Riisipuuroa haudutuspadassa

Edellisen kerran keitin riisipuuroa melkein vuosi sitten, aattoaamuna 2012. Tänä vuonna puuron paikka oli näin aatonaattona. Mustarastaat ovat ilmeisesti älynneet lähteä etelään, mikä ei olisi ollut tähän mennessä "talvea" aivan välttämätöntä. Sataa vettä, on mustaa ja märkää. Joulumielialani kohottamiseen riisipuuro ja sekametelisoppa olisivat oiva lääke. 

Hankin meille haudutuspadan marraskuussa, mutta kokeilut sen parissa ovat olleet melko vähäisiä, jos yhtä kertaa voi edes laskea. Tämä aamuna hipsin pantryyni ja nostin padan keittiöön. Sain joitakin aikoja sitten yhteydenoton Urtekramilta ja sen seurauksena pienen jouluisen näytepaketin, jonka tuotteille oli tänä aamuna käyttöä. Paketissa oli muuunmuassa luomukanelia, manteleita ja puuroriisiä. Paketin vastaanottaminen ei muutoin velvoittanut mihinkään, minun toivottiin mainitsevan, mikäli käyttäisin tuotteita postauksieni ruoissa. Fair enough.

Edit: kaupallinen yhteistyö, Urtekram

Katsastin puurovinkit sauvajyväsestä, siellä on hyvä valikoima haudutuspataohjeita. Olin aikeissa valmistaa myös porkkanalaatikon uunia vaille valmiiksi tänään, joten kypsensin riisit sitä varten samassa syssyssä. Lisäsin puuroa varten tarvimaani riisimäärään vähän ylimääräistä, jonka ottaisin padasta laatikkoa varten sivuun ennen puuron viimeistelyä.

Haudutuspataohjeissa mainitaan usein, etteivät maitotuotteet kestä pitkää hauduttamista, vaan voivat juoksettua. Niinpä puuro haudutetaankin vedessä ja lopussa mukaan lisätään maitotuotetta, tässä ohjeessa kermaa ja saadaan pehmeä maitoinen lopputulos. Minä virittelin puurotouhuja jo kuuden aikaan, sillä aamunvirkkuuteni ei ole vuodessa muuttunut miksikään. Neljän hengen puuroon ja porkkanalaatikossa tarvittavaan riisiin käytin:

• 4 dl riisiä
• 1,8 l vettä
• suolaa maun mukaan
• 2 dl kermaa

Mittasin riisin ja veden pataan ja laitoin padan "high"-haudutukselle kello kuudelta. Riisin kypsymistä odotellessani katselin lempisarjani jakson Yle Areenasta. Nuori Morse on niin hyvä, suosittelen! Tosin katsoin jaksosta vain kolmasosan ja nukuin vielä makoisasti yli kahdeksaan. Yhdeksän aikaan riisi oli kypsää, erotin siitä pari kauhallista porkkanalaatikkoa varten, ennen kuin maustoin jäljelle jääneen riisin suolalla, olisin voinut laittaa suolaa hieman enemmänkin. Kumosin mukaan kermaa ja sekoitin puuron tasaiseksi. 

Lisänä meillä oli normitapaan sekametelisoppaa, johon käytin pussillisen kuivattuja sekahedelmiä, jotka olivat niin pehmeitä, etteivät ne kaivanneet esiliottamista. Saksin hedelmät pienempiin paloihin sattumien määrän maksimoimiseksi ja keitin niitä hetken noin litrassa vettä. Lisäsin ruokosokeria sen verran, että liemi maistui sopivan makealta ja suurustin kiisselin kylmään vesitilkkaan sekoittamallani ruokalusikallisella perunajauhoja. Lurittelin suurusteen liedeltä sivuun nostettuun kiisselipohjaan, joka sakeni samantien. Käytin kattilaa vielä liekin päällä, kunnes kiisseli pulpahti kerran tai kaksi, jolloin kiisseli oli valmista. Kumosin sen lasikulhoon jäähtymään.

Jauhettu sponssikaneli pääsi vertailuun tavanomaisen kanelipurnukan kanssa rintarinnan. Olen täyttänyt tavallisen kanelipurkkini monia kertoja, enkä osaa sanoa kauanko purkillinen kestää. Ainakin aavistuksen nuhainen nenäni oli sitä mieltä, että juuri avattu luomukanelipurkki vapautti huomattavasti enemmän tuoksua, kuin normipurkin kannen avaus. Toiveikkaasti arvelin, että makukin oli intensiivisempi. Tällä kertaa mantelionnea oli vanhemmalla pojalla. Haudutuspadassa riisipuurosta tuli suloisen pehmeää ja maistuvaa, valmistus oli vaivatonta ja lopputulos erinomainen.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Joulupuuroa ja sekametelisoppaa

mustarastas jouluaattoaamuna

Peilikin sen kertoo, ettei tässä olla enää mitään tytönhupakoita. Toinen varma kypsymisen merkki on se, että aamulla herätessään on iloinen, kun kello on jo kuusi. Talo oli tänä  aattoaamuna ihanan hiljainen, mitä nyt tiskikone  hurisi ja liesituuletin humisi. Muut perheenjäsenet vielä nukkuivat, teinit teiniyttään ja Kammenpyörittäjä työyön jälkeistä pikakoomaa. Riisipuuro tekeytyi vesihauteessa, sekametelit turposivat kattilassa odottaen kiisselitemppua ja porkkanalaatikko kypsymistä uunissa. Kinkkurasvat vartosivat kompostivastaavan hellää huolenpitoa, piti kyllä huomattavasti valostua, ennen kuin tohtisi tuonne tontin laidalle, samalla reissulla lintuystävämme saisivat pöydän koreaksi. Ystäviemme leivinuunista illalla toimitettu kinkku varmasti esitti jo kutsuhuutoja sinapin ystävälle, muttei se kuulunut varaston jääkaapista tänne asti. Kaikki hyvin, rauha tiluksilla.

Keitän riisipuuroa oikeastaan vain jouluna, vaikka se onkin aivan herkkua, kun sen sille vain antaa aikansa. Keitin neljän hengen annoksen ja siihen meni:

• 2 dl puuroriisiä
• 2 dl vettä
• 1 l kulutusmaitoa
• 1 tl suolaa
• 1 manteli

Mittasin haudekattilan yläosaan riisit ja veden ja annoin hetken aikaa näiden kahden ainekset tehdä tuttavuutta. Kun vesi oli alkanut imeytyä riisiin, lisäsin maidon ja sekoittelin puuroaihiota niin, ettei riisi jäänyt paakkuihin. Sitten vain kaasu pienelle, kansi päälle ja odottelemaan perheen heräämistä. Sekoittelin puuroa noin vartin välein ja kolmen vartin kuluttua puuro alkoi sakeutua kunnolla. Lisäsin suolan ja maistelin sopivuutta, riisipuuro kyllä tarvitsee suolansa! Tunnin keittelyn jälkeen puuro oli sakeaa ja kermaisen pehmeää, piilotin sekaan mantelin hyväonnisen löydettäväksi.

• pussillinen kuivattuja sekahedelmiä
• 1 l vettä
• 3 rkl ruokosokeria
• 2 rkl perunajauhoja + tilkka vettä sakeuttamiseen

Pohjoisessa sekahedelmäkiisseliä sanotaan sekametelisopaksi. Sitäkään en tee kuin kerran vuodessa, juuri riisipuuron kaveriksi. Pilkoin pussillisen sekahedelmiä pienempiin paloihin saksilla suoraan kattilaan. Laskin päälle vettä ja lusikoin joukkoon ruokosokeria. Keitin hedelmiä noin kymmenen minuuttia ja maistoin sokerin sopivuuden. Sekoitin pienessä kupissa perunajauhon vähän alle desiin kylmää vettä, niin että seoksesta tuli tasaista valkoista lientä. Nostin kiisselikattilan pois tulelta ja lurutin perunajauhovellin norona sekaan ja hämmensin samalla kiisselin tasaiseksi. Se sakeutui samantien. Nostin kattilan takaisin liekille ja annoin kiisselin pulpahtaa kerran ja jätin sen sitten jäähtymään kylmälle levylle. Vähän jäähtynyt sekametelisoppa kuuman riisipuuron kanssa kunnolla hiekoitettuna, se on herkkua! Onni suosii ensi vuonna Kammenpyörittäjää.