Pikkuinen ranskalainen perunasalaatti ja provencelaiset lihapullat

Nyt kun viikonloppu taas lähestyy, on täytynyt metsästää seuraavaa majapaikkaa. Sesonki on kuumimmillaan ja rannikon paikat täyttyvät, kun sisämaassa on yli 30 astetta lämmintä. Tosin nyt koko maassa ei ole sääkartoilla yhtään departementtia punaisella, helteet ovat hieman hellittäneet. Laitoin eilen kyselyn eräälle kunnalliselle alueelle paikkaan, jossa emme aiemmin ole olleet. Odotin aamulla vastausta ja eiköhän Elisan sähköposti ollut kolme tuntia pois käytöstä. Ja kun sinne taas pääsi, oli odottamassa vastaus: complet. Täytyi tehdä uusi suunnitelma.

Eilenkin kävin läpi varmaan viisitoista leirialuetta ja Antti samanverran. Saimme jatkettua tällä nykyisellä alueella olemista yhdellä vuorokaudella (huomenna täytyy vaihtaa toiselle pitchille), se antoi hieman pelivaraa ja iltapäivän alussa saimmekin varattua lauantaista eteenpäin kivalta vaikuttavalta ja ennen kaikkea edulliselta alueelta paikan muutamaksi päiväksi. Täällä Ranskassa on hyvin monen hintaluokan alueita, on ketjupaikkoja, joissa yö maksaa helposti 50-80€ ja sitten on edulllisempia kunnallisia tai pieniä yksityisiä paikkoja, joissa hinta liikkuu 25-30 eurossa näin korkeimpana sesonkinakin. Haluamme nyt ehdottomasti sähköpaikan, jotta voi käyttää tarvittaessa ilmastointia ja siitä maksamme mukisematta muutaman euron lisää.

Nyt on siis yksi päivä lisää tällä paikalla, josta pidämme paljon. Aamulla, kun tuolta muutaman paikan päästä lähdetään, siirrämme kamppeemme sinne ja käymme vaihtamassa porttiavaimen. Tuolta paikalta on myös merinäköala, mistä pidämme, muttemme ala siitä erikseen maksaa. 

Päivällisenä meillä oli pieni ranskalainen perunasalaatti ja provencelaiset lihapullat vartaissa. Pullat olivat paistovalmiita. Ne oli tarkoitus käydä grillaamassa hiilillä leirialueen grillissä, mutta iltapäiväukkonen värjäsi pilvet niin mustiksi, että paistoinkin pullat pannulla. Huono sää jäi muutaman pisaran kokoiseksi, ehkä myöhemmin sitten taas jytisee. Perunasalaatin tein jo omasta tai asiakkaan päästä, sen verran monta ranskalaista perunasalaattia olen tehnyt. Tein tällä kertaa oikein pienen annoksen, että varmasti jaksamme syödä kaiken kerralla. 

Pieni ranskalainen perunasalaatti kahdelle

• 8 pientä ranskalaista perunaa 
• vettä perunoiden keittämiseen
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl sileää dijonsinappia
• 1 tl pieniä kapriksia
• 1 tl provencelaista yrttiseosta
• ripaus suolaa ja pippuria

Kypsensin perunat kattilassa ja kaadoin veden pois, kun perunat olivat kypsiä. Jätin ne viimeistelykypsymään kuumaan kattilaan kannen alle. Sekoitin salaattikulhossa oliiviöljyn, etikan, sinapin ja mausteet ja kun perunat olivat hieman jäähtyneet ja kuivuneet, leikkasin ne paloiksi ja sekoitin kastikkeeseen. Jätin perunasalaatin maustumaan. 

Meillä oli valmiita provencelaisia lihapullia, raakoja siis 12 kpl pakkaus. Laitoin ne kolmen seteissä pieniin puuvartaisiin ja paistoin pannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa. 

Annoksiin tuli keskelle perunasalaatti kristillisesti jaettuna ja siihen päälle kaksi lihapullavarrasta kummallekin. Reunoille tuli edellispäiviltä tuttua juuressekoitusta, jota Antti löysi kaupasta uuden pussin tänään, kun pyysin etsimään. 

Tour de Francessa oli massakiriin päättynyt etappi, jonka aivan loppumetreillä tapahtui paha kolarointi. Ilmeisesti kaikki pääsivät kuitenkin maaliviivan ylitse tavalla tai toisella. Ymmärtääkseni jokaisen täytyy tulla pyörän kanssa maaliviivan yli, vaikka pyörää taluttaen tai kantaen voidakseen pysyä kisassa mukana.

Tim Merlier oli jälleen nopein, hän voitti jo kolmannen etapin tässä kisassa. Kokonaiskilpailun kärki pysyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on jo 13. etappi ja se päättyy Belfortiin, jossa kävimmekin jokunen vuosi sitten, täytyy etsiä kuvia sieltä arkistoistamme. 

Italialainen peruna-tonnikalasalaatti

Tänään on ollut lämpimämpää kuin eilen tänne saarelle tullessamme, mutta nyt taitaa jo pian taittua viilenemisen puolelle iltaa kohden. Antti kävi hieman katsastelemassa paikkoja ja otti kuvan todella kauniista karusellista, arvostan. Se on ilmeisesti ympäri vuoden Noirmoutierin saaren pääkaupungin torin laidalla. 

Nyt ei ollut mielitekoa syödä kovin raskasta ruokaa, tein meille italialaisen peruna-tonnikalasalaatin, joka onnistui oikein hyvin. Meillä oli 12 pientä Noirmoutierin perunaa, jotka kyllä ostimme jo mantereelta muutama päivä sitten, ne olivat onneksi ihan kunnossa vielä. Muutkin ainekset olivat kaikki omista varastoistamme, ei vaatinut kaupassa käymistä. 

Peruna-tonnikalasalaatti kahdelle

• 12 pientä perunaa keitettynä
• vettä ja ripaus suolaa perunoiden keittämiseen
• 1 salottisipuli
• 2 tl pieniä kapriksia
• 1 pieni lasipurkki tonnikalaa öljyssä (noin tavanomaisen säilykepurkin verran kalaa)
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl  sitruunamehua
• tuoretta persiljaa

Keitin perunat kypsiksi ja jätin jäähtymään noin 10 minuutiksi, jonka jälkeen puolitin perunat. Leikkasin sipulin suikaleiksi ja laitoin ne salaattikulhoon. Keräsin sinne myös kaprikset ja tonnikalan. Purkkiin jäi öljyä noin puoli desiä ja käytin siitä suurimman osan salaatin kastikkeeksi. Eli kaadoin öljyn kulhoon, lisäsin sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Nostelin perunanpuolikkaat kulhoon ja sekoittelin. Maistelin ja lisäsin vielä pippuria. Suolaa ei tarvinut, sillä kapriksissa ja tonnikalassa oli suolaa, muttei liiaksi. Tuoretta persiljaa vielä päälle ja ruoka oli valmista. Annoin sen maustua noin vartin ja sitten söimme kaiken Giro d'Italian lähetystä katsoen. 

Nyt oli jo 18. etappi, joka päättyi massakiriin. Sen voitti Paul Magnier ja Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun ykkönen, tieto löytyi helpoiten BBC:n sivuilta, sillä eihän nyt Giron sivuilla vielä moista tietoa löydy, vaikka maaliin on tultu jo puoli tuntia sitten. Enää kolme etappia jäljellä. Muistelin, että mitäs minä ajattelinkaan kisan alussa, muistaakseni, että Jonas voisi voittaa ja ilmeisesti toivomukseni on otettu huomioon!

Melkein pastaputtanesca

Luulo ei ole aina tiedon väärti, ehkei koskaan. Luulin, että olin ottanut kotoa mukaan avatun pienen purkin sardelleja, mutta joko ne olivat menneet todella hyvään piiloon CampaAdrian jääkaapissa, tai sitten hourin. Mitään sardelleja ei löytynyt, joten päätin tonnikalan sijaistavan sardelleja. Ihan hyvin se meni, vaikka se tietty maku jäi puuttumaan. Vinkkejä ruokaan otin täältä. 

Sardelliton pasta puttanesca kahdelle

• 2 tomaattia, keltainen ja punainen
• vettä tomaattien kalttaamiseen ja myöhemmin pastan keittämiseen (kätevä emäntä you know)
• 2,5 dl nopeasti kypsyvää pastaa (spagetti olisi paras tähän, mutta sitä ei ollut tarpeeksi)
• 1 oikein pieni purkki tonnikalaa öljyssä (oikeammin 5-6 suikeroa sardelleja)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 10 kivetöntä oliivia (virheitä ja mustia, koska niitä oli avattu pussi)
• 10 isoa kaprista (pienet olisivat sopineet paremmin)
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesania
• tuoretta basilikaa

Giro d'Italian henkilökohtaisen aika-ajon ollessa vielä menossa kalttasin kaksi tomaattia. Leikkasin ensin niiden pohjapuolelle ristikkäiset viillot ja kun tuleva pastavesi kiehui, laitoin tomaatit kiehuvaan veteen noin kahdeksi minuutiksi ja  nostin ne sitten leikkuulaudalle odottamaan. Sammutin kaasuliekin kattilan alta, mutta vesi olisi sitten nopeasti kiehuvaa, kun olisi pastankeittoaika. 

Kumosin pannulle pienen purkillisen tonnikalaa öljyineen ja kaavin valkosipulimurskapurkin tyhjäksi. Purkki on kotoa asti tuotu, jatkossa käytän sitten tuoretta valkosipulia taas. Kuumensin pannua ja sekoittelin aineksia. Leikkasin oliivit muutamaan palaan ja kuorin pinnastaan jäähtyneet tomaatit ja leikkasin ne kuutioiksi. Kun wannabesardellit tonnikala öljyssään ja valkosipuli olivat hetken hautuneet, lisäsin pannulle oliivit ja kaprikset, maustoin hieman suolalla ja reippaammin pippurilla. Lopuksi lisäsin mukaan kaltatut tomaatit ja annoin kastikkeen kiehua maltillisesti.

Nostin pastaveden kiehumaan uudelleen ja keitin neljän minuutin pastat kypsiksi. Sekoitin pastan kastikkeeseen, samoin puolet parmesanista. Annostelin lautasille ja kiersin vielä pippuria pintaan, sekä loput parmesanista ja paljon tuoretta basilikaa, sitä sillä matkayrteissämme on nyt paljon. 

