Espanjalainen linssisalaatti

Nyt alkaa olla tämän vuotinen espanjalainen ruokahaaste aivan lopuillaan, enää oli jäljellä tämän päivän ruoka ja huomenna pitää vielä keksiä jotain tehtäväksi. Meillä oli syömäjärjestyksessä ensimmäisenä hyvin pienet possupalat ja niille sivukkeiksi tein hauskan espanjalaisen linssisalaatin, joka on tietysti Albertin keittiöstä peräisin. Ohje olisi huutanut säilykemaissia tai tuorettakin tietty, mutta sinä campapantryssani ei nyt sitten ollutkaan. Luulin, että olisi. Pitää ostaa, sitä saa ostaa sopivan pienissä purkeissa joka kaupasta, jollei tuoretta ole juuri sesongissa. Tein todella pienen annoksen tätä salaattia, jaksoimme syödä kiltisti kaiken kerralla. 

Espanjalainen linssisalaatti possupihvien sivukkeena

• 130 g säilykepurkki kypsiä vihreitä linssejä (mukana myös vähän porkkanaa ja ainakin yksi laakerinlehti, käytin samaa säilykettä viikolla keittoon, silloin paljon suuremman purkin)
• 1/2 uuden sadon sipulia + sen vihreä varsi silppuna
• 1/4 punaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 1/4 keltaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 1/4 vihreää paprikaa paloiksi leikattuna
• paljon tuoretta persiljaa
• vinaigrette: 1 rkl punaviinietikkaa (muuta etikkaa ei ole nyt mukana), 2 rkl oliiviöljyä, 1/2 tl valkosipulimurskaa, suolaa ja pippuria, kaikki sekoitettuna

Tässä ei paljon ohjetta tarvittu, sekoitin ensin kaikki salaatin ainekset keskenään ja sitten sekoitin kupissa vinaigretten, jonka sekoitin salaattiin. Paljon persiljaa päälle. Tämä huoneenlämpimänä syötävä salaatti sai maustua sen aikaa, että La Vueltassa alettiin olla viimeisessä nousussa. 

Aterialla oli myös kolme pientä possupihviä, jotka paistoin pannulla voissa ja oliiviöljyssä. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla sekä pimentonilla. Kaadoin pannulle vihoviimeisen tilkan kotimaista kermaa varastoistani ja armanjakkipullon loput, noin ruokalusikallisen. Valelin pihvejä sakenevalla kastikkeella ja lopuksi vielä lisäsin hieman suolaa ja pippuria sekä persiljaa. Tälle aterialle tuli hintaa noin 6€ ja siitä me kaksi henkeä söimme oikein hyvin. 

La Vueltassa jännitettiin viimeistä vuorietappia oikein kunnolla, sen nopeimmaksi ajoi Eddie Dunbar, joka on voittanut jo yhden muunkin etapin tässä kisassa. Primoz Roglic lisäsi hieman johtoaan Ben O'Connoriin ja niin ollen paranteli asemiaan huomista päätösetappia ajatellen. Tänä vuonna La Vuelta loppuu henkilökohtaiseen aika-ajoon, eikä ole mitään seremoniallisuutta tiedossa. Jokainen sekunti merkkaa, emmekä toivo kenellekään rengasrikkoja tai muita epäonnen hetkiä ja että sää pysyisi kaikille samanlaisena. 

Espanjalainen linssikeitto

La Vueltan viimeinen viikko alkoi tänään, samalla espanjalaisen ruokahaasteemme viimeinen rutistus. Vähän kyllä jo odotamme, että pääsemme syömään kaikenlaista muutakin, ainakin korealaista pitää heti ensi viikolla saada ja pizzakin taas maistuisi.

Tänään meillä kumminkin oli espanjalaista linssikeittoa, hyvin samanlaista kuin aikoinaan söin monta kertaa caminolla siskoni kanssa. Tämä olisi todella hyvä tehdä vegaanisena, mutta minä nyt kumminkin menin laittamaan hieman pekonia. Ohje on sovellus omista aiemmista vastaavista keitoista. 

Espanjalainen linssikeitto 

• 1 säilyketölkki punaisia linssejä liemessä, samassa oli porkkanaa, sipulia ja ainakin yksi laakerinlehti (sisältö ilman lientä painoi 420 g)
• 2 pientä punasipulia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 vihreä pienehkö tomaatti
• 1 punainen pienehkö tomaatti
• 50 g pekonisilppua (lardons)
• 3 dl vettä
• pimentonia
• pippuria
• tuoretta timjamia

Silppusin sipulit ja kuutioin tomaatit. Tein koko ruoan yhdessä kattilassa tiskin säästämiseksi. Laitoin pekonisilpun kattilaan ja kaasuliekin tohottamaan. Kun pekoni oli päästänyt rasvaa kattilaan ja alkoi rapeutua lisäsin mukaan sipulin ja valkosipulin ja hetken päästä tomaattikuutiot. Paistelin niitä noin 5 minuuttia ja seuraavaksi kattilaan tuli linssisäilyke, josta oli kaadettu lientä pois noin puolet. Nesteeksi laitoin vain vettä, en mukamas jaksanut etsiä fondipulloa tehdäkseni kasvislientä. 

Kun keitto alkoi kiehua, laitoin liekin pienelle ja sekoittelin välillä. Keitto kiehui noin 20 minuuttia ja sakeni mukavasti. Maustoin pippurilla ja tuoreella timjamilla. Suolaa keitto ei tarvinut erikseen pekonin ja ehkä myös säilykkeen vuoksi, siinä oli varmaan myös suolaa. 

La Vueltan viimeinen viikko alkoi vuorietapilla. Sen nopein oli Marc Soler ja teki sen uskomattoman rohkealla iskulla. Ben O'Connor näytti olevan hätää kärsimässä, mutta piti kuin pitikin punaisen johtajan paitansa ajamalla omalla taktiikallaan ja panikoimatta. Johto toisena olevaan Primoz Rogliciin on enää 5 sekuntia. Jännitystä siis riittää. 

Ranskalainen linssisalaatti

Eilen jo osuin hakujen kautta aiemmilta vuosilta tuttuun Pardon Your French-blogiin, tällä kertaa päivällisen savulohen kumppaniksi valikoitui linssisalaatti. Minulla ei ollut nyt puy-linssejä (ehkei ole koskaan ollutkaan), käytin niitä mitä sattui olemaan. Pienensin ohjetta niin, että siitä riitti kolmelle oikein hyvin. 

Ranskalainen linssisalaatti kurkulla ja tomaatilla

• 1 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä linssien keittämiseen + ripaus suolaa keittoveteen
• 1 suuri tummanpunainen tomaatti (viimeinen campareissulta kotiin asti säilyneistä)
• 10 cm pätkä kurkkua
• pieni nippu ruohosipulia
• pikkuisen tuoretta persiljaa
• enemmän tuoretta basilikaa
• ripaus suolaa ja pippuria

Kastike

• 1 pieni uuden sadon punasipuli
• 1 tl dijonsinappia
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl limemehua (sitruunaa ei ollutkaan taloudessa, tai olisi ollut CampAdriassa, mutten muistanut)
• suolaa ja pippuria

Aloitin tekemällä salaatinkastikkeen sekoittamalla ohuiksi viipaleiksi leikatun sipulin muihin kastikkeen aineksiin pienessä purkissa, jonka laitoin jääkaappiin asettumaan. Ohjeen mukaan tämä leikkaisi sipulin terävyyttä, mutta uudensadon sipulissa sitä ei juuri ole muutenkaan. 

Huuhtelin linssit tiheässä lävikössä kylmällä vedellä ja keitin ne suolatussa vedessä, kunnes ne olivat kypsiä, mutta niissä oli vielä puruvastusta, noin 12 minuuttia. Ei ole tarkoitus keittää niitä mössöksi. Huuhtelin linssit ja jätin ne jäähtymään lautaselle. Leikkasin tomaatin kuutioiksi ja kurkun ensin viipaleiksi ja sitten puolikuiksi. Silppusin yrtit, mutten kovin pieniksi. Muutaman veitsenpainalluksen verran vain. 

Sekoitin kypsät, jäähtyneet linssit tomaattikuutioiden, kurkkukuiden ja yrttien kanssa sekaisin. Sekoittelin. Kastikeen kaadoin pikkukulhoon erikseen otettavaksi lautaselle. Oli oikein sopiva sivuke savukalalle. 

Tour de Francessa oli jälleen tasamaan etappi, joka olisi voinut olla Mark Cavendishin toinen mahdollisuus ennätyksen rikkomiseen, mutta sehän hoitui jo eilen. Katsoimme eilisen lähetyksen lopulta studio-osuutta, jossa puitin Markin saavutusta monelta kantilta ja näimme hänen haastattelunsa. Se tosin keskeytyi monta kertaa, kun kilpakumppaneita saapui onnittelemaan häntä halauksin ja olkaa taputuksin. Mark Cavendish jos joku ansaitsi tuon voiton. 

Tänään etappi ajettiin Maconista Dijoniin, meillekin tutuilla seuduilla. Meillä oli alkuillasta kulturelli piipahdun naapurikuntaan, joten katsoimme kotiinpalattuamme tallenteelta viimeiset 65 km ja Dylan Groenewegen voitti massakirin. Tänään Mark Cavendishillä ei ollut mahdollisuuksia voittoon. Tadej Pogacar jatkaa keltapaidassa. 

Täyttävä linssikeitto

Olemme edelleen siinä moodissa, että käymme kaupassa vain, kun maito on lopussa tai on jotain muuta erityistä asiaa tontin ulkopuolelle. Niinpä myös kotona olevia varastoja on käytetty aika mukavasti pois, kun emme koko ajan ramppaa ostamassa uutta ruokaa. 

Osuin näkemään instassa kuvan kreikkalaisesta linssikeitosta ja tuumin heti, että tuota täytyy kokeilla. Lyhyenä hetkenä-blogissa keitto oli oikein postattunakin, mutten nyt jostain syystä saa blogia näkyville. Kokeilen myöhemmin, jos voisin linkittää asiallisesti sinne, mistä vinkin löysin. EDIT: Nyt toimii taas: Kreikkalainen linssikeitto.  Pia kertoi löytäneensä keiton alun perin Baba Lybeckin tekemänä Etiketti-sivustolta (varmaan lehdestäkin).

Soveltelin hieman sen mukaan mitä varastoistani löytyi ja tulin lisänneeksi keittoon tetran kikherneinäkin, mutta se saattoi olla vähän liikaa ja turhaakin. Hyvää kyllä, mutta keitto oli niin topakkaa, että olin päiväunien tarpeessa syötyäni kaksi kauhallista keittoa. Edelleen pidän kuvakuria, yhdellä kuvalla siis mennään! Tästä syö kyllä neljä henkilöä aivan varmasti, eli me kahdena päivänä. 

Kreikkalainen linssikeittiö omana sovelluksenani

• 2 dl linssejä (punaisia ja vihreitä, purkinpohjia myöten)
• 1 tetra (3 dl) kikherneitä
• 6 pientä perunaa 
• 1 punasipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 litra vettä + 2 dl vettä tomaattipurkkien huuhteluun
• 1 tölkki (400 g) säilöttyjä kokonaisia tomaatteja (muita tomaattituotteita ei oikein tällä erää talosta löytynyt)
• 1 pieni tetra paseerattua tomaattia
• 1 tl bruschetta-tahnaa (sellaista todella maukasta kirkkaanpunaista tomaattiseosta, joka kertoo olevansa bruschettaa varten, mistä lie meille purkki löytynyt)
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl tummaa kuivaa fariinisokeria
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl kuivattua yrttiseosta (viime kesän tuotoksia pihan kulatungista)
• 2 rkl smetanaa (siihen se vegaaniajatus sitten lätsähti)
• tuoretta lehtipersiljaa

Huuhtelin linssit ja jätin ne valumaan siivilään, samoin kikherneet. En muuten muistanut ottaa talteen kikherneiden lientä, olisi voinut tehdä taas marenkia. Mutta siis ei tehdä. 

Kuorin perunat, leikkasin ne pieniin paloihin ja laitoin kylmään veteen odottamaan. Silppusin sipulin. Availin tomaattipurkit ja kokosin muut ainekset lähettyville. 

Kaadoin todella reippaasti oliiviöljyä kattilaan ja kuumensin sitä pari minuuttia. Kumosin kattilaan sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä hetkisen. Sitten lisäsin mukaan valutetut linssit ja vettä noin litran. Sekoittelin ja jätin linssit kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi. 

Seuraavaksi lisäsin kattilaan tomaattituotteet (kokonaiset tomaatit purkista, paseeratun tomaatin ja sen tanhan), kikherneet ja perunat. Huuhtelin tomaattipurkit ja kaadoin huuhteluvedenkin kattilaan. Nyt alkoi olla keskikokoinen kattilani aika täynnä. Piti varovasti sekoitella ja nostaa keitto kiehumaan lempeästi. 

Maustoin keittoa sokerilla, suolalla, pippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Kun perunat alkoivat olla kypsiä, lisäsin mukaan vielä sitruunamehua ja sekoittelin, keitto oli  melkoisen sakeaa, mutten lisännyt vettä, koska kattilan reunat. Maistelin ja aloin olla makuun aika tyytyväinen. 

Annoksiin nostin kaksi kauhallista sakeaa keittoa, pinnalle lusikallinen smetanaa ja tuoretta lehtipersiljaa. Piti ottaa välilevot, ennen kuin jaksoin laittaa keitonloput rasiaan ja ripustaa pyykit, oli niin tuhtia ruokaa. Mutta erittäin hyvää! 

Linssikeittoa, sämpylöitä ja todella hyvä elokuva

Talven 2021 jäälyhtymuotia

Talvipäivään sopii hyvin keitto ja vieläpä kasviskeitto, onhan tässä liharuokia taas syötykin. Olin nähnyt Hannan soppa-blogin vuoden takaisen linssikeiton kuvan vastikään Hannan instassa ja palasin eilen etsimään sen ohjeen. Tämä on oikein hyvä pantryruoka, kaikki ainekset löytyivät varastoistani, eikä kaupassa ollut välttämätöntä käydä. Keitto tarvitsee vierelleen leipää tai sämpylöitä ja teinkin Satu Koiviston ohjeella hapanjuurisämplylöitä, soveltelin tosin ohjetta melkoisesti, sillä oli tarpeen nopeuttaa prosessia. Olin vähän huithapelilla päällä, enkä mittaillut tarkasti mitään.

Tomaattinen linssikeitto Soppa-Hannan tapaan 

• 1 sipuli
• 3 valkosipulinkynttä raastettuna
• palanen tuoretta inkivääriä raastettuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl jauhettua kurkumaa
• 1 tl jauhettua paprikaa
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 tölkkiä tomaattimurskaa (400g/tölkki)
• 3 dl punaisia linssejä
• 5 dl kasvislientä (laitoin vähemmän kuin Hannan ohjeessa)
• suolaa ja pippuria
• 2 dl kookosmaitoa
• tuoretta basilikaa

Silppua sipuli, raasta valkosipulinkynnet ja inkivääri. Kuumenna kattilassa öljy ja lisää mukaan sipuli, valkosipuli ja inkivääri, kuullota hetkinen. Lisää kurkuma, paprika ja sekoita. Seuraavaksi lisää mukaan etikka. Sitten kaada kattilaan tomaattimurska ja huuhdotut punaiset linssit ja kasvisliemi. Sekoittele, mausta suolalla ja pippurilla, anna keiton kiehua noin puolisen tuntia. Lisää keittoon sen verran kookosmaitoa, että koostumus on mieluisa sen mukaan kuinka tanakkaa keittoa tykkäät syödä vai pitääkö sen olla ohuempaa. Ripottele annoksen pinnalle tuoretta basilikaa tai ruohosipulia tai mitä sinulla nyt sattuukaan olemaan. 

Tämä annos riittää kahdelle syöjälle kahdelle aterialle, joten lämmitämme loput tänään, helppo kokkauspäivä siis tiedossa. 

Satu Koiviston hapanjuurisämpylät vähän nopeutettuna (18 kpl)

• hapanjuurta sen verran kuin on sitä laittaa (että jää myös ruokintaan)
• 5 dl vettä
• noin 600-700 g jauhoja (eniten vehnäjauhoja, sitten mukaan ruisjauhoja, spelttiä, vehnärouhetta)
• 1 rkl suolaa

En siis tehnyt kovin tarkkaan Satun ohjetta noudattaen, vaan soveltelin. Otin Minna C-juurta purkista niin paljon, kuin sieltä saattoi ottaa, ruokin purkkiin jääneen (noin 30 g) lopun seoksella jossa oli saman verran vehnäjauhoja ja vettä. 

Lisäsin juureen veden, ruisjauhoja, spelttiä ja vehnärouhetta niin, että näitä oli yhteensä noin 200 g. Sekoittelin ja lisäsin mukaan suolaa. Aloin lisätä mukaan vehnäjauhoja niin, että sain aikaan pehmeänpuoleisen, mutta kuitenkin kiinteän taikinan, jota alustin noin 5 minuuttia. Satun ohjeen taikinaa kohotetaan kylmässä, mutta minä tein sen huoneenlämmössä, koska halusin paistaa sämpylät samana päivänä. 

Taikina lepäsi siis kulhossa suihkumyssyllä peitettynä 7 tuntia, en paljon siihen koskenut päivän aikana, kurkin pari kertaa. Taikina nousi aika kivasti, melkein kaksinkertaiseksi. Kun oli aika paistaa sämpylät, kuumensin uunin 250 asteeseen, joka meidän uunilla ottaa noin 25 minuuttia. Laitoin uuniin leipäkiven kuumentumaan samaa tahtia uunin kanssa. 

Jaoin taikinan tasakokoisiin paloihin, jotka nostelin leivinpaperille. En muotoillut palasia sen kummemmin, niistä tuli erimuotoisia keskenään, mutta melko saman kokoisia kuitenkin. Kun uuni oli kuuma, nostin leivinkiven pois uunista ja liu'utin leivinpaperilla olevat sämpylät kiven päälle. Nostin leivinkivellä olevat sämpylät paistumaan uuniin keskiosaan. Kaadoin uunin alaosassa olevalle toiselle pellille kiehuvaa vettä, siitä saa uuniin hyvän höyryn. Laskin uunin lämpötilan heti paistamisen alussa 230 asteeseen. Vartin kuluttua avasin uunin luukun ja päästin höyryt pois, vesi olikin jo loppunut pelliltä. Paistoin sämpylöitä vielä noin 8 minuuttia. Kaikkiaan paistoaika oli siis 23 minuuttia. 

Söimme linssikeiton kaverina sämpylöitä lämpiminä. Laitoimme pakastimeen kymmenkunta sämpylää ja kokeilemme mitä ne siitä tykkäävät, onko vaikka paahtaminen hyvä tapa tuoreuttaa sämpylät myöhemmällä käyttökerralla. 

Päivän elokuva oli tsekkiläinen Kolja, joka tuli ensi-iltaan vuonna 1996 tai 1997. Tästä elokuvasta ei voi muuta sanoa kuin, että olipa ihana! Se kertoi viisikymppisestä muusikosta Tsekkoslovakian viime vuosina. Hän tuli joutuneeksi pienen venäläispojan huoltajaksi ja siinäpä piintynyt poikamies joutui joustamaan monella tapaa, mutta niin joutui pieni poikakin, joka vielä vähemmän pystyi vaikuttamaan omaan tilanteeseensa. Yksi parhaimmista kohdista oli se, miten lapsi sai iltasatunsa puhelimitse, kun ei muuta keksitty. Tällaiset elokuvat tekevät niin hyvää. 

 Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Valmont

Valheet ja viettelijät

Haute Cuisine

Falling in Love

About Schmidt

U-Turn

Kill Bill: Volume 1

Kill Bill: Volume 2

Thelma ja Louise

Top Gun

Kolme väriä – Sininen

Kolme väriä – Valkoinen

Kolme väriä – Punainen

Battle of Britain

Reservoir Dogs

Kolja

Cassoulet revisited

Tänään käytin taas yhtä jos toista vanhentumisuhan alla olevaa raaka-ainetta tai tähdenlentoja päivälliseemme. Eilen söimme erittäin hyvää kanapataa, siitä jäi yksi koipireisi tähteeksi. Riivin siitä eilen kuumana lihan irti luista ja säilytin jääkaapissa tähän päivään. Se sopi oikein hyvin cassouletiin. Olen tehnyt sellaista kerran aikaisemmin, vuonna 2013. Tällä kertaa käytin täältä ottamaani ohjetta viitteellisesti. 

Cassoulet

• 4 ranskalaistyylistä raakakalkkunamakkaraa
• loraus oliiviöljyä
• 1 broilerin koipireiden lihat riivittynä
• 10 cm  pätkä purjoa
• 1 porkkana
• 2 uuden sadon sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 suurta lehteä lehtikaalia
• 1 pieni tölkki valkoisia säilykepapuja
• 1 tetra säilykelinssejä
• 2 dl roseviiniä
• 2 dl vettä
• 2 palaa ruisleipää pieniksi paloiksi revittynä
• pieni kourallinen minimaalista pastaa, kirjainkuvioista
• herbes de provence-mausteseosta
• suolaa ja pippuria

Laitoin uunin kuumenemaan 175 asteeseen ja pannun liedelle kuumenemaan. Kun pannu oli kuuma, nostin raakamakkarat pannulle ottamaan väriä, kääntelin niitä muutaman kerran. Samalla kuorin porkkanan ja sipulit ja leikkelin ne paloihin. Purjon leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Silppusin lehtikaalin. Huudoin ja valutin pavut ja linssit siivilässä. Leikkelin kypsät broileripalat vähän useammaksi palaksi. 

Kun makkaroissa oli hieman väriä, nostin ne valurautapataan. Sisustin padan myös kanapaloilla, porkkanoilla, sipuleilla, purjolla ja lehtikaalilla. Kaadoin päälle linssit ja pavut ja sekoittelin hieman. Lisäsin vielä liemeksi viinin ja vettä sen verran, että ainekset olivat melkein peitossa. Ripottelin pataan hieman suolaa ja pippuria ja murustelin viime viikolla tekemääni Provencen mausteseosta. 

Nostin padan päälle kannen ja sijoitin padan uuniin keskikorkeudelle ja jätin ruoan muhimaan muutamaksi tunniksi. Kurkistin noin tunnin päästä, lientä oli tarpeeksi. Kun pata oli ollut uunissa pari tuntia, nostin padan uunista ja sekoitin mukaan vähän minipastaa ja ruisleipäpaloja. Laitoin padan vielä vartiksi uuniin ilman kantta.  Ruoka-aikaan kauhoin herkkuja syville lautasille. Koristelin tuoreella persiljalla. 

Tour de Francen kolmastoista etappi oli vuoriluonteinen, vaikkei aivan varsinainen vuorietappi olekaan, se sijoittui Keski-Ranskan erittäin mäkiselle alueelle. Porukka hajosi aika alussa useaan ryhmään ja jännitys säilyi loppuun asti. Dani Martinez oli kuin olikin voimakkain lopun kaksintaistelussa Lennard Kämnan kanssa. Maximilian Schachmann oli pitkään kärjessä yksin, mutta joutui taipumaan tälle kaksikolle viimeisellä kilometrillä. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Primoz Roglic, mutta toiselle sijalle pinnisteli Tadej Pogacar jättäen taakseen viime vuoden voittajan Egan Bernalin.

Ranskalainen linssisalaatti kirkkokierroksen päätteeksi

Tänään kävimme katsomassa sellaisen määrän kirkkoja, että päivän päätteeksi en meinannut millään päästä selville kuvista mikä kirkko oli mikin. Seitsemän kirkkoa ja muutama tunti aikaa ja olin jo ihan sekaisin.

Teimme taas ruokaa retkioloissa, ehdimme juuri ennen sadetta saada ruoan valmiiksi ja kerättyä uuninkin takatalliin, mainoa ajoitus. Otin ohjeen täältä ainakin osittain. Sovelsin sen verran, mikä oli välttämätöntä. Esimerkiksi linssit tulivat suoraan purkista, en alkanut keitellä linssejä.

Ranskalainen linssisalaatti kahdelle

• 1 pahvitetra vihreitä linssejä
• 4 pientä perunaa
• 1 pieni salottisipuli
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 tl karkeaa dijonsinappia
• 3 rkl sitruunamehua
• 1 rkl valkoviinietikkaa
• suolaa ja pippuria
• yrttejä (rakuunaa, persiljaa, basilikaa, timjamia)

Huuhtelin linssit ja jätin ne valumaan lävikköön. Puolitin pitkittäin neljä pientä perunaa ja keitin ne melkein kypsiksi. Laitoin perunapuolikkaat alumiinivuokaan ja valutin päälle hieman oliiviöljyä ja maustoin suolalla ja pippurilla. Antti laittoin vuoan Lidl-uuniin kahteen sataan asteeseen. 

Silppusin sipulin ja yrtit. Sekoitin salaattikulhossa sipulisilppuun valkoviinietikkaa (punaviinietikka olisi ollut ehkä parempi, mutta sitä CampaAdrian mobilekeittiössä ei ollut), sinappia, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Lisäsin kulhoon valutetut linssit ja silputut yrtit ja sekoitin. 

Perunanpuolikkaat olivat uunissa noin vartin ja kun ne näyttivät rapeilta, sijoittelin ne linssisalaatin päälle. Söimme linssisalaatin tomaatti-kurkku-mozzarellasalaatin kanssa. Kevyttä ja raikasta.

Tour de Francen seitsemäs etappi oli 168 km mittainen ja kyseessä oli tasamaan pätkä. Emme ehtineet taaskaan ihan alusta asti katsomaan, mutta käsittääkseni heti alkuun oli tullut irtiotto, joka hajotti pääjoukon perusteellisesti ja sekoitti monen joukkueen pasmat. Lopuksi oli kuitenkin melkoinen massakiri ja sen voittajaksi selviytyi jo toisen kerran tässä kisassa Wout van Aert. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Adan Yates kolmen sekunnin turvin ennen Primoz Roglicia. Peter Sagan ajaa huomenna vihreässä pistekilpailun johtajan paidassa. Huomenna ajtteva kahdeksas etappi on jo kunnon vuorietappi, jonka ajetaan Andeilla (lue: Pyreneillä, meillä jostain syystä Pyreneitä kutsutaan Andeiksi, kuten luumuja meloneiksi).

Ranskalainen lehtikaali-linssikeitto

Muutama päivä sitten Antti osti lehtikaalia ja tänään hoksasin, että olen nähnyt joskus ranskalaisia keittoja, joihin lehtikaalia laitetaan. Löysinkin sopivan ohjeen ja mikä parasta, siihen tuli myös pekonia, jota oli nollalaatikossa muutama viipale. Osviittaa otin tästä blogista. Tästä tuli noin neljän hengen annos. Ohjeessa käytettiin vihreitä linssejä, minulla oli jemmassa punaisia, close enough.

Lehtikaali-linssikeitto

• 2 porkkanaa
• 3 uuden sadon punasipulia
• 4 paksua viipaletta savustettua pekonia
• oreganoa
• timjamia
• muutama chilihiutale
• tilkka punaviinietikkaa
• 4 dl vahvaa kanalientä + vettä sen verran, että lientä oli tarpeeksi
• 1 pieni tetra kypsiä punaisia linssejä
• 1 suuri pussi lehtikaalia, noin 10 suurta lehteä
• suolaa ja pippuria
• parmesaania
• persiljaa

Leikkasin sipulit ja porkkanat pieniksi kuutioiksi ja pekonin ohuiksi suikaleiksi. Poistin lehtikaalilehdistä (höpö sana) kaikki keltaiset kohdat ja lehtiruoditkin. Silppusin kaalit suikaleiksi ja keräsin ne kaikki suureen siivilään. Laskin päälle kylmää vettä ja huuhtelin kaalisilpun hyvin. Samoin kaadoin punaiset linssit siivilään ja huuhdoin ne. Sulatin kanaliemikalikat. 

Kuumensin suurta wokkipannua ja kippasin sille pekonisuikaleet kypsymään. Niistä irtosi hyvin rasvaa. Muutaman minuutin päästä lisäsin pannulle sipulit ja porkkanat, silputut timjamit ja oreganot, chilihiutaleet ja punaviinietikan. Annoin seoksen kypsyä joitakin minuutteja. 

Lisäsin pannulle linssit ja liemen, sekä vettä jonkun verran. Painelin mukaan lehtikaalisilpun ja lisäsin vielä hieman vettä. Nostin keiton kiehumaan muutamaksi minuutiksi, että lehtikaali alkoi antautua, muttei vielä mennyt aivan lötköksi. Maistelin keittoa ja maustoin sitä suolalla ja pippurilla, kunnes maistui tarpeeksi. Annoksen päälle ripottelin hieman persiljaa ja raastoin muutaman ohuen lastun parmesania. Lisänä meillä oli näppituntumalla tehtyä vaaleanpuoleista leipää (sämpylätaikina leipävuokiin ahdettuna) ihanan virolaisen ruususuolavoin kanssa. Tämä saattoi olla enemmän kaalikeitto linsseillä, kun lähdeblogissa oli linssikeitto lehtikaalilla. Molempi parempi.

Tour de Francen kymmenes etappi oli taas pitkä kuin nälkävuosi, aurinkoisena päivänä reitti näytti mukavalta, mutta varmasti väsymys jo painoi kilpailijoiden jalkoja. Jussi Veikkasen kommentointipäivät loppuivat ainakin tältä, mutta tilalle tullut Kimmo Kananen on yhtä miellyttävä kuunnella. Toivoin kovasti, että Peter Sagan viimein voittaisi etapin, sillä minusta olisi hänen vuoronsa, mutta toivettani ei otettu huomioon. Voittajaksi kerkisi Wout van Aert. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Julian Alaphilippe. Huomenna on lepopäivä ja keskiviikkona kisa jatkuu. 

Täytetty pikkuinen kesäkurpitsa

Onko näillä pienillä pyöreillä kesäkurreilla joku varsinainen nimi? Kaksi sellaista oli joka tapauksessa vihanneslaatikossa ja tänään täytin ne sillä, mitä sattui kotoa löytymään. 

Täytetyt kesäkurret hernekeitossa

• 2 pientä pyöreää kesäkurpitsaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 pieni punasipuli
• 6 kirsikkatomaattia
• 1 dl kuivia punaisia linssejä
• tilliä
• raastettua parmesaania
• palanen paistettua tähdelohta
• 1,5 dl sileää hernepyrettä keitonomaisena

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Leikkasin kurpitsoista pienen kannet pois ja koversin sisukset melonilusikalla tyhjiksi niin, että kurpitsoista muodostui melko ohutreunaiset kupposet. Sutikoin kupposten sisäpuolet oliiviöljyllä, samoin kansien sisäpuolet. Ripotin niille suolaa ja pippuria. Voitelin uunivuoan oliiviöljyllä ja nostin kurpitsakupit ja kannet vuokaan. Esipaistoin niitä sen aikaa, kun valmistelin täytteen, noin 15 minuuttia.

Kiehautin punaisia linssejä muutaman minuutin suolatussa vedessä ja kun linsseissä oli vielä hieman purtavaa, kaadoin ne siivilään odottamaan. Silppusin kurpitsansisusmassaa hieman pienemmäksi, ihan kaikkea en siitä käyttänyt, sillä sitä olisi tullut liikaa. Leikkasin sipulin pieniksi kuutioiksi. Laitoin pannulle oliiviöljyä ja kuumensin pannua hetkisen ennen kuin lisäsin sille kurpitsa- ja sipulisilput. Paistelin niitä hetkisen. Leikkasin kirsikkatomaatit paloiksi ja lisäsin ne pannulle. Sekoittelin taas ja kippasin mukaan vielä punaiset linssit. Maustoin suolalla, pippurilla ja tillillä. Raastoin hieman parmesaania lautaselle odottamaan. Paloittelin kypsän tähdelohen.

Kun kurpitsakupit olivat olleet uunissa noin vartin, nostin ne vuoassaan pois uunista. Lusikoin ne täyteen kasvistäytettä, lohta ja parmesaania vuorotellen niin, että pinnalle tuli hieman juustoa. Nostin ne takaisin uuniin kypsymään loppuun, noin puoleksi tunniksi, kunnes juusto oli sopivan paahtunutta.

Minulla oli pieni rasiallinen hernepyrepohjaa pakastimessa. Olin joskus tehnyt sitä liikaa sifonipullon kerta-annosta ajatellen ja olin pakastanut loput. Sulatin pyreen ja sekoitin sen tasaiseksi. Sifonissa siitä olisi saanut kuohkeaa pyrettä, mutta tyydyin keittomaiseen rakenteeseen, jossa oli todella intensiivinen herneen maku. Kuumensin hernekeiton ja jaoin sen kahdelle lautaselle. Nostin täytetyt kesäkurpitsat keittolammikkoihinsa ja asetin paahtuneet hatut päälle. Koristelin pienillä tillihipuilla, koska enempää tilliä ei ollut jäljellä. 

Tämä hauska ruoka maistui hyvin lumimyräkkäisten yövuorojen jälkeisen vapaahetken päivällisenä. Helposti tämän olisi voinut tehdä kokonaan kasvisruokana jättämällä lohenkin pois. Olemme ihan huomaamattamme vähentäneet lihan syömistä, niin kertoina kuin määrinäkin. Kalan syömistä olemme lisänneet ja senkin määrä kerrallaan on hyvinkin kohtuullista. Olemme tästä muutoksesta hyvillämme. 

