Rouenissa syömässä

Syöminen ei ollut oikeastaan ollenkaan pääasia tänne Roueniin tulossa, vaan Jeanne d'Arc, joka koki kohtalonsa Rouenissa polttoroviolla 30.5.1431. Olimme jo viime vuonna päättäneet, että Roueniin pitää mennä ja sain eräältä kanssakaravaanaripariskunnalta hyvän vinkin matkaparkista satamassa. Suunnitelmamme oli  ajaa tänne aamulla jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ja jos emme saa paikkaa täältä (ei varausmahdollisuutta) teemme sitten jotain muuta. 

Emme tarvinneet varasuunnitelmaa, saapuessamme vähän yli kello 10 oli juuri menossa lähtijöiden ja saapujien välinen paikanvaihtokierros ja me saimme vielä sähköpistokkeellisen paikan. Myönnän, että jätin kohteliaisuuden sikseen, kun olimme ajaneet paikallemme jo kokonaista kaksi minuuttia aikaisemmin kuin viereen tulleet italialaiset, otin sen sähköpistokkeen meille, joka oli meidän paikkaamme lähempänä. Olimme todella iloisia paikan saamisesta ja hetken istahdettuamme lähdimme kävellen kohti keskustaa.

Kävimme katsomassa monia Jeanneen liittyviä paikkoja ja hänen nimensä on kaupungissa kaikkialla, aukioiden, kadun, sillan, baarien, hotellien, majatalojen ja ravintoloiden nimissä. 

On ollut niin lämmin päivä, noin 25-28 astetta, että mobilekokkaaminen asvalttikentällä ei innostanut, vaan  kävimme syömässä paluumatkalla Seine-joen varren ravintolahallissa. Siellä oli paljon erilaisia ruokakojuja, joista ostetut syömiset saattoi kantaa suuren keskisalin yhteispöytiin, juomat ostettiin erikseen baarista. 

Minua olisi  hieman kiinnostanut korealainen ruokakoju, mutta koska Tour de France, päädyimme kumpikin galetteihin, jotka eivät olleet tämän reissun ensimmäiset tai ainoat, mutta yhdet parhaista. Oli kiva istua lämpimän ulkoilman jälkeen viileässä hallissa ja syödä erittäin vastavalmistetut galetet, näin itse kuinka lettu paistettiin ja koottiin, eikä se ollut seisonut missään odottamassa asiakkaita. Kylmä siideri juomana kruunasi annokset. Antti otti rohkeasti neljän juuston galetten, minä se traditionaalisen. 

Palasimme sitten matkaparkkiin, aika lämmintä on kyllä ollut. Emme tiedä kuinka monen ampeerin sulakkeet sähköpaikoilla täällä on, joten emme ole tohtineet laittaa ilmastointia päälle. Ei olisi kiva tärskäyttää sähköjä itseltä ja mahdollisesti muiltakin, joten olemme laittaneet auringon kääntymisen mukaan verhoja ikkunoihin ja varjon puolelta ikkunoita auki. Pieni tuuletin pöhisee ja me pärjäämme oikein hyvin. Etenkin kun ei tarvitse kokkailla sisällä eikä ulkona. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen vuorietappi ja katsoimme sen kokonaan. Siinä näytti aluksi siltä, että Richard Carapaz yltäisi toiseen peräkkäiseen etappivoittoon, mutta ei siinä niin käynyt. Tadej Pogacar tuli ja otti viidennen voittonsa tässä kisassa ja toiseksi ajoi hienosti Lenny Martinez, Carapaz jäi kolmanneksi. Ajattelin jo hänen koittavan sitä temppua, jonka vuoksi hänelle alunalkaen suutuin monta vuotta sitten, mutta ei hänestä ollut siihenkään. Minun on oikeasti mietittävä, mitä voin tälle RC-antipatialleni tehdä. Ei tämmöinen ole oikein. 

Huomenna sitten ajetaan toistamiseen Alpe d'Huezille, mutta eri reittiä. Siinä on vielä vuoristokauriilla (Peter Selinin nimitys ammattipyöräilijöistä, jotka ovat kovia mäkiajajia) tilaisuus, mutta Tadej'n johto toisena olevaan Remco Evenepouliin on jo 11 minuuttia. 

Me siirrymme huomenna muutaman mutkan kautta takaisin rannikolle. Roueniin tulemme uudelleen aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, nyt on liian kuumaa hottia. Tämä matkaparkki kyllä sopii toistekin meille, täällä on kohtuulliset saniteettitilat ja matka keskustaan on sopiva. 

Galette complète bretonne – täytetty bretagnelainen tattarilettu

Galette complète bretonne on sellainen ruoka, jota tekee mieli syödä ainakin kerran Ranskassa ollessa, kyllä niitä muuallakin kuin Bretagnessa paistetaan ja galetteja on vaikka millaisilla täytteillä. En ole ihan tullut käsittämään milloin näitä sanotaan crepeiksi ja milloin galetteiksi, mutta eipä sillä niin väliä. Tämä oikein perinteinen kinkku-kananmunakombo on suosikkimme ja olemme syöneet niitä tämän parin Ranskan kuukauden aikana kaksi kertaa ravintolassa ja nyt omalla tontillamme. 

Olin jotenkin ymmärtänyt, että viimeistelyyn tarvittaisiin uunia, mutta eipä mitään, pannulla ja sähkökäyttöisellä paistolevyllä koko homma hoitui. Tiskiä tuli paljon ja kädet heiluivat, pätevä kölvi oli todella kullan arvoinen. Ja juusto meinasi sittenkin unohtua, mutta mainittu kölvi muisti tarkasti emmental-palan sijainnin jääkaapissa ja pelasti tilanteen. 

Galette complète bretonne kahdelle

• 2 valmista tattarilettua (aika suuria, noin 25 cm halkaisijaltaan)
• voita lettujen lämmitykseen, kananmunien ja sienien paistamiseen)
• 2 kananmunaa
• 2 aika suurta ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua
• raastettua emmentalia
• silputtua ruohosipulia
• suolaa ja pippuria

Otin esille Campingazin grillin, jota käytin nyt pannulla paistamiseen ja toiseksi sähkötason, jolla annokset mahtui kokoamaan. Kuumensin paistinpannua ja sillä nokareen voita, jossa paistoin ensin sieniä muutaman minuutin. Kumosin ne odottamaan kananmunakennoon, joka tulikin tällä kokkailulla tyhjäksi. Asetin leikkuulaudalle kinkkusiivut odottamaan. Sähkölevylle sutaisin hieman voita ja toisen isoista tattariletuista lämpenemään. Samalla paistoin paistinpannulla ensin yhden kananmunan niin, että keltuainen jäi kirkkaan keltaiseksi ja valuvaksi. Nostin kananmunan kinkkuviipaleen päälle ja laitoin toisen kananmunan paistumaan. 

Nostin sitten kinkkusiivun kananmunineen lämmittymässä olevalle letulle ja onneksi muistin sen juuston tässä vaiheessa. Raastoin hieman juustoa kananmunan päälle ja taittelin letun reunat niin, että kananmunan keltuainen jäi näkyviin. Pinnalle vielä muutama sienisiivu, pippuria, ihan vähän suolaa ja paljon ruohosipulia. Nostin annoksen lautaselle odottamaan (nyt oli lämmin sää paikallaan, ei ensin valmistunut annos ehtinyt jäähtyä) ja laitoin toisen letun lämmittymään. Sitten kananmuna olikin jo sopivasti paistunut ja nostin sen kinkkuviipaleen kanssa jälkimmäiselle letulle ja viimeistelin annoksen taas sienillä, suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla. 

Maistui kyllä aivan niin autenttiselta kuin pitikin, mutta hurjan täyttävää on yksikin lettu. 

Tour de Francen seitsemäs etappi oli luonteeltaan flat ja siinä oli tiedossa massakiri. Sen nopein oli Tim Merlier ja kokonaiskilpailun terävin kärki säilyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena.