Vuosi alkoi Passiolla

Baanan vuosikin ihan alussa

Joululoma on täälläkin onnistuneesti saatu päätökseen ja edessä ovat talviset viikot, joiden pääasiallisena sisältönä on sopeutua jälleen arkeen ja vilkastuvaan työntekoon. Aikomuksenamme on karsia huvituksia ja jopa nuukailla, sillä varastoissamme on syötävää yllinkyllin. Varastot eivät hupene kuin keskittymällä kotiruokaan ravintoloissa laukkaamisen sijaan. Samalla tulisi mahdollisesti hieman säästettyä rahaakin, sekään ei ole pahasta. Mutta kerta kiellon päälle, ennen kuin todella teimme talvipesän tontillemme, teimme viimevuotiseen tapaan pienen talvimatkan etelään. Meidän ei tarvinut pakata uimahousuja, eikä aurinkovoidetta, sillä kohteemme sijaitsi vain hieman Jyväskylästä etelään. Aloitimme matkamme ajamalla vuoden ensimmäisenä päivänä Helsinkiin.

Tarkoituksemme oli majoittua Länsisataman läheisyydessä ja toisen päivän aamuna lähteä laivalla Tallinnaan. Tarvitsimme siis ensimmäisen päivän iltaan illallispaikan. Päätös lähteä minilomaselle tapahtui juuri ennen joulua, jolloin moni ravintola oli jo pistänyt pillit pussiin ja avaisi vasta uuden vuoden jälkeen. Ovensa oli sulkenut myös lempiravintolamme Passio, mutta sen luvattiin avaavan 29.12. ja olevan auki myös 1.1. Olin varautunut siihen, että joulutauon aikana ravintola ei käsittele tulevia varauksia, joten tein myös varavarauksen erääseen toiseen ravintolaan, mutta sain kyllä samana iltana pöytävarausvahvistuksen sähköpostilla. Niinpä saatoin perua varavaraukseni ja siirtää sen takaisin to-eat-listallemme. 

Saavuimme Kalevankadulle hieman etuajassa, erittäin nälkäisinä ja toiveikkaina, että saattaisimme aloittaa ateriamme jo, vaikkei kello ollutkaan ihan sata. Ravintola oli yksi harvoja tuona iltana auki olevia ja muutamissa pöydissä jo istuikin ihmisiä aterioimassa. Me sujahdimme ikkunapöytään ja pääsimme aloittamaan vuoden ensimmäisen aterian.

Tilasimme aterian alkuun lasilliset kuohuvaa ja päätimme samantien ottaa viiden ruokalajin yllätysmenun ja niille sopivat juomat. Keittiö tervehti meitä hirvipastramilla, jonka kanssa oli lanttua kahdella tapaa, siitakesientä  ja karjalanpiirakankuorikeksi. Lanttu palautti mukavasti mieleen joulun ja annos oli herkullinen alku nälkäiselle. 

Ravintola täyttyi mukavaan tahtiin ja suurin osa asiakkaista oli ulkomaalaisia, lähinnä kadulta suoraan sisään kävelleitä illallispaikan etsijöitä. Aterian ensimmäisen ruokalajin kohdalla Passiossa vallitsi jo oikein hauska bistrotunnelma ja puheensorina. Lautasilla oli siikaa ja punaista sorbettia. 

Toisena annoksena saimme naudan kieltä ja ohrarisottoa (sitä ei kutsuttu ohratoksi). Minä olen tähän asti vältellyt kieltä ja lukenut hieman epäuskoisena muiden blogaanien kieliruokalajien ylistyksiä, mutta nyt olen kääntänyt takkini täysin. Kieli oli uskomattoman mureaa ja maukasta ja sen parina tarjottu ohra oli suloista. Ensimmäistä kertaa maistoimme myös lehtikaalisipsejä, joista tuli mieleen kuivan saunavihdan maku, vaikken kyllä tunnusta syöneeni sellaista. Pidimme valtavasti.

Illan kala-annoksessa oli kuhaa ja haukea sekä fenkolivaahtoa. En koskaan muista mitä nuo pienet vihreät nuput ovat, sanon niitä avaruuskaaliksi.

Pääruoan Jussi Hukkanen kuvaili yksinkertaisesti poroksi ja punkkukastikkeeksi ja sitä se olikin, olihan joulukin jo mennyt. Sipulit olivat parempia kuin suklaa.

Pre-dessertinä oli pikkuinen muscovadokakku mustaherukkasorbetilla, se palautti makumaailman erittäin miellyttävästi takaisin jouluun. 

Aterian päätti tuttu annos, jonka kohokkaassa oli tällä kertaa passionhedelmää. Edelleen pidimme hieman pienemmästä annoskoosta, sillä nälkä oli siirrähtänyt jo ainakin seuraavalle päivälle. Ateria oli jälleen kerran todella miellyttävä kokonaisuus, annokset kauniita ja siistejä, sopivankokoisia ja niille sovitetut juomat järkeviä kaatoja. Tällä kertaa emme saaneet yhtään Anton Bauerin viiniä, mutta nämäkin olivat Hukkasen maahantuomia ja olut hänen omatekemäänsä. 

Passiossa vallitsi koko lähes kolmetuntisen ateriamme ajan mukava, kansainvälinen tunnelma. Paikaltani näki hyvin keittiöön ja siellä ihmiset tekivät töitä hymyillen ja viihtyvännäköisinä, mikä ei ole varmaan nykyään työelämässä alalla kuin alalla mikään itsestäänselvyys.

Viiden ruokalajin ateria (+ 2 lisäannosta) juomineen kahdelta hengeltä maksoi noin 230 euroa. Teimme jo alustavan varauksen Huvilaan heinäkuulle, kun uudelleen uppoudumme oopperan maailmaan. Illallinen Passiossa oli minulle nyt kolmas ja Kammenpyörittäjälle neljäs, mikä on ennätyksemme samassa ravintolassa syömisessä. Aiemmista kokemuksistamme voi lukea Campasimpukan yläreunasta löytyvältä Valmiissa pöydissä-välilehdeltä, jonne liitän tämänkin postauksen. 

Matkaevääksi

Sana ei katoaa sanavarastostani heti, kun minulta pyydetään jotain ruokaan liittyvää (paitsi kilpailut, joihin en osallistu enää, sillä en keksi niihin koskaan mitään omaa, enkä kehtaa röyhkeästi lainata). Jokunen viikko sitten ystäväni Karmiina kysyi minulta kesken simulaation, voisinko tehdä hänen ystävänsä jäähyväisbileisiin muutaman salaatin uudenvuoden aattona. Sitä ennen hän kyllä kysyi asiallisesti oliko meillä suunnitelmia kyseiselle ajalle. Eihän meillä ollut, ei edes mitään viimetipan hosuntoja, kuten viime vuonna. Lupauduin hommaan hetken mietittyäni ja muutaman päivän kuluttua aloin kysellä vähän tilaisuuden speksejä.

Minulla ei ole mitään keittiöalan koulutusta, eikä kokemustakaan kotikokkailuja kummemmin, mutta työpaikan vapaa-ajan tilaisuuksiin olen yhdessä kollegoiden kanssa tehnyt ruokia noin 20 hengelle. Oman porukan kanssa sitä on aina vähän rennommin, eikä se ole niin kamalaa, jos joku menee totaalisesti pieleen, tai ei vain maistu. Nyt oli pelkokerrointa huomattavasti enemmän.

Vierasmäärän kerrottiin olevan noin 30 henkilöä, niin miehiä kuin naisiakin, paljon liikkuvia ihmisiä, joille ruoka maistuu. Sain itse päättää tietyn budjetin puitteissa, mitä tekisin ja koska kyse oli Amerikkaan muuttavan henkilön bileistä, ajattelin kellahtaa teemassa sinne suuntaan. Kyselin neuvoja ystävältäni sauvajyväseltä, sillä hänellä on kokemusta rapakon takana asumisesta ja hän sanoi suunnitelmieni olevan sopivia. 

Päätin koota salaattipöydän, jossa olisi tarjolla waldorfin salaattia, cole slawta ja taboullehia, joka ei Amerikkaan tietenkään viittaa, mutta on ruokaisaa ja edullista tehdä isojakin määriä. Jälkiruoaksi päätin leipoa red velvet cupcakeja. Minulla ei ollut oikein mitään käsitystä, mitä raaka-aineet 30 hengen salaattipöytään maksaisivat, mutta annettu budjetti riitti lopulta todella hyvin ja jäi ylitsekin. 

Tein ostokset eilen kahdesta kaupasta ja aloitin valmistelut eilen illalla niistä ruokalajeista, joille maustuminen olisi välttämätöntä ja ajankäytöllisesti järkevää. Jätin leipomiset tähän aamuun. Koska bileet oli tarkoitus pitää jossain muualla kuin kenenkään kotona, eikä tietoa kattauksesta ollut käytettävissäni, päätin pakata kaikki ruoat suurimpiin löytämiini foliovuokiin. Näin ei jäisi mitään kulhoja palauteltaviksi. Aivan ensimmäiseksi laitoin uuniin kaksi valmiiksi suolattua suurta kalkkunanrintaa. Paistoin ne 67 asteen sisälämpöön ja peittelin sitten folioon jäähtymään. Illemmalla leikkasin lihapalat pieniin kuutioihin. Ne sopisivat yhteen waldorfin salaatin kanssa, mutten halunnut sekoittaa niitä salaattiin, vaan sen saisivat vieraat tehdä itse. Ehkä mukana olisi kasvissyöjiäkin, joten olisi mukavampaa, ettei lihaa ollut sekoitettu suureen salaattiannokseen. 

Jatkoin hommia taboullehilla, johon käytän aina Soppaa ja silmukoita-Marjan mahtavaa ohjetta, johon tutustuin jo ensimmäisenä blogikesänä ensimmäisessä blogaanimiitissäni. Olen tehnyt tätä oivaa massaruokaa perhejuhliimmekin monta kertaa. Lisäsin ohjeeseen punaisia linssejä, sillä koitan opetella linssien käyttöä ja paketti osui silmääni (ei kirjaimellisesti) pantryn hyllyltä. Muuten noudatin alkuperäistä ohjetta. Tein couscoussalaatin suurimpaan kulhooni kilon paketista kuivaa couscousia ja annos juuri ja juuri mahtui turpoamaan astiassa. Taboullehia tuli kaikkiaan kaksi kolmen litran vuokaa aivan täyteen.

Toiseksi tein talouden suurimpaan kattilaan megalomaanisen annoksen cole slawta sauvajyväsen ohjeella, ainoastaan pähkinät jätin pois, sillä pelkään pähkinäallergiaa enemmän kuin joulupukkia lapsena. Käytin annokseen 3/4 valkokaalta, puolikkaan punakaalin ja kilon porkkanoita, sekä muutaman kevätsipulin. Silppusin kaikki Kitchen Aidin food prosessorilla raasteeksi, jota tuli kymmenen litran kattila yli puoleen väliin. Kastikkeeksi sekoitin purkillisen majoneesia ja puoli kiloa turkkilaista jogurttia ja maustoin kastikkeen sauvajyvästä totellen. Oli aikamoinen homma sekoitella kaikki ainekset kunnolla sekaisin. Maistelin slawta huolella ennen kuin jätin sen kylmään tekeytymään yön ylitse. 

Veivaa, veivaa!

Jonna teki viime keväänä ihanaa labnehia, jota minäkin matkin heti seuraaviin työpaikan kemuihin. Nyt päätin tehdä sitä suuren annoksen leivän kaveriksi. Laitoin illalla kaksi kiloa (!) turkkilaista jogurttia valumaan juustokankaaseen ja siivilään. Yön aikana jogurtti kiinteytyi huomattavasti ja kulhon pohjalla oli heraa noin puoli litraa. Epähuomiossa hulautin heran aamulla viemäriin, mutta sen olisi hyvin voinut käyttää leipätaikinan nesteeksi. Tänään viimeistelin labnehin kippaamalla sen kankaasta kulhoon ja sekoittamalla rivakasti. Jonna suolasi oman tahnansa jo valutusvaiheessa, minä vasta lopuksi. Laitoin mukaan hyviä suolakiteitä ja sekoitin kunnolla. Levitin tahnan suureen foliovuokaan ja lurittelin päälle hyvälaatuista oliiviöljyä. Myllystä hieman pippuria ja väriksi turkkilaista pul piber-mausteseosta ja pikkuisen tuoretta basilikaa. Tämä tanakka tahna sopii dipiksi kasviksille yhtä hyvin kuin leivän päällekin.

piti käyttää kaksinkertaista vuokaa, kun pienempään ei ollut kansia

Tälle aamulle jätin kaikki leipomiset ja loput salaateista. Waldorfin salaattia en ole usein tehnyt, enkä muistanut sen säilyvyyspuolta, joten ajattelin olevan viisainta tehdä se vasta viimetipassa. Tälle salaatille on ohjeita vaikka kuinka paljon, minä halusin käyttää varsiselleriä, vaikka monissa ohjeissa käytetäänkin juuriselleriä. Sen kanssa en ole oikein sinut. Käytin salaattiin kaksi nippua varsiselleriä, kaksi kiloa pink lady-omenia, rasiallisen kivettömiä vihreitä rypäleitä ja kastikkeeksi turkkilaisen jogurtin ja majoneesin sekoitusta. Mauksi vielä hieman suolaa, sokeria ja pippuria. Pähkinät pakkasin erikseen pussiin allergioiden pelossa. 

Veivaa, veivaa, osa 2!

Ennen waldorf-touhuja leivoin. Tein litran nestemäärään suuren leipätaikinan, johon tuli hienojakoisia sämpyläjauhoja ja vehnäjauhoja. Annoin  taikinan kohota kunnolla ja leivoin siitä kaksi pyöreää leipää, jotka viiltelin annospaloihin samaan tapaan kuin usein tekemäni aurinkoleivät. Paistoin leivät yhtä aikaa kiertoilmalla ja ne kohosivat komeiksi uunissa. Ennen paistamista olin öljynnyt leipien pinnat kevyesti ja sirotellut päälle seesaminsiemeniä. Pakkasin leivät jäähtyneitä paperiin ja kirjoitin päälle käytetyt ainekset. Kuvia näistä jättileivistä ei tullut otettua. 

Minun käsitykseni mukaan red velvet cake on perin amerikkalaista. En ole koskaan tehnyt sellaista. Olen vankasti sitä mieltä, että lahjattomat harjoittelevat, joten suinpäin halusin nyt kokeilla red velvetiä, mutten suuren kakun muodossa, vaan annospaloiksi sopivina cup cake-muotoisina. Olen hyvin kokematon pursottaja ja koristelija, joka kaiken lisäksi suhtautuu lievällä epäluulolla amerikkalaistyylisiin frostingeihin, mutta sellaisen nyt päätin kuitenkin laittaa kakkuihini. Luin ohjeita monesta paikasta ja katsoin jonkun Martha Stewartin opetuslapsen videonkin red velvet cup cakejen leipomisesta, mutta loppujen lopuksi otin taikinaohjeen Valion sivuilta. Tein taikinan kolminkertaisena, mutta kuorrutuksen kaksinkertaisena, koska olin ostanut tuorejuustoa liian vähän. Onneksi se ei haitannut mitään, sillä kuorrutetta jäi ylikin, en kertakaikkiaan saanut itseäni pursottamaan sitä aivan niin paljon kuin ohjeessa.

Jo ennen joulua tilasin Confetti-nettikaupasta Amerikka-teemaan sopivia sinisiä, punaisia ja valkoisia muffinivuokia ja minikokoisia Amerikan lippu-koristetikkuja. Sain ne nopeasti muutamassa päivässä, mikä ilahdutti minua kovasti! Paistoin cup caket kolmessa erässä, sillä halusin käyttää muffinivuokaa paperisten vuokien tukena ja vuoassani on vain 12 kolosta. Taikina ei onneksi mennyt odottamisesta miksikään. Kakut nousivat hyvin ja olivat sopivan kypsiä 20 minuutin paistamisen jälkeen. Nostin kuumat kakut toisiin tyhjiin paperivuokiin, erivärisiin kuin missä olin ne paistanut. Toinen paperivuoka suojaisi kakkuja kuljetuksessa. Annoin kakkujen jäähtyä kunnolla, tein kaikenlaisia muita juttuja ensin valmiiksi, sillä pursottaminen ja koristelu suorastaan pelottivat minua. 

Tein kuorrutuksen muuten ohjeen mukaan, mutta minulla oli maustamatonta Philadelphiaa tuorejuustona,  maustoin sen sitruunamehulla ja unohdin vaniljan. Hieman tutisevin käsin lapoin kuohkean kuorrutteen pursotinpussiin, johon olin laittanut isoimman tähtityllani. Olen tehnyt sillä vain pari kertaa marenkeja. Päätin heti, etten tee paksua, koko kakun pintaa peittävää kuorrutusta, koska frosting oli tosi tuhtia tavaraa. Kokeilin ylijäämäkakkuun pientä ruusukkeen tapaista kuorrutetta ja se onnistui ihan kohtuudella, joten tein sellaiset sarjatyönä kaikkiin kakkuihin. Päälle tökkäsin miniliput ja olin kakkuihin oikeastaan aika tyytyväinen. Kammenpyörittäjä löysi sopivan korkean pahvilaatikonkin, johon sain mahtumaan 35 red velvet cupcakea lippuineen päivineen.

Koska minulle jäi vähän aikaa ja tarvikkeita, tein vielä pari salaattia, joista ei riittäisi isoa annosta kaikille, lähinnä pikkulisäkkeiksi kolmen litran vuoalliset. Ensimmäiseen marinoin punasipuleita samaan tapaan kuin kesäiseen perunasalaattiin ja sekoitin marinoidut sipulit tomaattiviipaleisiin, sillä olin ostanut tomaatteja budjettirahoillani enemmän, kuin sain menemään muuten. 

Toiseksi extralisäkkeeksi tein fenkolista ja ruusukaalista lämpimän, mutta jäähtyneenä tarjottavan lisäkkeen. Suikaloin kaksi fenkolia ja kilon ruusukaalia. Haudutin ensin fenkolisuikaleita oliiviöljyssä muutamia minuutteja, että ne hieman laiskistuivat. Ropsautin niille hieman sokeria, suolaa ja pippuria. Siirsin suikaleet odottamaan kulhoon ja käytin sitten ruusukaalisuikaleet pannulla nopeasti, noin minuutin verran, että ne ihan vähän ehtivät pehmetä. Yhdistin silput ja sekoitin ne kunnolla. Tein marinadin niille oliiviöljystä, sitruunamehusta, siideriviinietikasta ja hunajasta, jonka vielä maustoin suolalla ja pippurilla. Sekoitin marinadin kasvissilppuun. Puolitin yhden suuren granaattiomenan ja taistelin siitä siemenet kulhoon ja sain runsaasti punaisia täpliä kaappien oviin ja välirosteriin. Kiva. Ripotin siemenet lisäkkeen päälle ja peittelin vuoan kannella. Tätäkin lisäkettä tuli kolmen litran vuoka täyteen. 

Karmiina oli luvannut tulla hakemaan ruoat klo 13.20, eikä hän tainnut myöhästyä puoltakaan minuuttia. Olimme pakanneet kaikki vuoat suuriin Ikean kasseihin pinoamatta niitä liikaa päällekkäin. Pelkäsin suurten vuokien painuvan kokoon, vaikka niissä olikin tukevat pahvikannet. Kansiin olin kirjoittanut kunkin ruokalajin ainekset ja etenkin sen, että ne kaikki olivat laktoosittomia. Kaikki tarvikkeet näihin ruokiin maksoivat alle 100 euroa, mikä hämmästytti minua kovasti, positiivisesti tietysti. Käytin jotain tarvikkeita omista varastoistani ja jotain ostamaani jäi hieman ylitse. 

Aikaa käytin eilen kolme tuntia ja tänään kuusi tuntia, siitä huomaa amatöörin touhuavan, vaikka minulla onkin simultaanikapasiteettia ja monta rautaa tulessa, kun kunnolla kokkaan. En osaa sanoa, oliko ruokaa sopiva määrä. Muut henkilöt hommaavat vielä bileisiin Amerikka-teemaan sopivat hot dog-tarpeet, johon minä erityisesti cole slawn ajattelin komppaamaan. Hieman oudolta tuntui lähettää "omaa ruokaa" jonnekin toisaalle tarjottavaksi, vähän jännittää ja pelottaakin, mutta toivon ruoan kuitenkin olevan sopivaa ja sopivat määrät.

Karmean hauska Fargo

Tätä miestä vastaan ei uskaltaisi kävellä edes päivävaloisalla kadulla

Ahmaisimme eilen ja toissapäivänä Fargo-sarjan kolmestaan ja maistuipa hyvältä! Emme ole pitkään aikaan katsoneet noin hyvää tv-sarjaa. Eikä sitä saattanut säästellä, vaan katsoimme kaikki 10 jaksoa niin nopeasti kuin vain ehdimme. Pidämme kyllä Fargosta elokuvanakin, mutta sarja oli vieläkin parempi. Kakkoskautta odotellen ja ykköskautta lämpimästi suositellen, jos vain pidätte vähän karmeista tv-ohjelmista, erinomaisesta näyttelemisestä ja hyytävästä talvesta!

Palovaroitin testattu - toimii!

Meillä on yleensä kahvia varastoissamme tarpeeksi. Tarpeeksi tarkoittaa noin 6-8 kiloa italialaisia paahtoja, mutta joskus sekin määrä loppuu, kun ei käy riittävän usein Italiassa. Nyt on päässyt käymään niin, että viimeistä pussia viedään. Kammenpyörittäjän kahvikaapissa oli kuitenkin monta pientä pussia raakapapuja, joita hän ei ole aikoihin kokeillut itse paahtaa. Tänään hän rupesi tuumasta toimeen ja aikoi tehdä sen ensin ulkona. Minä muistutin, että hän sai paahtimen joululahjaksi monta vuotta sitten ja varmastikin paahtoi ensimmäisen erän sisällä, koska oli talvi, kuten nytkin. 

Voi olla, että hän teki niin silloin, voi olla, että palovaroitin tuli testattua silloinkin, mutta ainakin nyt. Paahtovaiheessa ei mitään palovaroitinta ärsyttävää ollut nähtävissä, eikä haistettavissa, mutta kun paahdin täräytettiin jäähdytykselle, se pullautti kuumuuden pihalle ja mukana sauhut. Nyt tiedämme, että palovaroittimet toimivat mainiosti. Kahvinpavut pääsivät nopeasti ulos jäähtymään loppuun, eivätkä ne kärähtäneet kohtalokkaasti. Ehkä vielä tänään päästään maistamaan kupposet juuripaahdetuista pavuista. 

Jouluruokien loput uuniin

Meillä oli tänä vuonna todella sopivasti jouluruokia. Kinkku loppui jo eilen, jäljellä oli vain pieni rasiallinen murusia. Uunituoreen Aikuisen kummisetä on paistanut meille kinkun jo monena vuonna ja lopputulos oli juuri meidän makuumme, todella ylikypsäksi paistettu. 

Tänään tein jouluruokien lopuista uunipaistosta, joka menee hyvin Hävikistä herkuksi-tunnisteen alle. Minun pohjoiseen jouluperinteeseeni kuuluu lihakastike, jota kutsutaan nimellä palapaisti. Se on myös Alikersantin (joka on nyt reservin alikersantti, tuleva opiskelija) suosikkijouluruoka. Teen sitä aina isohkon annoksen, jonka jatkojalostamisen tarve tulee yleensä näin tapaninpäivän tienoilla. 

ennen uunia

Paimenenpiiras jouluiseen tapaan

• perunamuusia noin puoli litraa
• 2 kananmunaa
• 1 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 1 dl erittäin murean kinkun rippeitä pieninä muruina
• 1 iso porkkana
• voinokareita
• korppujauhoja
• 0,5 l lihakastiketta

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Valmistin pienehkön annoksen perunamuusia, johon sekoitin kaksi kananmunaa, maitoa ja kinkkusilpun, sekä suolaa ja pippuria. Perunamuusi saa olla melko vetelää velliä. Voitelin uunivuoan ja kuorin porkkanan. Otin kuorimaveitsellä porkkanasta ohuita suikaleita, jotka höyrytin kevyesti, jotta niistä tuli helposti käsiteltäviä, muttei läpikypsiä. Kaadoin kastikkeen uunivuoan pohjalle ja kumosin muusivellin päälle, tasoittelin isolla lusikalla. Kieritin porkkanasuikaleita sormeni ympäri pieniksi keriksi, joita asetin vuoan reunalle muusin pinnalle. Ripottelin päälle voinokareita ja korppujauhoja. Paistoin piirasta noin 45 minuuttia, kunnes muusin pinta oli kauniin kullanruskea. Samaan aikaa uunissa kuumeni loput lanttu- ja porkkanalaatikoista.

Postauksen loppuun liitän kuvia tämän vuotisesta jäälyhtymuodista. Kammenpyörittäjä on valmistanut monenlaisia jäämuodostelmaa tontillemme. Toivomme maltillisten pakkasten jatkuvan, tai lyhdyt palaavat edelliseen olomuotoonsa nopeasti.

Lohelle potkua

Kammenpyörittäjän lohi

• noin 500 g pala merilohta
• 2 rkl karkeaa merisuolaa
• 1 tl tanskalaista savusuolaa
• 1 tl havaijin mustaa suolaa
• 1 tl tanskalaista Halen Mön-suolaa
• 3 rkl ruokosokeria
• 1 tl turkkilaista pül biber-mausteseosta
• 2 tl Mauntekijän tervasinappia
• 1 rkl Imperia-vodkaa
• tilliä iso nippu

Kalapalasta otetaan ruodot ja leikataan näkyvät rasvareunat pois. Etsitään palalle sopiva vuoka, ei liian suuri, eikä liian pieni. Mausteista sekoitetaan tahna, alkoholiksi käy myös konjakki tai gini, tai jollei halua alkoholia laittaa, vesikin käy nesteeksi. Pääasia on, että sokeria ja suolaa tulee noin yhtä paljon kumpaakin, eikä tahnasta tule liian juoksevaa.

Vuoan pohjalle asetetaan tillisilppua ja maustetahnalla lihapuoleltaan runsaasti voiteloitu kalapala asetetaan tillipedille nahkapuoli ylöspäin. Loput maustetahnasta levitetään nahkapuolelle ja loput tillin oksat painetaan nahan päälle. Kalan päälle ja vuoan reunojen yli viritetään tuorekelmua kaksinkertaisena kerroksena. Vuokaan sopiva pieni leikkuulauta (meillä tiettyyn vuokaan sopivaksi leikattu muovinen pieni leikkuulauta) laitetaan kelmun päälle kalan painoksi ja vuoka viedään kylmään. Päälle asetetaan kaksi(foliolla päällystettyä) tiiltä tai muuta siistiä painoa. 

Kalan annetaan maustua kaksi vuorokautta, jonka jälkeen kalapala kaivetaan esille, huuhdotaan pinnaltaan puhtaaksi, kuivataan talouspaperilla ja leikataan ohuiksi viipaleiksi. Tällä kertaa kalaan tuli sopiva tiivis rakenne, josta pidämme ja intensiivinen maku. Maustetahnan kanssa voi käyttää mielikuvitusta ja kokeilla mieleisiään mausteita. 

Pihassamme on nyt vilkasta lentoliikennettä, kun linnut käyvät syömässä kukin laji mieluisiaan siemeniä tai nakuttelemassa talipalloja. Tänään pihassa piipahti harvinaisempikin laji, harmaapäätikka yhtä aikaa tavallisemman käpytikan kanssa. Annoimme nimen pihassamme päivittäin käyvälle fasaanille, kutsumme sitä nykyään Paistiksi. Se piipahtaa aika kellontarkasti yhdentoista ja kahdentoista välillä ja pasteerailee puolisen tuntia pitkin tonttia. Jos lintuja onkin useampia, jotka käyvät yksitellen, ei haitanne, vaikka kutsummekin niitä kaikkia Paistiksi.

Bachin Jouluoratorion lempibiisini myötä toivotamme kaikille hyvää joulua

Kanaviillokki

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Sain joitakin aikoja sitten yhteydenoton Familia-nimisestä yrityksestä, joka tuo maahan ja myy erilaisia lihatuotteita niin yksityisille kuluttajille kuin yrityksillekin. Vaikka meillä pakastimet ovatkin lähes ääriään myöten täynnä ruokaa, näytepaketille oli tilaa ja sellaisen sainkin kylmäautolla suoraan kotiovelle toimitettuna. Kaikki tuotteet olivat umpijäässä ja sijoittelin ne eri pakastimiin odottamaan käyttöä.  

Tänään kokeilussa oli ranskalainen luomukananpoika, jolla oli painoa 1370 g. Otin sen sulamaan eilen ja päätin kokeilla erästä keittiöpeikoistani, kanaviillokkia. Olen syönyt sitä edellisen kerran varmaan lukiossa, siitä on siis jo useampi vuosi. En ole koskaan yrittänytkään valmistaa sitä itse, mielessä väikkyvät muistikuvat liisterimäisestä, valjusta kastikkeesta ja sitkaista lintupaloista. Käymieni koulujen keittiöiden ruoat olivat keskimäärin oikein asiallisia ja ennenkaikkea sen aikaiseen ruokakokemukseeni sopivia. Se oli sitä aikaa, jolloin lasagnekaan ei ollut vielä tehnyt tietään laitoskeittiöihin. Vaikken pitänyt koulun kanaviillokista, söin sitä kiltisti kuten muitakin tarjottuja ruokia. 

Joulukuun alussa sauvajyvänen oli tehnyt kanaviillokkia ja ajattelin heti, että tuota ohjetta kokeilen, kun luomukananpoikakin köllötteli pakastimessamme. Ohje oli simppeli ja samalla saisin talteen oikeaa kanalientä, joka on oiva pohja moneen ruokaan. Minusta oli hauska lukea, kuinka hän kertoi kanaviillokin olevan niitä helppoja ja tuttuja ruokia, joita tulee tehtyä usein. Toisen tuttu voi olla toisen keittiöpeikko. 

Kanaviillokki (eikä yhtään pelottanut)

Kanankeittoon

• kananpoika (1370 g luomuinen, ranskalainen, saatu)
• vettä
• 1 porkkana
• 1 sipuli
• 2 laakerinlehteä (minulla ei ollut currynlehtiä, kuten alkuperäisohjeessa)
• 10-15 mustapippuria (minulle ei ole myöskään kokonaisia valkopippureita, kuten alkuperäisohjeessa)
• 1 rkl merisuolaa

Kastike

• keitetyn kanan lihat
• 4-5 dl lientä
• 1-2 dl kermaa
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 1 tl curryjauhetta
• (suolaa ja jauhettua valkopippuria)

Laita paperilla kuivattu, sulatettu kananpoika kattilaan ja kaada päälle kylmää vettä niin paljon, että poika peittyy. Lisää kattilaan pippurit, laakerinlehdet ja suola. Pilko kuorittu sipuli ja porkkana ja lisää nekin kattilaan. Keitä kananpoikaa noin puolitoista tuntia, kuori mahdollista kertyvää vaahtoa pois veden pinnalta. Kun kananpoika on kypsä, nosta se valumaan lautaselle ja siivilöi liemi. Ota lientä talteen puolisen litraa. 

Anna kananpojan jäähtyä sen aikaa, että saatat irrotella lihat. Kerää ne puhtaaseen kattilaan tai jos teet ruoan loppuun vasta seuraavana päivänä, säilö ne tiiviseen rasiaan ja laita jääkaappiin. Kun on aika valmistaa ruoka loppuun, kaada säästämääsi lientä kattilaan lihojen päälle ja anna liemen kuumentua kiehuvaksi. Laita vehnäjauhot tiiviisti suljettavaan rasiaan yhdessä kerman kanssa ja ravistele purkkia rivakasti saadaksesi tasaisen suurusteen, voit halutessasi lisätä mukaan hieman lientäkin. Kaada suuruste kiehuvaan liemeen ja sekoittele kastike tasaiseksi. Mausta kastike currylla ja tarvittaessa vielä suolalla ja pippuria ja  anna sen kiehua vielä kymmenisen minuuttia. Tarjoa keitetyn riisin kanssa. Minun kastikkeestani tuli melko sakeaa ja loivensin sitä parilla lisäkauhalliselta lientä.

Kananrunkoa keittelin vielä lisää liemeksi, lisäsin vettä kattilaan liemenlopun kaveriksi, kananroippeet kunnolla peittävästi. Kaadoin mukaan pari desiä kuivaa valkoviiniä, pari porkkanaa ja valkosipulinkynttä. Keittelin liemipohjaa parisen tuntia, siivilöin sen ja annoin jäähtyä ulkona peitettynä. Kuorin liemen pinnalle nousseen rasvan pois ja pakkasin liemen puolen litran pakasterasioihin. Merkitsin liemipurkit tarralla, johon kirjoitin sukkelasti kotkot. Lientä tuli 3 litraa. 

Familia

Kiitos Familialle saamastamme ranskalaisesta luomukananpojasta, saimme siitä riisin ja mustaherukkahyytelön kanssa hyvän aterian neljälle hengelle ja kanaviillokki siirtyi pysyvästi pois epäilyttävien ruokien listalta. Kokeilemista odottavat vielä pieni kengurupalanen, vasikan t-luupihvi, ibericopossun niska, karitsan potka ja paahtokare. Ibericopossunposket käytin jo pari viikkoa sitten, mutta siitä kerrasta ei jäänyt kuvallista materiaalia pienen kämmellyksen johdosta. Sen voin sanoa, että isohkot tummalihaiset possupalat antautuvat 14 tunnin haudutuspatakäsittelyssä niin täydellisesti, ettei laiskuuteni kalvojen poistamisessa näkynyt missään. 

Viimeaikojen tärkeä puhe kotimaisen lihatuotannon suosimisesta kyllä kolkuttaa mielessäni, enkä näekään tarpeelliseksi lisätä kengurua tai strutsia osaksi arkiruokavaliotamme. Uuden kokeileminen on kuitenkin kiinnostavaa ja sen vuoksi en vastustanut kiusausta tämän tarjouksen kohdalla. 

Tuunataan taas taatelikakkua

Blogin jokaisena joulunalusaikana olen postannut taatelikakkuohjeen, ensimmäisenä vuonna tein sen aivan perinteisimmän, Ruutukokin kakun. Toisella kerralla lisäsin kakkuun hieman suklaata, vaikka epäröinkin saako niin mennä tekemään. Kolmannella kerralla tein kakkua ystäväni sauvajyväsen sisarelta peräisin olevalla ohjeella. Kaikki kakut olivat hyviä ja onnistuneita. Tänä vuonna halusin taas leipoa taatelikakkua ja tietysti tuunata kakkua taas. Suklaa tuntui sopivan taatelin makuun hyvin, mutta kaipasin hieman syvempää makua. Kahvi kuuluu meidän suosikkimakuihimme ja tällä kertaa käytinkin nesteenä veden sijasta espressoa. 

Kahvia ja suklaata taatelikakussa

• 20 pehmeää tuoretta taatelia
• 2 dl sokeria
• 2 dl espressoa 
• 1 dl vettä
• 200 g voita
• 2 kananmunaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 100 g tummaa suklaata

Ota taateleista kivet pois (jos käytät sellaista tiivistä taatelipalikkaa, katso tarkasti, että saat kaiken sellofaanikääreen irti ja pilko palikka niin pieniksi paloiksi, että voit olla varma, ettei kivenpaloja ole mukana). Mittaa sokeri kattilaan ja lisää sinne taatelit, kahvi ja vesi. Keitä seosta sen aikaa, että taatelit sulavat soseeksi, se vie noin puolisen tuntia. Lisää mukaan voi, suklaa ja vaniljauute. Sekoita seos tasaiseksi ja anna sen jäähtyä noin vartin verran. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja ota esille rengasvuoka tai pitkänmallinen vuoka, jos enemmän tykkäät sellaisesta. Jos kyseessä on silikonivuoka, sitä ei tarvitse käsitellä, mutta muut vuoat kannattaa voidella runsaskätisesti ja jauhottaa. Minä tykkään eniten jauhottaa vain vehnäjauholla, sillä en pidä korppujauhon tekemästä karkeasta pinnasta kakuissa. Suklaakakkujen kohdalla myös kaakaolla jauhotettu vuoka toimii. 

Kun taatelisose on jäähtynyt jonkun verran, sekoita mukaan kananmunat ja jauhot, joissa on jo mukana sooda ja leivinjauhe. Kunhan kattilasi ei ole ihan pieni, taikinan mahtuu sekoittamaan kattilassa, eikä sinulle tule ylimääräistä tiskiä. Taikina on suklaan vuoksi juoksevampaa, kuin tavallisessa taatelikakkutaikinassa, mutta älä ole moksiskaan. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla noin tunnin verran. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kun tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Koita olla minua kärsivällisempi ja anna kakun jäähtyä vuoassa noin puoli tuntia, ennen kuin kumoat sen.

Kakun taatelisoseen keittelemiseen käytin Mastermarkilta saamaani pientä Swiss Diamond-kasaria, joka sopii erinomaisesti puurojen keittämiseen. Myös tähän sosehommaan kasari oli juuri passeli. Kaikkiin maitopohjaisiin keittelyihin tämä soma kasari on ihan omiaan.