Vielä kurkkaus Italian tunnelmiin

vielä kun osaisi käyttää tätä

Olen aika helppo sen suhteen, mistä pidän eniten. Esimerkiksi vuodenajoista pidän aina eniten siitä, mikä on juuri menossa tai pian tulossa. Sama pätee maihin. Elokuisen Espanjan-matkan aikana ja jälkeen olin varma, että pidän Espanjasta todella paljon, jopa enemmän kuin Italiasta tai Ranskasta. Nyt taas olen sitä  mieltä, että Italia on ihan paras! 

Kun kotimatka varhaisine aamulentoineen ja isoine matkatavaroineen saatiin kunnialla päätökseen, pitikin jo sukeltaa arkeen samantien. Laukut on purettu, polkupyörät koottu uudelleen, pyykit pesty ja kaupassa käyty. Vielä on nähtävillä tuliaisia pienissä kasoissa siellä täällä, jääkaapissa ja pakastimessa. Ajatuksissa pyörii, mitä italialaisia ruokia tekisin piakkoin. Seuraavassa vielä muutamia pikkupaloja siitä, mitä teimme ja näimme Italiassa ja siitä mitä toimme kotiin.

Kammenpyörittäjän surkuhupaisat kengät päätyivät hienoon roskikseen, nimittäin Ferrari-museon pihassa Maranellossa.

eivät ne aukaisseetkaan porttia meille

ei värillä ole väliä, kunhan se on punainen

nämäkin varmaan karkaisivat käsistäni

lopuksi kelpo kahvit normihintaan

Riminillä Kammenpyörittäjä kävi katselemassa ympärilleen ja tallensi näkymiä muistikortille.

alkaa loppuu alkaa loppuu alkaa loppuu

pieni ja sievä

Torien ja kauppahallien ystävinä emme jätä markettejakaan käymättä ulkomaanmatkoilla. Italiassa on monia monikansallisia ketjuja, kuten Carrefour tai Auchan. Uudempi tuttavuus meille on Esselunga, jolla on ainakin Pohjois-Italiassa tiheä liikeverkko. Sen mainokset ovat oivaltavia. 

tässä sitä riittäisi kokeilemista

Bergamon kaupunki on kiinnostavan kaksijakoinen. Yläkaupungin vanhat rakennukset ovat jotain aivan muuta kuin alakaupungin uudempi rakennuskanta ja sekalaiset liikennejärjestelyt. Viimeisen yön hotellimme oli sama mukava Corte Nuova, jossa olimme viime kerrallakin. Paikan etuja ovat lentokentän läheisyys ja jääkaappipakastin huoneessa, joten ruokatuliaiset pysyvät kylminä kotimatkan alkuun asti. 

Kävimme taas viimeisillä ostoksilla Orio Centerissä kiitotien eteläpuolella. Halusimme kääntää ruokailumme kotimaiseen ajanlaskuun ja söimme ostoskeskuksen pikaruokalassa pasta-annokset. Olimme paikalla neljän aikaan iltapäivällä, jolloin kukaan täysijärkinen ei Italiassa syö mitään, mutta saimme sentään hinta-laatusuhteeltaan kohtuulliset annokset eteemme muutamissa minuuteissa. Naftin kympin hintaan valitsimme joko alkusalaatin ja pastan tai pastan ja jälkiruoan. 

Kotona olemme sijoittaneet kaappeihin seitsemän kiloa kahvia ja salamia niin paljon, että se riittänee tammikuuhun asti, jolloin perheen salaminystävä astuu armeijan harmaisiin. 

tuliaisia kiltille keittiöllemme

suolatut kaprikset ovat toivoaksemme tajuttoman hyviä

tuliaisia kiltille kasvihuoneellemme

Reissun kaksi kohokohtaa, joita vielä muistelemme pitkään, olivat ateria Osteria Francescanassa ja osallistuminen L'Eroicaan.

Parman ystävälliset kasvot

Aiemmat nihkeät mielikuvamme Parmasta on pyyhitty pois, mielessä on kiinnostava ja miellyttävä kaupunki, jonka ainoaksi negatiiviseksi puoleksi jäi se, etten sitten millään löytänyt kaupungin kauppahalli(e)n sijaintia. Käytin illalla hyvän aikaa netin selaamiseen keksien mitä mielikuvituksellisempia sanapareja kaikilla tuntemillani kielillä, mutta joko en vain osannut tai sitten Parman kokoisessa kaupungissa ei ole kauppahallia. Otan mielelläni vastaan tiedon siitä, etten vain osannut ja että olen väärässä. Mieluiten tietysti sen oikean tiedon kera, ei pelkkää lällättelyä, ei ainakaan paljon. 

Kuten jo kerroin, oli hotellimme hyvin kiillotettu paikka, tosin mukavan nukkavierukin joltain osin. Otin maksullisen nettiyhteyden huoneeseen, vaikka olin lukenut siitä hyvin kärkkäitä arvosteluita. Meillä yhteys toimi moitteetta ja nopeasti. Etsin meille illallispaikan Tripadvisorin avulla, kriteerinä kohtuullinen kävelymatka. Valitsin paikan nimeltä Pizzeria Dal Teo, joka oli kyllä täysosuma. Matkaa oli hotellistamme noin 1,5 km. Hotellin ja ravintolan välissä oli suuri puistoalue Parco Ducale, mutta se oli osin remontissa, joten google-kartta neuvoi kävelyreitin oikein puistoa kiertäen. Sääkin oli illalla niin sumuisen pimeä, että kadunvierus oli  aivan mukava kulkea. 

Pizzapaikka oli pienehkö, kotoisa paikka, jossa oli vain muutama asiakas, kun saavuimme paikalle hieman aikaisin, seitsemän maissa. Seuraavan tunnin aikana paikka täyttyi aika tarkkaan. Vaikutti siltä, että se on paikallisten olohuone, jonne poiketaan moikkaamaan kavereita, mutta muita ulkomaalaisiakin saapui. Tilasimme pizzat ja pullon punaviiniä. Kun pizzamme saapuivat, olivat ilmeemme varmastikin näkemisen arvoiset. Kyse ei ollut todellakaan mistään lätystä, vaan pulleasta pizzakolmiosta. Pohja oli paksu ja leivänomainen, luulen että sen kohotukseen käytetään leivinjauhetta. Kammenpyörittäjän palasessa oli pelkästään juustoa ja tomaattikastiketta, minulla kinkkua. Ja jestas, että olikin hyvät pizzat. Söimme kaiken viimeisiä murusia myöten ja viinikin maistui niin hyvältä. Lopuksi tilasimme vielä erinomaiset espressot ennen kuin astuimme sumuiseen Parman iltaan. Teimme pienen lenkin joen toiselle puolelle keskustan reunalle ja päätimme käydä pitemmällä kävelyllä aamulla ennen matkan jatkamista, mikäli ei sataisi vettä. 

Aamiainen Starhotel du Parcissa oli oikein hyvä, Kammenpyörittäjä oli tyytyväinen leivonnaispuoleen ja se on hyvä merkki. Söimme vatsat oikein pinkeiksi ennen kuin kirjauduimme ulos. Iloinen yllätys oli se, että paikoitus hotellin edustan ulkopaikalla olikin maksuton. Jätimme auton hotellin eteen ja kävimme kävelemässä muutaman kilometrin lenkin keskustassa. Kurkistimme myös Ducalen puistoon, se olikin kaunis kaunis paikka. 

Keskustan reunamalla oli kiinnostava kirpputori, jonka kojuja tutkailimme hyvän aikaa, sieltä olisi saanut hankittua vaikkapa vanhan kirveen tai käsilaukun. Kirpputorit ovat oivia paikkoja tarkastella eri maiden ja paikkakuntien elämää ja menneisyyttä. 

Parman kapeilla kaduilla oli lukemattomia kinkku- ja juustokauppoja. Mietimme miten niihin kaikkiin riittää asiakkaita, kun marketitkin myyvät samoja tuotteita ja arvatenkin edullisemmin.

kalaa

kaikenmaailman herkut

kinkkua ja juustoa

lihakauppa

nonnamuotia

sadetta tiedossa

Tämä lafka toimii Parmassa parhaaksemme (?)

Vaihtelu virkistää - eli kuinka olla välittämättä kaatosateesta

lähtökarsinassa

Mieleni alkaa olla tasaantunut eilisestä pyöräilytapahtumasta. En ole aivan varma haluanko koskaan enää kivuta Toscanan valkoisia hiekkateitä jalan tai pyörällä, sillä ne olivat aikamoisia. Onneksi kauniit maisemat, alamäet ja harvat tasaiset osuudet olivat mukavia. Reittini viimeiset viisi kilometriä olivat pääosin loivaa nousua, jota pelkäsin etukäteen, sillä arvelin olevani siinä vaiheessa väsynyt. En vieläkään käsitä, kuinka kevyesti se osuus meni. Kun palasimme autolla Sienaan, näin todella kyseessä olevan ylämäki. Ehkä pelkkä tunne matkan loppumisesta vei minua kohti maalia, vaikka muutoin en koskaan, ikinä, milloinkaan nauti ylämäestä, kuten tiedän joidenkin (ilmiselvästi masokististen) ihmisten nauttivan. 

Kokonaisuutena noin 5000 pyöräilijän L'Eroica oli ehdottomasti kokemisen arvoinen (hyvä nyt sanoa, kun en jänistänyt). Ehkäpä otankin tavakseni kokeilla erilaisia pyöräilytapahtumia kerran, ei sen enempää!

Tällä matkalla on ollut riittävän vaihtelevat säät, vettä on satanut noin joka toinen päivä ja tänään on taas se joka toinen päivä. Aamu valkeni kauniina Sienassa, mutta sinnehän emme jääneet notkumaan, sillä vuokra-Ford oikein hinkui päästä tien päälle. Oli muuten mukava päästä ylös vuoteesta ilman erityisiä rasitusvammoja, alan tosissani uskoa siihen, että paras tulos kuntoilutapahtumissa saavutetaan täysin harjoittelematta. Söimme huolellisesti kaksinkertaisen aamiaisen, sillä pitihän edellisaamun syömätön aamupala jotenkin kompensoida. No, ei oikeasti.

Matkalla Sienasta Parmaan poikkesimme tutuissa kaupoissa, Decathlonissa ja Mercatone Unossa. Ensimmäisestä ostimme pyöräilyvaatteita ja avantouintiin sopivia käsineitä, jälkimmäinen on vakiokauppamme, mitä tulee puulusikoiden ja raviolimuottien ostamiseen. Jossain vaiheessa osuimme liikennehilloon, seisoimme noin kolme varttia moottoritiellä täysin pysähdyksissä, sen verran aikaa kuin kesti kuunnella Eläkeläisten CD alusta loppuun, kyseessä oli vuokra-autoon "unohdettava" levy. Jätämme joka reissulla auton soittimeen suomalaista musiikkia sisältävän levyn. Olisi hauska, jollei ainakaan joka kerta autoja tarkistettaisi niin tarkkaan, etteikö musiikki päätyisi jonkun seuraavan asiakkaan korviin.

Toiseksi viimeisen yön majoitus oli varattu Parmasta, meille aiemmin vieraasta kaupungista. Olemme joskus pyrkineet tänne sinnikkäästi, mutta olleet tuolloin liikkeellä isolla ajoneuvolla ja ilmeisen vilkkaana aikana, emmekä saaneet autoa minnekään pysäköityä. Sellaisessa tilanteessa yleensä käännämme nokan poispäin ja jatkamme matkaa. Nyt meillä oli majoitus valmiiksi varattuna ja olin tehnyt valinnan sen mukaan, että hotellilla olisi tarjota oma pysäköintipaikka (polkupyörät autossa). 

Vaihtelevassa vesisateessa saavuimme Parmaan iltapäivällä. Hotelli on mukava ja hienonpuoleinen, täälläkin laukkuja olisi tarvittaessa oltu kantamassa puolestamme.  Hätäpäissäni kiitin, mutta kieltäydyin palvelusta. Tulin sitten ajatelleeksi, että toivottavasti nuoren pojan palkka ei riipu siitä, kuinka moni keski-ikäinen täti kantaa itse laukkunsa. Huone on suuri ja vuode todella king size, ihan kuin Amerikassa. Kylpyhuone ja kaikki ovet kiiltävät niin, ettei peilejä tarvita ja tulee koko ajan tunne, että pitää hinkata sormenjälkiänsä pois. En selvästikään ole ylellisyysihminen. 

kiiltää

Harmi, että meiltä meni tämä hieno tapahtuma ohitse, mutta niin kai se on, ettei ihan kaikkea ehdi kukaan kokea?

Vaikkei ollut kyse kisasta, olen silti voittaja!

tässä kaikki kura ja rapa

Ensimmäinen L'Eroicani on nyt ajettu ja koettu, myös talutettu, sen auliisti myönnän. Kammenpyörittäjälle kokemus oli jo kolmas. Eilinen roima vesisade sai minut jo ajattelemaan jänistämistä, mutta aamu valkeni hyvässä säässä. Minä otin osaa 38 km matkalle, Kammenpyörittäjä 75 km:n. Loppujen lopuksi pyöräni mittari näytti 36,8 km, kun ajoin maalikarsinaan. En ollut pahoillani kilometrin puuttumisesta.

Nyt oloni on jotenkin epätodellinen, olen kyllä väsynyt, mutta ennen kaikkea iloinen. Vaikka minut ohitti ylämäissä monta sataa ajajaa, olivat alamäkitaitoni avuksi, kun sai lasketella myötämäkeä. Ajon jälkeen palasimme hotelliin, jossa Kammenpyörittäjä purki ja pakkasi pyörät lentokuntoon. Illan hämärtyessä tallustimme käytetyin jaloin keskustaan pasta-aterian toivossa. Valitsimme helpoimman tavan ja astuimme yhteen keskusaukion reunalla olevista ravintoloista, jossa söimme kelvot pasta-ateriat. Annokset olivat onneksi kohtuukokoiset, sillä nälkä olikin luulemaani pienempi. 

Ihan kohta nukkumatilla on asiaa arvatenkin meille kummallekin. On mukavaa, että edessä on vielä kaksi päivää ennen lentoa kotiin. Huomenna menemme ensimmäistä kertaa Parmaan. Olemme joskus pyrkineet sinne innokkaasti, mutta muistelemme, ettei auton paikoitus onnistunut sitten millään ilveellä.

Tre Cristi ennen vesisadetta

sateinen aamu,  päivä ja ilta

Olemme olleet sään puolesta hyvin onnekkaita näillä syksyisillä Italian matkoillamme. Joskus on hieman ripsauttanut vettä, muttei sen enempää. Eilen menimme sanomaan ääneen, että jos joskus pitää sataa niin, lauantaina se sopii. On se ilmoja sitten pidellytkin. Yöllä alkoi melkoinen ukonilma, heräsimme salamointiin ja jyrinään. Satoi niin, että arvelimme hotellin kattotiilien piakkoin valuvan maahan. Niin ei kuitenkaan käynyt. 

sademuotia

Kävimme aamiaisen jälkeen Gaiolessa hakemassa L'Eroican osallistumispakettimme. Pikkukaupungin väkiluku moninkertaistuu tapahtuman aikaan ja tungeksimmekin urakalla päästäksemme vuorollamme hakemaan osallistumisnumeromme. Sain pariin kertaan mojovan osuman nenääni itseäni puoli metriä pidemmän hollantilaisen kyynärpäästä. Ei verta, ei tarvittu ambulanssia. Tapasimme suomalaisia tuttavia lyhyesti, mutta jatkuva vesisade ei houkutellut enempiä vaeltelemaan mukavan pikkukaupungin katuja. Palasimme Sienaan huomista ajoreittiä vilkaisten. Minua hieman hirvittää, sillä kovan sateen jälkeen soratiet ovat aika pahassa kunnossa ja ylämäkiä näyttäisi riittävän. Alamäetkin näyttivät melko hurjilta kuoppaisilla pätkillä. Kammenpyörittäjä otti pyynnöstäni jo kotona varvaskoukut polkimistani, sillä arvelisin jalkautuvani lukemattomia kertoja ja silloin on hyvä, että tarvitse mallailla kenkää polkimiin. 

tuo mäki on jyrkkä, vaikkei se kuvasta oikein ilmene

Eilen illalla, kun sää oli vielä kaunis, kävelimme illalliselle Tre Cristi-ravintolaan, jonne oli varannut meille pöydän jo pari kuukautta sitten.

Otimme kumpikin viiden ruokalajin maistelumenut, toinen kalaisan ja toinen lihaisan. Pyysimme myös ruokalajeihin sopivat viinit ja se järjestyi, vaikkei varsinaista viinipakettia ollutkaan suoraan tarjolla. Koska meillä oli yhtä monta ruokalajia menuissamme, saimme ne yhtämatkaa, mikä oli mukavaa. Naapuripöydissä näytti olevan useita hetkiä, jolloin osalla seurueesta ei ollut edessään mitään pitkään aikaan toisten syödessä. Aloittelimme ateriamme kahdeksan aikaan ja ruokalajeja tuli pöytään mukavaa tahtia, vain yksi väleistä venähti melko pitkäksi. Otimme muutamia kuvia ruoka-annoksista, vaikka pöytämme oli melko hämärässä kohtaa vanhaa holvia. 

Tre Cristin ruoka on italialaisiin traditioihin perustuvaa. Olikin miellyttävää syödä niin konstailematonta ruokaa. Kehitimme uuden ravintolatermin, "vaahtovapaa ravintola". Myöskään muodikkaita pyreitä ei nähty. Minä söin merellisen menun, Kammenpyörittäjä lihaisan, mutta maistelimme ruokia ristiin. Annokset olivat sopivan pieniä aina pastaan asti. Kummankin pasta oli erinomaista, mutta meidän oli pakko himmata, että jaksaisimme varsinaisen pääruoankin. Aterian päättivät sorbetto ja sen jälkeinen espresso, jotka yhdessä tasoittivat kylläisyyden tunnetta sille mallille, että jaksoimme kieriä (onneksi alamäkeen) takaisin hotelliimme. 

Tänään emme lähteneet keskustaan syömään, vaikka nyt kahdeksan aikaan sade taitaakin jo viimein tauota. Ostimme tutusta Icoopista eväitä hotelliin ja olemme nauttineet niitä pitkin päivää ja samalla varanneet aamupalaa, sillä meidän pitää lähteä liikkeelle ennen kuin aamiaista tarjotaan hotellissa. 

söimme melkein kaiken

Vuosikymmeniä palvellut viinipullon avaaja, jo aikoja sitten yhdestä kohtaa jesarilla korjattu, sanoi sopimuksen irti yhtä äkkinäisesti kuin Kammenpyörittäjän kengät, mutta onneksi hätä ei ollut sen näköinen, pyöränkorjausvälineistä löytyi ensiapua tuota pikaa.

nou hätä

Ajokkimme on nyt aseteltu vuokra-auton tavaratilaan, ajovaatteet ovat valmiina, vain paitavalinta täytyy tehdä aamulla. Minua jännittää, eniten sää, sitten teiden kunto ja kolmanneksi se, miten suuren osan tulen taluttamaan. 

ennen sadetta