Viiriäisenmunia soijakastikkeessa

Tämä kiva sivuke oli osana eilistä ateriaamme, löysin ohjeen minulle uudesta blogista, The Subversive Table. Näin ohjeita muissakin amerikan-korealaisissa blogeissa, joita luen. Tämä oli kuitenkin se mitä kokeilin. Siinä neuvottiin marinoimaan keitettyjä viiriäisenmunia vuorokausi, mutta niin kauan en malttanut, vaan söimme ne noin 6 tunnin jälkeen. En ole aikoihin ostanut viiriäisenmunia Suomesta niiden korkean hinnan vuoksi, mutta viime Tallinnan reissulta ostin 18 munan rasian, sillä se sattui olemaan edullinen. 

Viiriäisenmunia soijakastikkeessa

• 8 viiriäisenmunaa
• vettä keittämiseen
• lunta jäähdyttämiseen
• 0,5 dl soijakastiketta
• 0,5 dl vettä
• 2 rkl sokeria
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli
• pieni pala punaista chiliä

Keitä viiriäisenmunia 4 minuuttia ja jäähdytä ne nopeasti jäävedessä tai kuten minä, kulhollisessa puhdasta lunta, sitä riittää juuri nyt. Munien jäähtyessä sekoita marinadin ainekset pienessä astiassa, sen kokoisessa, johon munat sopivat hyvin maustumaan ja jonka saa suljettua tiiviisti. Sekoittele lusikalla pohjia myöten, että sokeri liukenee liemeen. 

Kuori jäähtyneen viiriäisenmunat kulhossa veden alla, niin kuori irtoaa helpoiten, eikä pintaan tule koloja. Laita kuoritut viiriäisenmunat marinadiin ja sulje astian kansi. Laita astia jääkaappiin ja koita malttaa ainakin muutama tunti ennen kuin syöt herkut pois. 

Meillä viiriäisenmunat ehtivät marinoitua noin kuusi tuntia. Lusikoin ne pieneen tarjoiluastiaan kastikkeen kera ja söimme ne osana korealaista päivällistä, jonka muina osina oli riisiä malliston pienimmällä riisinkeittimellä, tahmean rapeaa kahteen kertaan friteerattua kanaa ja marinoitua pihviä (tähdenlento eräältä toiselta aterialta). Ja kimchiä oli myös, mutta tällä kertaa kaupallista tuotetta, sillä unnin tuoma oli jo loppu. Sain varmistuksen, että unni osaa tekee hyvää kimchiä! 

Ja mitä tulee näihin soijamarinoituihin viiriäisenmuniin, ne olivat oikein mainioita, pikku tilkka marinadikastiketta mukaan riisiin ja tämmöinen kuvassa kieltämättä oliivilta näyttävä herkku lusikkaan, no jopa oli hyvää. Tämä onnistuu tietysti hyvin kananmunistakin, vaativat pitemmän keitto- ja marinointiajan, eivätkä ole niin sopivia suupaloja, mutta muuten toimii kyllä hyvin. Tahmean rapeat kanapalat tulevat blogiin tuonnempana. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehden alati venyvään listaan korealaisista kokeiluistani. Ja lisäksi vinkkaan Areenassa olevan lyhyen haastatteludokumentin The Fantastic. Se on liikuttava pieni ohjelma, jossa pohjois-korealaiset kertovat siitä miltä on tuntunut katsoa länsimaisia elokuvia. 

Italialainen lihamureke

Kevään klassikot ovat alkaneet, tänään ajettiin Milano-San Remo, La Primavera. Olemme kyllä katsoneet jo aikaisempiakin kisoja, Paris-Nizzaa ja Tirreno-Adriaticoa, mutta en ole ehtinyt kokkailla mitään aiheeseen sopivaa. Tänään aikaa oli ja söimme mukavaa lihamureketta, jossa oli Italiaan vivahtavia ainesosia. Otin ohjeen täältä ja muuntelin sitä hieman. Tein murekkeen annoskoossa ja käytin täytteeksi keitettyjen kananmunien sijaan viiriäisenmunia.

Pienet italialaiset lihamurekkeet

• 400 g naudan jauhelihaa
• palanen kuivaa vaaleaa leipää
• loraus  maitoa
• 1 kananmuna
• ruohosipulia
• 5 cm pätkä ohutta italialaista salamia
• palanen pecorinoa
• 1 dl emmental-raastetta
• suolaa ja pippuria
• voita vuokien voiteluun
• 10 viiriäisen munaa

Keitin viiriäisenmunat ja kuorin ne. Vähimmällä hermojenmenolla pääsee, kun kuorii pikkuiset ohutkuoriset munat veden alla kulhossa, pienet kuorenpalat eivät tartu sormiin. 

Laitoin kuoritut munat talouspaperiarkin päälle kuivahtamaan. Murustelin leipäpalan (pari päivää vanhan ciabattan viipale) kulhoon ja kaadoin päälle lorauksen maitoa. Sekoittelin ja jätin leivän kostumaan maidosta. Silppusin ruohosipulin. Rikoin kananmunan kulhoon ja lisäsin sinne jauhelihan, ruohosipulin, suolaa ja pippuria ja pieniksi kuutioiksi leikatut pecorinon ja salamin, sekä emmentalraasteen. Puristin maitoa pois kostuneesta leivästä ja lisäsin leipämuhjun kulhoon. Sekoitin kaikki ainakset tasaiseksi taikinaksi. Paistoin pienen koepalan ja lisäsin suolaa ja pippuria. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin minikokoiset leipävuokani, noin 1,5 dl vetoiset voinokareella. Taputtelin vuokien pohjalle kerroksen mureketaikinaa ja asettelin päälle kaksi viiriäisenmunaa/vuoka. Jaoin lopun taikinan vuokiin viiriäisenmunien päälle ja tasoittelin pinnat tasaisiksi. 

Laitoin minivuoat uuniin pellille leivinpaperin päälle siltä varalta, että taikina jotenkin pursuisi ylitse. Paistoin minimurekkeita noin 20 minuuttia ja mittaisin sisälämmön. Se oli jo 68 astetta, joka oli tavoitteenakin.

Tarjosin lisäkkeenä orzo-pastaa ja pienistä kumatotomaateista keittämääni marinara-kastiketta, sekä veriappelsiini-mozzarellasalaattia.

Kauniissa säässä keväisessä Italiassa ajetun La Primaveran voittajaksi itsensä ajoi ranskalainen Julian Alaphilippe. Toivoin Peter Saganin voittoa, mutta sitä ei siis tullut, viimeiset sadat metrit menivät ihme kiemurteluksi Peterillä, eikä hän sitten saanut enää kiriä käyntiin. Tämän vuoden suosikkeja en muuten ole vielä ehtinyt ajatella, mutten pistäisi pahakseni, jos Simon Yatesilla olisi oikein hyvä kausi. 

Tapaksilla alkuun

Kaksi vuotta sitten aloitin vuotuisen Espanja-haasteen tekemällä työporukalle ruokaa mökkiolosuhteissa, tuntuu että vieläkin hiki nouse otsalle, kun muistelee sitä 7 lihakilon grillaamista ja churrojen paistoa 18 hengelle. Tänä vuonnakin olen La Vueltan ensimmäisenä päivänä muonittajana samalle porukalle hieman laajennettuna, tällä kertaa vietämme läksiäisiä. Suunnittelin menun niin, että voin valmistaa kaiken edellispäivänä ja saman päivän aamuna, eikä kuumana tarjottavaa ruokaa ole tarjolla. Mikään päivän ruoasta ei ole leimallisesti espanjalaista, joten saadakseni tälle päivälle kuitenkin Espanja-haasteen mukaisen postauksen, tein jo eilen tapas-annoksen, jolla kuittasimme kiireisen päivän aterian. Otin ohjeen tähän suupalaan aiemmilta vuosilta tutusta L'Exquisit-blogista.

Tapas viiriäisenmunista ja serranonkinkusta

• 12 viiriäisenmunaa
• 6 viipaletta serranonkinkkua
• puolikuivia tomaatinpuolikkaita
• timjamia
• kuminansiemeniä
• maldonsuolaa

Meillä oli sattumalta jääkaapissa pussinpohja hyviä puolikuivia tomaatteja, joita silloin tällöin ostan Lidlistä, ne taitavat olla Italia-sarjaa, muttei se ole niin nokonuukaa.

Keitin viiriäisenmunat ja kuorin ne veden alla, sillä tapaa eivät hermot ole riekaleina toisen munan kohdalla. En siis sukellellut missään uima-altaassa, vaan pidin käsiä kattilassa veden alla ja kuorin viiriäisenmunat siellä ja nostin sitten kuoritut munat talouspaperiarkille kuivahtamaan.

Laitoin pieneen kuppiin maldonsuolaa, timjaminlehtiä (minulla ei ollut kuivattua timjamia) ja murskattuja kuminansiemeniä. Pyöritin viiriäisenmunia tässä mausteseoksessa hyvin kevyesti. 

Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja taittelin ne pieniksi nyyteiksi ja leikkasin kuusi tomaattipalaa puoliksi. Pistelin tapastikkuihin ensin kinkkuviipanyytin, sitten maustetun viiriäisenmunan ja viimeiseksi puolikuivan tomaattipalan. Pinnalle tiputtelin hieman oliiviöljyä ja kuivattua tomaattimaustetta. 

Antti sai näiden kanssa lasillisen punaviiniä, minä sain mehua, sillä edessä oli yövuoro. Kyllä se Espanja-haaste näilläkin lähti liikkeelle, joskin vuorokauden etuajassa. 

Viime vuonna olimme reitin varrella katsomassa kisaa, oli todella kuumaa ja tukalaa paikoin. Tänä vuonna lämpimään säähän on saanut tottua täällä Suomessakin, mutta aivan niin kuumaa ei sentään ole ollut. Nyt on siis edessä vuoden viimeinen kolmesta ruokahaasteesta ja tavoitteena on nauttia mahdollisimman useana kisan 21 päivästä jotain espanjalaista ruokaa tai juomaa. 

Tämän vuoden Vueltassa on monta suosikkiani, kuten Peter Sagan, Vincenzo Nibali ja Nairo Quintana. Toivon kisasta mielenkiintoista ja jännittävää. Vueltalle ovat ominaisia karmeat loppunousut vuorietapeilla ja usein tämä kilpailu muodostuu paljon paremmaksi kuin alkuasetelmista ja lähtölistasta tohtisi toivoakaan. Pääsemme katsomaan vasta sunnuntaina tallenteelta miten ensimmäisessä etapissa käy. Kyseessä on 8 km mittainen henkilökohtainen aika-ajo Malagassa, se toimii sopivasti kisaesittelynä. 

Kaappientyhjennysvohveleita

Menossa ovat olleet jälleen kaappientyhjennysviikot, olemme ostaneet mahdollisimman vähän ruokaa ja käytämme kaikenlaisia loppuja, pikkupussukoita ja purkinpohjia. Viime sunnuntaina söimme vohveleita, joiden päälle kasasimme herkkuja siihen malliin, ettei olisi arvannut olevan kaapintyhjennysruokaa. 

Juustoiset vohvelit (6 kpl)

• 2,5 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1/4 tl ruokasoodaa
• 1/2 tl suolaa
• 2 rkl sulatettua voita
• 0,5 dl raastettua parmesaania, gruyereä tai muuta mieluista juustoa
• hieman voita paistamiseen

Päälliset

• viiriäisenmunia + tryffelisuolaa
• jokiravunpyrstöjä
• muikun mätiä
• punasipulia
• turkkilaista jogurttia
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Aloitin tekemällä vohvelitaikinan turpoamaan. Sekoitin kaikki ainekset lukuunottamatta paistamisvoita pienessä kannussa tasaiseksi taikinaksi. Taikinan tekeytyessä keitin viiriäisenmunia ja kuorin ne keittokattilassa, kun ne olivat valmiita. Laskin kattilaan kylmää vettä ja siellä veden alla viiriäisenmunat saa helposti kuorittua ilman, että menee hermot. Halkaisin munat juustolangalla puolikkaiksi. 

Laitoin pieniin astioihin silputtua punasipulia, muikunmädin, hieman jokiravunpyrstöjä ja viimeiseen kuppiin valutettua turkkilaista jogurttia suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla maustettuna. Meillä ei ollutkaan yhtään smetanaa, joten korvasin sen tällä paksulla jogurtilla. 

Kuumensin vohveliraudan ja sutikoin paistokoloihin hieman voita. Meidän vohveliraudalla tulee kaksi vohvelia kerrallaan ja lusikoin niille kaksi suurta lusikallista taikinaa. Painoin kannen kiinni ja koitin malttaa odottaa merkkivalon vaihtumista, en koskaan muista kumpi pitää palaa missäkin vaiheessa, punainen ja vihreä valo. Tällä kertaa en laittanut liikaa taikinaa kuin viimeiseen erään, mutta tulva ei ollut kovin paha. Vannon, että siivosin raudan paistamisen ja jäähtymisen jälkeen kunnolla.

Annokseen lusikoimme mieluisia päällisiä, lue: kaikkia. Jaksoimme kumpikin kaksi vohvelia, joten kaksi jäi tähteeksi. Voisin vielä kolmanneksen pienentää taikinaa niin, että siitä tulisi neljä vohvelia yhteensä. Parmesaani maistui mukavasti vohveleissa ja päällisissä nyt ei voinut mitään vikaa ollakaan. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, koska minä voin. 

Erittäin leväperäistä salaatin valmistamista

Nyt kaikki CampaKeittiön kikkailut on kikkailtu tältä vuodelta, ei enää sirkulaattoria eikä vakumointia, ei sifonia,  ei painekattilointia tai haudutuspatoja. Big Green Eggkin on hautautunut lumeen. Ei liekitetä, ei friteerata, ei kääritä mitään levään, ei tehdä kakkua riisinkeittimessä eikä jahdata keittiöpeikkoja. 

Tämän vuoden viimeiseksi ruokajutuksi tulee tähdenlento. Kerään niitä CampaSimpukan yläreunan Tähdenlennot-välilehdelle. Sieltä voi vilkuilla mitä kaikkea meillä nyhjätään tyhjästä tai hävikin välttämisen nimissä kutsutaan päivälliseksi. Jos olet sitä mieltä, että Cobb-salaatti on tasan yhdenlainen ilman mitään virittelyitä, en suosittele lukemisen jatkamista. 

Vuoden viimeistä ateriaa tehdessäni tein pienimuotoisen ratsian jääkaappiin. Menin perä edellä puuhun, päätin tehdä salaatin johon tunkisin sitä sun tätä ja sanoa sitä sitten rohkeasti Cobb-salaatiksi. Vähän erilaiseksi, mutta kumminkin Cobb-salaatiksi. Kuka minua siitä vetää tilille? Ei kukaan. Voisin minä sanoa aikaansaannostani kalkkuna-fetasalaatiksikin, mutta Cobb-salaatti kuulostaa paremmalta. Paria ainesta salaattini huusi, joten kävin erittäin pikaisesti kaupassa, vaikkei minun enää tänä vuonna pitänyt. Salaatinkastikkeen ohjeen otin täältä, sillä pitää minun jossain asiassa olla tottelevainenkin. Yleensä en edes tee salaatille kastiketta, ellei pientä oliiviöljyn ja sitruunamehun pippuroitua seosta sanota sellaiseksi. Oikeastaan sanotaan, joten perun puheeni. 

Cobb-salaatti (ei sovellu puritaaneille)

• kalkkunaa
• keitettyjä viiriäisen munia
• salaatinlehtiä
• avokadoa
• maissia
• papusekoitusta
• pekonia
• fetaa
• tomaatteja
• kurkkua
• timjamia

Salaatin kastike josta ei pitäisi tulla sanomista

• 0,5 dl avokadoöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 rkl liraus sitruunamehua
• 1 rkl vettä
• 1 pieni valkosipulinkynsi
• 0,5 rkl Worcestershire-kastiketta
• 0,5 rkl Dijon-sinappia
• 1 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• ripaus pippuria

Kuten lupasin, ei kikkailua. Vain salaattiin tulevien ainesten pilkkomista ja sommittelua vadille.  Kalkkuna salaattiin oli peräisin sous vide-kypsennetystä fileestä. Halusin saada vuoden viimeisen #jotainpyöreää-kuvan instagramiin, joten tarjoiluastiaksi valikoitui uusi puinen vati, jonka ostimme Höyrygallerian Emalipuu-kaupasta.

Salaatin kastikkeen pienensin lähdeblogin määristä noin puoleen. Sekoitin kastikkeen lasipurkissa ravistellen ja lurittelimme kastiketta oman maun mukaan annoksiimme, ettei salaatti vety liikaa. Kyllä tällä pystyi odottelemaan vuoden vaihtumista. 

Tähdenlentoaamiainen

Söimme eilen poron ulkofilettä sous vide, se onnistui mainiosti. Vaikka annoksessa oli lihaa vain noin 130 g, oli sekin hieman liikaa, joten leikkasimme lopun fileen ohuiksi viipaleiksi ja käytin ne tänä aamuna tähdenlentoaamiaseen.

Poron ulkofilee vasta menossa vakuumiin.

French toast pihvillä ja viiriäisenmunilla

• 2 viipaletta paahtoleipää
• 6 viiriäisenmunaa
• 2 viipaletta queso frescoa
• nokare voita
• 1 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• muutamia viipaleita eilistä poron ulkofilettä

Sekoitin maitoon kaksi viiriäisenmunaa ja maustoin seoksen suolalla ja pippurilla. Leikkasin juustosta kaksi viipaletta ja laitoin kaksi pannua kuumenemaan, toiselle laitoin hieman oliiviöljyä ja toiselle voita. Paistoin voisella pannulla maustetussa maidossa kasteltuja paahtoleipäviipaleita ja neljä viiriäisenmunaa. Öljyisellä pannulla paistoin juustoviipaleet. Viiriäisenmunia käytin, koska ne olivat jo käyttöä vaille, tietysti kananmuna kävisi yhtä hyvin.

Kokosin annokset laittamalla ensin leivälle paistetun juustoviipaleen, siihen päälle ohuita pihvipaloja, viiriäisenmunat ja tuoretta timjamia. Päälle vielä pippuria myllystä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään leftovers-aiheista postauksiamme. 

Haastevapaapäivän perunapannu

Aamulla näin 52 Weeks of Deliciousness-blogissa tehdyn perunapannun kuvan. Anne kertoi saaneensa idean Gastronaatilta, tuolta vehnäjuurileipomisen inspiraatiolähteeltämme. Minä päätin ottaa ohjeen pohjaksi, kun sommittelisin päivällisen tänä Ranska-haasteen toisena vapaapäivänä. Annen tekemä perunapannu toimi grilliruoan lisäkkeenä, minä tein pannustani koko aterian lisäilemällä vähän sitä ja vähän tätä.

Perunapannu Sadun, Annen ja vielä Sarinkin tapaan kahdelle

• 8 pienehköä uudensadon siikliperunaa
• 2 Wilhelm-grillimakkaraa
• pätkä kesäkurpitsaa
• 8 kirsikkatomaattia
• 1 sipuli (ei ollut enempää)
• palanen fetaa
• 12 viiriäisenmunaa
• kapriksia purkinloppu
• tuoreita yrttejä: sipulin ja valkosipulinvarsia, ruohosipulia, basilikaa, oreganoa, timjamia
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua

Pesin perunat ja leikkasin ne muutamaan viipaleeseen. Kypsensin viipaleet höyryssä juuri ja juuri kypsiksi. Voitelin uunivuoan kevyesti oliiviööljyllä ja kuumensin uunin 180 asteeseen kiertoilmalla. Leikkasin makkarat ja kesäkurpitsan pieniksi kuutioiksi, tomaatit puolikkaiksi ja ainokaisen sipulin muutamaan palaan ja yrtit silpuksi.

