Nyt se on nähty, liikaa ulkojuustoa

Olen käyttänyt puff pastrya nyt monta kertaa, se on vaan tosi kätevää. Kokeilin tehdä pieniä suupaloja erilaisin maustein ja niistä tuli kyllä hyviä! Paitsi, että nyt on nähty sekin, että ulkojuustoa voi olla liikaa, jopa Antti myönsi sen. Olen oikein tyytyväinen hänen myönnökseensä. Harmi, etten saanut sitä tallennettua. Näitä voisi ehkä kutsua cocktail-paloiksi, mutta me maistelimme niitä aamiaisella syystä, että olin nypertänyt ne aamusta varhain. Ohjeen otin täältä ja soveltelin sitä mielin määrin. 

Cocktail-palat

• 1 rulla puff pastrya
• sipuliconfitia
• viikunahilloa
• gorgonzolaa
• camembertia
• 1 kananmuna (+1 kananmuna lattialle pudotettavaksi)

Kuumenna uuni kiertoilmalla 180 asteeseen ja levitä taikina rullalta auki. Ota muotilla siitä pyörylöitä ja pistele niihin haarukalla reikiä (tai kuten minä, kalapiikillä). Sipaise reunoille hieman kananmunaa ja levitä keskelle pikkuisen haluamiasi päällisiä. Minä laitoin muutamaan vain sipuliconfitia, se on sellaista ylihyvää sipulihommelia, jonka Antti toi Annan kaupasta joku aika sitten. Sitä voisi  melkein laittaa jäätelönkin päälle. Taidan kokeillakin sitä. 

Muutamaan laitoin paksua viikunahilloa ja kokeilin paria myös juuston kanssa. Kahteen laitoin ihan pienen nokareen gorgonzola piccantea ja kahteen camembertia. 

Paista pyörylät kauniin ruskeiksi, noin 9-10 minuuttia. Tämä taikina on niin ohutta, että se kypsyy torttutaikinalevyä nopeammin. Paistoin myös pikkuiset pyörylöitten väliin jääneet palaset ja niistä tuli hauskoja rapeita suupaloja. Tein aamiaiselle minikokoiset munakokkelit ja laitoin pari pientä paistettua tyynyä samalla lautaselle. 

Maistelimme joka laatua ja paras on pelkällä sipulilla maustettu, toisena oli oikein hyvä camembert, mutta viikuna yhdistettynä gorgonzolaan oli aivan liian voimakas makupari. Minä tiesin sen ihan itsekin, ihan etukäteen, mutta jopa Antti sanoi, että nyt on liian heviä. 

Tour de Francen ensimmäinen lepopäivä oli eilen ja tänään oli vuorossa toisen jakson ensimmäinen osuus, 10. etappi. Vuorossa oli tasamaan etappi, jolla oli mittaa 178 km. Kahden miehen pitkä irtiotto ajettiin kiinni viimeisillä kilometreillä ja massakirin voitti ihmeellisen vahva Marcel Kittel, joka voitti jo neljännen etapin tässä kisassa. Yhteiskilpailua johtaa kukapa muukaan kuin Chris Froome. 

Kesän loppu – ei sentään kesän

Kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän Kesä

Jyväskylän Kesä on meidän osaltamme nyt taputeltu. Kovin moniin tapahtumiin emme ehtineet työkiireitten takia, mutta kaikki minne kerkesimme, olivat hyviä ja mieleenjääviä. Tänä iltana olimme Taulumäen kirkossa kuuntelemassa Iiro Rantalan ja sveitsiläisen nuoriso-orkesterin Il Mosaicon konserttia. Emme olleet aikaisemmin kuulleet Rantalaa livenä, hänen karismansa riitti täyttämään suuren kirkon ja nuoret soittajat Keski-Euroopasta olivat aivan loistavia. 

Aluksi kuulimme Mozartia, Pianokonsertto numero 21 C-duurin ja sen jälkeen Rantalan omia sävellyksiä. En osaa sanoa kumpi osa konserttia minua miellytti enemmän, taidan sanoa, että eniten pidin taas kaikesta. 

Kiitos Jyväskylän Kesä, kiitos Riikka, oli ilo päästä osallistumaan tapahtumiin nyt jo toisen kerran!

