Chorizo mac & cheese

Eilen La Vueltassa ei ajettu kilpaa, joten me kävimme pienellä ajoretkellä. Minulla on kaunis uusi pyörä, joka avittaa menoani sähköisesti niin, etten jää jälkeen. Kävimme tänäänkin vähän pitemmällä lenkillä katselemassa uuden moottoritien valmistumisen vaihetta. Jos nyt kävisin vielä töissä, pääsisin melkein koko matkan kevyenliikenteen väylää pyörällä tai kävellen. 

Kävimme tarkistamassa onko torni edelleen paikallaan. On se. 

Ruokana meillä oli fuusioruokaa, mac & cheese jota maustoi chorizo ja manchego, joten espanjalaisuus on ainakin paperilla, eikö vaan? Otin ohjeen täältä, en ihan orjallisesti noudattanut sitä, mutta lähes, noin 85 %:sti. 

Chorizo mac & cheese

• 300 g kuivaa pastaa
• pieni nokare voita uunivuoan voiteluun
• puolikas kiemura chorizoa (noin 150 g)
• 2 pientä punasipulia (oma lisäykseni)
• 2 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl maitoa
• pieniä juustonokareita, manchegoa, gruyrea, parmesaania noin 100 g yhteensä raastettuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Keitä pasta, kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa chorizo kuutioiksi ja sipulit ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Raasta juustot. Laita pannu kuumenemaan ja chorizokuutiot pannulle. Kun ne alkavat olla paahtuneita, lisää pannulle sipulit ja valkosipulit. Lisää rasvaa ei tarvita. Kun sipulit ovat mysiytyneet, sekoita mukaan vehnäjauhot. Kun jauhot ovat kunnolla sekoittuneet, kaada mukaan maito. Sekoita taas ja kastike sakeutuu pian, lisää hieman maitoa, jos arvelet, ettei kastike piisaa. Lisää mukaan juustoraasteet, jätä hieman pinnalle levitettäväksi. Kippaa mukaan valutettu pasta ja sekoita. (yhtä sekoittamista taas tämä kokkaus). Kaada koko sörsseli voideltuun uunivuokaan, tasoittele pinta ja ripottele pinnalle loput juustoraasteet. Paista uunin keskikorkeudella noin 25-35 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 

La Vueltassa oli tasamaan etappi ja sää tutun aurinkoinen, muttei ilmeisesti aivan niin kuuma kuin monena päivänä. Lepopäivän jälkeen ajajilla kulkee aina vähän miten kullakin, joillekin lepopäivä sopii, toisille ei niinkään. Massakirin nopein oli synttärisankari Fabio Jakobsen, tmä oli jo kolmas voitto tässä kisassa. Kokonaiskilpailua se vain johtelee Odd Christian Eiking. Huomenna on vuorietappi, josta on pitkä lähetys, toivottavasti oikealla selostuksella. 

Espresso 433

Teimme viime vuonna espanjailasesta Licor 43:sta drinkin, johon tuli kermaa ja se oli ihan ok. Likööriä oli yhä jäljellä ja nyt käytimme firman omilta sivuilta löytynyttä ohjetta ja se oli vielä parempi. Ei kuulostanut siltä, mutta oli todella hyvä etenkin ensimmäinen kylmä siemaus. Vähän pienempi koko olisi riittänyt, oikeastaan yksi annos puoliksi. 

Espresso 433 yhdelle

• 4 cl espressoa
• 3 cl Licor 43
• 3 cl vodkaa
• jäitä

Tee espressoshotti ja kaada se shakeriin, lisää likööri, vodka ja jäitä. Ravista huolella ja siivilöi juoma lasiin. Espresson crema yllättäen kesti tämän käsittelyn ja juoma oli sopivan makea, mutta arvelen sen olevan kyllä petollinen, sillä alkoholia oli niin reippaasti. Siksi pienempi koko olisi viisaampi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään drinkkiaiheisia postauksia tai vain lyhyitä kuvauksia juomista, mikäli ne eivät ole päätyneet postaukseksi asti. 

La Vueltassa oli tänään yksi kisan tärkeimmistä etapeista, melkein kahdensadan kilometrin mittainen vuorietappi. Siitä oli täyspitkä lähetyskin, joten päivän ohjelma oli selkeä jo puolilta päivin.  Tosin ensimmäinen puolitoista tuntia jouduimme kuuntelemaan jonkun autokilpailun selostusta, mikä lie namiskuukkeli väärässä asennossa. Olin toiveikas, että Primoz Roglic ottaisi jo takaisin paikkansa kisan johdossa, sillä hänelle se mielestäni kuuluu. On tosin ollut mukava nähdä norjalainenkin punaisessa johtajan paidassa. Etapin nopein oli puolalainen Rafal Majka, Odd Christian Eiking se vain piti johtopaikkansa, ei siinä ollut muilla nokan koputtamista. Huomenna on lepopäivä, mutta meillä on suunnitelmissa pieni pyöräretki. 