Rikoin viiriäisenmunat munakennoon, sillä en aikonut paistaa niitä niin kauan kuin muita aineksia ja viiriäisenmunien rikkomisessa menee hermot, eikä niitä saa nopeasti rikottua puolivalmiin ruoan pinnalle. Keräsin muut ainekset vuokaan, sekoittelin, murustelin pinnalle fetan ja ripottelin päälle suolaa ja pippuria. Puristin vielä pinnalle hieman sitruunamehua.

Paistoin vuokaa noin 30 minuuttia ja nostin sen uunista. Sopivan kokoisella lusikalla nostelin rikotut viiriäisenmunat vuokaan muiden ainesten päälle ja paistoin vielä noin 10 minuuttia. Tämä oli hauska  tähdenlentoruoka, kaikenlaista pientä ja loppua sain menemään siihen. 

Ankkaa salaatissa

Kaupallinen yhteistyö, Solera.

CampaKeittiön seitsemännen ranskalaisen ruokahaasteen aloittaa Mamangerie-blogista löytämäni kesäinen salaatti, jossa on monenlaista herkkua. Sovelsin ohjetta sen verran, ettei minun tarvinnut lähteä kauppaan, vaan käytin varastojani. 

Ankka + salaatti = ankkasalaatti

• 2 ankanrintaa
• suolaa ja pippuria
• erilaisia salaatinlehtiä kasvihuoneesta ja kulatungasta
• basilikaa
• ruohosipulia
• 8 viiriäisenmunaa
• 6 viipaletta bresaolaa
• 2 nektariinia
• kourallinen pähkinöitä

Salaatinkastike

• 1 rkl appelsiinivettä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl balsamiviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• suolaa ja pippuria

Keitin viiriäisenmunat, joita minulla onkin nyt melko mittava varasto. Viiriäisenmunia ei tarvitse keittää kuin 2-3 minuuttia ja jättää ne sitten hetkeksi kuumaan veteen, jonka jälkeen ne ovat juuri ja juuri kypsiä. Keräsin salaatinlehdet ja yrtit odottamaan. 

Leikkasin ankarintojen nahkapuoleen ristikot ja laitoin palat ristikkopuoli alaspäin kylmälle pannulle, jota aloin pikkuhiljaa lämmittää. Paistoin ankanrintojen nahkapuolta noin 12 minuuttia, jossa ajassa rasva suli ja pinnasta tuli rapea. Paistoin rintojen toista puolta noin 3-4 minuuttia ja nostin sitten palat suuren folioarkin päälle, ripotin pinnalle suolaa ja pippuria ja käärin folion tiukaksi paketiksi.  Liha sai asettua paketissa noin vartin verran. 

Lihanlepuutusajan käytin hyödyllisesti paahtamalla pähkinät kuivalla pannulla ja samaan aikaan tappelemalla kuoret keitetyistä viiriäisenmunista. Halkaisin viiriäisenmunat kahtia juustolangalla.

Asettelin vadille alimmaksi valikoiman salaatinlehtiä, siinä oli aivan tavallista rapeaa salaattia, rucolaa ja viinisuolaheinää. Salaatinlehtien päälle lohkoin kaksi nektariinia, sillä alkuperäisohjeen persikoita minulla ei ollutkaan. Nektariini passasi yhtä hyvin. Sijoittelin viiriäisenmunanpuolikkaat vadille ja revin muutaman viipaleen bresaolaa mukaan. Sekoitin kupissa salaatinkastikkeen ainekset keskenään. 

Avasin foliopaketin ja leikkasin ankanrinnat ohuiksi viipaleiksi. Liha oli juuri sopivan kypsää ja hennon vaaleanpunaista keskeltä. Nostin viipaleet salaatinlehtien päälle, ripotin vadille paahdetut pähkinät ja yrtit ja kaadoin kastikkeen koko komeuden päälle. 

Ruokajuomana meillä oli Soleralta saamamme näytepullo roséviiniä. Les Dauphins on viini, jossa on juuri sopivaa kepeyttä ja kunnolla viilennettynä se maistui salaatin parina aivan loistavalta. Koska kyseinen pullo ei siis ollut itse ostamamme, sitä koskevat mahdolliset kommentit joudun poistamaan ollakseni kuuliainen blogaani. Ostaisin tätä viiniä kyllä omilla pennosillanikin. Saman tuottajan punaviiniä olemme ostaneetkin, mutta roséviiniä en ollut aikaisemmin kokeillut.

Ankkasalaatti oli yksi parhaimmista ruoka-annoksista, joita olen valmistanut. Eikä se näyttänytkään hassummalta! 

Tour de France alkoi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla. Thomas Voecklerille tämä on viimeinen suuri ympäriajo, hän päättää vuonna 2001 alkaneen ammattilaisuransa tämän vuoden Tour de Franceen. 

Ikävää, että Düsseldorfissa oli sateinen päivä ja siitä johtuen reitti oli liukas ja vaativa. Alejandro Valverde ajatui mellakka-aitaan ja hänen kisansa oli sitten siinä. Aika-ajon ykköseksi ajoi Geraint Thomas ja niin hän sai ylleen johtajan keltaisen paidan. Chris Froome oli kuudentena ja minun ikisuosikkini Alberto Contador sijalla 68 ja Nairo Quintana sijalla 53!

Aamiaisruudut

Ilokseni huomasin puff pastry-rullia Lidlissä ja ostin niitä heti varastoon muutamia. Välillä sellaisille on käyttöä. En tiedä ovatko ne tulleet vakiovalikoimaan, vai onko vain hetken aikaa saatavilla. Tein taikinasta ja lopuista Italiaan viittaavista raaka-aineista pieniä aamiaisruutuja.

Makeat ja suolaiset aamiaisruudut

• 1 rulla puff pastrya 
• 2 rkl ricottaa
• 1 rkl tomaattipestoa
• puolikas tomaatti oikein ohuina viipaleina
• 2 viipaletta savuporoa
• 6 viiriäisen munaa
• 3 pientä mozzarellapalloa
• pippuria
• puolikas päärynä ohuina viipaleina
• 2 rkl mascarponea
• 1 tl sokeria + vähän koristeluun
• ripaus kanelia

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Levitin taikinan auki rullalta leivinpaperin päälle. Tein sille 3 x4 pyöreää painaumaa terävällä stanssilla, mutten erityisesti koittanut painaa sitä kokonaan taikinan läpi. Tein pyörylöiden ympärille pizzaleikkurilla kevyen ruudukon. 

