Rokulipäivän ruokaa – arroz con pollo

Maanantaina La Vueltassa oli lepopäivä, mutta silloinkin me sentään söimme. Tänään taas ei ole intoa ruoanlaittoon eikä ole yhtään nälkäkään, joten käytän lepopäivä kanaruoan tämän päivän postaukseen. Käytin jotain espanjalaisen blogin postausta hyödykseni, mutta kadotin sen jo, pahoittelen. 

Arroz con pollo

• 2 broilerin nahatonta rintafilettä
• 2 rkl punaista pestoa
• 1,5 dl risottoriisiä (sillä paellariisiä en löytänyt varastoistani)
• 2 dl pakastettua soffrittoa
• 1 dl roseviiniä
• 3-4 dl kasvislientä
• tuoretta persiljaa
• pimentonia
• suolaa ja pippuria

Levitin riisin uunivuoan pohjalle ja kaadoin päälle soffritton, viinin, liemen ja nostin pinnalle pestossa pyöritellyt broilerinfileet. Ripottelin päälle suolaa, pippuria ja pimentonia. Laitoin vuoan uuniin 180 asteeseen noin 1,5 tunniksi. Käänsin välillä fileitten kylkiä ja tarkistin nesteen määrän, lisäsin lientä hieman. Oli ihan kelpo uuniruoka. 

La Vueltassa oli tasamaan etappi ja reitti kulki melkoisen tylsissä maisemissa. Hatka ajettiin kiinni ja tiedossa oli massakiri, jonka voittajaksi ajoi Florian Senechal ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Odd Christian Eiking. Fabio Jakobsen koki  ilmeisesti jonkun välinerikon melko lopussa. Huomenna on sitten vuorietappi. 

Salmon escabeche

On tullut syötyä lihaa vähän enemmän kuin tarpeen olisi ollut, joten tänään meillä oli kalaruokapäivä. Löysin ohjeen vanhasta tutusta blogista, sieltä otin ohjeita CampaSimpukan alkuvuosina, mutta tätä ruokaa en ollut tullut kokeilleeksi. Tämä on öljyssä ja etikassa kypsytettyä lohta. 

Öljyssä ja etikassa kypsytetty lohi

• 600 g palanen lohta
• 4 dl oliiviöljyä
• 1,5 dl omenasiiderietikkaa
• 1 dl valkoviiniä
• 1 rkl pimentonia
• tuoretta persiljaa
• tuoretta timjamia
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria

Siivosin lohipalasta ruodot, reunusrasvan ja nahkan. Leikkasin lohen noin puolen korttipakan kokoisiin annospaloihin, niitä tuli 7 kpl. Ripottelin kalapaloille suolaa ja pippuria. Luritin pannulle oliiviöljyä hieman, käytin sen kokoista pannua, jonka pohjan kalapalat melko tarkkaan täyttivät. Kaadoin pannulle etikan, viinin ja sitten niin paljon öljyä, että kalapalat juuri ja juuri peittyivät. Kuumensin seoksen siihen pisteeseen, että se alkoi pulpahdella. Juuri silloin muistin, että pimenton vielä puuttui, ripottelin sitäkin kalapalojen päälle. Nostin kannen pannun päälle ja jätin ruoan jäähtymään. Tarkoitus oli, että lohi kypsyisi kaikessa rauhassa liemessään. 

Ennen kuumentamista ja pimentonia

Tarjosin lohta oman viljelyksen perunoiden kanssa. Olisi mielenkiintoinen rakenne ja etikka maistui tässäkin todella hienosti. Nyt olen käyttänyt etikkaa tänä kesänä niin kanan kuin sienienkin kanssa ja se on kyllä hyvä tapa maustaa ja kypsentää.

La Vueltassa oli hilly-tyyppinen etappi,  eikä kenenkään tarvinnut palella reitillä eikä sen varralla. Lämpötila oli lähellä neljääkymmentä astetta. Voittajaksi ajoi Magnus Cort Nielsen ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Odd Christian Eiking. 

