelta mukavasti, nostelin possunfileviipaleet pannulle, jonka alle lisäsin vähän kuumuutta, etteivät lihapalat alkaisi kiehua paahtumisen sijaan. Paistelin possupaloja muutamia minuutteja molemmilta puolilta, kunnes nekin saivat hieman väriä. 

Seuraavaksi lisäsin pannulle ensin sitruunamehun, sitten viskin, jonka annoin kiehua reippaasti hetkisen. Olipa mahtava tuoksu keittiössä tässä vaiheessa. Lisäsin vielä tilkan kasvislientä sen verran, että lihapalat olivat noin puoliväliin liemessä. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin kastikkeen lihapaloineen kiehua siellä maltillisesti. Lopuksi lisäsin vielä tilkan kermaa, joka sakeutti kastikkeen hyvin. 

Manchego-perunamuusi

• 5 keskikokoista perunaa
• pieni pala manchegojuustoa
• noin 2-3 rkl korianterivoita viikon edellisiltä kokkauksilta
• 2 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Samalla kun possuruoka valmistui, tein perunamuusin. Raastoin manchegon. Kuorin perunat ja leikkasin ne lohkoihin. Kypsensin perunatpalat höyryssä. Kaavin maustevoin kupistaan pienen kattilan pohjalle ja kun perunapalat olivat kypsiä, puristin ne perunapuristimella perunahiutaleiksi. Sekoitin pohjia myöten, jolloin maustevoi pohjalta sekoittui perunaan. Lisäsin pikkutilkan kermaa ja sekoitin mukaan juustoraasteen, hieman jätin koristeluun. Maustoin muusin suolalla ja pippurilla. 

Annokseen tuli hyvin yksinkertaisesti pari pientä kauhallista muusia, jonka päälle ripottelin juustoraastetta ja persiljaa ja muutama possunfileviipale, valkosipulinkynsiä ja lusikallinen niin muhkean makuista kastiketta. Tästä annoksesta olisi kolme syönyt sopivasti, mutta kyllä me kahdestaankin annoksesta selvittiin. 

La Vueltassa oli taas tasamaan etappi, jonka loppupuolta ehdimme katsomaan kokkailulta ja syömiseltä. Tasamaan etapissa oli tiedossa massakiri, jonka nopein oli Fabio Jakobsen, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. Huomenna on vuorietappi, ensimmäisen jakson viimeinen päivä ennen maanantaista lepopäivää. 

Kaksin aina kaunihimpi

Tänään oli siinä mielessä historiallinen päivä, että yhtä aikaa ajettiin Giro d'Italiaa ja La Vueltaa. Tämä johtuu tietysti koronasta ja siitä, että koko ammattipyöräilyn kalenteri meni uusiksi. Giroa on vielä jäljellä kolmas viikko ja Vuelta alkoi tänään hieman lyhennettynä, sitä tulee olemaan 18 etappia. 

Päivän kaksoishaasteen kuittasin sillä, että kokosin pitkulaiselle tarjottimelle herkkuja niin Italiasta kuin Espanjastakin. Vaikka kuinka vähän koitin laittaa, niin ihan kaikkea emme jaksaneet syödä. 

Italialais-espanjalainen tunkutarjotin

• proschiuttoa ja jamón ibéricoa
• patatas bravas
• aiolia pimentonilla höystettynä
• italialaista salamia ja espanjalaista chorizoa
• manchegoa
• parmesania
• suuri tomaatti sisustettuna minimozzarellapalloilla
• patonkia
• oliiviöljyä
• pippuria
• persiljaa
• italialaista ja espanjalaista olutta

Girossa oli toisen lepopäivän jälkeinen vuorietappi, ilmeisesti lisää koronapotilaita ei ole ilmennyt. Voittajaksi kerkisi Jan Tratnik ja kokonaiskilpailua se yhä vaan johtaa Joāo Almeida. Samaan aikaan ajettiin siis naapurimaassakin ja muutaman kerran Giro-lähetyksen aikana vaihdettiin lennosta Vueltan pariin. Hyvin Peter Selinillä kapasiteetti riitti vaihtaa kisasta toiseen. 

