Piimäletut

Olen tehnyt monenlaisia lettuja, mutta yksiäkään piimälettujauja en ole ainakaan postannut, jos olen joskus tehnytkin. Minulla on menossa käytä pois-päivät, jolloin jokaisella ruoanlaitolla pitää saada jotain loppuun, jos mahdollista. Loppuja, kipeniä, jämiä pois pois pois. Ja nyt oli vähän piimää. 

Piimäletut 8 kpl (paistinpannun pohjan kokoisia)

• 3 dl piimää (osa oli purkinhuljutteluvettä, yhteensä nestettä 3 dl)
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• 1 tl ruokasoodaa
• ripaus suolaa
• 2 rkl sokeria
• puolikkaan veriappelsiinin mehu
• iso nokare voita sulatettuna + lisää paistamiseen

Mittaan blenderin kannuun kaikki ainekset lukuunottamatta paistamisvoita. Blenderöi tasaiseksi taikinaksi ja jos et ole tiskinsäästäjä, kaada tasainen taikina puhtaaseen kannuun. On nimittäin kivempi tiskata blenderin kannu heti tuoreeltaan puhtaaksi. Jätä taikina turpoamaan ainakin puoleksi tunniksi, mielellään pidemmäksikin aikaa. Paista voissa pannulla haluamasi kokoisiksi letuiksi ja tarjoa marjojen ja vaahterasiirapin kanssa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne kerään kaikki hiustenlaittovinkkini. No ei vaiskaan, vaan siellä on pannukakut, letut ja muut sen sukuiset herkut.

Siis niin tavalliset letut – kesän ensimmäiset

Se viimeisenä paistettu, mutta ensimmäisenä syöty!

Tänään aurinko on paistanut mahtavasti. Söimme päivällisen ulkona ja saatuamme tiskit koneeseen ja ruoanloput pakattua minun huomiseksi työlounaakseni, alkoi makeahammastani kolottaa. Niin käy usein matkoilla ja niiden jälkeen. Reissuilla tulee syötyä jälkiruokia tavallista useammin. Meillä ei ole tällä hetkellä oikein mitään valmista makeaa, ei suklaata, eikä kakkuja tai keksejä. Kurkkupastilleja kevään flunssailun jäljiltä on, mutta ne eivät nyt kelvanneet. Halusin lettuja ja lettuja sain. Kun ihan itse paistoin. Blogissa ei ollutkaan muurinpohjalettujen lisäksi kai yhtään tuikitavallista lettuohjetta. Nyt on. 

Tuikitavalliset letut (noin 10 kpl)

• 3 kananmuna
• 6 dl maitoa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl sokeria
• ripaus suolaa
• 25 g sulatettua voita taikinaan ja jonkun verran paistamiseen, ei saa nuukailla

Mittaa kaikki ainekset paistamisvoita lukuunottamatta blenderin kannuun ja anna koneen tehdä työ. Jos sinulla on aikaa/kärsivällisyyttä, anna taikinan turvota puolisen tuntia, mutta jos olet kuin minä, ala heti paistamispuuhiin. Kuumenna pannu ja sulata sillä nokare voita. Kaada pannun koosta riippuen sen pohjan peittävä määrä taikinaa kuumalle pannulle ja kallistele pannua sen verran, että taikina leviää kunnolla reunoja myöten. Kun letun pinta alkaa olla hyytynyt, käännä se lastalla ja paista toistakin puolta hetkinen. Kasaa letut lautaselle pinoon ja kun kaikki on paistettu, tarjoa ne haluamiesi lisukkeiden kanssa. Meillä oli hillopurkkien pohjia, Dronninholmin kirsikkahilloa, Põltsamaan mansikkahilloa ja joku jäätelöpaketin loppu. Emme jaksaneet kaikkia kymmentä lettua syödä, mutta arvelen niiden katoavan tuolta lautaselta kertakäyttösuihkumyssyn alta kyllä illan ja huomisen aikana. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, sillä letut kuuluvat ilman muuta samaa perheeseen. 

Iso munaus

Kotikokin essu päivän touhujen lopulla, ei yhtään polttomerkkiä tai viiltoa! Vain sotkua!

Ostimme joulun tienoilla ensimmäisen strutsinmunamme Tallinnasta ja tein siitä kärähtäneen, blogiin päätymättömän pannukakun ja erinomaiset paahtovanukkaat. Osa munamassasta on edelleen pakastimessa, en ole ehtinyt tehdä siitä mitään. Ilmeisesti Kammenpyörittäjä piti niin paljon kallonporausmielikuvista, joita suuren munan avaamiseen liittyi, että piipahtaessaan Tallinnassa maaliskuussa hän osti uuden strutsinmunan jääkaappiimme. Siitä asti sitä on käännelty puukehikossaan kärjeltä toiselle ja odotettu otollista avaamisaikaa.

