Maissintähkät espanjalaisittain

Saavuimme eilen kotiin viiden kuukauden matkan jälkeen, kieltämättä on kiva olla kotona taas. Olemme purkaneet autosta kaikenlaista tuomista ja paljon pyykkiä. Nyt jatkamme lähipäivät auton siivoamista ja järjestelyä, paljon puuhaa on tiedossa. Olin ajatellut, että useita La Vueltan etappia jäisi väliin, ensin laivamatkan ja sitten kotiinpaluuhässäkän vuoksi, mutta tänään palasin jo espanjalaiskokkailun pariin, tosin melko matalalla kynnyksellä. 

Kotiinpaluuseen liittyy aina käynti lähi-Lidlissä ja sieltä ostimme kaksi kotimaista maissia, jotka grillasimme tänään. Otin neuvot täältä. 

Grillatut maissintähkät espanjalaisittain

• 2 tuoretta maissintähkää
• vettä maissien esikeittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia
• suolaa
• tuoretta persiljaa silputtuna

Revin maisseista suojalehdet ja ne haivenet, minkä nimisiä ne nyt ovatkaan. Keitin maissintähkiä noin 6-7 minuuttia ja nostin ne lautaselle odottamaan. Sekoitin maustekastikkeen, oliiviöljyn, pimentonin, suolan ja persiljasilpun ja sutikoin sen maissintähkiin joka puolelle. 

Antti grillasi esikeitetyt, pintamaustetut maissintähkät kaasugrillillä joka puolelta, noin 10 minuuttia eri puolille käännellen. Aterialla oli  myös pienet lihavartaat, jotka ostimme Alankohollannista Jumbosta, näissä oli viimeiset päivämäärät ja tänään oli vielä aikaa ne valmistaa. 

La Vueltassa jäi siis torstain, perjantain ja lauantain etapit väliin kokkailun puolesta. Perjantain etapin pystyimme katsomaan laivassa, mutta kokkausmahdollisuutta ei tietenkään ollut. Eilen palasimme kotiin ja katsoimme loput etapista, mutta ruoanlaittoon ei silloinkaan ollut paukkuja, söimme karjalanpiirakat ja ruisleipää, erittäin hyvällä ruokahalulla. 

Tänään katsoimme kotiinpaluuhommien ohella 15. etappia, joka oli lyhennetty kuuman sään vuoksi. Alunperin sen piti olla noin 190 km, mutta sitä ajettiin lopulta 110 km. Sen nopein oli Wout Van Aert. Enric Mas johtaa kokonaiskilpaulua. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina alkaa viimeinen kolmannes kisassa. 

Ranskalainen peruna-maissisalaatti

Ostimme kotimaista maissia ja sitä piti heti kokeilla tietysti. Löysin kiva ohjeen täältä ja sitä sitten tein, melkein kuten lähdeohjeessa. Pienensin ohjetta ja käytin uudensadon punasipulia, jätin myös valkosipulin tällä kertaa pois. Yhäkin Noirmoutierin perunat ovat hyvässä kunnossa ja käytin niitä 6 tähän ruokaan. Kovin montaa ei ole enää jäljellä. 

Ranskalainen peruna-maissisalaatti

• 6 keskikokoista perunaa mandoliinilla viipaloituina
• suolattua vettä perunoiden keittämiseen 
• 2 pientä uudensadon punasipulia varsineen viipaloituina
• tuoretta tilliä
• 1 rkl karkeaa dijonsinappia
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 rkl cherryviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä

Keitin ohuet perunaviipaleet suolatussa vedessä ja kun ne olivat kypsiä, kaadoin ne lävikköön ja huuhtelin kylmällä vedellä. Jätin viipaleet valumaan lävikköön. Leikkasin sipulit ohuiksi viipaleiksi. Leikkasin maissinjyvät irti tähkästä, ne olivat ihanan makeita ja sopivat syötäväksi kypsentämättä. Keräsin kulhoon sinapin, etikan ja oliiviöljyn ja sekoitin ne tasaiseksi kastikkeeksi, maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kun perunaviipaleet olivat jäähtyneet, sekoitin ne varovaisesti kastikkeeseen yhdessä maissinjyvien ja sipulin kanssa, lopuksi mukaan tuli vielä runsaasti tuoretta tilliä. Tämä todella hyvä perunasivuke oli meillä tänään pannulla paistettujen lohimedaljonkien kanssa. 

Tour de Francea pääsimme katsomaan vasta jälkilähetyksenä, kyseessä oli pitkä vuorietapiksi luonnehdittu etappi, vaikkei siinä aivan vielä Pyreneillä oltukaan. Olipa hauska nähdä Tadej Pogacarin ja Jonas Vingegaardin kaksinkamppailu etapin voitosta. Tällä kertaa Vingegaard oli se parempi, mutta Tadej Pogacar on yhä kokonaiskilpailun johdossa. 

