Tärkeitä humppapäätöksiä ja pastaa, että korvista pursuu

Määräaikaan mennessä saimme 16 humppalippuanomusta, toinen toistaan sydämeen käyvempiä ja liikuttavampia. Sellaisia sanakäänteitä ei usein suomalaisen miehen tai naisen näppäimistöltä lähde, joten saatoimme päätellä, että Eläkeläisten Tavastian keikan liput tulisivat monelle todella tarpeeseen. Tästä herkistyneenä hankimme kaksi lippua lisää, sillä onhan humppahätään vastattava ja vaivaa lääkittävä sen ollessa mahdollista. Näin ollen meillä oli kaikkiaan neljä pilettiä, joiden onnelliset omistajat saimme kutakuinkin sovussa päätettyä. Toivottavasti olemme puheväleissä ensi keskiviikkoon mennessä, sillä olisi todella keljua mennä keikalle suutuspäissään. Muihin päihin ei olekaan mahdollisuuksia, sillä piipahdamme Helsingissä piukasti työvuorojen välissä. Siispä sopu olisi suotavaa. 

Suoritimme hakupapereiden pisteytyksen ja liikuttavuusjärjestykseen laittamisen tässä aivan hetki sitten. Melkoisen kalabaliikin saattelemana ja pienoisten erimielisyyksien jälkeen päädyimme lopputulokseen, että kaksi lipuista menee Antti K:lle, sillä hän lupasi lähteä keikalle serkkupojan kanssa ja jättää emännän köökkiin, minne tämä kuuluukin. Antti K saa aivan tuotapikaa sähköpostia osoitetietojen urkkimiseksi. Soololipuista ensimmäisen saimme riideltyä annettavaksi Tapiolle, sillä hän järkevästi mainitsee anomuksessaan, että yleisössä pitäisi olla ainakin yksi Tapio Eläkeläisten uuden rumpistin vuoksi. Tätä perustelua on vaikea ohittaa ja Tapion ollessa nykyään onneksi niin harvinainen nimi nuoremman polven parissa, emme voineet olla palkitsematta tätä järkeilyä. Viimeiseksi: Koska sukupuolten välinen tasa-arvo on meille arvoista ainakin seitsemäs, päädyimme ilahduttamaan humppabarbi Juttaa viimeisellä joutilaalla lipulla. Sekä Tapiota, että Juttaa lähestymme oitis samassa aiemmin mainitussa urkintatarkoituksessa. Olkaatten hyvät ja vastatkaa tuota pikaa, niin liput lähtevät matkaan jo huomenna!

Kiitos kaikille muillekin vaivautuneille ja jopa kuvansa lähettäneille, vaikkei tarjouksessa mainittukaan nuoruusvuosiemme kirjeenvaihtoilmoituksista tuttua lausahdusta foto ois kiva. Elämä on epäreilua, eikä läheskään aina, tuskin koskaan, voi voittaa. 

Päivän espanjalaistyyppistä ruokaa askaroin jääkaapin aarteista. Keittelin tässä männäviikolla tomaattikastiketta ja sen oli aika päätyä loppukäyttöön. Koska pastaa ei voi syödä liikaa (kyllä muuten voi, muttei raja tullut vielä vastaan) keittelin sitä kastikkeen kaveriksi. Olimme ostaneet hyvän omantunnon tonnikalaa germaanimarketista sen Espanja-päiviltä, sillä omatuntoa kannattaa aina hyssytellä, jos se vain on mahdollista. Lasipurkin kyljestä löytyivät taikasanat MSC-sertifioitu ja sen nähtyäni tunsin käteni riittävän puhtaiksi. 

Tomaatti-tonnikalakastike pastalle

• 400 g tuorepastaa
• 2 dl tomaattikastiketta
• 10 kirsikkatomaattia
• 1 uusi sipuli varsineen
• 1 rkl oliiviöljyä (tonnikalapurkista, loppu imeytetään kompostiin)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa, timjamia ja oreganoa
• purkillinen öljyyn säilöttyä tonnikalaa
• 0,5  dl kermaa (ei mitenkään pakollista, kermapoliisi ei tule käymään, vaikka jättäisit pois)
• manchego-juustoa raastettuna annoksen pinnalle (joku muukin juusto passaa, paitsi viola)

Laita pastavesi kiehumaan. Leikkaa tomaatit pariin lohkoon ja sipuli pieniksi renkaiksi. Kuullota sipulia ja tomaatteja pannulla öljyssä. Lisää tomaattikastike ja anna kiehua hetkinen. Palastele tonnikala kastikkeeseen, sekoittele ja lisää kerma. Sekoita taas, maistele tarvitseeko suolaa. Lisää pippuria, yrtit ja suolaa, mikäli viimemainittu on tarpeen. Keitä tuorepasta kypsäksi huolella suolatussa vedessä. Annostele lautaselle kypsää pastaa ja päälle kastiketta. Raasta pinnalle manchego-juustoa. Nyt ei kiitos pastaa ennen huomista, jolloin on tähdenlentopäivä. 

Vueltassa oli vuorossa kiintoisa mäkietappi, joka päättyi ylämäkeen. Nairo Quintana lähti vielä urheana matkaan, mutta joutui mukaan alkumatkan kolarointiin ja hänen solisluunsa murtui. Niinpä hän joutui keskeyttämään kilpailun. Etapin voittoon ehätti Fabio Aru, mutta pian hänen jälkeensä maaliin saapui pienessä joukossa Alberto Contador, joka ei vaihda punaista paitaansa mihinkään huomenna, vaan jatkaa 20 sekunnin turvin ykköspaikalla. Toisena on Alejandro Valverde ja kolmantena Rigoberto Uran. Huominen, jo 12. etappi on tasamaaluoteinen ja lupaa massakiriä. 

pyöräperheemme uusin jäsen, "latolöytö"

Chorizoa ja pastaa

Ajaisin!

Eilen Vueltassa oli lepopäivä ja niin oli  meidän keittiössämmekin. Tänään palattiin ruotuun, niin ajajat Espanjassa, kuin minäkin kauhan varteen. Pastakiintiössä tuntui olevan hieman vajetta, joten etsiskelin ohjetta, jota voisin lähes hyvällä omallatunnolla sanoa espanjalaiseksi. Kun ainesosaluettelossa luki chorizo, lopetin etsimisen siihen, etenkin kun jääkaapista löytyi hyvälaatuista makkaraa. Viitteellisesti seurasin tätä ohjetta.

Chorizopastaa kolmelle

• 250 g spaghettia
• 2 rkl suolaa pastankeittoveteen
• 10 cm pätkä chorizoa
• 100 g pekonia
• pieni pyöreä kesäkurpitsa
• 1 uusi sipuli
• 0,5 dl valko- tai roseviiniä 
• ripaus suolaa ja useampi pippuria
• tuoretta basilikaa
• manchego-juustoa raastettuna

Laita iso kattilallinen vettä kiehumaan. Paloittele pekoni, chorizo, kesäkurpitsa ja sipuli silpuksi ja viipaleiksi. Kuumenna pannu ja kippaa pekoni ja chorizo sinne paistumaan. Kun molemmat ovat paistuneet rapeiksi, nostele ne reikälusikalla lautaselle odottamaan, jätä niistä jäänyt rasva pannulle. Kaada pannulle kesäkurpitsapalat ja sipuli. Kääntele niitä ja anna niiden imeä maukas rasva itseensä. Kun pastavesi kiehuu, suolaa se reippaalla kädellä ja laita pasta kiehumaan. Keitä pakkauksen ohjeen mukainen aika. Kun keittoaika on lopuillaan, kaada viini pannulle ja lisää hieman lämpöä pannun alla. Viini imeytyy vihanneksiin ja osa haihtuu pois. Sekoita mukaan chorizo- ja pekonisilppu. Ripottele hieman suolaa, mikäli se on tarpeen ja kunnolla pippuria. Nosta pasta mukaan pannulle ja sekoittele ainekset sekaisin. Raasta annoksen päälle hieman juustoa ja sirottele pinnalle vähän basilikaa. 

Vueltan kymmenes etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli  mittaa 36,7 km ja aika-ajoksi harvinaisen mielenkiintoisen näköisellä reitillä. Sää suosi ajajia, kaikilla oli samat olosuhteet.  Ikävä kyllä Nairo Quintana kaatui alamäessä ja menetti heti puolitoista minuuttia, sillä sen aikaa hänellä meni pyristellä itsensä tolkkuihin ja nousta jälleen pyörän päälle. Chris Froomella oli huonon näköinen ajopäivä. Alberto Contador nousi kokonaiskilpailun kärkeen Nairo Quintanan kaatumisestaan saamansa aikatappion vuoksi. Etapin nopein oli aika-ajon erikoismies Tony Martin. Kilpailun jännite muuttui kertaheitolla tuon Nairo Quintanan alamäkimutkaan sattuneen kaatumiseen johtaneen ajovirheen vuoksi. 

Eilen alkanut humppalipputempauksemme on saanut hyvän vastaanoton sähköpostin puolella, olemme saaneet monta hienoa humppahenkistä anomusta. Kommenttilaatikon kautta on ottanut yhteyttä tällä erää vain heitä, joille liput eivät kelpaa, toki sekin on tärkeä tieto! Laittakaa vain vielä lisää monisanaisia anelmianne, sillä tahdottehan, että valintamme on mahdollisimman vaikea! Aikaa on vielä huomiseen klo 18 asti.

Humppa is a serious thing

taskumatsuuni ei kuulu kauppaan

Kuten blogin lukijat jo saattavatkin tietää, pidämme itseämme suurina taidemusiikin ystävinä. Mikään ei piristä niin hyvin kuin laadukas konsertti, joka koostuu ainoastaan humpasta, korkeintaan yksi jenkka voi olla mukana. Ensi viikolla saamme taas nauttia annoksen korkeakulttuuria, kun suosikkiyhtyeemme Eläkeläiset esiintyy suomalaisessa taiteen mekassa, Tavastialla. Olimme lippuluukulla niin höveleitä, että ostimme omien lippujemme lisäksi toisen parin lippuja voidaksemme tarjota jollekulle kiinnostuneelle mahdollisuuden osallistua tähän hienoon tilaisuuteen. Kyseiseen konserttiin kyllä taitaa edelleen saada lippuja, joten emme ehkä elvistele tämän olevan ainutlaatuinen tilaisuus, mutta tilaisuus nyt kumminkin. 

Siispä, jos sinua huvittaisi mennä 10.9. Tavastialle humpalle, niin ilmineeraa siitä meille kommentilla tai sähköpostilla (campasimpukka@gmail.com) 3.9. klo 18 mennessä. Liput saa joko iäti muodikkaana twin-settinä (ilman helmikaulanauhaa) tai solona, jolloin toinen lippu lähtee jollekin toiselle. Leikittelen mielessäni ajatuksella humppasokkotreffeistä, mutta se taitaa mennä jo liian pitkälle. Olisi kyllä hienoa, jos tästä seuraisi Suomen kenties ensimmäinen humppa-avioliitto ja pari pientä humppatenavaa muutaman vuoden kuluttua. 

Tähän ei liity mitään kilpailua, eikä sitten muitakaan ehtoja, enkä vielä tiedä, millä perusteella valitsemme lipunsaajan, mikäli sellainen tai sellaisia ilmaantuu. Pikkuisen kyllä pelkään sähköpostini tukkeutuvan, joten varuiksi jo tyhjentelin sitä etukäteen. Toimitamme liput ex-Itellan kautta, jopa minä skeptikkona uskon niiden ehtivät perille ensi viikon keskiviikoksi. Kunhan saamme päätettyä lippujen saajan, ilmoitamme hänelle asiasta heti silloin keskiviikkoiltana yhteystietojen vaihtamista varten. Jätä siis joku tunnistetieto, jos emme ole jo ennalta tuttuja.

Helsingistä (jossa Tavastia sijaitsee, siitä aasinsiltarumpu) muistui mieleeni, että Kammenpyörittäjä oli viime viikolla nauttimassa samaista opetusta, jota minäkin sain toissaviikolla. Hänelle sattui huonommat viikonpäivät, kuin minulle, joka olin isolla kirkolla ke-pe. Hän oli alkuviikosta ma-ke. Varsinaisen opetuksellisen osuuden jälkeen maanantai-ilta on huono kaikkea kulttuuripitoista ajatellen ja moni ravintolakin on ansaitulla vapaapäivällä. Elokuviin sentään pääsi ja Kammenpyörittäjä kävi katsomassa elokuvan, jonka minä olisin nukkunut alusta loppuun, joten en ollut kauhean kateellinen. 

Tiistai-ilta oli sitten jo parempi ilta, sillä simulatsioonit olivat ohitse kolmen maissa ja Kammenpyörittäjä pääsi siirtymään kohti Helsinkiä jo paremmissa ajoin. Helsingissä riittää kyllä katsomista ja näkemistä vaikka kuinka paljon, kun viitsii vähän kävellä ja käyttää julkisia siirtymisiin. Caffecentralen oli sulkenut ovensa aikaisemmin kuin nettisivuilla luvattiin, joten espresso jäi saamatta.

tämä ei ollut Kammenpyörittäjän hotellihuone

Jossain vaiheessa iltaa, kun asianmukaiset toimet oli hoidettu (mm. poljinhäkkien vaihto pyöräilytuttavan kanssa) Kammenpyörittäjä kysyi minulta kotoperäistä vinkkiä illallista ajatellen. Ehdotin, että hän  piipahtaisi Passiossa kysymässä mahtuisiko yksinsyövä johonkin nurkkaan ja sehän onnistui. Passiossa oli tuolloin tiistai-iltana vilkasta, muutaman tutun paikan ohitse kävellessään Kammenpyörittäjä näki sangen hiljaisia saleja, Juuressa kyllä oli näyttänyt olevan huisketta. Kammenpyörittäjä söi Passiossa kolmen ruokalajin lyhyen menun Jussin valitsemilla oluilla ja kertoi olleensa ruokaan oikein tyytyväinen. Olin hieman kateellisempi kuin edellisillan elokuvakokemuksesta.

Sitruunaiset perunalastut

Nämä kivat perunalastut olivat päivällisen lisäkkeenämme. Otin ohjeen täältä, vähän tietty säveltelin. 

Sitruunaiset perunalastut neljälle

• 8 keskikokoista perunaa
• 1 sitruunan kuori raastettuna ja puolikkaan mehu
• 2 rkl oliiviöljyä
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Siivuta pestyt perunat mandoliinilla tai veitsellä ohuiksi lastuiksi ja huuhtele niitä kylmällä vedellä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Jätä lastut kylmään veteen ainakin tunniksi likoamaan. Kun on aika laittaa perunat uuniin, kuumenna uuni 200 asteeseen ja valuta perunoista vesi pois. Levittele lastut keittiöpyyhkeelle ja taputtele ne kuiviksi. Sekoita lastuihin kulhossa niin sitruunan kuori kuin mehukin, samoin öljy ja mausteet. Levitä lastut uunivuoan pohjalle niin tasaiseksi kerrokseksi kuin mahdollista ilman, että niitä on liikaa päällekkäin. Paista lastuja uunissa noin 30-40 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä ja saaneet kauniin värin. Ripottele pinnalle vielä tuoretta timjamia. Tarjoile heti.

Vueltan yhdeksäs etappi oli jo kunnon mäkipätkä. Winner Anacona (ikinä kuullukkaan) voitti etapin ja johtajan punaisen paidan sai ylleen Nairo Quintana. Hän on kolme sekuntia Alberto Contadorin edellä. Huomenna Vueltassa on lepopäivä, samoin Campakeittiössä. 

Uusi lempikeitto - espanjalainen kesäkurpitsa-mantelikeitto

Keittoja voisi syödä useamminkin, pääruokana tai kuten tänään alkuruokana. Olen oppinut viimein tekemään pieniä keittomääriä alkuruokatarkoitukseen. Nytkään ei jäänyt lusikallistakaan. Toisaalta jos keittoa jää vaikka yksi annos, sen voi syödä lounaana töissä. 

Löysin ohjeen tähän keittoon tietysti foodgawkerin kautta Los Tragaldabas-blogista. En löytänyt blogista käännöstyökalua, mutta minähän reippaana tyttönä tälläsin ohjeen itse googlekääntäjään. Siitä tuli melkoisen hassu, mutta luulen kutakuinkin ymmärtäneeni mitä ja miten. Loput säveltelin luottaen lappilaisjärkeeni.

Espanjalainen kesäkurpitsa-mantelikeitto neljälle alkuruoaksi

• 2 oikein pientä vihreää pitkulaista kesäkurpitsaa
• 1 pieni vihreä, pyöreä kesäkurpitsa
• 1 pieni keltainen, pyöreä kesäkurpitsa
• 2 uutta pientä sipulia varsineen
• oliiviöljyä kuullottamiseen
• 2 rkl mantelijauhetta
• 2,5 dl lihalientä
• 2 dl kermaa
• tuoretta timjamia ja rakuunaa
• suolaa ja pippuria
• muskottipähkinää
• pinnalle muutama tippa hyvää öljyä
• pikkuisen ibericokinkkua 
• timjamia

Pilko sipuli ja kesäkurpitsat. Jätä vihreisiin kuori, jos se on ohut, niin saat kauniin vihreän keiton. Myös sipulivarsien vihreä tuo väriä. Kuumenna oliiviöljyä kasarissa ja kuullota hetken aikaa sipulia ja kesäkurpitsapaloja. Ripottele päälle mantelijauhe ja lisää liemi ja kerma. Sekoittele ja anna keittopohjan kiehua noin 10-15 minuuttia, kunnes vihannekset ovat juuri kypsiä. Lisää tuoreet yrtit ja hieman suolaa ja pippuria. Käytä ainekset muutamassa erässä tehosekoittimessa tai käytä sauvasekoitinta, jotta saat tasaisen sileän keiton. Kuumenna keitto vielä kattilassa ja annostele sitä kulhoihin. Asettele pinnalle hieman ibericoa, paahdettua pekonimuruja tai vaikka paahdettuja mantelilastuja, kuten alkuperäisohjeesa. Minä laitoin vielä muutaman tipan hyvää oliiviöljyä ja tuoreita timjaminlehtiä pinnalle. 

Pidimme kovasti tästä mantelilla suurustetusta keitosta, jonka rakenne oli uudenlainen ja erittäin hyvä. Maku oli hentoinen, kuten ainesosaluettelosta voi päätelläkin. Tätä keittoa voisi tarjota hyvin hienompienkin illallisten alkuruokana. 

Tänään ehdimme katsoa 30 viimeistä kilometriä Vueltan kahdeksatta etappia. Maisemat olivat oikeastaan aika tylsiä, suoria teitä viljelysten välissä, eikä oikein mitään nähtävää. Loppukirissä toissapäivänä John Degenkolbin kiristä provosoitunut Nacer Bouhanni teki itsekin vähän rumanpuoleisen sivuttaisliikkeen maaliviivalla, mutta voittajaksi hänet tietysti nimettiin. Kilpailua johtaa Alejandro Valverde, toisena lempikolumbialaiseni Nairo Quintana ja kolmantena muuten vaan suosikkini Alberto Contador. Neljäntenä on stemmiä tuijotteleva Chris Froome. Huomenna päästään mäkisempiin maisemiin ja etappi päättyy kunnon nousuun. 

Taidetta koteihimme

Luulin jo,  ettei niitä entisaikaisia tuotekuvastoja, joista saattoi tilata pörröisiä peittoja ja ihmeitä tekeviä sukkahousuja enää olisi, mutta onpas! Työpaikkamme pikkujoulujen alla kyseisiä postin mukana tulevia lehdyköitä selataan ahkerasti, nauretaan makeasti ja tilataan mm. huhuilevia pöllöjä tai kiehtovia, soivia kukkakimppuja. 

Se mistä nuo kuvastot ovat aikoinaan jääneet mieleeni, olivat tarjolla olleet maalaustarvikkeet. Niitä mainostettiin loihevasti tähän tapaan: Säästä tuhansia markkoja maalaamalla huoneen seinätaulusi itse! Isäpuoltani lainatakseni, "Aattelepa nyt itekkin!" Mikä säästö! Ei enää kalliita ja hienoja ostomaalauksia tai Juhani Palmun teoksia, vaan otat ja maalaat seinätaulusi itse. Erityisesti minua kiehtoi ilmaisu seinätaulu. Minusta on aina kuitenkin tuntunut, ettei minussa ole taiteellisuutta pätkääkään, enkä ole ainuttakaan seinätaulua maalannut, saati ripustanut seinälleni. Luotan tässä asiassa mieluummin ammattilaisiin, kuten Rita Vargas. Hänen näyttelynsä avautuu huomenna Jyväskylässä Galleria Beckerissä. Menkää katsomaan! Niin mekin menemme!

Työ- ja muiden kiireiden vuoksi Espanja-haaste oli eilisen jäähyllä, enkä edes nähnyt kisan viimeisiä kilometrejä. Tänään on yhtä hoppuinen päivä, mutta toivoaksemme voimme avata illalla pullon espanjalaista viiniä, kerätä tarjottimelle juustoja, leikkeleitä, oliiveja ja melonia ja ensimmäistä kertaa tällä viikolla hengähtää ja jutella. Iltaa odotellessa!

Suklainen rommikakku

Aina on kakun paikka, eikö olekin? Tällä kertaa leivoin espanjalaisesta Dulces bocados-blogista löytämäni kakun, johon tuli niin suklaata kuin rommiakin. 

Suklaa-rommikakku

• 100 g pehmeää voita
• 100 g sokeria
• 200 g vehnäjauhoja
• 1/2 pussia Royal-kohotetta (arvelen 1,5 tl meikäläistä leivinjauhetta toimivan)
• 2 kananmunaa
• 70 g macadamia-pähkinöitä (käytin cashew-pähkinöitä)
• 100 g tummia suklaanappeja tai saman verran suklaalevyä pienittynä (70%:sta)
• 0,5 dl tummaa rommia

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele ja jauhota pienehkö kakkuvuoka, minä käytin pientä briossivuokaa. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää kananmuna kerrallaan koko ajan vatkaten. Sekoita leivinjauhe (minulla oli ohjeessa mainittua Royal-valmistetta, jonka google kääntää hiivaksi, mutta jonka arvelen olevan enemmän leivinjauheen tapaista, otan mielelläni vastaan lisätietoa tuosta tuotteesta) vehnäjauhoihin. Yhdistä jauhot ja rommi voi-sokeri-kananmunaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele mukaan suklaanapit tai -rouhe ja pähkinät. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista kakkua noin 30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku tulee ulos taikinasta puhtaana, kakku on kypsä.

Vueltan viides etappi ajettiin karmeassa kuumuudessa, lämpötila lähenteli 40 astetta. Reitti kulki Priego Córdobasta 180 km matkan Rondaan. Ensimmäisenä maaliin ehti John Degenkolb voittaen jo toisen etapin tässä kilpailussa. Nacer Bouhanni ei mahtunut tunkemaan Degenkolbin vieritse voittoon ja hän hieman protestoi käsimerkein maaliviivalla. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Michael Matthews.

Ei mitään järkeä - tomaattikastike

sukat kastuu!

Meille oli kinostunut tomaatteja liikaa, ei mitään järkeä. Jouduin laittamaan kompostiin muutamia haljenneita ja huonoksi menneitä ja päätin, että kunnollisille yksilöille pitää keksiä jotain pikaista käyttöä. Löysin ennalta tutusta Cogollos de Agua-blogista tomaattikastikkeen ohjeen, joten ei kun kastikehommiin heti töiden jälkeen! Minulla oli melkein kaksi kiloa tomaatteja, mutta laitan ainesmäärät alkuperäisen ohjeen mukaan.

Espanjalainen tomaattikastike

• 1 kg tomaatteja
• 1 sipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• 70 ml oliiviöljyä
• 1 tl sokeria
• 1 tl suolaa

Kuumenna öljy laakeassa kasarissa ja kuullota siinä valkosipulia ja sipulia. Lisää halkaistut tomaatit, suola ja sokeri kasariin ja sekoittele. Anna kastikkeen kiehua noin tunnin verran, tarkista välillä, etteivät tomaatit pala kasarin pohjaan kiinni ja painele tomaatteja murskaksi kauhalla. Maistele välillä ja lisää sokeria, jos kastike on liian väkevää. Painele tomaattimurska tiheän kartiosiivilän lävitse pienempään kattilaan, avita hommaa sauvasekoittimella. Hetkessä siivilään jäävät pieneksi menneet tomaatinkuoret ja kattilassa on oranssinen sileä kastike. Jos haluat, keitä sitä vielä kasaan tai purkita heti steriloimiisi purkkeihin. Kastikkeessa on hyvä ja syvä tomaatin maku. 

Minä en keittänyt omaa kastikettani enää juurikaan kokoon. Kahdesta kilosta tomaatteja tuli yksi litran purkki ja toiseen pienempään purkkiin noin pari desiä kastiketta. Vaikka se onkin oikein hyvää ja tullen käyttämään kastikkeen piakkoin, en kyllä näe viisaaksi ihan työkseen alkaa keitellä tomaattikastiketta. Sen verran hyviä tomaattituotteita on kaupoissakin saatavilla. Sitten ehkä olisi eri asia, jos tomaatteja olisi omassa kasvihuoneessa aivan tulvaksi asti. Menköön tämä kokeilu kahden tunnisteen alle: "espanjalainen" Vueltan vuoksi ja "no tulipa tehtyä" sillä tosiaan tulipa tehtyä. 

Vueltan neljäs etappi on parhaillaan menossa, mutta lähetys Eurosportilla ei ole vielä alkanut. Eilisen, kolmannen etapin voittoon ylsi Michael Matthews ja hän myös ajaa johtajan punaisessa paidassa. Neljän sekunnin päässä on Nairo Quintana. Tänään minullakin on aikaa katsoa lähetystä ja päästä kunnolla selville kisan tilanteesta.