Ranskalaista rakuunaa ja sahanterää

Minulla oli tänään vapaapäivä, emmekä aikoneet singahtaa mihinkään Jyväskylän Kesän tapahtumistakaan. Edessä on taas kiireinen työviikko, joten urakoin hieman ranskalaisia ruokalajeja valmiiksi niille päiville, jolloin en mahdollisesti ehtisi kokata mitään. Jaan päivällisen osuuksia eri päivien postauksiin. Ohjeen päivällisen pääruokaan sovellettuna otin täältä.

Rakuunakanaa 2+2:lle

• 500 g broilerin sisäfileitä
• pari pientä uuden sadon punasipulia
• 1 rkl voita
•  1 rkl oliiviöljyä
• 2 dl kanalientä
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl kermaa
• kuivattuja valkosipulilastuja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ranskalaista rakuunaa

Kuumensin pannua ja sillä voita ja oliiviöljyä. Paistoin broileripaloja pari minuuttia puoleltaan ja nostin palat lautaselle. Kuullotin silputtua sipulia hetkisen ja lisäsin mukaan valkosipulilastut. Kaadoin pannulle kanaliemen ja viinin ja nostin seoksen kiehumaan. Asettelin broilerinpalat kastikkeeseen, ripotin päälle suolaa ja pippuria sekä hieman tuoretta rakuunaa, laitoin kannen pannun päälle ja jätin lihan kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi (alkuperäisohjeessa käytetään rintafileitä, joitten kypsyminen vie kauemmin). 

Nostin taas broileripalat lautaselle ja keitin kastiketta kasaan niin, että sitä oli jäljellä noin puolet. Lisäsin pannulle kerman, lisäsin vielä rakuunaa ja sekoitin hyvin, annoin kastikkeen taas kiehua hetkisen niin, että se paksuuntui. Nostin broilerit takaisin kastikkeeseen uudelleen lämpenemään. Söimme rakuunakanaa pastan kanssa ja lisänä oli minttuinen jogurtti-kurkkusalaatti. Siitä tulee oma postauksensa myöhemmin. Tästä riittää meille huomiselle Tourin lepopäivän päivällisellekin.

Tämän päivän Tour de Francen etappi on profiililtaan oikea sahanterä. 180 kilometrin verran nousuja ja laskuja, siitä sitä on työpäivää näillä ammattilaisilla. Eilen emme ehtineet katsoa kilpailua, mutta erinomaisilta Tourin virallisilta sivuilta sain vakoiltua, että kisa on tavanomaisessa suvantovaiheessa kokonaiskilpailun osalta, Chris Froome johtaa ja muut tulevat perässä. En voi olla hieman tuntematta pitkästystä, mutta minkä sille voi, että hän on niin hyvä? Alberto uuvahti aivan, jäi jo paljon jälkeen, eikä Nairokaan pystynyt pysymään Froomen kannoilla.

Aivan hirveä ulosajokin sattui, Richie Porte meni ympäri todella karmean näköisesti ja hänen päälleen ajoi joku toinen. Ei noita voi katsoa tuntematta fyysistä kipua.

Loppukiri oli jännittävä ja Rigoberto Uranin pyörän tekninen ongelma vaikeutti hänen ajoansa, mutta siitä huolimatta hän sai taisteltua itsensä ykköseksi. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Chris Froome. Nairo pysyi vielä kympin sakissa, mutta Alberto putosi paljon. Nyyh.

EDIT: Erittäin tärkeä huomio: Rigoberto on leikkauttanut pois kauhean takatukkansa! Kiitos! Kiitos!

On muuten ollut hienoa, että tänä vuonna kaikki Eurosportin lähetykset ovat olleet pitkiä. Yleensä 1-2 etappia on näytetty alusta asti, nyt kaikki! Ilmeisesti ei ole juuri menossa muita tärkeitä urheilutapahtumia, kuten pallonpotkiskelua tai mailoilla huitelua. Hienosti Peter Selin on jaksanut puhua, sillä aikamoisia maratoneja nuo yli viiden tunnin lähetykset ovat päivittäin. Tällä viikolla hänellä on ollut juttuseurana Jussi Veikkanen, jonka puhetta on todella miellyttävä kuunnella niin äänen kuin asian puolesta.

Punkkarityttö ja Aikuinen Nainen

Kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän Kesä

Paras tapa pitkästyttää ihmisiä on aloittaa tarina sanoilla silloin kun minä olin nuori. Nykyään tarina voi muodostua melko pitkäksikin, kun nuoruudesta on jo tovi. Vältän mahdollisuuksien mukaan kyseistä fraasia , mutta eilen oli ihan pakko hieman muistella nuoruutta, kun Yari & Se Tuntematon Numero astui Jyväskylän Kesän Teltan lavalle. Eikä muistissani ole vielä vikaa, hyvin alkoi tossunkärki vipattaa, kun punk ryhtyi raikaamaan. Olen joskus moittinut nuoruutemme suosikkiartisteja loireilusta, mutta nyt ei tarvinut, sillä Yari oli cool as hell. 

Yleisöä olisi voinut olla teltassa enemmänkin, olihan ilta kaunis ja kesäinen, mikä ei ole lainkaan itsestään selvää tänä outona Suomen heinäkuuna vaihtelevine keleineen. Aitoon punktyyliin setti oli juuri ja juuri tunnin mittainen ja kinumalla saimme kaksi lisäbiisiä. Oli kyllä hauska katsoa ikäistemme ihmisten pogoilua lavan edessä. 

Punkmuistelot saivat minut sen verran hyvälle tuulelle, että ehdotin lipun hankkimista teltan seuraavallekin keikalle. Antin kaulassa roikkui kuvauspassi, jolla hän pääsee Kesän kaikille telttakeikoille, mutta minä marssin lippujonoon ostamaan oman läpyskäni Paula Koivuniemen keikalle. Tämän osuuden kulttuuriperjantaista kustansin siis aivan itse, eikä tuntunut missään!

Eipä ollut teltta täynnä silloinkaan, kun suomalaisen iskelmän grand old lady, Paula Koivuniemi astui lavalle puoli kymmeneltä. Viime vuosina Paula on keikkaillut ahkerasti Suomen festarikesässä, mutta on nyt jättänyt massatapahtumat. Omien sanojensa mukaan Suomipopit ja vastaavat on nyt nähty ja laulettu. Ääntä tällä mahtavalla artistilla kyllä riittää ja Rakkaudesta-konsertti esitteli hyvän valikoiman kotimaista hempeilymusiikkia parhaimmillaan. 

Ai että minua harmitti viereisen pöydän naisporukan kälätys koko konsertin ajan. Ei siinä mitään, jos ollaan kerran kesässä lähdetty vähän tyttöjen kesken istumaan iltaa ja parantamaan maailmaa, mutta pakkoko sitä on pälpättää kuin baarissa? Nyt oltiin kuitenkin konsertissa. Lavalla oli Paulan tavanomaisen bändin lisäksi mahtava sellokvartetti, joka toi sointiin sellaista syvyyttä, että Aikuinen Nainen kuulosti vielä entistäkin paremmalta. 

Jyväskylän Kesä sai nauttia kauniista säästä perjantaina ja meno jatkuu tänäänkin monin erilaisin tapahtumin. Jollei iltamme olisi jo varattu muuhun, olisin mielelläni mennyt Carmen-konserttiin tai kuuntelemaan Semmareita. Maanantaina ehdimme vielä osallistumaan yhteen Kesän tapahtumista, kun Jugendorchester "Il Mosaico" & Iiro Rantala esiintyvät Taulumäen kirkossa. 

Ikävä kyllä Tour de Francelle ei jää tänään aikaa, mutta huomenna palautamme itsemme ruotuun siltäkin osin.

Ei loma, mutta sentään aurinkoinen perjantai

Kaupallinen yhteistyö, Solera

Tänään emme ehdi katsoa Tour de Francea pientä hetkeä enempää, sillä Jyväskylän Kesä kutsuu. Ennen illan konserttia ehdimme kuitenkin koota lautaselle juustoja ja muita herkkuja pieneksi päivällisen korvikkeeksi. Juustojen kanssa avasimme Soleralta saamamme punaviinin, Bœuf Bourguignonin. Viini oli Ranskasta ja pari juustoistakin! Olin rohkea, riippumaton nainen ja maistoin ulkojuustoa ja pystyn sanomaan, ettei se ollut pahaa. Viini oli hyvää. Ole kiltti äläkä suurin surminkaan kommentoi viiniä, ettei minun tarvitse poistaa kommenttia.

Muistatko vannikkeet?

Vol au vent on voitaikinasta näperretty pieni kori, jonka voi täyttää suolaisella tai makealla täytteellä. Enpä ollut koskaan aikaisemmin tehnyt näitä suomeksi vannikkeiksi kutsuttuja leivonnaisia, mutta muistan syöneeni niitä joskus 70-luvulla. Tämän päivän ranskalaispanostukseksi vannikkeet käyvät oikein hyvin. 

6 mascarpone-mansikkatäytteistä vannikketta

• 1 rulla puff pastrya
• 1 kananmuna
• 1 dl kermaa
• 1 rkl mascarponea
• 1 rkl sokeria
• 1 tl tomusokeria
• pieniä mintunlehtiä

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla ja 200 asteeseen, jos et käytä kiertoilmaa. Levitä taikina rullalta avoimeksi ja ota siitä pyöreällä stanssilla kiekkoja niin monta kuin levystä tulee. Laita kuusi pyörylää leivinpaperille. Jaa loput pyörylät kuudella, niin, että jokaiselle pohjapalalle tulee yhtä monta reunapalaa. Ota pienemmällä stanssilla muista, paitsi pohjapaloista keskus pois, eli tee niistä rinkuloita. 

Voitele pohjapalat kananmunalla ja aseta kullekin palalle yksi reunarinkula kerrallaan, voitele nekin ja lisää toinen rinkula päälle. Näin kasaa pohjien päälle niin monta kerrosta reunoja, kuin niitä riittää. Minulla tuli jokaisen pohjan päälle kolme rinkulaa. Voitele päällimmäinenkin.

Paista vannikkeita noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat kohonneet ja reunat ovat kauniin kullanruskeat. Ota ne uunista ja paina heti pienellä nuolijalla tai vastaavalla pohjaa matalammaksi, jos se on noussut koholle. Näin saat tilaa täytteelle.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita mukaan mascarpone ja sokeria makusi mukaan. Pursota mascarponekermaa vannikkeiden kolosiin ja aseta pinnalle viipaleiksi leikattu mansikka. Koristele tomusokerilla ja pienillä mintunlehdillä. 

Minä paistoin myös pikkuruiset keskuskiekot kolmen palan pinoissa ja ne kellahtivat kumoon paistuessaan. Tein niistä mikroskooppisen pieniä leivoksia, jotka olivat suupalan kokoisia.

Tour de Francen tilanne eilen muuttui sen verran, että Chris Froome otti johtopaikan joukkuetoveriltaan, Geraint Thomasilta. Muuten en tiedä eilisen etapin loppuvaiheita, sillä olimme Jyväskylän Kesän avajaiskonsertissa kuuntelemassa The Real Groupia, mutta sen tiedän, että Alberto Contador ja Nairo Quintana ovat kivunneet tuloslistalla tavanomaisemmille paikoille kymmenen parhaan sakkiin. 

Tänään oli jälleen massakiripäivä ja kuudennen etapin voitti Marcel Kittel, jo toisen tällä Tourilla. Kokonaiskilpailussa Chris Froome on keltaisessa kahdentoista sekunnin etumatkalla toisena olevaan Thomasiin. Huomenna on jo seitsemäs etappi ja profiilikuva lupailee tasaisempaa etappia, mutta matkaa piisaa, taas yli 200 km. 

Jyväskylän Kesän avajaiskonsertti – The Real Group

Kuva luvalla lainattu Jyväskylän Kesän kuvapankista

Kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän Kesä

Tänä vuonna kaupunkifestivaali Jyväskylän Kesä ei osu samalle viikolle kuin Suomipop-festari, mikä on hyvä juttu ja toivoaksemme sääkin suosii tapahtumaa viime vuotista paremmin. Silloin moni katutapahtuma jouduttiin siirtämään sisätiloihin sateen vuoksi, mutta nyt sääennusteen mukaan näyttäisi paremmalta ainakin perjantaista alkaen. 

Aloitimme kulttuuriviikon avauskonsertilla, joka tällä kertaa järjestettiin Paviljongissa ja lavalle nousi The Real Group, ruotsalainen a capella-yhtye. Linkin takaa löytyy juttu yhtyeen toukokuisesta Helsingin keikasta. Olen pitkään ollut a capella-musiikin ystävä, mutta The Real Groupia en ollut aiemmin kuullut. 

Kiireisen aikataulun vuoksi en ollut ehtinyt hakea lippupakettejamme etukäteen, vaan ne oli toimitettu Paviljongin infoon valmiiksi. Kiitos siitä! Meille oli varatut paikat suuren katsomon vasemmasta alalaidasta, aika sivulta, mutta kyllä sieltä hyvin kuuli. Oli ilo nähdä, että avajaiskonserttia varten  oli avattu kaikki katsomon osat ja väkeä oli paikalla runsaasti.

Muutamien avauspuheenvuorojen jälkeen The Real Group asteli lavalla, viisi laulajaa, joista kolme oli ruotsalaisia, yksi tanskalainen ja yksi latvialainen. Konsertti koostui aika erilaisista kappaleista, joista tosin suuri osa oli yhtyeen jäsenten omaa tuotantoa. Monikaan kappale ei ollut minulle lainkaan tuttu ja myönnän innostuvani enemmän a capella-esityksistä, kun tunnen kappaleen ennalta. Mutta komeasti yhtye soi ja konsertti oli todella nautittava. Harmillista kyllä, työvuoron alku hönki niskaan, joten meidän oli livistettävä ensimmäisen encoren jälkeen. Toisen olivat vielä laulaneet ennen kuin kokonaan poistuivat lavalta.

Pidin myös välispiikeistä, iltaan ei kuulunut pönötys, muttei  myöskään liian suuri kosiskelevuus. Spiikit ovat silloin hyviä, kun niiden ei vielä toivo loppuvan. Kappaleista eniten pidin tietysti county-kappaleesta, jonka aiheena oli kanelipulla.

Kuva luvalla lainattu Jyväskylän Kesän kuvapankista

Ankanrintaa jälleen

Kun otin sulamaan ankanrintoja lauantaista ankkasalaattia varten, en lukenut pakkauksia ollenkaan tarkasti, enkä huomannut, että otin sulamaan kahden ankanrinnan sijasta neljä. Salaattiateriaani kaksi ankanrintaa oli aivan riittävästi, jopa vähän liikaa, joten oli sentään onni, etten ehtinyt avata toistakin vakuumipakkausta. Sunnuntaina viritin ankanrinnat valmistumaan itsestään sillä välin, kun olin töissä. 

Olen melko varma, että olen aikaisemminkin laittanut ankan rintapaloja confitiin, mutta en löytänyt siitä merkintöjä blogissa. Koivethan yleensä ovat ne osa ankkaa, jotka upotetaan rasvaan tai öljyyn, mutta yhtä hyvin se käy rintapaloillekin. Tällä kertaa minulla ei ollut oikeaa ankanrasvaa, vaan käytin tavallista kasviöljyä ja hyvin sekin toimi. Tärkeintä oli saada aikaan ranskalainen ruokalaji mahdollisimman vähällä vaivalla ja vielä silloin, kun en itse ehdi olla keittiössä pientä alkuvalmisteluaikaa enempää. 

Ankanrintaa confit-menetelmällä haudutuspadassa

• 2 ankanrintaa nahkoineen päivineen
• kasviöljyä niin paljon, että palat peittyvät
• suolaa ja pippuria
• muutama hieman nahistunut uuden sadon punasipuli
• rosmariinia
• timjamia
• ranskalaista rakuunaa 
• valkosipulilastuja

Taputtelin ankanrinnat kuiviksi talouspaperilla ja hieroin niiden pintaan suolaa ja pippuria. Kaadoin haudutuspataan kasviöljyä ensin lorauksen ja nostin sitten lihapalat padan pohjalle. Näin sen takia, etteivät ne takerru ensin kuivalle pohjalle. Ripottelin pataan sipuleita, valkosipulilastuja ja yrttejä ja kaadoin lisää öljyä sen verran, että ankanpalat olivat uppeluksissa. Öljyä meni kuin noin 0,75 litraa. 

Laitoin padan low asetukselle ja jätin sen töihin oman työvuoroni ajaksi. Kun palasin töistä, kurkistin pataan. Hyvinhän siellä sujui. Nostin ankanrinnat lautaselle hieman valumaan ja mietin, mitä tekisin nahkapuolelle. Ei niille tarvinut tehdä yhtään mitään,  olivat rapeutuneet aivan mainiosti öljyssä. Ankanrinnat olivat haudutuspadassa low-asetuksella kaikkiaan vähän yli viisi tuntia. Öljy täytyi kierrättää, sillä siinä oli sen verran mausteita ja muita hökeitä, ettei sitä olisi voinut siivilöitynäkään käyttää enää  esimerkiksi friteeraamiseen.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataa koskettavat postaukset. 

Tour de Francen viides etappi tosiaan alkoi ilman Mark Cavendishia, joka loukkaantui eilisessä loppukirikolarissa. Tapahtumien vuoksi myöskään Peter Sagan ei jatka kisassa. Tämänpäiväinen etappi on ensimmäinen oikea vuorietappi, jossa nousuja ja laskuja riittää. Etappi tulee päättymään rankkaan nousuun. Emme ole illalla kotona katsomassa etappia, vaan sen loppuvaiheet menevät talleenteelle.