Espanjalaiset grillatut maissit

Saavuimme tänään kotiin yhdeksän viikon matkalta ja saman tien loikkasimme espanjalaisen ruoan maailmaan. Kaksi ensimmäistä etappia jäi vaille ruokapostausta, mutta nyt kolmannesta olen taas kauhan varressa. Ostin Alankomaista kivan espanjalaiseen ruokaan keskittyneen ruokalehden numeron ja valitsin sieltä tälle päivälle ruoaksi grillattua maissia. Ja miten kävikään, että Lidlissä oli kotimaista tuoretta maissia! Tai oikeastaan asia tapahtui toisinpäin, luin lehteä ostettuani jo maissit. Kuvista ja muutamia sanoja googlaamalla sain hyvin selville ohjeesta, miten maissit oli tarkoitus valmistaa. Kirjoitettua hollantia ymmärtää ihan hyvin, kun ajattelee sen olevan englantia. 

La Vueltan kolme ensimmäistä etappia ajettiin siis Alankomaissa ja huomisen aikana karavaani siirtyy Espanjaan. Katsoimme kahta etappia vain vähän ja tänäänkin vain kotiinpaluuhommien ohessa. Lopusta katsoimme tarkemmin muutamat viimeiset kilometrit. Massakirin nopein oli tänään Sam Bennett, hän voitti jo toisen etapin tässä kisassa. Kokonaiskilpailua johtaa Edoardo Affini, josta en ole koskaan kuullutkaan. Kisassa on minulle mieluisia ajajia useita, kuten Sepp Küss ja Primoz Roglic, mutta kauhean tarkkaan en ole ehtinyt perehtyä, koska CampaReissu22. 

Espanjalaiset grillatut maissit

• 2 kotimaista maissia
• reippaasti suolattua vettä
• 40 g voita
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehu (lehden ohjeessa oli limettiä, mutta meillä ei nyt juuri ollut limettiä)
• pimentonia
• suolaa maissin pinnalle syödessä

Irrotin maissien suojalehdet ja ne hiusmaiset mitä ne nyt onkaan. Esikeitin maisseja suolatussa vedellä 15 minuuttia. Raastoin sitruunankuorta ja puristin mehua ja sekoitin ne pehmeään voihin. Grillasin esikeitettyjä maisseja noin vartin verran. Sutikoin maisseille sitruunavoita ja ripotin pinnalle pimentonia ja vielä vähän suolaa. Lisänä meillä oli grillillä kevyesti paahdettuja chorizopaloja ja aiolia. 

Grillatut maissit lime-korianterivoilla

Ostimme kotimaista tuoretta maissia, emme olleet edes ahneita, ostimme vain 50 % maissista. Kaksi maissintähkää siis. Oli tarkoitus grillata ne eilen, mutta satoi vettä joka kerta, kun ajattelin ryhtyä toimeen. Tänään oli kuivempi päivä. Katsoin neuvot näihin grillimaisseihin täältä, en tosin muista enää mikä yhteys tällä oli Espanjaan. 

Grillatut maissit lime-korianterivoilla

• 1 maissintähkä/ruokailija
• suolaa
• pehmeää voita
• silputtua korianteria
• limetin mehua

Kuori maissien aivan päälimmäiset lehdet pois ja laita maissit kylmään veteen noin vartiksi. Lehdet kostuvat ja ne on helpompi kääntää varovasti pois tähkän päältä niitä irrottamatta. Irrota ne huitulaiset rihmat, joilla on varmasti joku asiallinen nimikin. Käännä lehdet takaisin tähkän päälle, maissi grillataan lehtiensä suojissa. Laita maissit vielä kylmään veteen. Kosteat lehdet eivät pala niin helposti. 

Kuumenna hiiligrilli noin 220-250 asteeseen ja laita hieman valututet maissit grilliin suoraan lämpöön. Kääntele niitä ahkerasti, etteivät lehdet pala. Maissit kypsyvät noin 20-25 minuutissa. 

Maustevoi on nopsa tehdä, pehmeään voihin sekoitetaan runsaasti silputtua korianteria ja loraus limetin mehua. Voi saa olla jääkaapissa lähes ruokailuaikaan asti. 

Kun maissit ovat kypsiä ja muutkin aterian osat valmiita, osaksi hiiltyneet, mutta maissia suojelleet lehdet voi saksia pois ja tähkälle ripotellaan suolaa ja sutikoidaan maustevoita. Ai että olivat onnistuneet, mehevät maissit! Lisänä oli pienet korianterimarunoidut broilerileikkeet. 

