Onhan se minestronekin tehtävä – revisited ties monetta kertaa

Tänään meillä oli päivällisenä tuhti minestrone, niitä on CampaSimpukan vuosien aikana ollut jo aika monta kertaa, etenkin nyt retkikokkaamisen kausilla. Melkein aina on varastoissa ainekset minestroneen, siihen kun voi laittaa melkeinpä mitä vain. Ehken kuitenkaan omenaa laittaisi. 

Tämän päivän minestroneen keräilin erinäisiä aineksia ja saimme kaksi aika suurta kulhollista ruokaa, vielä kun olisi palellut vaikka hiihtoretken jälkeen, niin jopa olisi ollut passeli. Me istuimme varjossa ulkona katsellen Giro d'Italian neljättätoista etappia ja kokkailu tapahtui ulkona yhdellä kattilalla yhdellä kaasupolttimolla. 

Mobileminestrone kahdelle

• 50 g pekonisuikaleita (Ranskassa lardon)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli silputtuna
• 1/4 keskikokoisesta fenkolista silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl 'Ndujaa
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 tetra suuria valkoisia Pirkka-papuja liemessä (kotimaasta tuotuja, sillä en ole Ranskasta vastaavaa tuotetta löytänyt)
• 2 tomaattia kuutioituna (keltainen ja punainen)
• 0,5 l vettä
• 1,5 dl kuivaa pastaa
• suolaa ja pippuria
• parmesaania raastettuna
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Aloitin paahtamalla ensin pekonisuikaleita kattilassa ja kun ne alkoivat päästää rasvaa irti, lisäsin kattilaan tilkan oliiviöljyä ja sen jälkeen sipulin, valkosipulin, fenkolin, 'Ndujan ja tomaattipyreen. Paahdoin niitä kaikki välillä sekoitellen noin viisi minuuttia. Sitten kattilaan päätyivät tomaattipalat ja pavut sekä vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Sekoittelin ja annoin keiton kiehua noin viisi minuuttia. Seuraavaksi kattilaan päätyivät pastat ja tarkistin, ettei neste ole kiehunut liikaa kokoon. Sekoittelin muutaman minuutin välein ja kun pasta oli kypsää, maustoin keittoa vielä suolalla ja pippurilla. Annoksiin tuli päälle yrttejä ja parmesaania. Ai, että tykkään pavuista tämmöisissä keitoissa, olisi hyvin mennyt ilman lardoniakin, mutta ei se nyt ollut paha määrä/annos, 25 g. Ruoka näyttää ihan samalta kuin eilinen pasta-annos, mutta ei se mitään. Eri ruokaa se oli kuitenkin. 

Giro d'Italian neljännellätoista etapilla piipahdettiin Sloveniassa. Lopuksi palattiin kuitenkin Italiaan ja nopein oli tänään Casper Asgreen. Kokonaiskilpailun kärki muuttui sen verran, että Isaac del Toro on edelleen ykkönen, mutta Simon Yates on toisena, Juan Ayoso kolmantena, Richard Carapaz neljäntenä ja viimein viidentenä suosikkini Promoz Roglic. Huomenna on sitten jo oikea vuorietappi, vaikka sitä luulin jo tänäisen olevan. 

Pastina in Brodo – Italian nonnan makaronivelli

Näin Annukan instassa kuvan yksinkertaisesta italialaisesta keitosta ja ajattelin välittömästi, että tuotahan pitää kokeilla. Mitä parhainta mobiiliruokaa! Varoitin Anttia etukäteen, että tämän päivän ruoka ei ole sitten kovin ihmeellisen näköinen, mutta toivoakseni maistuu hyvältä. Ja niin se tekikin. Nopeus oli myös tämän ruoan valtti, kun valitsin nopeasti kypsyvää pastaa. Tai Antti sen valitsi, kun kävi kaupassa ja pyysin tuomaan oikein pienikokoista pastaa. 

Pastina in Bruno

• 6 dl vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• puolen tikkuaskin kokoinen pala parmesaania
• 0,5 rkl voita (oma lisäykseni)
• 1 rkl soijakastiketta (samoin oma lisäykseni, liemen väriä parantamaan)
• 2 dl kuivaa oikein pientä sarvimakaronia
• pikkuisen parmesaaniraastetta
• tuoretta persiljaa
• pippuria

Kiehautin vettä kattilassa ja lisäsin mukaan kasvisfondia ja palasen parmesaania. Kaadoin mukaan pastan kypsymään ja se olikin nopsaa pastaa, keittoaika 3 minuuttia, mutta keitin viitisen minuuttia. Kun pasta oli kypsää, lisäsin ensin kattilaan hieman voita, että saisin liemeen lisää syvyyttä ja vielä vähän soijakastiketta väriä parantamaan. Parmesaanipala liemessä antoi hyvää makua, jätin sen kattilan pohjalle, mutta olisi sen varmaan voinut syödäkin. 

Annoksiin tuli keitto kahdelle jaettuna, päälle parmesaaniraastetta, persiljaa ja pippuria. Vaikkei keitto kuulosta kovinkaan kummoiselta, niin olipa hyvää!

Giro d'Italian viides etappi oli jännittävä etenkin lopultaan. Näytti jo siltä, että pinkkipaidassa kisaa johtanut Mads Pedersen olisi joutunut taipumaan, hän valui viime kilometreillä porukan läpi, mutta sitten hän jostain löysi vielä voimia ja ajoi etapin voittoon, jo kolmanteen tässä kisassa. Primoz Roglic on nyt 17 sekunnin päässä toisena kokonaiskilpailussa. 

