Punajuurihummus melkein Elinan ohjeella

Näin joulun alla Chocochilin instassa ihania kuvia punajuurihummuksesta ja päätin tehdä sellaista meille joulupöytään. Ja teinkin. En kuitenkaan lukenut Elinan ohjetta liiallisella pieteetillä, sillä tulin kypsentäneeksi punajuuret keittämällä, enkä paahtamalla, mikä varmasti olisi ollut parempi tapa. Hyvää siitä silti tuli. Ohje oli siis täältä. 

Punajuurihummus

• 300 g punajuuria
• 1 tetra kikherneitä
• 2 rkl kikherneiden säilöntälientä
• 2 rkl vaaleaa tahinia
• 1 dl oliiviöljyä
• 0,5 dl vettä
• sitruunamehua
• suolaa 
• 1 valkosipulinkynsi

Koristeluun

• oliiviöljyä
• sumakkia (unohdin)
• saksanpähkinöitä
• herneenversoja

Kuorin ja keitin punajuuret lohkoina. Huuhtelin kikherneet ja otin vähän lientä talteen. Kaadoin kypsät punajuuret blenderin kannuun ja keräsin sinne myös kikherneet, valkosipulin, tahinin ja suurruuttelin vähän aikaa. Lisäsin mukaan oliiviöljyn ohuena vanana blenderin kannen reiästä ja sopivan paksuuden saavuttamiseksi, hieman vettä , sitruunamehua ja kikherneiden säilöntälientä. Liemi lisää kuohkeutta. Maistelin ja lisäsin hieman vielä suolaa. 

Kaavin hummuksen lautaselle  ja koristelin sen oliiviöljyllä, saksanpähkinöillä ja herneenversoilla. Sumakin unohdin, vaikka sitäkin pohjattomista maustekätköistäni löytyy. Vaikka tämä hummus on tosi jouluinen väriltään, se sopii kyllä ympäri vuoden syötäväksi. 

Taatelikakkukatsaus

Jokaisena blogaanivuonna olen paistanut jouluksi taatelikakun. Vuonna 2011, blogin ensimmäisenä jouluna leivoin aivan tavallisen Ruutukokin taatelikakun, kuten jokaisena vuonna, jona olin ylipäätään tehnyt mitään joulun eteen itse omassa kodissani. Ruutukokin kakkusivu on siltä kohdin tahrainen ja täynnä päivämäärämerkintöjä. Sen jälkeen aloin varioida kakkua, en tosin kovin radikaalilla tavoin.  Vuonna 2012 lisäsin kakkutaikinaan tummaa suklaata. Vuonna 2013 käytin sauvajyväsen käyttämää ohjetta. Vuonna 2014 uskaltauduin laittamaan taatelikakkuun espressoa. Vuoden 2015 taatelikakkuun tuli sekä suklaata, kahvia että konjakkia. Vuonna 2016 olin vuorotteluvapaalla ja minulla piti olla rajattomasti aikaa ja ainakin sen verran sitä oli, että tein kaksi taatelikakkua, ensin sticky toffee puddingin ja sitten vielä kahviliköörillä maustettua kakkua lähempänä joulua. Viime vuonna tein Veeran ohjetta mukaillen taatelikakun, johon ei tullut lainkaan muuta makeutusta kuin taateleista itsestään. 

Tänä vuonna taatelikakun tekeminen jäi aika viime tippaan. Olemme olleet pariskuntaflunssan kourissa, lähinnä pitäneet sohvia paikallaan muutaman päivän. Tänään minulla on ollut jo melko hyvä vointi ja leivoin heti aamulla joulukakut, jotka ehtivät vielä mehevöityä pari päivää. Tämän vuotiset kakut ovat hyvin vapaalla kädellä tehtyjä, pienensin tavanomaisia Ruutukokkini ohjeita vähän sinne päin, mutta ilmeisesti toipilailla on tämmöinen etuoikeus, kakut onnistuivat oikein mainiosti. Halusin tehdä kakuista vähän tavallista pienempiä, koska niiden syömisessä on jokatapauksessa hommaa. 

Taatelikakun pieni erikoisuus on tämän talven uutuustuote keittiössämme, nimittäin tahini. En ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt sitä ennen kuin Portugalissa tein elämäni ensimmäisen hummuksen. Sitä purkkia emme tuoneet kotiin, mutta ostin omaan kaappiin heti purkin, kun muistin. Olen nähnyt tahinia käytettävän leivonnaisissa ja niinpä kokeilin sitä taatelikakkuun. 

Ruutukokin taatelikakku pienennettynä ja tahinilla maustettuna

• nokare voita ja vähän vehnäjauhoja vuoan valmisteluun
• 150 g kuivattuja taateleita (ei sitä palikkamallia, irtonaisiakin saa nykyään hyvin)
• 2 dl vettä
• 1,5 dl sokeria
• 150 g voita (EDIT, oli unohtunut ohjeesta)
• 2 pientä kananmunaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 0,75 tl leivinjauhetta
• 0,75 tl ruokasoodaa
• 0,75 tl vaniljajauhetta
• 1 rkl tahinia

Voitelin ja jauhotin pienehkön kakkuvuoan, noin 1,5 litraisen. Poistin taateleista kivet ja leikkasin ne (taatelit siis, ettei kenenkään tarvitse viisastella, kuten itse heti haluaisin) muutamaan palaan. Laitoin taatelit, veden ja sokerin kattilaan ja keittelin ne soseeksi. Se vei noin 20 minuuttia. Lisäsin voin kattilaan ja laitoin liekin pois. Voi suli taatelisoseeseen pikkuhiljaa ja sillä välin valmistelin toista kakkua saadakseni ne uuniin samaan aikaan. 

Kun taateli-voiseos oli jäähtynyt hieman, sekoitin mukaan kuivat aineet (vehnäjauhot, leivinjauheen, soodan ja vaniljan), kananmunat ja tahinin. Tämä on siitä hyvä kakku, ettei tule paljon tiskiä, ei tarvitse vatkata mitään, kunhan sekoittaa ainekset kattilassa. Kaavin kakun valmisteltuun vuokaan ja paistoin kakkua 175 asteessa 50 minuuttia. Kakku onnistui mainiosti.

Toinen kakku on perinteinen hedelmäkakku, sellaisiakin olen leiponut monena jouluna, etenkin esikoinen pitää kirsikkoja pursuvasta kakusta. Tälläkin kertaa käytin luotto-ohjetta Ruutukokista, pienensin tätäkin ohjetta ilman kovin tarkkoja laskelmia ja hyvin meni. 

Hedelmäinen joulukakku

• nokare voita ja vähän vehnäjauhoja vuoan valmisteluun
• 1 rasia erivärisiä cocktailkirsikoita
• 1 pieni lasipurkki punaisia cocktailkirsikoita
• 0,5 dl rusinoita
• 0,5 dl calvadosta
• 0,5 dl kuorittuja manteleita
• 150 g voita
• 1,5 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 0,75 dl kermaa

Laitoin jo eilen kirsikat ja rusinat calvadokseen maustumaan tiiviiseen rasiaan. Tänään jatkoin leipomispuuhia. Valmistelin 1,5 litraisen lasisen leipävuoan voitelemalla ja jauhottamalla vehnäjauhoilla. Kuumensin uunin 175 asteeseen. 