Sitä sun tätä – tapaksia

Tänään keräsimme vadille vähän sitä sun tätä ja kutsuimme sitä tapas-lajitelmaksi. Käytimme tähdenlentojakin, aiemmin tällä viikolla syödyn etikkalohen loput ja perunat. 

Espanjalaiset kanavartaat

• 4 broilerin rintafilettä pitkittäin kahteen suikaleeseen leikattuina
• 1 sitruunan mehu
• 3 pientä valkosipulinkynttä raastettuna
• runsaasti pimentonia
• iso loraus oliiviöljyä
• kuivattua ranskalaista rakuunaa
• suolaa ja pippuria
• kuivattua appelsiinimurua

Sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa ja pyörittelin broilerisuikaleet marinadissa. Laitoin kaksi suikaletta metallivartaaseen, vartaita tuli siis neljä kappaletta. Jätin vartaat maustumaan ja valmistelin muita osia sillä välin, kun viimeisin pihaan ilmestynyt huollettava pyörä oli käsittelyssä ja grillimestari ehtisi siirtyä Big Green Eggin ääreen. 

Meillä oli vadissa sellainen soikea meloni, jollaista emme muistaaksemme olleet aikaisemmin ostaneet. Se tuoksui jo hyvälle ja oli viisasta aukaista se. Just passelin kypsä ja mehukas tapaus. Leikkasin melonista paloja ja käärin osan serranonkinkkuviipaleisiin ja osan päälle keihästin pikkuisella tapastikulla palasen manchegoa. 

Otin käsittelyyn myös nollalaatikossa käyttöä odotelleen etikkalohen ja perunat. Ajattelin ensin laittaa ne uuniin, mutta otinkin sitten pantrysta airfryerin. Sen koriin mahtui oikein sopivasti yksi espanjalainen saviastiani. Nostin tähdepalat lohta astiaan ja siihen päälle tähdeperunat viipaleita, raastoin päälle hieman manchegoa. Paistoin tätä hässäkkää 200 asteessa noin 15 minuuttia, juuri tämmöisissä airfryer on kätevä, ei tarvitse uunia lämmittää, vaan voi kurkkia fryeriin ja säätää lämpöä sen mukaan tarvitaanko vähän ytyä vai jo on valmista. Tietysti uuninkin kanssa voi tehdä samaa, mutta airfryerillä se käy näppärästi eikä tarvitse odotella uunin kuumenemista. Ainakin kahden hengen ruoanlaitossa airfryer on todella näpsäkkä. 

Antti grillasi Big Green Eggissä kanavartaat noin 200 asteen lämmössä ja vartaisiin tuli hyvä rapea pinta, mutta mehukkuus säilyi. 

Sommittelin vadille melonipalat, vartaat ja kala-perunavuoan ja lusikoin pikkukuppiin Lidlin mainiota valmisaiolia. 

La Vueltassa oli jo 14. etappi, kunnon vuoripätkä ja ehdimme katsoa loppuosan rauhassa. Romain Bardet voitti etapin ja nousi samalla mäkikirikilpailun ykköseksi. Kokonaiskilpailun johtopaikka ratkaistiin vasta yli kymmenen minuutin kuluttua, kun arvopaitojen haltijat ja pääjoukko saapui maaliin. Odd Christian Eiking piti johtopaikkansa, Primozin pitää alkaa pian harkita jotain liikettä ykköspaikkaa kohti, sillä etapit vähenevät. Huomenna on taas vuorietappi, toisen jakson viimeinen päivä. Maanantaina huilataan. 

Rokulipäivän ruokaa – arroz con pollo

Maanantaina La Vueltassa oli lepopäivä, mutta silloinkin me sentään söimme. Tänään taas ei ole intoa ruoanlaittoon eikä ole yhtään nälkäkään, joten käytän lepopäivä kanaruoan tämän päivän postaukseen. Käytin jotain espanjalaisen blogin postausta hyödykseni, mutta kadotin sen jo, pahoittelen. 