Korealaisen huippukokouksen avauspäivän mandukeitto

Meillä on sisareni kanssa menossa korealaisen huippukokouksen kiivain vaihe. Rookie Historian-sarja on saatu yli puolivälin (siinä on tavallisuudesta poiketen 20 noin tunnin pituista jaksoa). Alun koominen vaihe on käytetty tarinan hahmojen esittelyyn ja nyt kun jäljellä on vielä 7 jaksoa, ollaan menossa traagisisessa vaiheessa. Jostain syystä k-draamoissa tyylivaihtelut eivät haittaa ollenkaan. Länsimaisissa sitä heti arvostelisi, että nyt homma levähti ihan hajalleen. 

Vaikka meillä on oikein hyvät valmiudet keskittyä tuntikausia telkkarin edessä, täytyy sitä välillä vähän syödäkin. Aloituspäivänä tein meille nopean keiton, ettei aikaa tuhlaantuisi. Käytin Beyond Kimchee-blogin ohjetta nopeasta mandukeitosta (mandu=myky=gyoza=dumpling). Koska keitto oli niin nopea valmistaa, unohdin pari juttua siitä, mutta vastapainoksi lisäsin pari muuta juttua. 

Mandukeitto kahdelle

• 5 d vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 10 kana-vihannestäytteistä pakastemandua 
• 50 g spamia (koska sitä oli jostain muusta kokkailusta jäljellä)
• pieni nippu shimeji-sieniä (noin neljäsosa 150 g pakkauksesta) 
• 1 pienehkö paksoi lehdet eroteltuina
• 3 keväsipulia silputtuna
• 1 tl soijakastiketta
• ripaus suolaa ja pippuria

Olin ottanut pakastemandut sulamaan leivinpaperin päälle jo hyvissä ajoin. Ne voi kyllä höyryttää, keittää tai paistaa jäisinäkin, mutta halusin nyt saada ruoan valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Kun olimme katsoneet sarjaa pari lämmitelyjaksoa, oli aika siirtyä keittiöön. Tämä ruoka valmistui kyllä nopeasti, noin vartissa olimme jo lusikoimassa. 

Laitoin kattilaan 5 dl vettä ja kun vesi kiehui, lisäsin siihen kasvisfondin ja mandut. Leikkasin pienen spam-palan (alankohollantilaista luncheon meatia, jota ostamme reissuilla pienissä purkeissa) viipaleiksi, 3 viipaletta/huippukokousedustaja. Irrotin shimeji-sieninipusta noin neljäsosan, huuhtelin ne ja leikkasin yhtenäisen jalkaosan pois, irrottelin sienet muutamien sienien paloihin. Silppusin kevätsipulit ja leikkasin paksoista kannan pois ja irrottelin lehdet toisistaan. 

Mandujen kypsyttyä muutaman minuutin lisäsin kattilaan spamin, sienet, paksoin lehdet ja pienen lirauksen soijakastiketta. Alkuperäisohjeessa tavoitellaan juuri kalpeaa lientä, mutta minä länsimaalaisen hapatuksen kasvattina halusin ihan vähän väriä liemeen. 

Kun keitto oli kiehunut noin 8-10 minuuttia, olivat mandut kypsiä ja nousivat keiton pinnalle, spam nyt on kypsää muutenkin ja arvelin, ettei sienien ja paksoin kanssakaan kauan nokka tuhise. Maistoin lientä ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja ihan lopuksi kevätsipulien valkoiset osat. Vihreät säästin tarjoiluun. 

Kauhoin annokset dolsot-kulhoihin ja ripottelin pinnalle kevätsipulin varsien vihreät osat silppuna. Tämä oli todella kiva ruoka, korealaiseksi erittäin mietomakuinen, mutta silti hieman alkoi niiskututtaa. Nämä Saksasta ostamani pakastemandut olivat erittäin hyviä, yksikään ei rikkoutunut sulatuksen ja keittämisen aikana. Lusikoimme keiton nopeasti ja söimme sivukkeena ostokimchiä (ikävä kyllä omatekoinen kimchini oli päässyt menemään pilalle, en enää käytä valmiskastiketta ja pitää muistaa vielä paremmin desinfioida purkki) ja juomina tilkka sojua ja lasillinen valkoviiniä sekä kuplavettä. 

Lähdeohjeessa käytetyn kananmunan unohdin kokonaan. Ohjeessa vatkataan kananmuna kevyesti ja valutetaan noroina melkein valmiin keiton päälle, jolloin se hyytyy mukaviksi sattumiksi. Sen unohdin. Ja toiseksi unohdin leikellä merileväarkista pientä silppua ja koristella sillä keiton pinnan. 

Syötyämme jatkoimme sarjan parissa ja aloin päästä kärrylöille tässä historiallisessa sarjassa, jossa on paljon komediaa, mutta edetessään myös synkempiä sävyjä. Hieman illempana jaksojen välissä sommittelin meille pienet hedelmäkulhot, joihin tuli kummallekin puolikkaat appelsiinista, veriappelsiinista, omenasta ja kiivistä, muutama pähkinä ja yksi suklaakeksi. 

Eilen meillä oli kolmen hengen päivällinen, jollaiseksi sommittelin suuren lautasellisen kimbapia (linkin takana aiempi kimbap-kokkailuni). Tällä kertaa laitoin rulliin riisin lisäksi tonnikalaa, kurkkua, salaattia, paprikaa ja paistettua kananmunaa. Rullaamistaidoissani on yhä parantamisen varaa, mutta maussa ei ollut moittimista. Syötyämme jatkoimme sarjan parissa ja nyt loppiaisaamuna olemme siinä vaiheessa, että huippukokouksen viimeinen kokonainen päivä on käsillä. 

Aamiaisen jälkeen katsomme nopeasti 7 viimeistä jaksoa (eihän se ota taukoineen kuin noin 8 tuntia) ja ehdimme ehkä aloittaa vielä jotain uuttakin sarjaa. Tämän päivän ruoka on vielä ajattelun asteella, minulla on muutama vaihtoehto, joitten välillä vielä arvon. Korealaista tietysti. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaisen keittoöni saavutukset. 

Tetraruokaa – tähdenlentoteemainen papu-kanakeitto

Tein meille Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan hengessä lauantaina keiton, johon sain käytettyä varastoistani kolme tetraa ja yhden kanan tähteet. Kanan olisi voinut hyvin jättää poiskin, lautasella olisi silti ollut lämmittävä ja etenkin täyttävä lumisateiseen päivään sopiva sakea keitto. Tähteet on kuitenkin käytettävä pois ja mietittävä sen jälkeen milloin seuraavan kerran ostan kanaa (lue:broileria). Ensi vuonna aikaisintaan. Käytin tässä valmista gazpacho-keittoa, koska tetran päivämäärä jo hätyytteli ja arvelin sen olevan tähän ihan passeli juttu. Muutoin olisi käyttänyt tuoreita tomaatteja. 

Sakea papu-kanakeitto kahdelle

• 1 tetra suuria valkoisia papuja (230 g papujen osuus)
• 1 tetra kikherneitä (230 g herneiden osuus)
• 1 tetra valmista gazpachoa (3 dl) + puolikas tetrallinen huuhteluvettä
• noin 150 g valmista broileria haudutuspadasta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 sipuli silputtuna
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl punaviiniä
• pippuria
• suolaa
• tuoretta timjamia (hangen keskeltä pihan kulatungasta!) 

Avasin tetrat ja huuhtelin pavut ja herneet siivilässä. Tällä kertaa en säästänyt kikherneiden lientä, mutta se on mainiota ainetta, siis voi tehdä marenkia ja käyttää muutenkin kananmunan valkuaisen tapaan. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä sipulia ja valkosipulia pari kolme minuuttia. Kaadoin kattilaan gazpanchon ja huuhteli tetraa ja kumosin noin puolikkaan tetrallisen huuhtelivettä kattilaan. Seuraavaksi sinne pääsivät tähdenlentokanat, jemmassa oli suunnilleen kaikki keskikokoisen broilerin koireisilihat. Rintafileet olivat jo menneet aiempaan korealaiseen kanakeittoon ja sitä ennen salaattiin. 

Kun keittopohja oli kiehunut pari kolme minuuttia, lisäsin sinne pavut ja kikherneet sekä tilkan punaviiniä. Taas muutama minuutti kiehumista, paljoa ei tarvittu, koska kaikki on  jo valmiiksi kypsää. Maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän suolaa. Annoksiin Antti haki ulkoa hangen keskeltä timjamia, sillä sitä on yhä saatavilla, joulukuun puolivälissä! Muita yrttejä meillä ei nyt ollutkaan, paitsi tilliä, jota unohdin käyttää sinä päivänä, kun sitä ostin silakkapihvejä varten. Nythän se sitten pysyy hengissä kiusallaankin. 

Muuten hyvä mutta huono – lohikeitto

Eilen ruoanlaittojonossa oli 150 g lohta ja visualisoin todella kaunista keittoa, johon tulisi porkkanaa, perunaa ja lohta. Sellaista teinkin, mutta siitä ei tullut kaunista. Tiedän syyllisenkin, tai oikeastaan kaksi. Ensimmäinen syyllinen olin minä itse ja osakas tässä sopassa oli violettipintainen porkkana. 

Lohikeitto joka ei kauneuspisteitä saanut

• 150 g lohta (nahaton ja kuutioiksi leikattu)
• suolaa ja pippuria
• limettimehua
• 4 porkkanaa (mieluiten oransseja tai keltaisia)
• 3 perunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 6 ruusukaalia
• 1 suuri kevätsipuli
• muutama pinaatinlehti (loput kompostiin, koska olivat menossa huonoiksi)
• 4 dl vettä
• 1 dl kookoskermaa
• korianteria silppuna

Korjaussarja

• 4 dl vettä 
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl tomaattipyrettä
• muutama hippu sahramia
• ruohosipulia silppuna
• lisää limettimehua

Kuorin ja viipaloin porkkanat ja perunat, samoin viipaloin kevätsipulin. Valikoin pinaattirasiasta kunnolliset lehdet ja loput menivät kompostiin. Leikkasin ruusukaalit puolikkaiksi ja otin päällimmäiset lehdet ja kannat pois. Poistin lohipalasta nahkan ja leikkasin kalan kuutioiksi, joille ripottelin suolaa ja pippuria ja vähän limettimehua. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin siinä muutamia minuutteja porkkana- ja perunaviipaleita. Kumosin ne kattilaan ja kaadoin päälle vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kuumenin keittopohjan kiehuvaksi ja pian huomasin, että pieleen meni. Violettipintainen porkkana värjäsi veden (eikä mitenkään yllätyksellisesti, olisihan tuo pitänyt älytä) todella ruman väriseksi, hailukan violetiksi. Tuumin hetken mitä tehdä ja päätin sitten antaa vihannesten kypsyä hetken ja vaihtaa sitten keitinliemen.

Näin sitten teinkin, kaadoin perunat ja porkkanat siivilään ja palautin ne sitten kattilaan uuden veden kanssa. Kyllä ne hemputin porkkanat edelleen värjäsivät vettä hieman, muttei niin pahasti. Jonkun ajan kuluttua, kun porkkanat alkoivat olla kypsiä, lisäsin keittoon ruusukaalit, kevätsipulin, pinaatin ja lohikuutiot. Sekoittelin ja olin lähes tyytyväinen. Maustoin limettimehulla, suolalla ja pippurilla. 

Kun lohikin oli kypsää tein seuraavan möhlinnän, lisäsin mukaan kookoskermaa. Ja sehän sai keiton näyttämään ikävästi siltä, että se olisi jo kertaalleen syöty. Kookoskerma jopa hieman leikkasi kiinni, ehkä limettimehun vuoksi. 

Korjaustoimenpiteinä käytin vaihtoliemen lisäksi soijakastiketta (auttoi vähän), tomaattipyrettä (vei väärään suuntaan) ja sahramia (auttoi vähän peruuttamaan pyrevirhettä). 