Espanjalainen linssikeitto

Tänään on ollut sateinen päivä, ihan kuin syyskuussa, juuri sopiva lämmittävän keiton syömiseen. Meille oli ilmaantunut jääkaappiin pieniä chorizomakkaroita, ei liian savuisia, juuri sopivia keittoon. Tein tämän keiton omasta tai asiakkaan päästä, kyllä siinä minusta espanjalaisen keittiön piirteitä löytyy. Tästä määrästä syö 2-3 henkilöä.

Linssikeitto 

• 2 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä
• 1 dl punaviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 pientä keltasipulia
• 2 pientä punasipulia
• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• 2 pientä keltaista suippopaprikaa
• 1 pieni punainen suippopaprika 
• 4 pientä chorizomakkaraa
• pimentonia
• suolaa ja pippuria
• pari kourallista babypinaattia
• tuoretta persiljaa
• manchegoa raastettuna

Laitoin vettä kattilaan ja linssit sinne kypsymään, muutaman minuutin kuluttua lisäsin mukaan viinin ja tomaattimurskan. Kuorin sipulit ja valkosipulinkynnen ja leikkasin ne suikaleiksi, samoin kesäkurpitsan ja paprikat. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin sipuleita, kesäkurpitsaa ja paprikoita muutaman minuutin. Kaadoin ne kattilaan. Pilkoin makkarat paloiksi ja käytin niitäkin pannulla ja lisäsin ne kattilaan. Sekoittelin. Maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Annoin keiton kiehua noin puolisen tuntia, lisäsin hieman vettä, ettei keitosta tullut liian tanakkaa patamaista ruokaa. Lopussa sekoitin mukaan babypinaatin ja kun ne olivat laiskistuneet keitossa, annostelin soppaa lautasille. Koristelin persiljalla ja raastoin päälle vähän manchegoa. Hyvin lämmittävää keittoa.

La Vueltassa oli vuorossa jo 11. etappi, joka oli luonteeltaan hilly, ei siis vuorietappi, muttei tasainenkaan. Aurinko paistoi ja ehdimme katsomaan, kun maaliin oli noin 80 km. Oli kyllä jänskä loppu, olin jo toiveikas, että Magnus Cort Nielsen olisi kestänyt kärjessä, mutta aivan lopussa hänet ajettiin kiinni ja Primoz Roglic voitti etapin. Se kyllä kelpaa minulle oikein hyvin. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa vielä Odd Christian Eiking ja Primoz on kolmantena. 

Pimientos de Padrón

Tällä kertaa  olin oikein toiveikas, että pimientos de padrón-satsissa olisi sellainen tujakka yksilö, niitähän sanotaan olevan noin joka kymmenes. Meillä oli päivällisenä grillattu petit tender, kotimaista tuoretta maissia ja pussillinen vihreitä pieniä paprikoita. 

Pimientos de Padrón pannulla

• pussillinen pieniä vihreitä soikulapaprikoita
• 1 rkl  oliiviöljyä
• suolaa

Kun muut aterian osat olivat lähes valmiita, kuumensin grillin sivupolttimolla isoa paistinpannua. Lorautin sille hieman oliiviöljyä ja kun öljy oli lähes savuavan kuumaa, nakkasin pussillisen paprikoita pannulle. Ripottelin päälle sormisuolaa.  Sekoittelin paprikoita pihdeillä ja kääntelin, jotta ne saivat kuumuutta joka kyljelleen. Muutamassa minuutissa paprikat kypsyivät riittävästi. Kauhoin ne tarjoiluvadille, leikkasin petit tenderin viipaleiksi ja nostin grillistä esikeitetyt, sitten grillissä väriä pintaansa saaneet maissit lautasille. 

Ei ollut yhtään tulista paprikaa, taaskaan. Kyllä se on ihan höpöjuttua. Petit tender ei taaskaan pettänyt, 58 asteeseen grillaus, sitten 10 minuuttia foliossa ja lopputulos oli juuri passeli. Maissit kuorin, irrotin haitulit ja keitin maisseja ensin suolalla maustetussa vedessä noin 8 minuuttia. Ne olivat grillissä noin saman aikaa. Sutikoimme maisseille pehmeää voita ja ripotimme pintaan suolaa. Emme osaa päättää olivatko lehtien suojissa grillatut maissit parempia kuin nämä esikeitetyt ja grillissä viimeistellyt, mutta eipä sillä oikeastaan ole väliäkään. 

La Vueltassa oli lepopäivän jälkeen toisen jakson ensimmäinen päivä. Yleisluonteeltaan mäkinen etappi toi jälleen uuden punaisen paidan haltijan. Hatkasta etapin voittoon ajoi jo toisen kerran tässä kisassa Michale Storer, Primoz Roglic putosi kärjestä sijalle kolme. Punaisessa paidassa ajaa huomenna Christian Eiking. 

Espanjalainen krapula-aamiainen

Onhan CampaSimpukassa tehty saunamunia, joten miksei tehtäisi krapulamuniakin? Käyhän sitä joskus niin, että tulee nautittua liikaa ja seuraavana aamuna ei ole parhain olo. Tänä aamuna tilanne ei ollut se, mutta halusin silti tehdä tätä ultimaattista hang over-ruokaa. Maistui se aivan pirtsakkana aamunakin. 

Olette ehkä huomanneet, että olen vallan hurahtanut Spain on A Fork-blogin ruokaohjeisiin, niitä on tämän vuoden espanjalaisessa ruokahaasteessani esiintynyt jo useita. Sieltä on tämäkin ohje peräisin. Katsoin Albertin videota tämän vuoden ensimmäiseltä aamulta ja minua hauskuutti kovasti se, miten kasuaalisti hän puhui siinä siitä, että jos on pidetty liian hauskaa eilen (uudenvuoden aattona), niin siihen sopii hyvin tämä kananmunan ja leivän yhdistelmä seuraavana aamuna. Hän kertoi miten tomaatti on terveellistä pinaatista puhumattakaan, miten niillä saisi edellisillan höyryt haihtumaan päästä. Hän näytti kyllä aivan freesiltä videossaan, joten kovin tutiseva aamu hänellä ei ollut. 

Espanjalainen kankkusenparannusleipä kahdelle

• 8 pientä leipäviipaletta
• oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tomaatti
• 4 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• pari kourallista pinaatinlehtiä
• pikkuinen pala manchego-juustoa
• tuoretta persiljaa

Paahda leipäpalat ja kun ne ovat jäähtyneitä, hankaa niiden pintaa valkosipulinkynnellä ja halkaistun tomaatin puolikkaalla. 

Riko kananmunat kulhoon, vatkaa kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja laita pinaatinlehdet pannulle, sekoittele. Lisää parin minuutin kuluttua kananmunat pannulle, anna olla ensin puoli minuuttia ja sekoittele sitten lastalla reunoilta keskelle päin niin, että seoksesta muodostuu karkeaa munakokkelia. Varo paistamasta liikaa, ettei kananmunasta tule kumimaista. 

Lurittele odottamassa oleville leipäpaloille pikkuisen oliiviöljyä ja lusikoi kananmuna-pinaattiseos leiville. Raasta päälle hieman manchegoa ja viimeistele muutamalla kierroksella pippurimyllystä ja tuoreella persiljasilpulla. 

La Vueltassa oli tänään ensimmäisen jakson viimeinen etappi, kunnon vuoritaisto. 188 km matkaan mahtui pitkiä nousuja, ensin yli 30 km ja lopussa noin 15 km. En voi kuvitella, että jaksaisin ikinä ajaa sellaisia, tuskin edes taluttaa pyörääni. Damiano Caruso oli suuren osan etapista yksin kärjessä ja siellä hän kesti loppuun asti. Maaliviivan toisena ylittänyt Primoz Roglic pääsee lepopäivälle kokonaiskilpailun kärjessä turvallisin mielin. Huomenna ei siis ajeta Espanjassa eikä kokata CampaKeittiössä, ainakaan espanjalaista. 

