Steak Alfredo

Sunnuntai Bourgesissa on ollut ajoittain sateinen, äsken rymäytti ihan kunnon ukkosenkin päälle, muttei onneksi rakeitten kanssa. Päivälliseksi teimme yhteistuumin italialaisen aterian, joka muodostui Pasta Alfredosta ja pihvistä. Yksi kohtuukokoinen pihvi riitti meille mainiosti, silläkin lailla voi lihankäyttöä vähentää, että ensin pienentää annoskokoa ja toiseksi harventaa liha-aterioiden tekemistä. Ohjeen täältä. Jotain sovelsin, jotain unohdin, muttei se niin nokonuukaa. 

Steak Alfredo kahdelle

• noin 150 g painoinen naudan pihvi (en tullut nyt katsoneeksi mikä leikkuu, mutta luultavasti ulkofile)
• 0,5 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• spagettia kahden hengen annos
• vettä ja suolaa  keittämiseen
• 2 rkl voita
• 1,5 dl kermaa (yhä kotimaista kermaa mukana, kohta se loppuu!)
• 1 dl raastettua parmesania
• suolaa ja pippuria
• (valkosipulimurskaa, unohdin kokonaan)

Antti grillasi pihvin Campingazilla. Pihvi oli pintamaustettu suolalla ja pippurilla ja kevyesti öljytty. Mittarilla Antti varmisti 58 asteen sisälämmön ja kun se oli saavutettu, hän kääri pihvin folioon tekeytymään.  

Samalla minä keitin nopeaa neljän minuutin pastaa (kaasun säästämiseksi) ja tein pannulla kastikkeen. Kuumensin pannua ja sillä voita. Kun voin kuohu asettui kaadoin mukaan kerman ja sekoittelin. Kastike kiehui sopivasti kokoon sillä välin, kun pasta kypsyi. Sekoitin vielä mukaan parmesanin ja maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Tässä ei hienosteltu yrttien kanssa ja unohdin valkosipulinkin. Sekoitin kastikkeen pastaan.

Kun pasta ja kastike olivat valmiit, leikkasin pihvin ohuiksi viipaleiksi, pihvi onnistui kyllä täydellisesti, ei yhtään nesteitä karannut leikatessa. Annokset olivat sopivan kokoiset ja kastiketta oli juuri oikea määrä, ei ollut kuivaa, eikä pasta uinut kastikkeessa. Pihvi olisi voinut olla pienempikin, 100 g olisi riittänyt ihan hyvin kahdelle. 

Giro d'Italiassa oli nousuun päättyvä etappi, josta katsoimme noin 55 km lopusta. Jonas Vingegaard oli nopein tänäänkin, mutta Alonso Eulalio pitää lepopäivän jälkeenkin pinkin paidan päällään 2 minuutin 24 sekunnin erolla Jonakseen. Huomenna ei ajeta kilpaa ja mekin syömme salaa jotain ihan muuta kuin italialaista. 

Espanjalaistyylinen pihvi

Voi hyvät hyssykät, nyt kyllä kaavitaan laarin pohjia, googlasin notta Spanish steak ja tämmöiseen löysin.  Voisinpa tuota blogia hyödyntää toistekin. Etenkin kun käyttämäni ohje oli minusta ihan easy ja postauksessa sanottiin, että medium. 

Eilen Antti kävi kaupassa ja hänen oli tarkoitus ostaa jogurttia, juustoa ja perunoita ja paluukuormassa oli myös pakkaus pihviä, lupasivat olla tourdenous, mutta ihan varma ei voi olla. Emme yleensä ole enää käyttäneet lihaan niin paljon rahaa, mutta nyt kahteen pihviin meni taloudestamme 10€ ja rapiat. Niinpä oli tarpeen valmistaa ne niin, että lopputulos on paras mahdollinen. Pihvin espanjalaisuus oli sen marinadi, se olikin oikein oiva. En ehkä tehnyt ihan niin kuin lähdeblogissa, mutta ei se mitään. 

Espanjalaisittain marinoidut pihvit

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 pientä paprikaa, erivärisiä, suikaleiksi leikattuina
• 360 g naudan pihvilihaa kahtena pihvinä (pakkauksen mukaan tourdenos) 
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl pimentonia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä

Aloitin marinoimalla pihvit seoksella, jossa oli punaviinietikkaa (ohjeessä käytettiin sherryviinietikkaa, mutta minun ikääni päästyään kotikokki tietää, että etikka kuin etikka), pimentonia, valkosipulia, suolaa ja pippuria. Pihveissä ei ollut mitään siivoamista, kunhan kääntelin ne kulhossa marinadiaineksissa. Saivat lillua siellä tunnin verran. 

Leikkasin sipulin ja paprikat suikaleisiin, yksi paprika oli mennyt huonoksi, mutta muut kolme joutuivat pannulle. Kuumensin ensin pannua hetkisen kaasuliedellä ja ennen kuin ehdin sanoa lintua muuksi kuin harakaksi, pitikin jo vaihtaa kaasupanos. Nämä kotimaan Biltemasta (lausutaan: Biltemaa) ostetut edulliset pullot ovat ihan parhaita. Maksavat puolet tai allekin siitä mitä vastaaavat täällä keskisessä Euroopassa. 

Kun pannu oli kuuma, kumosin sinne sipuli- ja paprikat oliiviöljyyn paistumaan. Kääntelin niitä noin 10 minuuttia joltisellakin kiinnostuksella, pari sipulisuikaletta saattoi päästä kärähtämään. Kaavin paprikat ja sipulit pannulta foliovuokaan odottamaan, peittelin ne foliosuikaleella. Mahtoivatko ne alkaa luulla siinä vaiheessa, että maapallo on litteä?

Kuumensin pannua uudelleen ja lisäsin öljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin marinoidut pihvit pannulle ja paistoin niitä noin 5 minuuttia puoleltaan. Pihvit olivat vähän eripaksuisia ja mittasin lihamittarilla sisälämpöä. Ohuempi saavutti 55 asteen sisälämmön vähän aikaisemmin kuin paksumpi, nostin ohuemman pannun reunalle kyljelleen, ettei se kypsyisi liikaa. Kun paksumpi pihvikin saavutti tavoitelämmön, lisäsin paprikat ja sipulit takaisin pannulle siksi aikaa, että ne lämpenivät. 

Annoksen sivukkeina oli yksi varras kummallekin, niissä oli kirsikkatomaatteja ja esikeitettyjä  perunoita, niitä Antti grillasi Campingazin grillissä, olin tehnyt niille pienen mausteseoksen pimentonista, oliiviöljystä ja pippurista. 

La Vueltassa on nyt jännät paikat, ensimmäistä lepopäivää odotellaan ja tänään piti vielä ajaa ihan simoina, kuten muuten huomennakin, lepopäivä on vasta maanantaina. Tänään nopein oli Jasper Philipsen, kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Torstein Træen jatkaa punapaidassa, vaikkei hän välttämättä osannut siihen uskoa. Toisena on Jonas Vingegaard, mahdollisesti sillä mielin, että huomenna homma otetaan taas omiin käsiin. Huominen etappi on mäkivoittoinen. Maanantain lepopäivä on merkitty vietettävän Pamplonassa, josta minä ja siskoni osaisimme kertoa kivan tapaspaikan, jos meiltä kysyttäisiin. 

Grillattu sisäfile valkosipulivoilla

Tämän päivän ruoassa ei oikein ole mitään erityistä ranskalaisuutta, mutta en nyt vaan saanut aikaiseksi enempää. Pakastimesta löytyi pätkä naudan sisäfilettä ja sen grillasimme Big Green Eggissä ja siellä oli vähän kasviksia ja perunapaistokset foliossa. Kasvislaatikkokin oli melkoisen tyhjä, joten hieman kootut teokset-tyyppinen ateria oli kyseessä. 

Grillattu naudan sisäfileen paksumpi pää

• noin 400 g naudan sisäfilettä
• 0,5 dl punaviiniä
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa 
• tuoretta rosmariinia

Sekoitin marinadin ainekset muovirasiassa ja laitoin filepätkän marinadiin maustumaan noin kahdeksi tunniksi. Kun oli aika alkaa valmistaa ruokaa, Antti teki tulet grilliin ja laittoi sinne puolikkaan grilliparilan ja toisen puolikkaan peltitarjotinta, jolle tulivat muut aterian osat. 

Antti grillasi marinoitunutta filettä kummaltakin puolelta noin 200 asteessa ensin noin kymmenen minuuttia ja sitten hän laski lämpöä noin 180 asteeseen. Koko ajan peltitarjotinosalla olivat folionyytissä kasvikset (sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa) ja omissa pikkuisissa foliovuokissa valmiit perunagratiinit pakastimesta. Tavoittelimme 58 asteen sisälämpöä fileeseen, mutta se karkasi 60 asteeseen. Pidimme filettä foliossa vielä kymmenen minuuttia odottamassa leikkaamista. Ei onneksi mennyt liian kypsäksi, oli mureaa lihaa ja kasvikset maukkaat. Lisänä oli vielä valkosipulivoita, jonka sekoitin itse. Laitoin pariin ruokalusikalliseen pehmeää voita yhden teelusikallisen valkosipulimurskaa. Lusikoin seoksen pieneen rengasmuottiin ja nostin sen lautasella pakastimeen jähmettymään. Enkä unohtanut sitä aterialla!

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli pitkä etappi. Olen iloinen, ettei Tadej Pogacar joutunut keskeyttämään, ilmeisesti eilinen väsähdys ei ollut sairastumisen oire. Hän on vielä nuorten kisan johdossa tukevasti ja se on hieno saavutus sekin, vaikka keltapaidassa voittaminen oli tietysti hänen päätavoitteensa. Olipa hieno voitto Kasper Asgreenille, hän oli hatkassa koko päivän ja kolme hänen hatkakaveriaan myös ehti maaliin ennen pääjoukkoa. Montaa sekuntia siinä ei paitaa jäänyt. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut. 

Yukjeon – ohuet pannulla paistetut pihviviipaleet

Usein tämä ruokalaji tehdään niin, että jauhoissa pyöritetyt marinoidut lihaviipaleet kastetaan kananmunaan ennen paistamista, mutta minä tein nyt kuten Hyosun tässä postauksessaan ja jätin kananmunan pois. Minulla oli jääkaapin nollalaatikon perällä kohmeessa aiemmalta aterialta kypsentämättä jäänyttä hot pot-lihaa, joka oli valmiiksi marinadissa, joten nyt oli mitä parhain tilaisuus käyttää se pois. Tästä tuli pieni sivuke aterialle, jolla syötiin rapeita kanapaloja tahmeassa kastikkeessa riisin ja soijamarinoitujen viiriäisenmunien kanssa. 

Yukjeon – ohuet pannulla paistetut pihviviipaleet

• noin 100 g ohuita pihviviipaleita bulgogi-marinadissa
• suolaa ja pippuria
• 1 dl perunajauhoja
• öljyä paistamiseen
• kevätsipulia silppuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• seesaminsiemenöljyä

Olin alunperin leikannut kohmeista naudan sisäfilettä oikein ohuiksi viipaleiksi ja marinoinut niitä valmiissa bulgogi-kastikkeessa (tämmöisessä). Koko määrä lihaa ei mennyt hot pot-aterialla, joten laitoin sen vakuumiin ja jääkaapin nollalaatikkoon odottamaan sopivaa pikaista käyttämistä. Nyt siihen tuli sopiva hetki. 

Otin lihapalat lämpenemään ja erottelin ne toisistaan, ripottelin päälle hieman suolaa ja pippuria. Laitoin tanakkaan muovipussiin perunajauhot ja pihviviipaleet, suljin pussin ja pyörittelin sitä niin, että viipaleisiin tuli perunajauholeivitys. Kaadoin viipaleet lautaselle ja erottelin ne taas toisistaan. Kuumensin pannulla öljyä ja paistoin palat nopeasti, se vei noin kolme minuuttia. Tarjoiluvadille lihaviipaleiden päälle ripottelin vielä kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja pikkuisen seesaminsiemenöljyä. Oikein kiva pieni sivuke aterialle.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne tulee uutta sisältöä ihan vinhaa vauhtia. 

Lyhyestä virsi kaunis – pihviä ja salaattia

Nyt ei parane jaaritella, leirialueella ei ole nettiä saatavilla ja teen pikaisen postauksen mobiilinetin varassa. Vaihdoimme tänään Normandian Bretagneen,  saimme vaihdossa 10 astetta lisää lämpöä. Kävimme aamusella ruokakaupassa, sunnuntaisin on tosiaan lyhyt aamupäivän aukiolo isommissa marketeissa, Lidl ei ollut auki lainkaan. Ostimme päivällistarpeiksi tournedos-pihvit ja päivän lämmetessä melkoisen kuumaksi söimme päivällisen vasta yhdeksän maissa illalla. Ihan hirveän myöhään. Tästä ei tule kovin kummoista ruokaohjetta, Antti grillasi pihvit ja minä sommittelin lautaselle salaatinlehtiä, tomaattia ja tein pienen vinaigretten. 

Tour de Francea saatoimme katsoa ajoittain englantilaisilta kanavilta, tosin sitten sekin alkoi tökkiä ja katsoimme Antin mobiilidatan turvin viimeiset 10 km hänen puhelimeltaan. Voittajaksi ajoi Jasper Philipsen eikä päivän etappi vaikuttanut kolmen kärkeen. Huomenna on lepopäivä ja se kelpaa meillekin, sillä luvassa on todella kuuma sää, ehkä jopa 34 astetta. Syömme jotain, jos maistuu, jos ei, emme syö. 

Pippuripihvi konjakkikastikkeella taas kerran

Tänään meni ruoanlaittoon puoli pulloa konjakkia. Pullon koko oli tosin 5 cl. Pippuripihvi konjakkikastikkeella on ollut Ranska-haasteessamme pari kertaa aiemminkin, mutta nyt en keksinyt mitään muuta tälle päivälle. Antti toi kauppareissulta laastereitten lisäksi pihvit ja arveli, että jotain niistä varmaan voi tehdä. Laastereista lisää myöhemmin. Oli tarkoitus paistaa pihvit ulkona, mutta täällä tulee välillä niin, ettei olisi konjakit pysyneet pannulla, joten tein koko ruoan CampaAdrian keittiössä. 

Mobilepihvit konjamiinikastikkeella

• 2 pientä naudanpihviä, jotkut peräpään palat, ei filettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• paljon mustapippuria karkeana rouheena
• suolaa
• 2 valkosipulinkynttä viipaleina
• 2 oksaa mobileyrtistön rosmariinia 
• loraus konjakkia 
• 1 dl kermaa (viimeisiä Valion-kermapurkista kotoa asti)
• 1 rkl sileää Dijon-sinappia 

Pihvipalat (tai mitä ne nyt olikaan) olivat Adrian lämmössä noin tunnin, nostin ne lautaselle paperin päälle ja ripottelin päälle suolaa ja paljon pippuria. Kun oli aika paistaa pihvit, kuumensin pannulla voita ja oliiviöljyä. Laitoin ensin valkosipuliviipaleet ja rosmariinioksat pannulle ja kohta pihvit perään. Paistoin pihvejä ensin noin kaksi minuuttia puoleltaan ja nostin ne lautaselle odottamaan. Kaadoin konjakin pannulle,  mutta varoin nyt päästämästä sitä palamaan, sillä en aikonut liekittää CampaAdrian keittiössä. Kun konjakki oli kiehunut melkein kokoon, lisäsin pannulle sinapin ja kerman ja sekoittelin. Nostin pihvit takaisin pannulle ja ne saivat kypsyä kastikkeessa loppuun, noin 5-6 minuuttia kaikkiaan, käänsin kylkeä pari kertaa. 

Tarjolla oli myös hauskoja hollantilaisia perunanoppia, puolivalmisteita. Olemme ostaneet niitä jo aiemminkin tällä retkellä, pienin mahdollinen pussi riittää meille kahteen ateriaan. Paistan ne foliovuokassa airfryerissä. Herneitäkin oli pieni pussinjämä, nekin kiehautin aterialle. 

Tour de Francen kolmas ja samalla viimeinen Tanskan etappi, sekin oli tasamaan etappi, ymmärrettävistä syistä. Dylan Groenewegen ajoi ykkösenä maaliin, lunttasin sovelluksesta, Wout Van Aert jatkaa kelpapaidassa. Huomenna tour-revohka siirtyy Ranskaan ja meillä syödään jotain ihan tuntematonta juttua, ei osaa edes arvata. Mutta ei etanoita, siitä olen varma. Eikä mustaa makkaraa. 

Niin, ne laastarit. Minä en mennyt tänään Rotterdamin keskustaan pyörällä, sillä kaatua kupsahdin pyörällä ihan suoralla tiellä aivan omia aikojani alle kilometrin päässä leiriltä, ajoin melko korkean asvalttipäällysteen yli pehmeälle nurmelle ja yritin korjata virhettä väärään suuntaan. Onneksi en rikkonut pyörääni ja henkisten hiertymien lisäksi kyynärpää ja polvi ottivat osumaa. Piti taluttaa lyhyt matka takaisin leirille, niin Antti sai oikaistua ohjaustangon ja laitettua ketjun takaisin paikalleen. On se hullua, kun ekana tulee mieleen, että eihän kukaan nähnyt. Antti kävi sitten yllytettynä yksin Rotterdamin keskustassa ja toi mukanaan pihvit ja isoja laastareita, minä kuuntelin sillä välin Austenin Emmaa ja nuolin henkisiä haavojani. Huomenna matka jatkuu, ei vielä tiedä minne. 

