Maitotiiviste-evästeet

Kohta katonharjalla

Tänä aamuna täytyi nopeasti etsiä ohje, jolla kuitataan kolmanneksi viimeinen Espanja-haasteen osa. Huomasin foodgawkerissa ohjeen jossa oli tehty nättejä keksejä, joihin oli käytetty kondensoitua maitoa ja blogikin oli espanjankielinen. Hieman pitemmälle tarkastellessani älysin, ettei kyse ole espanjalaisesta blogista, vaan chileläisestä, mutta siinä vaiheessa oli jo maitotiivistepurkki avattu. Ei siis ollut enää paluuta. 

Minua nauratti mukavasti, kun ohje kääntyi automaattisesti suomeksi, lienen tehnyt jonkun säädön koneelleni. Ohjeen nimi oli Evästeet maitotiiviste. Niitäpä siis tänään ennen iltavuoroa. Ettei vain pääse sokerihammasta kolottamaan.

Maitotiiviste-evästeet (keksit kondensoidusta maidosta)

• 250 g vehnäjauhoja
• 80 g voita
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa (jätä pois mikäli voi on suolattua)
• 175 g kondensoitua, makeutettua maitoa 
• 2 rkl sitruunamehua (vaihdoin ohjeen veden sitruunamehuun, sain käytettyä aiemmin viikolla kaljuunnuttamani sitruunan)
• 1 tl vaniljatahnaa (tai 1 rkl vaniljauutetta tai 1 vaniljatangon siemenet raaputettuina)

Mittasin jauhot kulhoon ja sekoitin niihin leivinjauheen ja suolan. Lisäsin mukaan kylmän voin kuutioiksi leikattuna. Kuka muuten jaksaa leikellä voin säntillisesti kuutioiksi? Minä ainakaan, heti kohta pilkkomisen alettua paloista alkaa tulla vaikka minkälaisia kolmioita ja suunnikkaita, mutta geometria ei koskaan olekaan ollut vahvinta alaani.

Puristelin sormin voimonikulmiot jauhoihin, se vie hetken aikaa. Siinä pyritään leivänmurumaiseen rakenteeseen. Lisäsin mukaan vaniljan ja maitotiivisteen ja puristelin taikinaa kasaan. Nestettä neuvottiin laittamaan, mikäli taikina ei meinaisi muodostua ja käytin siihen tilkan sitruunamehua. Laitoin taikinan peitettynä jääkaappiin asettumaan. Mitähän sekin tarkoittaa? Eihän se sieltä kulhosta edes yritä minnekään. Hiivataikinoilla sentään on jotain yritystä. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Kaavin taikinan kevyesti jauhotetulle leikkuulaudalle (laiskotti ottaa leivinlautaa esille, olihan se ihan 150 sentin päässä). Taputtelin taikinan pyöreäksi kiekoksi pikkuisen jauhoisin käsin ja ripotin pinnalle myös hieman jauhoja. Kaulitsin taikinan ohueksi, noin puolen sentin levyksi, josta otin pikkuleipämuotilla paloja. Nostelin ne leivinpaperille. Taikina oli muuten erittäin hyvin käyttäytyvää, ei tarttunut alustaan, ei murentunut. Ja maistui mahtavalta. Saatoin nimittäin maistaa muutaman pikkupalan.

Paistoin evästeitä 10 minuuttia ja annoin niiden ensin olla uunista ottamisen jälkeen kuumalla pellilllä muutaman minuutin ennen kuin liu'utin pikkuleivät papereineen päivineen ritilälle jäähtymään loppuun.

La Vueltassa ajettiin eilen jänskissä maisemissa, ilmeisen ylängöllä. Kisa ei ole ollenkaan taputeltu vielä, Tom Dumoulin pitää punaista paitaa yllään vain kolmen sekunnin turvin, Fabio Aru on toisena. On se oikeasti aika kumma homma, tyypit ajavat melkein 3000 kilometriä, eivätkä saa toisiinsa eroa kolmea sekuntia enempää? Tänään ajetaaan nousuvoittoinen 185 km mittainen 19. etappi, jonka lähetystä pääsen seuraamaan vasta illalla tallenteelta. Siinä jo luulisi Tompan ja Fabion ottavan jonkunlaisen pesäeron, ettei se homma jää seremonialliseen sunnuntain päätösetappiin. 

Vaikka kuinka lupasin

Puuhasin meille ruokavaraston pari vuotta sitten, tein siitä kohtuusuuren numeron. Enhän muuten olisi saanut sitä valmiiksi, vaan se olisi jäänyt joko pelkäksi aikomukseksi tai vielä pahempaa, keskeneräiseksi räpellykseksi, joka vain lisää sekasotkuista epämääräisyyttä. Sain kuin sainkin pantryni valmiiksi ja siellä vietettiin myös juhlalliset avajaiset. Lupasin silloin itselleni, etten päästä sinne, enkä keittiön kaappeihin pesiytymään enää ruokatarvikkeita, joista minulla itsellänikään ei ole mitään muistikuvaa, ei siitä mistä ne ovat sinne siunaantuneet, tai mikä niiden käyttötarkoitus on. 

No aivan niin ei tietenkään käynyt. Jokaiselta matkaltamme tuomme jotain elintarvikkeita ja hankin kokeiltavaksi yhtä jos toista tästä lähistöltäkin. Kunhan saamme ostoksemme pois matkatavaroista, ne ovat ensin yleensä ihailtavana keittiön pöydällä ja tasoilla, kunnes Kammenpyörittäjä ärsyyntyy niihin. Silloin hän kerää ne johonkin laatikkoon tai suureen ostoskassiin, jonka hän asettaa strategisille kulkuväylille siinä toivossa, että ottaisin ja järjestäisin tuliaiset kaappeihin. Hän tekisi sen muuten itse, mutta sitten valittaisin, etten löydä mitään, koska kaikki on laitettu minne sattuu. Kuluu aikaa, ehkäpä viikko tai kolmisen kuukautta ennen kuin saan tarmonpuuskan ja kiikutan laatikon tai kassin pantryyn ja laitan purkit ja pussukat minne sattuu.

Kun tarvitsen jotain ruoanlaittoon, minulla on yleensä jonkunlainen aavistus siitä, löytyykö taloudesta tätä tiettyä tuotetta. Kun tein jokunen aika sitten cocaa, tiesin että meillä on pieni purkki säilöttyä paprikaa ja oikeassa olinkin. Ei se tosin ollut sillä pantryn hyllyllä, missä sen suuntaiset ruokatarvikkeet ovat, vaan keittiön kaapissa piilossa sokeripussin takana. Mutta sain cocan tehtyä ja sainpa vielä paprikapurkista hyvän säilöntäpurkin muutaman pesun jälkeen, sen verran öljyinen se oli, että useampi kuuraus oli tarpeen. 

Joskus ruokatarvike osaa piiloutua niin, ettei sitä löydä kukaan. Minulla oli aivan varma mielikuva siitä, että meillä on purnukka maapähkinävoita, crunchya versiota, tiesin miltä purkki näyttää ja että se on jossain. En muista enää mihin olisin sitä tarvinut, mutta sinä tarvimisen tuokiona en löytänyt purkkia mistään. Kyselin nuorisoltakin, ovatko he syöneet maapähkinävoini (huomaa omistusliite, nimenomaan minun maapähkinävoini), mutta kukaan heistä ei tunnustanut niin tehneensä. Eikä myöskään pudottaneensa sitä lattialle ja sitten vähin äänin siivonneen sitä pois. Tai antaneensa sitä kavereilleen, myyneensä sitä, tai käyttäneensä sitä heittovälineensä jossain merkillisessä pihapelissä. Kukaan ei ollut nähnyt purkkia maapähkinävoita. 

Siivotessani keväällä jääkaappia ennen Jääkärin ylioppilasjuhlia löysin maapähkinävoin. Se oli jääkaapissa, avaamattomana ja aivan näkyvissä. En ole käyttänyt sitä vieläkään. En keksi sille mitään käyttöä. Koetan pidättäytyä uuden purkin ostamiselta. 

kuvan banaaninpoikaset eivät liity juttuun

Toinen elintarvike (epäröin kyllä käyttää tuota sanaa tuotteen luonteen vuoksi), jota meillä on liian monta purkkia on kondensoitu maito. Olen käyttänyt sitä muutamia kertoja, mutta varastoistani päätellen se on aivan oleellinen raaka-aine keittiössäni. Ei ole. Koska tämä viikko on Hävikkiviikko, yritän pienentää kondensoidun maidon varastojani, vaikkeivat nuo purkit tuota tiivistettyä makeutta varmastikaan mene ikinä milloinkaan huonoksi, ellei purkki vahingoitu jotenkin. Luulen, että kondensoitu maito säilyy pitempään kuin mikään muu. 

Akuutimpi pilaantumisen vaara oli kuitenkin eilen ostamillani mansikoilla. Enää ei ole millään mittarein mansikka-aika, mutta ostin silti rasiallinen mansikoita. Tänään minun olisi käytettävä ne pois, tai komposti saisi taas puoli kiloa täytettä. Etsiskelin ohjetta, johon saisin käytettyä mansikat Espanja-hengessä ja osuin My Sweet Carrot Cake-nimiseen blogiin, jossa oli tehty mansikkakakkua. Kakun ei sanota olevan erityisesti espanjalainen, mutta tarviiko tässä olla niin nöpönuuka? Blogi on espanjankielinen, blogin pitäjä on espanjalainen ja varmasti Espanjassa syödään mansikoita aivan yhtä innokkaasti kuin meilläkin. Postauksessa saatettiin mainita Martha Stewart, mutta hyvällä tuurilla Marthan sukujuuret ovat espanjalaiset. Sitä paitsi tänään on La Vueltan toinen lepopäivä, joten minulla on oikeastaan vähän kuin vapaapäivä haasteestani. Kakussa oli käytetty kondensoitua maitoa, joten päätökseni oli sementoitu, tämä kakku paistuisi  meidän uunissamme tänään. Muutin hieman muutamia kohtia, sehän on tapani. Esimerkiksi käytin suolattua voita, joten jätin muun suolan pois ja käännösohjelman tekemä leivinjauheen vaihtuminen hiivaan tuli huomioitua myös. Vaniljauutteen sijaan käytin vaniljatahnaa. 

Mikäli sinulla ei ole vaniljatahnaa, ei sinun pidä masentuman. Sehän on tavallaan korvaava (tai jatkojaloste) tuote, kuten vaniljauutekin. Vaniljatangon sisältä raaputetut vaniljansiemenet ovat se, mitä voi aina käyttää, kun kyse on vaniljamaun ja -tuoksun saamisesta ruokaan tai leipomukseen. Vanilja- tai vanilliinisokeria minulla ei ole tapana käyttää, joten en oikein tiedä, millaisia määriä niitä pitäisi käyttää. Vaniljatahnaa olen ostanut muistaakseni Stockmannilta. Siellä on myös myytävänä ihanan pulleita vaniljatankoja lasiputkiloihin pakattuna. Olen koittanut miettiä jotain käyttötarkoitusta noille paksuille lasiputkiloille vaniljatankojen päädyttyä erinäisiin leipomuksiini, mutten ole keksinyt. Otan vinkkejä vastaan.

Kakku, johon saa käytettyä mansikoita ja kondensoitua maitoa

• 275 g vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 275 g huoneenlämpöistä voita 
• 0,5 tl suolaa (jätä pois, jos käytät suolattua voita)
• 50 g muscovadosokeria
• 150 g valkoista sokeria
• 4 suurta kananmunaa
• 1 tl vaniljatahnaa (tai 1 rl vaniljauutetta tai 1 vaniljatangon sisältä raaputetut siemenet)
• 1 luomusitruunan kuori raastettuna
• 500 g mansikoita viipaloituna
• 1 purkki kondensoitua maitoa (en saattanut laittaa ihan niin paljon, purkkini ei ollut ihan pieni)