Eilen sitten tarvitsimme jälkiruokaa päivällisellemme. Mieltäni kaihertaa edelleen pannukakku, jonka pohja paloi, joten en ennen uunin korjauttamista tai uuden hankkimista aio kokeilla pannukakkua. Päivällispuuhat sijoittuivat ulos grillin äärelle. Niinpä päätin, että meillä olisi strutsinmunalettuja jälkiruoaksi, olihan Opiskelijakin käymässä. Letunpaisto ulkona sääskiä huitoen olisi luonnollinen jatkumo grillaussessiolle. 

Tavanomaiseen tapaani katsoin neuvot strutsinmunaneuvonantajani, sauvajyväsen blogista. Hänen blogistaan on helppo löytää vinkit silloinkin, kun aiheena on hieman epätavallisempi raaka-aine tai toisaalta perinteinen valmistustapa, joka muuten on jäämässä vähän unholaan. Pidän blogin rauhallisesta ilmeestä ja maltillisesta tunnisteluettelosta. Se on täysin päinvastainen kuin oma luetteloni, joka kilpailee pituudessa nälkävuosikategoriassa päässen toisaalta logiikkasarjassa pitämään perää. Olen joskus miettinyt tunnisteluettelon siivoamista konmarityyliin, mutta arvatenkaan en ole siihen ryhtynyt, vaan jatkuvasti lisään uusia pöhköjä tunnisteita.

Saattaa sisältää tuotesijoittelua, sillä kuoren palan irtivääntämisessä käyttämäni
uusi Marttiinin veitseni on loistava.

Strutsinmunaletut litran taikinalla

• 3 dl strutsinmunaa
• 1 l maitoa (käytin reissusta tuotujen ruotsalaismaitojen loput ja vielä purkinhuuhteluvettäkin saadakseni yhteensä litran nestettä)
• ripaus suolaa
• ripaus sokeria (oma lisäykseni)
• 6 dl vehnäjauhoja
• voita paistamiseen

Kun strutsinmuna oli menestyksekkäästi saatu auki, mittasin siitä 3 dl erilleen. Tällä kertaa emme erotelleet valkuaista ja keltuaista, vaan molskautimme kaiken samaan kulhoon ja vispilöin massan kutakuinkin tasaiseksi. Tallensin ylijäämän (noin litra) kahdessa erässä jääkaapin nollalaatikkoon. Vannon tekeväni niistä jotain aivan lähiaikoina. Keräsin kaikki taikinan ainekset (paistovoita lukuunottamatta tietty, höpsö!) suureen kulhoon ja vatkasin ne vispilällä tasaiseksi taikinaksi, jonka jätin turpoamaan erinäisten touhujen ajaksi. 

Eilen hermoni kuuden vuoden ikään ehtineen tietokoneeni kanssa menivät totaalisesti. Nykersin pitkää Norja-aiheista postaustani koko päivän koneen uinahtaessa aika-ajoin ja kaiken tapahtuessa täi-tervassa-nopeudella. Kävin noutamassa uuden koneen sieltä, missä nyt on vaan turha maksaa liikaa ja elämä taas hymyilee. Ja minäkin, sillä osasin ilmeisesti vahingossa siirtää yhtä jos toista vanhalta koneeltani uudelle, enkä ainakaan vielä kaikkea kuuteen kertaan. Opiskelija yritti perustella, miten järkevää minun olisi hankkia Windows-kone, luetellen mm. yhteensopivuuden muiden laitteideni kanssa, hinnan ja helppokäyttöisyyden. Tässä asiassa en uskonut järkipuheeseen, vaan jatkoin hedelmälinjalla. 

Takaisin lettutaikinaan. Kun päivällinen oli syöty, mittavat siivoustyöt tehty (oli niin iso grillausoperaatio, jossa käytettiin valtavasti arsenaalia) ja jalkapallokin jo alkanut, aloin letunpaistoon. Grillin sivupolttimolla olikin mukava paistella lettuja. Ja paistella lettuja. Lopuksi paistoin vielä kasan lettuja. Niitä meinaan tuli aika pino tuosta taikinasta, jossa oli  nestettä lähes puolitoista litraa. Paistoin letut voissa, enkä varsinaisesti nuukaillut sen kanssa. Strutsinmuna lettutaikinassa teki kyllä jonkun taian, letut maistuivat todella hyviltä, letut oli helppo kääntää ja sain reunoista jopa hieman pitsisiä. Kauniin pyöreitä lettuja en kyllä oikein saanut, en ole koskaan saanut sellaisia aikaan.

Söimme lettuja marjojen ja jäätelön kanssa ja loput letut laitoin jääkaappiin ja teen niistä tänään jonkunlaisen jälkkärin vaikkapa haudutettujen luumujen kanssa. Ehkä. Tai sitten syömme ne aamiaisella. Vaikka letut ja pannukakut eivät paini teknisesti aivan samassa sarjassa, liitän kuitenkin tämänkin postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Pannukakut-välilehdelle, jonne kaikki vähänkään aihetta liippaavat postauksemme on kerätty. 

Saattoi siinä olla vähän vaahterasiirappiakin