La Vueltassa oli ensimmäinen vuorietappi, jonka lopussa oli jo usein käytetyn kuvailun mukainen brutaali nousu. Aurinko näkyi paistavan ja lämpöä riitti, muttei sentään eilisiä huippuhelteitä. Iloksemme virolainen Rein Taaramäe voitti etapin ja sitä myöten hän nousi kokonaiskilpailun kärkeenkin! Ainakin yhdeksi päiväksi. Primoz  Roglic on nyt kolmantena puoli minuuttia ykkösestä jääneenä. Johtajan paidan menettäminen lienee aikalailla tarkoituksellistakin, sillä voittajan muodollisuuksiin menee aina niin paljon aikaa etapin päätteeksi. Johtopaikan pitäminen liian aikaisin kilpailun alussa tarkoittaa tunteja vähemmän aikaa palautumiseen. 

Minestrone italialaistyyppisellä makkaralla

Nyt ei ollut ihan paras keitonsyöntisää, ei ollut kylmää eikä satanut vettä. Mutta kyllä sakea minestrone silti maistui. Keitto oli myös hävikistä herkuksi-teemainen, kokosin kaapeista sitä sun tätä pientä pussinpohjaa ja loppukipeniä. Lopputulos oli neljä annosta, joista kaksi meni pakastimeen jonkun muun päivän ateriaksi. 

Minestrone

• 4 italialaistyyppistä mozzarella-tomaattimakkaraa (kaksikin olisi riittänyt)
• pussinpohja pastaa (noin 100 g)
• 1 pieni tölkki maissia
• 3 rkl kuivia punaisia linssejä
• 1 pussi (noin 150 g) pakastettua soffrittoa
• 0,25 l vahvaa lihalientä (pakastettua)
• 0,75 l vettä
• 1 suuri tomaatti pieninä paloina
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• ohuita lastuja parmesania

Leikkasin makkarat paloihin ja paistelin niitä hetkisen pannulla, eivät tarvinneet rasvaa, mutta eivät myöskään päästäneet paljon rasvaa pannulle. Oikein hyviä makkaroita, ostin kokeeksi Lidlistä, pakkauksen mukaan ovat grillimakkaroita. Makkaroiden ollessa pannulla jäinen soffritto ja lihaliemi sulivat kattilassa pienellä lämmöllä. 

Kun makkarapaloissa oli vähän paistopintaa, kippasin ne kattilaan, lisäsin sinne maissit, linssit, paloiksi leikatun tomaatin, tomaattipyreen ja pastan. Lisäsin vettä sen verran, että ainekset olivat mukavasti peitossa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin keiton kiehua lempeästi noin puoli tuntia, lisäsin vettä hieman, kun pasta alkoi olla kypsää ja niin laajentunut kuin se nyt turposi. Maistelin, lisäsin hieman suolaa ja enemmän pippuria. 

Annosten päälle otin parmesankimpaleesta tryffelihöylällä oikein ohuita lastuja ja koristelin persiljalla. Todella lämmittävää keittoa, joka tosiaan olisi ollut kylmään sadepäivään sopivaa. Ehkä pakastimeen menevä osa sattuu sitten sellaisen päivän lounaaksi. 

Giro d'Italia alkaa olla loppusuoralla, tänään oli jo 19. etappi. Sitä oli hieman lyhennetty ennakkosuunnitelimista, ymmärtääkseni sääsyistä. Lopusta tuli jännittävä, toivoin kovasti, että Simon Yates voittaisi etapin, Joāo Almeida ja Egan Bernal ajoivat raivokkaasti häntä takaa viimeisillä kilometreillä. Ilokseni Simon kesti ja ehti ensimmäisenä maaliin. Egan Bernal piti kokonaiskilpailun johtopaikkansa. Enää kaksi etappia jäljellä. Joāo Almeida jätti Egan Bernalin etapilla kolmanneksi.

Melkein sopiva määrä ruokaa

Ai, että on vaikea tehdä taas ruokaa kahdelle, kun olen tehnyt monta viikkoa neljälle ja välillä enemmällekin. Tänäänkin tein mukamas niin vähän ruokaa ja silti sitä tuli liikaa. Sen verran liikaa, että otan yövuoroevääksi loput. 

Loimulohta pastan, pinaatin ja maissin kanssa

• 250 g loimulohta
• 100 g kuivaa minimaalisen pientä kukkapastaa
• 1 pieni tölkki maissia
• 3 keitettyä kananmunaa
• tuoretta babypinaattia
• kirsikkatomaatteja
• kevätsipulia
• tilliä
• suolaa ja pippuria
• tomaattietikkaa 
• oliiviöljyä
• sitruunamehua

Keitin kananmunat ja pastan. Kumosin kypsän pastan kulhoon maissin kanssa ja maustoin suolalla ja pippurilla, sitruunamehulla sekä ties milloin ostetulla upealla tomaattietikalla, se on Muttin tuote. Aivan ihan tuoksultaan ja ärhäkkä maultaan, sitä ei pidä kaataa liikaa. 