Mutta sekoittelin, maistelin ja sanoin Antille, että katsellaan syödessämme vaikka pihan lintuja keiton sijaan. Se maistui kyllä hyvältä, mutta näytti pahalta. 

Keittokulhossa ruoka näytti hieman paremmalta etenkin, kun päälle tuli vielä korianteria ja ruohosipulia. Liemi oli lohikeitoksi aivan liian paksua, mutta lohdutin itseäni, että tämähän on vähän (tosi vähän) kuin amerikkalaista chowderia, jollaiseen en kyllä lainkaan pyrkinyt. 

Tarinan opetus: Älä käytä violettia porkkanaa liemiruokaa. Koskaan. Ikinä.

Kotiinpaluukeitto myskikurpitsasta

Kotiin tultuamme on ollut monenlaista hoppua, mutta syödäkin on pitänyt. Ensimmäisenä päivänä tein meille lohibulgogia riisin kanssa, otimme autosta minikokoisen riisinkeittimen talveksi taloon, sillä tulee nopeasti juuri sopiva kahden hengen riisiannos. 

Sitten tein lihapullia ja perunamuusia, mutta niistä ei tullut yhtään kuvaa. Miten se on mahdollista, onhan puhelin lähestulkoon liimattu käteen? En myöskään soittanut lihapullille ja muusille. Eilen olin yksin kotona ja söin tähdenlentoja, niitä ignoorattuja lihapullia ja puolet tähdemuusista. Loput ajattelin käyttää johonkin jatkojalostukseen. 

Tänään Antti palasi reissultansa ja minä eilistä täysvelttoilua peitelläkseni tein päivällisen jo valmiiksi hänen tuloaikaansa tähdäten. (ei sinänsä ole ihan totta tuo täysvelttoilu, katsoin 10 jaksoa k-draamaa, siihen ei ihan kaikki pystykään JA viikkasin kaikki talouden pyykkitelineelliset kuivaa pyykkiä paikoilleen). Aloitin jo aamulla kurpitsan paahtamisella. Suunnitteilla oli myskikurpitsakeitto. 

Myskikurpitsakeitto kahdelle muutamin lisäyksin

• 1 pienehkö myskikurpitsa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 porkkanaa
• 2,5 dl tähdeperunamuusia
• 3 dl kasvislientä
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• oliiviöljyä

Halkaisin myskikurpitsan ja kaivoin siemenet pois. Nostin puolikkaat airfryerin koriin muotoon tehdyn leivinpaperin päälle. Luritin päälle hieman oliiviöljyä, kiersin myllyistä suolaa ja pippuria ja riputtelin pinnalle vielä tuoreita timjaminlehtiä. Paahdoin puolikkaita 180 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes kakkutikku sujahti helposti kurpitsan läpi. Kun puolikkaat olivat hieman jäähtyneet, koversin kypsän kurpitsan blenderin kannuun odottamaan. 

Kuorin kaksi porkkanaa ja leikkasin ne muutamiin paloihin. Kypsensin ne höyrykattilassa ja nostelin kypsät palat blenderiin kurpitsan kanssa odottamaan lopputoimia. 

Muusin tähteet olivat hollilla odottamassa, mikäli niille olisi käyttöä, en oikein tiennyt paljonko kurpitsasta ja porkkanoista tulisi keittoa. Kuumensin kasvisliemen ja kaadoin sen blenderin kannuun ja laitoin koneen laulamaan. Sillä on vain yksi laulu, jonka se osaa, mutta tosi hyvin sen se osaakin. Koska näytti, että keittoa tulisi melko vähän, lisäsin muusinkin mukaan ja hieman kermaa ja taas kone lauloin saman säkeistön oikein aiemminkin. Keittoa tuli nyt noin 3/4 litraa, joka oli sitten jo vähän liikaakin yhdelle aterialle, mutta eipä sitä voinut enää vähentääkään. Maistelin ja lisäsin vielä pippuria. 

Annosten päälle laitoin vielä hieman oliiviöljyä, lisää pippuria ja timjamia. Oli todella hyvä syvänmakuinen keitto ja seuraksi leivotut pussinpohjasämpylät maistuivat myös hyvin. Niihin tuli ohrajauhoja, ruisleseitä ja -jauhoa sekä vehnäjauhoja. 

Uudet lautaset ilahduttivat, niissä tosin keitto jäähtyy nopeammin kuin kulhomaisemmissa astioissa, joita olemme viime vuodet käyttäneet. 

Muistin muuten nyt, että olisin voinut viimein kokeilla sosekeiton lämmittämistä blenderissä, sillä Kitchen Aidin tässä mallissa (jonka rungon ostin aikoinaan ChocoChili-blogin Elinalta ja kannun Tallinnan Homedecor-keittiötarvikeliikkeestä) on kuumennustoimintokin. Mutten vieläkään muistanut. Ei se varmaan vaikeaa ole, mutta tuntuu niin ylivoimaiselta etsiä käyttöohje ja lukeakin se. 

Espanjalainen linssikeitto

La Vueltan viimeinen viikko alkoi tänään, samalla espanjalaisen ruokahaasteemme viimeinen rutistus. Vähän kyllä jo odotamme, että pääsemme syömään kaikenlaista muutakin, ainakin korealaista pitää heti ensi viikolla saada ja pizzakin taas maistuisi.

Tänään meillä kumminkin oli espanjalaista linssikeittoa, hyvin samanlaista kuin aikoinaan söin monta kertaa caminolla siskoni kanssa. Tämä olisi todella hyvä tehdä vegaanisena, mutta minä nyt kumminkin menin laittamaan hieman pekonia. Ohje on sovellus omista aiemmista vastaavista keitoista. 

