Jouluaattoaamun ebelskiverit

Kun ensikerran tutustuin tanskalaisiin ebelskivereihin, tulin ymmärtämään niiden kuuluvan joulunalusaikaan. Tuolloin oli kevättalvi, jolloin joulu oli sekä muisto, että kaukana tulevaisuudessa. Eilen muistin ebelskivereiden ja joulun liitoksen. Koska söimme riisipuuroa jo eilen, päätin meidän saavan tänään ebelskivereitä tanskalaisen perinteen mukaisesti. 

Käytin tällä kertaa taikinaohjetta Baking Bites-blogista, vaikka ohje lienee aika samanlainen kuin aikaisemmillakin kerroilla käyttämäni. Taikina on ainesosiltaan melko tavanomainen pannukakkutaikina, mutta sen kuohkeuden salaisuus (mikä salaisuus se oikeastaan on, kun minäkin sen tiedän?) on valkuaisten  erottaminen keltuaisista ja vatkaaminen erikseen. 

Paistamisesta olen oppinut muutamia niksejä. Ensinnäkin pannun lämpötilan on oltava riittävän kuuma, muttei liian kuuma, jottei pannukakkupallon alapinta ehdi paistua liian tummaksi ennen kuin täytteen ehtii tuupata taikinaan. Kääntämisen jälkeen toisen puolen pinta ehtii liian kuumalla pannulla paistua liikaa ennen kuin sisus on kypsää. On ikävää pistellä ebelskivereitä kypsyyden tarkistamiseksi, mutta parempi tarkistaa kuin tarjota keskeltä raakoja pannukakkuja. Ensimmäinen paistoerä menee siis pannun lämpötilaa säätäessä. 

Toinen vinkki koskee pannarin kääntämistä. Hankin ensimmäisen pannun mukana myös varsinaisen puisen kääntötikun, mutta jopa minä ymmärrän, että mikä tahansa puutikku, vaikkapa itämaisen ruoan syömisessä käytettävä puikko, toimii mainiosti, kunhan se ei ole liian terävä. Kun pannukakku on paistunut tarpeeksi alapuoleltaan, tikku ujutetaan sen paistoreunan alle ja pyöräytetään osakierros, ei kokonaan vielä ylösalaisin. Näin taikinan raaka pinta ehtii ihan vähän paistua ja pannukakku saa melkein pyöreän muodon. Sitten pyöräytetään loppukin kierros ja pannukakku on kokonaan käännetty. 

Taikinakoloset ovat pieniä, vetävät tuskin ruokalusikallista, joten ebelskivereiden paistaminen on aika nopeaa hommaa. Ensin rivakasti sutaistaan joka koloseen hieman sulaa voita, sitten annostellaan yhtä nopsasti joka koloon lusikallinen taikinaa.  Jos haluaa mukaan täytettä, se painetaan raakaan taikinaan, esimerkiksi muutama marja tai pieni pala kinkkua tai sipaus tuorejuustoa. Halutessaan voi pinnalle vielä lisätä vähän taikinaa, mutta kyllä täyte painuu taikinaan, eikä paistajalle tule niin kiire. Neljän hengen aamiaisannokseen käytin seuraavat ainekset:

• 2 kananmunaa
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl öljyä
• 2,5 dl piimää
• ripaus suolaa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,25 tl ruokasoodaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• voita paistamiseen
• pensasmustikoita

Muistelin taas, että mitähän se alkuperäisohjeessa käytettävä buttermilk nyt onkaan. Päädyin käyttämään tällä kertaa maustamatonta jogurttia, koska toista arvaustani, piimää ei ollut kaapissa. Erottelin valkuaiset ja keltuaiset, laitoin valkuiset pienehköön kulhoon odottamaan. Vatkasin isommassa kulhossa keltuaisia ja toista sokerilusikallisista, kunnes sokeri oli liuennut keltuaisiin. Mittasin jauhot ja sekoitin suolan, leivinjauheen ja soodan niihin. Vatkaisin jauhot, öljyn ja piimän mukaan keltuaisiin tasaiseksi taikinaksi. Seuraavaksi vatkaisin toisessa kulhossa olevat valkuaiset toisen sokerilusikallisen kanssa ilmavaksi vaahdoksi, jonka kääntelin taikinaan mukaan pyöräyttävin liikkein nuolijalla. Käytin täytteenä pensasmustikoita, joita painoin taikinaan paistamisen puolivälissä, noin 3-4 marjaa/ebelskiver.

Taikinasta tuli 18 vaihtelevan pyöreää palleroa, jotka söimme vaahterasiirapin ja ylijääneiden marjojen kanssa jouluaaton aamiaisella. Paistotuloksesta tuli hieman toivomaani tummempaa, mutta miten sitä sanotaankaan: Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon!

Riisipuuroa haudutuspadassa

Edellisen kerran keitin riisipuuroa melkein vuosi sitten, aattoaamuna 2012. Tänä vuonna puuron paikka oli näin aatonaattona. Mustarastaat ovat ilmeisesti älynneet lähteä etelään, mikä ei olisi ollut tähän mennessä "talvea" aivan välttämätöntä. Sataa vettä, on mustaa ja märkää. Joulumielialani kohottamiseen riisipuuro ja sekametelisoppa olisivat oiva lääke. 

Hankin meille haudutuspadan marraskuussa, mutta kokeilut sen parissa ovat olleet melko vähäisiä, jos yhtä kertaa voi edes laskea. Tämä aamuna hipsin pantryyni ja nostin padan keittiöön. Sain joitakin aikoja sitten yhteydenoton Urtekramilta ja sen seurauksena pienen jouluisen näytepaketin, jonka tuotteille oli tänä aamuna käyttöä. Paketissa oli muuunmuassa luomukanelia, manteleita ja puuroriisiä. Paketin vastaanottaminen ei muutoin velvoittanut mihinkään, minun toivottiin mainitsevan, mikäli käyttäisin tuotteita postauksieni ruoissa. Fair enough.

Edit: kaupallinen yhteistyö, Urtekram

Katsastin puurovinkit sauvajyväsestä, siellä on hyvä valikoima haudutuspataohjeita. Olin aikeissa valmistaa myös porkkanalaatikon uunia vaille valmiiksi tänään, joten kypsensin riisit sitä varten samassa syssyssä. Lisäsin puuroa varten tarvimaani riisimäärään vähän ylimääräistä, jonka ottaisin padasta laatikkoa varten sivuun ennen puuron viimeistelyä.

Haudutuspataohjeissa mainitaan usein, etteivät maitotuotteet kestä pitkää hauduttamista, vaan voivat juoksettua. Niinpä puuro haudutetaankin vedessä ja lopussa mukaan lisätään maitotuotetta, tässä ohjeessa kermaa ja saadaan pehmeä maitoinen lopputulos. Minä virittelin puurotouhuja jo kuuden aikaan, sillä aamunvirkkuuteni ei ole vuodessa muuttunut miksikään. Neljän hengen puuroon ja porkkanalaatikossa tarvittavaan riisiin käytin:

• 4 dl riisiä
• 1,8 l vettä
• suolaa maun mukaan
• 2 dl kermaa

Mittasin riisin ja veden pataan ja laitoin padan "high"-haudutukselle kello kuudelta. Riisin kypsymistä odotellessani katselin lempisarjani jakson Yle Areenasta. Nuori Morse on niin hyvä, suosittelen! Tosin katsoin jaksosta vain kolmasosan ja nukuin vielä makoisasti yli kahdeksaan. Yhdeksän aikaan riisi oli kypsää, erotin siitä pari kauhallista porkkanalaatikkoa varten, ennen kuin maustoin jäljelle jääneen riisin suolalla, olisin voinut laittaa suolaa hieman enemmänkin. Kumosin mukaan kermaa ja sekoitin puuron tasaiseksi. 

Lisänä meillä oli normitapaan sekametelisoppaa, johon käytin pussillisen kuivattuja sekahedelmiä, jotka olivat niin pehmeitä, etteivät ne kaivanneet esiliottamista. Saksin hedelmät pienempiin paloihin sattumien määrän maksimoimiseksi ja keitin niitä hetken noin litrassa vettä. Lisäsin ruokosokeria sen verran, että liemi maistui sopivan makealta ja suurustin kiisselin kylmään vesitilkkaan sekoittamallani ruokalusikallisella perunajauhoja. Lurittelin suurusteen liedeltä sivuun nostettuun kiisselipohjaan, joka sakeni samantien. Käytin kattilaa vielä liekin päällä, kunnes kiisseli pulpahti kerran tai kaksi, jolloin kiisseli oli valmista. Kumosin sen lasikulhoon jäähtymään.

Jauhettu sponssikaneli pääsi vertailuun tavanomaisen kanelipurnukan kanssa rintarinnan. Olen täyttänyt tavallisen kanelipurkkini monia kertoja, enkä osaa sanoa kauanko purkillinen kestää. Ainakin aavistuksen nuhainen nenäni oli sitä mieltä, että juuri avattu luomukanelipurkki vapautti huomattavasti enemmän tuoksua, kuin normipurkin kannen avaus. Toiveikkaasti arvelin, että makukin oli intensiivisempi. Tällä kertaa mantelionnea oli vanhemmalla pojalla. Haudutuspadassa riisipuurosta tuli suloisen pehmeää ja maistuvaa, valmistus oli vaivatonta ja lopputulos erinomainen.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Ettei jäisi viimetippaan - joulukakkuja kaksin kappalein

looking at stems

Jouluvalmisteluni ovat vasta aluillaan. Jotenkin tämä, että on ollut monta syksyä peräkkäin, kuten Rouva Raadelmasta kirjoitti, on pitänyt mielialaa, jollei aivan matalalla, niin maltillisena. Nyt on kuitenkin joululoma alkanut perheessä kaikilla muilla paitsi Kammenpyörittäjältä. Hänellä on vielä yksi työvuoro jäljellä ja sitten hänkin saa asentaa tonttulakin päähänsä ja heittäytyä vapaalle. 

Teimme aamusta heti täsmäiskun ruokakauppoihin, minulle tyypilliseen tapaan ilman kauppalistaa. Olinhan aivan varma, että kyllä minä tiedän mitä meille tarvitaan. Kotiin palasimme autonperä (emme aja farmarivolvolla, joten autonperä on maltillisen kokoinen) täynnä ruokaa ja juomaa. Ja joulukukkia. Tässä kohtaa tapahtui ensimmäinen kämmäys. Olen onneton kukkien pakkaaja, joten jätin amarylliksen pakkaamatta, arvelin sen pääsevän kotiin ehjänä muutenkin. Mitä vielä, napsaisin  turvavyön pidikkeeseen poikki juuri avautumassa olevan kukinnon viiden sentin varrella. Kumma kyllä en harmistunut isommin. Pari pienempää vartta on kehittymässä, joten joskus tammikuun lopulla saanen nauttia amarylliksen kukinnasta. 

käy se näinkin

Toinen kämmäys tapahtui, kun kannoimme tavaroita sisälle ja osan varaston kylmään. Limsatölkkilaatikko (tämä ei ole totuuden kaunistelua, kyseessä oli tosiaan limsa-, ei olutlaatikko) sai maahan laskettaessa osuman terävästä sepelinpalasta, joka puhkaisi niin pahvin kuin tölkinkin. Onneksi Kammenpyörittäjä huomasi suhinan, eikä vain laittanut laatikkoa kaappiin. Sitten hän viettikin mukavan hetkosen limsatölkkejä pyyhkien. 

Nyt on kaksi joulukakkua leivottu, eikä niiden kanssa tapahtunut mitään erityistä kämmellystä, joten arvelen joulumokien olevan nyt tässä. Olin kyllä tarttua uunivuokaan paljain käsin, kun puuhasin sen kanssa niin kauan, että unohdin sen olleen jo uunissa. Joku etiäinen esti minua, enkä ole nyt ensiavussa pahan palovamman kanssa. 

Olen kumpanakin aikaisempana blogaanivuonna tehnyt taatelikakun, niin tein nytkin. Tällä kertaa otin ohjeen ystäväni sauvajyväsen blogista. Se poikkesi hieman aineksiltaan aiemmista kakuista ja siihen tulisi myös kuorrutus, mutta minä jätin sen pois. Tein kakun pienehköön vuokaan, taikina oli vähän liian suuri siihen, joten lusikoin taikinaa pariin muffinivuokaan jo hetken kakkua paistettuani. Pelkäsin sen paisuvan vuoan reunojen ylitse. Tämä pieni justeeraus taisi pelastaa kakun ja minut kolmannelta kämmellykseltä.  

• 250 taateleita
• 2 dl vettä
• 1 dl sokeria
• 200 g voita + hieman vuoan voiteluun
• 2 kananmunaa
• 1 dl kermaviiliä
• 4 dl vehnäjauhoja + hieman vuoan jauhottamiseen
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl ruokasoodaa
• 1 rkl vaniljauutetta

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele ja jauhota vuoka. Taikina tässä koossa riittää hyvin isohkoon rengasvuokaan. Minä käytin tosiaan pienehköä briossivuokaa. Jos käytät pehmeitä tuoreita taateleita, poista niistä kivet puristamalla taatelia toisesta päästä, kivi putkahtaa esille. Jos käytät sellaista taatelipalikkaa, nyhdä sellofaani tarkasti pois ja pilko palikka niin pieniin paloihin, että voit olla varma siitä, ettei mukana ole teräviä kivenpaloja.

Keitä taateleita vedessä sen aikaa, että ne pehmenevät melkein soseeksi. Lisää mukaan sokeri ja voi ja jätä voi sulamaan, sekoittele välillä. Anna seoksen hieman jäähtyä. Sekoita mukaan muut aineet, voit tehdä sen samassa kattilassa nuolijalla sekoittaen, ei tule turhaa liikaa tiskiä. Kaavi taikina vuokaan ja paista kakkua 180 asteessa noin tunnin verran, kunnes se on kypsä kakkutikulla kokeillen. Kun tikku tulee kakusta pistoksen jälkeen puhtaana pois, kakku on kypsä. Malta hetken mielesi ja anna kakun hieman jäähtyä ennen kuin kumoat sen ritilälle jäähtymään loppuun. Jos mielesi tekee laittaa kakkun päälle kuorrutus, kurkkaa sauvajyväsesta neuvot siihen.

ystäväni sauvajyväsen sisaren ystävän ohjeella

Toinen kakkuni tälle päivälle on hedelmäkakku. Olen aina tehnyt sen Ruutukokin ohjeella ja ensimmäisenä blogaanivuotena postasinkin sen. Tänä vuonna tein sen Keittiökriitikko-blogista ottamallani ohjeella. Käytin silikonista rengasvuokaani, joka olisi kyllä ollut riittävän iso täyskokoiselle taikinalle, mutta käytin Keittiökriitikon ystävällisesti laskemaa pienennettyä ohjetta. Sovelsin hedelmien ja pähkinöiden määrissä, käytin sitä mitä sattui taloudessa olemaan.

• 100 g sekalaisia pähkinöitä ja manteleita
• pieni paketti punaisia cocktailkirsikoita
• kourallinen kuivattuja karpaloita
• 2 lorausta konjakkia
• 200 g voita
• 1,5 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 2,5 dl vehnäjauhoja + hieman hedelmien jauhottamiseen

Sekoitin ensin pähkinät, mantelit, kirsikat ja karpalot kupissa sekaisin, lorautin mukaan konjakkia. Hetken päästä sekoitin mukaan hieman vehnäjauhoja kuivattamaan pähkinöitä ja hedelmiä, etteivät ne valuisi taikinassa kakkuvuoan pohjalle. Mittasin voin ja sokerin yleiskoneen kulhoon ja vatkasin niitä muutaman minuutin. Lisäsin kananmunan kerrallaan edelleen vatkaten. Sen jälkeen lisäsin mukaan vehnäjauhot, leivinjauheen, vaniljauutteen ja toisen lorauksen konjakkia. Otin kulhon pois koneesta ja sekoitin nuolijalla mukaan pähkinät ja hedelmät. Lusikoin taikinan vuokaan ja paistoin kakkua noin 55 minuuttia 180 asteessa. Kakusta tuli hieman kalpea, kuten silikonivuoassa usein käy. Siksi tein kakkuun konjakkisen kuorrutuksen. Siihen tuli

• ruokotomusokeria summamutikassa
• 1 rkl konjakkia
• vähän vettä 

Laitoin kulhoon noin pari desilitraa tomusokeria ja konjakin, sekoitin nuolijalla ja lisäsin hieman vettä saadakseni aikaan sopivan paksun kuorrutteen, jonka lurittelin jäähtyneen kakun pinnalle peittämään kalpeutta. 

jälkiruokana pala kakkua ja tuplashotti

Hugh'n jälkiruoka luumuista ja leivästä

Selasin aamulla taas sivut viuhuen neljää keittokirjahaasteeni kirjaa ajatuksena koota päivällinen kirjojen ohjeista. Nyt ei sitten mikään oikein iskenyt. Lopulta kuitenkin bongasin Hugh'n (kirjoitan aina hänen nimensä ensin väärin, Huhg, sama kuin sanasta paitsi tulee väistämättä ensin paisti) kirjasta joko aamiaisruokana, tai jälkkärinä tarjottavan vaaleasta leivästä ja luumuista sommiteltavan paistoksen.

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Olin ostanut tätä varten rapeakuorisen maalaisleivän, josta leikkasin neljä melko ohutta viipaletta. Voitelin uunivuoan ja leipäpalat molemmin puolin. Asettelin leivät vuokaan. Halkaisin vaniljatangon ja raaputin siemenet veitsenkärjälle. Otin ison nokareen pehmeää voita ja sekoitin vaniljansiemenet voihin. Halkaisin 6 luumua ja otin kivet pois, asettelin puolikkaat luumut leikkuunpinta  ylöspäin leipäpaloille, kolme kullekin. Sipaisin vaniljavoita luumujen kolosiin ja ripottelin fariinisokeria päällimmäksi. Leikkasin raaputetun vaniljatangon muutamaan palaan ja heittelin ne vuokaan. Paistoin jälkiruokaa noin 30 minuuttia, kunnes leipä oli karamellisoitunut voista ja sokerista ja luumut pehmenneet. Poimin vaniljatangon palat pois ja tarjosin luumuja toastilla vaniljajäätelön kanssa. Leipä oli aavistuksen verran terveellisempää, kuin oli tarkoitus ja reunat jäivät hieman kuiviksi. Kyllähän tuota söi. Mahdollisella seuraavalla kerralla käytän pullampaa leipää.

Tilanne keittokirjahaasteessani on seuraavanlainen:
Kaikkiaan olen tehnyt 26/48 osaa.
Hugh 7/12
Nigella 7/12
Jamie 5/12
Rachel 7/12

Hurja yö Helsingissä

Tämä on universumin lyhin postaus, sillä Campasimpukan hurja yö Helsingissä tarkoitti nukahtamista iltakahdeksalta. Sen siitä saa, kun lähtee isolle kirkolle aamusta varhain, aloittaa samppanjalasillisella ennen yhtätoista ja viettää hauskan tuokion muiden blogaanien kanssa. Joten pahoittelen, jos petyitte postaukseen, sellaista se on. En edes kaipaa aikoja, jolloin otsikolla olisi ollut jotain katetta.

Campasimpukka Pikkuroballa

Olin syksyllä Blogiringin kautta mukana Fiskars-kampanjassa, joka herätti monenlaista huomiota. Oma osuuteni oli jokseenkin vaatimaton, ainakin siihen verrattuna, miten monipuolisen tuotepaketin otin vastaan. Olen ollut mukana muutamissa kampanjoissa ja niidenkin tiimoilta on ollut joitakin kutsuvierastilaisuuksia, joista olen yleensä arki-iltaan sijoittuvan ajankohdan ja välimatkan vuoksi kiittäen kieltäytynyt. Tällä kertaa kutsu oli miellyttävän hyvissä ajoin esitetty ja ajankohta oli pitkämatkalaisellekin sopiva. Vuorolistassa oli lempimerkkini X, joten ilmoittauduin mukaan. 

Varsinainen innoke, miksi halusin mukaan tähän tilaisuuteen oli se, että se pidettäisiin Pastiksessa. Olen ollut syömässä Murussa, mutta Pastis oli vielä kokeilematta. Niin minä heräsin lauantaiaamuna työaamuakin aikaisemmin lähteäkseni junalla Helsinkiin. Matka sujui mukavasti horroksessa, sekä kuunnellen innokkaiden koiraihmisten jutustelua. Eivät he poikkea ruokabloggaajista paljonkaan, me kun emme juuri muusta puhu kuin ruoasta ja syömisestä, koiraihmiset kertovat miten menevät suihkuun ja vessaankin koiransa kanssa. 

Saavuimme Nannan kanssa lyhyehköllä pitkittäisporrastuksella Helsinkiin ja meillä oli heti tärskyt asemalla, sovimme niistä nuorekkaasti tekstiviestein. Kävelimme yhdessä Pastikseen, jonne ehdimme ensimmäisten joukossa. Mitä kauempaa tullaan, sitä varmemmin ollaan etuajassa. Myönnän heti, etten muista juuri kenenkään kaikkien nimiä, mutta hauska seurue meitä oli. Samuil Angelov piti meille pienen viinitastingin ja saimme maistaaksemme Pastiksen herkkuja. Tarkempia yksityiskohtia tapahtumasta saanemme lukea muitten paikalla olleiden blogeista tuonnempana. Kiitos järjestäville tahoille, Fiskarsille, Pastikselle ja kanssabloggaajille, jäi hyvä ja iloinen mieli! Lähtiessämme saimme mukaamme välineet, joilla kahden lasin tekniikkaa pääsee kokeilemaan kotioloissakin. Kamerani olin unohtanut kotiin, se on parempi paikka unohtaa kuin vaikka juna, joten iLuuri-kuviin oli tyytyminen.

Tilaisuus venähti lähes kaksinkertaiseksi ennalta ilmoitetusta, mutta viimein maltoimme lähteä poiskin. Suoritimme Merituulin ja Jukan kyyditseminä pienen täsmäiskun Hellaan & Herkkuun, toivottavasti Annan oikeat asiakkaat eivät säikähtäneet äänekästä bloggaajaporukkaa.

Loppukaneettina on sanottava, että jollei bloggaamisesta olisi muuten yhtään mitään iloa tai hyötyä, niin ainakin sen kautta olen tavannut taas rakasta ystävääni vuosien, vuosien takaa! Oli mukavaa, että Hiidenuhmakin oli mukana. Ja kyllä bloggaamisesta on paljon iloa ja hyötyä, on hienoa olla blogaani.

Possulle sinappihuntu

Kinkusta en vielä haastele. Possun sisäfilee oli viihtynyt nollalaatikossa jo jonkun aikaa, tänään katsastin sen päivämäärän ja alkoi olla jo aika käyttää possu pois. Joten filee vain lämpenemään pöydälle kohmeestaan ja ohjetta etsimään. En ollut grillaustuulella, joten jotain muuta piti löytää. Selasin nopeasti läpi keittokirjahaasteeni kirjojen sisällysluettelot, mutta tässä asiassa ne eivät voineet auttaa minua. Foodgawkeriin sitten vain. Sivumennen sanoen, eikö olisi kaikista muistakin tosi tosi kiva juttu, jos TOP100-ruokablogit-sivuillakin olisi haku? Etsintä foodgawkerissa tuotti tulosta ja löysin kokeilemisen arvoisen ohjeen täältä. 

Puhdistin fileen kalvoista ja rasvoista ja annoin sen edelleen lämmetä leikkuulaudalla sen aikaa, kun sekoitin sille marinadin. Siihen tuli hieman sovellettuna:

• 0,5 dl balsamicoa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 tl dijonsinappia
• tuoretta timjamia
• rakuunaa pakastimesta
• 1 tl suolaa
• monta kierrosta pippuria myllystä
• 1 tl valkosipulimurskaa

Sekoitin ainekset suljettavassa muovipussissa ja nostin fileen sinne maustumaan. Suljin pussin ja pyörittelin fileetä marinadissa. Jätin sen maustumaan huoneenlämpöön, sillä liha oli vielä hyvin kylmää. Ohjeessa neuvottiin marinoimaan jääkaapissa. Valmistelin kasvikset odottamaan. Käytin niitä kasviksia, joita meillä sattui olemaan. 

• 6 keskikokoista puikulaperunaa
• 2 suurta porkkanaa
• 12 ruusukaalia
• kourallinen vihreitä papuja pakastimesta

Pesin perunat ja porkkanat ja leikkasin ne suupalan kokoisiin paloihin. Leikkasin ruusukaalien kannat pois ja kuorin päällimmäiset lehdet. Esikypsensin perunat, porkkanat ja kaalit (noin 8 minuuttia) ja jätin ne vatiin odottamaan. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen. Nostin kaasuliedelle uunin kestävän vuoan ja kuumensin sitä suuremmalla polttimolla muutamia minuutteja. Kaadoin pannulle öljyä ja nostin possun fileen pois marinadista. Pyyhin enimpiä liemiä pois ja kaadoin marinadin kompostiin. Paistoin possupalaa joka puolelta muutamia minuutteja ja tökkäsin lämpömittarin anturin lihan paksuimpaan kohtaan. Asetin tavoitelämpötilaksi 60 astetta. Nostin pannun uuniin. Paistumiseen meni noin 15 minuuttia. 

Käärin lihan tiukasti folioon odottamaan ja kaadoin esikypsennetyt perunat, porkkanat ja ruusukaalit pannulle, lisäsin sinne myös kourallisen pitkiä vihreitä papuja suoraan pakastimesta. Pyörittelin kasviksia niin, että ne kaikki saivat ylleen marinadisen öljyn, jossa possu oli paistunut. Ripottelin myös suolakiteitä ja pippuria kasviksille. Paistoin niitä kuumassa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes ne olivat kypsiä. Nostelin ne lämpöastiaan odottamaan siksi aikaa, kun tein pannulla vielä pienen kastikkeen. 

Asetin pannun taas kaasuliekille ja raaputtelin pannun pohjaa. Lisäsin pannulle hieman marsalaa (tässä poikkesin alkuperäisohjeesta, jossa tehtiin kastike kanaliemeen) ja lopuksi lorauksen kermaa. Kastike kiehui kokoon parisen minuuttia, tarkistin suolan ja lisäsin hieman pippuria ja tuoretta timjamia. Käärin possufileen esille foliosta ja leikkasin sen viipaleisiin. Asettelin viipaleet vadin keskelle ja molemmin puolin kasviksia. Lurittelin kastikkeen päälle. Possu oli juuri sopivan kypsää ja mehukasta, foliossa se oli levännyt kaikessa rauhassa, eikä päästänyt nestettä sisältään leikatessani. Kastikekin oli oivallista, vaikka hyvin yksinkertaista olikin.

Täyttä höyryä eteenpäin!

Tänään minulla on vuoronvaihtojen seurauksena vapaapäivä, enkä ole siitä pahoillani. Alkuviikon puoliyövuorot olivat sellaisia tajunnanhajottajia, että pieni paussi töistä tekee hyvää. Olen nähnyt pelottavia unia, oikeita splattereita. En tahdo nähdä enää yhtään episodia, jossa sivallan jonkun päättömäksi tai kohtaan oman kuolevaisuuteni mitä brutaaleimmin tavoin. 

Mutta minun piti kirjoittaa maapähkinävoista. Sitä minulla on kaapissani purnukka. Maapähkinävoi tykkää siitä, että sitä käytetään. Kirjassa Rachel's Food for Living (tuttavallisesti Raakelin elintarvikkeet) on pikkuleipäohje, jota tänään kokeilin heti, kun taloudesta pihaltautuivat ne perheenjäsenet, joilla oli menoja.

Rachel teki kirjassaan pikkuleipiä oikein olan takaa, 60 kappaletta, mutta minä olin moderaatilla tuulella ja puolitin ohjeen. Jotain rajaa pikkuleipien syönnilläkin (lue: ajatus 60 pikkuleipäpallon pyörittämisestä ei viehättänyt kaksi kertaa niin paljon kuin kolmenkymmenen).

• 100 g maapähkinävoita (chunkya, jota minulla sattumoisin juuri olikin)
• 100 g voita
• 125 g muscovadosokeria (käytin pussinpohjan ja lisäksi fariinisokeria)
• 0,5 rkl vaniljauutetta
• 1 kananmuna
• 125 g suklaata paloiksi leikeltynä
• 175 g vehnäjauhoa
• 0,5 tl ruokasoodaa
• ripaus suolaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja mittasin kaikki ainekset valmiiksi. Kumosin kulhoon maapähkinävoin, voin, sokerin ja vaniljauutteet ja vatkasin niitä, kunnes ne olivat ilmavaa vaahtoa (tai jotain sinne päin). Lisäsin kananmunan edelleen vatkaten ja sen jälkeen suklaapalat. Siivilöin mukaan jauhot ja soodan, jotka sekoitin taikinaan nuolijalla. Otin taikinasta jälkiruokalusikallisia ja pyöritin taikinan palloksi käsissäsi. Asettelin pallot leivipaperin päälle pellille jättäen riittävästi leviämisvaraa. Minulla taisi olla vähän ronskimpi lusikka, koska pikkuleipiä tuli kaikkiaan 23 kpl. Paistoin niitä noin 20 minuuttia, kunnes niillä oli kaunis väri pinnassaan. Siirsin pikkuleivät paperin päällä ritilälle jäähtymään. Pikkuleipäni jäivät aika pulleiksi, mutten pidä sitä pahana.

Rachel vinkkasi, että jos kumminkin tulee tehneeksi isomman satsin taikinaa ja sitten tympiintyisi pallojen pyörittämiseen, voi lopun taikinan rullata pötköksi ja kääriä kelmuun tai voipaperiin. Taikina säilyy jääkaapissa muutamia päiviä ja sieltä on pikkuleivänhimoisen helppo leikata muutama viipale taikinaa ja paistaa milloin himo käy liian suureksi. Taikinan voi myös pakastaa ja kohmeisesta taikinasta niin ikään leikata viipaleita paistettavaksi. 

Tämä oli keittokirjahaasteeni osa 25/48, eli puoliväli on vaivaisesti komeasti ohitettu!

Rachel 7/12

Nigella 7/12

Jamie 5/12

Hugh 6/12

Poijaat ovat hienoisessa alakynnessä tässä vaiheessa, joten seuraavaksi Jamien ja Hugh'n kirjojen kimppuun!

Hävikistä herkuksi-teema nosti myös päätään heti aamusta. Eilistä palsternakka-perunamuusia jäi ison miehen kouran kokoinen köntsä, joten tein siitä nopeat perunarieskat aamiaiselle, kun uunikin oli jo valmiiksi lämpimänä. Nämä tähdenlentoset teen aina ihan näppituntumalla, sekoittelen kulhoon sitä sun tätä, mutta tällä kertaa näin: Notkistin jääkaappikylmän muusin tilkalla lämmintä maitoa ja lisäsin soseeseen kourallisen kaurahiutaleita, kananmunan ja sen verran jauhoja,  että taikinasta tuli kiinteä, mutta vielä tahmea seos. Otin taikinasta jauhoisin käsin palleroita, jotka taputtelin jauhotetulle leivinpaperille pyöreiksi kiekoiksi. Pistelin rieskat haarukalla ja paistoin 220 asteessa, kunnes niihin ilmaantui tummia pilkkuja ja ne muutenkin näyttivät kypsiltä. Nämä leivät syötiin heti lämpiminä voisipauksen kera ja taas maailma pelastui!

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.