Kyllä ruoka olisi sen sardellien kirpeän suolaisuuden tarvinnut, mutta meni se näinkin. Ostoslistassa on nyt sitten sardellit ja spagetti, huomenna kauppaan. 

Giro d'Italian 10. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli mittaa 42 km. Onneksi olosuhteet säilyivät kaikille samanlaisina. Filippo Ganna oli tuttuun tapaan kaikkein nopein, vieläpä ylivoimaisesti. Afonso Eulalio onnistui omassa suorituksessaan hyvin ja pystyi edelleen pitämään pinkin johtajanpaidan itsellään. Jonas Vingegaard oli ilmeisen tyytymätön suoritukseensa, koska ei saanut pinkkiä paitaa. Kyllä hän kavensi Afonson etumatkaa aika hyvin, sitä on enää 27 sekuntia. Huomenna sitten on vuorossa taas mäkinen etappi, muttei kai ihan vuoristoksi laskettava. Me siirrymme seuraavaan paikkaan, varaudumme jo tulevaan pitkään viikonloppuun ja olemme varanneet paikankin etukäteen. 

Ranskassa postia jaetaan yhä lauantaisinkin #kuihienooseon

Kesäkurpitsaa ja kananmunaa CampaSimpukan 15-vuotissynttärinä

CampaSimpukka täytti eilen 7.5.2026 15 vuotta. Tänään alkaa blogin 16. italialainen ruokahaaste, kun Giro d'Italia starttaa Bulgariasta. Siellä ajetaan kolme ensimmäistä etappia ja sen jälkeen kisa siirtyy Italian maaperälle. 

Olemme olleet jo kuukauden verran reissulla, jonka nimi on nokkelasti CampaReissu2026, olen laittanut siitä jonkun verran instagramiin, mutten niin paljon kuin aiempina reissuvuosina. Tällä hetkellä olemme Ranskan itäosassa, suunta on kohti länttä ja merta. Ruokatalous on vielä asettumatta kunnolla Italiaan, joten postaan erään jo alkuvuodesta tekemäni ruoan, jonka silloin säästin reissussa käytettäväksi. 

Kyseessä on oikein mukava aamiaisruoka, jonka ohje on täältä. 

Paistetut kananmunat ja kesäkurpitsaa kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita/eleplantia
• 2 kananmunaa
• puolikas pienehköstä kesäkurpitsasta ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• muutama iso kapris
• 3 suikeroa sardellia (joka on englanniksi anchovy, joka ei ole sama asia kuin anjovis suomeksi) silputtuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• tuoreita fenkolin hapsuja (niitä tillin näköisiä, meillä oli vain basilikaa tuolloin)
• suolaa ja pippuria
• leipää rapeaksi paahdettuna

Kuumenna oliiviöljyä ja voita pannulla ja levittele kesäkurpitsakiekot pannulle. Lisää sardellisilppu ja sekoittele. Paista noin 10 minuuttia. Lisää kaprikset ja kananmunat pannulle kesäkurpitsoiden päälle  paista haluamaasi kypsyyteen. Lisää pinnalle kapriksia, silputtia kevätsipuliaa ja tuoretta yrttiä ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa paahdetun leivän kanssa. 

Tämä oli sopiva annos kahdelle, alkuperäisohjeessa laitettiin kaksi kananmunaa syöjää kohden. Riippuhan se tietysti kananmunien koostakin riittääkö yksi vai kaksi. Mutta leivän kanssa yksi oli juuri sopivasti. Sardelli tuo melko hyvin suolaa ruokaa, joten suolan lisäämisen kanssa kannattaa olla varovainen. 

Giro d'Italia alkoi, kuten sanottu tänä vuonna Bulgariasta. Mustanmeren rannalla ajettu etappi oli 147 km mittainen ja tasainen. Katselin aamulla joukkueita ja ajajalistoja eikä siellä kovin montaa tuttua nimeä ollut.  Tadej Pogacar ei osallistu tämän vuoden Giroon, mutta Jonas Vingegard ja saman tallin Sepp Kuss ovat mukana, voisin oikeastaan jo lukita jomman kumman voittajaksi, vaikka Seppin tällä kertaa. 

Leirialueen wifi toimi yllättävän hyvin, saimme sillä katsottua lähetystä ihan hyvin, täällä ei ole juuri ketään muuta ja ne vähätkin ihmiset ovat jossain käymässä, niin emme syö muitten nettiä. Oli kiva kuunnella Peter Selinin ja Christian Selinin selostusta ja samalla kokkailla ulkona. Tein kuin teinkin tänään kokonaan italialaisen ruoan, mutta postaan sen huomenna matkapäivänä. 

Ensimmäisen etapin nopein oli nuori Paul Magnier, ymmärtääkseni tämä oli hänen grand tour-debyyttinsä ja voitto siitä maistuu varmasti makoisalta. Harmittavasti aivan lopussa oli kolari, johon katkesi suurimman osan matka. Toki se tapahtui niin lähellä maalia, että he saavat saman ajan kuin se osa porukkaa, jotka ehtivät kolarin alta pois. Loppusuora oli tehty kyllä amatöörimäisen kapeaksi, mutta toisaalta reitin piirteet ovat kyllä kaikilla tiedossa etukäteen. Aika usein näin käy suurten ympäriajojen alkuetapeilla, hermostuneisuutta on ilmassa ja mukana joukkueita, joitten ajajat eivät ole niin kokeneita. Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut pahasti, vaan kaikki pystyvät kömpimään maaliin asti ja jatkamaan kisaa huomenna. 

On taas vitsikästä miten vaikeaa on löytää Giron sivuilta tuloksia. Maaliin on tultu jo aikaa sitten, mutta vielä en ole onnistunut löytämään kuin voittajan nimen. Giron sivut ovat kyllä kaikista kolmesta ympäriajosta aina ne voittajat huonoudessaan, joka vuosi ne ovat uudella tapaa surkeat. Ehkä kisan edetessä asiat alkavat löytyä, mutta sitten kisa jo loppuukin. 

Tulevina päivinä siirryn sitten kunnolla tekemään italialaisia ruokia päivittäin tai sitten ostamme jotain valmista ravintoloista tai kaupoista, jollei ole aikaa tai intoa itse kokkailla. 

Piemontelainen perunasalaatti – eikä tämä ole fuskausta

Tämän päivän ranskalaisen ruokahaasteen ruokana meillä oli  Pardon your French-blogin piemontelainen perunasalaatti, hieman varioiden tietysti. Olen käyttänyt tämän hienon blogin ohjeita monta kertaa ja kun Audrey sanoo, että tämä on Italiaan vivahtavasta nimestään huolimatta ranskalainen ruoka, niin minähän uskon ja levitän tietoa eteenpäin ihan mielissäni. Sitä miksi ruokaa sanotaan piemontelaiseksi, en nyt tullut tietämään, sillä aikaa on kuitenkin rajallisesti näin reissussakin. Ehkä otan asiasta selkoa myöhemmin. 

Aineksien suhteen piti hieman soveltaa, sillä olin aamulla ennen kaupassa käyntiä lukenut useita perunasalaattiohjeita ja sekoitin ne muistissani. Nyt minulla on CampaKeittiössä karkeaa sinappia, jota ei sitten tarvittukaan tämän päivän ruoassa ja unohdin ostaa kreikkalaista jogurttia, mutta niillä mentiin, mitä oli varastoisssa. Onneksi ei ollut kaupassa tilliä, sillä se olisi tullut siihen toiseen salaattiin, jota en aikonutkaan tehdä. 

Piemontelainen perunasalaatti

• 8 pienehköä perunaa
• vettä perunoiden keittämiseen
• 2 kevätsipulia
• 10 cocktailkurkkua
• 1 tl pieniä kapriksia (ei niitä varrellisia isompia)
• 3 ohutta viipaletta alankohollantilaista kinkkua
• 1 tummanpunainen tomaatti
• 1 keltainen tomaatti
• tikkuaskin kokoinen pala Comte-juustoa 
• (2 kananmunaa keittettynä ja paloiksi leikattuna, jätin tällä kertaa pois)
• (2 rkl kreikkalaista jogurttia, ei ollut, joten ei käytetty)
•  2 rkl majoneesia
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl cocktailkurkkujen lientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Alkuperäisen ohjeen näkee siis täältä, minä tein vähän eritavalla, koska voin ja osin oli pakkokin, kun en ollut muistanut kaikkia aineksia. 

Leikkasin perunat puolikkaiksi ja keitin ne kypsiksi. Antti kaatoi veden kattilasta ja jätti perunat vielä kannen alle hieman asettumaan. Muutaman minuutin kuluttua kumosin perunat leikkuulaudalle ja leikkasin ne vielä suupalakokoon ja jätin jäähtymään. 

Perunoiden kypsyessä leikkasin sipulit ja cocktailkurkut paloiksi, tomaatit lohkoiksi, kinkun suikaleiksi ja juuston pieniksi kuutioiksi. Siinä sitä oli geometriaa ja erilaisia muotoja yllin kyllin. 

Sekoitin salaattikulhossa kastikkeen valmiiksi, eli sinapin, kurkkuliemen, sitruunamehun, majoneesin, suolaa ja pippuria. Maistelin, lisäsin vielä pippuria ja sitruunamehua. Sekoitin kastikkeeseen jo odottamaan puolet kurkkupaloista.

Kun perunat olivat jäähtyneet, sekoitin ne kastikkeeseen, lisäsin mukaan tomaatit, kinkkusuikaleet,  juustot, loput kurkkupalat ja maustoin lisää suolalla ja pippurilla. Kun kaikki oli sekoitettu mukaan, ripottelin päälle vielä paljon tuoretta persiljaa, joka on ehdoton suosikkiyrttini tällä erää. Se käy kaikkeen, varmaan jogurttiinkin, ehkä kokeilen aamulla. 

Tour de Francen seitsemäs etappi ajettiin Bretagnessa, suosikkimaisemissamme. Kun sain ruoanlaiton ohessa lähetyksen näkymään tietokoneelta, oli maaliin matkaa enää 2 km. Laitoimme heti sormet korviin ja sanoimme päläpälä ja peruutin lähetystä noin 90 km kohdalle, emmekä saaneet liian aikaisin tietää kuka voitti. 

Valmistelin ruoan ja söimme ja noin puoli tuntia sen jälkeen viivästetty etappi saatiin loppuun. Ja kuinkas kävikään, senhän voitti Tadej Pogacar, ei hän malttanut olla voittamatta ja niin hän taas sai keltapaidan omakseen. Sanokaa minun sanoneen, tämä malttamattomuus voi vielä koitua joskus Tadejn tappioksi.  Mutta minulle siis kelpaa, että suosikkini voittaa ja siirtyi taas johtamaan kisaa. 

Kanaa saltimbocca

Tämä kanaruoka syötiin vapunpäivänä yhdessä cacio e pepe-pastan kanssa, säästin postauksen sellaiselle päivälle, jolloin ei ollut aikaa tai intoa kokkailla italialaisittain. Otin ohjeen summittaisesti Henri Alenin uudehkosta kirjasta Henkan Italia. Merkitsin jo kotona monta ohjetta, jotka sopisivat mobiiliolosuhteisiin. Alen sanoo kirjassaan, ettei mielellään tee ruokaa vasikasta, minä kyllä tein viime vuonna, mutta nyt olin kuin en olisikaan ja tein broilerista kuten Henkka. Lisäkeosan tein ihan omasta tai asiakkaan päästä sen mukaan, mitä meillä sattui CampaAdrian matkakeittiössä olemaan. Onnistui ihan hyvin, pitää sanoa. 

Kanaa saltimbocca

• 4 broilerin sisäfilettä  (ei siis rintafilettä, vaan pienempää palaa)
• suolaa ja pippuria
• 4 puolikuivattua salvianlehteä + 1 rkl oliiviöljyä
• 4 viipaletta prosciuttoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 10 eriväristä kirsikkatomaattia (ei ne kaikki 10 olleet erivärisiä)
• 2 kevätsipulia
• purkin pohja pieniä kapriksia, noin 1 rkl

Minulla oli kotoa mukana viime kauden salvianlehtiä, jotka olin kuivattanut hieman nahkeiksi. Ne saa elvytettyä öljyllä tai kuumalla vedellä melkein tuoreiden veroisiksi rakenteeltaan, maku on aivan yhtä hyvä kuin tuoreissa. Laitoin lehtien päälle hieman öljyä ja jätin ne odottamaan siksi aikaa, että valmistelin muita aineksia. Leikkasin tomaatit paloihin ja silppusin kevätsipulit, kaadoin kapriksista liemen pois. 

Ripottelin kanapaloille suolaa ja pippuria ja asetin öljyssä pehmenneet salvianlehdet kanapaloille. Käärin palat kinkkuun. Kuumensin pannua kaasuliedellä ja sulatin sillä nokareen voita ja lorautin mukaan hieman oliiviöljyä. Paistoin kinkkuun käärityt kanapalat molemmin puolin ja lisäsin pannulle niiden ympärille silputut sipulit, tomaatit ja kaprikset. Laitoin pannun päälle kannun ja liekin ihan pienelle. Muutaman minuutin päästä sammutin liekin ja jätin ruoan vielä hautumaan hetkeksi. 

Nyt 23.5.2024 kun postaan tämän toukokuun alussa syömämme aterian, on Giro d'Italiassa jo loppuvaiheet menossa. Kahdeksastoista etappi oli kirimiehille omiaan ja sen voittajaksi ajoi Tim Merlier, muistaakseni hän on tässä kisassa voittanut jo ainakin yhden etapin, ellei jopa kaksi tätä ennen. Kokonaiskilpailun ykköspaikkaa pitää hallussaan yhä vahvemmin Tadej Pogacar, hänellä on yli 7 minuutin johto toisena olevaan Daniel Martineziin. 

Italialaiset salsa verde-perunat

Löysin tämän ohjeen tästä blogista ja olikin tosi kiva ohje. Tein paljon pienemmän määrän, vain neljästä perunasta. 

Italialaiset salsa verde-perunat

• 4 keskikokoista siikliperunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria

Salsa verde

• tuoretta sileälehtistä persiljaa niin paljon kuin ruukussa oli
• 6-8 suurta basilikan lehteä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 tl pieniä kapriksia
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria (kaprikset ovat suolaisia, maistele, ettei tule liian suolaista)

Pesin perunat ja leikkasin ne neljään lohkoon. Sekoitin lohkoihin lorauksen oliiviöljyä ja ripautin päälle suolaa ja pippuria. Levitin lohkot uunivuokaan leivinpaperin päälle ja paistoin lohkoja noin 40 minuuttia 200 asteessa, kunnes perunoissa oli pieniä ruskeita pilkkuja ja kakkutikku sujahti helposti lohkon läpi. 

Perunoiden paistuessa sekoitin minileikkurissa salsa verden kaikki ainekset tasaiseksi, suolaa laitoin vasta lopussa ihan vähän. Nostelin kypsät perunalohkot tarjoiluastiaan ja sekoitin niihin salsa verden, jota oli noin desin verran, se riitti  mainiosti. Tarjosin perunalohkot savustetun lohen kanssa jo aikoja sitten kotona helmikuussa. Säästin tämän reissuajalle, jos jonain Giro d'Italian päivänä ei olisikaan aikaa tai tilaisuutta kokata mitään italialaista ruokaa. Kaksi perunaa/syöjä oli aivan riittävä määrä, tämä määrä olisi tullut kyllä hyvin airfryerissäkin. Kyseisenä päivänä sähkö oli edullista, joten lämmitin tavallisen uunin. 

Giro d'Italia on nyt reaaliajassa siinä vaiheessa, että 15 etappia on ajettu. Olimme jo ihan innoissamme, että nyt Nairo Quintana tulee ja voittaa etapin, tekee mahtavan kampäkin, mutta sitten Tadej Pogacar tuli ja ohitti Nairon ja voitti etapin. Ja johtaa kokonaiskilpailua yhä vankemmin. Mutta Nairo tuli sentään toisteksi. Alkaa pikkuisen taas pelottaa, että mitä aamupuuroa tuo Tadej on oikein syönyt, kun on noin ylivoimainen. 

Taas on arvonnan aika – kuhaa vai siikaa

Jo melko tarkalleen 10 vuotta sitten sekoitin kuhan ja siian. Niin kävi taas, tosin nyt tarkistin, että kuhaa tuli ostettua. Siika oli melkein saman hintaista, joten olisi se voinut siikaakin olla. Hyvin yksinkertainen ja nopea ateria syntyi vartissa. 

Kuhaa ja parsaa kahdelle

• 1 kuha fileroituna kahteen fileeseen (en punninnut fileiden painoa, arvelen, että max 250 g/file)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 tl pieniä kapriksia
• sitruunalohkoja
• tuoretta tilliä
• 10 vihreää parsaa
• vettä
• 0,5 rkl oliiviöljyä
• 0,5 rkl voita
• suolaa ja pippuria

Ostin siis kokonaisen kuhan, se fileroitiin kaupassa maksutta ja hinta muodostui luonnollisesti siten, että kokonainen kala ensin punnittiin, sitten fileroitiin nahattomaksi. En ottanut perkeitä mukaan, ne olisi kyllä kalalientä varten saanut. 

Ripottelin fileille suolaa ja pippuria ja laitoin soikealle kalapannulle hyvän nokareen voita ja lorauksen öljyä. Kuumensin pannua pari kolme minuuttia kaasuliekillä (alumiinipannu ei induktiolla toimikaan). Nostin kalafileet pannulle kypsymään.

Samaan aikaan laitoin toiselle pannulle pari kolme desiä vettä ja siihen 10 vihreää parsaa kypsymään, kun vesi kiehui. Kolmen minuutin kuluttua nostin parsat lautaselle ja kaadoin veden pois pannulta. Lisäsin pannulle voita ja öljyä ja jätin pannun odottamaan liedelle. 

Seuraavaksi käänsin kahden lastan avulla kuhafileet pannulla ja lusikoin pannulla olevaa voin ja öljyn seosta fileille. Parin minuutin kuluttua kaadoin lasistani noin desin verran kuivaa valkoviiniä ja pikkupurkista pari lusikallista kapriksia. Pannulle muodostui mukavasti pieni määrä kastiketta, jota lusikoin vielä fileille. Puristin päälle hieman sitruunamehua.

Kuumensin toista pannua minuutin verran ja nostin sille puolikypsät parsat, maustoin ne suolalla ja pippurilla. Parissa minuutissa parsat olivat sopivan kypsiä, juuri samaan aikaan kuin kuha toisella pannulla. 

Annoksiin nostelin 5 parsaa kummallekin ja niiden päälle kuhafileet. Koristelin ne vielä pannulla olevalla kastikkeen lopulla, tillillä ja sitruunalohkoilla. Ei hassumpi pääsiäisen aloitus CampaKeittiössä.

Provencen turskaa

Onpa ollut uutispäivä tänään, polttopuu-urakan lisäksi olemme katsoneet uutislähetyksiä ja Tour de Francea. Päivällisen valmistimme ulkona terassilla, oli niin ihana kesäpäivä. Ohjeen turskaa varten otin uudesta suosikkiblogistani Pardon your French. Kasvikset tein omasta tai asiakkaan päästä. Kesäkurret olivat omasta kulatungasta ja kaali oli malliston pienin, jopa pienempi kuin turskakastikkeeseen käyttämäni tomaatti. Vähän taas soveltelin, koska niinhän minä aina teen.

Turskaa Provencen tapaan

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli viipaleina
• 1 uuden punasipuli viipaleina
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 suuri tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 12 mustaa oliivia
• 12 pientä varrellista kaprista
• 1 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• tuoretta timjamia
• tuoretta persiljaa
• 200 g turskaa

Kasviksia grillistä

• ihan pieni varhaiskaali (minun yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen)
• 4 ihan pientä kesäkurpitsaa (omasta viljelyksistä)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl voita sulatettuna

Valmistelin varhaiskaalin leikkaamalla sen neljään osaan, poistin uloimmat lehdet. Ripotin pinnoille hieman suolaa ja pippuria ja kevyesti oliiviöljyä. Leikkasin pienet ristiviillot ihan pikkuruisiin kesäkurpitsoihin ja maustoin niitäkin suolalla ja pippurilla. Otin kaasugrillin sivupolttimolle irtoparilan ja laitoin sille hieman öljyä odottamaan kasvisten grillaamista. 

Turskan tein korealaisella kaasuliedellä pienessä valurautapannussa. Kuumensin pannua hetkisen ja kaadoin sille 2 rkl oliiviöljyä. Kuullotin sipulia ja valkosipulia pari minuuttia ja lisäsin pannulle tomaattikuutiot ja pikkuisen chilihiutaleita. Lähdeohjeessa ei mainittu mitään nesteitä, minä laitoin mukaan ensin hieman valkoviiniä, joka sai kiehua noin puoleen. Sitten lisäsin pannulle oliivit ja kaprikset ja vielä desin verran vettä. Kun tämä setti kiehui, lisäsin mukaan suolalla ja pippurilla pintamaustetut turskapalat (olin leikannut kaksi filepalaa kahtia) ja tuoretta timjamia ja persiljaa. Laitoin kannen päälle ja liekin pannun alle ihan pienelle. Noin kymmenessä minuutissa kalapalat kypsyivät ja tomaattinen kastike oli kiehunut sopivan sakeaksi. En lisännyt suolaa, sillä oliiveissa ja kapriksissa oli suolaa riittämiin. 

Kun kalapata kypsyi pannulla, grillasin kaalilohkot ja minikokoiset kesäkurpitsat oliiviöljyllä siveltyinä. Kun ne olivat kypsiä, luritin niille hieman sulaa voita. 

Tour de Francen etappi oli tänään sahalaitatyyppiä, nousua ja laskua vaikka kuinka paljon. Voittajaksi ajoi Ion Izaguirre, kokonaiskilpailun kärki pysyi samana. 

Poisson meunière ja lyonilaiset perunat

Epernayssa on yhä mukava olla, viimeksi olimme täällä 2009 tai 2010, ihan tarkkaan en muista. Tosin silloin emme olleet leirialueella, vaan keskustan hotellissa. Kävelimme aamupäivällä keskustaan muutaman kilometrin matkan ja hyvä, että lähdimme niinkin aikaisin, sillä juuri kun samppanjatalot ehtivät aukaista ovensa, ne menevätkin pian kiinni päiväpaussin ajaksi. Ehdimme käydä yhdessä ja saimme oikein hauskan englanninkielisen opastuksen niin paksulla ranskalaisella aksentilla, ettei paremmasta väliä. Rakennukseen kuuluu hieno torni, jonka kuulimme olevan alunperin vesitorni, mutta toimi siinä työssä vain muutamia viikkoja. Oppaan selitys siitä, että vesi jäätyi siinä ja siksi käyttö vesitornina piti lopettaa kuulosti vähintäänkin erikoiselta. 

Kävimme toisessakin paikassa vielä, mutta vain samppanjabaarin puolella, sillä oli niin houkutteleva varjoinen sisäpiha mukavine pöytineen, että viivyimme siellä toista tuntia. Paluumatkalla päivähiprakka oli muisto vain, kävimme kaupassa leirialueen lähellä olevassa suuressa Carrefourissa ja ostimme päivälliseksi vaaleaa kalaa ja kaksi perunaa. Ja vähän muutakin. Tein päivälliseksi meillä pannulla paistettua kalaa voi-kapriskastikkeella ja toisella pannulla paistoin Lyonin perunoita hieman soveltaen. 

Poisson meunière ja Lyonin perunat

Kala

• 2 annospalaa vaaleaa kalaa (mahdollisesti turskaa)
• 2 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• sipulijauhetta (sipulit ovat lopussa)
• 2 rkl oliiviöljyä
• Provencen yrttiseosta (koska sitä on)
• 2 rkl voita
• puolikkaan sitruunan mehu
• 2 tl pieniä kapriksia

Perunat

• 2 suurenpuoleista perunaa
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• oksa rosmariinia
• Provencen yrttiseosta

Taputtelin nahattomat, ruodottomat kalapalat paperilla kuiviksi ja pyörittelin ne jauhoissa, joissa oli mausteena suolaa, pippuria ja sipulijauhetta. Kuumensin pannun ja sillä oliiviöljyn. Paistoin kalapaloja molemmin puolin noin 5-6 minuuttia ja nostin ne sitten lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pannulle nokareen voita ja kun se oli sulanut, puristin mukaan sitruunamehun ja loiskautin sekaan kaprikset. Sekoittelin hetkisen ja nostin sitten kalapalat takaisin pannulle ja valelin niitä voikastikkeella. Perunat esikeitin melkein kypsiksi ja leikkasin viipaleiksi. Toisella pannulla sulatin voita ja paistoin perunoita noin vartin verran ja maustoin ne suolalla, pippurilla ja yrttisekoituksella. 

Tour de Francessa oli käsittääkseni jyrkkään nousuun päättynyt etappi, jonka ihan viimeiset kilometrit ehdin nähdä. Olin jo varma, että voitto menee Lennard Kämnalle, mutta niin hän vain kukistui muutama sata metriä ennen maalia ja eilen keltaisen paidan saanut Tadej Pogacar ajoi voittajana  maaliin ja jatkaa huomenna johtajan paidassa 35 sekunnin turvin. 

Heinäkuu ja Tour de France alkoivat!

Meillä on CampaReissu22:n neljästoista päivä menossa, minun B:n matikallani olemme olleet kaksi viikkoa reissussa. Olemme onnistuneet siinä uutuustavassa, ettemme joka päivä vaihda leiripaikkaa, vaan olemme olleet enimmäkseen kahta yötä samassa paikassa. Olemme myös tehneet etukäteisvarauksia netin kautta, eikä sekään ole liiaksi kirvellyt, kun päivää tai kahta aikaisemmin olemme päättäneet seuraavan pysäkin paikan. Rannikoilla on ollut täydempää, se on aivan ymmärrettävää, mutta mitään vaikeuksia löytää majapaikkaa emme ole kohdanneet ainakaan vielä. 

Tänään ja huomenna CampaAdria on parkissa Rotterdamin eteläpuolella kivalla leirialueella, joka on Maas-joen rannalla, näemme koko ajan ohitse meneviä kontteja kuljettavia rahtialuksia, mahtaako nuo olla proomuja? 

Instan puolella olen maininnut, miten minun pyöräilyni tällä reissulla meinasi kuivua kokoon sähköavusteisen pyöräni akun kohdattua tiensä pään ja maailmantilanteen moninaiset kummallisuudet ovat tehneet uusista akuista sekä hankalia saada, että kalliita. Kyllähän pyörälläni voi ajaa ilman avustustakin, mutta se on hirveän raskas ajettava ilman. Onneksi eilen saimme uuden akun ostettua akkuihin erikoistuneesta liikkeestä Amsterdamin liepeiltä, heillä niitä oli hyllyssä, vaikka pyöräliikkeet myivät ei oota ja ei tiietä koska tuleekaata. Hinta oli suolainen, mutta olen päättänyt olla ajattelematta asiaa enempää, pakkohan se akku olisi ollut ostaa kotonakin. 

Siksipä itse tehdyt ruoat ovat nyt valttia ravintoloissa syömisen sijaan tasapainottamaan budjettia. Omassa keittiössä valmistui päivällinen tänäänkin ja koska Tour de France alkoi tänään, oli meillä lautasilla lämpimät leivät, jossa on ihan hirvittävästi ranskalaisuutta – koska sanon niin. Käytin leipiin sitä mitä meillä varastoissamme oli, siksi tässä autenttisuus on melkoisen hataraa. 

Jonkunlainen nizzansalaattileipä kahdelle

• 2 viipaletta maalaisleipää 
• 2 rkl voita 
• 1 kananmuna
• 4 retiisiä
• 2 minikurkkua 
• 4 kirsikkatomaattia
• kourallinen salaatinlehtiä
• 1 kevätsipuli varsineen
• 1 nektariini
• 130 g savustettua, nahatonta ja ruodotonta makrillia (sitä oli sopivasti Albert Hejn-kaupassa)

Vinaigrette

• 3 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 rkl sileää Dijon-sinappia
• 2 tl pieniä kapriksia
• 1 tl samppanjaviinietikkaa (mikä hyvänsä etikka käy, minulla oli nyt tuota pullo CampaAdriassa)
• pippuria

Leikkasin ensin retiisit ja kurkut matkamandoliinilla ohuiksi viipaleiksi, viipaloin kananmunan ja nektariinin ja hain ulkoa matkayrttilaatikosta muutaman salaatinlehden. Tomaatit leikkasin neljään osaan. Kevätsipulin leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Sekoitin vinaigretten ainekset keskenään. 

Laitoin kahdelle pannulle (meillä on uusi paistinpannu eikä vanhaa ole vielä kierrätetty, joten käytin kumpaakin) voita sulamaan liedellä ja kun voi hieman alkoi kuplia, nostin leipäviipaleet pannuille, näin sain kummankin annoksen tekeille samaan aikaan. Paistoin leipiä molemmin puolin minuutin verran. 

Nostin leipäviipaleet lautasille ja ladoin päälle ensin salaatinlehdet, sitten hieman sektoreittain retisiiä, kurkkua, nektariinia, tomaattia ja kananmunaviipaleita. Sitten nostin leiville savustetun makrillin palat ja ripottelin kevätsipulisilpun. Jaoin vinaigretten leiville ja sitten me söimme. Juomana oli Alsacen Rieslingiä, Albert Hejn-kaupan tarjouksesta sekin. Voi että vinaigrette kruunasi muutenkin toisiinsa sopivat maut ja yksi runsaasti ladattu leipä riitti oikein mainiosti. 

Tour de France alkoi tänä vuonna Tanskasta, aivan kuin Giro d'Italia alkoi vuonna 2012. Silloin olimme paikanpäällä palelemassa ja katsomassa paria etappia. Tänä vuonnakin ajattelimme ensin mennä Tanskaan katsomaan etappeja, mutta muutimme mieltämme, koska voimme. Tänään kisa alkoi henkilökohtaisella aika-ajolla Kööpenhaminassa. En ole ehtinyt katsoa juurikaan keitä on mukana, muta Tadej Pogacar nyt ainakin! Emme näe nyt kisoja Eurosportilta, koska emme ole ehtineet selvittää mahtavilla ATK-taidoillamme, että kuinka paljon voisimme katsoa netin kautta puhelinliittymillämme. Saimme selville, että  Yves Lampaert voitti aika-ajon, toiseksi tuli Wout Van Aert  ja kolmantena oli Tadej Pogacar. Näillä kisa saadaan käytiin.