Espanjalainen linssikeitto 

• 1 säilyketölkki punaisia linssejä liemessä, samassa oli porkkanaa, sipulia ja ainakin yksi laakerinlehti (sisältö ilman lientä painoi 420 g)
• 2 pientä punasipulia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 vihreä pienehkö tomaatti
• 1 punainen pienehkö tomaatti
• 50 g pekonisilppua (lardons)
• 3 dl vettä
• pimentonia
• pippuria
• tuoretta timjamia

Silppusin sipulit ja kuutioin tomaatit. Tein koko ruoan yhdessä kattilassa tiskin säästämiseksi. Laitoin pekonisilpun kattilaan ja kaasuliekin tohottamaan. Kun pekoni oli päästänyt rasvaa kattilaan ja alkoi rapeutua lisäsin mukaan sipulin ja valkosipulin ja hetken päästä tomaattikuutiot. Paistelin niitä noin 5 minuuttia ja seuraavaksi kattilaan tuli linssisäilyke, josta oli kaadettu lientä pois noin puolet. Nesteeksi laitoin vain vettä, en mukamas jaksanut etsiä fondipulloa tehdäkseni kasvislientä. 

Kun keitto alkoi kiehua, laitoin liekin pienelle ja sekoittelin välillä. Keitto kiehui noin 20 minuuttia ja sakeni mukavasti. Maustoin pippurilla ja tuoreella timjamilla. Suolaa keitto ei tarvinut erikseen pekonin ja ehkä myös säilykkeen vuoksi, siinä oli varmaan myös suolaa. 

La Vueltan viimeinen viikko alkoi vuorietapilla. Sen nopein oli Marc Soler ja teki sen uskomattoman rohkealla iskulla. Ben O'Connor näytti olevan hätää kärsimässä, mutta piti kuin pitikin punaisen johtajan paitansa ajamalla omalla taktiikallaan ja panikoimatta. Johto toisena olevaan Primoz Rogliciin on enää 5 sekuntia. Jännitystä siis riittää. 

Ranskalainen hernekeitto

Söin Tampereella Bistro Amandessa Crème Ninon-annoksen, jonka valmistamisesta näin monta monituista vaihetta keittiössä. Vähän ihmettelin, että pitääkö sitä oikeasti noin  monessa kattilassa keitellä ja vatkata ja vispata. Se oli ihan hyvää, mutta laihanpuoleista, kun odotin paksua herkkämakuista keittoa. Pidin siitä, että tarjoilija kysyi saako keittooni kaataa hieman samppanjaa. Tietysti sai. 

Tänään halusin tehdä samantapaista keittoa meille päivälliseksi ja otin ohjeen Pardon your French-blogista. Noudatin ohjetta jonkin verran. Pienensin ohjetta ja muutenkin olin sellainen #cestlavie-kokki.

Ranskalainen hernekeitto kahdelle

• 100 g lardonia (ranskalaista pekonikuutiota)
• 1 porkkana
• 1 pieni sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 4 dl pakasteherneitä 
• 4 dl kanalientä fondista
• suolaa ja pippuria
• kuivattua provencen yrttiseosta
• tuoretta persiljaa
• 0,5 dl luxemburgilaista cremantia

Kumosin lardonkuutiot kattilaan ja aloin kuumentaa kattilaa. Odotellessani kuorin porkkanan ja sipulin ja leikkasin ne pieniin paloihin, otin esille valkosipulimurskapurkin ja kuivatut yrtit. Pakasteherneet odottivat lautasella ja kanaliemi odotti kattilassa valmiina. 

Kun lardonit olivat paistuneet kattilassa rapeiksi, lusikoin ne lautaselle paperipalan päälle, jätin kaiken irtorasvan kattilaan. Kumosin sipulit ja porkkanat samaan rasvaan ja kypsyttelin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin kattilaan puolet liemestä, kuivatut yrtit, hieman suolaa, pippuria ja herneet. Nostin keittopohjan kiehumaan ja noin viiden minuutin kuluttua kaikki oli kypsää. 

Kaadoin keittopohjan lävikköön ja keräsin liemen alle toiseen kattilaan, jossa oli liemen kuumentanut. Otin blenderin kannun ja kumosin sinne kaikki keittosattumat ja noin puolet liemestä. Blenderi sitten vain hommiin ja lisäsin lientä vähitellen niin että sain aikaan pehmeän tasaisin keiton. Lientä jäi vähän ylitse. 

Kaadoin soseutetun keiton siihen kattilaan, jossa olin keittopohjaa keitellyt ja kuumensin sen uudelleen. 

Annostelin keiton lautasille ja ripottelin päälle pekonikuutioita ja tuoretta persiljaa. Lorautin vielä hieman cremantia lautasille keiton päälle ja se kuohahti kivasti ja toi keittoon sopivaa särmää. Samaa juomaa oli meillä laseissa aterialla. 

Käytin loppuun eilisen juustotahnan ja piristin sitä hieman Kirschwasserilla, noin ruokalusikallinen puoleentoista desiin massaa teki oikein hyvää. Levitin massan leipäviipaleille ja paistoin niitä airfryerissä 200 asteessa noin 12 minuuttia. Tässä kohden airfryer ei ollut paras metodi, sillä kori tuli liian täyteen, leipä ei pysynyt rapeana, vaan hieman pehmeni paljosta juustosta. 

Tour de  Francessa oli 18. hilly-tyyppinen mäkietappi, jonka nopein oli Victor Campenaerts. Pääjoukko tuli maaliin melkein varttia myöhemmin, Tadej Pogacar on edelleen kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten vuorossa taas hirviä vuorietappi, meillä on CampaAdrian katsastus ja seuraavan reissuunlähdön valmistelu. 

