Parsakaali ehkä italialaisittain

Tämän päivän italialaiskokkaukseni on ilmeisesti Nigella Lewsonin kirjasta, en pöhkösti muistanut ottaa sellaisia kuvia Italia-ruokakirjoistani, joista varmaksi tietäisin mikä on mistäkin kirjasta, kun valitsin ohjeita tämän kevään ensimmäiseen ruokahaasteeseen. Monista kuvista tiedänkin ja tällä kertaa arvaan, että kyse on Nigellan kirjasta otetusta ohjeesta, sillä tekstissä puhutaan tiskin säästämisestä, se on hyvin nigellamaista. 

En nyt ihan varmaksi tiedä, mikä tässä on varsinaisesti italialaista, mutta onhan siinä parmesaania! Close enough! Nigella-oletettu käytti broccolinia ainakin kuvan perusteella, mutta käännöksessä puhuttiin parsakaalista. Kumpaakin on näin toukokuussa melkoisen hankala saada ostettua ranskalaisista marketeista, sesonki ei taida juuri nyt olla, mutta espanjalaista parsakaalia nyt sain tänään ostettua. 

Parmesaaniparsakaalia kahdelle

• 500 g parsakaalia
• vettä keittämiseen
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua (+ kuorta, meillä ei ollut nyt kuin mehua purkista)
• 1 rkl voita (ohjeessa käytettiin öljyä)
• raastettua parmesaania

Tämä nyt ei ole mitenkään vaativa ruokalaji, kunhan kiehautetaan parsakaalipalasia suolalla maustetussa vedessä sen aikaa, että pistettäessä puutikku menee sutjakasti varresta läpi. Vesi kaadetaan pois ja parsakaalit kaadetaan takaisin kattilaan. Jos olisi sitruunankuorta saatavilla, niin sitä raastettaisiin parsakaalien päälle. Minä sekoitin mukaan mehun lisäksi lusikallisen voita ja maustoin vielä parsakaalia (varon sitä että kutsuisin parsakaalia parsaksi) ripauksella suolaa, pippurilla ja paljolla parmesaanilla. Juustoa oli melko paljon, sillä sain kotoa asti tuodun juustopalikan viimein loppumaan. Tämä üderyksinkertainen sivuke oli maistuva ja sopi yhteen ranskalaisten raakamakkaroiden kanssa. 

Giro d'Italian 11. etappi oli hilly-tyyppinen, mäkiä riitti, mutta vuoristosta ei vielä puhuttu. Saimme katsottua etappia 90 viimeistä kilometriä, sillä leirialueella, jolle tänään saavuimme on erinomainen wifi. Olen yleensä aika anteeksiantavainen, mitä tulee pyöräilijöihin. Jos en joskus jostakin pyöräilijästä tykkää, sille on yleensä hyvä syy. Kunhan menee aikaa, yleensä lepyn ja niin on käynyt kaikille jossain aikamäärässä. Luulenpa, että nyt niin on käynyt Richard Carapazillekin. Hän nimittäin voitti tänään etapin hienolla ajolla, hän iski juuri oikeaan aikaan ja hänellä oli jalat, joilla voitto varmistettiin. 

En muista tarkalleen kuinka kauan Richard oli suosioni koirankopissa, mutta muistan kyllä syyn miksi hän sinne joutui. Eräällä etapilla hän oli hatkassa mukana ja kieltäytyi vetämästä vedoten siihen, että on ihan loppu. Mutta juuri ennen maalia hän lähtikin hurjaan vetoon ja voitti etapin. Se oli minusta silloin niin törkeää, että olin ainakin 8 vuotta, ellei 10 sitä mieltä, että Carapaz on ihan piip. Tuollaista tapahtuu kyllä kaikenaikaa eikä siinä ole mitään ihmeellistä, minä vain närkästyin siitä sillä hetkellä moneksi vuodeksi. 

Kokonaiskilpailun kärsi pysyi samana, eivätkä aikaerot ole kympin kärjen osalta niin suuria, etteikö tässä voisi vielä tapahtua vaikka mitä, esimerkiksi sitä että suosikkini voittaisi. 

Parsakaalipasta

CampaAdria on siirtynyt Loiren laaksossa kappaleen matkaa eteenpäin, nyt olemme Gienissä. Olimme täällä viime vuonnakin, silloin jäi kaivelemaan se, ettemme ostaneet kuuluisaa Gienin posliinia ollenkaan. Sitä mistä emme olleet koskaan kuulleetkaan. Kävimme museossa ja tehtaanmyymälässä, mutta vain ihailimme kaikenlaisia astioita ostamatta mitään. Huomenna aion korjata tämän erheen. 

Päivällisenä  meillä oli pastaa, jälleen. Ja jälleen ohje on otettu Spain on A Fork-blogista, sillä se on sellainen espanjalaisen keittiön aarreaitta, ettei paremmasta väliä. Eilen emme löytäneet parsakaalia pienestä kaupasta Decizessä, mutta tänään matkanvarren tuliterästä Super U:sta löysimme. Oli pakko ostaa vähän turhan suuri möllykkä, mutta ei se paljon maksanut ja koitan taikinoida loput jonkun toisen päivän aterialle. Albert oli käyttänyt kastikkeen nesteenä maitoa ja lientä, minä käytin kermaa, sillä meillä oli jääkaapissa kotoa asti mukana ollut kermapurkki, jota ei vaivannut vielä mikään, mutta jonka poiskäyttäminen oli varmaan ihan viisasta. 

Espanjalainen parsakaalipasta kahdelle

• spaghettia kahden annos (noin peukun ja etusormen tiiviiseen kieppiin mahtuva määrä
• hyvin suolattua vettä pastan keittämiseen
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 suuri valkosipulin kynsi viipaleiksi leikattuna
• 3 kevätsipulia silppuna
• 300 g parsakaalin nuppuja
• 2 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• ripaus pimentonia
• kahden tulitikkuaskin kokoinen pala manchegoa

Laitoin pastaveden kiehumaan kattilaan ja paistinpannulle ison lorauksen oliiviöljyä. Kun pastavesi kiehui ja oli suolattu, laitoin pastan kypsymään. Se kestäisi noin 10 minuuttia ja sillä välin kastike valmistuisi. Laitoin ohuet valkosipuliviipaleet öljyyn kypsymään ja minuutin parin päästä lisäsin pannulle kevätsipulisilpun. Kun kumpikin alkoi näyttää kuullottumisen merkkejä, lisäsin pannulle parsakaalinuput ja vielä hieman oliiviöljyä. Paistelin kasviksia pari kolme minuuttia. Kaadoin kerman pannulle ja sekoittelin, pienensin liekin pannun alta aivan pienelle. Kun pasta oli pian kypsää, kaadoin sen siivilään ja sekoitin pannulle kastikkeeseen, jossa parsakaalinuput olivat juuri sopivan kypsiä. Maustoin suolalla ja pippurilla. Annoksiin ripottelin päälle runsaasti manchegoa ja hieman pimentonia. Todella hyvä pastaruoka ja parsakaalissa oli sopivasti purtavaa. 

La Vueltassa oli sanalla hilly kuvailtu etappi jonka profiili enteili massakiriä maaliintulossa. Katsoimme hieman säästellen etappia, että mobiilidata riittää kuukauden loppuun. Peter Seliniä emme ole vielä kuulleet selostajana, toivottavasti hän pian tulee mukaan lähetyksiin. Massakiriin päättyneen etapin voitti Kaden Groves ja kokonaiskilpailua johtaa Remco Evenepoel. Jonas Vingegaard on neljäntenä ja Primoz Roglic sijalla 8. 

Pastaa ja parsakaalia Italian eforttina

Nettiyhteys on yhä kortilla, kirjoitan nopean postauksen päivän ruoasta. Sen lisäksi kerron, että jätimme Loiren laakson taaksemme ja tulimme Normandiaan, Juno Beachille. Eikä tässä vielä kaikki, tulimme jopa erille leirialueelle kuin viime vuonna. Kui hienoo se on? Viime vuonna olimme noin 3-5 kilometrin päässä olevalla alueella ja sinne olisimme suunnanneet, jollei tämä alue oli tärpännyt. 

Päivällisenä meillä oli toiseksi viimeinen pinnistykseni italialaisen ruoan parissa tälle keväälle, eli pastaa parsakaalin kanssa. Ohjeen mukaan olisi pitänyt olla orchette-pastaa, sitä pientä korvalehden muotoista, mutta en minä sitä varten alkanut ostaa uutta pastapussia, vaan käytin loppuun pienen simpukanmuotoisen pastan pussin loput. Olin todella tehokas ja kätevä emäntä tänään, säästin jopa keitinvettä. Olen siitä todella ylpeä.

Pastaa ja parsakaalia kahdelle sekä possunkyljykset

• 300 g parsakaalin nuppuja
• 0,5 l vettä
• 2,5 dl kuivaa pientä simpukkapastaa
• suolaa pastan keittämiseen
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl murskattua valkosipulia
• muutama hitunen chilihiutaleita
• 1 dl raastettua parmesaania
• pippuria
• tuoretta persiljaa
• 2 pienehköä luutonta possunkyljystä
• 1 rkl voita 
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl armanjakkia

Halusin säästää tiskiä ja sitä montako kattilaa tai pannua minulla olisi tulilla. Tein siis näin: 

1. leikkasin parsakaalin nuput irti varsistaan
2. kiehautin vokkipannussa puolisen litraa vettä
3. esikeitin parsakaalinuput vedessä ja kaadoin nuput siivilään, mutta säästin veden
4. laitoin nuput foliovuokaan ja kannen päälle
5. palautin veden vokkiin ja lisäsin veteen suolaa
6. kun vesi taas kiehui, laitoin pastat kypsymään, noin 9 minuuttia
7. pastan kiehuessa otin esille valkosipulimurskan, chilihiutaleet ja raastoin parmesaanin
8. samaan aikaan paistoin paistinpannulla kaksi somaa possunkyljystä voissa, maustoin ne suolalla ja pippurilla ja kaadoin mukaan pari rkl armanjakkia
9. kun pasta oli kypsää, kaadoin sen siivilään ja palautin vokkipannun liekin päälle
10. lisäsin pannulle oliiviöljyä, valkosipulimurskan ja chilihiutaleet
11. kaadoin mukaan foliosta parsakaalinuput ja sekoittelin hetken
12. lisäsin mukaan pastan ja sekoitin, maustoin vielä parmesaanilla, pippurilla ja persiljassa
13. samaan aikaan possun kyljyksen olivat valmiita ja kokosin annoksen
14. oli hyvää

Giro d'Italiassa ei olisi voinut paremmin käydä (minun suosikkilaskuissani). Hirvittävä ylämäkiaika-ajo teki tehtävänsä ja vaikka Primoz Roglicilla oli huono hetkensä ja ketju hyppäsi tien töyssyssä pois paikaltaan, hän pystyi ajamaan niin kovaa, että hän ohitti kokonaistilanteessa Geraint Thomasin, jonka aika-ajo ei sujunut niin hyvin kuin mahdollista. Huomenna siis seremonialliseen päätösetappiin Primoz Roglic lähtee johtajan pinkissä paidassa, toisena on Geraint Thomas ja ihan hänen kannoillaan pari sekuntia perässä Joāo Almeida. Kärjen järjestystä ei huomenna enää uhata, mutta tietysti kirimiehillä on vielä toiveita etapin voittoon. Ehkäpä Mark Cavendish pystyy voittamaan etapin vielä viimeisessä Girossaan. En tykkäisi huonoa. 

Superhelppo kaalisivuke

Viikonloppuna meillä oli kokonaan korealaisista sivukkeista koostunut ateria, mikä tietää paljon tiskiä niin kokkausvälineiden kuin kattauksenkin vuoksi. Sattui olemaan edullisen sähkön päivä, joten ylimääräinen tiskikoneen täyttö ei harmittanut. 

Pöydässä oli useita sivuruokia, joista uusi kokeilu oli korealainen kaalipannukakku. Etsin yleisohjeita tällaiselle nopealle banchanille (korealainen sana pienille sivuruoka-annoksille) enkä enää muista mistä neuvot lopulta otin. Tässä kannattaa käyttää pienehköä tarttumatonta paistinpannua ja suurta paistinlastaa, että saa pannukakun kokonaisena käännettyä. Luultavasti sama kääntötekniikka kuin espanjalaiselle perunatortillalle sopisi myös tähän, eli kannen tai lautasen kautta kääntö, mutta en nyt sitä hoksanut tekovaiheessa. 

Kaalipannukakku korealaisen päivällisen sivukkeena

• puolikas tosi pienestä keräkaalista (noin omien yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen)
• palanen parsakaalia (toisen nyrkkini kokoinen)
• 2 suurta tai 3 pienempää kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• öljyä paistamiseen
• dippikastike: soijakastiketta, sitruunamehua, seesamiöljyä

Useimmissa ohjeissa, joihin osuin, käytettiin pelkästään keräkaalia, mutta minulla oli käyttöä odottamassa myös parsakaalia. Raastoin kumpaakin kaalia kulhoon terävällä raastinraudalla ja rikoin mukaan kolme pienehköä kananmunaa. Maustoin suolalla ja pippurilla ja sekoittelin kahdella haarukalla, se näytti olevan oleellista monessa ohjeessa, juuri kahdella haarukalla. Ja minähän otan oppia, kun kerran näytetään mallia! Pannukakkutaikina (jauhoton siis ja huomaanpa että gluteeniton näin ollen) odotteli kulhossa hetkeä, jolloin muissa kokkailuvaiheissani oli sopiva hetki paistaa pannukakku. 

Lurautin pienelle paistinpannulle (halkaisija 18 cm) hyvän lorauksen öljyä, vähän vähempikin olisi riittänyt. Noin 2 rkl olisi varmaan ollut sopiva määrä. Kuumensin pannua pari kolme minuuttia ja kaadoin massan pannulle. Paiston pannukakkua miedolla lämmöllä noin 8 minuuttia ja kurkistelin alapuolta paistinlastalla varovasti nostaen. Piti etsiä kaikkein levein paistinlastani, sillä pannukakku oli kuitenkin aika suuri ja noin 1,5 cm paksu. Mutta pantrystä löysin leveän paistinlastan ja sain kiepautettua pannukakun ylösalaisin ja paistoin toistakin puolta noin 5 minuuttia. Valutin pannukakun leikkuulaudalle ja annoin sen jäähtyä sen aikaa, että viimeistelin muita annoksia. 

Leikkasin hieman jäähtyneen pannukakun kahdeksaan osaan ja asettelin ne tarjoilulautaselle. Siitä niitä oli helppo ottaa puikoilla ja kastaa dikkikastikkeeseen (öhöm, ehkä kumminkin dippikastiketta), joka oli hyvin yksinkertainen yleiskastike korealaiselle ruoalle: 1 osa soijakastiketta, 1 osa sitruunamehua ja 0,5 osaa seesamiöljyä. 

Kaalipannukakku oli mukava sivuke aterialla, jonka muina osina olivat kotitekoinen kimchi, höyrytetty bok choy tujakassa kastikkeessa ja pannulla paistetut kalapalaset. Pannukakku sopisi myös retkievääksi, se oli helppoa syödä puikoilla ja pysyi erittäin hyvin kasassa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaiset ruokakokeiluni. 

Kaalisivuke korealaiselle aterialle

Söimme tässä yhtenä päivänä lohta bulgogikastikkeessa ja sen sivukkeena oli seesaminsiemenillä ja -öljyllä maustettua parsakaalia. Ohjeen otin mistäpä muualtakaan kuin Korean Bapsang-blogista. Hän kertoi yleismaailmallisen jutun siitä, etteivät hänenkään lapsensa pieninä pitäneet parsakaalista, mutta tällä ohjeella vihreät sai menemään lastenkin lautasilta. Sama se oli meilläkin aikoinaan, siitä kertoo perheenkeskeinen sana lihannekset. Minulla oli vihanneslaatikossa myös muutama ruusukaali, käytin nekin tähän sivukkeeseen pois nahistumasta. 

Seesaminsiemenillä ja -öljyllä maustetut parsa- ja ruusukaalit

• noin kahden nyrkkini kokoinen pallukka parsakaalia
• noin 10-12 ruusukaalia
• vettä höyryttämiseen
• 2 rkl seesamiöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• ripaus suolaa

Leikkasin parsakaalinuput suupalan kokoisiksi ja kuorin ruusukaalien hieman nahistuneet ylimmät lehdet pois ja halkaisin ruusukaalit kahtia. Höyrytin molemmat kaalilaadut juuri ja juuri kypsiksi ja kumosin ne se sitten kulhoon, sekoitin niihin seesamiöljyä, paahdettuja seesaminsiemeniä ja ripauksen suolaa. Kuomosin kaalit tarjoilulautaselle ja ripottelin vielä päälle loput kevätsipulisilpusta,  jota olin jemmannut aterian lohen koristelusta. Nämä olivat hauskoja suupaloja, helppoja syödä puikoilla eikä tarvinnut komentaa itseään eikä ruokaseuraa, jotta eat your greens. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne ilmestyy ylä lisää korealaisia kokkauksiani. 

Kanarullat konjakkikastikkeessa

Meillä on menossa melkoinen mylläys kotona. Tänään taitaa olla lakipiste, jossa kaikki näyttää kaaokselta. Vanhoja kalusteita on purettu pois, ikkunoita pesty, tavaroita käyty läpi. Ensi viikolla pitäisi alkaa helpottaa ja järjestystä olla nähtävillä. Siivousurakan vuoksi elokuvafestarit ovat tauolla ja ruokailukin on ollut hieman hunningolla. Tänään sentään tein oikein alusta asti aterian, josta jäi huomisellekin. Se on hyvä,  sillä tiedossa on kaatopaikkakeikka ja kauppareissu. 

Kanarullat konjakkikastikkeella 

• 6 ohutta broilerinfilettä
• 6 pientä mozzarellapalloa
• 6 viipaletta prosciuttokinkkua
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattimurua
• 2 rkl voita 
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 dl vettä
• 2 dl kermaa
• 2 rkl konjakkia
• persiljaa 
• valkosipulinvartta silppuna

Kuivasin ohuenpuoleiset broilerin fileet paperilla. Ripotin fileille suolaa, pippuria ja tomaattimurua. Puolitin pikkuruiset mozzarellapallot. Laitoin kunkin broilerifileen poikittain prosciuttoviipaleen päälle ja fileen päälle mozzarellapallopuolikkaat. Käärin fileen kinkkuviipaleen sisälle rullaksi ja sidoin rullan paistinarulla. 

Kuumensin pannulla voita ja oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin sille ensin kolme rullaa ja paistelin niitä joka puolelta muutamia minuutteja. Sitten paistelin toiset kolme rullaa ja palautin kolme ensin paistettua pannulle. Lisäsin pannulle pari desiä kiehuvaa vettä ja desin verran kermaa. Laitoin kannen pannun päälle ja jätin rullat kypsymään. 

Kypsensin desin sushiriisiä riisinkeittimessä suolaripauksen ja sahramin kanssa ja höyrytin parsakaalia kypsäksi. Kun riisin valmistumiseen oli noin 10 minuuttia, nostin kanarullat lämpöastiaan ja lisäsin pannulle toisen desin kermaa ja konjakin. Keitin kastiketta kasaan sen aikaa, että riisi ja parsakaali olivat valmiit. Kaadoin vatiin nostelemieni riisin, kanarullien ja parsan päälle kastiketta ja pinnalle vielä tuoretta persiljaa ja silputtua valkosipulinvartta,  mitä meillä on kaiken aikaa käytettävissä multaan pistettyjen valkosipulinkynsien kasvattaessa vartta kovaa kyytiä. Ai niin, muistin myös leikata rullien ympärille sitomani paistinarupätkät pois ennen ateriaa, tai ainakin melkein. 

Possuscallopini ja pasta-parsakaalipaistos

Minä en tykkää ollenkaan sanasta lohturuoka. En koskaan puhu, että tekisin tai söihin lohturuokaa. Mutta tänään meillä saattoi olla sellaista!  Ei sillä, että minulla olisi tässä mitään hätää tai tarvitsisin lohtua. Se vaan oli niin kivaa syödä, lämmittävää ja yksinkertaisuudessaan mukavaa, että se olisi tuonut lohtua, jos sitä olisi tarvittu. Otin neuvoja viitteellisesti kahdesta eri blogista, pastabake täältä ja possuscallopini täältä. Tästä tuli 4 annosta, söimme kaksi ja pakastimme loput jonkun päivän lounaaksi. 

Possuscallopini ja pasta-parsakaalipaistos

Pastaosuus

• 1 pieni parsakaali (noin 300 g kokonaisena, siitä nuput leikattuna)
• 150 g kuivaa pastaa
• vettä + suolaa pastan keittämiseen
• 2 valkosipulinkynttä silputtuna
• 2 rkl voita + vähän lisää paistovuoan voiteluun
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl maitoa
• 100 g juustoa raastettuna (tässä gruyerèä)
• suolaa ja pippuria
• hieman jauhettua muskottipähkinää (oma lisäykseni)

Kuumenna isossa kattilassa vettä kiehuvaksi ja suolaa se reippaasti. Laita pasta kypsymään ja munakelloon puolet pakkauksessa mainitusta keittoajasta. Kun kello kilahtaa, lisää mukaan parsakaalinuput. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele uunivuoka, ei kauhean iso, omani taisi olla noin parin litran vetoinen. Kun koko pastan keittoaika on kulunut, kumoa pasta ja parsakaalit vuokaan odottamaan. 

Kuumenna pannulla nokare voita ja lisää sille silputtu valkosipuli. Kun valkosipuli on kypsynyt minuutin verran, lisää mukaan vehnäjauho. Sekoita. Jos näyttää, että voi ei riitä, lisää sitä vähän että saat pienen suurusteen. Älä päästä sitä ruskistumaan. Lisää pannulle maitoa pienissä erissä ja sekoita vispilällä. Keitä kastiketta pari kolme minuuttia, kunnes se sakenee. Lisää mukaan 2/3 juustoraasteesta ja sekoittele, kunnes se sulaa kastikkeeseen. Mausta muskottipähkinällä ja pippurilla, maista suola ja lisää, jos tarpeen. 

Kaada kastike vuokaan pastan ja parsakaalin päälle ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Laita vuoka uuniin ja paista kunnes pinta kuplii ja alkaa hieman ruskettua. Minulla tämän kokoisen määrän valmistumiseen meni noin 45  minuuttia, lopun aikaa vuoka oli uunissa virta sammutettuna odottamassa, että possuosuus valmistui. Sen kanssa soveltelin aikalailla.

Possuscallopini

• 400 g possun sisäfilettä (söimme siitä tällä aterialla siis noin puolet)
• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• 1 sitruunan mehu
• 1 oksa rosmariinia
• 0,5 dl Marsalaa 
• 1 dl vettä
• loraus kermaa (noin puoli desiä)
• sitruunaviipaleita annoksen koristeluun

Leikkaa possunfile noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja painele ne hieman litteämmäksi. Ripota pinnalle suolaa ja pippuria. Pyörittele possupalat vehnäjauhoissa. Kuumenna pannulla nokare voita ja paista possupaloja muutama minuutti puoleltaan, tämä määrä vaati kaksi paistoerää. Nosta palat lautaselle ja peitä ne toisella lautasella tai foliolla. Kun pastapaistos alkaa olla valmis, kuumenna sama pannu uudelleen ja kaada pannulle Marsala ja sitruunamehu (jollet halua läträtä alkoholin kanssa, jätä vain se pois ja laita vettä vähän enemmän). 

Kuumenna pannu uudelleen, lisää sille rosmariinioksa ja raaputa pannun pinnalla olevat paistojäämät mukaan nesteeseen, lisää hieman vettä. Kun seos kiehuu, nosta possupalat takaisin pannulle ja jätä ne kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi. Lisää mukaan kermaa sen verran kuin sielusi sietää (riippuen siitä miten paljon samalla viikolla on jo käytetty kermaa, meillä ainakin tarpeeksi!) ja sekoita. Anna taas possun mureutua kastikkeessa kannen alla ja kurkista uuniin, joko pastapaistoksessa alkaa olla kaunis pinta. Ota uuni pois päältä, jos siltä näyttää, lisää lämpöä, jos on vielä valjun värinen. 

Kun possu on kypsää  (leikkaa pieni maistopala) ja kastike on sakeutunut, tarkista suola, pippuria voi aina lisätä. 

Annostele pasta-parsakaalipaistosta lautaselle ja sen viereen muutama murea possupala ja päälle sakeaa kastiketta. Laita hieman ABC:mäisesti sitruunaviipaleita possupalojen päälle. Jos siis olisi ollut murhetta tai ahdistusta, niin kylläpä tämä olisi sen poistanut.

Giro d'Italian seitsemäs etappi meni hieman sivusilmällä katsoen. Kyseessä oli kirimiesten lemppari. Me olimme taas sopineet kotikatsomossa, että Peter Sagan voittaisi, mutta se olisi edellyttänyt, että hän olisi tullut ensimmäisenä maaliin. Arnaud Demare teki sen ja voitti ja Peter Sagan tuli toiseksi. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joāo Almeida. 

Lempeää lohta

Ruoanlaitto on taas palannut lähes jokapäiväiseksi Campakeittiön toiminnoksi. Erinäiset sairastelut alkavat olla takanapäin, vielä kun saisin ääneni takaisin. Päivällisenä meillä oli tänään lempeästi foliossa kypsennettyä lohta kasvisten kanssa. Ohjeen ruokaan otin Running to the Kitchen-blogista.

Srirachalohi kolmelle

• 600 g lohta 
• kukkakaalin nuppuja
• parsakaalin nuppuja
• 9 kirsikkatomaattia
• 2 pientä perunaa
• 1 sipuli varsineen
• herneitä
• 3 rkl hunajaa
• 1,5 rkl srirachaa
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl riisiviinietikkaa
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia
• seesaminsiemeniä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Ota esille kolme suurehkoa arkkia vahvaa foliota ja muotoile niistä kaukalot. Leikkaa lohi annospaloiksi, poista ruodot, nahka ja mahdolliset rasvareunat.  Pilko kaalit pieniksi nupuiksi, leikkaa perunat, sipuli ja tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Ota esille tuoreet tai pakasteherneet. Sekoita sriracha, hunaja, soija, oliiviöljy ja riisiviinietikka tasaiseksi marinadiksi.

Jaa kaikki kasvikset kolmeen foliokaukaloon tasaisesti. Aseta päälle lohipalanen kuhunkin annokseen. Ripauta kalan päälle suolaa ja pippuria ja jaa marinadi kolmeen osaan kalojen päälle. Kääri folio tiukasti kiinni. Nosta nyytit uunipellille ja paista ensin 25 minuuttia. Avaa yksi nyyteistä ja kokeile kasvisten kypsyyttä. Kääri nyytti uudelleen kiinni, jos kasvikset tarvitsevat lisää aikaa. Kun ne ovat kypsät, avaa kaikki nyytit ja kääri foliota syrjään. Käännä uunin grillivastus päälle ja paahda nyyttejä vielä hetki, jotta kalaan tulee kaunis pinta. Ripota päälle ruohosipulia ja seeseminsiemeniä. Ruoan kypsymiseen meni pidempi aika lähdeblogin aikaan verrattuna. Siellä ruoka oli valmista jo alle 20 minuutissa. Minä paistoin kaikkiaan noin 30-35 minuuttia.

Kalassa oli mukavan mieto tulisuus ja hunajan makeus, kasvikset alla olivat maukkaita myös. Pidimme tästä ruoasta kovasti. 

Ai kuinka fiksuksi tunsinkaan itseni

Kevennyksen kaipuuseen - vihreä vihanneskeitto

Meillä on viimetalviseen tapaan lihanostokielto menossa, syy siihen on vain ja ainoastaan se, että varastoja täytyy vähentää. Vihannespuolta tulee kuitenkin ostettua entiseen malliin ja välillä käy niin, että niitä kinostuu liikaa jääkaapin vihanneslaariin. Silloin pidetään vihanneskeittopäivä, sellainen oli juuri tänään. 

Vihreä vihanneskeitto neljälle + pari työlounasta

• 6 pientä puikulaperunaa
• 2 pienehköä parsakaalipalleroa varsineen
• 2 porkkanaa
• 2 kevätsipulia
• 1 pieni kesäkurpitsa
• vettä
• suolaa ja pippuria
• tuorejuustoa
• (loraus kermaa)
• viiriäisenmunia
• persiljaa

Kuori perunat ja porkkanat ja pilko ne paloiksi. Pilko myös parsakaali ja kesäkurpitsa ja sipuli ja kerään kaikki ainekset kattilaan. Lisää vettä sen verran, että ainekset melkein peittyvät. Ripottele kattilaan hieman suolaa ja pippuria ja keitä ainekset juuri ja juuri kypsiksi, varo perunoiden hajoamista keitinveteen. Kaada kaikki ainekset suureen lävikköön ja kerää keitinliemi siivilän alla olevaan kulhoon. Kauho kypsiä aineksia tehosekoittimen kannuun muutamassa erässä ja lisää hieman keitinlientä ja lusikallinen pehmeää tuorejuustoa, meillä oli vuohenmaidosta tehtyä. Kaada sosekeittoerät pestyyn kattilaan ja lopuksi tarkista keiton sakeus. Keiton voinee soseuttaa myös sauvasekoittimella, en ole sitä kokeillut tosin. Lisää tilkka keitinlientä tai kuten minä (ihan kuin olisin puhunut jotain kevennyksestä?) pari ruokalusikallista kermaa. Mausta vielä suolalla ja pippurilla, jos tarpeen. Laita annoksen päälle puolikkaiksi leikattuja viiriäisenmunia tai nokare tuorejuustoa.

Keitto oli pehmeää ja lempeää. Välillä on mukava syödä ruokaa, jossa ei ole sitten minkäänlaista tvistiä tai tulisuutta. 

Idioottivarmaa?

talvipyöräilyä 2013

Edelleen minulla on vakaa aikomus selviytyä voittajana maaliin itseasetetussa keittokirjahaasteessani, vaikka hikeä pukkaa ja pian nuo neljä kirjaa tulevat uniinikin, taisivat jo tullakin. Vaikka Jamie's Great Britain on pahasti alakynnessä, en tänäänkään keksinyt sieltä mitään tarpeisiini sopivaa, vaan käytin kolmea muuta kirjaa. 

Koska joulunaikaan on tullut syötyä yhtä jos toista, josta on jäänyt tähdenlentoja, ilahduin kovin, kun huomasin Nigella Lawsonin kirjassa tähteitä hyödyntävän mixed meat pilaf-ohjeen. Minulla oli eiliseltä kaksi sisäfilepihviä ja toissapäivältä tortillatäytekanaa. Pari riisipussin pohjaakin tuli käytettyä pois.

• 3 rkl maapähkinäöljyä paistamiseen
• 2 pientä sipulia
• 1 tl korianterinsiemeniä
• 1 tl kuminansiemeniä
• 1 tl kuivattua timjamia
• n. 200 g riisiä
• 0,5 l kanilientä
• suolaa ja pippuria
• kaksi pientä eilistä paistoa olevaa naudanlihapihviä
• pieni rasiallinen tähdekanaa ja paprikaa tortillapäivälliseltä
• pieni kämmenellinen pinjansiemeniä
• 1 tomaatti fileroituna ja kuutioituna (korvaamaan granaattiomenan siemeniä)
• tuoretta korianteria ja persiljaa

Kuumensin öljyn padassa ja kuullotin siinä silputtua sipulia hetkisen. Sulatin kaniliemikalikan. Lisäsin pataan sipulien kaveriksi kuivatut mausteet ja annoin niiden herätä eloon kuumassa öljyssä. Muutaman minuutin päästä kaadoin riisit mukaan ja sekoittelin niitä, niin että ne saivat öljyisen pinnan kauttaaltaan. Lisäsin pataan sulaneen, kuuman kaniliemen ja nostin seoksen kiehumaan, jonka jälkeen pienensin lämmön mahdollisimman alhaiseksi niin, että liemi kuitenkin kiehui. Paahdoin kuivalla pannulla pinjansiemenet ja jätin ne lautaselle jäähtymään ja odottamaan. 

Riisi kypsyi hissuksiin noin 40 minuuttia, etenkin tumma luomubasmati otti enemmän aikaa kuin valkoinen basmati. Kokeilin riisin kypsyyttä maistelemalla ja lisäsin suolaa ja pippuria. Leikkasin tomaatin pieniksi kuutioiksi ja silppusin yrtit odottamaan, samoin leikkasin pihvit ohuiksi suikaleiksi, kanapalat olivatkin ohuita valmiiksi. Kun muu ruoka oli valmista ja riisi kypsää, lisäsin lihat pataan kuumenemaan. Kuuman ruoan lusikoin isoon vatiin ja ripottelin päälle tomaattikuutiot, yrtit ja pinjansiemenet. Vadin reunoille nostin Rachelin ohjeella tekemäni parsakaalilisäkkeen.

Pilahvin valmistuessa pilkoin isohkon parsakaalin pään lohkoihin, jotka esikypsensin höyryssä melkein kypsiksi. Kun pilahvi alkoi olla melkein kypsää, kuumensin suurella pannulla 2 rkl oliiviöljyä ja kuullotin siinä teelusikallisen valkosipulimurskaa. Nostelin melkein kypsät parsakaalipalat öljyyn ja raastoin päälle yhden luomusitruunan kuoren ja hieman parmesaania. Maustoin lisäkkeen suolalla ja pippurilla. 

Jälkiruokana meillä oli Hugh'n crème brûlée. En nyt tiedä miten tämä pitäisi tulkita, sillä hän kirjoitti sen olevan idioottivarma. Neljän hengen annokseen käytin:

• 3,3 dl purkin kermaa
• 4 kananmunankeltuaista
• 75 g sokeria
• vaniljatanko siemenet raaputettuina

Olen aikaisemmin tehnyt wanna-be-brûléen keittämällä kastikkeen kattilassa ja hyydyttämällä jääkaapissa. Nyt halusin kokeilla oikeaoppista uunissa, vesihauteessa kypsentämistä. Kuumensin uunin 150 asteeseen ja keitin valmiiksi pannullisen vettä keittimessä odottamaan. Asetin uunipellille pienemmän uunivuoan ja siihen neljän pientä annoskuppia. Kuumensin kerman ja vaniljansiemenet (vaniljatanko mukana) lähes kiehumispisteeseen. Jätin seoksen hieman jäähtymään ja vatkasin sillä välin keltuaisia ja sokeria hetkisen. 

Kun kerma oli hieman jäähtynyt, kaadoin sen keltuais-sokeriseokseen ja sekoitin kaikki tasaiseksi seokseksi. Poimin vaniljatangon kyydistä. Annostelin seoksen tarjoilukuppeihin ja kaadoin pieneen vuokaan annoskuppien ympärille kiehuvankuumaa vettä kuppien puoliväliin asti. Siirsin pellin vuokineen päivineen uuniin kypsymään. Hugh väitti, että jälkkäri hyytyy puolessa tunnissa ja sen tulisi olla hienoisesti hyllyvää vielä tässä vaiheessa. Tässä aloin epäillä, mitä se idioottivarmuus nyt tarkoittikaan, sillä kastike oli edelleen aika juoksevaa. Annosten pinta alkoi loivasti ruskettua, joten peittelin ne foliolla ja paistoin lisää samalla, kun hääräsin päivällisen kimpussa. 

Kun brûléet olivat olleet uunissa lähes tunnin, nostin ne ulos jäähtymään. Aterian jälkeen ne olivat jo ihan viileitä. Sirotin pinnalle ruokosokeria ja Kammenpyörittäjä otti isojen poikien tohottimensa ja poltti pintaan sievän karamellikerroksen. Se raksahti kivasti ja täytyy sanoa, että kastike maistui todella hyvältä, muttei se ollut hyytynyt ollenkaan niin paljon, kuin olisin toivonut. Johtopäätökseni on siis se, etten ole idiootti, koska en onnistunut tässä nyt täydelleen. Jätän useimmat möhlingit kertomatta blogissa, mutta tämä pääsee nyt postaukseen asti, sillä hätä ei lue lakia ja tarvitsen pisteen haasteeseeni. Eikä maussa tosiaankaan ollut valittamista. Joku meni aineiden mittasuhteissa pieleen, kun kastike ei hyytynyt, tai käsitin tekniikan jotenkin pielukseen. Saa neuvoa. 

kuvitellaan, että kaikki on hyvin

Keittokirjahaaste edistyi tällä sessiolla osat 36-38/48

Nigella 11/12

Rachel 11/12

Hugh 10/12

Jamie 6/12

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.