Pihvi Toscanan tapaan

Grillikausi ei varmaan koskaan ole alkanut näin myöhään CampaKeittiössä. Tänään Big Green Egg kuitenkin pääsi ensimmäistä kertaa tulille ja ritilälle entrecôte-pihvit. Valmistimme ne toscanalaiseen tapaan, sillä sehän on näitten keväisten viikkojen teemamme. 

Entrecôte Toscanan tapaan kahdelle

• 2 entrecôte-pihviä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• rosmariinia
• sitruunalohkoja

Ota pihvit huoneenlämpöön noin puolta tuntia ennen grillaamista. Taputtele niiden pinta kuivaksi ja sutikoi pinta oliiviöljyllä. Ripottele molemmin puolin suolaa, pippuria ja silputtua rosmariinia. Kuumenna grilli suoralla lämmöllä noin 250 asteeseen ja grillaa pihvejä molemmin puolin pihvin paksuudesta ja mieltymyksesi mukaan 2-4 minuuttia puoleltaan. Meillä oli aika ohuet pihvit, joten kaksi minuuttia kummaltakin puolelta riitti mainiosti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan BGE-välilehdelle, jonne olen kerännyt hiiligrillausaiheisia postauksia. 

Nosta grillatut pihvit vuokaan ja anna niiden levätä viisi minuuttia. Leikkaa pihvit viipaleiksi ja kierrä vielä myllystä hieman pippuria ja lurita päälle vähän oliiviöljyä ja koristele rosmariinioksalla ja sitruunaviipaleella. Olimme kattaneet terassille ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Pihveistä tuli juuri sopivat, ehdimme syödä puoleen väliin, kun alkoi sataa. Vieläpä todella isoja pisaroita, joten oli siirryttävä nopeasti sisätiloihin. Sitten sade jo loppuikin. Suomen kesä <3

Meillä oli lisänä paahdettuja tomaatteja burratan kanssa, sen postaan toisena päivänä, jos tulee sellainen tilanne, etten ehdi kokata italialaista. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli hyvin mäkinen, jollei jopa aivan vuorietappi. Minun yksi suosikkini, Tom Dumoulin oli mukana neljän ajajan hatkassa, mutta tiesin, ettei hän voittaisi, hän ei ole kirimies ollenkaan. Neljänneksi hän jäikin, mutta saman tallin Koen Bouwman voitti etapin. Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Juan Perdo Lopez. Huomenna ajetaan Napolista Napoliin, 153 km. Mäkiä riittää, jollei jopa vuoria. 

Perunafondantit ja punaviinikastike pippuripihvin kanssa

Viime aikoina olemme syöneet punaista lihaa vähän tavallista useammin, eilen sen vuoksi, että saimme perheenjäsenen ruokavieraaksi. Tein vuonna 2012 perunafondanteja ja nyt taas. Ensimmäistä kertaa tein punaviinikastiketta niin, että saatoin olla siihen tyytyväinen. Perunaohjeen ja kastikeohjeen otin G'day Soufflé-blogista. Pihvin osasin paistaa ihan omin neuvoineni. Kastikkeen kanssa sovelsin hieman, en viitsinyt pilkkoa sipuleita kovinkaan säntillisesti. 

Pihviateria kolmelle

Pippuripihvi 

• 400 g naudan sisäfilettä yhtenä siistittynä palana
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• voita
• pippuria
• tuoretta timjamia

Fondant-perunat

• 4 suurenpuoleista perunaa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• voita
• 2 valkosipulinkynttä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• 2 dl vahvaa ankkalientä

Kastike

• 1 uuden sadon punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 2,5 dl punaviiniä
•  4 dl kotitekoista vahvaa ankkalientä (myös muut tummat liemet käyvät)
• suolaa ja pippuria (riippuen liemen suolaisuudesta ja pippurisuudesta)
• 1 rkl voita

Valmistelin ensin fileepalan pippuroimalla ja suolaamalla sen pinnan anteliaasti, etenkin pippuria tuli oikein kunnolla. Jätin palan odottamaan lautaselle. 

Kuumensin uunin 170 asteeseen.

Kuorin perunat ja leikkasin ne noin 3 cm paksuisiin paloihin, joiden reunat vielä veistelin pyöreämmiksi, niin että niistä tuli nättejä lantteja. Kuumensin uunin kestävässä paistoastiassa liedellä ison nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä ja nostin sinne perunalantit kypsymään, lisäsin mukaan valkosipulinkynnet ja yrtit. Paistoin perunalantteja molemmin muutaman minuutin, että ne saivat kauniin paistopinnan. Kaadoin astiaan ankkalientä niin paljon, että lantit olivat 3/4 liemessä. Peittelin astian foliolla ja laitoin sen uuniin.

Paistamisen alussa

Ennen uunia

Otin sitten esille paistinpannun ja kuumensin sillä voita ja oliiviöljyä ja kun pannu oli kuuma ja voin kuohu laskeutui, nostin fileepalan pannulle. Paistoin sille kauniin pinnan joka puolelta, myös palan päistä. Nostin palan peltilautaselle, laitoin siihen paistomittarin anturin ja nostin lautasen uuniin perunoiden viereen. Asetin tavoitelämmöksi 58 astetta. 

Sitten otin esille kaksi kattilaa ja aloitin kastikkeen tekemisen. Toiseen kattilaan laitoin punasipulin muutamaan lohkoon leikattuna ja kuoritut valkosipulinkynnet sekä punaviinin ja aloin keittää sitä kokoon niin, että sitä jäisi jäljelle noin puolet. Se vie noin 10 minuuttia, mutta pitää vahtia, ettei viini häviä kokonaan. Toiseen kattilaan laitoin ankkaliemen ja keitin sitä myös kokoon puoleen määrään, noin pariin desiin. Se vei vähän kauemmin kuin viinin kiehuminen. Kun kumpaakin nestettä oli sopivasti, kaadoin punaviinin liemeen siivilän läpi, joka keräsi pois sipulit. Keitin edelleen tätä yhdistelmää kasaan niin, että kun sitä alkoi olla noin 1,5 dl, laitoin lämmön pois kattilan alta ja jätin viimeistelyä vaille. 