Kun Girossa ehdittiin maaliin, oli Vueltaa hieman vielä jäljellä. Siinä kisassa aloitettiin täydellä vauhdilla, ei millään verryttelyllä. Primoz Roglic otti johtopaikan ja ajaa huomenna johtajan punaisessa paidassa. Chris Froomella ei mennyt ihan parhaiten, hän jäi heti noin 11 minuuttia kärjestä. Näin kauan piti mennä, että aloin tuntea myötätuntoa häntä kohtaan, nyt vähän nolottaa. Saa nähdä mitenkä saan tämän tuplaruokahaasteen sinniteltyä, en ainakaan heti luovuta. En nyt löytänyt mitään sopivaa pyöraiheista kuvaa, mutta kukkiahan voi aina katsoa, eikö voikin?

Espanjalainen uuniperuna

Viikonloppuna meillä oli erinomaisesti onnistuneita kampasimpukoita ja niiden kaverina lautasella espanjalainen uuniperuna. Säästin sen ohjeen postattavaksi tälle päivälle, sillä tänään ehdin kotiin vielä myöhemmin kuin eilen. Saanen illalla vain lyhyen brieffauksen päivän etapista ennen kuin pääni kallistuu tyynylle. 

Tämä ei ole mitenkään maata järisyttävä kulinaarinen voimainponnistus, mutta täyttää #spanishfoodchallengen vaatimukset. Otin ohjeen Spoonabilities-blogista. Siinäpä nokkela nimi blogille! Ja postauksessa on niin perusteellinen selitys siitä, miten tämä uuniherkku syntyy, ettei voi jäädä mitään epäselvää. Ja kuviakin on tarpeeksi. Minä laitan vain pari, että jonkunlainen tasapaino tässä maailmassa säilyy. 

Espanjalaiset uuniperunat

• 1-2 perunaa/syöjä 
• oliiviöljyä
• suolaa
• aiolia
• chorizoa
• manchegoa
• pippuria
• persiljaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese suurehkot perunat huolellisesti ja kuivaa niiden pinta. Pistele niitä haarukalla sieltä täältä ja öljyä ne. Ripottele perunoitten pinnalle suolaa ja laita ne uunivuokaan. Paista perunoita noin 45 minuuttia tai kunnes ne pistoksesta tuntuvat kypsiltä. 

Leikkaa chorizo pieniksi kuutioiksi ja paista ne pannulla rapeiksi. Raasta manchegoa odottamaan. Kun perunat ovat hieman jäähtyneet, tee niihin pitkittäin viilto ja purista kypsää keskustaa hieman, voit myös avittaa lusikalla kypsää perunaa pikkuisen irralleen kuoresta. 

Täytä peruna aiolilla, chorizomuruilla ja manchego-raasteella ja laita perunat vielä uuniin grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi. Kierrä myllystä perunan päälle hieman pippuria ja ripottele koristeeksi persiljaa. Ja sitten ei kun kieltä polttamaan! Tämä uuniperuna olisi kyllä käynyt koko ateriasta salaatin kanssa. 

Eilen ehdin kotiin siinä vaiheessa, kun La Vueltassa hoippuroitiin maaliin sankassa sumussa, tai oikeammin pilven keskellä vuoren huipulla. Peter Selin joutui arvailemaan kuka sieltä milloinkin putkahti esille maaliviivan jälkeen, sillä näkyvyys oli muutamia metrejä, oli niin sanottu tymä. Uransa ensimmäisen grand tour-voiton saavutti sympaattinen Michael Woods. Eilisessä postauksessa olin epäileväinen sen suhteen olisiko Nairolla jalkaa, eikä hänellä ollut. Melko lannistuneen näköisenä hän maaliintulon jälkeen sanoi, että ei vaan nassahtanut, mutta onneksi Ajejandrolla kulki ja hänelle tässä nyt ajetaan. Arvostan kyllä Nairo Quintanan tyyliä, hän ei paljon puolustele eikä syyttele olosuhteita saatikka ketään muuta, kun ei kulje. Simon Yates johtaa edelleen kokonaiskilpailua ja Valverde on toisena. Nyt ei varmaan enää tarvitse olettaa, että Valverde keskeyttäisi ja lähtisi valmistautumaan MM-kisoihin. Tänään ajetaan jo 18. etappi ja sen aikana tapahtuu joko kunnon irtiotto tai sitten saadaan massakiri ja kirimiehetkin heräävät taas eloon.

EDIT: Nyt perjantaina aamulla tiedän, että eilisestä tuli sekä hatkaloppu että massakiri, mutta tällä kertaa massakiri jäi toiseksi muutamalla pyöränmitalla. Kolmen miehen karkulaisporukasta kaksi kesti loppuun asti, vaikka pääjoukko melkein ajoi heidät kiinni. Tässä hötäkässä ensimmäiseen grand tour-etappivoittoonsa ylsi niin ikään sympaattinen Jelle Wallays. Hatkakaveri Sven Erik Bystrøm myös ehti nipin napin maaliin ennen Peter Sagania. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen 25 sekunnin turvin Simon Yates. Tänään perjantaina on luvassa tasamaan etappi, joka on kuorrutettu rankalla loppunousulla, joka on noin yhtä pitkä kuin minun työmatkani ja vielä takaisin kotiin. On siinä sotkemista taas. Ehdin tänään kotiin melkein lähetyksen alkuun. Jänskättää jo!

Chorizokauden loppu häämöttää

Meillä menee vuodessa noin kaksi chorizoa, sellaista u-kirjaimen muotoon väännettyä espanjalaista makkaraa. Yksi menee elo-syyskuun aikana, kun CampaKeittiö vihkiytyy espanjalaisen ruoan maailmaan La Vueltan aikana. Toinen makkarallinen menee sitten pikkuhiljaa vuoden muina kuukausina. Tämän vuoden kiintiö alkaa olla täynnä, kun La Vueltaa on jäljellä enää viikko ja makkaraa noin 2/5. Sen käytin tänään pois. Tämäkin on aika revisited-osastoa, kuten koko tämän vuotinen #spanishfoodchallenge. 

Tein melkein tällaista ruokaa tismalleen kolme vuotta sitten. Tosin silloin 9.9. oli keskiviikko. Silloin pidin itselleni kokkisotaa, tänään se ei ole tarpeen. Jääkaapissa ei ole mitään, mikä olisi käytettävä tai itkettävä ja käytettävä. Kolme vuotta sitten tein ruoan omasta tai asiakkaan nahasta, nyt minulla oli aivan ohjekin. Pikkuisen tietysti muuntelin ja lisäilin. 

Über-espanjalainen chorizo-pastavuoka

• 500 g pastaa, mitä nyt sattuu olemaan
• pätkä chorizoa tai muuta mausteista makkaraa
• tomaatteja, määrä vapaa, niin paljon kuin sielu sietää
• puolikas kesäkurpitsa
• pari sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• manchegoa raastettuna
• ripaus sokeria
• suolaa ja pippuria

Leikkaa chorizo viipaleiksi ja sipuli silpuksi, kesäkurpitsa myös. Laita makkaraviipaleet kylmälle pannulle ja ala kuumentaa pannua. Makkarasta alkaa irrota rasvaa ja hetken päästä lisää pannulle sipuli, valkosipuli ja kesäkurpitsa. Paistele tätä sekoitusta pari minuuttia. Lisää pannulle tomaatit. Jos käytät kirsikkatomaatteja, puolita ne. Jos käytät isompia tomaatteja, leikkaa ne paloiksi. Ripauta seokseen pikkuisen sokeria, kuten aina tomaatin kuuluessa ruokaan. Samoin mausta suolalla ja pippurilla, ole suolan kanssa varovainen, sillä chorizossa sitä on vaikka myymään alkais. Pienennä lämpöä pannun alla, sekoittele ja anna seoksen hautua kymmenisen minuuttia. Jos seoksesta tulee liian kuivaa, lisää pannulle pikkuisen vettä, tai jos olet oikein herkkusuu, hieman sherryä tai punaviiniä, sellainen puoli desiä. Jostain syystä chorizo ja sherry sopivat tosi hyvin yhteen. Jos sinulla sattuu olemaan, laita mausteeksi vielä tuoretta timjamia tai persiljaa, tai  molempia. Tai kuivattuina. Basilikakin käy. Pidä kastike lämpimänä. 

Keitä pasta runsaasti suolatussa vedessä kypsäksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele uunin kestävä vuoka. Kaada pasta makkara-tomaattiseospannulle, tai jos ei meinaa mahtua, siihen kattilaan, jossa keitit pastat. Jos sekin on mennyt jo tiskariin, niin kunhan kaadat johonkin astiaat, jossa mahtuu sekoittamaan ainekset keskenään. Kaada seos voideltuun vuokaa ja raasta päälle paljon manchegoa, sekoittele kevyesti, että juustoa menee pastan sekaan pidemmällekin. Lähdeohjeessa tomaattikastike tehtiin erikseen, jopa soseutettiin ja sitten lisättiin sivuunnostetut chorizoviipaleet takaisin mukaan, mutta minä oikaisin vähän. 

Lähdeohjeessa ruoka vain käytettiin uunissa grillivastuksen alla ottamassa juustolle väriä, kaikki muuhan on jo kypsää, joten minäkin sitten kokeilin myös uudehkon uunini grillivastusta. Pidin vuokaa uunissa noin 8 minuuttia. 

EDIT: korjasin kuivan pastan määrän, pussihan oli puolikiloinen, ei varttikiloinen! Ilmankos sitä ruokaa tulikin ihan mahdottomasti. 

La Vueltassa oli kisan kauhusetin, vuorietappien kolmosista viimeisen vuoro ennen huomista lepopäivää. Eilen Simon Yates palasi punaiseen paitaan ja Nairo Quintana melkein näytti voimansa. En saanut selkoa, koittiko hän ajaa etappia Alejandro Valverdelle vai itselleen, muttei hän lopulta tehnyt oikein kumpaakaan. Luulisin, että tänään olisi viimeinen tilaisuus tehdä asialle jotain, mikäli mielii parantaa asemiaan. Lopussa oli taas aivan hullu rankka nousu. Thibaut Pinot aivan loistavasti ajoi voittoon, Nairo Quintana ei vieläkään ole saanut kasvatettua rintakarvoja, joilla mentäisiin kärkeen. Simon Yates johtaa edelleen kokonaiskilpailua ja huomenna levätään. 

Paistetaan juustoa - friteerattua manchegoa

Uppopaistoin viikonloppuna oikein urakalla, tänään jatkoin samalla linjalla, mutta pienemmässä mittakaavassa. Löysin kivan juusto-ohjeen Manu's Menu-blogista, josta olen usein ennenkin ottanut espanjalaisohjeita.

Friteerattu manchego tapaksena

• 200 g manchegoa
• 1 kananmuna
• 2 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• 1 dl pankomuruja (ohjeessa oli tavallisia korppujauhoja tai leipämuruja)
• 0,75 l rypsiöljyä

Leikkaa manchego tai muu kovanpuoleinen juusto jonkunlaisiksi kolmiopaloiksi, suupalan kokoisiksi. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa 170-180 asteeseen. Muista pitää liesituuletin pois päältä, jos friteeraat keittiössä sisällä. Samoin kattilan kansi ulottuvilla, jos sattuisi rasvapalo. 

Pyörittele juustopalat ensin suolalla ja pippurilla maustetuissa jauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Minä käytin pankomuroja, sillä pidän niistä enemmän. Uppopaista noin 5-6 palaa kerrallaan kattilan koosta riippuen. 0,75 litraa öljyä riittää hyvin uppopaistamiseen parin litran kattilassa, öljyä on riittävän korkea kerros. Paista paloja noin pari minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanvärinen, älä paista liikaa, juusto pyrkii ulos kuorrutuksesta ja sisus häviää öljyyn. Nosta palat talouspaperin päälle lautaselle odottamaan ja tarjoile ne mahdollisimman kuumina viikunahillon tai hapankirsikoiden kanssa tapas-annoksena. 

Meillä oli lautaselle kerätty muitakin Espanjaan vivahtavia syötäviä, kuten oliiveja, sardiineja, serranonkinkkua, isoja kapriksia ja chorizoa. 

La Vueltan kolmas etappi ajettiin tänään ja kyseessä oli aito mäkietappi, viimeiset kilometrit olivat suoranaista kidutusta jyrkkyydessään. Etapin ensimmäisenä maaliin tuli ranskalainen Alexandre Geniez ja kokonaiskilpailua johtaa Movistarin Ruben Fernandez. Chris Froome jälleen kerran tikkasi ylämäkeä kuin ompelukone ja ohitti lopussa niin Nairo Quintanan kuin Alberto Contadorinkin. Toivottavasti tästä ei tule pelkkää Froomen kisaa, vaan muillakin on asiaan jotain sanomista.