Patatas a la Importancia con Manchego – espanjalaiset juustoperunat

Tämän päivän espanjalaisuus tulee taas monesti lainaamani Spain on A Fork-blogin arkistoista. Tein tämänkin ruoan jo muutama viikko sitten kotona ollessamme, sillä tänään olimme seniorisimulaattorissa enkä ehtinyt tehdä mitään ruokaa. 

Espanjalaiset juustoperunat

• reilu loraus oliiviöljyä
• 2 keskikokoista perunaa kuorineen noin puolen sentin siivuiksi leikattuina
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 1 sipuli suikaloituna
• 2 valkosipulinkynttä viipaloituna
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 0,5 tl pimentonia
• hieman sahramia
• 2 dl kasvislientä
• 1 dl valkoviiniä
• manchegoa raastettuna
• tuoretta rosmariinia

Olipa vaikea muistaa miten tein tämän ruoan, olin ottanut silloin kuvat, otsikoinut postauksen ja laittanut linkin Alberton postaukseen. Hetken ihmettelin, että teinkö tätä todella pari kolme viikkoa sitten. Kyllä minä tein. Kun luin Alberton ohjeen muutamaan kertaan, se palasi mieleen. Saatoin jonkun kohdan hieman oikaista. Ja sen muistan, että tämän tekeminen otti kauemman aikaa kuin olin otaksunut. Tein samaan aikaan muitakin tapaksia ja vaikka aloitin tämän ensimmäisenä, ehdin saada kaikki muut valmiiksi ja tämä se ei vaan ottanut kypsyäkseen. Ehkä oli vääränlainen perunalajike. 

Näin minä kumminkin tein: 

1. Otin kaksi korkeareunaista lautasta ja toiseen laitoin 3 rkl vehnäjauhoja, suolaa ja pippuria, sekoittelin. Toiselle lautaselle rikoin kananmunan ja vatkasin sen kevyesti haarukalla. 
2. Laitoin paistinpannulle reilusti oliiviöljyä ja kun öljy alkoi olla kuumaa, pyörittelin perunaviipaleita ensin jauhoissa ja sitten kananmunassa ja nostin viipaleet pannulle paistumaan yhtenä kerroksena. Tein niin vähän tätä tapasta, että kaikki viipaleet mahtuivat yhteen kerrokseen yhtä aikaa pannulle. Paistoin viipaleita kolme minuuttia puoleltaan ja nostin ne sitten lautaselle paperin päälle. Tässä vaiheessa ei ollut tarkoituskaan saada perunasta ihan kypsää, mutta myöhemmin ajattelin kyllä, että olisin voinut pari kolme minuuttia kauemmin paistella pelkkiä perunoita. 
3. Lisäsin vähän öljyä pannulle ja paistoin sitten suikaloitua sipulia ja valkosipulia muutaman minuutin. 
4. Lisäsin pannulle ruokalusikallisen vehnäjauhoa, sahramin ja pimentonin, sekoitin ne hyvin sipuleihin, sitten lisäsin valkoviinin ja asettelin puolikypsät perunaviipaleet takaisin pannulle ja lopuksi kaadoin päälle vielä kasvisliemen. 
5. Seuraavaksi perunat saivat kypsyä kannen alla noin 20 minuuttia, oletin että ne olisivat jo kypsiä, mutta mitä vielä. Toisen mokoman jälkeen ne olivat viimein kypsiä ja viinin ja liemen seos oli imeytynyt perunaviipaleisiin hyvin. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla. 
6. Kumosin perunat ja sipulit tarjoiluastiaan ja ripottelin päälle manchegoraasteen ja tuoretta rosmariinia (ohjeen persiljaa ei silloin juuri ollut kotona). 

Söimme nämä oikein hyvät, joskin hitaasti valmistuneet perunat muutaman muun tapaksen kanssa, niistä tulee postauksia myöhemmin. 

La Vueltan neljäs etappi oli viimeinen ulkomailla ajettu, se päättyi Ranskaan ja tänä iltana revohka siirtyy Espanjaan. Olimme koko päivän retkellä, joten ehdimme katsoa vain vähän lopusta. Nopein oli Ben Turner ja punaiseen johtajan paitaan siirtyi nyt sitten David Gaudu, Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun toisena samalla ajalla johtavan Gaudun kanssa. Ilmeisesti tässäkin oli kyse taktisesta paidanriisumisesta, jolla Jonas vältti seremoniat ja haastattelut sun muut aikaa vievät hommat. 

Olimme jo siinä käsityksessä, ettei nykyään suurissa ympäriajoissa ole lainkaan joukkueaika-ajoja, mutta huomenna sellainen on. 24 km tasamaan joukkueaika-ajo, eipä siinä mitään. Huomisellakin leirialueella on hyvä wifi, joten voimme hyvin katsoa etappia silloinkin. 