Valmistaminen

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen.
2. Valmistele rengasvuoka. Jos käytät metallista vuokaa, voitele se ja jauhota vehnäjauhoilla. Silikonista vuokaa ei tarvitse (tule) voidella, vaan sen suhteen laitetaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivotaan, että kakku irtoaa ehjänä.
3. Leikkaa mansikoista kannat pois ja viipaloi marjat, heitä pois huonoksi menneet ja toivo, että puolen kilon rasiassa on kunnollisia ainakin puolet.
4. Mittaa vehnäjauhot ja leivinjauhe kulhoon ja sekoita. Mittaa sokeri valmiiksi.
5. Vatkaa pehmeä voi sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi. Tämä ottaa aikansa, käytä yleiskonetta, jollet viitsi seisoskella pitelemässä sähkövatkainta. Älä edes kuvittele vatkaavasi voita ja sokeria käsivoimin. Jos kumminkin voimasi riittäisivät siihen, en tahdo tietää siitä mitään. 
6. Lisää voi-sokerivaahtoon kananmunat yksitellen ja vatkaa sen verran, että ne sulautuvat massaan kunnolla. Lisää mukaan sitruunankuoriraaste ja vaniljatahna. 
7. Seuraavaksi yhdistä seokseen jauhot, hillitse vatkaamisen vauhtia niin, että jauhot lempeästi sekoittuvat mukaan ja muodostavat taikinan. 
8. Lisää mukaan kondensoitu maito ja sekoita tasaiseksi.
9. Yhdistä taikinaan viipaloidut mansikat ja pyöräyttele ne varovasti mukaan nuolijalla.
10. Kaavi taikina vuokaan ja tasoittele pinta, tee siihen keskelle pieni painauma lusikan pohjalla, sillä kakuilla on taipumus muutoin kohota keskeltä liikaa.
11. Paista kakkua uunin keskiosassa 65-75 minuuttia. Kokeile tikulla kypsyyttä. Kun tikku on tökkäyksen jäljiltä puhdas, on kakku kypsä. 
12. Mene vaikka pienille päiväunille tai käytä koira pikapissalla, mutta älä kumoa kakkua heti, vaan anna sen olla ainakin 20 minuuttia vuoassa. 
13. Toivo parasta ja kumoa kakku leivinpaperin päälle ritilälle jäähtymään kokonaan.
14. Leikatessasi viipaleen, toivo etteivät mansikat ole valuneet kakun pohjalle, vaan ovat nätisti ja tasaisesti koko kakun paksuudelta. Mutta jos eivät olekaan, ei se haittaa. Tämä kakku on HYVÄÄ! Suosittelen jälleen pientä palasta kerrallaan, kummasti osaan valita kokeiluun ne makeimmat kakut.

Edit: nyt kun maistoin kakkua aivan jäähtyneenä ja asettuneena, se ei ole ollenkaan liian makeaa, mukava juttu!

Hyvin laveasti ajateltuna tämäkin oli jonkunlaista hävikin vastustamista, eikö ollutkin?

Nigellan pikamousse

valmiina lähtöön

Blogaanimiitit ovat legendaarisia tapahtumia, joiden takia valvotaan öitä ja taistellaan siitä, mitä kukin saa tuoda. Se ei ole heikkohermoisten hommaa alkuunkaan, voin sanoa muutaman miitin perusteella. Ei silläkään näytä olevan merkitystä, onko miitti pohjoisessa vai etelässä, Pohjanmaalla tai Hämeessä, aina pääsee överiähkyyn ja vatsalihakset löytyvät pitkästä aikaa kaikesta nauramisesta. 

Tällä kertaa matkamme vie Kivistöön, tuonne Strömsön etäpesäkkeeseen, jossa kaikki myös ilmeisesti onnistuu ja aina on ihanaa. Se oli ehdottomasti nähtävä, joten kutsuin itseni ja Kammenpyörittäjän mukaan kyseisiin kinkereihin. Minulle vakuutettiin, että kutsu olisi muutenkin aivan tuota pikaa tullut, mutta jäihän se nyt vähän arvailun varaan.

Tämän postauksen julkaisuhetkellä olemme jo matkalla miittiin, olemme olleet jo aamusta varhain. Lähellä varsinaista destinaatiosta sijaitsee muutamia kiinnostavia kohteita, joita haluamme poimia muistojemme aarrearkkuun, kun kerran tilaisuus on. Giro d'Italia jää tänään meiltä väliin, mutta huomenna taas pääsemme tarakalle siinä, missä mennään. 

Meidän viemisemme kulinaarisille festivaaleille ovat mennessämme vielä aivan alkutekijöissään, sillä tein mielenmuutoksia asian suhteen aivan viimeiseen asti. Olin tuuminut Italia-viikkojemme hengessä tiramisun sommittelua, mutta sain kuulla, että mascarponea oli jo ostettu jo kauppoja tyhjiksi, joten aloin etsiä jotain muuta vaihtoehtoa. Ja sehän löytyi mainiosta Italian herkkuihin keskittyvästä Nigellissima-kirjasta, jossa on muuten ärsyttävä fontti, niin ohut ja korkea, ettei siitä meinaa edes suurennuslasilla ottaa selkoa. Mutta ohjeet ovat kivoja, taattua No Fuss Nigellaa. Kokeilin jälkiruokaa keskiviikkona ja tein sitä pienen annoksen, josta riitti kuudelle. Tämä on helppo tuplata tai triplata ja säätää annosastioiden koolla annosten määrää. 

Nopea suklaamousse Nigellan tapaan kuudelle

• 5 dl kermaa
• 175 g kondensoitua maitoa
• 150 g niin tummaa suklaata kuin sielu sietää
• 30 ml appelsiinilikööriä
• 30 ml appelsiinimehua
• puolikkaan appelsiinin kuori raastettuna

Aseta suklaa pilkottuna vesihauteeseen sulamaan. Mittaa kondensoitu maito (175 g oli noin puolet meikäläisissä kaupoissa myytävien purkkien sisällöstä) kulhoon ja kaada päälle 2,5 dl kermasta, jätä loput kermasta odottamaan. Vatkaa kondensoitua maitoa ja kermaa muutamia minuutteja, kunnes se alkaa tanakoitua, mutta älä vatkaa liikaa. Se riittää, että vatkaimesta jää valutettaessa pintaan kiemuroita. Kun suklaa on sulanut, ota astia sivuun kattilan päältä hieman jäähtymään. Sillä välin raasta appelsiininkuori ja purista kaljusta hedelmästä mehua. 

Sekoita hieman jäähtyneeseen suklaaseen kolmasosa kermaseoksesta ja sekoita rivakasti, seos paksuuntuu nopeasti. Sitten kippaa tämä tanakka seos loppuun kerma-kondensoitumaitoseokseen ja sekoita pyöräyttävin liikkein verkkaisesti. Kun seos on tasaista moussea, lisää sinne likööri, appelsiinimehu ja kuoriraaste ja sekoita tasaiseksi. Annostele pieniin kuppeihin. Mousse on heti syötävissä, mutta sitä voi pitää jääkaapissakin, vaikka seuraavaan päivään. Ennen tarjoamista vatkaa loput kermasta ja lusikoi kermavaahtoa moussen päälle ja koristele kuoriraastehipuilla. Tosi hyvää! Eikä yhtään kananmunaa.

Huomioni: Seuraavaan päivään säilytettäessä mousse on aika tuhtia tavaraa, joten suosittelen lusikoimaan sen parempiin suihin muutaman tunnin kuluttua valmistamisesta. Jos nyt kuitenkin tulee säilyttäneeksi tätä moussea seuraavaan päivään, kannattaa pehmeää kermavaahtoa laittaa päälle ylimääräinen lusikallinen keventämään annosta, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

ps. en yhtään tiedä käytetäänkö kondensoitua maitoa Italiassa ikinä koskaan milloinkaan mihinkään, muttei anneta sen nyt häiritä!

Fudgea makeannälkään

Oululaisissa chilipilleissä oli tarjolla Virpin tekemää chilifudgea, joka oli lempeää kuin äidin syleily kaiken sen hothot-ruoan välissä. Söimme fudgea muiden ruokien väliin ja terästäydyimme ottamaan taas palan jotain tulista. Toimi! Mieleni on tehnyt valmistaa fudgea sen jälkeen, mutta chilivarastoni loppuivat jo. Niinpä otin ohjeen toisaalta, Ambika´s Kitchen-blogista. 

• 350 g tummaa suklaata
• 1 purkki kondensoitua maitoa (397g normipurkki)
• 30 g voita 
• ripaus suolaa (unohdin)
• 100 g pinjansiemeniä (ohjeessa 150 g erilaisia pähkinöitä)
• 1 rkl vaniljauutetta
• (kaakaota päälle ripoteltavaksi)

Paahdoin pinjansiemeniä hetken kuivalla pannulla, kunnes ne saivat hieman väriä ja siementen öljyt lähtivät kiiltelemään, siirsin siemenet lautaselle jäähtymään. Keräsin kattilaan kondensoidun maidon, suklaan, vaniljauutteen ja rasvan. Käytin tavallisen voin sijaan toissapäivänä tekemääni gheetä. En kyllä tiennyt kuinka hyvin se sopii makeisiin, mutta ainakin sen toffeentuoksu lupasi hyvää. Ghee oli jähmettynyt purkissa keltaiseksi lusikoitavaksi massaksi, jota ainakin kokeellisesti pidän nyt huoneenlämmössä. 