Sirottelin vadin reunoille babypinaattia ja halkaistuja kirsikkatomaatteja. Keskelle kumosin maustetun pastan ja maissin. Paloittelin valmiina ostetun loimulohen vadille, samoin keitetut kananmunat lohkoina. Päälle ripotin kevätsipulin silppuna ja tilliä. Ihan pinnalle kiersin vielä myllystä hieman pippuria ja kaadoin muutaman tipan oliiviöljyä. 

Ranskalainen perunasalaatti savulohen kaverina

Tänään meillä oli päivälllisellä kuusi henkeä, kolme sukupolvea pientä sukuamme. Savustimme kirjolohta ja halusin sille jonkun mukavan lisäkkeen. Löysin ohjeen, jossa oli sopivasti ranskalaisuutta, Dijon-sinappi jo takaa, että nyt on niin ranskalaista niin ranskalaista. Ohje on täältä ja vähän minä myös soveltelin. 

Perunasalaatti

• 1 kg Annabella-perunoita
• 1 pieni tölkki säilykemaissia
• 1 pussi pakasteherneitä (oma lisäni ohjeeseen)
• 1 rasia kirsikkatomaatteja

Kastike

• 3 rkl sitruunamehua
• 1 rkl cavaetikkaa (tai valkoviinietikkaa, miksei omenaviinietikkaakin)
• 2 tl Dijon-sinappia
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rakuunaa ja persiljaa silppuna

Sekoita ensin kastike pienessä purkissa, jonka saat suljettua tiiviisti. Kerää kaikki aineet purkkiin ja ravistele hyvin. Jätä kastike odottamaan.

Leikkaa pestyt perunat tasakokoisiin paloihin ja höyrytä ne kypsiksi. Alkuperäisohjeessa käytettiin painekattilaa, mutta minulla ei ollut nyt höyrypannufiilistä. Myös ohjeen sipulin jätin nuorisosyistä pois. 

Kiehauta herneet ja jos haluat maissit. Säilykemaissi on purkissa kypsää, ne voi kumota suoraan siivilään, huuhtoa ja hieman valuttaa. Leikkaa tomaatit puolikkaiksi. Asettele mieluisalle vadille ensin perunat, kun ne ovat hiemaan jäähtyneet. Ripottele sitten päälle herneet, maissit ja tomaatit. Sekoittele kevyesti ja lurittele kastike päälle. Sekoita vielä ja tarjoa joko hieman lämpimänä, tai viilennettynä. Tämä oli ohje, joka jää kyllä käyttöön. Luulenpa käyttäväni sitä ensi kuussa, kun tiedossa on juhlat, joihin tarvitaan helppoa hyvää ruokaa isoja määriä. Muistimerkiksi itselleni, herneet voisi korvata kapriksilla!

Tour de Francessa oli tänään jännittävä etappi, joka päättyi keväisen Pohjoisen helvetin tapaan Roubaixiin. Mukana oli lukuisia mukulakiviosuuksia, jotka olivat monelle ajajalle aivan uutta, jos eivät tapaa ajaa kevään klassikoita. Paljon erilaisia kaatumisia ja kolareita olikin matkan varrella.  En ehtinyt katsoa kovin paljon etapista, ehkä myöhemmin katson parhaat palat. Voittajaksi selviytyi kuitenkin John Degenkolb ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Greg van Avermaet ja Chris Froome on jo sijalla 8, vaikkakin aikaero kärkeen on hieman enemmän kuin edellisinä päivinä, mutta alle kaksi minuuttia kuitenkin. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä ja meillä CampaKeittiössäkin levätään ranskalaisista ruokalajeista.

Yksinkertaisesti hyvää – kampasimpukoita ja maissia

Useimmiten CampaKeittiössä syntyy ruokaa, jonka voi ihan hyvillä mielin lapioida suuhunsa, joskus lautasille päätyy oikein hyvää ruokaa. Sitten on hyvin harvakseltaan niitä päiviä, joina lopputulos on suorastaan erinomainen. Silloinkin on yleensä asettelussa toivomisen varaa, mutta kun maku on niin hyvä kuin eilen, olen iloinen. Eilen oli sellainen päivä, vieläkin hykertelen aikaaansaannokselleni. Edellinen tällainen kerta taisi olla maaliskuussa ja silloinkin puuhastelin sifonin kanssa. Otsikoin annoksen ravintoloiden tapaan, vain kahdella sanalla. Se on minusta hassua, vaikkakin ihan ymmärrettävää.

