Marsalakanaa haudutuspadassa

Tästä alkaa hyvä lauantai, pöytä on katettu, esiliina ja keittiöpyyhkeet otettu esille.

Viime lauantai oli hieno keittiöpäivä. Rakastan niitä päiviä, jolloin ehdin tehdä monta ruokalajia ja pääsemme vielä syömäänkin ne lähes sulavan peräkkäin ja lämpiminä. Alkuruokana meillä oli romanesco-kaalista tehtyä ilmavaa sosekeittoa ja pääruokana veriappelsiinirisottoa yhdessä marsalakanan kanssa. Keiton ja risoton postasin jo aikaisemmin, samoin jälkiruokana olleet runebergintortut. Nyt on vuorossa maukas marsalakana.  

Ohjeen marsalakanaan, joka tietysti oli broileria, otin tästä minulle aiemmin vieraasta blogista, Dinner at the Zoo. Aavistuksen soveltelin, osin raaka-aineiden suhteen ja hieman tekotavankin. Annoksesta riitti hyvin kahdelle ja vielä tuli yksi työlounaskin. 

Marsalakana haudutuspadassa

• 3 kevätsipulia 
• 3 broilerin rintafilettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 2 dl kanalientä
• 1 dl Marsalaa
• pieniä kuivattuja sieniä (herkkusienet olivatkin ehtineet mennä huonoiksi)

Lähdeohjeessa oli käytetty myös kermaa ja maissitärkkelystä kastikkeen tekemiseksi, mutta meillä broileri tuli tarjolle risoton kanssa, jota en halunnut valella kastikkeella. 

Laitoin pienemmän Crock Pot-padoistani lämpenemään ja pyöräytin padan sisäpintaan hieman oliiviöljyä ja asettelin pohjalle kolme napakkavartista kevätsipulia. Kuivasin broilerifileet ja suolasin ja pippuroin niiden pinnat. Kuumensin pannulla voita ja öljyä ja paistoin fileiden pinnat kevyesti. Nostin palaset pataan, lisäsin sinne valkosipulimurskan ja kaadoin päälle kanaliemen ja Marsalan. Tässä vaiheessa mukaan olisivat tulleet herkkusienet viipaleina, mutta aiemmin ostamani sienet olivat ehtineet mennä pilalle. Niinpä otin kuivakaapista muutaman kuivatun sienen, joita liotin hetken kiehuvassa vedessä ennen kuin lisäsin ne haudutuspataan muiden ainesten kanssa. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin hommiin. 

Iltapäivällä kun oli aika syödä pääruoka, nostin vain liemessä aivan mahtavan mureaksi hautuneet broileripalat risoton päälle. Liha oli kypsynyt noin 5 tuntia, siinä vaiheessa veitsi oli jo tarpeeton. Marsala toi mukavaa lempeää makeutta ruokaan. Sievemmät sienet olisivat kyllä olleet kivat. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postaukseni. 

Runebergille huikkaa

CampaSimpukassa ei ole ollut yhtään postausta runebergintortuista. Tämän voisi sanoa olleen jopa keittiöpeikko, joka kävi viimein pyydykseen lauantaina. Minulla oli silloin todella hyvä keittiöpäivä, pääsin aamulla vapaalle ja tunnetusti olen parhaimmillani juuri yövuorojen välissä ja etenkin jälkeen. Tunnen olevani voittamaton, ainakin kello 20 asti, jolloin uni yleensä korjaa. 

Viime aikoina olen päätynyt usein hakujen päätteeksi Liemessä-blogiin, eikä syy ole mitenkään kummallinen. Jenni osaa asiansa ja hänen postaamansa ohjeet ovat päteviä, niillä onnistuu. Runeberginkakkupostaus on vuodelta 2013 ja vaikka siinä on jotain liikuttavaa, niin ohje on täyttä rautaa. Omat postaukseni lähes samalta päivältä käsittelee enimmäkseen kiroilua, eikä ole vaikea ymmärtää miksi toinen meistä on nykyään ruoka-alan ammattilainen ja toinen ei. 

Runeberginkakku ja kaksi torttua

Taikina

• 200 g pehmeää voita
• 2 dl sokeria
• 2 kananmuna
• 2 dl mantelijauhetta
• 1,5 dl korppujauhoa
• 1 dl piparkakkumurua
• 2 dl vehnäjauhoja (lähdeohjeen grahamjauhoja meillä ei ollut)
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 dl omenamehua
• 0,5 dl Amarettoa (punssia meillä ei myöskään ollut)
• voita ja korppujauhoja vuokien valmisteluun

Kakun kostuke

• 0,5 dl Amarettoa
• 0,5 dl vettä
• 2 rkl sokeria

Koristelu

• vadelmahilloa
• 1 tuubi valmista valkoista sokerikuorrutetta (Dr Ötker määräyksestä, itsetehdyn kuorrutteen ohje lähdeblogista)

Aloitin valmistelemalla pienen irtopohjaisen pyöreän kakkuvuoan, jonka halkaisija on 15 senttiä. Otin varalle kaksi pientä alumiinista annosvuokaa, jotka olen hankkinut joskus suklaafondantin tekemistä varten. En ollut ihan varma, kuinka täyteen kakkuvuoka tulisi taikinasta, joten laittaisin ylijäävän taikinan annosvuokiin. Voitelin vuoat ja jauhotin ne korppujauhoilla. Yleensä en käytä korppujauhoa leivontavuokien jauhottamiseen, vaan tavallista vehnäjauhoa. En pidä muruisesta paistopinnasta, mutta runebergintortuissa se on hyvä juttu. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Laitoin pehmeän voin ja sokerin yleiskoneen kulhoon ja annoin koneen vatkata seosta niin, että siitä tuli vaaleaa vaahtoa. Lisäsin kananmunat yksi kerrallaan vaahtoon, seuraavaksi yhteensekoitetut kuivat aineet ja lopuksi mehun ja Amaretton. Punssia meillä ei ole koskaan ollutkaan. Jennin ohjeessa ei ole käytetty usein runebergintorttuohjeissa näkyvää karvasmantelia, mutta Amarettossa sitä on ja meillä oli vielä avaamaton pullokin tätä Italian herkkua. Edellinen pullo oli avattuna ties kuinka monta vuotta eivätkä aromit siinä olleet enää viimeisissä tiramisuissa kovin kummoiset. Nyt olivat aromit kohdallaan.

Taikinasta tuli melkoiset tanakkaa, laitoin ensin pari suurta lusikallista pieniin annosvuokiin ja loput kakkuvuokaan. Tasoittelin pintaa lusikalla ja nostin vuoat leivinpaperilla peitetyllä uunipellillä paistumaan. Annosvuoat olivat uunissa 30 minuuttia ja kakku 45 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas ja kakun pinta kauniin vaaleanruskea, nostin kakun jäähtymään. Annoskokoiset olin jo kumonnut, ne lähtivät hyvin pois alumiinikupeista ja niiden pinta oli tasaisen ruskea ja sileä. Kakun annoin jäähtyä vuoassa noin 15 minuuttia ja kumosin sen sitten lautaselle, sekin irtosi siististi. 

Kun kakut olivat jäähtyneet hieman, kiehautin kostukkeen veden ja sekoitin siihen sokerin ja liköörin. Valelin annoskakut ja suuremman kakun kostukeliemellä. Ensin vaikutti siltä, että lientä on liikaa, mutta muistin Jennin vihjeen siitä, että Runeberg on hyvin janoinen, kakku saa olla tosiaan kunnolla kostutettu. Myöhemmin illalla koristelin annoskakut vadelmahillolla ja valmiilla sokerikuorrutteella. En ole mikään koristeluhirmu, kuten kuvasta voi päätellä. Söimme annoskakut lauantain päivällisen jälkiruokana espresson kaverina ja siinä vaiheessa iltaa saattoi sanoa olleen hyvä ruokapäivä. 

Suurempi, vaikkakin pieni runeberginakku oli eilisen perhepäivällisen jälkiruoka. Sen päälle "taituroin" koristelun jälleen mitä vakaimmin käsin. Aloin ihmetellä, miksen ole kondiittori ammatiltani. Tai ehkä en sittenkään ihmettele. Makuhan on ulkonäköä tärkeämpi ja se pitää kyllä sanoa, että Liemessä-blogin ohjeella tuli todella hyvän makuinen runebergintorttu. Kakun rakenne oli juuri sopivan murustuva. Kosteutta oli toisenakin päivänä passelisti ja vadelmahillon ja sokerikuorrutteen sai erinomaisesti tarttumaan lusikkaan. Luulenpa, että leivon toistekin runebergintorttuja samalla ohjeella. Sanoohan vanha sananlaskukin; miksi käyttää uutta ansaa saman keittiöpeikon pyydystämiseen. Postaus päätyy CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot-välilehdelle, jonne kerään pitkään välttelemiäni ruokakokeiluja menivätpä ne syteen tai saveen. 

Tee itte hienompi, kun kumminkin osaat!

Osaksi ketjureaktiota – veriappelsiinirisotto

Lauantain päivällisen alkuun söimme hennon vaaleanvihreää romanescokeittoa. Pääruokana oli sitten jotain hennon vaaleanpunaista, nimittäin veriappelsiinirisottoa. Olin nähnyt monessa tutussa blogissa tehtävän sellaista ja pitihän minun päästä kauhaani pyörittämään risottokattilassa. Oli niitä appelsiinejakin. Neuvoja otin Liemessä-blogista, joka taas oli inspiroitunut Sivumausta, joka oli ihastunut Ravintola BasBasin risottoon. BasBasiin en ole vieläkään päässyt, mikä harmittaa minua kovasti. Eilen veriappelsiinirisottoa varioitiin speltillä Ripaus tryffeliä-blogissa, joka oli hakenut innoitusta Hannan Soppa-blogista. Minun versiostani tuli tällainen:

Veriappelsiinirisotto kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä salottisipulia
• 1 veriappelsiinin kuori raastettuna
• 150 g risottoriisiä
• 2 veriappelsiinin mehu (noin 1,5 dl)
• 0,5 dl kuivaa roseviiniä
• 0,5  l kanalientä
• 2 rkl voita
• 1 dl parmesania raastettuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Aloitin silppuamalla sipulit pieniksi kuutioiksi ja sulattamalla puolen litran kalikan kanalientä.  Raastoin appelsiinin kuoren ja puristin mehun kannuun. Olivatpa mehukkaita appelsiineja, mehua roiskui sinne tänne. Kuumensin kasarissa oliiviöljyä ja laitoin sipulit  kasariin yhdessä appelsiinikuoriraasteen kanssa. Kun sipulit olivat kuullottuneet hetkisen, lisäsin mukaan riisit ja sekoittelin niitä muutaman minuutin sipulin kanssa varoen riisin palamista. 

Seuraavaksi kaadoin mukaan noin puolet appelsiinimehusta ja koska käteni ulottuvilla oli lasillinen kuivaa roseviiniä, kaadoin siitäkin pienen tilkan tuomaan lisähappoa ja väriä risottoon. Kun viini ja mehu olivat melkein imeytyneet ja osaksi haihtuneet kasarista, aloin lisätä kuumaa kanalientä pienen kauhallisen kerrallaan, liekki kasarin alla oli noin puolella teholla. Sekoitin koko ajan pontevasti enkä poistunut lieden ääreltä. Lientä oli kulunut kaikkiaan noin 4 dl siinä vaiheessa, kun riisi alkoi olla kypsää, mutta siinä oli vielä aavistus puruvastusta. Tämä vei noin 15-20 minuuttia. Käänsin liekin kaikkein pienimmälle ja lisäsin kasariin loput appelsiinimehusta ja annoin sen imeytyä risottoon minuutin verran. Sitten sekoitin mukaan voin ja melkein kaiken parmesanin ja maistelin. Risotto tarvitsi suolaa ja pippuria ja mikä minä olin niitä siltä kieltämään. Lisäsin vielä mukaan hieman tuoretta timjamia ja kauhoin risottoa lautaselle. Annokseen tuli vielä marsalakanaa haudutuspadasta ja pinnalle lisää timjamia ja parmesania. Kana oli tosin oikeasti broileria ja sen ohje tulee CampaSimpukkaan huomenissa.

Jennin käyttämässä ohjeessa risottoa pyöristettiin mascarponella, mutta minulla ei ollut avattua purkkia eikä ajatusta purkillisen jatkokäytöstä, joten vaihdoin mascarponen voihin. Olen alkanut uskaltaa jättää risottoon purutuntumaa ja toisaalta rakenteeseen löysyyttä, parasta risotto on lusikoituna ja eilinen broileri oli niin mureaa, ettei siinä veistä tarvittukaan. Annos oli vähän reippaan kokoinen, meille kahdelle olisi riittänyt risotto 100 grammasta riisiä, kun kyse oli toisesta ruokalajista ja lisäksi lautasella oli broileria. 

