Tarte Flambée revisited

Tänään menin hieman oikaisten ja hävikistä toivottavasti herkuksi-mentaliteetilla, sillä varastoissani oli yhtä jos toista käyttörajojensa reunalla. Kyseessä oli Alsacen alueella tuttu tarte flambée, johon voi laittaa mitä nyt sattuu löytymään, mutta pääasia on, ettei siihen tule tomaattikastiketta. Tai jos tulisi, pitäisi nimeä miettiä uudelleen. Käytin myös valmistaikinan, sillä senkin päivämäärä alkoi kolkutella. Säästin säilykepurkissa olevan tomaattikastikkeen jääkaappiin myöhempiä pizzoja varten. 

Tarte Flambée soveltuvin osin

• 1 Lidlin valmis pizzataikinarulla
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli 1 pieni kesäkurpitsa
• muutama viipale chorizoa kuutioiksi leikattuna
• 1 pieni purkki smetanaa

Tähän kuuluisi tulla pekonia ja ranskankermaa, mutta koska minulla oli käytettävänä smetanaa ja chorizoa, niin käytin ne pois. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja levitin taikinan leivinpaperin päälle, kaulitsin sitä hieman ohuemmaksi. 

Viipaloin kesäkurpitsan ja sipulin mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi ja leikkasin chorizoviipaleet kuutioiksi. Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja sijoittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle hieman kypsymään. Laitoin ne sitten lautaselle odottamaan ja käytin sipulisilppua ja chorizokuutioita myös pannulla pari minuuttia. 

Levitin smetanan pizzataikinalle tasaisesti ja siihen päälle kesäkurpitsaviipaleet, sipulit ja chorizot. Paistoin flambéeta noin 15 minuuttia, kunnes reunat olivat kauniin ruskeat. 

Uunin jälkeen hieman pippuria myllystä ja sovellettu flambée kävi hyvin kaupaksi. Hävikistä herkuksi ainakin vähän ranskalaiseen tapaan, eikö vaan?

Tour de Francen 11. etappi oli myöskin tasamaan etappi. Caleb Ewan ajoi ykkösenä maaliin kiivaassa loppukirissä. Peter Sagan käytti hieman kyseenalaisia keinoja juuri ennen maaliviivaa ja jää nähtäväksi tuleeko siitä isompaa sanomista, vai saako hän pitää toisen sijansa. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. 

Valkoviinissä haudutettu lohi lämpimän salaatin päällä

Tänään Tour de France jatkui lepopäivän jälkeen kymmenennellä etapilla, joka oli luonteentaan tasamaan etappi. Sää näytti olevan kaunis ja reitti kulki meille taannoisilta Ranskan matkoilta tutuilla seuduilla. 

Palasimme päivällä kotiin pieneltä kotimaan CampaAdria-reissulta ja samantien siirryin CampaKeittiöön laittamaan meille ranskalaista ruokaa. Löysin kiva ohjeen täältä ja soveltelin hieman, sillä meillä ei ollut pitkiä vihreitä papuja, mutta muita vihreitä vihanneksia sitäkin enemmän. 

Valkoviinissä haudutettua lohta lämpimän salaatin päällä

Lohi

• 400 g palanen nahatonta ja ruodotonta lohta
• suolaa ja pippuria
• 1 sitruuna viipaleiksi leikattuina
• muutama oksa oreganoa
• muutama lehti salviaa
• 1,5 dl valkoviiniä
• 1,5 dl vettä

Lämmin salaatti

• 1 pienehkö kesäkurpitsa
• 1 salottisipuli
• 6 ruusukaalia
• 2 rkl voita ja loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua

Lisäksi

• aiolia (meillä Lidlin valmista)
• salviaa

Valmistelin ensin kalan hauduttamiseen tarvittavan kasarin. Leikkasin sitruunan ohuiksi viipaleiksi ja Antti toi pihan kulatungista salviaa ja oreganoa. (lähdeohjeessa käytettiin marjoram-nimistä mausetta, jonka nimi on käsittääkseni suomeksi mäkimeirami, joka taas on oreganon kanssa samaa sukua). Kaadoin kasariin viinin ja veden. 

Siivosin lohipalasta rasvoja ja ruotoja pois ja irrotin nahkan. Ripottelin lohelle suolaa ja pippuria. 

Viipaloin mandoliinilla kesäkurren ja ruusukaalit ohuiksi viipaleiksi. Sipulin silppusin odottamaan. 

Kuumensin liemen kasarissa kiehuvaksi ja nostin lohipalan liemessä olevien sitruunaviipaleiden päälle. Pienensin levyn kasarin alta neloselle ja laitoin kannen päälle. Kalan oli tarkoitus kypsyä liemessä sitruunaviipaleiden päällä noin 10 minuuttia. 

Kun kala kypsyi, kuumensin toisella pannulla voita ja oliiviöljyä. Aloitin sipulista ja kypsensin sitä ensin pari minuuttia, sitten lisäsin pannulle kesäkurpitsaviipaleet ja siitä muutaman minuutin päästä vielä ruusukaaliviipaleet. Sekoittelin ja maustoin suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. 

Mittasin kalan sisälämmön, kun se oli kypsynyt 10 minuuttia. Sisälämpö oli tuolloin 52 astetta ja se oli minusta justiinsa sopiva. 

Kaavin lämpimän salaatin isolle vadille ja nostin lohipalan salaatin päälle. Antti tohotti pintaa hieman nätimmäksi minuutin tai kaksi. Lusikoin päälle valmisaiolia ja ripottelin lopuksi pinnalle salviasilppua. 

Tour de Francen etapin lopusta tuli odotettu massakiri. Voittajaksi ajoi Sam Bennett ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Primoz Roglic. Sam Bennett saavutti nyt ensimmäisen Tour de France-etappivoittonsa. 

Ranskalainen pippuripihvi leirioloissa

Emme tänään lähteneetkään eteenpäin Kokkolasta, nyt voi viipyä pidempään, jos siltä tuntuu. Aika hieno tunne, johon täytyy opettelemalla opetella. Aamukahvin aikana päätimme jarruttaa ja pysyä aloillamme, koska voimme. 

Päivän ruokaa varten oli melkein kaikki jo valmiina, mutta broccolinia ostimme Kokkolan Prismasta noin 9 km aamupäiväkävelyllä. Kokkolassa oli muutakin kivaa nähtävää kuin Prisma. 

Pippuripihvi lisäkkeineen CampaAdrian kaasuliedellä

Pihvit ja kastike

• 200 g naudan sisäfilettä noin 50g paloina (meillä oli tosi laiha sisäfileen loppupää)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 salottisipuli
• 1 suuri herkkusieni (josta käytin neljä keskeltä leikattua viipaletta)
• 0,5 dl konjakkia
• 1 dl kermaa
• 1 tl karkeaa dijonsinappia
• paljon rosepippuria
• tuoretta rakuunaa ja timjamia

Lisäkkeet

• 2 perunaa
• 1 porkkana
• 4 oksaa broccolinia
• timjamia ja rakuunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• kirsikkatomaatteja

Ajattelin etukäteen, että tekisimme tämän päivällisen suurimmaksi osaksi ulkona, jolloin välttäisimme käryjä ja roiskeita auton keittiössä. Sää oli kuitenkin niin tuulinen ja sateenuhkainen, että tein kaiken sisällä. Laitoin lieden reunoille hieman foliota suojaksi, vaikkei maailma nyt sitten pelastunutkaan. Pahoittelen. 

Aloitin preppaamalla vihannekset. Puolitin kaksi perunaa pitkittäin, toinen niistä oli se sydän, jonka Antti ihan itse tarkoituksella kasvatti. Silppusin salottisipulin ja leikkasin suuresta valkoisesta herkkusienestä keskeltä neljä viipaletta isoimmasta kohdasta. Loput säästin myöhempää käyttöä varten, että maailma pelastuisi, you know. Trimmasin neljä oksaa broccolinia ja leikkasin porkkanan neljään palaan. 

Leikkasin naudan sisäfileen laihemmasta päästä neljä pientä pihviä ja jätin pienen pätkän ihan ohuinta palaa sellaisekseen. Kiersin myllyistä pihveille suolaa ja mustapippuria. 

Varsinaisen kokkaamisen aloitin laittamalla pieneen wok-pannuumme vettä kiehumaan. Kun vesi kiehui, nostin veteen perunanpuolikkaat ja porkkanapalat kypsymään, lisäsin mukaan tuoretta timjamia ja rakuunaa.