Sevillan viskipossua Manchego-muusin kera

Vähän minä epäröin katsoessani Sevillan viskipossuohjeita, niissä laitettiin viskiä ihan tuhtisti. Ei mitään lorausta tai tilkkasta, vaan toista desiä. Rohkaisin mieleni ja laitoin sitä ainakin puolet ohjeissa olleen määrästä. Ruokalajin nimi espanjaksi on solomillo al whisky ja otin vinkkejä muutamista videoista, joihin osuin googlaamalla espanjalaisia possuohjeita. 

Sevillan viskipossu 2-3 hengelle

• 5 valkosipulin kynttä
• oliiviöljyä
• 1 possun sisäfile (noin 500 g) 
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 dl viskiä
• 1 dl kasvislientä
• 2 rkl kermaa (oma lisäykseni) 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Kuorin valkosipulinkynnet ja kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä, pannun pohja sai oikein peittyä kunnolla öljyyn. Nostin kynnet paahtumaan öljyyn. Puristin sitruunamehua mittakuppiin ja toiseen kaadoin viskiä vähän hirvityksissäni. Kasvislientä tein pienen annoksen fondista siltä varalta, että sitä tarvittaisiin. 

Siivosin possun fileestä hieman kalvoja ja leikkasin fileen parin kolmen sentin viipaleisiin, joille ripottelin maltillisesti suolaa ja pippuria. Kun valkosipulit olivat paahtuneet joka puolelta mukavasti, nostelin possunfileviipaleet pannulle, jonka alle lisäsin vähän kuumuutta, etteivät lihapalat alkaisi kiehua paahtumisen sijaan. Paistelin possupaloja muutamia minuutteja molemmilta puolilta, kunnes nekin saivat hieman väriä. 

Seuraavaksi lisäsin pannulle ensin sitruunamehun, sitten viskin, jonka annoin kiehua reippaasti hetkisen. Olipa mahtava tuoksu keittiössä tässä vaiheessa. Lisäsin vielä tilkan kasvislientä sen verran, että lihapalat olivat noin puoliväliin liemessä. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin kastikkeen lihapaloineen kiehua siellä maltillisesti. Lopuksi lisäsin vielä tilkan kermaa, joka sakeutti kastikkeen hyvin. 

Manchego-perunamuusi

• 5 keskikokoista perunaa
• pieni pala manchegojuustoa
• noin 2-3 rkl korianterivoita viikon edellisiltä kokkauksilta
• 2 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Samalla kun possuruoka valmistui, tein perunamuusin. Raastoin manchegon. Kuorin perunat ja leikkasin ne lohkoihin. Kypsensin perunatpalat höyryssä. Kaavin maustevoin kupistaan pienen kattilan pohjalle ja kun perunapalat olivat kypsiä, puristin ne perunapuristimella perunahiutaleiksi. Sekoitin pohjia myöten, jolloin maustevoi pohjalta sekoittui perunaan. Lisäsin pikkutilkan kermaa ja sekoitin mukaan juustoraasteen, hieman jätin koristeluun. Maustoin muusin suolalla ja pippurilla. 

Annokseen tuli hyvin yksinkertaisesti pari pientä kauhallista muusia, jonka päälle ripottelin juustoraastetta ja persiljaa ja muutama possunfileviipale, valkosipulinkynsiä ja lusikallinen niin muhkean makuista kastiketta. Tästä annoksesta olisi kolme syönyt sopivasti, mutta kyllä me kahdestaankin annoksesta selvittiin. 

La Vueltassa oli taas tasamaan etappi, jonka loppupuolta ehdimme katsomaan kokkailulta ja syömiseltä. Tasamaan etapissa oli tiedossa massakiri, jonka nopein oli Fabio Jakobsen, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. Huomenna on vuorietappi, ensimmäisen jakson viimeinen päivä ennen maanantaista lepopäivää. 

Espanjalainen sipulikeitto

Tämä on ranskalaisen sipulikeiton etelänserkku, maukas soppa, joka sopi tähän tuurisateiseen päivään mainiosti. Olen nyt juuttunut hyvällä tapaa Spain on A Fork-blogiin, samaan tapaan kuin kesän Ranska-haasteen aikana turvauduin toistuvasti Rachel Khoon Little Paris Kitchen-kirjaan. Albert tekee hyviä, yksinkertaisia espanjalaisia ruokia ja vasta aivan äskettäin huomasin, että niissähän ei ole lihaa lainkaan. Se on vain plussaa. Sieltä otin sipulikeiton ohjeenkin tänään. Sen verran tänään muunsin keitto-ohjetta, että käytin vahvaa lammaslientä varastoistani kasvisliemen sijaan. 

Espanjalainen sipulikeitto kahdelle

• 3 melko pientä keltasipulia
• 2 melko pientä punasipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl fariini- ja leipurinsokerin sekoitusta
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 tl pimentonia
• 1 laakerinlehti
• 0,5 l vahvaa lammaslientä 
• noin 0,5 l vettä
• pippuria (suolaa ei tarvinnut liemen vahvuuden takia, mutta toisenlaisen liemen kanssa suolakin olisi tarpeen)
• 2 kananmunaa
• tuoretta persiljaa 
• 2 viipaletta vaaleaa hapanjuurileipää

Sulatin liemikalikat kattilassa ja kaadoin liemen kannuun odottamaan. Kuorin sipulit ja viipaloin ne mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Valkosipulinkynnet leikkasin veitsellä ohuehkoiksi viipaleiksi. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kippasin sipulit mukaan, sekoittelin ja aloin karamellisoida sipuleita. Lisäsin kohta valkosipulin ja sokerin kattilaan ja jatkoin keskilämmöllä karamellisoimista. Noin kymmenen minuutin päästä sipulit olivat aika kivasti kypsyneitä. Sekoitin mukaan pimentonin ja viiniin, sekoittelin taas. Kun viini oli kiehunut melkein kokonaan kasaan, lisäsin kattilaan laakerinlehden ja hieman pippuria. Kaadoin mukaan ensin liemen ja noin pari kolme desiä vettä. Keitto sai kiehua noin tunnin muitten puuhien aikana. Keitto olisi nopsemminkin valmista, mutta minä jätin keiton muhimaan hyvin miedolla lämmöllä. 

Kun ruoka-aika lähestyi, maistelin soppaa, pippuria se tarvitsi vielä. Lisäsin hieman vettäkin lisää, sillä keitto oli aika sakeaa. Lopuksi keitto viimeisteltiin kypsentämällä kananmunat keitossa. Tämä oli minulle uusi tapa, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Kaadoin pieneen kuppiin rikkomani kananmunat yksi kerrallaan keittoon kypsymään, varoin kippaamasta niitä päällekkäin. Laitoin kannen kattilan päälle ja kananmunat saivat olla keitossa noin 4-5 minuuttia, tarkoitus oli hyydyttää valkuainen, mutta keltuainen sai jäädä hieman valuvaksi. 

Paahdoin leipäpalat ja leikkasin ne kuutioiksi. Nostin kananmunat silikonikauhalla varovasti laakealle lautaselle odottamaan ja jaoin keiton annoslautasille. Ripottelin paahdetut leipäpalat annoksen reunoille ja nostin keitossa uppopaistetut kananmunat annosten pinnalle. Koristelin silputulla persiljalla. Olisi ollut paikallaan laittaa hieman suolaa ja pippuria kananmunan päälle, mutta unohdin.  Maukasta oli näinkin. Keltuainen oli juuri sopivasti pehmeää. 

La Vueltassa oli ensimmäinen oikea vuoripäivä, lähetyskin alkoi hieman etuajassa. Aurinkoisessa säässä ajajat tekivät työtään. Alejandro Valverde ajautui ulos reitiltä ikävän näköisesti ja joutui keskeyttämään kilpailun, mikä on tosi kurjaa. Voittoon ajoi Michael Storer ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Primoz Roglic. Huomenna La Vuelta jatkuu tasamaan etapilla. 

Perunat ja kananmunat tapaksena

Eilen söimme etikkaisia herkkusieniä, niiden kanssa oli myös toinen tapas, sillä tänään en ollut kokkausaikaan kotona. Muistan syöneeni tällaista ei ehkä niin terveellistä ruokaa caminon aikana, mutta kyllä sillä askel kulki halki pohjoisen Espanjan. Ohjeen otin tutusta Spain on A Fork-blogista, Albertin postauksesta viime marraskuulta. Erästä toista kananmunaohjettaan hän kutsuu krapularuoaksi, sitäkin pitänee kokeilla joku päivä. 

Perunat ja kananmunat tapaksena kahdelle

• 2 dl oliiviöljyä
• 4 keskikokoista perunaa
• suolaa
• kolme kananmunaa (yksikin/syöjä piisaisi)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Kuori perunat ja leikkaa tasakokoisiksi suikaleiksi. Laita suikaleet kylmään veteen noin puoleksi tunniksi, että niistä irtoaa tärkkelystä. Kun on aika paistaa perunat, kaada vesi pois, kippaa suikaleet keittiöliinalle ja taputtele ne kuiviksi. Laita uuni lämpenemään 100 asteeseen, perunat pidetään siellä lämpiminä sen aikaa, että kananmunat paistetaan. 

Kuumenna laakealla pannulla pari desiä oliiviöljyä (tosiaan tässä käytetään oliiviöljyä, mutta ehkä viisaampaa olisi käyttää vaikka rypsiöljyä). Kun öljy on kuumaa, laita perunasuikaleet pannulle öljyyn paistumaan, pidä huoli siitä, että suikaleita on vain yhdessä kerroksessa. Tämä on sellainen shallow frying-menetelmä, ei ihan täysmittainen uppopaisto. Minä tein perunoita sen verran, että ne mahtuivat kaikki paistumaan yhtä aikaa. Muutamien minuuttien kuluttua kääntele pihdeillä tai reikäkauhalla perunat ja kun ne alkavat näyttää kypsiltä, kokeile yhtä tikulla ja maista, onko kypsyys sopiva. Kun kypsyys on sopiva, nostele perunat lämpöä kestävälle lautaselle paperiarkin päälle valumaan. Nosta pian lautanen lievästi lämpimään uuniin ja jatka kananmunien kanssa. 

Kananmunat paistetaan samassa öljyssä kuin perunat. Riko kananmuna kerrallaan pieneen kuppiin ja laske siitä kuumaan öljyyn. Minun kolme kananmunaani mahtuivat yhtä aikaa paistumaan laakeaan pannuun. Kananmunat eivät tartu pannuun runsaan öljymäärän vuoksi, ne itse asiassa nousevat kuuman öljyn pinnalle kananmunan pohjan alkaessa kypsyä. Nostele lastalla kuumaa öljyä kananmunan päälle, etenkin keltuaisen päälle. Tarkoitus on paistaa kananmunan pohjapuoli rapeaksi, mutta keltuainen saa jäädä hieman valuvaksi. Nosta kananmunat lastalla lautaselle paperiarkin päälle. 

Ota perunat pois uunista ja jaa ne lautasille tai kaikki tarjoiluvadille, kierrä suolaa perunoiden päälle ja nosta siihen pinnalle kananmunat, joille ripsautat myös suolaa ja pippuria. Koristele tuoreella persiljalla. Nam eikä ollut nälkä ihan heti. 

La Vueltassa oli erikoinen vuorietappi, sillä sen alussa oli kymmeniä kilometrejä lähinnä alamäkeä, sitten tasaista ja lopussa kahden kilometrin nousu. Mutta ei se mitään. Voittajaksi ajoi juuri ja juuri ehtien Magnus Cort Nielsen ja punaiseen johtajan paitaan palasi Primoz Roglic.