Risottoa sienien ja salvian kanssa

Alan olla jo tarpeeksi rohkea risottokokki, että jätän riisiin riittävästi purtavaa, aika monta keittokertaa se kyllä on ottanut. Tänään meillä oli sienillä ja salvialla ryyditettyä risottoa Giro d'Italian katsomisen lomassa. Tässä on juuri sen verran aineksia kuin me tarvitsimme kahden hengen annokseen, ei riisinjyvääkään liikaa tai liian vähän. 

Risottoa sienillä ja salvialla

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 salottisipuli
• 1,5 dl risottoriisiä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2,5 dl vahvaa lintulientä
• 2,5 dl lientä kantarellifondista
• 2 rkl voita risottoon + 2 rkl sienien paistamiseen
• 1 dl parmesanraastetta
• pippuria
• 6 herkkusientä viipaleina
• salvianlehtiä

Kiehauta liemet kuumiksi ja jätä ne pienelle lämmölle, liemen tulee olla kuumaa, ettei riisin kypsyminen hidastu keittovaiheessa. 

Silppua sipuli ja leikkaa sienet viipaleiksi. Raasta juusto ja ota valmiiksi salvianlehtiä. 

Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyä ja kun se on kuumaa, kaada kattilaan silputtu sipuli. Sekoittele ja kypsennä pari kolme minuuttia. Lisää kattilaan riisit ja sekoita taas, varo polttamasta riisiä, mutta anna sen kuullottua hieman. Kaada  mukaan viini, sekoita. Sekoittaminen on risoton tekemisessä se juttu. 

Kun viini on melkein imeytynyt riisiin, ala lisätä lientä kauhallinen kerrallaan ja sekoittele kaiken aikaa. Aina kun liemi on melkein imeytynyt riisiin, lisää seuraava kauhallinen. Sekoittele jatkuvasti. 

Toisella kädellä nosta pannu toiselle levylle ja laita sille kunnon nokare voita sulamaan. Kun voi on sulanut ja pannu kuuma (ei kauhean kuuma kuitenkaan) asettele sieniviipaleet paistumaan. Paista niitä hitaasti muutaman kerran käännellen ja muutaman minuutin päästä lisää pannulle sienien väleihin salvianlehdet. 

Kun riisi alkaa olla kypsää, on lientä kulunut melkein se valmisteltu puoli litraa. Mikäli riisissä on vielä liikaa purtavaa, käytä vettä jatkona, tai tilkka viiniä, jollet viitsi tehdä lisää lientä. Kun riisi on mieluistasi, lisää risottoon iso nokare voita ja puolet raastamastasi parmesanista, sekoita tasaiseksi. Maistele, tarvitseeko suolaa, liemen suolaisuudesta riippuen, pippuria nyt ainakin. Laita kansi kattilan päälle hetkeksi, että ehdit tarkistaa ovatko sienet tarpeeksi jo paistuneet.

Lusikoi risotto kahdelle lautaselle ja asettele sieniviipaleet ja salvianlehdet päälle. Ripottele pinnalle loput parmesanit ja syö äkkiä. Tämä oli aivan riittävän suuri annos pääruoaksi, lusikoimme risoton ääntä kohti nopsasti, kun Girossa oli vielä matkaa maaliin yli 50 km. 

Giron 13. etappi oli  kahta kipakkaa nousua lukuunottamatta tasainen kuin biljardipöytä, kuten Peter Selin sanoi. Voittajaksi ajoi Diego Ulissi ja kokonaiskilpailun ykkösenä yhä vain jatkaa Joāo Almeida. Huomenna on vuorossa taas henkilökohtainen aika-ajo. 

Tiramisu

Tiramisua CampaKeittiössä tehdään noin kerran vuodessa, se on helppo ja nopea jälkiruoka, jonka voi valmistaa hyvissä ajoin, mielelläänkin edellispäivänä. Sen voi tehdä pieneen kokoon tai suureen vuokaan, kaikki käy. Tällä kertaa tein aika pienen annoksen, noin kahdeksan palan vuoallisen. Siitä lähti heti osa jälkeläisten mukaan, sillä määräänsä enempää tätäkään herkkua ei syö. Tein jälkkärin neliön muotoiseen  (noin 18 x18 cm) irtopohjaiseen vuokaan, johon viritin pohjalle ja reunojen yli yltämään ensin tuorekelmua ja sen päälle foliovuoan kannesta leikatun sopivan kokoisen vapapintaisen palan pohjaksi.

Tiramisu

• 28 savoiardikeksiä (joista puolet lyhensin toisesta päästään niin, että ne sopivat vuokaan)
• 3 tuplashottia espressoa
• 1 purkki mascarponea
• 3 dl kermaa
• 1 rkl tomusokeria
• 0,5 dl Amarettoa
• suklaalastuja

Aloitin tekemällä espressoshotit astiaan jäähtymään. Sillä välin viritin vuoan valmiiksi, kuten yllä kerrottu. Mittasin keksien määrän ja leikkasin kuivien keksien päästä terävällä veitsellä pois reilun sentin palat, puolet siis lyhensin, puolia en. 

Vatkasin ensin kerman vaahdoksi ja maustoin se tomusokerilla ja Amarettolla ja yhdistin seokseen mascarponen. Sekoitin tasaiseksi. 

Kostutin keksin kerrallaan nopeasti jäähtyneessä kahvissa ja ladoin niitä vuoan pohjalle, toinen rivi kokonaisia keksejä ja toinen päästään lyhennettyjä, niin pohja tuli täyteen. Levitin puolet mascarponetäytteestä keksien päälle. Tein toisen kerroksen kostutetuista kekseistä, levitin loput täytteestä ja tasoittelin pinnan. Minulla oli päässyt kaakao loppumaan, mutta löysin ison purkin suklaalastuja, joita levitin pinnalle tasaisen kerroksen ja siitä tulikin oikeastaan aika kiva niin. Käänsin kevyesti kelmun reunat vuoan päälle ja nostin jääkaappiin asettumaan. 

Kun oli aika syödä jälkkäriä, laitoin vuoan sopivan kokoisen säilykepurkin päälle, jolloin kakku jäi pohjan päälle lepäämään ja reunat laskeutuvat pöydälle. Nostin kakun leikkuulaudalle pohjineen, kelmuineen päivineen ja avasin kelmut. Suurella lastalla siirsin kakun lautaselle sen vahapohjaisen pahvialustan kanssa, kelmu ja vuoan metallipohja jäivät nätisti leikkuulaudalle. 

Giro d'Italiassa on käynyt koronakato, ainakin Jumbo-Visma vetäytyi kokonaan kisasta, kun jollain jäsenellä todettiin korona. Samoin Mitchelton-Scott on vetäytynyt. Näitä tietoja on todella hankala saada selville Giron omilta sivuilta, mutta Cycling News-sivulta löytyy tietoa paremmin. Nyt on siis melko hutera tilanne koko kisalla, liekö tuota saadaan vietyä läpi. Jos vielä koronatilanteen puolesta saataisiinkin, niin miten sitten pian käsillä olevien vuorietappia puolesta. Alpeilla on ollut jo ajoittain lunta paikoin reippaasti. Normaalisti keväällä ajettavaa Giroa vaivaavat joskus vielä sulamatta olevat lumet ja kylmät säät, nyt voi olla sitten toisinpäin, voi olla jo talvi tulossa ja lunta sataa taas. 

Tänään kylmässä säässä ja vesisateessa voittajaksi selviytyi Jonathan Narvaez ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joāo Almeida. 

Saltimbocca

Olin ihan varma, että olen tehnyt tätä ruokaa joskus aikoja sitten ja postannutkin sen, mutta en löytänyt millään hakusanalla sitä blogista. Jos nyt kuitenkin olen saltimboccaa joskus tehnyt, niin menköön tämä revisited-osastoon. Vasikasta en kuitenkaan ole tätä tehnyt missään tapauksessa, sitä keittiössämme ei ole ollut kuin kerran, enkä tehnyt sitä nytkään, vaan raaka-aineena oli broileri. Tässä ruoassa merkityksellisessä osassa on salvia, juuri se yrtti, joka menestyy silloin, kun sille ei keksi mitään käyttöä ja kun sitä tarvitsisi, sitä ei ole lehteäkään. Tänään kävin ostamassa sitä ihan vartavasten. 

Saltimbocca broilerista kahdelle

• 2 broilerin rintafilettä pitkittäin kahteen ohueen palaan leikattuna
• suolaa (hyvin varovaisesti) ja pippuria (ronskimmin)
• salvian lehtiä
• 4 viipaletta prosciuttoa 
• nokare voita
• 1 dl valkoviiniä

Nuiji halkaistuja broilerifilepaloja vielä hieman ohuemmiksi. Laita jokaisen neljän palan päälle viipale prosciutto-kinkkua ja niiden päälle muutama salvianlehti. Kiinnitä kinkku ja salvia broileriin cocktailtikulla. Taputtele palojen alapuolta lautaselle levitetyissä vehnäjauhoissa. 

Kuumenna pannu ja sillä nokare voita. Kun pannu on kuuma, laita broileripalat pannulle ensin kinkkupuoli alaspäin ja paista pari kolme minuuttia. Käännä ja paista toista puolta saman verran. Lisää pannulle viini ja jos haluat, vielä toinen nokare voita. Anna kiehua muutama minuutti, niin että kastike kiehuu kokoon ja liha kypsyy loppuun. Tarjolle laittaessasi muista poistaa cocktailtikut ja kaada kastikkeen loppu pannulta broilerin päälle. 

Meillä oli lisänä basilikalla maustettua perunamuusia. Tein puikulaperunoista paksua muusia, josta muotoilin ikäänkuin puikulan muotoisia pötkylöitä, joita paistoin pannulla niin, että niihin tuli hieman rapeaa paistopintaa. 

Giro d'Italiassa oli tasamaan etappi, joka päättyi meille vuosien takaa tuttuun Riminiin. Olimme siellä eräänä lokakuisena päivänä, täysin off season. Samalta näytti nytkin, rannoilla ei ristin sielua. Massakirin ykkönen oli taas Arnaud Demare, jo neljännen kerran tässä kisassa. Toiseksi ehti eilisen ykkönen Peter Sagan. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Joāo Almeida. 

Sienibruschettat

Päivän italialainen ruokapanostus olivat ihanat syksyiset sienileivät. Otin niihin vinkkejä täältä. Tein näitä kaksi kummallekin.

Sienibruschettat (4 kpl)

• 4 viipaletta leipää
• 4 keväsipulia varsineen
• 1-2 valkosipulinkynttä
• 4 suurehkoa ruskeaa herkkusientä
• 1 rkl Marsalaa (oma lisäykseni ohjeeseen)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita ja vähän oliiviöljyä
• jotain tuoretta yrttiä (meillä basilikaa)

Paahda leipäviipaleita kuivalla, kuumalla pannulla kummaltakin puolelta hetkinen, kunnes ne saavat hieman väriä. Nosta leivät pannulta ja peitä ne lautaselle odottamaan.

Lisää kuumalle pannulle hieman voita ja oliiviöljyä ja kuullota sipulisilppua ja viipaleiksi leikattuja valkosipulikynsiä pari minuuttia. Lisää pannulle viipaleiksi leikatut herkkusienet ja paista niitä molemmin puolin niin, että ne saavat kauniin värin. Jos tykkäät Marsalasta, lisää sitä pieni loraus antamaan sienille makua. Ei mitenkään välttämätöntä, mutta kiva lisä.

Laita paahdetut leipäviipaleet tarjoilulautaselle ja lurittele niille oliiviöljyä. Lastaa leipien päälle sipulia, valkisipulia, sieniviipaleita ja ripota pinnalle hieman suolaa ja pippuria, Koristeeksi vielä jotain tuoretta yrttiä. Olivat oikein hyvä alkupala!

Giro d'Italian  ensimmäisen lepopäivän jälkeen matka taas jatkui 177 km mittaisella etapilla. Vettä näytti satavan, ehdin katsoa noin 40 km lopusta. Nyt olikin aivan hurjan jännittävä ja hauska loppu, Peter Sagan otti ja voitti etapin repäisemällä itsensä yhden hengen massakiriin! Näköjään noinkin voi tehdä! Peterin kuiva kausi, yli 15 kuukautta edellisestä voitosta on nyt ohitse. Ai että. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen João Almeida. 

Täytetyt pastakuoret

Tänään meillä on eilisen illan tähdenlentoja, ei ole järkeä tehdä uutta ruokaa. Niinpä käytän toisen jemmakokkauksen tämän päivän postaukseen, että pysyn ruodussa. Tätä ruokaa söimme jo pari viikkoa sitten ja vieläkin mieli hyrisee, niin hyvää se oli, täyttävää tosin. Jaksoin syödä kolme täytettyä pastakuorta tomaatti-mozzrellasalaatin lisäksi. 

Täytetyt pastakuoret jokrapukastikkeella

• 14 suurta simpukankuoren muotoista pastakuorta
• keitinvettä ja runsaasti suolaa
• 1 purkki jokiravun pyrstöjä
• 1 sipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• oliiviöjyä
• suolaa ja pippuria
• 3,3  dl kermaa
• loraus konjakkia
• parmesaania
• tilliä
• kirjolohen mätiä

Keitä pasta väljässä vedessä ja nostele kypsät pastakuoret voideltuun vuokaan rinkiin reunoille. 

Silppua sipuli ja valkosipulin kynsi ja kuullota niitä oliiviöljyssä muutama minuutti. Valuta jokiravun pyrstöt. Lisää pannulle kerma ja anna sen sakeutua muutama minuutti. Mausta lorauksella konjakkia, suolalla ja pippurilla. Kaada valutetut ravut pannulle, sekoittele ja kuumenna ne. Maistele onko riittävästi makua. Raasta kastikkeeseen hieman parmesaania. 

Lusikoi sakeaksi kiehunutta kastiketta pastakuoriin ja raasta lisää parmesaania jokaisen päälle.  Laita vuoka uuniin 200 asteeseen noin 30 minuutiksi. 

Kun kastikkeen pinta alkaa kuplia ja kauniisti ruskettua, on ruoka valmista. Koristele pienellä lusikallisella mätiä ja tillillä. 

Minä laitoin vuokaan keskelle nurinpäin pienen espanjalaisen tapasvuoan, se piti patakuoret paikallaan ringissä paistamisen aikana. Kun ruoka oli valmis, nostin varovasti keskusvuoan pois ja laitoin sen tilalle toisen samanlaisen, jossa oli pieni tomaatti-mozzarellalisäkesalaatti. Tämä oli seuraavana päivänä uunissa lämmitettynäkin vielä hyvää. 

Eilen en tosiaan nähnyt Giro d'Italian etappia kuin hieman alusta. Eilisen uutinen oli se, että Simon Yates oli joutunut keskeyttämään kilpailun koronatartunnan vuoksi. Voittajana oli eilen Alex Dowsett ja Joāo Almeida jatkoi pinkissä.

Tänään oli jo yhdeksäs etappi, jossa oli melkoisia mäkiä. Sää oli suureksi osaksi sateinen eikä kovinkaan lämmin. Portugalilainen Ruben Guerreiro taisteli itsensä kahden miehen hatkan voittajaksi ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa hänen maanmiehensä Joāo Almeida. Huomenna maanantaina on ensimmäinen lepopäivä ja CampaKeittiössäkin huilataan. 

Kesäkurpitsapasta

Minulla ei ole enää usein kiire, mutta tänään on, en ehdi tehdä ruokaa kotona, enkä myöskään katsoa pyöräilyä.  Tämän varalta minulla oli yksi Italia-teemaan sopiva vararuoka viime viikolta. Tämä postaus tulee siis ajastettuna ja huomenna palaan jälleen kokkailuun ajantasaisesti. 

Olen usein lukenut postauksia ja katsonut kuvia kesäkurpitsapastasta, mutta usein niissä on kyse siitä, että kesäkurresta tehdään sopivalla raastimella spaghetin kaltaisia pitkiä rihmoja korvaamaan pastaa. Sekin on varmasti ihan hyvää, mutta meillä oli kuitenkin spaghettia ihan oikeasti ja kesäkurpitsa oli höysteenä. Ohjeen otin täältä. Kyseisessä keittiössä tehtiin ruokaa ihan urakalla, ohje oli kuudelle hengelle, mutta minusta se näytti kauhean suurelta. Tietysti pienensin sitä kolmasosaan ja sittenkin se tuntui suurelta. Tekemäni määrä olisi riittänyt kolmelle oikein mainiosti. 

Kesäkurrepastaa

• spaghettia kahden hengen annos, noin sen verran kuin peukun ja etusormen ympyrään mahtuu, ei enempää, vaikka aika tuntuu, että pitäisikö sittenkin laittaa vähän enemmän
• 1 keskikokoinen kesäkurpitsa
• silputtua valkosipulia (1-2 kynttä, riippuen siitä paljonko voi huomenna tuoksahtaa)
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• parmesaania

Aloita raastamalla kesäkurpitsa melko hienoksi raasteeksi ja laita raaste siivilään kulhon päälle. Ripottele päälle suolaa, pippuria ja chilihiutaleita sekä silputtu valkosipuli, sekoittele. Painele raastetta nuolijalla, on tarkoitus koota raasteesta irtoava neste myöhemmin käytettäväksi. Raaste saa valua ainakin tunnin, useampikaan tunti ei tee pahaa. 

Kuumenna vettä kattilassa ja suolaa se reippaasti, pastan pitää saada perussuolansa jo keitinvedestä. Keitä pasta melkein kypsäksi, maistele ja kun siinä on vielä makuusi hieman liikaa purtavaa, kaada pasta siivilään odottamaan. Loppukypsytys on tarkoitus tehdä pannulla. 

Ota esille pannu, jolle pasta tulee mahtumaan. Kaada kesäkurpitsaraasteesta valunut liemi pannulle ja nosta se kiehumaan. Lisää pannulle melkein kypsä pasta ja kääntele sitä liemessä. Kun pasta on sopivan kypsää, kaavi kesäkurpitsaraaste siivilästä pannulle ja sekoittele se pastaan. Laita kansi hetkeksi päälle, näin kesäkurpitsakin kuumenee, sen ei tarvitse sen kummemmin kypsyä. Sekoita mukaan parmesaania ja maistele onko suolaa ja pippuria tarpeeksi. Lisää niitä tarvittaessa. 

Jos haluat, voit ottaa ennen viimeistelyä pienen kauhallisen kesäkurpitsaraastetta erilleen ja paahtaa sen pannulla öljyssä rapeaksi ja ripotella sitä annoksen päälle tuomaan hieman lisää purtavaa. Minä tein näin, mutta ei se tainnut olla lisätiskin väärti. 

Giro d'Italian kahdeksannesta etapista minulla ei ole tietoa millainen se oli ja kuinka siinä kävi, siitä otan selkoa huomenna, kun luultavasti elämäni viimeinen työperäinen kiire on ohitse. 

Possuscallopini ja pasta-parsakaalipaistos

Minä en tykkää ollenkaan sanasta lohturuoka. En koskaan puhu, että tekisin tai söihin lohturuokaa. Mutta tänään meillä saattoi olla sellaista!  Ei sillä, että minulla olisi tässä mitään hätää tai tarvitsisin lohtua. Se vaan oli niin kivaa syödä, lämmittävää ja yksinkertaisuudessaan mukavaa, että se olisi tuonut lohtua, jos sitä olisi tarvittu. Otin neuvoja viitteellisesti kahdesta eri blogista, pastabake täältä ja possuscallopini täältä. Tästä tuli 4 annosta, söimme kaksi ja pakastimme loput jonkun päivän lounaaksi. 

Possuscallopini ja pasta-parsakaalipaistos

Pastaosuus

• 1 pieni parsakaali (noin 300 g kokonaisena, siitä nuput leikattuna)
• 150 g kuivaa pastaa
• vettä + suolaa pastan keittämiseen
• 2 valkosipulinkynttä silputtuna
• 2 rkl voita + vähän lisää paistovuoan voiteluun
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl maitoa
• 100 g juustoa raastettuna (tässä gruyerèä)
• suolaa ja pippuria
• hieman jauhettua muskottipähkinää (oma lisäykseni)

Kuumenna isossa kattilassa vettä kiehuvaksi ja suolaa se reippaasti. Laita pasta kypsymään ja munakelloon puolet pakkauksessa mainitusta keittoajasta. Kun kello kilahtaa, lisää mukaan parsakaalinuput. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele uunivuoka, ei kauhean iso, omani taisi olla noin parin litran vetoinen. Kun koko pastan keittoaika on kulunut, kumoa pasta ja parsakaalit vuokaan odottamaan. 

Kuumenna pannulla nokare voita ja lisää sille silputtu valkosipuli. Kun valkosipuli on kypsynyt minuutin verran, lisää mukaan vehnäjauho. Sekoita. Jos näyttää, että voi ei riitä, lisää sitä vähän että saat pienen suurusteen. Älä päästä sitä ruskistumaan. Lisää pannulle maitoa pienissä erissä ja sekoita vispilällä. Keitä kastiketta pari kolme minuuttia, kunnes se sakenee. Lisää mukaan 2/3 juustoraasteesta ja sekoittele, kunnes se sulaa kastikkeeseen. Mausta muskottipähkinällä ja pippurilla, maista suola ja lisää, jos tarpeen. 

Kaada kastike vuokaan pastan ja parsakaalin päälle ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Laita vuoka uuniin ja paista kunnes pinta kuplii ja alkaa hieman ruskettua. Minulla tämän kokoisen määrän valmistumiseen meni noin 45  minuuttia, lopun aikaa vuoka oli uunissa virta sammutettuna odottamassa, että possuosuus valmistui. Sen kanssa soveltelin aikalailla.

Possuscallopini

• 400 g possun sisäfilettä (söimme siitä tällä aterialla siis noin puolet)
• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• 1 sitruunan mehu
• 1 oksa rosmariinia
• 0,5 dl Marsalaa 
• 1 dl vettä
• loraus kermaa (noin puoli desiä)
• sitruunaviipaleita annoksen koristeluun

Leikkaa possunfile noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja painele ne hieman litteämmäksi. Ripota pinnalle suolaa ja pippuria. Pyörittele possupalat vehnäjauhoissa. Kuumenna pannulla nokare voita ja paista possupaloja muutama minuutti puoleltaan, tämä määrä vaati kaksi paistoerää. Nosta palat lautaselle ja peitä ne toisella lautasella tai foliolla. Kun pastapaistos alkaa olla valmis, kuumenna sama pannu uudelleen ja kaada pannulle Marsala ja sitruunamehu (jollet halua läträtä alkoholin kanssa, jätä vain se pois ja laita vettä vähän enemmän). 

Kuumenna pannu uudelleen, lisää sille rosmariinioksa ja raaputa pannun pinnalla olevat paistojäämät mukaan nesteeseen, lisää hieman vettä. Kun seos kiehuu, nosta possupalat takaisin pannulle ja jätä ne kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi. Lisää mukaan kermaa sen verran kuin sielusi sietää (riippuen siitä miten paljon samalla viikolla on jo käytetty kermaa, meillä ainakin tarpeeksi!) ja sekoita. Anna taas possun mureutua kastikkeessa kannen alla ja kurkista uuniin, joko pastapaistoksessa alkaa olla kaunis pinta. Ota uuni pois päältä, jos siltä näyttää, lisää lämpöä, jos on vielä valjun värinen. 

Kun possu on kypsää  (leikkaa pieni maistopala) ja kastike on sakeutunut, tarkista suola, pippuria voi aina lisätä. 

Annostele pasta-parsakaalipaistosta lautaselle ja sen viereen muutama murea possupala ja päälle sakeaa kastiketta. Laita hieman ABC:mäisesti sitruunaviipaleita possupalojen päälle. Jos siis olisi ollut murhetta tai ahdistusta, niin kylläpä tämä olisi sen poistanut.

Giro d'Italian seitsemäs etappi meni hieman sivusilmällä katsoen. Kyseessä oli kirimiesten lemppari. Me olimme taas sopineet kotikatsomossa, että Peter Sagan voittaisi, mutta se olisi edellyttänyt, että hän olisi tullut ensimmäisenä maaliin. Arnaud Demare teki sen ja voitti ja Peter Sagan tuli toiseksi. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joāo Almeida. 

Punajuurignocchit ja paahdetut punajuuret

Eilen katsoimme Giro-etapin jälkeen Belgiassa ajetun De Brabantse Pijl 2020-kisan lopun. Siellä oli loppukirissä mukana muutama päivä sitten perusteellisesti tössinyt Julian Alaphilippe. Olimme sitä mieltä, että tällä kertaa hän voisi nyt voittaa ja niin hän tekikin, mutta oli kyllä niin hilkulla, ettei hän tössinyt taas nostamalla kädet tuuletukseen liian aikaisin. Hän itsekin huomasi, että kääk, kävikö taas niin eikä voinut olla varma miten kävi ennen kuin maalikameraa oli tarkasteltu. Hetken päästä saattoi kyllä nähdä hänen kasvoillaan sekä helpotuksen, että nolostuksen. Ehkä hän nyt oppii, että ne kädet pidetään ohjaustangossa, kun kiritään. Varmasti äitikin on neuvonut niin jo pitkään. 

Tänään meillä oli oho-kasvisruokaa, gnoccheja paahdettujen punajuurien kanssa. Uskallan sanoa, että olivat parhaat koskaan tekemäni gnocchit. En minä niitä kauhean monta kertaa ole tehnytkään, 3 tai 4 ehkä.  Ohjeen otin täältä, viitteellisesti. Punajuuret paahdoin omasta tai asiakkaan päästä. Minulla ei ollut ricottaa niin paljon kuin lähdeohjeessa, mutta vähempikin määrä riitti, laitan ainekset sen mukaan, miten tein. Tästä tuli juuri sopiva määrä gnoccheja kahdelle. 

Punajuurignocchit ja paahdetut punajuuret kahdelle

Gnocchit

• 180 g kypsää punajuurta
• 140 g vehnäjauhoja
• 100 g ricottaa
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• pieni pala kovaa juustoa raastettuna (gruyerèa tällä kertaa) + annoksen päälle lisää raastetta
• ripaus suolaa
• vehnäjauhoja taikinan käsittelyyn
• iso kattilallinen vettä keittämiseen ja siinä reippaasti suolaa
• voita kastikkeeksi
• tuoretta salviaa

Paahdetut punajuuret

• 2 punajuurta 
• loraus oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• rosmariinia ja timjamia

Kuorin kolme punajuurta ja leikkasin ne lohkoiksi. Punnitsin sen verran paloja, että niitä oli taikinaa varten 180 g. Muut lohkot laitoin pieneen uunivuokaan odottamaan paahtamistaan. Lisäsin niiden päälle öljyä, hunajaa, yrttejä, suolaa ja pippuria, sekoittelin. Latoin vuoan uuniin 150 asteeseen. 

Kypsensin taikinaan tulevat punajuuripalat kattilassa ja kun ne olivat kypsiä, kaadoin veden pois ja kumosin palat sauvasekoittimen korkeaan, kapeaan kuppiin. Suristelin palat bamixilla niin silkaksi soseeksi kuin mahdollista. Kaavin sitten soseen laakeampaan kulhoon jäähtymään. 

Kun sose oli jäähtynyt, sekoitin siihen ricottan, juustoraasteen, sitruunankuoren ja suolaa ripauksen. Aloin lisätä siihen jauhoja vähitellen, niin että siitä muodostui pehmeä taikina, laitoin sen pinnalle jauhoja sen verran, etteivät sormet tarttuneet taikinaan enää. Jätin taikinan peiteltynä asettumaan noin puoleksi tunniksi. Jauhoja jäi tuosta mittaamastani 140 grammasta hieman, noin 30 g. Ne käyttäisin muotoiluvaiheessa.

Minulla on vuosia sitten Italiasta ostamani gnocchilauta, en ole käyttänyt sitä pitkiin aikoihin, ihme että edes muistin, että minulla on sellainen. Otin sen esille ja valmiiksi jauhoja ja taikinaleikkurin (sellainen joustava muovilätkä, jolla saa taikinaa hyvin leikattua ilman, että taikina tarttuu siihen). 

Jauhotin leivinlaudan ja kaavin asettuneen taikinapallon jauhojen päälle. Olin vähän huolissani, että värjääkö punajuurinen taikina leivinlautani, mutta ei se tehnyt sitä juurikaan, ei ainakaan kiusaksi asti. Leikkasin taikinan kolmeen osaan ja pyöritin niitä jauhoisella pöydällä pitkulaiseksi pötköksi, jonka leikkasin paloihin, noin peukalonpään kokoisiin. Sirotin gnocchilaudan raitoihin hieman jauhoja ja pyöräytin paloja kämmenelläni hellästi ylhäältä alaspäin niin, että niihin muodostui hento raidoitus ja ne pyöristyivät ja osasta tuli ihan toistensa näköisiäkin, mutta oli niitä muotopuoliakin. Gnoccheja tuli noin 40 kpl, en laskenut. Laitoin palat heti pyöräyttämisen jälkeen jauhotetulle leivinpaperille. 

Laitoin uunin hieman kuumemmalle, että paahdetut punajuuret paahtuivat hieman lisää, uuni oli viimeiset 15 minuuttia 180 asteessa, kaikkiaan ne paahtuivat noin 45 minuuttia. 

Kuumensin isossa kattilassa vettä kiehuvaksi ja suurella pannulla reippaasti voita. Voihin lisäsin kaikki kulatungista löytämäni minikokoiset salvianlehdet rapeutumaan. Pienensin voipannun alta liekin ihan pienelle odottamaan kypsiä gnoccheja. 

Kun vesi kiehui, suolasin sen reippaasti. Nostelin gnocchit niin nopeasti kuin pystyin kiehuvaan veteen ja pyöräytin kauhalla varovasti kattilan pohjia myöten, etteivät pallerot tarttuisi kattilaan. Muutamassa minuutissa gnocchit nousivat veden pinnalle ja sitä myöten kauhoin ne reikäkauhalla uudelleen kuumennetulle voipannulle. Paistoin gnoccheihin hieman rapeutta pintaan. 

Annoksiin jaoin gnocchit kahdelle lautaselle ja nostelin uunissa valmiiksi paahtunet punajuurilohkot gnocchien päälle. Hieman pippuria ja vähän juustoraastetta ja annos oli valmis. Kerrankin gnocchien rakenne oli erinomainen, pehmeä, muttei mössöinen eikä missään nimessä kuminen. Punajuuri kahdella tapaa maistui tavallaan samalla lailla, mutta kuitenkin eri tavoin. 

Giro d'Italian kuudes etappi oli pitkä tasamaan etappi, jossa oli lupa odottaa massakiriä. Sellainen siitä tulikin, mutta hieman vetelä esitys. Arnaud Demare oli nopein, vaikka olimme taas kotikatsomossa sopineet, että nyt viimein olisi Peter Saganin vuoro voittaa. Demare voitti nyt siis toisen etapin tässä kilpailussa. Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Joāo Almeida.