Vatkasin voin ja sokerin vaaleaksi vaahdoksi ja lisäsin mukaan kananmunat yksi kerrallaan. Seuraavaksi lisäsin mukaan kuivat aineet (vehnäjauhot ja leivinjauheen) ja kerman. Taikinaa ei pidä tämän jälkeen vatkata kovin voimakkaasti, ettei se sitkisty, vain sen verran, että taikinasta tulee tasaista, se on aika tahnamaista. Lopuksi kääntelin mukaan calvadoksessa kylpeneet kirsikat ja rusinat ja lopuksi mantelit. Kaavin taikinan pitkulaiseen lasivuokaan ja tein taikinan keskelle pitkulaisen painauman siltä varasta, että kakku kohoaisi keskeltä enemmän kuin reunoilta. Paistoin tätä kakkua yhtä aikaa taatelikakun kanssa 175 asteessa, mutta se vaati hieman pidemmän paistoajan kuin taatelikakku, yhteensä noin 65 minuuttia. Kokeilin kakkujen kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksen jäljiltä puhdas, oli kakku kypsä. Maltoin odottaa noin 10 minuuttia ennen kuin kumosin kakut. Myös hedelmäkakku onnistui mainiosti. 

Käytin näihin kakkuihin virolaista voita, jossa oli kunnolla suolahippuja, se sopi erittäin hyvin, toi hyvän kontrastin taikinoiden makeuteen. Suolaa pitää olla makeissa ja sokeria suolaisissa, se on hyvä perussääntö. 

Lohipatee aattoaamiaiselle

Kokit ja Potit-blogi on aivan ensimmäisiä blogeja, joita olen koskaan alkanut lukea, Hannele on myös ensimmäisiä blogaaneja, joita tapasin aivan oikeasti ensimmäisenä blogaanikesänäni Oulussa. Hannelella on ollut monena vuonna mukava joulukalenteri blogissaan ja tänä vuonna se on ollut pullollaan erityisen hyviä ohjeita. Ihastuin etenkin lohipateen ohjeeseen. Sepä onkin sitten Hannan soppa-blogin Hannan vierailupostaus. Hänetkin olen tavannut monta kertaa, on ilo tuntea Suomen parhaita blogaaneja!

Tein eilen lohipateeta meidän joulupöytäämme. Se oli sopiva keittiöpuuha ennen iltapäiväistä työvuoroa. Purkitin herkun muutamaan pieneen purnukkaan ja söimme sitä tänään aamiaisella. Tein ohjeen kaksinkertaisena, mutta laitan alle ohjeen, kuten Hanna on sen kirjannut vieraskynäpostaukseen. 

Lohipatee

• 150 g lohta
• suolaa
• 25+25 g voita
• 1 sitruuna
• 50 g ranskankermaa
• 75 g lämminsavulohta
• roseepippureita (käytin mustapippuria, koska roseepippureita ei löytynytkään)
• (tilliä)
• (2 rkl limoncelloa)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja siivoa lohifileepalasta rasvoja ja mahdolliset ruodot pois. Raasta sitruunasta kuori ja jätä raaste odottamaan.  Ripottele kalan pinnalle suolaa ja asettele päälle muutama ohut sitruunaviipale ja puolet voista nokareina. Kääri kala ensin leivinpaperiin ja sitten paketti folioon. Paista kalaa uunissa noin 15-20 minuuttia. Ota paketti uunista ja anna sen jäähtyä. 

Avaa paketti kulhon yläpuolella ja valuta voinen neste kulhoon. Irrota kala nahkasta ja poista harmaa rasva nahan alta. Pieni kala silpuksi ja sekoita sulaneeseen voihin. Yhdistä mukaan savulohi silppuna, sitruunankuoriraaste, ranskankerma ja tilli. Minulla oli ostettuna tillinippu, joka oli juuri kuolemaisillaan, joten käytin sen pois, vaikkei alkuperäisohjeessa tilliä ollutkaan. Lisäsin myös seokseen hieman limoncelloa, koska minä voin. Maustoin pateemassaa lisää suolalla ja pippurilla. Harmitti, ettei meillä ollutkaan roseepippureita. Kun patee oli sopivan makuista, lusikoin sen pieniin purkkeihin, asetin pateen pinnalle ohuen sitruunaviipaleen ja lurittelin päälle ohuelti kirkastettua voita, tuo toinen 25 g ohjeesta. Mainio ohje, helppo ja maistuva!

Herkkua ennen hävikkiä

Saimme ystävältämmme joulukukkakimpun,
 joka oli valittu ihan sillä silmällä,
että saisin siitä #jotainpyöreää-kuvan.
Arvostan!

Kun joulu on saatu taputeltua seuraa vaihe, jossa koitetaan keksiä jatkojalostustapoja tähteille. Usein on jäljellä vähän kinkkua ja se pitäisi jonnekin sijoittaa. Meillä tämä vaihe oli jo. Kinkkuslottimme oli tänä vuonna etupainotteinen, kinkkummehan on jo pitkään tullut hyvän ystävämme leivinuunista. Hänen joulunalusviikkonsa on kiireinen, kun aamuisin leivinuuni syytää kinkkuja niin tutuille kuin kylänmiehillekin. Meidän kinkkumme saapui jo ja kun se oli jäähtynyt sen verran, että näpit kestivät käsitellä, siivosin sen nahkasta ja rasvoista. 

Leikkasin kinkun viipaleiksi ja laitoin parhaat palat marinointirasiaan, josta saa ilman otettua pois vakumointikoneella. Tällä tavalla toivon kinkun säilyvän hyvänä aattoon asti. Repaleisemmat palat pakkasin tavalliseen rasiaan ja käytin illalla pikaisen piirakan täytteenä. Toisena täyteaineksena oli pateentekemisestä jäänyt sipuli-pekonisilppu, jossa maistui niin calvados, madeira kuin port-viinikin.

Kinkku-sipulipiiras

• 1 rulla puff pastrya
• 1,5 dl sipuli-pekonisilppua
• 1,5 dl kinkkumurua
• 1 kananmuna

Kuumensin uunin 220 asteeseen ja levitin taikinarullan leivinpaperin päälle. Sen toiselle reunalle levitin pateen valmistamisessa sivutuotteeksi jääneen sipuli-pekonisilpun tasaisesti ja siihen päälle kinkun leikkuusta jääneen kinkkusilpun. Käänsin taikinan toisen puolen täytteiden päälle ja nipistelin reunat kiinni. Pistelin pintaan reikiä kalapiikillä ja voitelin pinnan kananmunalla. Paistoin piirakkaa noin 25-30 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Tämä oli ihan mukava tähderuoka, jossa oli hyödynnetty toisen ruoan tekemisessä jäänyttä raaka-ainetta ja käytetty etukäteen kinkunrippeet. Edelleen tykkään Lidlin ohuesta puff pastrysta, vaikka kuinka teollista höttöä onkin.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään tähderuokavinkkejämme. 

Eihän tämä mikään kaunokainen ollut,
mutta maistuipa hyvältä ja tähteet on käytetty jo!
Kui hienoo se on?

Keittiöpeikkoa etsimässä – patee broilerinmaksasta

Olen päättänyt, etten enää kaada keittiöpeikkoja. En edes catch and release. Minä vain etsin niitä ja pyydän käymään kylässä. Jos vierailu on molemminpuolisesti mukavaa, peikko voi jäädä taloksi. Jos taas selkeästi emme tule toimeen, peikko voi jatkaa matkaansa, eikä kenellekään jää paha mieli. Sitä se ikääntyminen teettää. Isänikään ei vanhoilla päivillään enää raskinut metsästää jäniksiä, vai olikohan se huonontunut näkö syynä?

Maksaruoat ovat olleen CampaKeittiössä melkoisen harvinaisia. Postauksia on kertynyt kuudessa ja puolessa vuodessa melkein 1500 ja maksa esiintyy tunnisteissa kaksi kertaa. Kaksi! Eilen tein blogin kolmannen maksa-aiheisen ruokalajin valmistamalla pateeta. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt sellaista, enkä oikeastaan edes ajatellut tekeväni. 