Nyt meni loppuun viimeinen parmesanin palaseni. Kävimme vuonna 2012 eräällä italialaisella maitotilalla, tosin automuseon tähden, mutta silloin paikasta kirjoittaessani mainitsin nähneemme lehmiä oikein hyvissä oloissa. En nyt muista kerrottiinko viime syksyn parmesangatessa nimeltä tiloja, joilla eläinten kohtelu oli törkeää, mutta ainakin tuolla tilalla silloin näytti kaikki olevan kunnossa, kun katselimme eläimiä pihapiirissä kulkiessamme. Myönnän, etten ole karjanhoidon asiantuntija, joten taidan nyt pidättäytyä parmesanostoksista toistaiseksi. Kun katsoin nyt noita Hombre-tilan sivuja, saattaisin kyllä ajatella ostavani sen tuotteita, jos kohdalle osuisi, mutta epäilen, ettei sen tuotteita ole Suomessa saatavilla. Toisaalta nettisivuillakin voidaan saada asiat näyttämään hyviltä. Miten teidän keittiöissänne, ovatko Muttit ja parmesanit saaneet väistyä? 

Melkein liian kaunis syötäväksi

Romanesco pääsi tänään ensimmäistä kertaa meidän ruokapöytäämme. Ostin viimein tämän jännittävän näköisen kaalin ja tein siitä alkukeiton päivällisellemme. Soveltelin aikaisempia kokeilujani sifonilla tehtävästä kasviskeitoista. 

Ilmaakin kevyempi romanesco-kaalista

• 1 romanesco-kaali
• 3 dl kanalientä
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia ja oreganoa
• oliiviöljyä
• 1 ilokaasupatruuna

Irrottelin romanescosta nuppuset, jätin tällä kertaa valkosen keskusosan käyttämättä, sillä halusin tehdä aika pienen määrän keittoa. Meitä oli vain kaksi päivällisellä, joten maksimimäärä oli noin 3 dl keittoa sifonipulloon. Jätin muutamia oikein pieniä nuppuja koristelua varten, mutta se meni sitten lopulta vähän pieleen, siitä myöhemmin. Kiehautin noin 3 dl kanalientä ja laitoin kaalinuput veteen kypsymään. Varoin niiden ylikypsymistä, sillä en halunnut, että kaunis vaaleanvihreä väri katoasi. Odotellessani silppusin kevätsipulin pieneksi, mutten laittanut sitä kypsymään, sillä se nyt ainakin vaihtaisi nopeasti maastoväriin. 

Kun kaalinuput olivat juuri ja juuri napakan kypsiä, kalastin ne reikäkauhalla blenderin kannuun, lisäsin mukaan kevätsipulisilpun ja kaadoin päälle hieman keitinvettä. Blenderi sai tehdä temppunsa ja kaalista hienoa pyrettä. Maustoin pyreen suolalla ja pippurilla ja suurruutin lisää, sillä sifonin kanssa pitää olla varovainen kaikenlaisten kökköjen kanssa, pippurikin voi tukkia sifonin suuttimen. Lisäsin hieman keitinlientä niin, etä pyreestä tuli paksuhkoa keittoa. Kaadoin keiton kattilaan odottamaan päivällisaikaa. 

Kun oli aika viimeistellä keitto, kaadoin kattilaan kerman ja sekoitin. Tarkistin suolan ja kuumensin keiton kiehuvaksi. Paistoin säästämiäni minikokoisia kaalinuppuja öljytilkassa, niillä oli tarkoitus koristella annos. Kaadoin keiton tiheän siivilän läpi sifonin puolen litran pulloon, keittoa oli vähän alle 4 dl tässä vaiheessa. Suljin sifonin kansisysteemin ja varmistin, että tiiviste on kunnolla paikallaan. Laitoin ilokaasupatruunan kahvaan ja keittosuuttimen paikalleen. Kiersin kaasupatruunan sisältävää kahvaa niin paljon, että kaasu karkasi pullon sisälle suhahtaen. Pullon pinta kuumeni nopeasti lisää, kannattaa pitää patakintaita kädessä. Ravistin pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja pursotin keittoa keittokuppiin. Nostelin keiton pinnalle mininuppuja, mutta ne melkein upposivat ilmankevyeen keittoon. Timjami- ja oregano-oksat sentään jäivät pinnalle. 

Söimme keiton lauantain päivällisen alkuruokana ja lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-ohjeet-välilehdelle, jonne kerään nyt reilun vuoden käytössä olleiden sifonipullojeni käyttökokemuksia. 

Riisinkeitin aamiaishommissa – pannukakku

Näin joitakin aikoja sitten kuvia riisinkeittimellä tehdyistä aamiaispannukakuista ja ajatus jäi muhimaan. Tänä aamuna Zojirushi teki meille aamiaiselle pannukakun. Siis yhden, emmekä sitäkään jaksaneet kokonaan syödä. Otin ohjeen Modest Motley-blogista. 

Aamiaispannukakku riisinkeittimellä

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 2 rkl sokeria
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 kananmuna
• 2 dl maitoa
• 2 rkl sitruunamehua
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
• 1 dl pensasmustikoita
• 1 tl rypsiöljyä 

Voitelin riisinkeittimen keittokulhon öljyllä. Sekoitin ainekset tasaiseksi taikinaksi, viimeisenä mukaan mustikat nuolijalla käännellen. Kaavin taikinan riisinkeittimen öljyttyyn kulhoon ja laitoin keittimen päälle. Käytin tavallista valkoisen riisin kypsennysohjelmaa ja 40 minuutin kuluttua keitin luritteli iloisen päätössävelmänsä. Avasin kannen ja kokeilin pannukakun hailakanväristä pintaa, se oli jo joustavan pinkeä, mutta pistoksesta tikkuun tarttui hieman taikinaa vielä. Laitoin vielä viisi minuuttia lisää kypsennysaikaa ja sen jälkeen tikkuun ei tarttunut enää taikinaa. Pyöräytin keittimen omalla pyöreäpäisellä lastalla pannukakun reunoja myöten, pannukakku ei ollut kiinni kulhossa. Kumosin sen lautaselle, alapuoli oli kauniin paistuneen värinen ja tuoksui oli aivan oikea amerikkalaisen pannukakun tuoksu. Sirotin pinnalle tomusokeria, raastoin hieman sitruunankuorta ja ripottelin loput pensasmustikat päälle. 

Pannukakku oli kypsää sisältä, se olisi voinut olla aavistuksen makeampi, mutta vaahterasiirapilla siitäkin harmista päästiin. Kun syöjiä on useampi, tämä tapa valmistaa pannukakkua aamiaiselle on helppo, ei tarvitse käyttää paljon rasvaa ja käännellä pannukakkuja. Hauska tapa saada riisinkeittimellekin lisää töitä! Viime lokakuussa tein juustokakkua riisinkeittimellä, sekin oli hauska kokeilu. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne kerään sen aihepiirin postauksia. 

90 sekunnin salaatti

Pyysin töissä ollessani Antti keittämään valmiiksi kolme kananmunaa, niin saisin päivällisen valmiiksi 90 sekunnissa. Kyllä se oli vähän liioittelua, tai ehkä vähättelyä, sillä siinä meni ainakin viisi minuuttia, mutta nopeasti ruoka oli valmista ja pääsimme syömään vartissa siitä, kun tulin kotiin. Toki Antti olisi tehnyt ruoan valmiiksikin, mutta halusin itse sommitella salaatin, sillä minulla oli visio siitä, miltä ruoan pitäisi näyttää.

Lohisalaatti kahdelle

• 1 pieni pussi babypinaattia
• 3 keitettyä kananmunaa
• 200 g savustettua lohta
• 1 avokado
• palanen punaista, keltaista ja oranssia paprikaa
• vadelmia
• oliiviöljyä
• tryffelisuolaa
• pippuria
• sitruunamehua ja muutama viipale

Levitin pinaatit tarjoiluvadille ja siihen päälle omina osioinaan paprikat ja avokado viipaleiksi leikattuina, lohi isoina suupaloina, kananmunat lohkoina ja lopuksi muutama vadelma ja sitruunaviipale. Pyöräytin avokadon päälle hieman pippuria ja kanamunan päälle tryffelisuolaa. Avokado sai päälleen myös muutaman tipan oliiviöljyä. Mitään sopivaa yrttiä ei nyt ollut saatavilla. Söimme ihastuttavan salaatin patongin ja kylmän valkoviinin kanssa. Nyt alkoi minun viikonloppuni!

Ennen työvuoroa aamiaista

Ehdimme syödä yhdessä aamiaista 2-4 kertaa viikossa, tänään oli yksi niistä aamuista. Useimmiten emme syö lämmintä aamiaista, mutta sunnuntaihin se sopii hyvin. Vuorossa oli egg in the nest. Se on paahtoleipä, tai meillä briossi, johon tehdään stanssilla reikä, jossa paistetaan kananmuna. Lisäksi meillä oli avokadoa ja pekonia. 

Egg in the nest kahdelle

• 2 paksuhkoa palaa paahtoleipää, briossia tai muuta mieluista leipää, saa olla terveellistäkin
• 1 rkl voita
• 2 kananmunaa
• puolikas avokado viipaleina
• 2 viipaletta paksua englantilaistyyppistä pekonia
• suolaa ja pippuria

Leikkaa leivästä kaksi viipaletta ja tee niiden keskelle stannilla tai jollain pyöreällä astialla reikä. Voi se olla jonkun muunkin vuotoinen kuin pyöreä, käytä jotain piparimuottia, jos haluat. Kuumenna voi pannulla ja laita leipäpalat pannulle paistumaan, samoin pyöreät hukkapalat. Riko kananmuna leivän reikään ja paista muutama minuutti miedolla lämmöllä. Jos pannulle mahtuu, paista kaksi viipaletta pekonia leipien vierelle. Muutoin käytä toista pannua. Leikkaa avokado halki ja ota puolet pois kuoresta lusikalla, leikkaa puolikas viipaleiksi. Jos et käytä toista puolta heti, jätä siemenpallukka paikalleen ja laita puolikas heti rasiassa jääkaappiin, käytä vuorokauden kuluessa. 

Kun kananmuna alkaa hyytyä, kippaa leipä toiselle puolelleen. Nosta leipä lautaselle, lisää päälle pyöreä hukkapala, avokadoviipaleita ja pekonisiivu. Nauti vain vähäisellä huonolla omallatunnolla, onhan annoksessa avokadoa. 

Yövuorojen välistä aamiaista

Saatoin ottaa kuvan blenderin kannusta ulkona, ei mulla ainakaan lättäjalka ole!

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän yövuoroista. Se on oikeastaan hyvin kummallista, sillä minua iltaunisempaa ihmistä ei helpolla löydä. Kun yövuorot alkavat, olen niistä jo etukäteen iloinen ja parhaimmalla tuulellani olen juuri, kun olen päässyt yövuorosta kotiin. Niinä aamuina on kiva laittaa itselleen hyvää aamiaista ja laitan minä sitä Antillekin, jos hän on kotona. Tällä viikolla tein itselleni ihania aamiaisleipiä, joissa oli kaikenlaista pientä ripettä, eikä mitään varsinaisesti sitä varten ostettua. 

Rapeat lohi-sipulileivät

• 1 ruispala, sekä ylä- että alapuoli, saa olla kuivahtanuttakin ja olikin
• sipaisu voita
• Hannan lohipateeta (no ite tein, mutta Hannan neuvoin)
• sipuliherkkua

Paahdoin leipäpalat ja sipaisin niille voita ja lusikoin päälle lohipateeta purkin loppuun ja koristelin makoisilla sipulikiehkuroilla. Leikkasin kulmittain kahteen palaan, niin oli helpompi haukata. 

Smoothie ihan siitä mitä sattuu olemaan

• 2,5 dl turkkilaista jogurttia
• 1 dl punaista maitoa
• 1 dl vadelmajogurtin loput purkista
• 1 dl pakastettua mansikkasurvosta
• pensasmustikoita 
• 1 rkl hunajaa
• tuoretta pehmeäoksaista timjamia

Surruuttelin kaikki ainekset blenderissä tasaiseksi ja kaadoin kauniiseen lasiin, se tekee kaikille smoothielle eetvarttia. Minä tykkään makeuttaa smoothien hunajalla, jos marjat ovat kirpeita ja timjami sopii loistavasti marjojen ja hunajan kanssa. En kyllä keksi minkä kanssa timjami ei sopisi.