Mobileminestrone revisited taas

Tänään kävimme pyörälenkillä tutuissa paikoissa, katsomassa tutun kirkon ja tutun vuorovesivaihtelun mukaan vuoroin paljastuvan, vuoroin meren alle jäävätä pengertien, myös lähikylän markkinat tuli tarkastettua. Ne olivatkin isommat kuin osasin odottaa, mutta emme kuitenkaan tehneet mitään ostoksia tällä kertaa. Ihmiset tulevat selvästi markkinoille tapaamaan toisiaan ostosten tekemisen lisäksi. Nyt kun pyhät ovat ohitse, on pyöräteillä ja kaduilla paljon vähemmän liikkujia, on tosi kiva ajella ilman ruuhkaa. 

Avoautoilla oli jonkunlainen porukka-ajelupäivä, melko monta katotonta ajoneuvoa ehdimme nähdä. Me emme tunne vetoa ajaa tuota pengertietä mantereelle tai toiseen suuntaan, matka on noin 5 km mittainen.

Pyöräilyn jälkeen kävimme vilkaisemassa rantaa leirialueen kohdalla, laskuvesi ei ollut enää suurimmillaan, vaan vesi oli jo tulossa takaisin päin. Osteriviljelmiltä saavuttiin juuri veneellä kohti rantaa, traktorit olivat jo kuivalla maalla. 

Leirialueen ravintola on tänään auki ja melkein kehitin meille jo pizzamielihalun, mutta pääsin siitä iri ajattelemalla, että on tässä aikaa, syödään nyt omista varastoista. Tulee lähes nollakulupäiviä välillä, aamulla ostimme patongin, joka maksoi euron. Toki leiriytyminen maksaa joka päivä. Auto ei liiku minnekään, emmekä tuhlailleen mihinkään. Edes siihen pizzaan. Tein ihan kunnollisen mobileminestronen siitä, mitä sattui olemaan. 

Mobileminestrone kahdelle siitä mitä varastoissa oli

• 50 g pancettaa ohuina suikaleina
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 uuden sadon punasipulia varsineen + yhden sipulin varsi aiemmalta kokkaukselta jääneenä
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 1 porkkana
• 5-6 violettia parsaa
• 1 liemikuutio
• 1 suuri tomaatti
• 1 dl pakasteherneitä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 0,75 l vettä
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl oikein pienikokoista simpukkapastaa
• tuoretta basilikaa ja timjamia
• raastettua parmesaania

Kuorin porkkanan ja sipulit ja leikkasin ne viipaleiksi ja silpuksi, samoin leikkasin parsat ja tomaatin paloihin. Otin herneitä pakastimesta pikkukuppiin odottamaan. Kuumensin kasarin ja paahdoin pancettaa siinä muutaman minuutin. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja sipulit, parsapalat ja porkkanaviipaleet ja paistelin niitä pari kolme minuuttia. 

Seuraavaksi kattilaan pääsivät tomaattipalat, tomaattipyre, liemikuutio ja vesi. Kun keittopohja oli kiehunut muutaman minuutin, lisäsin sinne herneet, pastan sekä hieman suolaa ja pippuria. Kun pasta ja vihannekset (lähinnä porkkana) olivat kypsiä, maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän vielä suolaa. Koska vettä oli niinkin vähän, keitosta tuli sopivan sakeaa. Annoksiin tuli vielä raastettua parmesaania ja tuoreita yrttejä. Olisi ollut taas hyvä pakkaspäivän ruoka, mutta kyllä se maistui ulkona markiisin allakin. Ei ollut kovin lämmin päivä ja tuuli ajoittain navakasti. 

Giro d'Italia on melko lopussa, tänään oli jo 17. etappi. Siinä oli ylä - ja alamäkiä kerrakseen ja voittajaksi ensimmäistä kertaa ammattilaisurallaan ajoi nuori Georg Steinhauser. Oli hienoa, että hän kesti johdossa aivan loppuun asti, vaikka Tadej Pogacar kyllä uhkaavasti otti häntä kiinni. Tadej oli tänään toinen ja kokonaiskilpailussa reippaassa johdossa. 

Täyttävä linssikeitto

Olemme edelleen siinä moodissa, että käymme kaupassa vain, kun maito on lopussa tai on jotain muuta erityistä asiaa tontin ulkopuolelle. Niinpä myös kotona olevia varastoja on käytetty aika mukavasti pois, kun emme koko ajan ramppaa ostamassa uutta ruokaa. 

Osuin näkemään instassa kuvan kreikkalaisesta linssikeitosta ja tuumin heti, että tuota täytyy kokeilla. Lyhyenä hetkenä-blogissa keitto oli oikein postattunakin, mutten nyt jostain syystä saa blogia näkyville. Kokeilen myöhemmin, jos voisin linkittää asiallisesti sinne, mistä vinkin löysin. EDIT: Nyt toimii taas: Kreikkalainen linssikeitto.  Pia kertoi löytäneensä keiton alun perin Baba Lybeckin tekemänä Etiketti-sivustolta (varmaan lehdestäkin).

Soveltelin hieman sen mukaan mitä varastoistani löytyi ja tulin lisänneeksi keittoon tetran kikherneinäkin, mutta se saattoi olla vähän liikaa ja turhaakin. Hyvää kyllä, mutta keitto oli niin topakkaa, että olin päiväunien tarpeessa syötyäni kaksi kauhallista keittoa. Edelleen pidän kuvakuria, yhdellä kuvalla siis mennään! Tästä syö kyllä neljä henkilöä aivan varmasti, eli me kahdena päivänä. 

Kreikkalainen linssikeittiö omana sovelluksenani

• 2 dl linssejä (punaisia ja vihreitä, purkinpohjia myöten)
• 1 tetra (3 dl) kikherneitä
• 6 pientä perunaa 
• 1 punasipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 litra vettä + 2 dl vettä tomaattipurkkien huuhteluun
• 1 tölkki (400 g) säilöttyjä kokonaisia tomaatteja (muita tomaattituotteita ei oikein tällä erää talosta löytynyt)
• 1 pieni tetra paseerattua tomaattia
• 1 tl bruschetta-tahnaa (sellaista todella maukasta kirkkaanpunaista tomaattiseosta, joka kertoo olevansa bruschettaa varten, mistä lie meille purkki löytynyt)
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl tummaa kuivaa fariinisokeria
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl kuivattua yrttiseosta (viime kesän tuotoksia pihan kulatungista)
• 2 rkl smetanaa (siihen se vegaaniajatus sitten lätsähti)
• tuoretta lehtipersiljaa

Huuhtelin linssit ja jätin ne valumaan siivilään, samoin kikherneet. En muuten muistanut ottaa talteen kikherneiden lientä, olisi voinut tehdä taas marenkia. Mutta siis ei tehdä. 

Kuorin perunat, leikkasin ne pieniin paloihin ja laitoin kylmään veteen odottamaan. Silppusin sipulin. Availin tomaattipurkit ja kokosin muut ainekset lähettyville. 

Kaadoin todella reippaasti oliiviöljyä kattilaan ja kuumensin sitä pari minuuttia. Kumosin kattilaan sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä hetkisen. Sitten lisäsin mukaan valutetut linssit ja vettä noin litran. Sekoittelin ja jätin linssit kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi. 

Seuraavaksi lisäsin kattilaan tomaattituotteet (kokonaiset tomaatit purkista, paseeratun tomaatin ja sen tanhan), kikherneet ja perunat. Huuhtelin tomaattipurkit ja kaadoin huuhteluvedenkin kattilaan. Nyt alkoi olla keskikokoinen kattilani aika täynnä. Piti varovasti sekoitella ja nostaa keitto kiehumaan lempeästi. 

Maustoin keittoa sokerilla, suolalla, pippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Kun perunat alkoivat olla kypsiä, lisäsin mukaan vielä sitruunamehua ja sekoittelin, keitto oli  melkoisen sakeaa, mutten lisännyt vettä, koska kattilan reunat. Maistelin ja aloin olla makuun aika tyytyväinen. 

Annoksiin nostin kaksi kauhallista sakeaa keittoa, pinnalle lusikallinen smetanaa ja tuoretta lehtipersiljaa. Piti ottaa välilevot, ennen kuin jaksoin laittaa keitonloput rasiaan ja ripustaa pyykit, oli niin tuhtia ruokaa. Mutta erittäin hyvää! 

Väärän päivän kalakeitto talvihorroksen aikaan

Olen tosi huono muistamaan erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä korvapuusti- ja keittopäiviä, mitä nyt milloinkin instassa ja blogeissa näkyy. Olisi hauska osallistua, mutta hoksaan ne vasta, kun jotain muuta on lautasilla tai kello on niin paljon, ettei enää ole intoa alkaa leipoa. Leipominen on muutenkin jäänyt tosi vähälle viime aikoina, oikeastaan vuosina. Pitäisi leipoa niin pieniä määriä, että ne tulisi syötyä säällisessä ajassa, ettei siinä oikein ole mieltä. 

Juttelin vähän aikaa sitten siskoni kanssa päivän ruokasuunnitelmista ja hän silloin oli aikeissa tehdä lohikeittoa pitkästä aikaa. Minullekin tuli ajatus, että kun seuraavan kerran ostan lohta, teen minäkin lohikeiton. Ja niin teinkin, tosin päivän myöhässä kansalliseen kalakeittopäivään nähden. Blogissakaan ei ole kuin pari kala- tai lohikeittoa, joten yksi vielä mahtuu, olkoonkin että se syötiin päivän myöhässä ja postaan paljon myöhemmin. Viikon ainakin. Olen melko viikkopöllö nykyään, olen osittain talvihorroksessa. Sen näkee siitäkin, että Googlen mukaan en viime kuussa käynyt  kuin kolmessa paikassa ja nekin olivat kaikki alle 15 km päässä kotoa. 

Myöhästynyt lohikeitto kahdelle

• 4 pientä perunaa (enempiä ei taloudesta löytynyt)
• 3 porkkanaa
• 2 kevätsipulia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 250 g lohta kuutioiksi leikattuna
• 5 dl vettä 
• pieni hippunen sahramia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä
• 0,5 dl kermaa

Luulin, että meillä on enemmäkin perunoita, mutta niille oli käynyt huonosti, pussissa oli pitkiä ituja ja niitä minä en pysty kohtaamaan. Antti vei pussin varastoon ja laittaa perunat sitten multaan, jos kevät joskus tulee. Hän kuitenkin löysi toisen pussin perunoita, sieltä löytyi neljä pientä asiallista perunaa, jotka saivat luvan riittää. Porkkanaa oli kylliksi, sitä tuli nyt enemmän keittoon kuin perunaa, vaikka yleensä teen toistepäin. 

No, joka tapauksessa kuorin ja leikkasin perunat ja porkkanat kuutioiksi ja sipulit viipaleiksi. Säästin hieman sipuleiden vihreitä osia annosten päälle ripoteltavaksi. Tilliäkin leikkasin jo valmiiksi silpuksi. En ollut muistanut omaa tillivinkkiäni, joka kuuluu näin: Jätä perjantaina ostamasi tillinippu pussissaan pöydän reunalle pötkölleen äläkä vilkaisekaan siihen viikonlopun aikana, mikäli on tarkoitus käyttää tilliä sitten joskus. Sitten joskus ota tilli esille ja kas, se on ihan kunnossa. Olin laittanut tillin pussista purkkiin ja purkkiin vettä ja tilli oli kuoleman kielissä jo ostamista seuraavana päivänä. Vähän siitä sai vielä pelastettua. 

Leikkasin lohen kuutioiksi, kunhan olin ensin saanut se kohtuullisen sievästi leikattua irti nahasta. Loput fileestä siistin, vakumoin ja pakasti toista ateriaa varten. 

Laitoin pannulle öljyä ja voita ja kun pannu oli kuuma, kumosin sille perunat, porkkanat ja melkein kaikki sipulit. Kiersin myllystä suolaa ja pippuria pannulle. Kypsentelin niitä muutaman minuutin ja kaadoin mukaan valkoviinin, joka sai kiehua olemattomiin. Kumosin pannun sisällön kattilaan (olisin voinut tehdä tämän esipaistelun kattilassakin tiskinsäästösyistä, mutta enhän minä tajunnut) ja lisäsin mukaan vettä niin paljon, että ainekset peittyivät ja tuumin, että määrästä tulisi kaksi kunnollista kulhollista ruokaa. Ripautin kattilaan vähäsen sahramia. Varastoni alkavat ehtyä, joten otan aina vain ihan vähän purkista, niin riittää vielä seuraavaankin kertaan. Joskus sekin hauskuus lakkaa, tiedän. Sitten pitää lähteä vaikka caminolle, Espanjassa sahrami ei ole niin kallista. Ei oikeastaan kallista ollenkaan.

Annoin keittopohjan kiehua noin 10 minuuttia, siinä ajassa perunat ja porkkanat kypsyivät. Lisäsin mukaan lohipalat ja lorauksen kermaa, todellakin vain noin puoli desiä. En siksi, ettei enempää ollut, vaan koska keitto oikeasti ei tarvitse kovin paljon kermaa. Annoin keiton vielä hautua muutaman minuutin, lohipalat eivät kauan tarvitse kuumauittoa. Paljon (tai no sen verran kuin oli elossa) tilliä päälle ja loput kevätsipulista annoksiin vielä ja valmista oli. Edelleen pidän kuvakuria, eikä keitosta ole kuin  yksi lautaskuva. Ennen olisi ollut ainakin 12. 

Punastuttava chorizokeitto

Olemme edelleen Gienissä, mikä hoppu tässä, kun on kiva leirialue. Teimme tänäänkin pyöräretken, tällä kertaa länteen päin. Katsoimme aamulla sääennusteita ja valitsimme sen, jonka mukaan ei pitänyt tulla yhtään sadetta. Tällä kertaa paikkaansa pitikin se, jonka mukaan sataisi. Kastuimme jonkun verran, mutta ei se mitään, aurinko alkoi paistaa palattuamme ja varusteet ovat jo kuivaneet. Pyöräilimme noin 32 km ja matkalla näimme kolme kirkkoa ja kaksi vesitornia. (en taaskaan saa tasattua tämän ensimmäisen kappaleen off linessä kirjoitettuja rivejä, murr)

Päivällisenä oli tänään omasta tai asiakkaan päästä-tyyppinen chorizokeitto ja chorizohan nostaa Espanja-tasot tappiin. Kävimme iltapäivällä leirialueen viereisessä vihanneskaupassa, jonne voi tilata aamuisin myös leivät. Ostimme vähän vihanneksia keittoa varten, esimerkiksi niin vähän pinaattia, että kaupan setä antoi sen ilmaiseksi.

Perunoita valitsin kolme ja käytin keittoon yhden ja vihreitä pitkiä papuja ostin kourallisen ja niitä jäi vielä puolet. Pitää käyttää nekin pian pois. Keitto onnistui oikein hyvin, se lämmitti niin, että posket olivat punaiset ainakin puoli tuntia. 

Posket punastuttava espanjalainen makkarakeitto

• 200 g chorizoa
• oliiviöljyä
• neljännes punaista paprikaa
• kahdeksasosa vihreää paprikaa
• 1 suurehko peruna
• 1 keltainen tomaatti
• 2 pientä keltasipulia
• 1 valkosipulinkynsi
• puoli kourallista pitkiä vihreitä papuja
• kourallinen suuria pinaatinlehtiä
• vettä liemeksi
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa

Leikkasin chorizon viipaleisiin, perunan, paprikapalat ja tomaatin kuutioiksi, trimmasin pavut ja viipaloin sipulit ja valkosipulin. Leikkelin suuret pinaatinlehdet vähän pienemmiksi. Paistoin ensin chorizoviipaleita pannulla muutaman minuutin ja kumosin ne kattilaan. Pannulle jäi hyvin öljyä makkarasta, mutta lisäsin tilkan oliiviöljyä pannulle ja paistelin sipulia ja valkosipulia pari minuuttia ennen kuin kumosin ne kattilaan chorizopalojen kaveriksi. Laitoin pannulle seuraavaksi peruna- ja paprikakuutiot ja kuullotin niitä muutaman minuutin ja lisäsin ne kattilaan. Nyt pannu jäi virattomaksi ja nostin kattilan Campingazin liekille. Kaadoin kattilaan vettä sen verran, että ainekset peittyivät ja nostin keiton kiehumaan. Noin kymmenen minuutin kuluttua lisäsin kattilaan tomaattipyrettä, vähän suolaa ja paljon pippuria. Tästä viiden minuutin kuluttua lisäsin kattilaan pavut, tomaattikuutiot ja lopuksi vielä pinaatit. 

Annoin keiton kypsyä vielä viisi minuuttia ja kokeilin onko peruna kypsää. Kun se oli parahultaista, laitoin liekin pois kattilan alta ja annoin keiton hautua kattilan jälkilämmössä vielä muutamia minuutteja. Tarkistin mausteet, lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja runsaasti pimentonia. Annoksiin vielä revimme basilikan lehtiä ja tupsautimme hieman pimentonia. Olipa tosiaan lämmittävää keittoa, olisi ollut omiaan kylmettyneille sateesta kastuneille pyöräilijöille, mutta meitä ei palellut ja aurinkokin paistoi. 

La Vueltan seitsemäs etappi oli tasamaaluonteinen ja lopussa siellä ajettiin kuin sunnuntailenkillä. Voittajaksi ajoi Geoffrey Soupe ja kokonaiskilpailua johtaa vielä Lenny Martinez, kiva että hän pystyi pitämään paidan. Huomenna sitten taas kiivetään vuorille ja lasketaan niiltä alas.