Googlailin alkuviikosta sous vide-ohjeita, sillä mieleni teki kokeilla sirkulaattoria jonkun jouluruoan tekemisessä. Varsinaisesti etsin neuvoja, miten voisin tehdä perunaalaatikkoa sous vide, mutta osuin ohjeeseen, jossa broilerimaksapatee tehtiin tasalämpömenetelmällä. Siihen jumituinkin sitten oikein kunnolla. Kerrankin luin ohjeen kunnolla ja huomasin muutamia juttuja, joita tavallisesti ohittaisin siihen asti, että jokin menisi pieleen tai luulisin jonkun menneen pieleen. Vähän piti etsiä englanninkielisten sanojen ja termien merkityksiäkin, mikä tietysti kirveli hieman. Ohjeet ovat niin tylsiä lukea, kivempi on vaan katsoa kuvia ja tehdä sen mukaan. 

Puolitin ohjeen hieman rennosti, laitan tähän ohjeen mukaiset määrät, jotta onnistumisen mahdollisuus olisi paras. Ohjeesta pitäisi tulla noin 1000 g pateeta, mikä on kauhean paljon. Minun saaliini (taas lipeän metsästystermeihin) oli noin 400 g, mikä oli aivan tarpeeksi sekin. En ihan usko, että vaikka olisin tehnyt ihan alkuperäisillä ainemäärillä, lopputulos olisi ollut kilo pateeta. Teko-ohjeessa kursivoituna omat muutokseni tai huomioni. 

Some booze 

Broilerinmaksapatee sous vide

Sipulit ja pekonit alkoholissa

• 100 g pekonia
• 200 g sipulia
• 50 g salottisipulia
• 100 g valkoista portviiniä
• 100 g madeiraa
• 50 g calvadosta (ohjeessa apple brandya)

Muut hökeet

• 250 g ylemmästä hommasta saatua lientä
• 500 g broilerinmaksaa
• 4 kananmunaa
• 1 keltuainen
• 15 g suolaa
• 2,5 g insta curea (en tiedä mitä tämä on, joten jätin vaan väliin)
• ripaus mustapippuria
• ripaus sweet spicea (tulkkasin olevan jotain ras el hanout-tyylistä, tai kiinalaisen fivespiceen viittaavaa, joten sitä käytin)
• 200 g kirkastettua voita

Kamppeet

• tiiviitä patenttikantisia lasipurkkeja
• blenderi
• tiheä siivilä
• sirkulaattori ja suuri kattila tai muu sovelias allas
• paljon jäitä vesiastiassa tai lunta kartanolla

Hommaaminen

1. Etsi purkit valmiiksi ja desinfioi ne asianmukaisesti. 
2. Laita sirkulaattori lämmittämään vettä 68 asteeseen sen kokoisessa kattilassa tai muussa kuumuutta kestävässä astiassa, että sinne  mahtuu sirkulaattoritötterön lisäksi aikomasi lasipurkit. Minulla oli käytössä 10 litran kattila, sinne mahtui juuri sopivasti Sansaire ja neljä 1,25 desin patenttikannellista lasipurkkia. 
3. Silppua sipuli ja pekoni pieniksi kuutioiksi ja laita pannulle. Kypsennä niitä muutama minuutti. 
4. Lisää kaikki alkoholit pannulle ja keittele seosta noin minuutin verran ja laita sitten pannu kylmälle levylle kymmeneksi minuutiksi vetäytymään. Tarkoitus on uuttaa alkoholiin sipulin ja pekonin makua, ei niinkään toisinpäin, vaikka niinkin kyllä tapahtuu. 
5. Kirkasta voi. Se tapahtuu niin, että hieman enemmän voita kuin ohjeessa tarvitaan kirkastettua voita laitetaan kattilaan sulamaan lempeällä lämmöllä. Voin sulaessa valkoinen heraproteiini valuu kattilan pohjalle ja pinnalle nousee hieman vaaleaa kuohua. Varo kiehuttamasta voita, ettei hera pala pohjalla. Lusikoi pinnan valkoinen kuohu pois ja kaada kullankeltainen voi varovasti toiseen astiaan niin, että hera jää sulatuskattilan pohjalle. Tässä tulee hieman hävikkiä, sen vuoksi voita otetaan sulamaan enemmän kuin sitä lopulta tarvitaan ruokaan. Jätä kirkastettu voi jäähtymään.
6. Kippaa jäähtynyt viinastunut sipuli-pekonisilppu tiheään siivilään ja puristele nuolijalla massaa niin, että neste valuu allaolevaan kulhoon mahdollisimman tarkkaan. Lientä pitäisi olla lopuksi 250 g, mutta en minä saanut puolitetusta määristäni ihan niin paljon lientä. Kyllähän sitä imeytyy sipuliin ja pekoniin ja haihtuukin vähän, joten jatkoin lientä vedellä sen verran, että sain grammoissa tarpeeksi paljon lientä. Säästin mehevän sipuli-pekonisilpun ja suunnittelen tehdä siitä piirakan täytteen.
7. Kun liemi ja voi ovat jäähtyneet huoneenlämpöön ja vesi sirkulaattoriastiassa on tavoitelämmössä, on aika valmistaa pateemassa purkituskuntoon. 
8. Kaada liemi blenderin kannuun, lisää sinne kananmunat ja yksinäinen keltuainen, suola, mausteet ja broilerinmaksat. Omani olivat pakastettuja ja kuivailin paloja paperilla ennen käyttöä.
9. Käytä blenderiä niin, että kaikki ainekset sekoittuvat tasaiseksi liemeksi. Lopuksi lisää mukaan kirkastettu, viillennyt voi. Toivottavasti blenderisi kannun kannessa on kaatoaukko, että voit lisätä voin koneen käydessä pienimmällä teholla, muuten täytynee avata kantta välillä ja käyttä sitten konetta hetkisen. Tarkoitus on saada massa emulgoitumaan. 
10. Siivilöi massa tiheän siivilän läpi, että kaikki mahdolliset maksan rihmat ja muut kököt jäävät siivilään.
11. Seuraavaa kohtaa en oikein kokonaan ymmärtänyt, siinä massasta poistettiin ilmaa. Tämän minä ymmärsin: blenderöitäessä pateemassaan tulee ymmärrettävästi ilmaa ja se voi halutessaan poistaa mahdollisimman pehmeän ja tasaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Tämän voi tehdä usealla tavalla, lepuuttamalla, tohottimella (!), valuttamalla siivilän läpi (sehän tehtiin jo) tai sitten chamber vacuum sealer-menetelmällä, josta en oikeasti ymmärtänyt miten se tehdään. Kertokaa, jos tiedätte. Mietin, että kävisikö tähän marinointirasiani, jossa aineksista poistetaan ilmaa vakumointikoneella. Luultavasti kävisi, mutten kokeillut, vaan jätin koko vaiheen väliin.
12. Kaada valmis massa (omani oli ainakin melko ohutta lientä, noin lettutaikinan vahvuista ja tiilenpunaista) puhtaisiin purkkeihin ja sulje niiden kansi huolella, katso että tiiviste on suorassa. Nosta purkit pihdeillä varovasti kuumaan veteen kattilaan kypsymään 90 minuutiksi. 
13. Jos käytät isompia purkkeja, kypsymisaika voi olla pitempi, mutta tavoitelämpötila on edelleen sama 68 astetta. Kun 90 minuuttia on kulunut, nosta yksi purkeista pois vedestä ja avaa se varovasti. Mittaa pateemassan lämpötila ja jos se on 68 asetta, on homma hanskassa. Jos ei vielä ole, sulje purkki ja jatka kypsentämistä. 
14. Huomaa, että pateen pinnalle nousee hieman harmahtavaa massaa, mikä ilmeisesti jäisi pois tai sitä tulisi vähemmän, jos sitä ilmaa olisi poistettu massasta noilla ylläkerrotuilla tavoilla. Mutta harmahtava osuus ei ole mitenkään pahasta. EDIT: oikeastaan pinnalle ei nouse massaa, vaan ilma massassa nousee pintaan ja värjää pinnan harmaaksi. 
15. Nosta purkit samantien astiaan, jossa on vettä ja jääpaloja, tai ulos puhtaaseen hankeen, kuten minä tein. Anna purkkien jäähtyä kylmässä niin kauan, että ovat varmasti ihan kylmiä. Laita jääkaappiin tarjoiluun asti.
16. Tarjolle asettaessa kaavi varovasti pinnalta pois harmaa osuus, minkä alta paljastuu kauniin värinen sileä maksapatee. Tarjoa paahdetun leivän tai keksien ja karpalochutneyn kanssa. Meillä oli pieniä keksiveneitä, jotka on ostettu Tallinnan Selveristä. Ne olivat kivoja aluksia pateelle, muutama jäinen karpalo vielä raikasti makua. Pateen väriin vaikuttaa se, minkä eläimen maksaa käyttää. 

EDIT: Jos ei halua tehdä niin julmetusti tiskiä ja muutenkin ymmärtää hyvän päälle, voi koko ylemmän unohtaa ja tehdä maksapateen kuten Hannele Kokit ja Potit-blogissa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot-välilehdelle, jonne kerään uuden peikkoystävällisen direktiivin mukaisia postauksiani. Aiempien postauksien etiikkaan en puutu, mennyt on mennyttä. Tästä lähtien tässä keittiössä ei enää vahingoiteta keittiöpeikkoja. Samoin laitan postauksen Sous vide-välilehdelle, sillä sitäkin tässä touhuttiin. 

Tehtiin sitten itse! Joululounas työporukalla

Haikeina muistelemme joululounaita, joita saimme monet vuodet käydä syömässä tyonantajan tarjoamana Ränssin kievarissa. Ajat ovat muuttuneet, eikä sinne enää ole päästy. Tänä vuonna erinäisten syitten takia päädyimme tekemään itse joululounaan työporukalla ja siitä sukeutui hyvä juttu. Ehkä ensi vuonnakin! 

Moni työkaveri osallistui lounaan järjestelyyn, J valmisti ja tarjosi maidottomat porkkanalaatikot, T tarjosi ja paistoi kinkun, K toi leipää ja tarjosi hirvenlihat lihapataa varten, A nouti kaupasta viimetipan ostoksia ja Antti graavasi lohta ja leikkasi kinkun. Minun osuudekseni tuli käydä kaupassa ja huolehtia lounas pöytään. Kaikki muut paikalla olleet kollegat auttoivat syömällä vatsansa täyteen. 

Kävin kaupassa summittaisen budjetin puitteissa, arvelin selviäväni satasella, mutta koska ostin vähän liikaa kivennäisvesiä, meni lasku 112 euroon. Sillä summalla saimme (kinkku ja hirvenliha olivat siis lahjoituksia) ruokaa meille kymmenelle paikalla olleelle ja toinen mokoma olisi kyllä vielä syönyt siitä. Jos olisin ollut järkevämpi ostaja, olisi koko setti varmasti maksanut vain noin 50-60 euroa. Mutta nyt meillä on varastossa hieman säilytystä kestäviä ruokatarvikkeita yhteislounaita varten ja muutaman päivän töissäolevat voivat syödä tähdenlentoja, mikäli vielä maistuu. Osan voi myös pakastaa ja käyttää myöhemmin. 

Eilen minulla oli yövuorojen välinen päivä. Vein yövuoroon mukanani suuremman Crock Pot-patani, johon olin tehnyt jo kotona hirvenlihapadan hautumaan. Minun kotiseudullani pohjoisessa ei tehdä jouluksi karjalanpaistia vaan palapaistiksi sanottua yhden lihalaadun pataruokaa. Sellaisen tein nytkin K:n tuomista lihapaloista. Toinen pala oli luullinen ja luumurikan säästin liemenkeittoa varten. Pata puhisi koko yön työpaikan keittiössä ja aamulla tuloksena oli ihmeen murea ja maukas hirvipata.

Kun vuoroni loppui, menin käymään suihkussa ja siitä virkistyneenä palasin keittiöön laittamaan lounasta. Tauolla olevat auttoivat kantamalla toisen pöydän kokoustilasta ja järjestelemällä paikkoja ja muutenkin olemalla apukäsinä yhdessä jo toisessa. 

Pöydät peitimme harmailla lakanoilla, joita olen ostanut Anttilan loppuunmyynnistä ja vasta kotona huomannut, että nämähän ovat liian kapeita. Se siitä säästämisestä. Lautasten alle laitoimme punaiset huopatabletit, niin eivät aterimet ja lautaset koliseet pöydillä. Astiat töissä ovat melko yksinkertaisia, mutta toisaalta, eipä töissä mitään Villeroy& Bochia tarvitakaan. Kattauksesta tuli kuitenkin työolosuhteissa ihan nätti. 

Tarjolla oli lopulta näitä:

• leivinuunissa paistettu potkallinen kinkku
• hirvenlihapataa
• perunoita
• porkkanoita
• herneitä
• porkkanalaatikkoa
• kaupan lanttulaatikkoa 
• kolmea erilaista silliä
• graavilohta
• savustettua lohta
• pieniä maustekurkkuja
• punajuurta
• kahta pateeta
• karpalochutneyta
• ruisleipää ja voita
• vichyä, limsaa ja tietysti vettä
• jälkiruoaksi glögiä, joulutorttuja, piparkakkuja, homejuustoja ja rypäleitä

Kaikki oli valmista kello yksitoista, kuten olin kaavaillut. Kaikki vuorossa olleet söivät vuorotellen ja iltavuorollekin jäi ainakin tarpeeksi. Harmi, että useammalla kollegalla oli menoja, etteivät vapaalta päässeet osallistumaan. En ottanut kuvia juurikaan, en muistanut ja sitten viitsinyt. Mutta kirjoitan tämän muistiin mahdollista ensi vuoden joululounasta varten. Tästä minun on hyvä tarkistaa, mitä tänä vuonna hankimme, mitä voi jättää ostamatta tai laittaa vähemmän ja millainen budjetti riittää hyvin. 

Antin alkupalalautanen, hänelle kehtasin sanoa, että älä syö vielä, otan ensin kuvan!

Yhdessä syöminen on hyvästä, olipa kyseessä yksinkertainen keittolounas tai isompaa järjestelyä vaativa joululounas tai vapaa-ajan tapahtuman ruokailu. Seuraavan kerran taidan päästä kokkaamaan tälle mahtavalle porukalle tammikuisissa pikkujouluissa. Tosin tämä joululounas ei nyt erityistä kokkaamista minulta vaatinutkaan, enemmän vain viimeistelyä ja esillepanoa. 

Muita kokkauskokemuksia työporukalle löytyy vaikkapa näistä muutamista postauksista:

Hintsusti hottia kanakeittoa

Lihapullakeitto

Mustikkakakku

Liian suuri pastakastike

Nakkistrone

Grillataan churrotaan mökkiolosuhteissa

Omppuvarkaan piirakka

Hävikkiviikon yhteislounas töissä

Casual Friday ja nakkipiilot

Jääpaisti isolla J:llä

Mokkapalat

Menestyspikkuleivät

CampaSimpukka leikkii cateringia pikkujouluissa

Kompaktit tarjottavat

Churrot tulivat vahingossa kaksi kertaa kollaasiin, mutta kyllä niissä aika homma olikin!

Useimmiten meitä on useita tekemässä ruokaa, tai sitä on valmistettu etukäteen ja käytämme työssä olevat omat taukomme ruoan valmistamiseen ja syömiseen. Tällainen mukava yhteisöllisyys ei onnistuisi kuin tällaisella mahtavalla porukalla kuin meidän työpaikallamme on!

Taatelikakku vuosimallia 2017

Jokaisena blogaanivuonna olen tehnyt postauksen taatelikakusta. Se kuuluu meidän jouluumme. Olen tuunaillut kakkua eri tavoin vuosien varrella, mutta nyt meinasivat olla ideat lopussa. Onneksi satuin näkemään Veeran postauksen taatelikakusta. Vähän jouduin soveltamaan raaka-ainesyistä, mutta sen tärkeimmän osuuden toteutin, ei muuta makeutusta kuin taatelit itsessään!