Puoleen neliöistä (joiden keskellä oli ympyrät) levitin ricottan ja peston sekoitusta. Siihen päälle tälläsin oikein ohuet viipaleet tomaattia, joita olin pitänyt hetken talouspaperiarkin päällä, jotta niistä lähti kosteutta. Tomaatin päälle asetin pienen palan savuporoa, mozzarellapalaset ja viiriäisenmunan keltuaisen. Sepä olikin sottaista hommaa, erotella keltuaiset. En onnistunut ihan joka kerta, mutta rikon munat kuppiin, josta sitten käytin seosta taikinapalojen reunojen voiteluun. Ripautin ruutujen päälle hieman pippuria.

Makeitten versioiden pinnan sivelin sokerilla makeutetulla mascarponella ja sen päälle asetin muutaman ohuen viipaleen päärynää. Pinnalle sokeria ja kanelia ja reunat sitten viiriäisen munalla voideltuna. 

Paistoin ruutuja noin 15 minuuttia, kunnes olivat kypsiä. Leikkasin ruudut irti toisistaan kuumina. Olivat kiva aamupala. Loput napsimme päivän kuluessa ohikulkiessamme. Aion käyttää yhden pakastamistani taikinoista myöhemmin Beef Wellingtonin tekemiseen, en ole tehnyt sitä kuin kerran, eikä silloin käyttämäni taikina ollut parasta mahdollista. 

Giro d'Italian 12. etappi on pienellä nousulla höystetty tasamaan etappi, koko kilpailun pisin. Mittaa sillä on älyttömät 229 km. Tiedossa on mitä todennäköisimmin massakiri, mutta sitten sen näkee alkuillasta, mikäli pääsee telkkarin ääreen. Minä pääsen vasta töiden jälkeen. Tällä tietoa Eurosport näyttää etapilta pitkän lähetyksen, jo kello 14.15 alkaen. Sitä ennen voi seurailla jo, miten Kaliforniassa sujuu, kun AMGEN Tour of California jatkuu jo useatta päivää. Siellä näyttäisi olevan melkoiset kirimiesten onnenpäivät, suuri joukko nimekkäitä rynnijöitä on koolla. 

Tunkutarjotin

Näin kuvan Nannan komeasta herkkulaudasta, jolla oli kaikkea hyvää. Minulla ei ollut oikein ajatuksia siitä, mitä me söisimme pääsiäissunnuntaina, mutta kuva jäi kummittelemaan mieleeni. Arvelin, että vaikka minulla ei ollutkaan lohta savustettavaksi, saisin varmaan kerättyä kaikenlaista herkkua tarjottimelle minäkin. 

Tunkutarjotin

• deviled eggs (ohje tuonnempana)
• sumakkiperunat (ohje myös tuonnempana tai täällä)
• keitettyjä viiriäisen munia
• puolikas punasipuli (ei ollut enempää)
• puolikas punainen paprika (olisi ollut enemmänkin, mutta koitin pitää kohtuutta, turhaan)
• 150 g graavilohta
• valmista tillikastiketta (Lidl)
• mustia oliiveja (kuka hitto ostanut meille kivettömiä?)
• minikokoisia mozzarellapalloja
• pitkulaisia kirsikkatomaatteja (tai onko niillä joku oma nimensä)
• minikurkkuja
• bresaolaa
• salaatinlehtiä (mutta vain koristeeksi)
• basilikaa

Deviled eggs elikkäs paholaisen munat

• 3 kananmunaa keitettynä (tai niin paljon kuin nyt aiotkaan tehdä)
• virolaista mainiota majoneesia (varmaan joku Helmanssikin käy)
• srirachaa
• dijonsinappia (unohdin)
• muutama kapris silputtuna
• sardellifileitä silputtuna
• paprikajauhetta

Otin ohjeen Hesarin ruokaliitteestä, oli sellainen harvinainen tilanne, että Antti kiikutti oikein paperisen lehden sivun minulle ja esitti toiveen, jotta voisiko tämmöisiä tehdä. Olihan se pakko. Halkaisin keitetyt kananmunat juustolangalla, se onkin kätevä siihen. Veitsi tahtoo tähmääntyä keltuaisesta ja pinnasta ei tule siistiä useamman halkaisuoperaation jälkeen. Metallinen juustolanka tekee homman siististi. 

Otin pyöreäpesäisellä lusikalla keltuaisen puolikkaat irti ja laitoin ne kulhoon. Lisäsin sinne summamutikassa majoneesia, srirachaa, silputut kaprikset ja sardellifileet. Sekoitin ja lusikoin täytettä kananmunan valkuaisten koloihin. Tilli olisi ollut  kiva koriste, mutta minulla ei ollut tilliä, joten basilikalla mentiin. Ripotin hieman paprikajauhetta päälle. 

Sumakkiperunat

• 6 puikulaperunaa
• 1 rkl sumakkia
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen (minulla 180 astetta kiertoilmalla, tiedätte kyllä miksi). Pesin perunat ja leikkasin ne kolmeen palaseen. Öljysin ne ja ripottelin niille sumakkijauhetta ja suolaa. Paistoin perunoita noin 35 minuuttia ja lapioin ne sitten lämpiminä tunkutarjottimelle. Ohje on Kamera ja kauha-blogista, jossa on luotto-ohjeita toisensa perään.

Asettelu

Laitoin suuria salaatinlehtiä metalliselle tarjottimelle, jonka arvelin olevan meille sopivan kokoinen. Luonnollisesti silmät söivät enemmän kuin vatsa veti lopulta. Sommittelin tarjottimelle omiin pikku kekoihinsa pannulla käytetyt paprikalohkot ja sipulisuikaleet, mozzarellapallot, graavilohen, bresaolan, sumakkiperunat, paholaisen munat, viiriäisen munat, tomaatit, oliivit, pikkukurkut ja tillikastikkeen pienessä kupissa. Mitä täydempi, sen parempi. Mutta emme me jaksaneet syödä ihan kaikkea. Loput piti rasioida illempaa varten. 

Hei me kevennetään!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Solera

Tapaninpäivänä minun jouluruokakiintiöni on yleensä jo aivan tapissa. Söimme lounaalla hernekeittoa, jossa oli postimerkin kokoinen pala kinkkua ja patruuna ilokaasua, voi miten kevyttä! Päivällisen virkaa toimitti 40 grammaa kaviaaria lisukkeineen. Tästähän ei voi muu alkaa kuin uusi kevyt elämä!

Kävimme lokakuussa ennen Alankomaiden kiertuetta Helsingin Etelärannassa Finlandia Caviarissa maistamassa erilaisia kaviaareja ja vaikka kukkaro siellä keveni melkoisesti, oli makuelämys kyllä hieno. Viime Helsingin reissulla kävimme liikkeessä ostamassa minimaaliset rasiat tuota mustaa herkkua kotiin tuotavaksi, sillä oli juuri sopivan viileä sää kylmää vaativien ruokien kuljettamiseen. 

Eilen sommittelimme ihan itse kaviaaritarjoilun ja kuittasimme sillä koko ruokailun. Juomana meillä oli Soleralta saatu Hardys Crest-kuohuviini. Mikäli sinulla sattuisi olemaan jotain kommentoimista juuri tästä juomasta, niin ole kiltti ja laita sähköposti (mielipiteet siis kiinnostavat kyllä), sillä sitä koskeva kommentti postaukseen minun pitäisi ikävä kyllä poistaa. Muuten kaikki kommentointi on enemmän kuin tervetullutta, kuten aina. 

Nyt kun lunta oli kerrankin ulkona, kaappasimme puhdasta lunta metalliseen vatiin. Minihangen päälle asettelimme neljä pientä rasiaa kaviaaria. Jokaisessa oli 10 g, asetimme purnukat vaaleammasta ja isorakenteisesta tummempaan ja pienirakenteisempaan päin. Lisäksi meillä oli keitettyjä viiriäisen munia (muistimerkiksi itselleni, että 4 minuuttia riittää mainiosti viiriäisenmunan keittämiseen ja mansikkaleikkurilla ne saa helposti ohuiksi viipaleiksi), smetanaa, hienoksi silputtua punasipulia ja minimaalinen purkki tryffelivoita Annan kaupasta. Valkoisen paahtoleivän leikkasimme reunattomiksi ja neljään pieneen palaan. 

Tälläkin kertaa pidin eniten mustimmasta ja pienirakeisimmasta kaviaarista, mutta jokainen niistä oli tietysti hyvää kuin mikä. Noista 40 grammasta lisukkeineen olisi riittänyt alkuruoaksi tai muuten vain maisteluun oikein hyvin neljälle, tai kuudellekin, jolloin hinta ei enää olisi niin kirpaiseva. Nuo neljä 10 gramman pakkausta maksoivat Finlandia Caviarissa 65 euroa. 

Kaapintyhjennysquiche

Jääkaapista täytyi käyttää tuotteita pois ja syödäkin piti. Jotain oli liikaa, jotain ei ollenkaan. Lopputuloksena oli lohipiirakka, jossa ei ollut sitten niin mitään vikaa! Käytettävänä oli purkinpohja kermaa, kaksi pakettia viiriäisenmunia (muttei lainkaan kananmunia, ne menivät jo kakkuun edellisenä päivänä), juustokannikoita ja avattu paketti graavilohta, jota emme ehtisi syödä ennen reissuunlähtöä. Etsin ensin piirakkapohjaohjetta, johon ei tulisi kananmunaa, joita ei siis ollut talossa, mutta muistin ne viiriäisenmunat. 

Googlaamalla sain selville, että noin 5 viiriäisenmunaa vastaa yhtä kananmunaa ja niinhän se nyt järjenkin mukaan suurinpiirtein olisi. Siispä saatoin käyttää Everyday Flavors-blogin ohjetta, johon Google hyvää hyvyyttään tarjosi minulle käännöksen puolasta englanniksi. Listasta löytyi kyllä skottigaeli ja sundaneesi, muttei suomea, mistä hieman närkästyin. Toisaalta, nämä käännökset ovat useimmiten kyllä liian hauskoja arkipäivään. Englanniksi aineista ja määristä saa selkoa ja muut hassut kohdat voi ohittaa hymyllä. Tämän kielipoliittisen syrjinnän tähden minäkin rupesin heti soveltamaan minkä kerkisin. 

Lohipiirakka

Pohja

• 230 g vehnäjauhoja
• 120 g kylmää voita
• pikkuise  cheddarraastetta
• 5 viiriäisenmunaa
• 1 tl suolaa
• 1 rkl kylmää vettä

Täyte

• 1 sipuli
• 1,5 dl kermaa (enempiä ei ollut)
• 8 viiriäisenmunaa
• 2 tl dijonsinappia (enkä laittanut)
• juustopaloja raastettuna, noin 100 g yhteensä (minun lisäykseni)
• muutama graavilohiviipale
• pippuria
• ripaus suolaa
• loput viiriäisen  munat rikottuina täytteen päälle (minun lisäykseni)
• tuoretta tai kuivattua tilliä (ei meillä ollutkaan tilliä)

Leikkasin kylmän voin pikkukuutioiksi ja mittasin jauhot ja suolan kulhoon. Nypin sormin voin jauhoihin niin, että koostumus muistutti hiekkaa. Lisäsin mukaan juustoraasteen ja viiriäisenmunat, jotka ovat viheliäisiä kuoria keitettyinä ja raakoina ne vasta pistävätkin vastaan ja koko ajan mukaan meinaa tulla pieniä kuorenpaloja. Siksi rikoin ne pikkukuppiin enkä suoraan taikinaan. Ei se muutenkaan olisi viisasta mahdollisen pilallisen munan vuoksi, mutta en aina viitsi olla niin huolellinen. Onni on toistaiseksi ollut myötä. Sekoitin ainekset ja lisäsin ihan pikkutilkan kylmää vettä. Sain muodostettua aineksista tasaisen taikinan, jonka käärin kelmuun ja laitoin jääkaappiin noin puoleksi tunniksi miettimään kaikkia tekosiaan. Ei niitä kyllä paljon ollut ehtinyt kertyä, kun oli ollut olemassakin niin vähän aikaa, mutta kumminkin.

Kuumensin uunin 170 °C asteeseen kiertoilmalla (ohje sanoo kyllä 180 °F, mutta en tietenkään usko nut sitä) ja etsiskelin esille kaikki täytteen ainekset. Kaulitsin pohjan pitkulaiseksi levyksi, halusin käyttää kaunista suorakaiteenmuotoista irtopohjavuokaani. Voitelin kevyesti vuoan, kun en muistanut meinaako siihen tekeleet tarttua voitelematta. Asettelin levyn vuokaan ja painelin taikinan pohjalle ja reunoille, jätin hieman taikinaa ylettymään vuoan reunojen ylitse, käytin brittikokki James Martinin vinkkiä. Minnehän sekin mies on kadonnut, ei näy juuri nykyään kokkiohjelmissa? Mutta eipä oikeastaan näy kokkiohjelmiakaan, ellei kaikkia kymmeniä Jamie Oliverin ja Gordon Ramsayn ohjelmia oteta huomioon. On nekin ihan kyllä ihan ok äijiä, ei siinä mitään. Gordon saisi huutaa minulle kitarisat täristen ihan hyvin. Keittiössä. 

Asiaan. Jätin siis hieman taikinaa vuoan reunojen yli ja taitoin se kevyesti ulkopuolelle, pistelin pohjaa kalapiikillä sieltä täältä. Asetin taikinapohjan päälle leivinpaperipalan ja ripottelin sille ylisievät keraamiset piirakkapainoni. Niitä tekisi joka kerta mieli maistaa, edes yksi, mutta olen pysytellyt järjissäni siltä osin. Myös kuivat herneet tai riisi käy painoksi, niitä voi käyttää tässä tarkoituksessa monta kertaa (niitä ei tee mieli maistaa), kippaa vaan jäähtymisen jälkeen takaisin pussiin tai purkkiin. Esipaistoin pohjaa noin 20 minuuttia. Vartin kohdalla otin pohjan uunista siksi aikaa, että poistin painot ja paperin ja paistoin vielä viisi minuuttia. Jäähdytin pohjaa sitten hetkisen ja heti kun näppini antoivat myöten koskea vuokaan, leikkasin terävällä veitsellä vuoan reunaa myöten ylitaivutetun taikinan. Näin reunasta tuli siisti, eikä se sitten loppupaistamisessa enää kutistuisi. Kai, toivottavasti, fingers crossed. (ei kutistunut)

Esipaistamisen aikana olin rikkonut kahdeksan viiriäisenmunista kulhoon, lisännyt sinne kermaa ja raastanut mukaan jääkaapin juustoaarteita, esimerkiksi oikein hyvää, kipakkaa cheddaria ja sitten jotain, jossa ei lukenut mitään tunnistetietoja, mutta elossa se oli. Muttei liian elossa, jos tiedätte mitä tarkoitan. Mukaan ei päässyt myöskään mitään ulkojuustoja. Silppusin mukaan pienen sipulinkin ja sekoitin täytteen tasaiseksi ja ripautin sinne suolaa ja pippuria. 

Kun pohja oli jäähtynyt sopivasti, asettelin lohiviipaleet taikinakuorelle, kaadoin täytteen päälle ja vielä loput viiriäisenmunat kokonaisina. En tietenkään kuorineen päivineen, vaan tappelin ne rikki ja koitin saada keltuaisetkin pysymään ehjinä. Törkkäsin vuoan takaisin uuniin ja paistoin piirakkaa vielä noin 20 minuuttia, kunnes täyte oli hyytynyt ja pinta kauniinvärinen. Piirakka oli hyvää kuin mikä, eikä se haitannut, että ohje olisi ollut luettavaksi esperanto(hkok)sikin, muttei suomeksi. Onko google-esperanto tuollaista? Sanokaa te.

Kevennyksen kaipuuseen - vihreä vihanneskeitto

Meillä on viimetalviseen tapaan lihanostokielto menossa, syy siihen on vain ja ainoastaan se, että varastoja täytyy vähentää. Vihannespuolta tulee kuitenkin ostettua entiseen malliin ja välillä käy niin, että niitä kinostuu liikaa jääkaapin vihanneslaariin. Silloin pidetään vihanneskeittopäivä, sellainen oli juuri tänään. 

Vihreä vihanneskeitto neljälle + pari työlounasta

• 6 pientä puikulaperunaa
• 2 pienehköä parsakaalipalleroa varsineen
• 2 porkkanaa
• 2 kevätsipulia
• 1 pieni kesäkurpitsa
• vettä
• suolaa ja pippuria
• tuorejuustoa
• (loraus kermaa)
• viiriäisenmunia
• persiljaa

Kuori perunat ja porkkanat ja pilko ne paloiksi. Pilko myös parsakaali ja kesäkurpitsa ja sipuli ja kerään kaikki ainekset kattilaan. Lisää vettä sen verran, että ainekset melkein peittyvät. Ripottele kattilaan hieman suolaa ja pippuria ja keitä ainekset juuri ja juuri kypsiksi, varo perunoiden hajoamista keitinveteen. Kaada kaikki ainekset suureen lävikköön ja kerää keitinliemi siivilän alla olevaan kulhoon. Kauho kypsiä aineksia tehosekoittimen kannuun muutamassa erässä ja lisää hieman keitinlientä ja lusikallinen pehmeää tuorejuustoa, meillä oli vuohenmaidosta tehtyä. Kaada sosekeittoerät pestyyn kattilaan ja lopuksi tarkista keiton sakeus. Keiton voinee soseuttaa myös sauvasekoittimella, en ole sitä kokeillut tosin. Lisää tilkka keitinlientä tai kuten minä (ihan kuin olisin puhunut jotain kevennyksestä?) pari ruokalusikallista kermaa. Mausta vielä suolalla ja pippurilla, jos tarpeen. Laita annoksen päälle puolikkaiksi leikattuja viiriäisenmunia tai nokare tuorejuustoa.

Keitto oli pehmeää ja lempeää. Välillä on mukava syödä ruokaa, jossa ei ole sitten minkäänlaista tvistiä tai tulisuutta. 

Loppujen loput ja muutama muna

Toisinaan täytyy syödä äitini sanoin keräilyerät tai kummipoikani sanoin tähdenlentoja. Tänään oli tähdenlentopäivä ja sen kokkailemiseen tarvittiin yksi kattila ja kolme paistinpannua. Tai vaihtoehtoisesti järjestelmällinen kotikokki, mutta sellaista ei ollut nyt saatavilla. 

Eilen söimme karitsanpotkia ja niistä jäi lihaa jonkun verran, samoin papulisäkettä, johon oli imeytynyt kaikki hyvät maut uunissa. Samoin joltain lähipäivältä oli hieman perunamuusia ja savustettua lohta. Mitään ei ollut yksinään tarpeeksi neljän hengen ateriaan, mutta yhdistettynä, jonkunsortin pyttipannuna ruokaa riitti meille oikein hyvin ja jäi vielä yksi työlounasannoskin. Jääkaappi kiittää ja tiskikone hoitaa sotkut. 

Perunamuusista ja lohesta tein samantapaisia kalapihvejä, kuin melkein vuosi sitten. Ihan tarkkaan samanlaisia näistä ei tainnut tulla, mutta melkein. Kalapihvit tulivat alunalkaen mieleeni, kun muistin, että Jael oli tehnyt vastikään lohesta sieviä pihvejä. 

Lohi-perunapihvit

• 0,5 l tähdeperunamuusia
• 3 kananmunaa (2 olisi piisannut)
• 1 dl korppujauhoja
• 250 g savustettua lohta
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl seesamiöljyä
• voita paistamiseen

Notkistin perunamuusin kananmunilla ja sekoitin tasaiseksi. Silppusin sipulit pieniksi ja kalan sormin hiutaleiksi varmistaakseni, ettei mukaan livahda ruotoja. Sekoitin sipulit, kalan ja korppujauhot perunamuusiin ja lisäsin soijakastikkeen ja öljyn mukaan. Öljysin hieman käsiäni ja muotoilin taikinasta pieniä pihvejä, jotka paistoin voissa molemmin puolin. Jätin pihvit lämpövatiin odottamaan muita tähdenlentoja.

Karitsainen pyttipannuke

• edellispäiväinen karitsanliha ohuiksi suikaleiksi leikattuna
• loput papu-porkkanalisäkkeestä (noin 3 dl)
• 8 pientä perunaa
• viiriäisenmunia
• suolaa ja pippuria
• tuoreita yrttejä, minulla oli timjamia, basilikaa ja persiljaa

Höyrytin ensin perunat juuri ja juuri kypsiksi ja leikkasin ne kuutioiksi. Paistoin perunat voissa rapeapintaiseksi ja siirsin vuokaan foliolla peiteltyinä odottamaan. Lisäsin samalle pannulle tilkan öljyä ja karitsaviipaleet, joita paistoin pari minuuttia. Kumosin papulisäkkeen pannulle ja sekoittelin. Jätin sekamelskan pannulle kannella peitettynä odottamaan ja kuumensin pienellä pannulla vielä nokareen voita. Rikoin pikkupannulle muutamia viiriäisenmunia ja paistoin ne toiselta puoleltaan. Olipa muuten vaikea saada viiriäisenmuna rikki siististi, niin ettei keltuainen rikkoutunut, parin kohdalla se ei onnistunutkaan. Kun viiriäisenmunat olivat sopivasti paistuneet, kumosin ison vadin keskelle karitsa-papuseoksen ja asettelin lohipihvit ympärille. Kumosin paistetut perunat päälle ja asettelin viiriäisenmunat ylimmäksi ja lopuksi vielä pippuria ja yrttisilppu. Tarjolle asetin myös ostoaiolia. 

Tein itselleni kauhean kiireen tämän tähderuoan tekemisessä, etten ehtinyt valmistaa mitään salaattia ennen kuin ruoka oli kokonaan valmis. Niin ollen ei voi puhua kaikkein terveellisimmästä ateriasta, mutta saimmepa vatsat täyteen ja jääkaapin aarteita tuhottua.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Salade nicoise - Nizzan salaatti prologina

Nyt se alkaa! Campasimpukan toinen Tour de France-teemakuukausi! Kesäkuu on mennyt melko vähin kokkauksin, olen päässyt taas töiden makuun pitkän loman jälkeen ja nyt on virtaa tehdä ranskalaista ruokaa tai ainakin ruokia, joissa on ranskalaisvivahteita. En ole sen enempää ranskalaisen keittiön asiantuntija kuin viime vuonnakaan, mutta toivon mukaan minulla on aikaa ja mahdollisuuksia kokeilla jotain itselleni uutta. Perheeltäni toivon taas kärsivällisyyttä ja ennakkoluulottomuutta entiseen malliin.

 

Päivälliseksi tein muunnelman Nizzan salaatista. Muunteluni aloitin heti kalasta. Eilen loimulohta jäi sopivasti salaattiin laitettavaksi, joten en uhrannut enempää ajatuksiani tonnikalalle. Papuja meillä ei ollut, joten vaihdoin ne herneisiin. Vinkkejä katsoin sieltä täältä, eniten Kokkeillaan-blogista. Aineksina käytin:

• uusia perunoita
• viiriäisenmunia
• kirsikkatomaatteja
• mustia oliiveja
• herneitä
• loimulohta 
• varhaissipulia
• salaattia
• anjoviksia

Kastike:

• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl valkoviinietikkaa
• valkosipulin kynsi murskattuna
• ripaus suolaa, sokeria ja mustapippuria

Kananmunien sijaan keitin viiriäisen munia ja niiden jäähdyttyä nypersin niistä kuoret pois ja leikkasin munat puolikkaiksi. Keitin uusia perunoita suolavedessä kypsiksi ja jäähdytin ne. Herneetkin kiehautin kypsiksi ja jäähdytin kylmässä vedessä, ettei niiden väri muuttuisi tummemmaksi. Keräsin kasvihuoneesta valikoiman erilaisia salaatteja, leikkasin kirsikkatomaatteja lohkoiksi. Poistin loimulohen nahkapuolelta harmaan rasvan. Leikkasin varhaissipulia oikein ohuiksi viipaleiksi ja  perunat lohkoiksi. Lohkoin kalan suupalan kokoisiksi. Kokosin kaikki ainekset laakealle vadille. Sekoitin kastikeainekset tasaiseksi ja liruttelin kastikkeen salaatin päälle ja pinnalle ripottelin persiljasilppua, persiljaa meillä on ihan valtavasti, sitä ei tarvitse säästellä. Söimme salaatin grillissä paahdetun patongin ja kuivan ranskalaisen valkoviinin kera, eikä se ollutkaan hassumpi jatkojalostus loimulohelle.

Tour de France alkoi tänä vuonna Belgiasta, jossa ajettiin tänään 6,4 km pitkä (tai lyhyt) prologi ja huomisesta alkaen kaksi seuraavaa etappia ennen Ranskan puolelle siirtymistä.  Koin äsken ison ilon purskahduksen, kun näin Alexandre Vinokourovin olevan mukana Astana-tallin joukkueessa, en ollut ehtinyt tutkia lähtölistaa ja huomata sitä ennakkoon. Viime vuonna hän loukkaantui pahasti Tour de Francen yhdeksännellä etapilla ja nyt hän tahtoo vielä kerran osallistua touriin ennen  ammattipyöräilyn jälkeisen elämänsä aloittamista. Fabian Cancellara polki prologin voittoon ja sai päälleen kisan ensimmäisen keltaisen paidan. Alku tuntuu oikein kiinnostavalta, edessä on kolme viikkoa pyöräilyn iloa!