Uunijuureksia ja kanaa

Laitoin eilen marinadiin Antin ostamat broilerifileet ja tänään huomasin Jennin tehneen melkein tarkalleen vuosi sitten todella houkuttelevia uunijuuriksia ja linssejä. Unohdin samantien kaikki riisit, perunat ja pastat ja tartuin Jennin ohjeeseen. Meillä oli vähän juureksia viikonlopun kokkailuista, muttei paljon mitään. Hyvin ne riittivät kahdelle ja huomiseksi lounaaksikin.

Veriappelsiinimarinoidut broilerifileet

• 5 pientä broilerifilettä
• 1 veriappelsiinin kuori raastettuna ja mehu puristettuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoreita yrttejä (timjamia, basilikaa, persiljaa)
• 2 valkosipulinkynttä

Laitoin eilen illalla kaikki marinadin ainekset Bamixin minileikkuriin ja suurruttelin hetken. Valkosipulin kynnet olisi kannattanut pilkkoa hieman pienemmiksi, ne eivät osuneet leikkurin teriin kovin hyvin. Jätin ne kuitenkin tähän melko raflaavan väriseen marinadiin, sattui todella punainen veriappelsiini. Kaadoin marinadiliemen vakuumirasiaan ja asettelin broilerifileet astiaan, kääntelin niitä niin, että ne olivat kauttaaltaan marinadissa. Laitoin vakuumikannen paikalleen ja otin rasiasta ilmat pois vakumointikoneella. Laitoin rasian jääkaappiin odottamaan tätä päivää. 

Uunijuurekset

• 1 punajuuri
• 2 porkkanaa
• palanen lanttua
• palanen palsternakkaa
• puolikas veriappelsiini lohkoina
• suolaa ja pippuria

Kuorin juurekset ja leikkasin ne noin samankokoisiin paloihin. Asettelin ne uunivuokaan ja lurittelin päälle oliiviöljyä. Ripotin päälle suolaa ja pippuria ja laitoin muutamaan palaan leikatun veriappelsiinin mukaan myös. Kuumensin uunin 200 asteeseen ja laitoin juurekset kypsymään. 

Vihreät linssit

• pieni tetra kypsiä vihreitä linssejä
• 1 pieni punasipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• puolikkaan sitruunan mehu
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria

Jogurttikastike

• purkinpohjallinen turkkilaista jogurttia (noin 1,5 dl)
• puolikkaan sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• ripaus suolaa ja pippuria

Tällä kertaa en keitellyt linssejä, vaan käytin kaapista tetrallisen kypsiä. Kaadoin linssit tetrasta siivilään ja huuhdoin ne kylmällä vedellä. Silppusin sipulin ja kuullotin sitä hetken pannulla. Kun ruoka-aika kaikkiaan lähestyi (juurekset alkoivat olla kypsiä) kuumensin pannua uudelleen ja lisäsin sinne huuhdellut linssit ja maustoin seosta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Sekoitin mukaan hieman voita ja  jätin pannun pienelle liekillä odottamaan aterian kokoamista.

Sekoitin jogurttikastikkeen ainekset purkissa ja lusikoin sen sievempään astiaan. 

Toisella pannulla kuumensin hieman oliiviöljyä ja nokareen voita ja paistoin edellisillasta marinadissa olleet broilerifileet kypsiksi molemmin puolin. 

Kokosin aterian suurelle vadille laittamalla ensin pohjalle linssit, sitten juurekset ja päälle kypsät broilerifileet. Koristelin veriappelsiinilohkoilla ja tuoreilla (ja vähän kuivahtaneillakin) yrteillä. Aivan loistava tuo linssilisäke ja uunijuurekset, kiitos Jennille ohjeesta! Eivätkä omasta tai asiakkaan päästä marinoidut broilerifileetkään hassumpia olleet, oikeastaan ne olivat erittäin hyviä, mureita eivätkä yhtään kuivia. Tämäkin ruoka sopii kuukauden ruokahaasteeseen, sillä siinä oli sitruksia paljon!

Täydellinen talvipäivän keitto

Tänään oli juuri sopiva sää syödä höyryävän kuumaa keittoa. Sellaista, jonka syöminen aiheutti nenän niiskutusta ja kielenpolttamisen vaara oli ilmeinen. Parasta keitossa oli se, ettei sitä varten ollut tarpeen käydä kaupassa, ainekset löytyivät hieman varastoja kaivelemalla. Idean poimin Hannenelta, vaikka lopputulos olikin melko erilainen kuin hänen minestronessaan. Otsikossaan hän jo mainitsee sanan muunneltava, sitä minä tosiaan tein. Ainesosalista on pitkänpuoleinen, mutta tosiaan kaikki olivat sellaisia, joita minulla sattumalta oli kaapeissa, keitosta tuli sellainen omasta tai asiakkaan päästä-tyyppinen. 

Talvipäivän minestrone (6 annosta)

• 1 pussillinen pakastettua soffrittoa (noin 100 g)
• 1 pieni pakasterasia keitettyjä suuria valkoisia papuja
• 1 pieni tölkki kikherneitä
• 3 porkkanaa
• 3 topakkavartista kevätsipulia
• noin 10 nahkeaa kirsikkatomaattia (ei tarvitse olla nahkeita!)
• 1 dl kuivia punaisia linssejä
• 2 dl kuivaa pastaa
• nokare voita
• 300 g porojauhelihaa
• 1 litra vettä
• 1 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 2 rkl tomaattipyrettä
• Mutti-tomaattietikkaa
• 1 rkl portugalilaista kuivattua tomaattimurua
• tuoretta persiljaa ja timjamia

Aloitin ottamalla jauhelihan, soffritton ja valkoiset pavut sulamaan. Etsiskelin kaapeista kikherneet ja punaiset linssit esille, samoin tutkin vihanneslaatikkoa ja kelpuutin sieltä mukaan porkkanoita ja kirsikkatomaatteja. Jäisten aineitten sulaminen otti aikansa, käytimme sen Täydellinen kesä-sarjan katsomiseen. Se oli meille uusi sarjakokemus, hauskan norjalaisen komediasarjan kolmoskausi. Siinäpä hauskaa ajanvietettä! Norjalaisten oma Solsidan. 

Varsinaisen keittopuuhan alkuun silppusin sipulit ja kuorin porkkanat. Siivutin porkkanat ohuiksi viipaleiksi, varoin sormiani, mandoliinini on hurjan terävä. Kuumensin kattilaa hieman ja laitoin sinne sulaneen soffrittokimpaleen (tein soffrittoa lokakuussa Hannelen neuvoin, mutten näköjään olekaan postannut sitä), sipulisilpun ja porkkanaviipaleet. Surrautin kirsikkatomaatit Bamixilla murskaksi ja lisäsin ne kattilaan. Kaadoin mukaan vettä ensin puolisen litraa ja annoin keittopohjan muhia hetkisen, paistoin samaan aikaan pannulla porojauhelihan. Olin ensin aikeissa pyöritellä jauhelihasta pieniä lihapullia, mutta laiskuus iski. 

Sulatin voinokareen pannulla ja kun voin kuohu alkoi muuttua valkoisesta vaaleanruskeaksi, lisäsin jauhelihan pannulle. Murustelin sen puulastalla aivan pieneksi ja paistelin kypsäksi. Maustoin reippaasti suolalla, pippurilla, tomaattipyreellä ja kuivatulla tomaattimurulla. Kun jauhelihamuruissa oli tarpeeksi makua, lisäsin ne keittokattilaan. Sinne päätyivät myös kikherneet, pavut, linssit, punaviini ja vielä puolisen litraa vettä. Keitto kiehui maltillisella lämmöllä muutaman minuutin ennen kuin kumosin joukkoon vielä kuivaa pastaa. 

Kun pasta alkoi olla kypsää, maistelin lientä. Se vaati vielä potkua ja sitä tuli tomaattietikasta, sokerista ja pippurista. Suolaakin piti vielä lisätä. Keittoa tuli kaikkiaan noin 6-8 annosta. Erittäin hyvää talvipäivän syötävää, porojauhelihasta tuli syvää makua, pavut saostivat liemestä hyvän sakeaa ja vaikka tomaattien määrä jäi vähäiseksi, toi tomaattietikka liemeen hyvää potkua. Annosten päälle laitoin vielä hieman tuoretta persiljaa ja timjamia. Kumpikin näistä lempiyrteistäni sopi keittoon erittäin hyvin. Huomenissa syömme loput lämmitettynä, enkä usko että laatu kärsii. 

No nyt tuli hyvät kesäkurret

Kesäkurpitsa on nyt sesongissa ja vaikka CampaSimpukassa on muutama täytettyjen kesäkurrejen ohje, laitan vielä tämän yhden, sillä nyt täytteestä tuli tosi hyvä. Ja hassua kyllä, sitä oli aivan lusikalleen oikea määrä. Yleensä teen kaikkia täytteitä liian paljon. Söimme tätä kivaa ruokaa töissä yhteislounaana, rauhallisen työpäivän etu on se, että tauolla ehtii tehdä ruokaa kaikille. Osa raaka-aineista oli työkaverin kasvimaalta ja osa saatua, sekin edullisti yhteislounasta kummasti. 

Täytetyt kesäkurpitsat 6-7 hengelle

• 3 melko suurta vihreäkuorista kesäkurpitsaa
• 3 uuden sadon sipulia varsineen
• 1 pieni tetra kypsiä punaisia linssejä
• 1 pieni tetra paseerattua tomaattia
• 250 g jauhelihaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pizzayrttimausteseosta (sitä oli työpaikan keittiössä)
• jauhettua paprikaa
• tuoretta basilikaa
• 175 g pussi juustoraastetta

Aloitin laittamalla uunin kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaisin kesäkurpitsat pitkittäin ja raaputin ruokalusikalla puolikkaat veneiksi. Leikkelin irrotettua sisusta hieman pienempiin paloihin. Kolmesta suuresta kesäkurpitsasta tuli niin paljon sisussilppua, että käytin täytteeseen noin 3/4, kaikkea ei olisi saanut mahtumaan. 

Laitoin uunipannulle arkin leivinpaperia ja sutikoin siihen vähän oliiviöljyä. Nostin kurpitsaveneet paperin päälle. Kuusi puolikasta mahtui juuri ja juuri vakiouunin pellille. Luritin veneisiin pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa ja pippuria. Laitoin veneet esikypsymään 200 asteiseen uuniin siksi aikaa, kun valmistin täytettä, noin 20 minuutiksi. 

Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja laitoin silputun kurpitsamassan pannulle kypsymään. Silppu menee kyllä kasaan aika paljon pannulla, joten mitenkään liikaa sitä ei ollut, maustoin sitä kevyesti suolalla ja pippurilla. Kumosin seoksen kulhoon ja huudoin linssit. Sekoitin ne kulhossa kurremassan kanssa. 

Lisäsin pannulle hieman öljyä ja silppusin sipulit, kuullotin niitä hetkisen ja lisäsin pannulle jauhelihan. Pienensin jauheliha murusiksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Kaadoin mukaan paseeratun tomaatin ja sekoittelin taas. Annoin seoksen kypsyä muutamia minuutteja. Maistelin ja lisäsin hieman jauhettua paprikaa. 

Katselin jääkaapin sisältöä sillä mielellä, että olisiko siellä jotain keitokseeni sopivaa, mutta jätin mansikkahillon ja vaahterasiirapin nyt kuitenkin kokeilematta. Toisaalta, eivätkö ne kulinaariset tähtihetket joskus synny erikoisista kokeiluista tai siitä, että tulee kaataneeksi väärästä purkista?

Kun pannulle oli muodostunut melko sakea tomaattinen jauhelihakastike, kaadoin sen kulhoon ja sekoitin kurpitsamassan ja linssien kanssa sekaisin. Maistelin ja maustoin. Täyte tarvitsi aika paljon suolaa, melkein hämmästyttävän paljon. 

Olin ottanut kurpitsaveneet uunista, ne olivat sopivasti hieman kypsyneet, mutteivat mitenkään levahtaneet. Lusikoin veneisiin täytettä ja ihme kyllä, sitä oli aivan lusikalleen sopiva määrä. Ripotin pinnalle juustoraastetta ja sitäkin oli juuri passelisti. 

Paistoin täytettyjä kesäkurreja noin 35-40 minuuttia. Lisänä meillä oli työkaverin kasvimaalta todella hyviä perunoita, paria silliä ja yksinkertaista salaattia. Täyte oli todella onnistunut, muttei sille olisi tehnyt pahaa pieni polte vaikkapa chilin muodossa. Kastikemainen täyte toimii paremmin kuin kuivemmat aineet täytteenä. Jauhelihan olisi voinut hyvin vaihtaa papuihin. Oli kiva tehdä ruokaa työkavereille ja syödä yhdessä.

Turskaa paperissa

Viikonloppuna söimme erään aterian alkuruokana kantarellikeittoa. Olin valmistellut jo pääruoan paperipakettiin ja kuumentanut uunin ja laittettuani alkuruokalautaset tiskariin, nostin pääruoan uuniin kypsymään. Otin ohjeen täältä, mutta unohdin siitä kokonaan tomaatit. Se harmitti minua, sillä arvelen, että olisin pitänyt tomaateista tässä ruoassa. Sen sijaan lisäsin siihen linssejä, sillä laiskamato otti minusta otteen enkä viitsinyt alkaa tehdä jotain muuta lisäkettä kalalle. 

Turskaa kahdelle paperissa

• 200 g ruodotonta turskafilettä (100 g/annos)
• palanen fenkolia ja muutama haituli sitä tillimäistä yrtinnäköistä fenkolin hörhelöä
• 1 ohut uuden sadon sipuli varsineen
• nokare voita
• sahramia (oma lisäykseni)
• pieniä tomaatteja (minä unohdin)
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl Pernod'ta
• 1 dl punaisia linssejä (kuivina)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kiehauta linssit suolatussa vedessä, niiden ei tarvitse tulla ihan kypsiksi. Ota kaksi palaa leivinpaperia ja lusikoi niiden keskelle keko melkein kypsiä punaisia linssejä pediksi kalalle. Nosta kalapalat linssien päälle. Mausta suolalla ja pippurilla, aseta pinnalle nokare voita, fenkolihörhöjä,  muutama sahramihippu, ohuita fenkoliviipaleita ja sipulisilppua. Jos et ole niin huonomuistinen kuin minä, laitat mukaan myös niitä pieniä tomaatteja puolitettuina. Kääri paperi reunoistaan niin, että siitä muodostuu paketti, jätä pieni kaatoaukko, josta lorautat päälle ihan pikkuisen Pernod'ta tai vaikka valkoviiniä, tai vettä, jos et perusta tässä kohtaa alkoholista. Sulje paketit kokonaan. Minä käytän varmistimina paperiliittimiä, niitä voi käyttää uunissa monta kertaa, eivät mene miksikään, kunhan eivät ole muovilla päällystettyjä. Paista paketteja noin 10-15 minuuttia riippuen kalapalan paksuudesta. Linssit olivat hyvä lisäke passelisti kypsyneelle kalalle. 

Ranskalainen linssisalaatti

Meillä on ruokahalu hieman kadoksissa, mutta tein illansuussa pienen linssisalaatin meille ja sepä olikin oikein hyvää. Ohjeen otin täältä. Pienensin ohjetta rutkasti, tuli juuri sopiva kahden huonosyömäisen annos tai yhdelle nälkäiselle. 

Linssisalaatti

• 170 g kypsiä vihreitä linssejä (purkin sisältö ennen valuttamista 250 g)
• 2 pientä uuden sadon sipulia, punainen ja valkoinen
• 1 suuri pekoniviipale
• nippu pinaatinlehtiä
• nippu basilikaa
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl cava-etikkaa (tai omenaviinietikkaa)
• pippuria

Valuta linssit ja jätä ne siivilään odottamaan. Silppua sipulit ja pekoni ja paistele niitä oliiviöljytilkassa sen aikaa, että pekoni on rapeaa. Kaada pannulle valutetut linssit ja sekoittele. Anna linssien lämmetä pannulla. Sekoita kupissa oliiviöljy, sinappi ja etikka kastikkeeksi. Ota pannu pois liedeltä ja sekoita mukaan pinaatit ja basilikat. Sekoittele ja kaada päälle kastike, sekoita taas, mausta pippurilla, pekoni hoitaa suolapuolen. Tarjoa lämpinä tai viilennettynä, ihan kuinka tykkäät. Tosi hyvä lisäkkeeksikin vaikka paistetun kalan kanssa. 

Tour de Francen kuudennen etapin voittajaksi ajoi irlantilainen Daniel Martin, joka tänä vuonna ajaa ensimmäistä kauttaa UAE-tiimissä. Emme ehtineet katsoa etappia juurikaan erilaisten kotihommien takia, mutta aivan lopputapahtumat sentään. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Greg van Avermaet. Froome tekee juuri sitä, mitä arvailinkin, hilautuu kohti kärkeä. Hän on nyt sijalla 14. ja 1 minuutti 2 sekuntia kärjen takana. Huominen etappi on todella pitkä tasamaan etappi, 231 km pitkä. 

Paha mokka

Tänään tein työporukalle ruokaa, oikein hyvää hyvyyttäni. Rakkaudella silppusin ja pilkoin, paistoin ja keitin. Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut, tein keittoa 10 litran kattilalla, kun viimeksi 5 litraa riitti vain kättelyyn. Oioin myös muutamat mutkat turvautumalla pakastetuotteisiin. Se kuoriminen ja pilkkominen kymmenen hengen keittoon ottaa paljon aikaa. 

Kanakeittoa 10 hengelle 

• 1,5 kg broilerin ohutfileitä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl srirachaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 l vettä
• 2 rkl kanafondia
• 1 oranssi paprika
• 2 medium-tulista chiliä
• peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 1 isohkon purjon vaalea osa
• 4 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pussia pakastevihannessuikaleita
• 2 pussia pakastejuuressuikaleita
• 1 tölkki maissia
• 1 tetra kikherneitä
• 1 tetra punaisia linssejä
• 1 tölkki säilöttyä tomaattimurskaa
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• 2 limen mehu
• 4 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 1 puntti tuoretta korianteria
• limelohkoja
• suolaa ja pippuria
• srirachaa

Aloitin kuumentamalla uunin 200 asteeseen ja tekemällä broilerifileille pikamarinadin. Sekoitin kulhossa lorauksen srirachaa, soijakastiketta ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Nostelin ohuet palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin täyttä pellillistä (1,5 kg lihaa on aika paljon) noin 30 minuuttia. Sen aikaa meni, että valmistelin keittopohjan muuten. 

Nyt tosiaan olin hieman oikaiseva emäntä ja ostin kokeiluun pakastevihanneksia ja -juureksia, taisivat olla Apetit-merkkisiä, aamulla lähikaupassa ei ollut valikoimaa kovin paljon. Pilkoin purjon ja kuoritun inkiväärin ja valkosipulit sekä paprikan ja chilit. Auoin säilykkeet valmiiksi ja kuumensin kymmenen litran kattilassa pari litraa vettä ja lorottelin sinne hieman kanafondia. 

Kun vesi kiehui, lisäsin sinne silputut paprikat, inkiväärit, valkosipulit ja purjot. Hetken päästä lisäsin sinne pakastevihannekset ja -juurekset pusseistaan, maissit, kikherneet ja linssit. 

Kurkistelin uuniin broileripalojen perään ja kun ne näyttivät olevan jo jossain määrin kypsiä, nostin pellin pois uunista. Kahdella haarukalla revin ohuet fileet suikaleiksi ja kumosin kaikki suikaleet kattilaan. Lisäsin mukaan tomaattisäilykkeen, kookosmaidon, nuudelikiekot, limen mehun ja puolet korianteripuntista silputtuna. Sekoittelin keittoa varovasti ja annoin sen kypsyä noin kymmenen minuuttia. Maistelin ja lisäsin vielä srirachaa, suolaa ja pippuria. 

Paistoin pellillisen esipaistettuja sämpylöitä, leikkasin loput limet lohkoihin ja nostelin esille lautaset ja lusikat. Vilkaisin Instagramia ja mitä siellä olikaan sopivasti. Tänäänhän oli kansallinen kalakeittopäivä! Ja mitä minä teinkään, no kanakeittoa tietysti.  Paha mokka, sanoi Keith Armstrongkin aikoinaan, mutta työkaverit antoivat synninpäästön ja lusikoivat keittoa ihan tyytyväisinä.