Lämmitin kattilaa miedolla lämpötilalla ja sekoittelin massaa nuolijalla, kunnes kaikki suklaa oli sulanut ja sekoittunut tasaiseksi massaksi gheen ja maidon kanssa. Sekoitin paahdetut pinjansiemet mukaan. Voitelin lasisen vuoan hyvin kevyesti gheellä ja kaadoin fudgemassan vuokaan. Tasoittelin massan pinnan nuolijalla mahdollisimman tasaiseksi ja nostin vuoan kylmään jähmettymään.

Parin tunnin kuluttua leikkasin fudgen ruokailuveitsellä neliöiksi ja erinäisin lastoin, veitsin ja haarukoin sain kuin sainkin herkun irrotettua vuoasta. Tuhtia tavaraa, pieni pala riittää! Hyvää kyllä, ei voi muuta väittää, eikä ghee mitenkään negatiivisesti erotu makeisesta. Pakkasin neliöt leivinpaperiarkkien väliin tiiviiseen purkkiin enkä kertonut kenellekään kotona moisesta herkusta.

Key Lime Pie

Isänpäiväkakkuna meillä oli ensimmäistä kertaa leipomani limettipiiras, Key Lime Pie. Koska en ollut koskaan sellaista syönyt, en myöskään osaa sanoa kuinka autenttinen käyttämäni ohje oli. Otin neuvot piiraaseen  Maku.fi-sivulta. Sen tiedän, että meikäläisistä kaupoista ei saa sellaisia limettejä, joita Floridassa piiraaseen käytetään, mutta en antanut sen seikan estää. Piiraan rakenne onnistui mainiosti, maku vain oli todella ätläkän makea, vaikka jätin jo pois vaniljasokerin. Kun ohjeessa on purkki kondensoitua maitoa, ei voine odottaakaan kovin raikasta lopputulosta. Aikuiseen makuun saimme juuri ja juuri leikattua riittävän pienet palaset, teinit urheasti ottivat toisenkin palan.

Barraquito - kanarialainen kahvijuoma

Kanarialla ollaan ilmeisesti äkkimakian perään, tai sitten meillä oli tosi makeaa kondensoitua maitoa. Mutta mukava kuuma kahvijuoma yhtäkaikki! Kahta annosta varten avaa tölkki kondensoitua maitoa, se on tahmeaa ja valuu pitkin purkin laitoja, vaikka kuinka nätisti koittaisi avata. Raasta pestystä sitruunasta kuorta kumpaankin korkeaan kuumuutta kestävään lasiin muutama hippunen ja lisää ruokalusikallinen sitruslikööriä. Kuumenna 1,5 dl maitoa ja samanverran kondensoitua maitoa kattilassa (jos pidät vähän vähemmän makeasta, käytä enemmän maitoa ja vähemmän kondensoitua). Valmista hyvää espressoa, normaali shotti/annos. Kaada kuuma maito ja kahvi liköörin päälle ja nauti.

Kondensoitu maito säilyy kuulema säilylepurkista siirrettynä jääkaapissa noin saman aikaa, kuin tavanomainen maito.

Illempana kokeilimme juomaa uudelleen, teimme neljä annosta korkeampiin laseihin. 1,5 dl kondensoitua maitoa  ja noin 3 dl tavallista maitoa tuotti neljä huomattavasti maltillisemmin makeaa juomaa, joissa kahvi nousi pääosaan, kuten varmaan on tarkoituskin. Niin saimme peltipurkkimaidonkin hyödynnettyä samantien, eikä löytymään jääkaapista x viikon kuluttua.

USA:sta ei ohjelmatiedoissa luvattua pyöräilylähetystä tullut, mutta Vueltaa pääsimme seuraamaan. Jälleen oli todella kuuma päivä, mittari huiteli yli kolmessakymmenessä asteessa, joten nesteytys oli todella tärkeää kisan aikana. Tänään oli Liquigas-Cannondale-joukkueen päivä, viiden ajajan porukasta oli neljä joukkueen ajajaa  maaliin tultaessa, joukossa oli Movistarin Pablo Lastras. Voittaja oli Peter Sagan ja Lastras kiri toiseksi. Kokonaiskilpailua johtaa punaisessa paidassa Sylvain Chavanel.