Crêpes Suzette

Carcassonne

Tänään oli taas lepopäivän aatto, ajettavana 15. etappi Limouxista Montpelieriin 192,5 km. Loppu oli jälleen kirimiesten lempityyppiä, Mark Cavendish kiisi voittoon ylivoimaisesti, ainakin renkaanmitalla. Yhteiskilpailun tilanne ei muuttunut.

Päivällissuunnitelmat muuttuivat lennossa pariin kertaan. Meillä on aivan täpötäysi pakastin, joten otimme sieltä yhtä jos toista sulamaan lähipäivien syötäväksi. Alkukeitoksi päätimme tehdä korvasienikeittoa. Emme tiedä kasvaako korvasieniä Ranskassa, emmekä itsekään ole sen käyttöön kovin paljon perehtyneet. Olemme saaneet asianmukaisesti ryöpättyjä sieniä pakastettuina pikkuannoksina äidiltäni ja olemme tehneet keittoa niistä muutamaan kertaan. Ohje on hyvin yksinkertainen, kasarissa sulatetaan nokare voita, johon pian lisätään sienisilppu. Sieniä käännellään hetki pannulla ja niihin sekoitetaan pari lusikallista vehnäjauhoa suurusteeksi. Pannulle lisätään lihalientä pari desiä ja liemen vahvuudesta riippuen hieman vettä. Keitto nostetaan kiehumaan ja siihen lisätään pari desiä kermaa. Pian keitto sakenee sopivasti ja siihen ripsautetaan vähän pippuria. Meillä toinen teineistä sai edelliskerralla vatsanpuruja korvasienikeitosta, joten hän jätti tämän herkun väliin ja hänelle oli kasvissosekeittoa.

Pääruoka oli sävellystä ja sovitusta, puolivalmista ja tähdenlentoja, ei siitä sen enempää! Mutta jälkiruokana oli Crepes Suzette. Olen joskus aikoja sitten tehnyt kreppejä muutamaan kertaan, mutta sittemmin se on unohtunut. Nyt kuitenkin tämä jälkiruoka houkutti kokeilemaan etenkin, kun oli hyvä sää paistella krepit ulkona. Taikinaan tuli:

ranneliikkeessä opettelemista

• 4 dl maitoa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa
• 0,5 tl suolaa
• 0,5 dl öljyä

Ainekset sekoitetaan kulhossa ja taikinan annetaan turvota viileässä ainakin puoli tuntia, mutta useampi tuntikaan ei haittaa. Taikinasta paistetaan voissa ohuita lettuja ja ne pinotaan leivinpaperisuikaleilla erotettuina odottamaan viimeisenkin valmistumista.

Voi-appelsiinikastike:

• 3 rkl voita
• 1 dl appelsiinimehua
• 2 rkl sokeria
• 1 appelsiinin kuori raastettuna
• sitruslikööriä

Voi sulatetaan pannulla ja letut asetellaan kolmioiksi taiteltuina pannulle, tavallisen kokoiseen pannuun mahtuu sovitellen 8 lettua. Niiden annetaan hieman lämmetä voissa.  Päälle ripotellaan sokeri ja appelsiininkuoriraaste. Appelsiinimehu ja likööri lirutetaan päällimmäiseksi ja annetaan kastikkeen hieman sakeutua. Tarjotaan välittömästi vaniljajäätelön kanssa.

liköörin lirutusta

Mansikkaparfait

Mansikat ovat nyt parhaimmillaan ja niitä tekee mieli käyttää melkein joka päivä. Jäädyke on mukava ja ennen kaikkea helppo kesäinen jälkiruoka, etenkin kun ei ole hellepäivä. Kuumalla säällä parfait pitää syödä kiireenvilkkaa, ennen kuin se lysähtää. Neljän hengen annokseen tarvitaan:

• 2 dl mansikoita soseena
• 3/4 dl sokeria
• 2 dl kuohukermaa
• 1 kananmuna

Vatkaa kerma ja puolet sokerista vaahdoksi. Samoin vatkaa loput sokerista ja kananmuna vaahdoksi. Sekoita mansikkasose ja molemmat vaahdot kulhossa. Jaa massa joko annosvuokiin tai isompaan jäädykevuokaan, rengaskakkuvuokakin käy, jollei jäädykevuokaa ole saatavilla. Jäädytä jälkiruokaa ainakin 4 tuntia. Ota jäädyke huoneenlämpöön hetkinen ennen tarjoilua ja ennen lautasella asettamista kasta vuoka hetkeksi kuumaan veteen. Kun vuoka hieman lämpenee, on jäädyke helppo kumota lautaselle.

Eilinen etappi meni meiltä täysin ohitse ja myöhästyimme koosteestakin. Mutta tämänpäiväistä seurasimme. Koko kilpailun rankimmaksi sanottu etappi olikin jännittävä kyttäilyineen ja irtiottoineen. Voittajaksi ylsi belgialainen Jelle Vanendert ja kilpailussa ykkösenä on edelleen Thomas Voeckler. Kärkikymmenikön tilanne ei juurikaan muuttunut.

Vaikka jo luulin, ettei se ikinä, niin kyllä se sittenkin!

Niin, siis loma, alkoi se viimein. Olemme vuosia pitäneet lomamme alkukesästä ja tänä vuonna on ollut tuskaa odottaa tänne heinäkuun puoliväliin. Mutta nyt on se päivä, jolloin saa vaihtaa lomatunnelmiin! Illalla on tiedossa kekkerit eikä kokkaamiselle ole aikaa tai ainakaan kokkaukset eivät liity Ranskaan, joten ennen lähtöä sommittelin pienen juustolautasen ja nautimme lasilliset viiniä lomatunnelman kohottamiseksi, vaikka minkäänsortin kohottaminen ei ollut kyllä tarpeen, homma oli viisainta hoitaa ulkona, ettei tunnelma osu kattoon.

Pyöräily jää tältä päivältä seuraamatta, mikä on harmi, sillä vuorietapit ovat aina kiinnostavia, tosin myös pelottavia laskuosuuksien vuoksi. Huomenna on sitten aikaa sekä ruoanlaitolle että pyöräilylle vaikka koko päivä!

Hyvää lomaa kaikille lomaaviettäville ja muuten vaan mukavaa perjantaita kaikille!

Kuhaa meuniere Ranskan vallankumouksen vuosipäivänä

Minulla on kuhan kanssa vähän hankala suhde, emme ole toistemme suurimpia faneja. Tänään kuitenkin päätin kokeilla kuhan laittamista myllärin tapaan. Ranskassa käytetään yleisesti merianturaa tähän ruokalajiin, mutta mikäli kirjaani on uskomista, kuha käy tähän hyvin. Tänään oli kaupassa eilen pyydettyä lähes lähikuhaa, joten se vielä innosti kokeiluun.

• 100 g kirkastettua voita
• 4 kuhafileetä, noin 150 g kukin
• vehnäjauhoja
• suolaa
• 20 g kylmää voita
• 3 rkl hienonnettua persiljaa
• 1 sitruunan mehu

Ensin kirkastetaan voi. 120 g voita sulatetaan kattilassa miedolla lämmöllä ja kaadetaan  korkeaan lasiin. Kun valkoinen hera on laskeutunut astian pohjalle, kaadetaan kirkas keltainen osa toiseen astiaan. Kalafileet kuivataan ja käännellään suolalla maustetuissa jauhoissa. Fileet paistetaan kirkastetussa voissa, pari minuuttia kummaltakin puolelta ja siirretään lämmitetylle vadille odottamaan. Lisää paistinpannulle kylmä voi ja persiljasilppu ja freesaa hetki. Lisää sitruunamehu ja anna kastikkeen hieman ruskistua. Kaada kuuma voikastike lämpimien kalafileiden päälle ja tarjoa heti.

Höyrytin kalalle seuraksi kotimaisia uusia siikli-perunoita ja hain salaatinlehtiä lautaselle. Neuvot ruokaan otin tutusta Hans Välimäen kirjasta Ranskalaista ruokaa Hansin tapaan. Tällä kertaa kyllä voi sanoa, että ainakin minä pidin kuhasta, vaikkei tunne olisikaan ollut vielä molemminpuolinen. Ilmeisesti se runsas voi oli annoksen salaisuus, niin myös Hans kirjassaan vakuuttaa.

Tour de Francessa ajettiin aito vuorietappi Pyreneillä, yksi nousuista oli legendaarinen Col du Tourmalet.  Luz-Ardiden oli starttipaikkana ja  Cugnaux 211 km myöhemmin maalina. Kuuluisa katselija Piru myös oli bongattavissa. Viimeisen nousun viimeiset kilometrit olivat yhtä kyttäilyä ja nykäisyjä. Euskatelin Samuel Sanchez saavutti ensimmäisen Tour de France-etappivoittonsa ja Thomas Voeckler edelleen pitää kuin pitääkin keltaisen paitansa.

ps. Onnea Äiti!

Tuhatlehtileivokset ja ruma soupe de melon

Viime kesänä ilmestyneen Glorian ruoka & viini-lehden Ranska-aiheisessa numerossa 6/2010 oli mukava leivonnaisvinkki. Leipomiseksi tätä ei voi sanoa, eikä vaativaksi, mutta erittäin maistuvaksi ja sopi päivään, jolloin ei ole ollut aikaa keittiössä käytettäväksi. 6 kpl leivonnaisia syntyy seuraavista aineksista

• 2 lehtitaikinalevyä (9x18 cm)
• 1 dl kuohukermaa
• 1 dl hasselpähkinä- tai mantelijauhetta
• 3 rkl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 dl vadelmia tai mansikoita
• tomusokeria

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Anna sen aikaa taikinalevyjen sulaa, leikkaa levyt kolmeen osaan. Paista palaset kauniin värisiksi, noin 10 minuuttia riittää. Anna kohonneiden palasten jäähtyä. Sillä välin vatkaa kerma vaahdoksi, lisää mukaan sokeri, manteli- tai pähkinäjauhe ja vaniljasokeri sekä marjat. Kun paistetut taikinapalat ovat jäähtyneet, leikkaa ne halki. Lusikoi täytettä väliin ja nosta hattu takaisin, koristele tomusokerilla.

Aamupäivällä kokeilin toista jälkiruokaa, nimittäin kylmää melonikeittoa. Siitä tuli oikein hyvää, mutta se näytti joko sammakonkudulta tai kertaalleen vatsassa käyneeltä, joten en ottanut siitä kuvaa. Keitto oli oikein nopea ja helppo valmistaa. Cantaloupe-meloni halkaistaan ja sen siemenet lusikoidaan kompostikuppiin. Makoisa kypsä osa leikataan lohkoiksi ja lapioidaan tehosekoittimen kannuun. Sekaan puristetaan puolen sitruunan mehu ja pari lusikallista sokeria, muutama mintunlehti joukkoon ja annetaan koneen soseuttaa ainekset tasaiseksi keitoksi. Jos rakenne jää liian paksuksi, voi mukaan lisätä tilkan vettä. Oikein kypsä meloni kyllä luovuttaa nestettä niin paljon, ettei vettä paljon tarvita. Keitto nautitaan niin kylmänä kuin mahdollista. Jos meloni olisi ollut kellertävä sisältä, kuten luulin, olisi keiton ulkonäkö ollut varmaankin paljon parempi, mutta meloni olikin vihertävä (eli eri lajia, kuin luulin) ja mintunpalojen kanssa tulos oli tosiaan epäilyttävä. Ohjeen melonikeitolle otin Hans Välimäen Ranskalaista ruokaa Hansin tapaan.

Tour de Francen 11. etappi ajettiin sekä paisteessa, että sateessa. Onneksi kolaroinneilta vältyttiin. Eilisestä kakkosijasta sisuuntuneena Mark Cavendish polki tänään voittoon kukistaen eilisen voittajansa Andre Greipelin ja sai samalla vihreän paidan päälleen. Keltapaidassa jatkaa Thomas Voeckler. Cavendish voitti muuten kolmannen kerran peräkkäin Tourin 11. etapin! Huomenna alkavat täysveriset vuorietapit, jännityksellä odotamme kilpailun kehittymistä.

Ratatouille

ranskalaista kaupunkiviljelyä vai rikkakasvien riemuvoitto?

Olen kyllä läksyni lukenut ja tiedän, että ratatouillea varten ainekset tulisi kypsentää yksi laatu kerrallaan kasarissa ja lopuksi yhdistää, mutta ajankäytöllisistä syistä päädyin uunissa hauduttamiseen. Aamulla ennen töihin menoa pilkoin munakoisoa, kesäkurpitsaa, tomaatteja, paprikoita, sipulia ja valkosipulia. Voitelin uunivuokan oliiviöljyllä ja asettelin kasviksia vuoronperään riveihin vuokan täydeltä. Aamusumussa hain kasvihuoneesta timjamia ja rosamariinia, pudottelin yrttioksia kasvisten päälle ja lirutin oliiviöljyä pintaan, suolaa ja pippuria myös. Foliota päälle ja vuoka jääkaappiin odottamaan ensimmäisiä töistä tulijoita!

Ohjeistettuun aikaan vuoka oli päätynyt uuniin folio päällä 200 asteeseen. Kotiin tullessani ovelta jo tervehti täyteläinen vihanneshöystön tuoksu, otin folion pois ja höystö jatkoi kypsymistä sen aikaa, kun keitin pastan ja sille kaveriksi kanakastikkeen viikonlopun coq au vin-jäännöksistä, jotka olivat vielä aivan käyttökelpoisia Festivon nollalaatikosta. Ratatouille maistui ihanan muhevalta, pasta jäi sivuosaan ainakin aikuisilta. Kirjoistani sain vinkin, että ratatouille maistuu yhtälailla kylmänä kuin lämpimänä ja sen tähteet voi surauttaa soseeksi ja laimentaa tomaattimurskeella keitoksi. Ja niin taidan tehdäkin huomiseksi alkuruoaksi.

Päivän lyhyenpuoleinen (158 km) Tour-etappi päättyi hienosti Andre Greipelin voittoon, hän kukisti Mark Cavendishin aivan maaliviivalla. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Thomas Voeckler. Sunnuntaisten kolarointien ja onnettomuuksien jälkeen vaikuttaisi tahti hieman rauhoittuneen, vammoistaan toipuneet jatkavat kisassa, liian kipeät ovat keskeyttäneet.

Tarte tatin

Tänään Tourissa on ensimmäinen lepopäivä, pyöräilijät siirtyvät kohti Pyreneitä. Eilisen etapin lopulla tapahtui vielä ikävä kolarointi, jossa Ranskan television auto niittasi Juan Antonio Flechan hatkaporukasta ja hän törmäsi Johnny Hoogerlandiin. Kumpikin heistä jäi kärjestä, mutta pääsi nilkuttaen maaliin. Palkinnoksi sinnikkyydestään ja ehkä vähän hyvitykseksi he saivat kumpikin etapin yritteliäimmän ajajan tunnustuksen ja Hooverland sai ylleen pallopaidan, jonka hän oli ehtinyt "tienata" ennen tälliä. Voittajaksi selviytyi Luis-Leon Sanchez ja keltapaidan otti Thomas Voeckler. Schleckit hilautuivat lähemmäs kärkeä, mutta Alberto Contador ei vielä ole oikein päässyt vauhtiin.

Tarte tatin on ollut pitkään suunnitelmissa. Koska meillä ei ole paistinpannua, jonka kahva kestäisi korkeita lämpötiloja uunissa, tilasin erityisen tarte tatin-vuokasetin keväällä Saksasta, sain rikkinäisen ja edestakaisin lähettelyn ja ehjän vuoan saamisen jälkeen huomasin, että samaa vuokaa on ihan meikäläisissä kaupoissakin saatavilla samaan hintaan. Joskus kannattaisi käydä kaupoissa silmät auki... Silloin kokeilin vuokaa kerran eikä ohje ollut paras mahdollinen, pakkauksessa ollut ohje ei toista kertaa ansaitse. Ulkonäkö oli ihan ok, mutta maku aivan liian imelä. Sittemmin kyllä blondiini järkeili, että ohje saattoi olla saman valmistajan suuremmalle vuokalle mitoitettu, minun vuokani on pienempää kokoa, kaikkiin pakkauksiin lienee painettu ohje samalla kaavalla.

Tällä kertaa otin ohjeen kirjasta French Cooking, Classic Recipes and Techniques. Tein taikinan perusohjeella, johon tuli

• 250 g vehnäjauhoa
• 125 g voita
• 1 tl suolaa
• 1 keltuainen
• 0,4 dl kylmää vettä

Sekoitin suolan jauhoihin ja rypistelin ne sormin voin kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisäsin veden ja keltuaisen ja työstin aineksia sen verran, että se muodosti kiinteän taikinan. Laitoin taikinan kylmään odottamaan. Kuorin 3 omenaa ja pilkoin ne kahdeksaan osaan, siemenkota poistaen. Nostin keraamisen vuokan kaasupolttimolle ja kaadoin siihen 50 g ruokosokeria, kuumensin vuokaa kohtalaisella lämmöllä sokeria koko ajan sekoittaen, muutamassa minuutissa sokeri suli tummaksi liemeksi. Sammutin kaasun ja lisäsin vuokaan 30 g voita ja sekoitin ainekset keskenään. Asettelin omenalohkot vuokaan sokerivoiseokseen, varoen kuumaa vuokaa ja tulikuumaa sokeria.

Kaulitsin taikinasta puolet (toinen puoli meni pakastimeen toista käyttökertaa varten) pyöreäksi levyksi kevyesti jauhotetulla alustalla. Isompaan vuokaan menisi varmaan koko taikina kivutta. Kiersin taikinan kaulimen ympärille rullalle ja siirsin sen kaulimen avulla omenalohkojen päälle vuokaan, tungin varovasti taikinan reunoja vuokan reunoja pitkin, niin että leivonnainen olisi tiivis ja omenat pääsisivät kypsymään kannen alla. Paistoin sommitelmaani 180 asteessa noin 40 minuuttia.

Kun taikinan pinta alkoi olla kauniin ruskea ja tuoksu houkutteleva, otin vuokan uunista ja annoin sen levätä kymmenisen minuuttia. Kokeilin Masterchef Australiasta oppimaani kikkaa, leivonnaisen tulisi kämmenellä kääntämällä pyöriä vuokassa. Ja niin se tekikin, joten omenalohkot eivät olleet tarttuneet vuokaan. Lautasen avulla käänsin tortun ylösalaisin ja lopputulos oli kaunis ehjä tarte tatin, jonka nautimme jälkiruoaksi kermavaahdon kera. Vaniljajäätelö olisi varmaankin sopinut vielä paremmin, mutta varastomme olivat helteisen viikonlopun aikana ehtyneet. Tulos oli oikein hyvä, ei ollenkaan liian makea ja taikinan rakenne ja sokerittomuus olivat juuri sopivat.

Burgundinpata

Eilinen etappi oli kiinnostava ja tälläkin kertaa arvaukseni meni pieleen, Thor Hushovd piti kuin pitikin pintansa ja keltaisen paitansa. Voiton vei portugalilainen Rui Alberto Costa. Alexandre Vinokourov tavoitteli etappivoittoa sinnikkäästi, muttei aivan onnistunut.

Tänään oli päivällisenä burgundinpataa. Meillä on sitä syöty iät ajat muutaman kerran vuodessa enkä ole aikoihin mitään ohjeita vilkuillutkaan, nyt kuitenkin lueskelin ohjeita eri lähteistä. Ihan riittävän autenttista ovat aiemmatkin yritelmäni olleet, etenkin kun Julia Child sanoo ohjeensa alussa, että jokainen tekee pataruokansa omalla tavallaan. Niinpä otin tämän suoranaisena lupana säveltää ja sovittaa kaikessa rauhassa.

Aikaisemmin olen tehnyt lihapataa paistista, nyt vähän viisastuneena ostin lapaa, samalla sain liemiainekset. Leikkelin noin 1,5 kg naudan lapaa isohkoiksi kuutioiksi. Samoin noin 150 g siankylkeä päätyi pieneksi silpuksi. Käristin aluksi kylkisilppua valurautapannulla ja siirsin silpun pataan. Paistoin lihakuutioita muutaman kerrallaan voissa ja siirsin sitä myöten pataan, joka välissä kaadoin vähän vettä pannulle ja raaputtelin makupartikkelit liemeen ja siitä pataan. Kun kaikki lihapalat olivat saaneet pintansa ruskeiksi, lisäsin mukaan kaksi palikkaa lihalientä (jäisiä, pienistä pakasterasioista, toinen oli porolientä, toinen naudanluista ja roippeista keitettyä) ja punaviiniä sen verran, että lihapalat peittyivät niukasti. Lisäsin mukaan pippuria, suolaa, yrttikimpun ja pari kynttä valkosipulia. Porkkana unohtui ja päätin olla vapaamielinen ja jättää sen pois kokonaan. Kun pata oli muhinut loivalla tulella kolmisen tuntia, alkoivat lihapalat olla mureita. Lisäsin joukkoon pieniä sipuleita ja siitakesieniä ja annoin niidenkin kypsyä. Tomaattipyrettäkin sekoittelin mukaan muutaman lusikallisen. Tumman ja punaisen riisin sekoitus sopii hyvin burgundinpadan seuraksi.

Samaan aikaan isossa kattilassa muhi lihaliemi. Lapapalojen roippeet ja luut pääsivät uimaan veteen ja punaviiniin, mukaan meni muutama porkkana, sipuli, valkosipulinkynsi, yrttikimppu ja kourallinen pippureita. Liemi keittyi kasaan useita tunteja. Tarkoitus oli saada aikaan tiukkaa lientä, koska pakastintila on vähissä. Liemi säilyy kyllä jääkaapissakin hyvin viikon pari tiiviisti suljetussa pullossa. Kun liemi alkaa olla maistuvaa (suola puuttuu, koska lihat ja luut eivät ole mistään valmiista ruoasta peräisin), sen annetaan jäähtyä. Kun se on riittävän jäähtynyttä, siitä siivilöidään kaikki sattumat pois ja pakataan liemi rasioihin tai pulloihin. Tällä kertaa lientä tuli noin 3 litraa. Jos on aikaa, voi liemen jäähdyttää oikein kylmäksi ennen pullottamista. Kylmän liemen päältä voi rasvan kerätä helposti pois. Jos on kiire pakastaa liemi, rasvan saa pois siinä vaiheessa, kun lientä on käyttämässä, rasva nousee annoksen pintaan ja kun liemi on vähän sulanut, saa rasvan lusikoitua pois.

Tämän päivän etappi, viimeinen ennen lepopäivää, on oikea ulosajojen ja loukkaantumisten päivä. Laskussa tapahtui aivan hirveän näköinen suma ja melkein kokonaisia joukkuita pölisi metsikköön ulos tieltä. Alexandre Vinokourov, Astana-tallin kapteeni, oli loukkaantuneiden joukossa ja joutui keskeyttämään, toivottavasti vammat eivät ole pahat. Näin jäi Vinon jo ennalta viimeiseksi tiedetty Tour surullisissa merkeissä kesken. Myös Jurgen Van Den Brueck, Omega Pharma-Lotto-tallin kapteeni loukkaantui ja keskeytti. Matkaa maaliin on vielä yli 50 km, niinpä siirryn kokonaan seuraamaan kilpailua ja toivon, ettei lisää kolarointeja ja onnettomuuksia enää satu.