Taatelikakku Veeran tapaan

• 250 g taateleita
• 2,5 dl kahvia
• 200 g voita 
• 1 pieni purkki smetanaa (ohjeessa oli 1 dl jogurttia)
• 2 kananmunaa
• 3,5 dl mantelijauhetta
• 1 dl perunajauhoa
• 1 rkl kanelia
• 0,5 rkl kardemummaa
• 2 tl ruokasoodaa
• nokare voita ja ripaus jauhoja vuoan valmisteluun (ei jauhoja, mikäli teet gluteenittomana)

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja valmistelin vuoan. Veera teki kakkunsa gluteenittomana, mutta minä ripautin jauhoja hieman voideltuun vuokaan, jotta kakku irtoaisi kypsänä. Vuokani on hieman parhaat päivänsä nähnyt. 

Poistin pehmeistä taateleista kivet ja pilkoin ne (en kiviä) muutamiin paloihin. Laiton taatelipalat yhdessä kahvin kanssa kattilaan ja keittelin niitä, kunnes taatelit olivat hajonneet aivan hilloksi. Käytin talouteen jostain ilmaantunutta pikakahvijauhetta. Mietin hetken, että mistä tuo on tänne tullut. Muistin sitten, että nuorisolla ollessaan talonvahtina oli käynyt vieraana pikakahvista tykännyt kaveri, joka oli tuonut oman purkkinsa mukanaan. Kahvi tuoksui muuten ihan hyvältä ja pikkuisen kun sitä maistoin, ei se saatanasta ollut.

Kun taatelihillo oli valmis, otin kattilan liedeltä, pilkoin voin kattilaan ja laitoin kannen päälle. Voin sulamisen aikana mittasin mantelijauheen, perunajauhon ja mausteet. Mantelijauhepussini meni loppuun, minun piti jauhaa hieman lisää kokonaisista manteleista. Ihmeellisesti niistä tuli juuri tarvittava määrä yhteensä. Käytin muutakin loppuun tässä leipomuksessa, meni taatelipaketti loppuun, soodapurkki ja perunanjauhopurkki menivät tyhjiksi. 

Voin sulattua hilloon, sekoitin seoksen tasaiseksi ja yhdistin mukaan kananmunat, smetanan ja kuivat aineet. Veera käytti jogurttia, mutta minulla oli päivämäärävaarainen smetanapurkki ja arvelin sen käyvän yhtä hyvin. Kumosin tasaiseksi sekoitetun taikinan kattilasta vuokaan ja paistoin kakkua noin 40 minuuttia. Kun kakkutikku oli pistoksesta puhdasta, oli kakku kypsä. Annoin sen jäähtyä vuoassa vähän aikaa ennen kuin uskaltauduin kumoamaan kakun lautaselle. Kuului se ihana suhahdus, kun kakku valahtaa kokonaisena lautaselle, hihkaisin ilosta. Kakku on rakenteeltaan ihmeellisen pehmeä ja joustava, maussa paahteisuutta eikä valkoista sokeria, eikä mitään muscavadojakaan kaipaa yhtään.

Koska CampaCamino on toistaiseksi jatkuvalla tauolla, tuuttaan tänne lempicountryani. Tässä teille aivan uusi Home Free-video, siinä he ownaavat Camin kappaleen Mayday. Olkaa kilttejä ja katsokaa tämä! Kyllä Camkin sen hyvin laulaa, mutta tämä a cappella-versio tuo kylmät väreet.

Älä tule iso kakku, tule pieni kakku

Talouden kutistuminen kahteen henkeen tarkoittaa myös jouluvalmisteluiden kohtuullistamista. Nuoriso käy kyllä syömässä jouluna meillä, mutta kaikkea voi kuitenkin tehdä vähemmän kuin ennen. Sen kun vain muistaisi. Joitakin jouluisia herkkuja on silti oltava, mutta yritän tehdä niitä hieman vähemmän. Vakioleipomuksia ovat englantilainen hedelmäkakku ja taatelikakku, ne olen leiponut niin kauan kuin olemme olleet perhe. Tänä vuonna leivoin kakut puolitetussa koossa, sillä löysin muutaman paperisen kakkuvuoan, jotka ovat joskus saanut valmistajalta kokeiltavaksi. Leivoin kakut myöskin maidottomina, että ne sopivat myös työpaikalle vietäviksi ja siellä jokaisen ruokavalioon. 

Pieni englantilainen hedelmäkakku

• 1 rasia punaisia cocktailkirsikoita
• 1 rasia sekoitus erivärisiä cocktailkirsikoita
• pussinpohja cashewpähkinöitä
• loraus brandya
• 100 g maidotonta margariinia (muutoin tietysti voita)
• 1 dl vaaleaa ruokosokeria
• 2 pientä kananmunaa
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljajauhetta
• 2 suurta ruokalusikallista kiinteää massaa kookosmaitotölkistä

Laita kirsikat ja pähkinät muhevoitumaan brandyyn. Kuumenna uuni 165 asteeseen kiertoilmalla ja valmistele voitelemalla ja jauhottamalla noin litran vetoinen vuokasi, mikäli se tarvitsee valmistelua. Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi ja lisää kananmunat yksitellen. Yhdistä mukaan jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, vaniljajauhe ja kookosmaitomassa. Älä vatkaa taikinaa liikaa, ettei siitä tule sitkeää. Kaada mukaan kirsikat ja pähkinät ja kääntele ne tasaisesti taikinaan. Kaavi taikina vuokaan ja tasoittele pinta. Paista noin 45-55 minuuttia kunnes kakku on kypsä. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä. Kumoa hieman jäähtynyt kakku ja jos haluat, voit tehdä sille vesitilkasta ja tomusokerista kuorrutuksen. 

Pieni taatelikakku

• 100 g pehmeitä taateleita (älä osta palikkataateleita, ne ovat saatanasta)
• 1 dl vettä
• 1 dl vaaleaa ruokosokeria
• 100 g maidotonta margariinia (voita tietysti jos ei tarvitse leipoa maidotonta)
• 0,5 dl kahvilikööriä
• 1,75 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 kananmuna

Valmistele noin litrainen vuoka voitelemalla ja jauhottamalla, mikäli se sitä vaatii. Poista taateleista kivet ja leikkaa taatelit muutaman palaan. Mittaa sokeri ja vesi kattilaan ja lisää taatelipalat. Keitä seosta noin puolisen tuntia, kunnes taatelit ovat soseutuneet. Lisää mukaan  margariini ja sekoittele, kunnes se sulaa seokseen ja seos hieman jäähtyy. Kuumenna uuni 165 asteeseen kiertoilmalla. Sekoita taatelisoseeseen ensin likööri ja sitten vehnäjauhot, joihin olet sekoittanut mukaan leivinjauheen ja soodan. Lopuksi sekoita nuolijalla mukaan kananmuna. Tämä on siitä hyvä ohje, ettei tule paljon tiskiä, koko taikina sekoitetaan kattilassa, eikä vatkaintakaan tarvita. Kaavi taikina vuokaan ja paista noin 40-45 minuuttia. Kumoa kakku, kun se on hieman jäähtynyt. 

Campakeittiön aattovinkki curling-vanhemmille

Jokainen vanhempi tietää, että joulu on kriisiherkkää aikaa lapsiperheessä, pettymyksiä tulee teki niin tai näin. Jos kuitenkin tahtoo torjua aamun ensimmäisen pettymyksen, voi sen välttää näin: 

Pettymysvapaa jouluaamiainen

1. keitä riisipuuroa ja sekametelikeittoa
2. etsi kauniimpaa kanelipurkkia pöytään, mutta jätä se löytämättä (aikuisen täytyy kestää pieniä pettymyksiä)
3. kata pöytä kauniisti joulupuuron syömistä varten
4. pidä perhe pois keittiöstä lupailemalla jotain, mitä kadut myöhemmin
5. laita joka lautaselle (tai ainakin lasten lautasille) manteli, kaksi tai kolme
6. lapioi manteleiden päälle riisipuuroa ja hedelmäsoppaa
7. kutsu perhe aamiaiselle
8. hämmästy ja riemastu jokaisen mantelin kohdalla yhtä aidosti
9. tunne itsesi hyväksi vanhemmaksi
10. muistele tätä hetkeä myöhemmin tänään, kun joku itkee tai itseä alkaa harmittaa

Jos vinkkini myöhästyi ja teillä on jo kiukuteltu, ei voi mitään!

Engl hed vai taateli?

Kysyin Opiskelijalta tärkeän jouluaiheisen kysymyksen sosiaalisen median kautta. Hän tietysti tiesi heti, mitä tarkoitan ja vastasi, että molemmat. Sen minä taas tiesin jo etukäteen. Niinpä eilen oli englantilaisen hedelmä- ja taatelikakuhkojen leivontapäivä. Nämä kakut muuttuvat vuosi vuodelta jonnekin suuntaan, tai palaavat kohti alkuperäistä, mutta tuunausten jälkeen niitä ei voi kovin perinteisiksi sanoa. 

Ei enää niin englantilainen hedelmäkakku

• 1 rasia punaisia cocktailkirsikoita (rakastan niiden esanssisuutta)
• 1 rasia keltaisia sukaatteja
• 1 rasia vihreitä sukaatteja
• 1 pieni pussi saksanpähkinöitä (tai macademioita tai muita tykkäämiäsi pähkinöitä)
• 50 g pieniä tummia suklaanappeja
• 3 rkl limoncelloa (löytyi korkkaamaton pullo jääkaapista)
• 200 g pehmeää voita
• 2 dl vaaleaa ruokosokeria
• 3 kananmunaa
• 1 rkl vaniljatahnaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 dl kermaa 
• tomusokeria ja liraus limoncelloa kuorrutteeseen

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen, voitele ja jauhota suurehko rengasvuoka, tai muu mieluisa kakkuvuoka. Minä jauhotan aina vain vehnäjauholla, sillä en pidä korppujauhon tuomasta karkeammasta pinnasta.
2. Sekoita sukaatit, kirsikat ja pähkinät hyvin keskenään ja lorauta päälle limoncelloa, tai muuta viunaa mielesi mukaan, tai jätä alkoholi pois, ellet tykkää. Jätä hieman maustumaan siksi aikaa, kun teet taikinan ja uuni kuumenee.
3. Mittaa jauhot kulhoon ja sekoita niihin leivinjauhe.
4. Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja vaniljatahna pehmeäksi vaaleaksi vaahdoksi.
5. Lisää kananmuna kerrallaan voi-sokerivaahtoon. Jos seos osoittaa juoksettumisen merkkejä, lisää siihen lusikallinen venhäjauhoja.
6. Lisää mukaan jauhot ja kerma, sekoita taikina tasaiseksi, vältä liikaa vatkaamista, ettei taikinasta tule sitkeää.
7. Kääntele maustetut hedelmät ja pähkinät taikinaan ja lisää myös suklaanapit mukaan. 
8. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan, tasoita pinta ja tee siihen pienoinen painauma keskelle, ettei kakun keskiosa nousisi paistamisen aikana liian pulleaksi. 
9. Paista kakkua uunin keskiosassa noin tunti, minun olisi pitänyt ottaa kakku pois uunista hieman aikaisemmin, sen pinnasta tuli tummahko, mutta hyvin maukas. Ulkonäkö hieman kärsi. Kurkkaa sinä kakkuasi viimeistään kolmen vartin kohdalla. Jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. 
10. Anna kakun jäähtyä vuoassa 15-30 minuuttia ja kumoa kakku lautaselle. 
11. Sekoita tomusokeria ja pieni tilkka limoncelloa (tai vettä tai sitruunamehua) ja tee siitä valutettava kuorrute kakun päälle peittämään tummahkoa pintaa, jos paistoit kakkua aavistuksen liian pitkään, kuten minä. Tai muutenkin, jos tykkäät kuorruttaa kakkusi.

Taatelikakkua olen tuunaillut aikaisempina blogaanijouluina, niin halusin tehdä nytkin. Olin jo katsonut valmiiksi englantilaisen sticky toffeepuddingin, mutta luovuin siitä, sillä se pitäisi syödä suoraan uunista, eikä siihen nyt ollut mahdollisuutta. Niinpä yhdistelin edellisvuosien tuunauksiani ja lisäsin vielä yhden ainesosan. 

Taatelikakku, jossa yhdistyy edellisten vuosien tuunaukset

• 200 g pehmeitä kivettömiä taateleita
• 2 dl vettä
• 1 dl muscovadosokeria
• 1 dl valkoista sokeria
• 1 dl espressoa
• 0,5 dl konjakkia
• 50 g suklaanappeja
• 1 tl vaniljatahnaa
• 200 g voita
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 2 kananmunaa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja valmistele suurehko kakkuvuoka voitelemalla se huolellisesti ja jauhottamalla se vehnäjauholla. Minä käytin silikonivuokaa, koska pidän siitä, että taatelikakun pinta kiiltävä ja kliininen, sitä ei tarvitse/pidä voidella eikä jauhottaa.
2. Pilko taatelit muutamiin paloihin. Jos käytät kovaa taatelipalikkaa, silppua se melko pieniin paloihin, ettei mukaan vain pääse taatelinkiven palasia, ne ovat tosi kovia puraista ja niitä on joskus  mukana näissä palikkamuotoon pakatuissa taateleissa.
3. Mittaa kattilaan sokerit ja vesi, lisää taatelit. Keittele seosta noin puoli tuntia, kunnes taatelit ovat soseutuneet. Lisää vettä, jos se meinaa käydä vähiin. 
4. Lisää kattilaan voi kuutioina, espresso, konjakki, suklaa ja vaniljauute. Sekoittele hyvin miedolla lämmöllä, kunnes voi ja suklaa ovat sulaneet seokseen. Jätä jäähtymään noin vartiksi.
5. Mittaa vehnäjauhot ja sekoita niihin leivinjauhe ja ruokasooda. 
6. Kun tuunattu taatelisose on hieman jäähtynyt, sekoita siihen kananmunat ja vehnäjauho nuolijalla, voit tehdä sen kattilassa suoraan, säästyt leivontakulhon tiskaamiselta. 
7. Kaavi taikina kakkuvuokaan ja tasoita pinta, tee keskelle pieni painauma estämään kakun keskustan liiallista kohoamista. 
8. Paista uunin keskiosassa noin tunti, tällä kertaa minun kakkuni oli kypsä 50 minuutin kohdalla.
9. Jäähdytä kakkua vuoassa noin puoli tuntia ja kumoa.

Myöhemmin kysyn Opiskelijalta sosiaalisen media kautta, että joko? Hän vastaa, että käy. Siispä menen hakemaan hänet joulunviettoon. Nuoripari saapuu myös käymään, joten Campakeittiön pöydän ääreen jouluaterialle asettuu kokonainen perhe.

Jouluruokien loput uuniin

Meillä oli tänä vuonna todella sopivasti jouluruokia. Kinkku loppui jo eilen, jäljellä oli vain pieni rasiallinen murusia. Uunituoreen Aikuisen kummisetä on paistanut meille kinkun jo monena vuonna ja lopputulos oli juuri meidän makuumme, todella ylikypsäksi paistettu. 

Tänään tein jouluruokien lopuista uunipaistosta, joka menee hyvin Hävikistä herkuksi-tunnisteen alle. Minun pohjoiseen jouluperinteeseeni kuuluu lihakastike, jota kutsutaan nimellä palapaisti. Se on myös Alikersantin (joka on nyt reservin alikersantti, tuleva opiskelija) suosikkijouluruoka. Teen sitä aina isohkon annoksen, jonka jatkojalostamisen tarve tulee yleensä näin tapaninpäivän tienoilla. 

ennen uunia

Paimenenpiiras jouluiseen tapaan

• perunamuusia noin puoli litraa
• 2 kananmunaa
• 1 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 1 dl erittäin murean kinkun rippeitä pieninä muruina
• 1 iso porkkana
• voinokareita
• korppujauhoja
• 0,5 l lihakastiketta

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Valmistin pienehkön annoksen perunamuusia, johon sekoitin kaksi kananmunaa, maitoa ja kinkkusilpun, sekä suolaa ja pippuria. Perunamuusi saa olla melko vetelää velliä. Voitelin uunivuoan ja kuorin porkkanan. Otin kuorimaveitsellä porkkanasta ohuita suikaleita, jotka höyrytin kevyesti, jotta niistä tuli helposti käsiteltäviä, muttei läpikypsiä. Kaadoin kastikkeen uunivuoan pohjalle ja kumosin muusivellin päälle, tasoittelin isolla lusikalla. Kieritin porkkanasuikaleita sormeni ympäri pieniksi keriksi, joita asetin vuoan reunalle muusin pinnalle. Ripottelin päälle voinokareita ja korppujauhoja. Paistoin piirasta noin 45 minuuttia, kunnes muusin pinta oli kauniin kullanruskea. Samaan aikaa uunissa kuumeni loput lanttu- ja porkkanalaatikoista.

Postauksen loppuun liitän kuvia tämän vuotisesta jäälyhtymuodista. Kammenpyörittäjä on valmistanut monenlaisia jäämuodostelmaa tontillemme. Toivomme maltillisten pakkasten jatkuvan, tai lyhdyt palaavat edelliseen olomuotoonsa nopeasti.

Lohelle potkua

Kammenpyörittäjän lohi

• noin 500 g pala merilohta
• 2 rkl karkeaa merisuolaa
• 1 tl tanskalaista savusuolaa
• 1 tl havaijin mustaa suolaa
• 1 tl tanskalaista Halen Mön-suolaa
• 3 rkl ruokosokeria
• 1 tl turkkilaista pül biber-mausteseosta
• 2 tl Mauntekijän tervasinappia
• 1 rkl Imperia-vodkaa
• tilliä iso nippu

Kalapalasta otetaan ruodot ja leikataan näkyvät rasvareunat pois. Etsitään palalle sopiva vuoka, ei liian suuri, eikä liian pieni. Mausteista sekoitetaan tahna, alkoholiksi käy myös konjakki tai gini, tai jollei halua alkoholia laittaa, vesikin käy nesteeksi. Pääasia on, että sokeria ja suolaa tulee noin yhtä paljon kumpaakin, eikä tahnasta tule liian juoksevaa.

Vuoan pohjalle asetetaan tillisilppua ja maustetahnalla lihapuoleltaan runsaasti voiteloitu kalapala asetetaan tillipedille nahkapuoli ylöspäin. Loput maustetahnasta levitetään nahkapuolelle ja loput tillin oksat painetaan nahan päälle. Kalan päälle ja vuoan reunojen yli viritetään tuorekelmua kaksinkertaisena kerroksena. Vuokaan sopiva pieni leikkuulauta (meillä tiettyyn vuokaan sopivaksi leikattu muovinen pieni leikkuulauta) laitetaan kelmun päälle kalan painoksi ja vuoka viedään kylmään. Päälle asetetaan kaksi(foliolla päällystettyä) tiiltä tai muuta siistiä painoa. 

Kalan annetaan maustua kaksi vuorokautta, jonka jälkeen kalapala kaivetaan esille, huuhdotaan pinnaltaan puhtaaksi, kuivataan talouspaperilla ja leikataan ohuiksi viipaleiksi. Tällä kertaa kalaan tuli sopiva tiivis rakenne, josta pidämme ja intensiivinen maku. Maustetahnan kanssa voi käyttää mielikuvitusta ja kokeilla mieleisiään mausteita. 

Pihassamme on nyt vilkasta lentoliikennettä, kun linnut käyvät syömässä kukin laji mieluisiaan siemeniä tai nakuttelemassa talipalloja. Tänään pihassa piipahti harvinaisempikin laji, harmaapäätikka yhtä aikaa tavallisemman käpytikan kanssa. Annoimme nimen pihassamme päivittäin käyvälle fasaanille, kutsumme sitä nykyään Paistiksi. Se piipahtaa aika kellontarkasti yhdentoista ja kahdentoista välillä ja pasteerailee puolisen tuntia pitkin tonttia. Jos lintuja onkin useampia, jotka käyvät yksitellen, ei haitanne, vaikka kutsummekin niitä kaikkia Paistiksi.

Bachin Jouluoratorion lempibiisini myötä toivotamme kaikille hyvää joulua

Tuunataan taas taatelikakkua

Blogin jokaisena joulunalusaikana olen postannut taatelikakkuohjeen, ensimmäisenä vuonna tein sen aivan perinteisimmän, Ruutukokin kakun. Toisella kerralla lisäsin kakkuun hieman suklaata, vaikka epäröinkin saako niin mennä tekemään. Kolmannella kerralla tein kakkua ystäväni sauvajyväsen sisarelta peräisin olevalla ohjeella. Kaikki kakut olivat hyviä ja onnistuneita. Tänä vuonna halusin taas leipoa taatelikakkua ja tietysti tuunata kakkua taas. Suklaa tuntui sopivan taatelin makuun hyvin, mutta kaipasin hieman syvempää makua. Kahvi kuuluu meidän suosikkimakuihimme ja tällä kertaa käytinkin nesteenä veden sijasta espressoa. 

Kahvia ja suklaata taatelikakussa

• 20 pehmeää tuoretta taatelia
• 2 dl sokeria
• 2 dl espressoa 
• 1 dl vettä
• 200 g voita
• 2 kananmunaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 100 g tummaa suklaata

Ota taateleista kivet pois (jos käytät sellaista tiivistä taatelipalikkaa, katso tarkasti, että saat kaiken sellofaanikääreen irti ja pilko palikka niin pieniksi paloiksi, että voit olla varma, ettei kivenpaloja ole mukana). Mittaa sokeri kattilaan ja lisää sinne taatelit, kahvi ja vesi. Keitä seosta sen aikaa, että taatelit sulavat soseeksi, se vie noin puolisen tuntia. Lisää mukaan voi, suklaa ja vaniljauute. Sekoita seos tasaiseksi ja anna sen jäähtyä noin vartin verran. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja ota esille rengasvuoka tai pitkänmallinen vuoka, jos enemmän tykkäät sellaisesta. Jos kyseessä on silikonivuoka, sitä ei tarvitse käsitellä, mutta muut vuoat kannattaa voidella runsaskätisesti ja jauhottaa. Minä tykkään eniten jauhottaa vain vehnäjauholla, sillä en pidä korppujauhon tekemästä karkeasta pinnasta kakuissa. Suklaakakkujen kohdalla myös kaakaolla jauhotettu vuoka toimii. 

Kun taatelisose on jäähtynyt jonkun verran, sekoita mukaan kananmunat ja jauhot, joissa on jo mukana sooda ja leivinjauhe. Kunhan kattilasi ei ole ihan pieni, taikinan mahtuu sekoittamaan kattilassa, eikä sinulle tule ylimääräistä tiskiä. Taikina on suklaan vuoksi juoksevampaa, kuin tavallisessa taatelikakkutaikinassa, mutta älä ole moksiskaan. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla noin tunnin verran. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kun tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Koita olla minua kärsivällisempi ja anna kakun jäähtyä vuoassa noin puoli tuntia, ennen kuin kumoat sen.

Kakun taatelisoseen keittelemiseen käytin Mastermarkilta saamaani pientä Swiss Diamond-kasaria, joka sopii erinomaisesti puurojen keittämiseen. Myös tähän sosehommaan kasari oli juuri passeli. Kaikkiin maitopohjaisiin keittelyihin tämä soma kasari on ihan omiaan. 

Jouluaamun tähdenlento riisipuurosta

jäälyhtymuotia joululta 2013

Mielessäni on vieno haikeuden tunne, sillä päähäni pälkähti mahtoiko eilen olla viimeinen kerta, kun vietimme aattoa näin oman perheen kesken. Menossa elämänvaihe, jossa nuoret alkavat irtautua kodista, eikä vielä voi tietää, missä kukin ensi vuonna tähän aikaan on. Niinpä olin erityisen iloinen siitä, että tänä aamuna heräsin hiljaisessa, rauhallisessa talossa ja kaikki muut olivat vielä nukkumassa, mutta lähellä.  

Aatonaatolta jäi melko paljon riisipuuroa, jota olen säilyttänyt yhdessä muiden jouluruokien kanssa improvisoidussa lisäjääkaapissa ulkona, muutamassa lämpöasteessa. Siellä kaikki ruoka säilyy hyvin peiteltynä, eikä tarvitse komuta koko jääkaappia läpi jotain pientä etsiessään. Tein riisipuurosta jatkojalostetta jouluaamun brunssille.

Vatkasin purkillisen kuohukermaa, johon olin lisännyt pienen lusikankärjellisen vaniljatahnaa ja maustanut hieman sokerilla. Sekoitin pehmeän vaahdon puuroon joka notkeutui mukavan ilmavaksi. Olihan puurossa alunalkaenkin kermaa.

Keitin pienen annoksen vadelmakiisseliä pakastevadelmista. Kiehautin ne noin puolessa litrassa vettä ja makeutin sokerilla. Siiviöin marjat pois ja suurustin kiisselin teelusikallisella perunajauhoja, jotka sekoitin tilkkaan vettä. En tahtonut lopputuloksesta sakeaa kiisseliä, vaan enemmän mehukeittomaista. 

Valmistin hieman mantelipraliinia koristeeksi. Silppusin leikkuulaudalla muutamia manteleita paloiksi. Kuumensin ison paistinpannun melko lämpimäksi ja kaadoin sille noin 0,75 dl sokeria, joka alkoi pian sulaa pannulla. Vahdin sitä tarkasti, ettei se palaisi, mutten sekoitellut. Sokerista alkoi muodostua ruskettuvaa karamellia. Juuri kun arvelin, että sokeri pian palaisi, nostin pannun pois liekiltä, kaadoin karamellin leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja ripottelin mantelisilpun päälle. Kun praliini oli jäähtynyt, rikoin sen murusiksi. Olisi kannattanut laittaa mantelit jo pannulle, niin ne olisivat takertunet vielä paremmin praliiniin. Otin neuvoja tähän jouluisaan aamujälkiruokaan Nordic Diner-blogista.

Annokseen lusikoin ensin muutaman ison lusikallisen pehmeää riisipuuroa, valutin vadelmamehukeittoa ympärille ja ripottelin praliinia keskelle. Ei hassumpi tähdenlento.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

jouluaamun pudding

jouluna 2013 mansikka kukkii ja viinisuolaheinä kasvaa

Jouluaattoaamun ebelskiverit

Kun ensikerran tutustuin tanskalaisiin ebelskivereihin, tulin ymmärtämään niiden kuuluvan joulunalusaikaan. Tuolloin oli kevättalvi, jolloin joulu oli sekä muisto, että kaukana tulevaisuudessa. Eilen muistin ebelskivereiden ja joulun liitoksen. Koska söimme riisipuuroa jo eilen, päätin meidän saavan tänään ebelskivereitä tanskalaisen perinteen mukaisesti. 

Käytin tällä kertaa taikinaohjetta Baking Bites-blogista, vaikka ohje lienee aika samanlainen kuin aikaisemmillakin kerroilla käyttämäni. Taikina on ainesosiltaan melko tavanomainen pannukakkutaikina, mutta sen kuohkeuden salaisuus (mikä salaisuus se oikeastaan on, kun minäkin sen tiedän?) on valkuaisten  erottaminen keltuaisista ja vatkaaminen erikseen. 

Paistamisesta olen oppinut muutamia niksejä. Ensinnäkin pannun lämpötilan on oltava riittävän kuuma, muttei liian kuuma, jottei pannukakkupallon alapinta ehdi paistua liian tummaksi ennen kuin täytteen ehtii tuupata taikinaan. Kääntämisen jälkeen toisen puolen pinta ehtii liian kuumalla pannulla paistua liikaa ennen kuin sisus on kypsää. On ikävää pistellä ebelskivereitä kypsyyden tarkistamiseksi, mutta parempi tarkistaa kuin tarjota keskeltä raakoja pannukakkuja. Ensimmäinen paistoerä menee siis pannun lämpötilaa säätäessä. 

Toinen vinkki koskee pannarin kääntämistä. Hankin ensimmäisen pannun mukana myös varsinaisen puisen kääntötikun, mutta jopa minä ymmärrän, että mikä tahansa puutikku, vaikkapa itämaisen ruoan syömisessä käytettävä puikko, toimii mainiosti, kunhan se ei ole liian terävä. Kun pannukakku on paistunut tarpeeksi alapuoleltaan, tikku ujutetaan sen paistoreunan alle ja pyöräytetään osakierros, ei kokonaan vielä ylösalaisin. Näin taikinan raaka pinta ehtii ihan vähän paistua ja pannukakku saa melkein pyöreän muodon. Sitten pyöräytetään loppukin kierros ja pannukakku on kokonaan käännetty. 

Taikinakoloset ovat pieniä, vetävät tuskin ruokalusikallista, joten ebelskivereiden paistaminen on aika nopeaa hommaa. Ensin rivakasti sutaistaan joka koloseen hieman sulaa voita, sitten annostellaan yhtä nopsasti joka koloon lusikallinen taikinaa.  Jos haluaa mukaan täytettä, se painetaan raakaan taikinaan, esimerkiksi muutama marja tai pieni pala kinkkua tai sipaus tuorejuustoa. Halutessaan voi pinnalle vielä lisätä vähän taikinaa, mutta kyllä täyte painuu taikinaan, eikä paistajalle tule niin kiire. Neljän hengen aamiaisannokseen käytin seuraavat ainekset:

• 2 kananmunaa
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl öljyä
• 2,5 dl piimää
• ripaus suolaa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,25 tl ruokasoodaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• voita paistamiseen
• pensasmustikoita

Muistelin taas, että mitähän se alkuperäisohjeessa käytettävä buttermilk nyt onkaan. Päädyin käyttämään tällä kertaa maustamatonta jogurttia, koska toista arvaustani, piimää ei ollut kaapissa. Erottelin valkuaiset ja keltuaiset, laitoin valkuiset pienehköön kulhoon odottamaan. Vatkasin isommassa kulhossa keltuaisia ja toista sokerilusikallisista, kunnes sokeri oli liuennut keltuaisiin. Mittasin jauhot ja sekoitin suolan, leivinjauheen ja soodan niihin. Vatkaisin jauhot, öljyn ja piimän mukaan keltuaisiin tasaiseksi taikinaksi. Seuraavaksi vatkaisin toisessa kulhossa olevat valkuaiset toisen sokerilusikallisen kanssa ilmavaksi vaahdoksi, jonka kääntelin taikinaan mukaan pyöräyttävin liikkein nuolijalla. Käytin täytteenä pensasmustikoita, joita painoin taikinaan paistamisen puolivälissä, noin 3-4 marjaa/ebelskiver.

Taikinasta tuli 18 vaihtelevan pyöreää palleroa, jotka söimme vaahterasiirapin ja ylijääneiden marjojen kanssa jouluaaton aamiaisella. Paistotuloksesta tuli hieman toivomaani tummempaa, mutta miten sitä sanotaankaan: Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon!