Crema Catalana

Meillä ei syödä kovin usein jälkiruokia, tai sen virkaa toimittaa kuppi hyvää kahvia ja pieni suklaapala. Tämän kolmiosaisen ruokahaasteen aikana olemme kuitenkin syöneet jälkiruokia tavallista enemmän. Joko siksi, että on ollut runsaasti aikaa kokkaamiseen tai sitten sitä on ollut liian vähän, ruokahaasteeseen käytetty aika on riittänyt vain johonkin nopeaan jälkiruokaan. Eilen oli pyöräilyssä vapaapäivä, mekin pidimme Espanja-vapaata aina iltaan asti, jolloin hermoni petti ja sittenkin valmistin jälkiruokaa. Sen valmistuminen ottikin sitten aikaa niin, ettei valmista ollut vielä nukkumaan mennessänikään.

Ranska-viikkojen aikaan valmistin creme bruleeta ja nyt oli tarkoitus valmistaa sen eteläistä serkkua, Crema Catalanaa. Etsin ohjeita useista lähteistä ja päädyin käyttämään tätä. En tiedä missä meni vikaan, mutta ainakaan paistumisaika ei riittänyt alkuunkaan. Paistoin puddinkeja kaikkiaan varmaan kaksi tuntia eivätkä ne silloinkaan olleet vielä toivotun tanakoita. Siinä vaiheessa kuitenkin päätin, että menköön syteen tai saveen, jälkkärit siirtyvät nyt kylmään hyytymään. Näin koko yön unia vanukkaista, siitä miten pistän lusikkani kuppiin toiveikkaana, mutten saanut selkoa onnistuivatko univanukkaani vai eivät.

Aamulla tuotos oli kyllä ainakin pinnasta hyytynyt ja ihan kauniin näköinen, mutta vasta pinnan karamelisoinnin ja lusikanupotuksen jälkeen voi sanoa, miten tässä loppujen lopuksi kävi! Etukäteislohdutin itseäni Delia Smithin viisaudella, että vaikka ruokalaji pettäisi joltain osin, vaikka ulkonäön tai rakenteen osalta, se luultavimmin maistuu hyvältä, koska se on tehty hyvistä raaka-aineista. Joitakin rakenteellisia romahduksia on kyllä vaikea painaa villasella, juoksettunut tai vetelä vanukas...

No nyt on herkku syöty, sen rakenne oli pehmeän kermainen ja appelsiinin maku oli vieno ja hienovarainen. Onneksi jaksoin illalla paistaa vanukkaita pitkään ja hartaasti. Tutkin vielä useita ohjeita siltä varalta, että onko tapana käyttää vesihaudetta nopeuttamaan ja lempeyttämään kypsymistä, mutten ainakaan äkkiseltään törmännyt sellaiseen neuvoon. Toisekseen espanjalaisvuokieni pohja on lasittamaton, joten en tiedä kuinka ne tykkäisivätkään uiskennella kuumassa vedessä pitkään. Ehkeivät olisi moksiskaan. Käänteisjälkiruokaseurani (päivällinen siis syömättä vielä) mietti ankarasti olisiko tämä suosikki ohitse ranskalaisversion.

Mejillones a la Marinera

Etappikilpailu Pro Cycling Challenge USA:ssa päättyi Denveriin Levi Leipheimerin voitoon. Vueltassa oli lepopäivää edeltävä aika-ajoetappi.  Christopher Froome Sky-tallista nousi kokonaiskilpailun kärkeen ollessaan tänään aika-ajon kakkonen. Keskiviikkona kilpailu jatkuu vuoristoetapilla, joka päättyy vuorenhuipulle.

Olemme keitelleet sinisimpukoita joitakin kertoja, useimmiten voita ja kermaa säästämättä, mutta nyt kokeilimme simpukoita espanjalaiseen tapaan. Perheestämme löytyy vain kaksi simpukoista välittävää, joten yleensä keitämme niitä aikuisille alkuruoaksi tai kahdenkeskiselle iltapalalle. Ohje alkaa tavanomaiseen tapaan, jossa simpukat pestään ja parrat nyhdetään pois, rakosellaan olevia simpukoita napautetaan pöydän kulmaan ja jolleivat ne kiireen vilkkaa mene kiinni, päätyvät kompostiin. Myös kuoreltaan rikkinäiset simpukat hylätään heti tässä vaiheessa.

Pataan lorautetaan hyvää espanjalaista oliiviöljyä ja sen annetaan kuumentua. Öljyyn lisätään muutama pyöräytys mustapippurimyllystä ja kun pippurimurska alkaa lupaavasti kihistä öljyssä, siihen lisätään pari ripausta hyvälaatuista suolaa ja kuivaa valkoviiniä sen verran, kuin arvelee simpukoiden tarvitsevan keittyessään. Niiden ei tarvitse peittyä liemeen, muttei myöskään haukkoa kuivillaan. Kun viini alkaa kiehua, mukaan lisätään 10 halkaistua kirsikkatomaattia, muutama valkosipulinkynsi viipaleiksi leikattuina, yksi pieni sipuli suikaleina ja pieni nippu korianteria silppuna. Lopuksi simpukat päälle ja reipas sekoitus, että muut ainekset sekoittuvat simpukoihin. Kansi päälle ja annetaan kiehua muutamia minuutteja, 5-6 suunnilleen. Kun simpukoiden kuoret ovat auenneet, ovat simpukat valmiit nautittaviksi leipäpalan ja kuivan valkoviinin kanssa. Ensimmäisen simpukan kun nappaa kuorestaan, saa kuoresta kätevät pihdit, joilla seuraavat herkut, simpukat ja tomaatinpuolikkaat on helppo kalastaa.

Bollo de Limon - sitruunakakku

TAPAS-kirjani loppupäästä löytyy muutamia jälkiruokaohjeitakin ja sieltä kokeilin Annie-tädin sitruunakakkua. Tämä on todella helppo ja nopea tehdä, ei vatkaamista, vain nopea ainesten sekoittaminen!

• 275 g vehnäjauhoja
• 2,5 tl leivinjauhetta
• 110 g sokeria
• 1 sitruunan mehu ja kuori raastettuna (jätin raasteen pois, koska olin kaljuunnuttanut sitruunan jo edellisiin kokkailuihin)
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl oliiviöljyä
• 125 g sitruunalla maustettua jogurttia (käytin tavallista bulgarianjogurttia, päivämääräsyistä)

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele 20 cm halkaisijaltaan oleva vuoka, minä käytin suorakaiteen mallista leipävuokaa. Mittaa kaikki kuivat ainekset kulhoon ja sekoita ne keskenään, tee seoksen keskelle kuoppa ja kaada siihen öljy, kananmunat ja sitruunamehu. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi ja kumoa vuokaan. Paista 180 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes kakku on kohonnut ja pinnaltaan kullanruskea, kokeile kypsyyttä tikulla. Kypsästä kakusta ei tartu taikinaa tikkuun. Anna kakun seisahtaa muutama minuutti vuokassa ennen kuin kumoat sen. Tarjoa kermavaahtonokareen tai vaniljajäätelöpallon kanssa.

maistui myös eväsretkellä

Pollo con Curcuma

Tänään oli ohjelmassa Espanjan viikkojemme ensimmäinen kanaruoka. TAPAS-kirjani ohje kurkumakanasta näytti houkuttelevalta. Pullikoin tosin välittömästi ohjetta vastaan, sillä kirjan mukaan kanaa tuli marinoida 12 tuntia. Meillä siihen oli aikaa noin pari tuntia. Neljälle tarvitaan mukaellen

• 4 broilerin rintafilettä
• 1,5 tl kurkumaa
• oliiviöljyä
• 3 valkosipulinkynttä murskattuna
• suolaa ja pippuria
• 2 punasipulia suikaleina
• pari kourallista tuoretta pinaattia (meillä rucolaa)
• (keltainen ja punainen paprika suikaleina)

Broilerin fileet leikataan sormenvahvuisiksi suikaleiksi. Kurkuma, suola, pippuri ja valkosipulimurska sekoitetaan oliiviöljyyn ja broilerisuikaleet käännellään joukkoon huolellisesti ja marinoidaan viileässä niin kauan kun kohtuudella ehtii.

Punasipuli- ja paprikasuikaleita pehmitellään pannulla oliiviöljyssä, kunnes ovat laiskistuneet mukavasti, lisätään rucolat ja annetaan niiden hetken aikaa lämmetä. Ne siirretään lautaselle odottamaan ja pannu kuumennetaan kunnolla. Broilerisuikaleet paistetaan kuumalla pannulla, varotaan palamista. Kun liha on kypsää (kypsyys kannattaa varmistaa leikkaamalla suurin suikale poikki) kasvikset palautetaan pannulle ja kuumennetaan ne uudelleen.

Lisäkkeenä meillä oli espanjalaisia ryppyperunoita, mutta niitä en kelpuuttanut kuvaan. Olin epävarma onnistuvatko ne tämän hetken perunoista, joiden kuori on vielä ohut. Pelkäsin perunoiden tulevan liian suolaisiksi, mutta niin ei käynyt. Perunat olivat maukkaita, mutta rypistymään niitä en saanut! Pitää kokeilla talvella uudelleen.

Vueltan eilinen etappi päättyi loppusuoran kolariin. Muunmuassa Tyler Farrar joutui keskeyttämään kilpailun saamiensa ruhjeiden vuoksi. Voittajaksi rynnisti rytäkästä täpärästi selvinnyt Puolan etappikisassa loistanut Marcel Kittel. Tämänpäiväinen kilpailu päättyi tolkuttoman jyrkkään ylämäkeen, Joaquin Rodriguez voitti ja siirtyi samalla yhteiskilpailun johtoon.

Gazpachoa helteiden toivossa

Kylmän tomaattikeiton sanotaan sopivan erityisesti helteisiin päiviin ja sääennusteet lupaavat lämmintä säätä viikonlopuksi, joten riittävän läheltä liippaa! Valmistin keittoa aivan summamutikkamäärillä, sen mukaan mitä kotoa löytyi, suunnilleen näin

Gazpacho

• noin 40 kirsikkatomaattia
• 2 pientä punaista paprikaa
• 1 iso kasvihuonekurkkku (kiitos ystävä!)
• 2 valkosipulinkynttä
• ripaus sokeria
• 1 pieni keltasipuli
• basilikaa
• paahdettuja macadamia-pähkinöitä (pinjansiemenet olivat lopussa)
• edellispäivän patongin kanta
• oliiviöljyä
• sherryviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Aloitin kalttaamalla tomaatit, riipaisin jokaiseen pienen ristiviillon terävällä veitsellä ja upotin ne  muutamaksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Kuuman kylvyn jälkeen tomaatit oli helppo kuoria, senkun plumpsautteli punaiset pallerot kulhoon kuorten jäädessä käsiin. Kuorin kurkun, halkaisin sen ja raaputin siemenet pois, pilkoin kurkun paloiksi. Paprikoista otin pois valkoiset osat ja siemenet ja paloittelin nekin pienehköihin paloihin. Sipuli ja valkosipuli pääsivät niin ikään kuoristaan. Parhaan päivänsä nähneen leivänpalan halkaisin ja rapsuttelin sisäosan kuppiin ja kaadoin vähän tomaatinkalttausvettä päälle, hetken kuluttua leipä oli sopivaa lämmintä tahnaa, puristin siitä vähän vettä pois siivilän avulla.

Ammoisina aikoina gazpacho on hierretty isossa morttelissa, mutta sellaisen ja viitseliäisyyden puutteessa tein, kuten espanjalaisetkin nykyään tekevät, eli laitoin ensin paprikapalat vesitilkan kanssa tehosekoittimeen ja annoin terän laulaa hetkisen. Sitten perään muita aineita sherryviinietikkaan asti. Kun keiton koostumus oli halutun paksuinen, maistelin ja maustelin suolalla, pippurilla, sherryviinietikkatipalla, kuminaakin monessa ohjeessa oli. Minä en siitä pidä kovin paljon, joten sen jätin pois. Näillä määrillä keittoa tuli litran verran. Kaadoin keiton kannuun ja viilensin sitä jääkaapissa niin kauan, kuin maltoimme antaa sen siellä olla.

Barraquito - kanarialainen kahvijuoma

Kanarialla ollaan ilmeisesti äkkimakian perään, tai sitten meillä oli tosi makeaa kondensoitua maitoa. Mutta mukava kuuma kahvijuoma yhtäkaikki! Kahta annosta varten avaa tölkki kondensoitua maitoa, se on tahmeaa ja valuu pitkin purkin laitoja, vaikka kuinka nätisti koittaisi avata. Raasta pestystä sitruunasta kuorta kumpaankin korkeaan kuumuutta kestävään lasiin muutama hippunen ja lisää ruokalusikallinen sitruslikööriä. Kuumenna 1,5 dl maitoa ja samanverran kondensoitua maitoa kattilassa (jos pidät vähän vähemmän makeasta, käytä enemmän maitoa ja vähemmän kondensoitua). Valmista hyvää espressoa, normaali shotti/annos. Kaada kuuma maito ja kahvi liköörin päälle ja nauti.

Kondensoitu maito säilyy kuulema säilylepurkista siirrettynä jääkaapissa noin saman aikaa, kuin tavanomainen maito.

Illempana kokeilimme juomaa uudelleen, teimme neljä annosta korkeampiin laseihin. 1,5 dl kondensoitua maitoa  ja noin 3 dl tavallista maitoa tuotti neljä huomattavasti maltillisemmin makeaa juomaa, joissa kahvi nousi pääosaan, kuten varmaan on tarkoituskin. Niin saimme peltipurkkimaidonkin hyödynnettyä samantien, eikä löytymään jääkaapista x viikon kuluttua.

USA:sta ei ohjelmatiedoissa luvattua pyöräilylähetystä tullut, mutta Vueltaa pääsimme seuraamaan. Jälleen oli todella kuuma päivä, mittari huiteli yli kolmessakymmenessä asteessa, joten nesteytys oli todella tärkeää kisan aikana. Tänään oli Liquigas-Cannondale-joukkueen päivä, viiden ajajan porukasta oli neljä joukkueen ajajaa  maaliin tultaessa, joukossa oli Movistarin Pablo Lastras. Voittaja oli Peter Sagan ja Lastras kiri toiseksi. Kokonaiskilpailua johtaa punaisessa paidassa Sylvain Chavanel.

Albondigas en Salsa de Tomate - lihapullat tomaattikastikkeessa

TAPAS-kirjani mukaan jokaisella espanjalaisemännällä on oma lihapullareseptinsä, ihan kuin meillä Suomessakin. Tänään pyörittelin pullia espanjalaiseen tapaan.

• 650 g jauhelihaa (ohjeessa possunlihaa)
• reilu kourallinen erilaisia tuoreita yrttejä silputtuna
• 1 sipuli silputtuna
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
• ripaus chilijauhetta
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 3-4 rkl korppujauhoja
• (oliiviöljyä käsiin pullien pyörittelyyn ja uunivuokaan)

Ainekset kerätään kulhoon ja sekoitellaan käsin taikinaksi. Meillä oli ruokapiirin kautta hankittua naudanlihaa täältä. Paistetaan pieni koepulla ja maistellaan onko mausteita tarpeeksi. Kun taikinassa on toivottu maku, pyöritellään öljyisin käsin reilunkokoisia pullia ja asetellaan ne uunipellille, jolle on valutettu oliiviöljyä. Kun kaikki pullat (noin 25-30 kpl) ovat valmiit, niitä vielä hieman öljytään ja paistetaan uunissa 180 asteessa noin puoli tuntia. Viitseliäs kokki kääntää pullat ainakin kertaalleen.

Pullien paistuessa keitellään tomaattikastike, jossa pullat saavat viimeistelynsä. Siihen tulee mukaillun ohjeen mukaan

• oliiviöljyä paistamiseen
• puoli sipulia
• 1 porkkana hienonnettuna
• suolaa ja pippuria
• loraus portviiniä
• punaviiniä
• tomaattimurskaa 
• basilikaa
• laakerinlehtiä

Kastikkeen määrä on viitteellinen, se keitellään laakeassa padassa ja sitä tulee olla sen verran, että pullat mahtuvat viimeistelykypsymään kastikkeessa. Aluksi sipulia ja porkkanaa pehmitellään öljyssä hieman ja sitten perään muut ainekset . Kun pullat ovat saaneet uunissa kauniin värin, ne voi siirtää kastikkeeseen kypsymään loppuun. Kaikkiaan kastike saa kiehua lempeästi tunnin verran ja pullat siellä puolisen tuntia. Nautitaan leivän kanssa. Meillä tarjottiin lisäkkeenä myös pastaa.

Vueltassa on käynnissä rankka mäkietappi, jonka lopussa on karmaiseva nousu. Maaliin on vielä 23 km ja jyrkkyyttä viimeisessä nousussa on jopa 23 %! Coloradossa Levi Leipheimer voitti etapin, tämä oli hänelle kauden neljäs voitto, samalla hän siirtyi Pro Cycling Challenge-kisan johtoon.  

Amerikassa kaikki on suurta!

Rosario Chorizo con Pimientos Asados y Fundador

Tänään katselimme pyöräilyä sekä Coloradosta että Espanjasta. Rapakon takana ajettiin prologina  henkilökohtainen aika-ajo ja oli mukava kuulla suosikkipyöräilijöistä ja katsella tutunnäköisiä maisemia. Espanjassa ajettiin Bazasta Sierra Nevadaan, matkaa kertyi 170,2 km. Ikäväksemme kuulimme, että Mark Cavendish keskeytti Vueltan. Vastapainoksi iloisena uutisena saimme tietää, että Alexandre Vinokourov alkaa olla kunnossa Tourilla sattuneen ulosajon jälkeen ja kenties palaa vielä kilpailemaan ainakin kerran. Päivän etapin voitti Daniel Moreno ja Chris Sörensen sinnitteli toiseksi. Kokonaiskilpailua johtaa Sylvain Chavanel ja tämän päivän voittaja Moreno on toisena.

Päivän espanjalaiseksi ruoaksi valitsin paistettua chorizoa ja paprikaa. Paprika paahdetaan kaasuliekin yllä, kuulema se onnistuu myös uunissa grillivastuksen alla. En ole koskaan aikaisemmin paahtanut paprikaa millään tavalla, ulkona kaasugrillin sivupolttimon äärellä aloitin kokeiluni. Laitoin pitkän metallivartaan paprikan läpi ja pitelin paprikaa kaasuliekin päällä kunnes se oli kauttaaltaan musta. Varras kuumeni reippaasti, joten patakinnas oli paikallaan. Annoin paprikan jäähtyä hetken aikaa ja kaavin sitten mustaksi paahtuneen kuoren pois, samoin irrotin kannan ja siemenet. Halkaisin paprikan kahtia, jotta saisin kaikki siemenet ja kuorenpalat pois. Lorautin pannulle hieman oliiviöljyä ja paistoin paprikan puolikkaita muutaman minuutin ja nostin ne lautaselle jäähtymään. Ripautin päälle vähän suolaa ja lusikallisen oliiviöljyä. Peitin lautasen kelmulla ja siirsin lautasen jääkaappiin marinoitumaan. (jälkihuomautus: lautanen ei juuri ehtinyt marinoitua kahdessa tunnissa, mutta paprika kyllä aika kivasti)

Myöhemmin leikkasin chorizoa parin sentin palasiin. Leikkasin myös marinoidut paprikat suikaleiksi. Siirryin jälleen ulos paistotoimiin, sillä ohjeessa puhuttiin käryävän kuumasta pannusta ja liekittämisestä. Kuumensin pannun kuumaksi ja lorottelin sille sen verran oliiviöljyä, että pannun pohja peittyi reilusti. Kumosin chorizopalat pannulle ja paistelin niitä hetkisen, niin että ne saivat kauniin värin ja pannulla oleva öljy alkoi värjääntyä chorizosta irtoavasta punaisesta väristä. Lisäsin pannulle paprikasuikaleet ja paistoin niitä puolisen minuuttia. Ripottelin päälle sileälehtistä persiljaa silppuna ja kaadoin pannun reunalle puolisen desilitraa konjakkia (espanjalaisen brandyn puuttuessa). Annoin konjakin hieman kuumentua ja koukkasin sitten pannua kaasuliekille sen verran, että sain konjakin leimahtamaan. Nautimme kuuman herkun kylmän oluen, vaalean leivän ja aiolin kera.