Kampasimpukoita ja maissia 

Kampasimpukat

• 10 kampasimpukkaa
• 2 rkl voita
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa (ihan aavistus) 
• pippuria
• 1 viipale pekonia
• korianteria
• muutama kuivattu chilihiutale

Maissipyree

• 1 keskikokoinen purkki (ei ihan hernekeittopurkin kokoinen) irrallista maissia
• 2 dl vettä
• 100 g voita
• 0,5 dl kermaa
• suolaa (ihan vähän)
• pippuria

Jos simpukkasi ovat jäisiä, kuten täällä keskimaassa usein ainoat saatavilla olevat merenelävät ovat, ota ne hyvissä ajoin sulamaan. Kun ne ovat sulaneet sen verran, että ne saa irroteltua nätisti toisistaan, laita ne talouspaperin päälle lautaselle ja kylmään odottamaan paistamista. Paperi imee kosteuden simpukoista ja ne on helppo paistaa. 

Valmista seuraavaksi pyree. Mikäli sinulla ei ole sifonia saatavilla, se ei ole maailmanloppu. Sileää pyrettä saa aikaan ilmankin. Tuore maissi on varmasti vielä parempi vaihtoehto, mutta purkkimaissi on erittäin hyvä vaihtoehto sekin. Pakastemaissista en tiedä, se on usein niin kuivaa. Mutta saattaisi sekin toimia. Purkkimaissi nyt ainakin takuuvarmasti toimii tuoreen puutteessa. 

Avaa maissipurkki ja valuta sisältö siivilään, purkissa on alle desi nestettä. Ota muutama lusikallinen pulleita maissinjyviä erikseen annoksen koristelua varten. Kaada loput pallerot kattilaan ja lisää päälle vettä sen verran, että maissi peittyy. Kiehauta. Maissihan on kypsää suoraan purkista, mutta tarkoitus on kuumentaa se soseuttamisen helpottamiseksi. Kaada keitinvesi pois ja kumoa maissinjyvät blenderiin. Lisää sinne paljon voita. Jos et käytä sifonia, pienempi määrä riittää, mutta sifonilla pyreen valmistaminen vaatii paljon rasvaa. Suurruuttele massa niin tasaiseksi kuin mahdollista, minuutin pari ainakin. Lisää hieman kermaa, mikäli haluat hieman juoksevampaa pyreetä. Mausta suolalla (vain vähän, sillä annokseen lisättävässä pekonissa on suolaa ja tarkoitus on saada maissin oma maku esille) ja pippurilla. Jos tahdot korostaa pyreen väriä, käytä hieman kurkumaa tai paria hippua sahramia, mutta omalla vastuulla, sillä ne peittävät helposti maissin omaa hentoa makeutta, jota tässä nyt tavoitellaan. Surruuta lisää, etenkin jos aiot käyttää sifonia, se ei yhtään tykkää pippurin muruista.

Kun pyree on mielestäsi sopivaa rakenteeltaan, kaada sen taloutesi tiheimpään siivilään, joka on asetettu kattilan päälle. (tämä itsestäänselvyys on saattanut joskus joltain tumpelolta unohtua ja rakkaudella väsätty pyree on mennyt pitkin pöytiä, usko tai älä) Sutikoi nuolijalla siiviliän pohjia myöten niin, että pyree edelleen silenee päätyessään sinne alla olevaan kattilaan. Siivilään jää lopulta hieman maissinjyvien kuorien jäämiä ja ehkä vähän pippuria ja kattilassa on aivan sileää, samettista pyreetä. Jätä se kattilaan odottamaan tarjoilua edeltävää lämmittämistä. Kylläpä minä saan tämän kuulostamaan pitkälliseltä jutulta, vaikka koko hommaan menee noin 5 minuuttia. Ehtii välillä vaikka ruokkia siiliä.

Jos käytät sifonia, ota valmiiksi puolen litran sifonipullo, keittosuulake, kaasupatruuna, sille kahva, kansi ja sen tiiviste. Kahden ja puolen desin pulloonkin tämä tekemäni määrä olisi mahtunut. Laske kulhoon tai kattilaan niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee ja jätä se odottamaan. Kuumenna pyree nopeasti, varo polttamasta sitä pohjaan. Kaada massa sifoniin, laita tiiviste huolellisesti kanteen ja kansi kiinni. Kierrä paikalleen keittosuulake ja kaasupatruuna omassa kahvassaan. Pullosta kuuluu vaimea suhahdus, kun kapselin kärki rikkoutuu ja kaasu karkaa pulloon. Pullon pinta muuttuu hetkessä kuumaksi, joten varo polttamasta käsiäsi. Ravistele pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja laita sitten pullo kahvastaan kuumaan veteen kattilaan tai kulhoon odottamaan tarjoilua siksi aikaa, kun paistat kampasimpukat. Jos et käyt sifonia, lämmitä vain pyree, kun simpukat alkavat olla valmiit. 

Silppua pekoniviipale ja laita silppu kylmälle pannulle, jota alat lämmittää. Kun pekoni on paistunut rapeaksi, kaavi se talouspaperiarkin päälle lautaselle ja peittele se foliolla tai toisella lautasella. Lisää pannulle voita kunnon nokare ja kun voi on sekoittunut pekonin rasvaan ja alkaa hieman ruskettua, lisää kampasimpukat pannulle. Paista niitä ensin minuutti puoleltaan ja sitten käännä ne. Jos simpukkasi ovat suuria, ne voivat vaatia kahden minuutin paistamisen puoleltaan. Näet kypsymisen asteen siitä, miten läpikuultavuus vähenee. Jos et käytä sifonia, kuumenna pyree tässä vaiheessa. Heti kun olet kääntänyt kampasimpukat, lisää pannulle vielä lusikallinen voita, puolen sitruunan mehu ja hieman kuivattuja chilihiutaleita. Voi ja sitruunamehu kiehahtavat ihan hetkessä karamellisoituneeksi kastikkeeksi. Kallista pannua ja valele kampasimpukoita seoksella. Nosta pannu pois kuumalta levyltä. 

Pursota sifonista maissipyreetä lautasille tai lusikoi sitä kattilastasi. Nostele kampasimpukat pyreen päälle, ripottele mukaan pekonimuruja ja koristeluun säästämiäsi maissipallukoita. Tiputa muutama tippa voi-sitruunakastiketta annoksen päälle ja viimeistele yritillä. Myös tilli kävisi, minulla oli korianteria. Syö äkkiä, sillä annos jäähtyy pian. 

Maissipyreen maku oli jotain aivan taivaallista, sileästä rakenteesta puhumattakaan. Vain yksinkertainen makea maissi, voi ja pippuri. Entä sitten kampasimpukat? Mielestäni paistoin ne nyt paremmin kuin koskaan. Kastikkeen sitruuna ja aavistus chiliä sopivat todella hyvin yhteen ja kypsyysasteesta en olisi ottanut moitetta vastaan edes Gordonilta. Enkä muutakaan kiukuttelua. Asetteluvinkin olisin voinut huolia. Viisi kampasimpukkaa teki annoksesta pääruokakokoisen, kolme olisi ollut alkuruokana sopiva. Ajattelin iltasella, että olisipa minulla ollut kuivia maissinjyviä, olisi voinut laittaa muutaman popcornin annokseen tuomaan rapeutta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoniohjeet-välilehdelle, jonne kerään ilokaasuaiheisia postauksiamme. 

Paha mokka

Tänään tein työporukalle ruokaa, oikein hyvää hyvyyttäni. Rakkaudella silppusin ja pilkoin, paistoin ja keitin. Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut, tein keittoa 10 litran kattilalla, kun viimeksi 5 litraa riitti vain kättelyyn. Oioin myös muutamat mutkat turvautumalla pakastetuotteisiin. Se kuoriminen ja pilkkominen kymmenen hengen keittoon ottaa paljon aikaa. 

Kanakeittoa 10 hengelle 

• 1,5 kg broilerin ohutfileitä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl srirachaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 l vettä
• 2 rkl kanafondia
• 1 oranssi paprika
• 2 medium-tulista chiliä
• peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 1 isohkon purjon vaalea osa
• 4 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pussia pakastevihannessuikaleita
• 2 pussia pakastejuuressuikaleita
• 1 tölkki maissia
• 1 tetra kikherneitä
• 1 tetra punaisia linssejä
• 1 tölkki säilöttyä tomaattimurskaa
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• 2 limen mehu
• 4 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 1 puntti tuoretta korianteria
• limelohkoja
• suolaa ja pippuria
• srirachaa

Aloitin kuumentamalla uunin 200 asteeseen ja tekemällä broilerifileille pikamarinadin. Sekoitin kulhossa lorauksen srirachaa, soijakastiketta ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Nostelin ohuet palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin täyttä pellillistä (1,5 kg lihaa on aika paljon) noin 30 minuuttia. Sen aikaa meni, että valmistelin keittopohjan muuten. 

Nyt tosiaan olin hieman oikaiseva emäntä ja ostin kokeiluun pakastevihanneksia ja -juureksia, taisivat olla Apetit-merkkisiä, aamulla lähikaupassa ei ollut valikoimaa kovin paljon. Pilkoin purjon ja kuoritun inkiväärin ja valkosipulit sekä paprikan ja chilit. Auoin säilykkeet valmiiksi ja kuumensin kymmenen litran kattilassa pari litraa vettä ja lorottelin sinne hieman kanafondia. 

Kun vesi kiehui, lisäsin sinne silputut paprikat, inkiväärit, valkosipulit ja purjot. Hetken päästä lisäsin sinne pakastevihannekset ja -juurekset pusseistaan, maissit, kikherneet ja linssit. 

Kurkistelin uuniin broileripalojen perään ja kun ne näyttivät olevan jo jossain määrin kypsiä, nostin pellin pois uunista. Kahdella haarukalla revin ohuet fileet suikaleiksi ja kumosin kaikki suikaleet kattilaan. Lisäsin mukaan tomaattisäilykkeen, kookosmaidon, nuudelikiekot, limen mehun ja puolet korianteripuntista silputtuna. Sekoittelin keittoa varovasti ja annoin sen kypsyä noin kymmenen minuuttia. Maistelin ja lisäsin vielä srirachaa, suolaa ja pippuria. 

Paistoin pellillisen esipaistettuja sämpylöitä, leikkasin loput limet lohkoihin ja nostelin esille lautaset ja lusikat. Vilkaisin Instagramia ja mitä siellä olikaan sopivasti. Tänäänhän oli kansallinen kalakeittopäivä! Ja mitä minä teinkään, no kanakeittoa tietysti.  Paha mokka, sanoi Keith Armstrongkin aikoinaan, mutta työkaverit antoivat synninpäästön ja lusikoivat keittoa ihan tyytyväisinä. 

Nyt on kaavittu laarin pohjalta – turkey chowder

Hävikin vähentäminen on lähellä sydäntäni. Olen oppinut ostamaan meille vähemmän ruokaa nyt oltuamme kaksi vuotta kahden hengen talous. Olen oppinut myös valmistamaan kerralla vähemmän ruokaa, käyttämään pienempiä kattiloita ja optimoimaan paremmin raaka-aineiden käyttöä päivämäärävetoisesti. Kun ostan jotain tuotetta, eikä tarpeeksi pientä pakkausta meinaa löytyä, mietin jo mihin voin lopun käyttää. Mutta joskus ei onnistu. Esimerkiksi avauskuvan cantaloupe unohtui tiskipöydän kulmalle kunnes se näytti Kuolemantähdeltä. Päätin, etten osta enää meloneita, en ainakaan ennen ensi kertaa.

Toissapäiväisen Cobb-salaatin sommittelulta jäi hieman papuja, pekonia ja kalkkunaa. Kaikista niistä oli päästävä eroon ja valmistin meille keiton, jota amerikaksi sanotaan chowderiksi. Usein niissä on kalaa ja muita mereneläviä, mutta tällä kertaa niitä ei ollut tuhottavaksi. Keiton ainesmäärät ovat viitteellisiä, kaikkea oli vähän tai pikkuisen enemmän.

Tein keiton uudessa pienessä kuparikasarissa, jota en sittenkään pystynyt Lidlissä vastustamaan. Vilkuilin ja käpälöin sellaista jo viime viikolla, mutta pysyin ruodussa. Tänään ei enää auttanut. Se on varsin sopiva kahden hengen ruoka-annoksiin.

Turkey chowder 

• tähdekalkkunaa kuutioiksi leikattuna
• puolikas pieni purkillinen säilykemaissia
• puolet pienestä papusekoituspurkista
• 4 viipaletta pekonia
• puolikas punasipuli
• 4 kirsikkatomaattia
• 2 perunaa
• 5 dl kanalientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• jauhettua paprikaa
• persiljaa
• pieni nokare fetaa

Leikkasin pekonin, sipulin ja tomaatit paloiksi, samoin kalkkunan ja perunat. Kuumensin uutta kasariani ja laitoin pekonin sille mysiytymään yhdessä sipulin kanssa. Hetken päästä lisäsin kyytiin tomaatit ja kalkkunakuutiot. Seuraavana kaadoin kasariin kanaliemen, maissit ja pavut ja perunakuutiot. Annoin keiton kiehua noin 10 minuuttia ja lorautin sitten mukaan hieman kermaa, maustoin paprikalla, suolalla ja pippurilla. Kun keitto oli hieman sakeutunut ja perunakuutiot olivat kypsyneet, lisäsin pinnalle persiljaa ja fetaa nokareina. Erittäin hyvä talvipäivän lämmittävä keitto! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään hävikinvastustamispostauksiani. 

Weberöintiä

Kesän alussa oli iltapäivälehdissä kuulema puhetta, että nainenkin voisi oppia grillaamaan. Aika radikaali väite! Meillä moista ei ruvettu kokeilemaankaan, koska miehiä oli paikalla oikein kaksin kappalein, sukulaisten ollessa vierailulla.

Emme ole kovin paljon ehtineet opetella Weberimme käyttöä, tänään oli siihen hyvin aikaa ja asiantuntijuuttakin paikalla. Naisväki lähti aamulla kirpparikierrokselle (löysin taas niin tärkeitä keittiövälineitä!) ja miesväki lähti "läskikaupoille", eli ostamaan lihaa grillausta varten. Minä lupasin hommata yleisesti grilliin sopivia lisukkeita ja niitähän löytyikin. Paikallisessa marketissa oli kotimaista tuoretta maissia, jota en lainkaan voi vastustaa, kun sitä kerran kesässä löytää. Ostin maissintähkän syöjää kohden ja vielä yhden särkymävaraa.

Lihaostokset olivat meinanneet muodostua epätoivoisiksi tai ainakin melko hankaliksi. Alkuviikon arkipäivän aamu ei ole meilläpäin minkään lihatiskin suhteen otollisin ostosaika. Saaliina oli kuitenkin kaksi isoa kalkkunafiletta. Isot fileet leikattiin pitkittäin kahteen ohuempaan kappaleeseen, jotta kypsyminen olisi nopeampaa. Kammenpyörittäjä suostui paljastamaan salaisesta marinadiohjeestaan (lue: omasta tai asiakkaan päästä joka kerran erilainen liemi) tämän verran:

• limen ja sitruunan mehua
• Worcestershire-kastiketta
• soijakastiketta
• murskattua valkosipulia
• pippuria
• oliiviöljyä
• Zesty Garlic-kastiketta

Halkaistut kalkkunapalat sutikoitiin marinadilla ja annettiin ässehtiä muutaman tunnin. 

Maissien keittelyn kanssa olimme yhtä öönä allakan laidalla kuin jokaisella kerralla. Kuorin suojalehdet ja nyhdin haituvat pois. Laitoin maissit isoon kattilaan ja kaadoin päälle vettä sen verran, että maissit uiskentelivat iloisesti. Keitin maisseja noin kolme varttia ja jätin ne kuumaan veteen vielä pehmenemään. Ennen grillausta Kammenpyörittäjä kalasti maissit leikkuulaudalle ja katkaisi ne kahteen annospätkään, sillä tähkät olivat todella suuria. Palaset olivat grillissä kalkkunafileitten kanssa saamassa viimeistellyn pinnan noin vartin verran.

Kalkkunan grillaaminen onnistui miesvoimin oikein mainiosti. Tällä kertaa Weberiin ladattiin sekä hiiliä, että brikettejä. Minä pysyttelin taustahommissa, joten en tarkkaan tiedä kauanko hiilloksen aikaansaaminen vei. Parahultaisten hiilien päälle ritilälle kalkkunat sitten vaan ja grillaamaan. Tällä kertaa ruoka kypsyi mainiosti, lihapaloja käänneltiin muutamaan kertaan ja siveltiin marinadin lopulla. Noin 40 minuutin kuluttua tehtiin koeviilto yhteen paloista ja sen mukaan kypsyys oli kohdallaan. Minä pääsin mukaan tähän miehiseen touhuun siinä vaiheessa, kun sain leikata palat viipaleiksi ennen tarjolle laittamista. 

Kalkkunan seurana lautasilla oli sitä hyvää kotimaista maissia, salaattia ja jogurttikastiketta, jonka säveltelin grillauspuuhien aikana. Juomana meillä oli espanjalaista punaviiniä, jonka saimme suurena suosionosoituksena Salvatorelta. Olipa muuten hyvää viiniä, terveisiä Karmiinalle ja käsipuolikollegalle! 

Grillissä oli jälkilämpöä yli kaksi sataa astetta tunnin kuluttua ruokailusta. Jälkiruoaksi kokeilimme paistaa nektariiniviinereitä grillissä. Minulla oli sulana muutama voitaikinalevy ja oikein kypsiä littanoita nektareita, joitten oikeaa nimeä en muista. Leikkasin levyt kahteen palaan ja leikkelin hedelmät viipaleiksi, joita asettelin taikinapaloille. Viilsin taikinan reunoihin pienet viillot auttamaan taikinan kohoamista. Asettelin pikaviinerit uunipellille, joka mahtui grillin ritilälle ja kansi kiinni. Sitten vain odottelimme, mitä tapahtuisi. Hiiliä piti kerran pöyhiä ja paistuminen otti noin puoli tuntia. Keskellä ritilää lämpötila alkoi nousta liiaksi ja keskimmäisten leivonnaisten pohja ruskettua liikaa, joten asensimme pellin alle valurautaisen astian hieman tuomaan lisää väliä hiiliin. Sirottelin kuumille viinereille runsaasti tomusokeria, joka suli heti kiilteeksi. Hetken kuluttua sirottelin lisää sokeria ja nautimme pikaiset leivonnaiset Kammenpyörittäjän koneella loihdittujen kahvien kanssa.