Sattuipa sopivasti – tähdenlentokanapiiras

Ei värillä ole väliä, kunhan on keltainen.

Eilen meillä oli päivällisenä kokonaisesta broilerista rintafileet ja lopuille piti keksiä jotain käyttöä. Myös Noirmoutierin perunoille, joita sain kuin sainkin kypsiksi (ne vaativat pitkän kypsennyksen) oli keksittävä käyttöä. Laitoin hakusanoiksi French chicken pie ja tuloksena oli tällainen teos. Se on niin ranskalainen kuin tähdenlentojakin hyödyntävä, mikä sen parempaa. 

Ensin olin harmistua, sillä eihän meillä sattunut olemaan tuoreita herkkusieniä, mutta löytyi kuivattuja herkkusieniä, kuivasin niitä alkuvuodesta, kun sattui Lidlin hävikkikassissa (tai muuten vain alennuksessa) suuri rasiallinen sieniä. Purjoa ei ollut, mutta uuden sadon sipuleita löytyi, joten ne saivat korvata purjon. Myöskään ranskankermaa ei nyt ollut, mutta käytin kermatilkan. 

Koska käytin eilisiä tähteitä, oli tekojärjestys hieman erilainen kuin lähdeohjeessa. Näin tein:

Ranskalainen kanapiiras tähdenlennoista

• haudutuspadassa kypsennetyn broilerin kypsät osat poislukien eilen syödyt rintafileet
• noin pari noirmoutierin perunaa kuutioina kypsennettyinä 
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pakkaus ranskalaista pekonisuikaletta 
• 1,5 dl kuivattuja herkkusieniviipaleita
• 1 uudensadon keltasipuli
• 1 uudensadon punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 3 dl kasvislientä fondista
• tuoretta timjamia
• 1 dl kermaa
• 1 rkl dijonsinappia
• pippuria (suola ei ollut tarpeen, koska broilerissa ja perunoissa oli jo valmiiksi suolaa)
• 3 torttutaikinalevyä
• 1 pieni kananmuna

1. Otin torttutaikinalevyt sulamaan ja esille kaikki muut ainekset.
2. Leikkasin sipulit ja valkosipulin viipaleiksi.
3. Kävin läpi broilerinpalat ja leikkasin isommat suupalan kokoon.
4. Sekoitin kerman ja sinapin kupissa tasaiseksi. 
5. Kuumensin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia liemeksi. 
6. Otin pannun ja kumosin sille pekonisuikaleet ja aloin kuumentaa pannua. Paistoin pekonin rapeaksi.
7. Lisäsin pannulle hieman oliiviöljyä ja kumosin mukaan sieniviipaleet, sipulit ja valkosipulin, paistoin hetkisen. 
8. Lisäsin pannulle viinin ja annoin se kiehua puoleen. 
9. Yhdistin mukaan jauhot ja sekoitin tasaiseksi. 
10. Lisäsin pannulle vähitellen ja koko ajan sekoittaen kuumaa kasvislientä. 
11. Seuraavaksi pääsivät pannulle mukaan kypsät broileripalat ja perunat. 
12. Annoin seoksen kiehua noin 10 minuuttia. 
13. Lopuksi lisäsin vielä kerma-sinappiseoksen, sekoittelin taas ja annoin kiehua vielä niin, että pannulle muodostui paksu kastike. 
14. Maustoin timjamilla ja pippurilla. 
15. Annoin kastikkeen jäähtyä pannulla ja kiinteytyä. 
16. Kun kastike oli jäähtynyt, laitoin uunin lämpenemään 200 asteeseen.
17. Kaulitsin torttutaikinalevyt hieman ohuemmiksi ja leikkasin ne 8 palaan kunkin.
18. Vatkasin pienen kananmunan kevyesti tasaiseksi.
19. Kumosin jäähtyneen kastikkeen voideltuun uunivuokaan.
20. Sommittelin torttutaikinapalat pinnalle ja sutikoin ne kananmunalla. 
21. Paistoin piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinnan taikinapalaset olivat kauniin värisiä ja hieman pullistuneina. 

Tämä oli mitä hauskin tähderuoka, siinä  menivät ne joulusta jääneet kolme torttutaikinalevyäkin. Söimme päivällisen ulkona omalla terassilla, edellinen kerta olikin joskus viime elokuussa. Piiraan kaveriksi otimme hieman salaatinlehtiä. 

Tour de Francen toinen etappi ajettiin Italiassa Cesenaticosta Bologneen ja silläkin oli mittaa melkein 200 km, luonnehdinta oli hilly. Mark Cavendish oli ainakin sen verran toipunut, että lähti matkaan. Reitti kulki Imolan moottoriradan kautta, kumma ettei sinne oltu laitettu mitään yleisötilaisuutta, ainakin olisi ollut tilaa ihmisille katsomoissa ja pysäköinnille. 

Kuumassa säässä ajetun etapin voittajaksi ajoi Kevin Vaquelin ja keltapaidassa ajaa huomenna Tadej Pogacar. Toivoakseni Mark Cavendish on pysynyt kisassa mukana, Tourin verkkosivut eivät ole kovinkaan notkeat, vaikka ovatkin kolmesta Grand Tourista parhaat. 

Pomppivat chorizosuupalat

Tänään meillä ei ole suurensuuria juhlallisuuksia, sillä työmaa kutsuu. Eilen sen sijaan nautimme pienen iltapalan, kun Antti palasi reissultansa. Olin sommitellut meille uusinnan Ottolenghin tomaateista ja pieniä chorizosuupaloja. Kirjoitan itselleni muistiin, ettei kreikkalainen jogurtti, ainakaan se merkki, sopinut paahdettujen tomaattien kanssa ollenkaan niin hyvin kuin turkkilainen. Voitaikinaan käärityt chorizoviipaleet sen sijaan olivat oikein hyviä. Niiden paistumista oli vielä hauska katsoakin. 

Pomppivat chorizosuupalat

• noin kolmasosa Lidlin puff pastry-rullasta
• taikinarullan levyinen pätkä chorizoa
• 1tl dijonsinappia
• kananmunaa
• seesaminsiemeniä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Mikäli makkarassa on selkeästi irtoava kuori, poista se. Avaa taikinarulla ja leikkaa makkarasta yhtä pitkä pätkä kuin taikina on leveä. Tee koekieritys, eli mittaa kuinka pitkästi taikinalevyä tarvitaan, että makkara tulee kunnolla käärityksi taikinapiiloon. Leikkaa taikinasta sopiva palanen ja levitä palalle sinappia. Kääri chorizo taikinan sisälle ja jätä saumakohta alapuolelle. Leikkaa pötköstä noin sentin paksuisia viipaleita ja nosta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Voitele taikinakuori kananmunalla ja ripottele pinnalle seeseminsiemeniä. Paista noin 15 minuuttia. Jos sinulla on tylsää, istu uunin äärelle katsomaan miten viipaleet yksi toisensa jälkeen pompahtavat ja kellahtavat kumoon taikinan pullistuessa paistumisen edetessä. Se oli oikein viihdyttävää katseltavaa. Noin kolmasosa viipaleista uhmasi kuumuutta ja pysyi pystyssä, loput antautuivat ja jatkoivat paistumista kyljellään. Ei vaikuttanut makuun. Hauskoja naposteltavia.

Uuden uunin ensimmäinen paisto – oikaisugalette luumuista

Nyt uusi uunimme on käytössä, viikon se otti, mutta nyt toimii! Ensimmäiseksi paistokseksi valikoitui pikagalette. On niin lämmintä, ettei tee mieli viettää aikaa paljon keittiössä, mutta sen verran kuitenkin, että saimme päivän jälkiruoan uuniin. Pääruokaa emme syöneetkään lainkaan, ruokahalu on hieman kadoksissa. 

Oikaisugalette

• 1 rulla Lidlin puff pastrya
• 10 pientä luumua
• 1 rkl sokeria
• 1 kananmuna
• tarjoiluun tomusokeria ja vadelmapölyä
• jäätelöä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita pelti uuniin kuumenemaan. Levitä puff pastry-rulla auki leivinpaperiarkin päälle ja leikkaa siitä pyöreä lätty. Leikkaa luumut lohkoiksi ja levitä ne keskelle taikinapyörylää. Jätä useita senttejä reunoilta tyhjäksi. Ripottele luumupalojen päälle sokeria ja taittele taikinareunat luumupalojen päälle, nipistele hieman taikinaa rypyille. Sivele taikinapintaa kananmunalla ja paista tätä oikaisugalettea noin 25-30 minuuttia. Kun paistos on hieman jäähtynyt sirottele päälle tomusokeria ja jos sinulla on, myös vadelmapölyä. Ei minullakaan ole sitä enää paljon, enkä yhtään muista mistä olen sen ostanut. Pyöräytä hyvästä vaniljajäätelöstä pallo galetteviipaleen kaveriksi ja syö  haaleana. Hyvän kirpeää ja maistuvaa. 

Tour de Francen 13. etappi oli kirimiesten erikoisalaa. Eilen heistä kaksi, Mark Cavendish ja Marcel Tukkajumala Kittel jäivät aikalimitin taakse ja heidät poistettiin kilpailusta. Myöskin Vincenzo Nibali joutui keskeyttämään, sillä eilinen kaatuminen viimeisessä nousussa aiheutti jonkunlaisen murtumavamman, eikä hän kyennyt enää tänään jatkamaan. Loppukirissä Peter Sagan oli jälleen nopein, ei tosin kuin etukiekon verran, mutta sekin riittää. Kokonaiskilpailun kärki on sama kuin eilen, ensimmäisenä Geraint Thomas ja toisena Chris Froome. 

Vähäksi käy ennen kuin loppuu – veriappelsiinipiiras

Toissapäivänä levitin keittiöön ihanaa tuoksua, kun karamellisoin veriappelsiinia yksinkertaista piirasta varten. Otin ohjeen täältä. 

Veriappelsiinipiiras 

• 2 veriappelsiinia
• 1 rulla puff pastrya (Lidin)
• mascarponea
• 2+2 rkl voita 
• 3+3 rkl sokeria
• tomusokeria
• jäätelöä

Avasin taikinarullan ja painoin tartetatin-vuoan reunalla taikinaan ympyrän, jonka mukaan leikkasin taikinasta pyöreän palan. Taikinaa jäi hieman yli, joten leikkasin ylijäämäpalan kahdeksaan neliöön ja mietin tehdä niistä pieniä piirasia, sillä hävikistä herkuksi on mun luontoni. 

Levitin taikinapyörylälle hieman mascarponea, pari kolme lusikallista lusikanpohjapuolella. Samoin sutikoin pienet taikinaneliöt. Laitoin palat leivinpaperin päälle uunipellille ja pellin kylmään odottamaan (ulos peitettynä).

Leikkasin veriappesiinit ohuiksi viipaleiksi, noin 2-3 millin vahvuisiksi. Sulatin kaasuliekin kestävässä keraamisessa tartetatin-vuoassa voita ja sekoitin mukaan sokeria. Kun seos alkoi lupaavasti kuplia, asettelin appelsiiniviipaleita hieman limittäin vuokaan karamellisoitumaan. Annoin niiden kypsyä vuoassa noin 15 minuuttia. Vuokaan mahtui yhden appelsiinin siivut. Toisen appelsiinin siivut laitoin paistinpannulle (ainesluettelon toiset setit) voihin ja sokeriin kypsymään. Puristin pannulle ja vuokaan myös appelsiinien "kantapaloista" mehua, niistä ensimmäisistä leikkuupaloista, joissa oli enimmäkseen kuorta, mutta myös hämmästyttävän paljon mehua.

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja kun appelsiinien kuori oli pehmentynyt pannulla ja vuoassa nostin taikinat sisälle. Asettelin pyöreän taikinakiekon mascaponepuoli alaspäin tatin-vuokaan karamellisoituneiden appelsiiniviipaleiden päälle ja tukin reunoja tiiviiksi lusikalla. Nostin kuuman vuoan uunipellille ja sillä oleville pienille taikinapaloille nostin kullekin pannulla hautuneen appelsiiniviipaleen. Lusikoin myös pannulta ihanan appelsiinisen kastikkeen palojen päälle. 

Paistoin pieniä piiraita noin 15 minuuttia ja vuoassa olevaa noin 20 minuuttia. Kun vuokaversio oli hieman jäähtynyt ja karamelliseos pohjalla asettunut, käänsin vuoan lautaselle, torttu irtosi vaivatta ja aivan ehjänä. Pienet annospalat koristin tomusokerilla ja suurempaa söimme vaniljajäätelön kanssa. 

Pienissä paloissa oli appelsiini kypsynyt aivan tismalleen sopivaksi. Kuori oli aromaattinen ja kokonaisuus todella vinkeän kirpeän makea. Tartetatin-mallissa appelsiineja olisi voinut kypsentää ennen uuniin laittamista vielä hieman pitempään, kuori oli juuri sillä rajalla, että onko se liian kirpeää. 

Affogato ja kirpeä appelsiini olivat hyvä makupari

Herkkua ennen hävikkiä

Saimme ystävältämmme joulukukkakimpun,
 joka oli valittu ihan sillä silmällä,
että saisin siitä #jotainpyöreää-kuvan.
Arvostan!

Kun joulu on saatu taputeltua seuraa vaihe, jossa koitetaan keksiä jatkojalostustapoja tähteille. Usein on jäljellä vähän kinkkua ja se pitäisi jonnekin sijoittaa. Meillä tämä vaihe oli jo. Kinkkuslottimme oli tänä vuonna etupainotteinen, kinkkummehan on jo pitkään tullut hyvän ystävämme leivinuunista. Hänen joulunalusviikkonsa on kiireinen, kun aamuisin leivinuuni syytää kinkkuja niin tutuille kuin kylänmiehillekin. Meidän kinkkumme saapui jo ja kun se oli jäähtynyt sen verran, että näpit kestivät käsitellä, siivosin sen nahkasta ja rasvoista. 

Leikkasin kinkun viipaleiksi ja laitoin parhaat palat marinointirasiaan, josta saa ilman otettua pois vakumointikoneella. Tällä tavalla toivon kinkun säilyvän hyvänä aattoon asti. Repaleisemmat palat pakkasin tavalliseen rasiaan ja käytin illalla pikaisen piirakan täytteenä. Toisena täyteaineksena oli pateentekemisestä jäänyt sipuli-pekonisilppu, jossa maistui niin calvados, madeira kuin port-viinikin.

Kinkku-sipulipiiras

• 1 rulla puff pastrya
• 1,5 dl sipuli-pekonisilppua
• 1,5 dl kinkkumurua
• 1 kananmuna

Kuumensin uunin 220 asteeseen ja levitin taikinarullan leivinpaperin päälle. Sen toiselle reunalle levitin pateen valmistamisessa sivutuotteeksi jääneen sipuli-pekonisilpun tasaisesti ja siihen päälle kinkun leikkuusta jääneen kinkkusilpun. Käänsin taikinan toisen puolen täytteiden päälle ja nipistelin reunat kiinni. Pistelin pintaan reikiä kalapiikillä ja voitelin pinnan kananmunalla. Paistoin piirakkaa noin 25-30 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Tämä oli ihan mukava tähderuoka, jossa oli hyödynnetty toisen ruoan tekemisessä jäänyttä raaka-ainetta ja käytetty etukäteen kinkunrippeet. Edelleen tykkään Lidlin ohuesta puff pastrysta, vaikka kuinka teollista höttöä onkin.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään tähderuokavinkkejämme. 

Eihän tämä mikään kaunokainen ollut,
mutta maistuipa hyvältä ja tähteet on käytetty jo!
Kui hienoo se on?

Tarkkaa hommaa – Meater-mittarilla Beef Wellington

CampaSimpukan ensimmäisenä vuonna tein ensimmäistä kertaa beef wellingtonia. Siitä on melkein kuusi vuotta. Sittemmin ei ole tule tehtyä tätä Gordon Ramsayn huutamalla tutuksi tekemää ruokaa. En ole viitsinyt opetella tekemään sopivaa taikinaa fileen peitoksi eikä ensimmäisellä kerralla käyttämäni paksu voitaikina ollut oikein sinne päinkään, mitä halusin. Nyttemmin Lidistä voi ostaa ohutta rullalle käärittyä puff pastrya ja perjantaina oli aika kokeilla miten se passaa wellingtonin peitoksi. En ole vieläkään muistanut katsoa millaisella kauppanimellä taikinaa myydään, mutten hetkeäkään ajattele sen olevan mitään muuta kuin teollista huttua. Mutta käyttökelpoista huttua. 

Toinen jo jonkun aikaa kokeilemista odottanut ruoanlaittoon liittyvä juttu oli Meater-mittari. Antti osallistui jo kauan sitten mittarin joukkorahoitukseen ja alunperin mittarin piti tulla markkinoille jo ainakin vuosi sitten. Joitakin viikkoja sitten mittari viimein saapui ja tuumimme minkälaiseen lihan paistamiseen sitä kokeilisimme. Beef Wellington valikoitui ensimmäiseksi kokeiluksi. Olin jo ladannut Meaterin applikaation puhelimeeni valmiiksi ja tapani  mukaan skipannut kaikki introt ja neuvot, sillä kuka nyt mitään manuaaleja jaksaa lukea? Mittari lihapalan kylkeen ja menoksi. 

Beef wellington kahdelle (olisi riittänyt ainakin kolmelle)

• 400 g pala naudan sisäfilettä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rulla puff  pastrya
• 150 g siitakesieniä
• 4 viipaletta prosciuttoa
• 1 kananmuna

Beef wellington vaatii hieman aikaa ja askartelua, se ei ole sellaista kauhee nälkä, mitä syötäisiin-ruokaa. Kirjaan tähän vaiheet, vaikka tämä onkin jo revisited-osastoa. Kenenkään ei kannata ajatella, että tämä olisi liian vaikea ruoka tehdä, ei todellakaan. 

Esivalmistelut

1. Silppua sienet oikein pieneksi hakkelukseksi vaikkapa monitoimikoneen leikkurilla.
2. Laita sienihakkelus kevyesti öljytylle pannulle ja kypsennä sieniä noin 10-15 minuuttia, kunnes kaikki kosteus on haihtunut niistä. Siirrä hakkelus (duxelles fiinimmin) lautaselle jäähtymään, tasoittele se litteäksi kerrokseksi, niin se jäähtyy nopeammin.
3. Viritä leikkuulaudalle pitkä pätkä leveää talouskelmua ja sen päälle niin monta viipaletta prosciuttoa, että se yltää peittämään fileen ja sen päädyt myös. Myös parmankinkku käy tai mikä tahansa ohut kinkku, mutta ei raaka pekoni, sillä se ei kypsy uunissa fileen ja taikinan välissä. 

Fileen valmistelu

1. Kuivaa fileen pinta ja poista mahdollisia kalvoja tai rasvajuonteita. Palan tulee olla tasapaksu ja tarvittaessa sitä voi sitoa paistinarulla napakaksi pötköksi. 
2. Hiero lihan pinnalle suolaa ja pippuria joka puolelle. 
3. Kuumenna valurautapannu tai muu kovaa kuumuutta kestävä pannu ja laita sille voi ja öljy. Kun rasvan kuohu alkaa vajeta, nosta file pannulle. Paista nopeasti filepalan pinta kauttaaltaan, myös päät. Tarkoitus ei ole kypsentää filettä, ottaa siihen vain hyvä paistopinta. 
4. Nosta file lautaselle ja sutikoi sen kuumaan pintaan pullasudilla hyvä lusikallinen dijonsinappia. 

Ensimmäinen paketointi

1. Kun filepötkön pinta on jäähtynyt ja samoin sienisilppu, levitä ensin sienet tasaiseksi kerrokseksi kinkkuviipaleille fileen mittaiselle alueelle. 
2. Nosta sinappinen file sienillä päällystetylle kinkkupedille, käännä kinkkua peittämään myös fileen päät ja kääri kelmua apuna käyttäen file kinkkuviipaleitten peittämäksi pötköksi. Kierrä kelmua päistä kuin käärisit karamellin paperiin. Laita paketti jääkaappiin asettumaan noin puoleksi tunniksi, eikä pitempikään aika haittaa. 

Toinen paketointi

1. Kun ruoka-aika lähestyy ota kelmussa oleva filapaketti jääkaapista ja kuumenna uuni 200 asteeseen. 
2. Kierrä taikinarulla auki leikkuulaudalle ja avaa kelmupaketti ja nosta kinkkuun kääritty file taikinan päälle. Arvioi kuinka paljon taikinaa tarvitset, tälle käyttämälleni taikinalevylle menisi isompikin filepötkö. Kierrä taikina fileen ympärille ja leikkaa ylimääräinen taikinalevy irti. Käännä saumapuoli alaspäin ja taita päädyt kiinni kuin tekisit lahjapaketin.
3. Tässä vaiheessa taikinakäärö voi olla viileässä usemman tunninkin, mikäli ajoittaminen vaatii, mutta jos paistat wellingtonin heti, sekin passaa.
4. Ota lopusta taikinasta pieniä koristeita piparimuotilla, arvoin hetken että teenkö pieniä sikoja vai kirahveja koristeeksi, mutta tein sitten kuusia. Olkaa te rohkeampia.
5. Sekoita yksi kananmuna kupissa sekaisin ja sutikoi sitä taikinakuoren päälle kauttaaltaan. Asettele koristepaloja haluamaasi muotoon pötkön pinnalle ja sutikoi vielä niidenkin päälle kananmunaa. 
6. Jos käytät lihamittaria, aseta anturi lihapalaan niin, että se on mahdollisimman keskellä palaa eikä osu vuoan reunoihin tai mene lihapalan läpi. 
7. Paista wellingtonia kunnes sisälämpö on 52 astetta. Jos taikinakuori alkaa mennä liian tummaksi ennen kuin sisälämpö on haluttu, peitä wellu leivinpaperilla. Kypsyminen jatkuu taikinakuoressa vielä usean asteen verran lepuuttamisen aikana. Lepuutuksen pitää olla ainakin vartin mittainen. 
8. Leikkaa wellington viipaleiksi ja syö mieluisten lisäkkeiden kanssa. 

Mielestäni wellingtonpakettini oli oikein sievä ja se pysyi uunissa hyvin kasassa. Koska minun ei tarvinut pistää lihapakettia mittarilla paistamisen aikana, siitä ei karannut nesteitä vuokaan ja kuori pysyi kauniina. Lepuuttamisen jälkeen jännitti leikata fileestä palanen. Hieman nesteitä karkasi ensimmäisestä leikkauksesta, mutta onneksi se ei saanut taikina pohjaosastakaan aivan vettynyttä. Lihan väri oli kauniin punertava.

Liha olisi voinut olla meidän makuumme aavistuksen punaisempaa, mutta mureaa se oli. Suola oli sopiva ja sienet ja kinkku sitoivat paketin mukavaa kuosiin. Taikina oli pohjan osalta hieman kosteaa, mutta päällipuoli oli rapeaa ja hyvää. Leikkasin meille vähän liian isot palat, pienemmätkin olisivat piisanneet.

Meater-applikaatio oli oikein helppo käyttää. Koska en ollut tutustunut siihen etukäteen, piti ensin kahlata muutama mainos ja pieni esittely ohitse ennen kuin pääsi valikoihin. Ensin valitsimme minkä eläimen liha on kyseessä ja sen jälkeen mitä osa eläimestä. Sitten valitsimme halutun lämpötilan (valmiina oli jo Celsius-asteet varmaan haisteltuna siitä, missä päin maailmaa applikaatio on ladattu). Yhteys toimi bluetoothilla ja puhelin saattoi olla toisessa huoneessakin paistamisen aikana. Kerran ohjelma huomautti, että vie lähemmäs, yhteys pätkii, mutta jo kävellessäni keittiöön puhelin kädessäni, yhteys palasi. Näytössä oli ikäänkuin kello, joka näytti missä vaiheessa paistamista ollaan, paljonko on jäljellä ja omissa pallukoissaan näkyi sekä uunin lämpötila, lihan kulloinenkin sisälämpötila ja tavoitelämpö.

Kun aika tuli täyteen, ohjelma komensi ottamaan lihan pois uunista ja näyttöön tuli esitys siitä, miten kauan lepuuttaminen kestää. Annoin anturin olla wellingtonissa ja seurasin sisälämmön kehittymistä. Pari astetta liikaa sitä tuli mielestäni, mutta tottelin koemielessä (en tietenkään muuten) ohjelmaa lepuuttamisen pituudesta. Kun sekin aika tuli täyteen, näytti sisälämpö  60 astetta. Otin anturin pois ja tosiaan mittasin verrokkilukeman toisella mittarilla. Close enough.

Ensimmäinen Meater-kokeilu oli oikein onnistunut. Siinä setissä joka meille tuli on kaksi anturia, joita voi halutessaan käyttää samassa lihapalassa yhtä aikaa, jos haluaan tarkkailla suuren satsin kypsymistä eri puolilta. En ole tutustunut siihen, voiko olla kaksi eri kypsennystä eri ruokaan menossa samaan aikaan samalla applikaatiolla, vai pitäisikö ladata toista varten toiseen puhelimeen sama juttu. Kuka nyt mitään ohjeita viitsisi lukea?

Kun mittaria ei käytetä, anturi laitetaan sitä varten olevaan puiseen latausasemaan, joissa on paristot latausta varten. Minä en osallistunut laitteen hankintaan, enkä tiedä paljonko Antti siitä maksoi osallistuessaan rahoitukseen jo kehittelyvaiheessa. Meaterin sivuilla on paljon tietoa ja näköjään neljän anturin setissä on myös wifi. Voi äitien päivät! Korjaan: voi isänpäivät tietty tänään.

Nyt se on nähty, liikaa ulkojuustoa

Olen käyttänyt puff pastrya nyt monta kertaa, se on vaan tosi kätevää. Kokeilin tehdä pieniä suupaloja erilaisin maustein ja niistä tuli kyllä hyviä! Paitsi, että nyt on nähty sekin, että ulkojuustoa voi olla liikaa, jopa Antti myönsi sen. Olen oikein tyytyväinen hänen myönnökseensä. Harmi, etten saanut sitä tallennettua. Näitä voisi ehkä kutsua cocktail-paloiksi, mutta me maistelimme niitä aamiaisella syystä, että olin nypertänyt ne aamusta varhain. Ohjeen otin täältä ja soveltelin sitä mielin määrin. 

Cocktail-palat

• 1 rulla puff pastrya
• sipuliconfitia
• viikunahilloa
• gorgonzolaa
• camembertia
• 1 kananmuna (+1 kananmuna lattialle pudotettavaksi)

Kuumenna uuni kiertoilmalla 180 asteeseen ja levitä taikina rullalta auki. Ota muotilla siitä pyörylöitä ja pistele niihin haarukalla reikiä (tai kuten minä, kalapiikillä). Sipaise reunoille hieman kananmunaa ja levitä keskelle pikkuisen haluamiasi päällisiä. Minä laitoin muutamaan vain sipuliconfitia, se on sellaista ylihyvää sipulihommelia, jonka Antti toi Annan kaupasta joku aika sitten. Sitä voisi  melkein laittaa jäätelönkin päälle. Taidan kokeillakin sitä. 

Muutamaan laitoin paksua viikunahilloa ja kokeilin paria myös juuston kanssa. Kahteen laitoin ihan pienen nokareen gorgonzola piccantea ja kahteen camembertia. 

Paista pyörylät kauniin ruskeiksi, noin 9-10 minuuttia. Tämä taikina on niin ohutta, että se kypsyy torttutaikinalevyä nopeammin. Paistoin myös pikkuiset pyörylöitten väliin jääneet palaset ja niistä tuli hauskoja rapeita suupaloja. Tein aamiaiselle minikokoiset munakokkelit ja laitoin pari pientä paistettua tyynyä samalla lautaselle. 

Maistelimme joka laatua ja paras on pelkällä sipulilla maustettu, toisena oli oikein hyvä camembert, mutta viikuna yhdistettynä gorgonzolaan oli aivan liian voimakas makupari. Minä tiesin sen ihan itsekin, ihan etukäteen, mutta jopa Antti sanoi, että nyt on liian heviä. 

Tour de Francen ensimmäinen lepopäivä oli eilen ja tänään oli vuorossa toisen jakson ensimmäinen osuus, 10. etappi. Vuorossa oli tasamaan etappi, jolla oli mittaa 178 km. Kahden miehen pitkä irtiotto ajettiin kiinni viimeisillä kilometreillä ja massakirin voitti ihmeellisen vahva Marcel Kittel, joka voitti jo neljännen etapin tässä kisassa. Yhteiskilpailua johtaa kukapa muukaan kuin Chris Froome. 

Muistatko vannikkeet?

Vol au vent on voitaikinasta näperretty pieni kori, jonka voi täyttää suolaisella tai makealla täytteellä. Enpä ollut koskaan aikaisemmin tehnyt näitä suomeksi vannikkeiksi kutsuttuja leivonnaisia, mutta muistan syöneeni niitä joskus 70-luvulla. Tämän päivän ranskalaispanostukseksi vannikkeet käyvät oikein hyvin. 

6 mascarpone-mansikkatäytteistä vannikketta

• 1 rulla puff pastrya
• 1 kananmuna
• 1 dl kermaa
• 1 rkl mascarponea
• 1 rkl sokeria
• 1 tl tomusokeria
• pieniä mintunlehtiä

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla ja 200 asteeseen, jos et käytä kiertoilmaa. Levitä taikina rullalta avoimeksi ja ota siitä pyöreällä stanssilla kiekkoja niin monta kuin levystä tulee. Laita kuusi pyörylää leivinpaperille. Jaa loput pyörylät kuudella, niin, että jokaiselle pohjapalalle tulee yhtä monta reunapalaa. Ota pienemmällä stanssilla muista, paitsi pohjapaloista keskus pois, eli tee niistä rinkuloita. 

Voitele pohjapalat kananmunalla ja aseta kullekin palalle yksi reunarinkula kerrallaan, voitele nekin ja lisää toinen rinkula päälle. Näin kasaa pohjien päälle niin monta kerrosta reunoja, kuin niitä riittää. Minulla tuli jokaisen pohjan päälle kolme rinkulaa. Voitele päällimmäinenkin.

Paista vannikkeita noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat kohonneet ja reunat ovat kauniin kullanruskeat. Ota ne uunista ja paina heti pienellä nuolijalla tai vastaavalla pohjaa matalammaksi, jos se on noussut koholle. Näin saat tilaa täytteelle.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita mukaan mascarpone ja sokeria makusi mukaan. Pursota mascarponekermaa vannikkeiden kolosiin ja aseta pinnalle viipaleiksi leikattu mansikka. Koristele tomusokerilla ja pienillä mintunlehdillä. 

Minä paistoin myös pikkuruiset keskuskiekot kolmen palan pinoissa ja ne kellahtivat kumoon paistuessaan. Tein niistä mikroskooppisen pieniä leivoksia, jotka olivat suupalan kokoisia.

Tour de Francen tilanne eilen muuttui sen verran, että Chris Froome otti johtopaikan joukkuetoveriltaan, Geraint Thomasilta. Muuten en tiedä eilisen etapin loppuvaiheita, sillä olimme Jyväskylän Kesän avajaiskonsertissa kuuntelemassa The Real Groupia, mutta sen tiedän, että Alberto Contador ja Nairo Quintana ovat kivunneet tuloslistalla tavanomaisemmille paikoille kymmenen parhaan sakkiin. 

Tänään oli jälleen massakiripäivä ja kuudennen etapin voitti Marcel Kittel, jo toisen tällä Tourilla. Kokonaiskilpailussa Chris Froome on keltaisessa kahdentoista sekunnin etumatkalla toisena olevaan Thomasiin. Huomenna on jo seitsemäs etappi ja profiilikuva lupailee tasaisempaa etappia, mutta matkaa piisaa, taas yli 200 km. 

Haaste ku ite tekee-blogin tapaan – #suurikeittokirjahaaste

näistä voisi aloittaa

Niin kuin tässä ei ruokahaasteita riittäisi, lähdin mukaan ku ite tekee-blogin aloittamaan keittokirjahaasteeseen, jossa kokataan kirjahyllyä läpi, edes yhden ohjeen verran kirjaa kohden. Minullahan on ainakin tarpeeksi keittokirjoja, olen blogaaniaikanani kahteen kertaan lahjoittanut kirjoja poiskin, mutta niin vain taas kirjat alkavat kinostua pöydille ja hyllyille varsinaisen keittokirjahyllyn tultua täyteen. Melkein kaikki kirjat olen selannut läpi, useat jopa lukenut kuin romaanit ikään, mutta läheskään kaikista en ole kokeillut edes yhtä ohjetta. Minna aikoi olla itselleen armelias, eikä laittanut haasteelle mitään aikarajaa ja se minut saikin innostumaan tästä. 

CampaKeittiön seitsemäs Ranska-haaste alkaa lauantaina ja sen myötä etsin esille kaikki ranskalaista ruokaa käsittelevät kirjani, joista aion Tour de Francen aikana kokata jokaisesta ainakin yhden ruoan. Otin pienen varaslähdön tekemällä heti tänään jälkiruokaa Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan-kirjan mukaan. Kirja on ollut minulla jo ajalta ennen blogia ja muistan sen olleen ensimmäisenä blogaanivuonna 2011 ahkerassa käytössä. Se on muuten ainoa Välimäen kirja hyllyssäni, en edes tiedä kuinka paljon tai vähän hän on kirjoja kirjoittanut.

Silloin kuusi vuotta sitten tiesin ruoanlaitosta paljon vähemmän ja moni nyt tuttu juttu oli aivan uutta minulle. Silloin tämä pieni ranskalaista ruokaa mutkattomasti käsittelevä kirja oli minulle enemmän kuin mieleen ja mieleeni se on vieläkin. Etenkin juuri tänään, kun halusin tehdä tarte tatin-tortun. Hans teki tarte tatinin omenista, kuten oikeasti pitääkin, mutta hän sentään käytti valmista voitaikinaa ohjeessaan. Se ilahdutti minua, sillä halusin tänään luistaa taikinan teosta. Minulla oli pakastimessa Lidlin puff pastry-rulla (niitä ei myydä pakasteina, mutta olin ottanut niitä jemmaan) ja onhan Hans mitä mainioin Lidlin mainosmieskin. Omenien tilalla käytin nektariineja, koska ne alkoivat olla elinkaarensa lopulla. Voi tietysti olla montaa mieltä onko tämä enää ollenkaan Hansin ohje, kun tekotapanikin oli aika erilainen. Ei kerrota kenellekään. Tein tatinin aika pieneen vuokaan, joten pienensin ohjeen puoliksi.

Tarte tatin nektariineista Hans Välimäen ohjetta erittäin väljästi mukaillen

• 1 rulla puff pastrya
• 4 nektariinia
• 50 g voita
• 1 dl sokeria

Kuumensin uunin 200 asteeseen kiertoilmalla. Kiehautin kattilallisen vettä ja käytin kauhalla laskien halkaistuja nektariininpuolikkaita (kivi poistettuna) kuumassa vedessä hetkisen. Hedelmän kuoret lähtivät helposti pois vetämällä. Leikkasin suorakaiteen muotoisesta taikinalevystä hieman käytettävää paistoastiaa suuremman taikinakiekon. 

Laitoin keraamisen tarte tatin-vuokani kaasuliedelle (se kestää kaasulla kuumentamisen, muutoin käyttöön valurautapannu tai muu myös uuniin sovelias astia) ja laitoin voin nokareina vuokaan ja ripotin sokerin päälle. Lämmitin vuokaa varovaisesti ja odottelin kärsivällisesti, että voi ja sokeri sulivat vuokaan ja alkoivat muodostaa karamellia. Nostelin sitten varovasti kuumaan sokeri-voiseokseen nektariinipuolikkaat leikkuupinta ylöspäin. Kuumaa seosta saa tosiaan varoa, ettei se roisku. 

Nostin taikinalevyn vuoan päälle ja lusikan varsipäällä painelin taikinan reunan nektariinipalojen ja vuoan reunan väliin. Paistoin torttua noin 15 minuuttia, kunnes taikina oli kauniin ruskeaa. 

Annoin tortun vetäytyä vuoassa muutamia minuutteja ja kiepautin sitten varovasti veitsellä taikinan ja vuoan välistä siltä varalta, että taikina olisi tarttunut vuokaan. Otin tarjoiluastian ja laitoin sen vuoan päälle, toivoin parasta ja patakintain suojatuin käsin kiepautin vuoan nurinpäin lautaselle. Varovasti nostin vuokaa ja se irtosi ihan nätisti. Tarjosin tarte tatinin suklaajäätelön kanssa päivällisen päätteeksi, kaverina hyvä kuppi espressoa. 

Aion tehdä tästä hiljaksiin juttusarjan, jolle perustan CampaSimpukan ylälaitaan oman välilehtensä. Lisään sinne kaikki #suurikeittokirjahaaste-aiheiset postaukset ja kommentoin postauksissa myös kyseisiä kirjoja muutamin samoin, ehkä sitäkin mistä kirja on hyllyyni ilmestynyt. Samalla perkaan myös pois kirjoja, joita en katso haluavani säilyttää pitempään. Jos kirjoja joutuu poistopinoon enemmänkin, teen taas lahjoituspostauksen. Myös kunkin postauksen alareunaan kerään listaa kirjoista.

Tämä on ensimmäinen postaus sarjassa #suurkeittokirjahaaste,  en osaa edes arvioida kuinka monta keittokirjaa minulla on. Tästä voi tulla pitkällinen juttu, mutta kun ajallista takarajaa ei ole, voin ottaa yhtä rennosti kuin Minna. Kiitos hyvästä ideasta, ilo olla mukana! 

Nopea puolivalmispiirakka

Pizzanpaistosta oli jäänyt vähän rapuja ja eräältä päivälliseltä savustettua lohta, jääkaapissa oli rulla Lidlistä ostamaani lehtitaikinaa. En oikein tiedä onko lehtitaikina oikea sana, vai pitäisikö sanoa voitaikina. Tuskin se voihin on tehty. Puff pastryksi sitä englanniksi sanotaan ja kääre  meni jo roskiin, etten voi siitä tarkistaa, miksi taikinaa puhutellaan.

Pikainen tähdenlentopiirakka

• rulla valmista puff pastrya
• noin 150 g savustettua lohta
• noin 100g jokiravun pyrstöjä
• 1 uusi sipuli varsineen
• 1 keitetty kananmuna
• 1 raaka kananmuna voiteluun

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Levitin taikinarullan suoraksi uunipellille leivinpaperin päälle. Asettelin täytteet puolelle taikinasta niin, että reunoille jäi tyhjää noin sentti pari. Alimmaksi laitoin sipulit, sitten savulohden, ravut ja päällimmäksi keitetyn kananmunan viipaleina. Käänsin taikinanlevyn reunan täytteiden päälle ja taittelin reunat yhteen. Voitelin pinnan raa'alla kananmunalla ja pistelin kuoreen reikiä kalapiikillä. Paistoin piirakkaa kiertoilmalla 20 minuuttia. Hyvää tuli, kypsää ja rapeaa! Lisään ohjeen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään jämäruokaohjeita ja jatkojalostusideoita. 

Aamiaisruudut

Ilokseni huomasin puff pastry-rullia Lidlissä ja ostin niitä heti varastoon muutamia. Välillä sellaisille on käyttöä. En tiedä ovatko ne tulleet vakiovalikoimaan, vai onko vain hetken aikaa saatavilla. Tein taikinasta ja lopuista Italiaan viittaavista raaka-aineista pieniä aamiaisruutuja.

Makeat ja suolaiset aamiaisruudut

• 1 rulla puff pastrya 
• 2 rkl ricottaa
• 1 rkl tomaattipestoa
• puolikas tomaatti oikein ohuina viipaleina
• 2 viipaletta savuporoa
• 6 viiriäisen munaa
• 3 pientä mozzarellapalloa
• pippuria
• puolikas päärynä ohuina viipaleina
• 2 rkl mascarponea
• 1 tl sokeria + vähän koristeluun
• ripaus kanelia

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Levitin taikinan auki rullalta leivinpaperin päälle. Tein sille 3 x4 pyöreää painaumaa terävällä stanssilla, mutten erityisesti koittanut painaa sitä kokonaan taikinan läpi. Tein pyörylöiden ympärille pizzaleikkurilla kevyen ruudukon. 

Puoleen neliöistä (joiden keskellä oli ympyrät) levitin ricottan ja peston sekoitusta. Siihen päälle tälläsin oikein ohuet viipaleet tomaattia, joita olin pitänyt hetken talouspaperiarkin päällä, jotta niistä lähti kosteutta. Tomaatin päälle asetin pienen palan savuporoa, mozzarellapalaset ja viiriäisenmunan keltuaisen. Sepä olikin sottaista hommaa, erotella keltuaiset. En onnistunut ihan joka kerta, mutta rikon munat kuppiin, josta sitten käytin seosta taikinapalojen reunojen voiteluun. Ripautin ruutujen päälle hieman pippuria.

Makeitten versioiden pinnan sivelin sokerilla makeutetulla mascarponella ja sen päälle asetin muutaman ohuen viipaleen päärynää. Pinnalle sokeria ja kanelia ja reunat sitten viiriäisen munalla voideltuna. 

Paistoin ruutuja noin 15 minuuttia, kunnes olivat kypsiä. Leikkasin ruudut irti toisistaan kuumina. Olivat kiva aamupala. Loput napsimme päivän kuluessa ohikulkiessamme. Aion käyttää yhden pakastamistani taikinoista myöhemmin Beef Wellingtonin tekemiseen, en ole tehnyt sitä kuin kerran, eikä silloin käyttämäni taikina ollut parasta mahdollista. 

Giro d'Italian 12. etappi on pienellä nousulla höystetty tasamaan etappi, koko kilpailun pisin. Mittaa sillä on älyttömät 229 km. Tiedossa on mitä todennäköisimmin massakiri, mutta sitten sen näkee alkuillasta, mikäli pääsee telkkarin ääreen. Minä pääsen vasta töiden jälkeen. Tällä tietoa Eurosport näyttää etapilta pitkän lähetyksen, jo kello 14.15 alkaen. Sitä ennen voi seurailla jo, miten Kaliforniassa sujuu, kun AMGEN Tour of California jatkuu jo useatta päivää. Siellä näyttäisi olevan melkoiset kirimiesten onnenpäivät, suuri joukko nimekkäitä rynnijöitä on koolla.