Joulupuuro riisinkeittimessä

Riisinkeittimessämme on iänkaiken ollut puuroasetus, mutten olen koskaan käyttänyt sitä. Ennen kuin tänään. Tarvitsin riisipuuroa porkkanalaatikkoa varten ja söimme joulupuuron sekahedelmäkeiton kera jo tänään, sillä aikuisten kesken sillä ei ole niin väliä mitä milloinkin tapahtuu. Tein kuuden hengen annoksen, kolme annosta söimme ja kolme meni porkkanalaatikkoon. 

Joulupuuro riisinkeittimessä

• 3 dl puuroriisiä
• 6 dl vettä
• 3,3 dl purkki kuohukermaa (laktoositon)
• suolaa

Mittasin riisin keittimen kulhoon ja kaadoin päälle vettä, laitoin keittimen puuroasetukselle ja jätin hommiinsa. En ole puuroriisiä kypsentänyt aikaisemmin riisinkeittimellä, joten en osaa sanoa kävikö se hitaasti vai nopeasti, mutta aika pian se mielestäni kävi. Kun keittimessä oli aikaa vielä viisi  minuuttia, lisäsin mukaan purkillisen kermaa ja suolaa. Sekoittelin ja maistelin, suolaa tuli noin 1 isohko teelusikallinen. Söimme puuroa kukin yhden annoksen ja loput sekoitin porkkanasoseen, kananmunan ja mausteiden kanssa porkkanalaatikoksi huomista varten. 

PS. nyt ei ollut yhtään onnekasta, sillä unohdin mantelit kokonaan!

Menestyksekäs viikko keittiöpeikkometsällä - Campakeittiön karjalanpiirakat

Nyt on metsästyskausi kiivaimmillaan myös Campakeittiössä. Viikon kuluessa täällä on valmistettu mystistä choco flania, keitelty olminakeista siskonmakkarakeittoa ja nyt paistettu elämäni ensimmäiset karjalanpiirakat. Ei mikään turha viikko!

Karjalanpiirakat vaativat huomattavan paljon esityötä, täytyi verrytellä valmistamalla riisipuuro ja tutkimalla blogaanien karjalanpiirakkapostauksia. Luin monta tätä pelkoa ja kunnioitusta herättävää aihetta koskevaa postausta vuosien varrelta. Yksi niistä on jopa siltä ajalta, kun en vielä itse blogannut, mutta muistan lukeneeni sen, muistan sen pienen munamiehen. Hän ei ole enää niin pieni.

Munamies, munavoi ja karjalanpiirakat vuodelta 2011

Itsetehdyt karjalanpiirakat vuodelta 2012

Savolaisen karjalanpiirakkakurssi vuodelta 2013

Karjalanpiirakat ja pääsiäinen jolloin mikään ei onnistunut vuodelta 2014

Maailman parhaat karjalanpiirakat vuodelta 2015

Näillä kaikilla neuvoilla ja hyvällä itseluottamuksella lähdin leipomaan. Keitin eilen haudutuspadassa riisipuuron, siinä se tulee aivan itsestään, ei pala pohjaan eikä pehmeämpää puuroa ole nähty. Tein summamutikassa puuron neljästä desistä riisiä ja sitä oli melko sopivasti. Noin 2 dl valmista puuroa jäi, sen söin tänään sokerin ja kanelin kanssa, ei tullut hävikkiäkään.

Riisipuuro karjalanpiirakoita varten

• 4 dl puuroriisiä
• 1,5 l vettä 
• 1 tl suolaa
• 3,3 dl purkki kermaa
• 2 kananmunaa 

Mittasin riisin haudutuspataan (crock-pot) ja kaadoin päälle kiehuvaksi kuumennettua vettä. Laitoin padan high-asetukselle 4 tunniksi  (laita pata low-asetukselle jollei ole hoppu). Kävin välillä maistelemassa riisin kypsyyttä. Kun vesi oli imeytynyt riisiin ja purutuntuma kypsä, lisäsin pataan purkin kermaa ja suolaa, sekoitin kunnolla. Jätin padan vielä lämpimänäpito-asetukselle. Puuro oli syömävalmista nyt, mutta koska minä tarvitsin puuroa piirakoita varten, kaavin sen kannelliseen astiaan ja jätin jäähtymään peiteltynä ulos yön ajaksi. 

Aamulla otin puuron sisälle ja lämmitin sitä pikkuisen. Erotin siitä noin kolmanneksen toiseen astiaan, koska en oikein tiennyt kuinka paljon sitä menisi piirakoihin. En oikein tiennyt paljonko edes saisin askarreltua piirakoita. Sekoitin kananmunat puuroon.

Karjalanpiirakoiden kuoritaikina

• 6 dl vettä
• 8 dl puolikarkeita ruisjauhoja
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa

Piirakoiden kuoria varten lunttasin ohjeen Jonnalta. Laitoin ensin esille kaikki tarvikkeet. Levitin uunipellit ympäri keittiötä (minulla ei ole koskaan laskutilaa tarpeeksi) ja kuumensin uunin 275 asteeseen. Sen kuumemmaksi uuniamme ei saakaan. Nostin leivinlaudan keittiötasolle, otin esille kaulimen, taikinakaapimen ja pienen kulhon ruisjauhoja kaulitsemista varten. Olin lukenut jokaisesta aihetta käsittelevästä postauksesta, että jauhoja pitää olla leivinlaudalla runsaasti. 

Mittasin taikinan ainekset isoon kulhoon ja sekoitin taikinan tasaiseksi, lisäsin hieman vehnäjauhoja, sillä taikina jäi hieman liian pehmeäksi ja tahmeaksi. Kumosin taikinan erittäin anteliaasti jauhotetulle leivinlaudalle ja pyörittelin taikinasta pitkulaisen pötkön. Jaoin sen ensin puoliksi ja nostin toisen puolikkaan takaisin kulhoon ja peitin sen suihkumyssyllä. 

Jaoin taikinakaapimen terävällä reunalla ensimmäisen taikinapötkön noin samansuuruisiin paloihin, jotka nostelin laudan reunalle jauhojen päälle, peitin ne suurella halki leikkaamallani paksulla muovipussilla. Otin palan kerrallaan ja pyöritin sitä käsissäni pieneksi palloksi, nämä olivat pienen lihapullan kokoisia. Painoin pallon jauhoiseen pöytään ja taputin sitä hieman litteämmäksi. Kaulitsin sitten pallosen kerrallaan niin suureksi ja ohueksi soikeaksi levyksi kuin osaisin. Kaikista tuli hieman erimuotoisia, mutta ei se haittaa. Nostin kullekin taikinaletulle ruokalusikallisen puuroa ja levitin sitä pitkulaiseksi. 

Sitten seurasi vaikein osuus, eli rypytys. Minä en muista, että meillä olisi koulussa kotitaloustunnilla tehty karjalanpiirakoita. Voi olla, että kovalevyni on joskus resetoitu sen verran tarkkaan, että muistikuvat ovat lopullisesti kadonneet. Sen kyllä muistan, miten vessanpönttö opetettiin pesemään ja keittiöpyyhkeet taittelemaan. Minä tein nyt rypytyksen vähän miten sattuu, käänsin taikinaa molemmilta reunoilta keskelle ja menin piirakan reunoja myöten kummaltakin puolelta yhtä aikaa niin, että olin piirakan päässä yhtä monen rypyn jälkeen. Noin, suunnilleen, ainakin parissa piirakassa. Päätyjen rypyt taitoin hieman sisäänpäin. Nostin nämä individualistiset piirakat uunipellille (ilman leivinpaperia, sillä tavallinen leivinpaperi ei kestä 275 asteen lämpöä kärähtämättä) ja paistoin piirakoita 13 minuuttia. Siinä ajassa ne saivat mukavasti pieniä ruskeita pilkkuja puuron pintaan. Jätin piirakat hetkeksi pellille ja jatkoin seuraavan erän tekemistä.

2/5 taikinasta tein aika pieniä piirakoita, joita mahtui pellille 16 kappaletta. Koska en ole luonteeltani kovin kauan saman aiheen parissa viihtyvä, tein lopusta taikinasta paljon isompia piirakoita, melkein kämmeneni kokoisia. Ja yhden ihan todella ison, jos joku jättiläinen sattuisi juuri tänään tulemaan meille kylään. Näitä isompia piirakoita tuli kaikkiaan 16 niitäkin. Tai ehkä sekosin laskuissani. Ainakin niitä tuli tarpeeksi. Puuro meni ihan viimeistä riisiä myöten, jouduin ottamaan vähän lisää varapuurostani, mutta onneksi puuro ei loppunut kesken.

Kuumensin kattilassa kolme desiä vettä ja lisäsin sinne sulamaan noin 100 g voita ja kastoin tässä seoksessa piirakat ja ladoin ne voipaperilla vuorattuun uunipannuun, peitin piirakat vielä toisella arkilla voipaperia ja muutamalla keittiöpyyhkeellä. Piirakoista tuli mukavan pehmeitä ja maistuvaisia. 

Tälle ressukalle ei tarvitse kertoa, miten surkean näköinen se on, söin sen jo

Mitä ulkonäköön tulee, niin ovathan nuo aika säälittävän näköisiä, erikokoisia ja kuorikin on melko paksu, jauhoni oli melko karkeaa. Mutta suola on kohdallaan, puuro pehmeää, eikä kuohunutta. Rypytyksessä on vielä opettelemista, pitäisin enemmän sellaisista rypyistä, jotka eivät ole teräviä, mutten osannut sellaisia sommitella. Kaikkiaan voin sanoa, ettei karjalanpiirakoiden tekeminen ole ollenkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Hieman työlästä ja sarjatyötä vaativaa. Olisi mukava tehdä näitä jonkun puheliaan kaverin kanssa, sellaisen joka vielä osaisi tekniikan kunnolla. Kiitos blogaanit kannustuksesta eilisessä omenaruusupostaukseni kommenteissa, kunnon yllytys on aina paikallaan!

Eilen katsoin ihanan ruokaelokuvan Haute Cuisine (alkuperäiseltä nimeltään Les saveurs du Palais), josta kirjoitin pienen postauksen sen ollessa Suomessa elokuvateatterilevityksessä. Nyt se osui silmääni Netflixistä, kun etsin jotain kivaa katsottavaa. Toisella katsomisella elokuva on vieläkin parempi ja kirjoitin ylös ruokien nimiä. Tahtoisin todellakin tehdä sellaisen lohella täytetyn savoijinkaalin kuin Hortense-rouva teki Ranskan presidentille. Suosittelen edelleen tuota elokuvaa ruoasta ja rauhallisista elokuvista pitäville, jos Netflix on ulottuvillanne. 

lainakuva

Mietin tässä mitä keittiöpeikkoja minulla vielä on. Suklaa- ja juustokohokkaat ovat sellaisia, leivonnaisissa on paljon vaativia ja monivaiheisia peikkoja. Onko teillä keittiöpeikkoja, kaadettuja tai vielä kaatamattomia? Tehdäänkö sopimus, että kaadetaan ne kaikki pois?

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Jouluaamun tähdenlento riisipuurosta

jäälyhtymuotia joululta 2013

Mielessäni on vieno haikeuden tunne, sillä päähäni pälkähti mahtoiko eilen olla viimeinen kerta, kun vietimme aattoa näin oman perheen kesken. Menossa elämänvaihe, jossa nuoret alkavat irtautua kodista, eikä vielä voi tietää, missä kukin ensi vuonna tähän aikaan on. Niinpä olin erityisen iloinen siitä, että tänä aamuna heräsin hiljaisessa, rauhallisessa talossa ja kaikki muut olivat vielä nukkumassa, mutta lähellä.  

Aatonaatolta jäi melko paljon riisipuuroa, jota olen säilyttänyt yhdessä muiden jouluruokien kanssa improvisoidussa lisäjääkaapissa ulkona, muutamassa lämpöasteessa. Siellä kaikki ruoka säilyy hyvin peiteltynä, eikä tarvitse komuta koko jääkaappia läpi jotain pientä etsiessään. Tein riisipuurosta jatkojalostetta jouluaamun brunssille.

Vatkasin purkillisen kuohukermaa, johon olin lisännyt pienen lusikankärjellisen vaniljatahnaa ja maustanut hieman sokerilla. Sekoitin pehmeän vaahdon puuroon joka notkeutui mukavan ilmavaksi. Olihan puurossa alunalkaenkin kermaa.

Keitin pienen annoksen vadelmakiisseliä pakastevadelmista. Kiehautin ne noin puolessa litrassa vettä ja makeutin sokerilla. Siiviöin marjat pois ja suurustin kiisselin teelusikallisella perunajauhoja, jotka sekoitin tilkkaan vettä. En tahtonut lopputuloksesta sakeaa kiisseliä, vaan enemmän mehukeittomaista. 

Valmistin hieman mantelipraliinia koristeeksi. Silppusin leikkuulaudalla muutamia manteleita paloiksi. Kuumensin ison paistinpannun melko lämpimäksi ja kaadoin sille noin 0,75 dl sokeria, joka alkoi pian sulaa pannulla. Vahdin sitä tarkasti, ettei se palaisi, mutten sekoitellut. Sokerista alkoi muodostua ruskettuvaa karamellia. Juuri kun arvelin, että sokeri pian palaisi, nostin pannun pois liekiltä, kaadoin karamellin leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja ripottelin mantelisilpun päälle. Kun praliini oli jäähtynyt, rikoin sen murusiksi. Olisi kannattanut laittaa mantelit jo pannulle, niin ne olisivat takertunet vielä paremmin praliiniin. Otin neuvoja tähän jouluisaan aamujälkiruokaan Nordic Diner-blogista.