Kun pihvi saavutti tavoitelämmön, nostin lautasen pois uunista ja irrotin lämpömittarin anturin. Käärin lautasen pihveineen folioon. Nostin uunin lämpötilaa 220 asteeseen ja poistin perunavuoan folion, jotta perunat saisivat hyvän rapean pinnan. 

Annoin pihvin levätä noin 10  minuuttia ja sillä välin viimeistelin kastikkeen. Nostin sen kiehumaan uudelleen ja lisäsin siihen voita, vispilöin sen mukaan pienellä vispilällä. Maistelin, ei kaivannut suolaa eikä pippuria, sen verran vahvaa oli se raaka-aineliemi. Kastikkeessa oli todella hyvä, tumma maku, ihan parasta kastiketta, jota koskaan olen tehnyt. 

Viipaloin pihvin, nostin lautaselle muutaman viipaleen. Samoin annostelin perunalantteja lautasille ja lurittelin kastiketta pihville. Rosepippurit olisivat olleet hyvä lisä, mutten hoksannut niitä silloin. Salaatti meillä oli erikseen, en tahtonut tunkea sitä samalle lautaselle. Ruoka meni viimeistä murua myöten ja saatan sanoa, etten ole usein onnistunut niin hyvin eri osasten ajoittamisessa. Olen alkanut paistaa lihan hieman kypsemmäksi ja lepuuttaa pitempään ja nyt kypsyys on sellainen, että se maistuu useimmille pihvin ystäville. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen etappi, henkilökohtainen aika-ajo, joka ei kokonaiskilpailun asetelmia enää juurikaan muuttanut. Nopein oli Wout van Aert  ja kokonaiskilpailun kärjessä huomennakin keltapaidassa lähtee Tadej Pogacar. Andre Greipel kertoi, että tämä kausi jää hänen viimeisekseen ammattipyöräilijänä, häntä jää kyllä kaipaamaan. 

Grillattu pippuripihvi

Tästä ateriasta ei nyt kauheasti ranskalaisuutta löytynyt, mutta oli tarpeen käyttää picanha-palanen pois. Leikkasin sen pihveiksi ja Antti grillasi ne Lotus Grillissä. Laitoin niihin runsaasti pippuria ja vähän suolaa ennen grillaamista ja  muuten niitä ei sitten tuunailtukaan. Lisänä oli mansikka-mozzarellasalaattia, johon ei tunnu lainkaan kyllästyvän. Pihvejä oli neljä kappaletta, joista kaksi meni heti pakastimeen kuutioiksi leikattuna, siitä saa vielä aterian jonain toisena päivänä kastikkeen muodossa. 

Tour de Francessa oli jännittävä vuorietappi, jossa käytiin kaksi kertaa "vanttuulla" (Mont Ventoux). Kiertelimme katsomassa kirkkoja niin pitkään, ettemme ehtineet katsoa koko etappia, mutta tarpeeksi kuitenkin. Etapin voittajaksi ajoi Wout van Aert ja kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa edelleen Tadej Pogacar, joka näytti tänään ensimmäistä kertaa hetken heikkouttakin. 

Hieman oikaistu tartiflette ja jatkettu pihvi

Jääkaapin juustolaatikossa oli pieni palanen Reblochon-juustoa, jonka poiskäyttäminen oli jo tarpeen. Tein meille eilen päivälliselle pienikokoisen tartifletten. Pieni oli pihvipalanenkin, joka löytyi pakastimesta. Päätin, että niin juusto kuin pihvikin saa luvan riittää meille kahdelle. Ruokavieraille en tarjoaisi noin pieniä annoksia. 

Minikokoinen tartiflette

• 6 keskikokoista perunaa
• 2 pientä sipulia
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• oliiviöljyä
• palanen Reblochon-juustoa (saa nykyään aika hyvin monesta Lidlistä)
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• pippuria
• voita vuoan voiteluun
• timjamia

Kuorin perunat ja laitoin ne höyrykattilaan kypsymään. Kun perunat olivat kypsiä, viipaloin ne vähän alle sentin viipaleisiin. Voitelin pienen espanjalaisen keramiikkavuoan. Silppusin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä pannulla oliiviöljyssä. Lisäsin pannulle perunaviipaleet ja kääntelin niitäkin hetken pannun lämmöllä. Myös timjamia laitoin pannulle muutamia oksia. Kaadoin mukaan puolet viiniä ja kiehuttelin sen noin puoleen. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen. Leikkasin juustopalan pitkittäin halki ja sitten palaset kolmioihin, oli tarkoitus laittaa ne kuoripuoli päälle päin vuokaan. Jätin tällä kertaa ruoasta pois niin pekonin kuin ranskankermankin, ihan siksi että tämä on  melko kaloripitoinen ruoka ilmankin. 

Tein nyt vain yksikerroksisen tartifletten, kaadoin kaikki perunaviipaleet ja sipulit vuokaan. Kiersin päälle pippuria myllystä. Asettelin juustopalat perunoiden päälle ja kaadoin loput viinit vuokaan. Paistoin ruokaa uunissa ensin noin 20 minuuttia ja laskin sitten uunin lämpötilan 150 asteeseen, sillä aioin kypsentää pihvin loppuun uunissa.

Viipaloitu pihvi kahdelle

• noin 200 g palanen naudan sisäfilettä
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä
• 1 suuri valkosipulinkynsi viipaloituna
• timjamia
• suolaa ja pippuria

Tämä pienehkö filepala on jäänyt jonkun muun ruoan tekemisestä, fileen molemmat päät on käytetty jo aikoja sitten johonkin. Nyt oli jäljellä niin vähän, ettei siitä oikein olisi saanut näyttävää pihviannosta kahdelle, jos olisin leikannut sen puoliksi. Niinpä öljysin palasen ja ripotin sille hieman suolaa ja paljon pippuria ja kypsensin sen kokonaisena. 

Kun perunavuoka oli paistunut noin puoli tuntia, laitoin pannun kuumenemaan liedelle. Lorautin öljyä pannulle ja lisäsin sille nokareen voita. Viipaloin valkosipulinkynnen. Laitoin valkosipuliviipaleet ja timjamia pannulle. Kun voin ja öljyn seos oli kuohahtanut ja kuohu vaiennut, nostin pintamaustetun filepalan pannulle ottamaan paistopintaa. Kääntelin sitä ja paistoin myös päät. Nostin palan uunin kestävälle peltilautaselle, laitoin siihen lihamittarin anturin ja säädin mittarin hälyttämään 55 asteeseen. 

Uunin lämpötila oli jo laskenut, tartiflette jatkoi siellä paistumista ja nostin peltilautasella olevan pihvipalan kypsymään loppuun. Vei noin 25-30 minuuttia, että pihvin sisälämpötila nousi tavoitelämpöön. Nostin lautasen pois uunista ja lisäsin lämpöä uunissa taas korkeammalle, 225 asteeseen. 

Käärin peltilautasen folioon ja pihvi sai  levätä sen aikaa, että tartifletten pinta oli kauniin värinen ja juusto kupli lupaavasti. 

Leikkasin pihvin, jonka sisälämpö oli lepuutuksessa noussut 60 asteeseen, ohuiksi viipaleiksi. Nostin lautaselle julman kuumaa juustoista tartiflettea, muutaman viipaleen pihviä ja salaattia. Pihvin päälle ripottelin vielä pippuria ja muutamia jäisiä puolukoita. Pieni pihvipala riitti oikein hyvin näin viipaleiksi leikattuna, eikä tartiflettessa ilman pekonia ja ranskankermaa ollut mitään vikaa. 

Sunnuntain ensimmäinen elokuva oli Jim Jarmuchin vuonna 2005 ohjaama Broken Flowers. Siinä Bill Murrayn esittämä käänteisripeä keski-ikäinen mies lähtee road tripille tapaamaan entisiä heilojaan. Muistin tämän olevan todella hyvä, eikä muistini pettänyt. Loppuratkaisua en tosin muistanut, ehkä siksi että se oli niin erilainen kuin monissa amerikkalaiselokuvissa. Muistan joskus katsoneeni tämän ennen työvuoroa ihan pikkuisen nopeutettuna, oli vähän ajasta puute. Sillä pienellä nopeutuksella Murray alkoi liikkua kuten muut ihmiset, mutta muitten vauhti näytti hassulta. Harmi, ettei tuollaista nopeutusta voi tehdä nykyisellä blueray-laitteellamme. 

Toinenkin elokuva tänään oli vuodelta 2005 oleva Transamerica, joka on niitä elokuvia, joiden katsomisesta tulee sekä hyvä, että vähän surullinen mieli. Fecility Huffman tekee hienon roolityön. Emme olleet katsoneet tätä elokuvaa kuin kerran silloin aikoinaan. Se on edelleen hyvin ajankohtainen teemoiltaan, ellei ajankohtaisempikin kuin vuonna 2005. 

Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016

Magnolia 1999

Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017

Contact – Ensimmäinen yhteys 1997

Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 

Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996

Animal House (Delta-jengi) 1978

Mamma Mia! 2008

Moulin Rouge 2001

Ratatouille (Rottatouille) 2007

Madagascar 2005

Der Untergang (Perikato) 2004

Rear Window (Takaikkuna) 1954

Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016

Corpse Bride 2005

The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011

Wild Things (Villit kuviot) 1998

Up in the Air 2009

Broken Flowers 2005

Transamerica 2005

Äärestä laitaan – köyhän miehen perunat ja sisäfilepihvi

Välillä tulee vahingossa päiviä, jolloin saa aikaa vaikka mitä. Jo ennen yhdeksää oli keittiössä jäähtymässä uudella hapanjuurella leivottuja leipiä (niistä lisää myöhemmin) ja joltisellakin itsensäpakottamisella sain aloitettua viikottaisen joka x vuosittaisen jääkaapin suursiivouksen. Antti oli uskollinen kompostimestarini ja tyhjensi purkkeja kompostiin. Nyt taas jääkaapin takaseinä näkyy ja yritämme pitääkin sen näkösällä, emme tarvitse niin paljon ruokaa. Etenkään sellaista mitä emme syö. Ryhtiliike paikallaan. Taas.

Päivällinen koostui naudan sisäfilepihveistä (vain yksi pieni pihvi/sierainpari, inhoan tuota sanontaa, mutta tykkään silti käyttää joskus, omituista) ja espanjalaisesta lisäkeruoasta, köyhän miehen perunoista, patatas a lo pobre. Voi olla, ettei tämä ole autenttinen ohje, mutten anna sen häiritä. Otin neuvot täältä. Pienensin ohjetta kahdelle ja laitan määrät tähän sen mukaisesti. 

Köyhän miehen perunat

• 6 keskikokoista perunaa
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulin kynttä (tai enemmän, jos ei huomenna haittaa)
• 3 pientä suippopaprikaa (punainen, oranssi ja keltainen)
• rutosti oliiviöljyä
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria

Kuori perunat ja leikkaa ne noin kolmen millin viipaleisiin, samoin sipuli ja paprikat. Valkosipulin kynnet voi laittaa kokonaisina tai viipaleina, ihan miten tykkäät. Kuumenna uunin kestävässä pannussa oliiviöljyä todella reippaasti, älä nyt pelästy, öljyä täytyy olla ainakin pari kolme senttiä pannun pohjalla. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita pannulle perunat varovaisesti kuumaan öljyyn,  erottele niitä lastalla, etteivät tartu pannun pohjaan eivätkä toisiinsa. Noin viiden kuuden minuutin päästä lisää mukaan sipulit, paprikat ja laakerinlehdet. Anna kaikkien kypsyä kuumassa öljyssä, äläkä ajattele terveysasioita tai sen sellaisia. Tämä on kuin confit-hommat, rasvaa ei juurikaan jää annokseen. 

Noin kymmenen minuutin kuluttua perunaviipaleet alkavat olla kypsiä, kokeile sitä terävällä veitsellä. Kun perunat alkavat olla kypsät, sinulla on kaksi vaihtoehtoa (on sinulla enemmänkin, voit toki vaikka lähteä lenkille ja jättää päivällisen väliin). Voit joko kumota koko pannun sisällön metalliseen siivilään ja valuttaa öljyn alla olevaan astiaan tai voit nostella perunat ja muut hökeet reikäkauhalla kuumaa kestävälle lautaselle ja sitten kaataa öljyn pois. Joka tapauksessa on tarkoitus päästä nyt eroon lähes kaikesta öljystä. (sitä voi käyttää lähipäivinä vaikka espanjalaisten käristettujen kananmunien tekoon, tai muuhun, mikä ei pahastu valkosipulin aromista, tai sen voi imeyttää kompostiin) Kun öljy on valunut pois paistoksesta, kumoa perunat lautaselta tai siivilästä takaisin uunin kestävään pannuun tai jos et käyttänyt sellaista, uunivuokaan. Laita vuokaan uuniin ja paistele vielä noin 20-25 minuuttia kunnes perunoiden reunoihin alkaa tulla houkuttelevia kullankeltaisia reunoja. 

Sisäfilepihvit järkyttävän kuumassa grillissä

• 2 naudan sisäfilepihviä (noin 100 g/kpl)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• yrttistä maustevoita

Meillä oli pieni pala sisäfilettä, josta tuli kaksi pienehköä pihviä, ei ollut tarkoitus syödä itseään ähkyyn. Pihvit olivat noin 4-5 cm paksuja. Pyöritin ne oliiviöljyssä. Lisäke oli jo uunissa ja melkein valmis ja uunikin jo pois päältä. Meillä oli ensimmäisessä kokeilussa uusi grilli, jolla oli lupeissa pihvinpaisto todella nopeasti 800 asteessa. Kuulostaa brutaalilta ja kyllä meillä vähän oli jännitystä ilmassa tämän kokeilun kanssa. 

Lone Star-grilli oli yhdistetty kaasupulloon ja Antti laittoi sen tulille, täysille luonnollisesti, ei siinä paljon säätöjä olekaan. Noin kolmessa, neljässä minuutissa grilli oli melkoisen kuuma. Tämä siis tehtiin ulkona, tätä vekotinta ei pidä laittaa minkään helposti syttyvän päälle, eikä sisätiloihin, meillä se oli kaasugrillin työpöydällä ja kaasupullo hyvän matkan päässä turvassa. Emme oikeasti tiedä, kuinka kuumaksi tuo minihorna oikein kuumeni. 

Antti nosti öljytyt pihvit grillin paksulle grilliritilälle ja tökkäsi ne grilliin, ylimmälle tasolle. Munakelloon minuutti ja sitten vaan katsottiin kuinka pihvit paistuivat pikavauhtia. Minuutin kuluttua Antti käänsi pihvit ja toinen minuutti toiselle puolelle. Sitten Antti laski pihvit grillin pienelle irrotettavalle rasvapellille ja asetti sen noin puoliväliin uunia. Minä olisin halunnut, että ne ovat alempana ja kysyin, että missä ne pitäisi pitää. Emme kumpikaan tienneet! Uuden laitteen iloja. Antti pienensi hieman grillin lämpöä (ei käryäkään paljonko) ja pihvit olivat hornassa vielä noin kolme minuuttia. Mittasimme pihvien sisälämpöä pariin otteeseen ja kun se oli 55° C otimme ne samantien pois. Antti muisti laittaa kaasun pois ja sammuttaa laitteen, kun menimme sisälle ja teimme annokset.

Perunat olivat tällä välin saaneet nätit reunukset ja annostelimme ne lautasille ja vierelle pihvit, päälle suolaa ja pippuria ja pihveille maustevoinokare. Ai että, olemme me omasta mielestämme osanneet paistaa pihvin aikaisemminkin, mutta tämä oli kyllä aivan tolkuttoman hyvä pihvi! Juuri sopivan kypsä makuumme, murea ja erittäin hyvä paistopinta.

Espanjalainen perunalisäke, köyhän miehen perunat olivat todella hyvät myös. Vaikka niiden valmistamiseen käytettiinkin öljyä enemmän kuin ilmailulääkärille uskaltaisi kertoa (minun ei enää ikinä tarvitse häntä tavata) eivät ne olleet rasvaisia.  En tajua mikseivät. 

La Vueltassa alkoi viimeinen kisaviikko eilisen lepopäivän jälkeen. Kyseessä oli henkilökohtainen aika-ajo, 33,7 km mittainen, jonka lopussa oli kipakka nousu. Useimmat ajajat vaihtoivat maantiepyörään nousun alussa. Siinä nähtiin erilaisia esityksiä sen suhteen, miten sulavasti vaihto sujui. 

Minähän olen tunnetusti jo toivonut  Primoz Roglicin kohentavan asemiaan ja niin kävikin. Hän ajoi etapin voittoon ja otti taas punapaidan Richard Carapazilta, joka jäi nyt toiseksi ja on kokonaiskilpailussa 39 sekuntia Primozia perässä. Tällaista suuren tourin pitää ollakin. Koronatestit muuten tehtiin sunnuntain ja eilisen lepopäivän  aikana (yli 600 testiä koko kisakonklaaville) ja kaikki osoittautuivat negatiivisiksi. 

Sous vide-hommailua

Vaikka söimmekin juuri viikko sitten pihviä, teimme sen tänään taas. Viime viikolla touhusimme CampAdrian keittiössä, liekitimme auton ulkopuolella leirialueella ja keittelimme kastiketta vähintäänkin pienellä pannulla. Tänään meillä oli koko keittiön välineistö käytössä ja pantryistä lisää! Syy miksi söimme pihviä näin pian uudelleen oli proosallinen, sopiva lihapala oli pakastimessa eikä hotsittanut lähteä kauppaan. Oikeastaan se oli ihan hyvä syy.

Sous vide-ruoanvalmistus on tullut meille tutuksi nyt pian viiden vuoden ajan. Välillä ystävämme laavalampuksi nimeämä sirkulaattori on ollut pitkään käyttämättä, toisinaan se puhisee useinkin. Välillä kaverinsa kanssa duona, kun on tarpeen valmistaa lihaa tai kalaa matalassa lämmössä ja samaan aikaan vihanneksia korkeammassa. Niin tapahtui tänäänkin, Sansairen lisäksi Anova pääsi Pantry II:sta keittiöön. 

En ollut aikoihin valmistanut naudanlihaa sous vide, joten piti hieman etsiskellä vinkkejä ja palautella mieleen, miten homma tapahtuukaan. Otin jo aamusta lihapalan jääkaapista lämpenemään, jotta saisin sen valmistelua hyvissä ajoin lämmintä kylpyään varten. 

Naudan sisäfile sous vide

• 500 g pala naudan sisäfilettä kalvoista puhdistettuna
• suolaa ja pippuria
• oksa rosmariinia
• nokare voita

Taputtelin siistityn, huoneenlämpöön lämmenneen lihapalan paperilla kuivaksi ja hieroin sen pintaan suolaa ja pippuria. Sijoitin lihan vakumointipussiin ja lisäsin sinne rosmariinioksat ja pari pientä nokaretta voita. Suljin pussin vakumointikoneella. 

Kuumensin suuressa kattilassa veden sirkulaattorilla 55 asteeseen ja kun vesi oli lämmennyt tavoitelämpöön, nostin vakuumipussin veteen. Laitoin pitkän metallisen varrastikun kattilan reunojen ylitse ja kiinnitin pussin yläreunan tikkuun pyykkipojalla. Näin pussi ei lojunut kattilan pohjalla vaan vesi pääsi kiertämään vapaammin lihan ympärillä. Lukemani mukaan tämän kokoiselle palalle lihaa kypsennysaika olisi noin 1-1,5 tuntia. Olen aiemmin tehnyt pihvejä annoskoossa ja nyt halusin kokeilla isompaa palaa. 

Ruusukaalit, peruna ja pavut sous vide

• ruusukaalia
• pitkiä vihreitä papuja
• suolaa ja pippuria
• pieniä perunoita
• voita

Puolitin ruusukaalit ja otin pois päällimmäiset lehdet. Leikkasin pavuista päät pois ja tasasin ne yhtä pitkiksi. Pesin juuri ämpäristä kaivetut perunat.

Kuumensin sirkulaattorilla vettä suuressa kattilassa 83 asteeseen. 

Laitoin ruusukaalipuolikkaat omaan pussiinsa perunat, pavut ja ruusukaalit ja vakumoin ne. Olin opiskellut, että kaikki vihannekset tarvitsivat noin 45 minuutin uiskentelun ja tähtäsin tämän ruoantekovaiheen siihen, että lihakin olisi valmista. Aloitin siis vihannesten kypsentämisen, kun lihan kypsennys oli noin puolivälissä. 

Viimeistely

Kun oli aika viimeistellä ruoka, otin liedelle kaksi pannua. Nostin pihvipussin pois vesihauteesta ja samoin vihannespussit. 

Avasin pihvipussin ja nostin filepalan lautaselle, kuivasin sen pinnan paperilla. Laitoin valurautapannun kuumenemaan ja sille nokareen voita. Liesituulettimen laitoin isolle, sillä arvelin, että voisi tulla käryä. 

Kun pannu oli kuuma, nostin filepötkön pannulle ja paistoin sen pintaa nopeasti joka puolelta. Nostin sen pois pannulta peltilautaselle ja peitin foliolla. Kaadoin pannulle hieman konjakkia ja raaputtelin lastalla pannulla olevat lihasta irronneet makupartikkelit irti. Kun konjakki oli melkein kiehunut kokoon, lisäsin pannulle noin desin kermaa ja keitin kastikkeen nopeasti kasaan, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kuumensin toisen pannun ja sillä nokareen voita. Kumosin perunat, ruusukaalipuolikkaat ja pavut pannulle ja kierittelin niitä kuumalla pannulla hetkisen, pari minuuttia. Maustoin suolalla ja pippurilla. 

Otin filepalan pois foliosta ja leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi. Asettelin lämmitetylle lautaselle pari kolme viipaletta lihaa, pari pikkuista perunaa, papuja ja ruusukaalipuolikkaita. Lusikoin pihville kastiketta pannulta. Liha näyttää todella raa'alta, mutta oli kyllä juuri makuumme. 55 astetta ja 70 minuuttia oli sopiva tälle lihapalalle. Vihannekset olivat 83 asteessa 60  minuuttia. Perunalle pieni hetki lisää olisi voinut olla hyvä, mutta vierailu kuumalla pannulla kyllä hoiti homman loppuun. Huomenna syömme lopun fileestä salaatin kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään aihepiirin postaukset.

Tour de Francessa ajettiin tänään vuorietappi, viimeinen ennen toista lepopäivää. Melkoisen nousun selätti ensimmäisenä nuorten kilpailun johtaja Tadej Pogacar, toisena maaliin tuli Primoz Roglic. Roglic jatkaa keltapaidassa tiistaina huomisen lepopäivän jälkeen. Mekin huilaamme huomenna ruokahaasteesta.