Samaan aikaan kuumensin isomman pannun (se on ihan viiden markan halpispannu, ostettu Intermarchesta Raskasta vuonna 2014, ei mikään oikea pihvipannu, kevyt ja vielä siisti) ja sillä hieman voita ja oliiviöljyä. Lisäsin pannulle ensin sieniviipaleet ja paistoin niitä pari minuuttia puoleltaan. Nostin sieniviipaleet alumiinivuokaan odottamaan. Lisäsin hieman voita ja sipulit pannulle paistumaan. Parin minuutin päästä nostin pihvit pannulle sipuleitten seuraksi. 

Tässä vaiheessa perunapuolikkaat ja porkkanaviipaleet olivat ihan viittä vaille kypsiä, nostin ne sieniviipaleitten kanssa samaan alumiinivuokaan odottamaan ja lisäsin wok-pannulle broccolinit esikypsymään noin 2 minuutiksi. Siitä siirsin nekin alumiinivuokaan odottamaan. Antti kaatoi esikypsytysveden pois ja kuivasi pannun minulle uudelleen, Antti on suosikkikölvini. Samaan aikaan hän kattoi pöydän ja keräsi pois välineitä, joita en enää tarvitsisi ja vei biojätteen ja roskat.

Pihvit olivat nyt olleet sipulin kanssa pannulla noin 3 minuuttia, käänsin pihvit ja menin ulos autosta. Otin mukaani minikokoisen konjakkipulloni  ja Antilla oli valmiina tulitikut. Minä kaadoin konjakkia kuumalle pihvipannulle ja Antti sytytti konjakin palamaan. Ai että mikä tuoksu!  Liekitys ei näy kuvassa, mutta vannon kautta kivan ja kannon, että niin tapahtui.

Kun konjakki paloi loppuun ja liekitys oli ohitse, menin takaisin sisälle CampaAdriaan ja jatkoin viimeistelyä. Lisäsin pihvipannulle kerman ja karkean dijonsinapin. Nostin kastikkeen kiehumaan, sekoittelin ja käänsin pihvejä vielä kertaalleen. 

Samaan aikaan kuumensin uudelleen wok-pannun ja lisäsin sille voinokareen kanssa melkein kypsät perunapuolikkaat, porkkanapalat ja broccolinit niin, että ne kuumenivat ja saivat pienen paistopinnan. 

Kuulostaa siltä, että tässä kaikessa meni kauan aikaa, mutta ei mennyt. Alkuvalmistelut veivät viitisen minuutia, esikeittämiset 10 minuuttia ja paistamiset ja viimeistelet veivät limittäin esikeittämisen kanssa noin 10-15 minuuttia. Ajoitus onnistui tänään todella hyvin. Pihvit kypsyivät loppuun kastikkeessa ja vihannekset saivat viimeisen voitelun samaan aikaan. 

Annoksessa oli 2 pientä pihviä, sieniviipaleet, yksi peruna puolikkaina ja kaksi palaa porkkanaa, sekä 2 oksaa broccoliinia. Pihvien päälle ripottelimme runsaasti ihania rosepippureita. Kastiketta oli vähän ylimääräistä, mutta se oli niin hyvää, että söimme sen joka tapauksessa. Erittäin makeita kirsikkatomaatteja oli myös lautasella. 

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli aivan täydellinen vuorietapin malliesimerkki. Välillä ajettiin tymässä (sumu tai pilvessä ajaminen) ja lopussa saimme jännittää loppuratkaisua. Tadej Pogacar oli se voimakkain ja nopein. Upeaa! Nyt kävi niin, että Primoz Roglic otti kuin otti keltaisen paidan haltuunsa. Huomenna on lepopäivä ja meilläkin on haastevapaapäivä.

Herbes de Provence – Provencen yrtit

Monissa ranskalaisissa ruokalajeissa käytetään yrttiseosta, jota on helppo näin loppukesällä valmistaa itsekin. Samalla saa niin hyväntuoksuiset kädet, että jollei nyt olisi tarpeen pestä käsiä usein ja huolella, nuuhkisi niitä pitempäänkin.

Provencen yrttiseos

• rosmariinia
• timjamia
• rakuunaa
• oreganoa
• kirveliä
• kynteliä
• salviaa
• laventelin kukkia (näitä oli erikseen ostopurkillinen, enkä ole keksinyt juuri käyttöä niille)

Kävimme kulatungat lävitse ja keräsimme sopivia yrttejä niin paljon kuin kohtuudella saattoi puskia harventaa. Salviaa ei ollut kovin paljon, mutta oreganoa ja rosmariinia sitäkin enemmän. Levittelimme yrtit oksineen päivineen kasvikuivurin ritilöille. Kuivuri oli päällä puolitoista tuntia 65 asteen lämmössä. Siinä ajassa talossa alkoi tuoksua todella hyvälle ja lopuksi yrttioksat olivat sopivan kuivia ja kaikki lehdet ja kukat (oregano oli edelleen kukassa, samoin joku timjamilajike) oli helppo riipiä oksista. Musertelin lehtiä hieman sormin ja lisäsin muutaman muutaman laventelinkukan mukaan. Laitoin yrttisilpun tiiviiseen purkkiin heti, kun maltoin lopettaa sen nuuhkimisen ja käytin sitä heti samana päivänä fricasseen. Pitää tehdä toinen satsi myöhemmin lopuista pihan yrteistä ennen syksyn tuloa.

Tour de Francen kahdeksas etappi oli, kuten eilen jo mainitsin, aito vuorietappi Pyreneillä. Sinnikkäin oli Nan Peters, hänen onnistui pitää kaikki muut takanaan. Adan Yates piti kuin pitikin keltapaidan itsellään. Huomenna on vuorossa taas raatelevia nousuja sisältävä vuorietappi. Ja minä teen taas ranskalaista ruokaa.

Ranskalainen linssisalaatti kirkkokierroksen päätteeksi

Tänään kävimme katsomassa sellaisen määrän kirkkoja, että päivän päätteeksi en meinannut millään päästä selville kuvista mikä kirkko oli mikin. Seitsemän kirkkoa ja muutama tunti aikaa ja olin jo ihan sekaisin.

Teimme taas ruokaa retkioloissa, ehdimme juuri ennen sadetta saada ruoan valmiiksi ja kerättyä uuninkin takatalliin, mainoa ajoitus. Otin ohjeen täältä ainakin osittain. Sovelsin sen verran, mikä oli välttämätöntä. Esimerkiksi linssit tulivat suoraan purkista, en alkanut keitellä linssejä.

Ranskalainen linssisalaatti kahdelle

• 1 pahvitetra vihreitä linssejä
• 4 pientä perunaa
• 1 pieni salottisipuli
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 tl karkeaa dijonsinappia
• 3 rkl sitruunamehua
• 1 rkl valkoviinietikkaa
• suolaa ja pippuria
• yrttejä (rakuunaa, persiljaa, basilikaa, timjamia)

Huuhtelin linssit ja jätin ne valumaan lävikköön. Puolitin pitkittäin neljä pientä perunaa ja keitin ne melkein kypsiksi. Laitoin perunapuolikkaat alumiinivuokaan ja valutin päälle hieman oliiviöljyä ja maustoin suolalla ja pippurilla. Antti laittoin vuoan Lidl-uuniin kahteen sataan asteeseen. 

Silppusin sipulin ja yrtit. Sekoitin salaattikulhossa sipulisilppuun valkoviinietikkaa (punaviinietikka olisi ollut ehkä parempi, mutta sitä CampaAdrian mobilekeittiössä ei ollut), sinappia, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Lisäsin kulhoon valutetut linssit ja silputut yrtit ja sekoitin. 

Perunanpuolikkaat olivat uunissa noin vartin ja kun ne näyttivät rapeilta, sijoittelin ne linssisalaatin päälle. Söimme linssisalaatin tomaatti-kurkku-mozzarellasalaatin kanssa. Kevyttä ja raikasta.

Tour de Francen seitsemäs etappi oli 168 km mittainen ja kyseessä oli tasamaan pätkä. Emme ehtineet taaskaan ihan alusta asti katsomaan, mutta käsittääkseni heti alkuun oli tullut irtiotto, joka hajotti pääjoukon perusteellisesti ja sekoitti monen joukkueen pasmat. Lopuksi oli kuitenkin melkoinen massakiri ja sen voittajaksi selviytyi jo toisen kerran tässä kisassa Wout van Aert. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Adan Yates kolmen sekunnin turvin ennen Primoz Roglicia. Peter Sagan ajaa huomenna vihreässä pistekilpailun johtajan paidassa. Huomenna ajtteva kahdeksas etappi on jo kunnon vuorietappi, jonka ajetaan Andeilla (lue: Pyreneillä, meillä jostain syystä Pyreneitä kutsutaan Andeiksi, kuten luumuja meloneiksi).

Välimerellinen kalapata – bourride

Enpä ollut tätä ennen kuullut ranskalaisesta ruokalajista nimeltä bourride. Sellainen osui silmään Foodgawkerissa, kun etsiskelin sopivia ruokia kokeiltavaksi ranskalaisen ruoan haasteeseeni. Ruoka saisi mieluusti olla myös helposti retkioloissa toteutettavaksi ja sellainen bourride oikein hyvin oli. Ohjeen rungon otin täältä.

Välimerellinen ranskalainen kalasoppa – Bourride

• 150 g turskaa
• 6 kampasimpukkaa
• nokare voita ja pikkuisen oliiviöljyä
• 1 pieni punasipuli
• 1 pieni salottisipuli
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 0,5 dl pakastettua varsisellerin paloja
• 4 pientä perunaa
• 3 dl kantarellilientä
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• tuoretta persiljaa
• aiolia
• paahdetut leipäviipaleet keittolautasten pohjalle

Tein tämän ruoan luonnollisesti vähän soveltaen, esimerkiksi lisäsin siihen kampasimpukoita, koska olimme niitä ostaneet ja sulattaneet. Ne oli syytä käyttää pois. Tein ruoan kokonaan pienessä wok-pannussa CampaAdrian keittiön kaasuliedellä, pannuun mahtui hyvin kahden hengen annos.

Leikkasin nahattoman turskapalan kuuteen palaan ja jätin palat paperin päälle kuivahtamaan, samoin laitoin sulatetut kampasimpukat paperin päälle. Silppusin sipulit ja valkosipulit ja otin  sulamaan retkipakastimestamme kotona sinne jemmaamastani pussista vähän viipaloitua varsiselleriä. Leikkasin pienet perunat muutamaan palaan. 

Kuumensin veden kattilassa ja lisäsin siihen pienen lorauksen kantarellifondia. Kuumensin pienen wok-pannun ja laitoin sille nokareen voita ja pikkuisen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, laitoin sille ensin pintakuivat kampasimpukat. Paistoin niitä molemmin puolin pari minuuttia ja nostin ne lautaselle odottamaan. Seuraavaksi pannulle pääsivät sipulit, valkosipulit ja varsiselleripalat kypsymään.

Lisäsin pannulle perunapalat, laakerinlehdet, sahramia ja noin puolet liemestä. Annoin perunoiden kypsyä liemessä sipuleitten kanssa noin 10 minuuttia. Kun perunat alkoivat olla kypsiä, lisäsin hieman lientä, kampasimpukat ja turskapalat. Lisäsin vielä lientä pikkuisen, niin että kaikki keittoainekset olivat juuri ja juuri liemen peitossa. Kun kala oli kypsynyt noin 5 minuuttia, oli keitto valmista. Maustoin sitä suolalla ja pippurilla sekä persiljalla. Lientä jäi käyttämättä pikkuisen, olin vain tehnyt sitä varalta 3 dl, ettei loppuisi.

Kun keitto alkoi olla valmista, Antti kävi leirialueen erinomaisessa keittiössä paahtamassa pari palaa juureen leivottua leipää, jota eilen ostimme Kangasalta. Keittiössä oli useita leivänpaahtimia, meillä ei ole paahdinta matkakeittiössämme. 

Laitoimme keittolautasten pohjalle viipaleet paahdettua leipää ja päälle kauhoimme soppaa niin, että kummallekin tuli kampasimpukkaa, turskaa ja perunapaloja sekä lientä ja sipuleita. Ihan päälle tuli lusikalliset valmisaiolia (Lidl) ja tuoretta persiljaa. Aivan ihanaa keittoa, lämmittävää, muttei liian mausteista. Kampasimpukka uiskenteli tähän ruokaan todella hyvin, mutta olisi se mennyt pelkällä turskallakin.

Tour de Francen kuudes etappi oli nousuun loppuva vuorietappi. Eilen siis laitettiin kisan johto uuteen uskoon, emme ehtineet tänään aloittaa etapin katsomista alusta, joten emme kuulleet mitä oikein tapahtui. Tänään voittajaksi selviytyi Alexey Lutsenko ja kokonaiskilpailua johtaa nytkin eilen ykköseksi päässyt Adam Yates. Toivottavasti ehdimme huomenna leiriytyä hyvissä ajoin ja päästä katsomaan etappia varhaisemmasta päästä. Silloin on massakiriä enteilevä tasamaan etappi.

Punakittijuusto uunissa

Olemme tehneet pari kertaa camembertiä uunissa, ensimmäisen kerran jo vuonna 2012 ja toisen kerran pari vuotta sitten. Meillä oli nytkin tarkoitus laittaa camembertiä uuniin, mutta unohdin juuston kotijääkaappiin, kun eilen lähdimme reissuun. Tänään kaupassa ostoskoriin pääsikin punakittijuusto, jonka arvelimme sopivan uuniin yhtälailla. Ostimme Kangasalta hyvää juureen leivottua leipää paikallisesta leipomosta juuston kaveriksi. Punakittijuusto on kyllä eri asia kuin camembert, mutta kyllä tämä meistä ranskalaisesta kävi!

Punakittijuusto uunissa

• 200 g palanen punakittijuustoa
• rosmariinia
• konjakkia
• kaveriksi juureen leivottua leipää

Kuumensimme ihanan Lidl-uunimme 200 asteeseen. Pistelin terävällä veitsellä juustoon muutaman viillon ja vuorasin juuston pohjapahveineen folioon siltä varasta, että juusto lähtisi omille teilleen pahvipaketistaan uunissa. Pistelin juuston viiltoihin rosmariinin oksia ja luritin pikkulusikalla pikkuisen konjakkia päälle. Paistoimme juustoa noin 15 minuuttia ja kauhoimme sen sitten suihimme rapeilla leivänpaloilla. Hyvää!

Tour de Francen viiden etappi oli sellainen sunnuntaiajelu, joka melkein jokaiseen suureen ympäriajoon osuu, ei siis ajeta täysillä, ei tule irtiottoja eikä sitä myöten kolareitakaan, mikä on aina hyvä juttu sekin. Viimeisillä kilometreillä yhtenä joukkona ajanut pääjoukko intoutui kuitenkin massakiriin ja sen voitti Wout van Aert. 

Kokonaiskilpailun tilanne jäi meille ensin hieman epäselväksi, olimme ymmärtävinämme, että Julian Alaphilippe edelleen johtaisi kokonaiskilpailua, mutta kisan omilla sivuilla kuitenkin luki, että Adan Yates johtaa ja hänen perässään on vielä monta muuta ennen sijalla 16 olevaa Julian Alaphilippeä. Urkimme erinäisiltä sivuilta, että Julian Alaphilippe menetti keltapaidan 20 sekunnin aikasakon vuoksi. Hän oli saanut jonkunlaista huoltoa, ruokaa tai muuta siinä vaiheessa kisaa, kun huolto ei ole enää sallittua. Vähän kelju juttu, mutta hyvä, että ranskalainenkaan ei saa rikkoa sääntöjä.

Reine de Saba

Nykyään yritän tehdä mahdollisimman pieniä määriä jälkiruokia. Haluan kyllä toisinaan tehdä jotain pientä makeaa, mutten halua, että sitä on vielä viikon päästä kiusana. Tulee mieleen se yksi marjakakku, josta ei meinannut päästä eroon millään. 

#juueinäin

Tänään leivoin Reine de Saba-nimisen suklaakakun. Sen kerrotaan olevan ensimmäinen ranskalainen kakku, jota Julia Child aikoinaan maistoi ja sen myötä hän rakastui ranskalaiseen ruokakulttuuriin. Uskotaan, kuulostaa hyvältä. Ohje on aika monimutkainen ja siitä tulee paljon tiskiä, joten kannattaa ensin tyhjentää se tiskari ja etsiä kaikki ainekset esille.

Onneksi tämä on aika pieni kakku, luulen meidän selviävän siitä säällisessä ajassa. Etsin ensin ohjeita netistä ja löysinkin tämän ohjeen. Siinä mitat ovat cuppeina, joten kaivoin vanhan kirjan esiin, suomennoksessa Ranskalaisen keittiön salaisuudet ovat mitat grammoina ja deseinä. 

Reine de Saba

• 120 g suklaata
• 2 rkl rommia tai kahvia (käytin konjakkia)
• 100 g pehmeää voita
• 1,5 dl sokeria
• 3 kananmunaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina
• ripaus suolaa
• 1 rkl sokeria
• 0,75 dl mantelijauhetta
• 2 dl vehnäjauhoja

1. Laita pienen rengasvuoan (ø18 cm) pohjalle leivinpaperia ja voitele paperi ja vuoan reunat. Jauhota vuoka kaakaolla.
2. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
3. Sulata suklaa vesihauteessa (suklaa kuumuutta kestävässä astiassa miedosti kiehuvan vesikattilan päällä) ja sekoita alkoholi tai kahvi seokseen. 
4. Vatkaa keltuaiset pienessä kulhossa kevyesti.
5. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
6. Lisää keltuaiset voi-sokerivaahtoon.
7. Vatkaa valkuaiset suolahippusen kanssa tanakaksi vaahdoksi, lisää ruokalusikallinen sokeria ja vatkaa vielä lisää. 
8. Lisää sula, hieman jäähtynyt suklaa voi-sokeri-keltuaiskulhoon, sekoita. 
9. Lisää kolmasosa valkuaisvaahdosta ja pyöräyttele nuolijalla kiertävin liikkein taikinaa muutama kierros. 
10. Lisää mukaan jauhot, joihin olet sekoittanut mantelijauheen ja loput valkuaisvaahdosta. Sekoita tasaiseksi.
11. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista uunin keskiosassa noin 35 minuuttia. 
12. Kokeile kypsyyttä ensin reunasta ja sitten keskeltä. Reunapistoksesta tikun tulee olla puhdas, keskipistoksen jälkeen hieman rasvainen. Kakku saa jäädä hieman kosteammaksi keskeltä.
13. Jäähdytä kakkua ensin vuoassa 10 minuuttia ja kumoa sitten lautaselle jäähtymään kokonaan.
14. Siivoa jälkesi, tiskiä meinaan on!
15. Jos haluat kuorruttaa kakun, levitä jäähtyneen kakun päälle sulatettua suklaata, jota on kiillotettu voinokareella ja koristele vielä mantelilastuilla.

Painokseni Ranskalaisen keittiön salaisuuksista on vuodelta 2009, mutta en saanut selkoa miltä vuodelta suomennos on. Siinä ei sanottu minusta mitenkään selkeästi missä vaiheessa keltuaiset tulevat taikinaan, kunhan vain vatkattiin niitä ohjeen alussa. Jo leivottuani luin englanninkielisistä blogipostauksista, että keltuaiset tulevat mukaan voi-sokeriseokseen, minkä teinkin aivan oma-aloitteisesti. Ehkäpä suomennoksen voi lukea myös niin, että tämä on ymmärrettävissä. Luin ohjeen varmaan 10 kertaa, mikä on 9,5 kertaa useammin kuin yleensä viitsin lukea ohjeita, enkä selkeää kohtaa kyllä nähnyt. Tästä tulikin mieleeni, että samassa kirjassa taisi olla virhe myös crêpejen kohdalla sivulla 176, siinä sanottiin, että crêpin tulee 1,5 cm paksu, mikä on ihan höpöpuhetta.

Söimme kakkua leiriolosuhteissa, joten jäimme ilman jäätelöä tai kermavaahtoa, mutta pystyimme syömäään kakkupalat ilmankin, vaniljatomusokerilla ja mansikoilla koristeltuna.

Tour de Francen neljännen etapin me katsoimme vain tuloksen osalta ja tuloshan oli mitä mainioin. 160 km mitaisen etapin voitti Primoz Roglic ja toiseksi tuli Tadej Pogacar. Ihan kuin olisin maininnut heidät kummatkin ennakkopika-analyysissäni. Nairo Quintana on ennättänyt neljäntenä maaliin ja Julian Alaphilippe sitten viidentenä. Julian edelleen pitää keltapaitaa omanaan neljän sekunnin turvin ennen Adam Yatesia.