Annokseen lusikoin ensin muutaman ison lusikallisen pehmeää riisipuuroa, valutin vadelmamehukeittoa ympärille ja ripottelin praliinia keskelle. Ei hassumpi tähdenlento.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

jouluaamun pudding

jouluna 2013 mansikka kukkii ja viinisuolaheinä kasvaa

Riisipuuroa haudutuspadassa

Edellisen kerran keitin riisipuuroa melkein vuosi sitten, aattoaamuna 2012. Tänä vuonna puuron paikka oli näin aatonaattona. Mustarastaat ovat ilmeisesti älynneet lähteä etelään, mikä ei olisi ollut tähän mennessä "talvea" aivan välttämätöntä. Sataa vettä, on mustaa ja märkää. Joulumielialani kohottamiseen riisipuuro ja sekametelisoppa olisivat oiva lääke. 

Hankin meille haudutuspadan marraskuussa, mutta kokeilut sen parissa ovat olleet melko vähäisiä, jos yhtä kertaa voi edes laskea. Tämä aamuna hipsin pantryyni ja nostin padan keittiöön. Sain joitakin aikoja sitten yhteydenoton Urtekramilta ja sen seurauksena pienen jouluisen näytepaketin, jonka tuotteille oli tänä aamuna käyttöä. Paketissa oli muuunmuassa luomukanelia, manteleita ja puuroriisiä. Paketin vastaanottaminen ei muutoin velvoittanut mihinkään, minun toivottiin mainitsevan, mikäli käyttäisin tuotteita postauksieni ruoissa. Fair enough.

Edit: kaupallinen yhteistyö, Urtekram

Katsastin puurovinkit sauvajyväsestä, siellä on hyvä valikoima haudutuspataohjeita. Olin aikeissa valmistaa myös porkkanalaatikon uunia vaille valmiiksi tänään, joten kypsensin riisit sitä varten samassa syssyssä. Lisäsin puuroa varten tarvimaani riisimäärään vähän ylimääräistä, jonka ottaisin padasta laatikkoa varten sivuun ennen puuron viimeistelyä.

Haudutuspataohjeissa mainitaan usein, etteivät maitotuotteet kestä pitkää hauduttamista, vaan voivat juoksettua. Niinpä puuro haudutetaankin vedessä ja lopussa mukaan lisätään maitotuotetta, tässä ohjeessa kermaa ja saadaan pehmeä maitoinen lopputulos. Minä virittelin puurotouhuja jo kuuden aikaan, sillä aamunvirkkuuteni ei ole vuodessa muuttunut miksikään. Neljän hengen puuroon ja porkkanalaatikossa tarvittavaan riisiin käytin:

• 4 dl riisiä
• 1,8 l vettä
• suolaa maun mukaan
• 2 dl kermaa

Mittasin riisin ja veden pataan ja laitoin padan "high"-haudutukselle kello kuudelta. Riisin kypsymistä odotellessani katselin lempisarjani jakson Yle Areenasta. Nuori Morse on niin hyvä, suosittelen! Tosin katsoin jaksosta vain kolmasosan ja nukuin vielä makoisasti yli kahdeksaan. Yhdeksän aikaan riisi oli kypsää, erotin siitä pari kauhallista porkkanalaatikkoa varten, ennen kuin maustoin jäljelle jääneen riisin suolalla, olisin voinut laittaa suolaa hieman enemmänkin. Kumosin mukaan kermaa ja sekoitin puuron tasaiseksi. 

Lisänä meillä oli normitapaan sekametelisoppaa, johon käytin pussillisen kuivattuja sekahedelmiä, jotka olivat niin pehmeitä, etteivät ne kaivanneet esiliottamista. Saksin hedelmät pienempiin paloihin sattumien määrän maksimoimiseksi ja keitin niitä hetken noin litrassa vettä. Lisäsin ruokosokeria sen verran, että liemi maistui sopivan makealta ja suurustin kiisselin kylmään vesitilkkaan sekoittamallani ruokalusikallisella perunajauhoja. Lurittelin suurusteen liedeltä sivuun nostettuun kiisselipohjaan, joka sakeni samantien. Käytin kattilaa vielä liekin päällä, kunnes kiisseli pulpahti kerran tai kaksi, jolloin kiisseli oli valmista. Kumosin sen lasikulhoon jäähtymään.

Jauhettu sponssikaneli pääsi vertailuun tavanomaisen kanelipurnukan kanssa rintarinnan. Olen täyttänyt tavallisen kanelipurkkini monia kertoja, enkä osaa sanoa kauanko purkillinen kestää. Ainakin aavistuksen nuhainen nenäni oli sitä mieltä, että juuri avattu luomukanelipurkki vapautti huomattavasti enemmän tuoksua, kuin normipurkin kannen avaus. Toiveikkaasti arvelin, että makukin oli intensiivisempi. Tällä kertaa mantelionnea oli vanhemmalla pojalla. Haudutuspadassa riisipuurosta tuli suloisen pehmeää ja maistuvaa, valmistus oli vaivatonta ja lopputulos erinomainen.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Joulupuuroa ja sekametelisoppaa

mustarastas jouluaattoaamuna

Peilikin sen kertoo, ettei tässä olla enää mitään tytönhupakoita. Toinen varma kypsymisen merkki on se, että aamulla herätessään on iloinen, kun kello on jo kuusi. Talo oli tänä  aattoaamuna ihanan hiljainen, mitä nyt tiskikone  hurisi ja liesituuletin humisi. Muut perheenjäsenet vielä nukkuivat, teinit teiniyttään ja Kammenpyörittäjä työyön jälkeistä pikakoomaa. Riisipuuro tekeytyi vesihauteessa, sekametelit turposivat kattilassa odottaen kiisselitemppua ja porkkanalaatikko kypsymistä uunissa. Kinkkurasvat vartosivat kompostivastaavan hellää huolenpitoa, piti kyllä huomattavasti valostua, ennen kuin tohtisi tuonne tontin laidalle, samalla reissulla lintuystävämme saisivat pöydän koreaksi. Ystäviemme leivinuunista illalla toimitettu kinkku varmasti esitti jo kutsuhuutoja sinapin ystävälle, muttei se kuulunut varaston jääkaapista tänne asti. Kaikki hyvin, rauha tiluksilla.

Keitän riisipuuroa oikeastaan vain jouluna, vaikka se onkin aivan herkkua, kun sen sille vain antaa aikansa. Keitin neljän hengen annoksen ja siihen meni:

• 2 dl puuroriisiä
• 2 dl vettä
• 1 l kulutusmaitoa
• 1 tl suolaa
• 1 manteli

Mittasin haudekattilan yläosaan riisit ja veden ja annoin hetken aikaa näiden kahden ainekset tehdä tuttavuutta. Kun vesi oli alkanut imeytyä riisiin, lisäsin maidon ja sekoittelin puuroaihiota niin, ettei riisi jäänyt paakkuihin. Sitten vain kaasu pienelle, kansi päälle ja odottelemaan perheen heräämistä. Sekoittelin puuroa noin vartin välein ja kolmen vartin kuluttua puuro alkoi sakeutua kunnolla. Lisäsin suolan ja maistelin sopivuutta, riisipuuro kyllä tarvitsee suolansa! Tunnin keittelyn jälkeen puuro oli sakeaa ja kermaisen pehmeää, piilotin sekaan mantelin hyväonnisen löydettäväksi.

• pussillinen kuivattuja sekahedelmiä
• 1 l vettä
• 3 rkl ruokosokeria
• 2 rkl perunajauhoja + tilkka vettä sakeuttamiseen

Pohjoisessa sekahedelmäkiisseliä sanotaan sekametelisopaksi. Sitäkään en tee kuin kerran vuodessa, juuri riisipuuron kaveriksi. Pilkoin pussillisen sekahedelmiä pienempiin paloihin saksilla suoraan kattilaan. Laskin päälle vettä ja lusikoin joukkoon ruokosokeria. Keitin hedelmiä noin kymmenen minuuttia ja maistoin sokerin sopivuuden. Sekoitin pienessä kupissa perunajauhon vähän alle desiin kylmää vettä, niin että seoksesta tuli tasaista valkoista lientä. Nostin kiisselikattilan pois tulelta ja lurutin perunajauhovellin norona sekaan ja hämmensin samalla kiisselin tasaiseksi. Se sakeutui samantien. Nostin kattilan takaisin liekille ja annoin kiisselin pulpahtaa kerran ja jätin sen sitten jäähtymään kylmälle levylle. Vähän jäähtynyt sekametelisoppa kuuman riisipuuron kanssa kunnolla hiekoitettuna, se on herkkua! Onni suosii ensi vuonna Kammenpyörittäjää.