Ilon ja onnen 'Nduja-perunat

Voi hyvät hyssykät miten iloinen päivä tästä tulikaan! Olin jo melkein menettänyt mielenkiintoni tämän vuoden Giro d'Italiaan, sillä se näytti jo niin taputellulta. Oletettu lopputulos ei olisi ollut mitenkään huono, olisi saatu uusi nuori voittaja ja sen sellaista. Mutta tänään nähtiin jotain sellaista, mikä saa minut aina tykkäämään pyöräilystä lajina. Isaac del Torista piti tulla voittaja, olin sen asian kanssa ihan ok, kunhan Richard Carapaz ei voittaisi (olen näissä asioissa pitkävihainen). 

Emme olleet hoksanneet kisan toiseksi viimeisen etapin alkavan jo kello 10.30 ja lähdimme iltapäivän alussa rantakävelylle. Kävelimme itään päin ihanaa rantaa pitkin laskuveden ollessa melkein matalimmillaan. Leirille palatessamme viritin meille katsomoa tabletin kuukauden jäljellä olevilla mobiilidatan gigoilla näkyviin. Kun sain viimein nykerreltyä kuvan näkyviin,  ilmeni, että matkaa on jäljellä enää 27 km ja Simon Yates saattaa pian siirtyä virtuaaliseen johtoon. Äkkiä kädet korville ja katse jonnekin sivuun ja peruutusta tallennuksessa noin sadan kilometrin kulmille. Aloimme siitä sitten seurata miten tilanne oikein kehittyy. Yhteydet eivät ole täällä olleet kovin kummoiset, leirialueella ei ole toimivaa nettiä ilmeisesti edes ostettavana, joten olimme omien gigojen varassa. Eivätkä ne toimineet kovin hyvin. Piti vaihtaa puhelimelta tietokoneelle jaettavaan wifiin ja viimein saimme etapin katsomisen nilkutettua loppuun monien pysähdysten ja jumitusten jälkeen. 

Tässähän kävi sitten lopulta niin, että Simon Yates karkasi Isaac del Torolta ja Richard Carapazilta ja sai hatkassa olleelta joukkuekaveriltaan Wout van Aertilta sopivassa kohden vetoapua niin, että hän nousi kokonaiskilpailun johtoon usean minuutin erolla ja voi huomenna ajella iloisesti maaliin kenenkään häntä uhkaamatta. Hän johtaa Isaac del Toroa 3.56 minuutilla. Richard Carapaz jää kolmanneksi. Suurissa ympäriajoissa ei viimeisellä etapilla haasteta enää sitä, joka on johdossa toiseksi viimeisen etapin maalissa. Eri asia on sitten se, jos viimeinen etappi on aika-ajo, eikä seremoniallinen. Minä en tykkää aika-ajoista viimeisinä etappeina, enkä käsitä miten niitä yhä on, vaikka olen asiasta valittanut jo kohta 15 vuotta. 

Päivän italialaisehkoksi ruoaksi tein meille 'Nduja-perunoita. En nyt tiedä onko sellaista ruokaa varsinaisesti olemassa, mutta tein silti. 'Nduja-purkista tulee riittämään vielä pitkään. Otan joka kerralla puhtaalla lusikalla max 2 tl, joten ihan pian se ei lopu.

'Nduja-perunat kahdelle

• 4 keskikokoista Noirmoutierin perunaa
• 2 rkl voita
• 1,5 tl 'Ndujaa
• ripaus suolaa ja pippuria
• tuoreita yrttejä (basilika, persilja, rosmariini ja timjami)

Keitin ensin perunat kypsiksi ja kun ne olivat jäähtyneet hieman, leikkasin ne kuutioiksi. Kuumensin samassa kattilassa (tiskin säästämiseksi) voita ja 'Ndujaa. Kun ne olivat sulaneet, lisäsin perunalohkot kattilaan ja paistelin niitä samaan aikaan, kun tappelin nettiyhteyksien kanssa. Kun perunat olivat saanet kivan paistopinnan voi-'Nduja- seoksesta, maustoin perunat vielä suolalla, pippurilla ja tuoreilla yrteillä. Söimme nämä erinomaiset perunat valmiiden kalaleikkeiden ja tartar-kastikkeen kanssa. 

Huomenna on sitten se seremoniallinen Roomasta alkava ja sinne päättyvä etappi, johon odotetaan massakiriä. Minulle on ihan se ja sama kuka sen voittaa, sillä Yatesin äiteen poika voittaa koko kisan! Ihan varmasti kaksoisveli Adamkin on iloinen, vaikka ajaakin eri tallissa. Minulla on vielä mielessä pari vaihtoehtoa huomisen Italia-kokkauksella, riippuu ihan fiiliksistä kumman niistä toteutan.