Arroz con pollo

• 2 broilerin nahatonta rintafilettä
• 2 rkl punaista pestoa
• 1,5 dl risottoriisiä (sillä paellariisiä en löytänyt varastoistani)
• 2 dl pakastettua soffrittoa
• 1 dl roseviiniä
• 3-4 dl kasvislientä
• tuoretta persiljaa
• pimentonia
• suolaa ja pippuria

Levitin riisin uunivuoan pohjalle ja kaadoin päälle soffritton, viinin, liemen ja nostin pinnalle pestossa pyöritellyt broilerinfileet. Ripottelin päälle suolaa, pippuria ja pimentonia. Laitoin vuoan uuniin 180 asteeseen noin 1,5 tunniksi. Käänsin välillä fileitten kylkiä ja tarkistin nesteen määrän, lisäsin lientä hieman. Oli ihan kelpo uuniruoka. 

La Vueltassa oli tasamaan etappi ja reitti kulki melkoisen tylsissä maisemissa. Hatka ajettiin kiinni ja tiedossa oli massakiri, jonka voittajaksi ajoi Florian Senechal ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Odd Christian Eiking. Fabio Jakobsen koki  ilmeisesti jonkun välinerikon melko lopussa. Huomenna on sitten vuorietappi. 

Salmon escabeche

On tullut syötyä lihaa vähän enemmän kuin tarpeen olisi ollut, joten tänään meillä oli kalaruokapäivä. Löysin ohjeen vanhasta tutusta blogista, sieltä otin ohjeita CampaSimpukan alkuvuosina, mutta tätä ruokaa en ollut tullut kokeilleeksi. Tämä on öljyssä ja etikassa kypsytettyä lohta. 

Öljyssä ja etikassa kypsytetty lohi

• 600 g palanen lohta
• 4 dl oliiviöljyä
• 1,5 dl omenasiiderietikkaa
• 1 dl valkoviiniä
• 1 rkl pimentonia
• tuoretta persiljaa
• tuoretta timjamia
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria

Siivosin lohipalasta ruodot, reunusrasvan ja nahkan. Leikkasin lohen noin puolen korttipakan kokoisiin annospaloihin, niitä tuli 7 kpl. Ripottelin kalapaloille suolaa ja pippuria. Luritin pannulle oliiviöljyä hieman, käytin sen kokoista pannua, jonka pohjan kalapalat melko tarkkaan täyttivät. Kaadoin pannulle etikan, viinin ja sitten niin paljon öljyä, että kalapalat juuri ja juuri peittyivät. Kuumensin seoksen siihen pisteeseen, että se alkoi pulpahdella. Juuri silloin muistin, että pimenton vielä puuttui, ripottelin sitäkin kalapalojen päälle. Nostin kannen pannun päälle ja jätin ruoan jäähtymään. Tarkoitus oli, että lohi kypsyisi kaikessa rauhassa liemessään. 

Ennen kuumentamista ja pimentonia

Tarjosin lohta oman viljelyksen perunoiden kanssa. Olisi mielenkiintoinen rakenne ja etikka maistui tässäkin todella hienosti. Nyt olen käyttänyt etikkaa tänä kesänä niin kanan kuin sienienkin kanssa ja se on kyllä hyvä tapa maustaa ja kypsentää.

La Vueltassa oli hilly-tyyppinen etappi,  eikä kenenkään tarvinnut palella reitillä eikä sen varralla. Lämpötila oli lähellä neljääkymmentä astetta. Voittajaksi ajoi Magnus Cort Nielsen ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Odd Christian Eiking. 

Espanjalainen linssikeitto

Tänään on ollut sateinen päivä, ihan kuin syyskuussa, juuri sopiva lämmittävän keiton syömiseen. Meille oli ilmaantunut jääkaappiin pieniä chorizomakkaroita, ei liian savuisia, juuri sopivia keittoon. Tein tämän keiton omasta tai asiakkaan päästä, kyllä siinä minusta espanjalaisen keittiön piirteitä löytyy. Tästä määrästä syö 2-3 henkilöä.

Linssikeitto 

• 2 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä
• 1 dl punaviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 pientä keltasipulia
• 2 pientä punasipulia
• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• 2 pientä keltaista suippopaprikaa
• 1 pieni punainen suippopaprika 
• 4 pientä chorizomakkaraa
• pimentonia
• suolaa ja pippuria
• pari kourallista babypinaattia
• tuoretta persiljaa
• manchegoa raastettuna

Laitoin vettä kattilaan ja linssit sinne kypsymään, muutaman minuutin kuluttua lisäsin mukaan viinin ja tomaattimurskan. Kuorin sipulit ja valkosipulinkynnen ja leikkasin ne suikaleiksi, samoin kesäkurpitsan ja paprikat. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin sipuleita, kesäkurpitsaa ja paprikoita muutaman minuutin. Kaadoin ne kattilaan. Pilkoin makkarat paloiksi ja käytin niitäkin pannulla ja lisäsin ne kattilaan. Sekoittelin. Maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Annoin keiton kiehua noin puolisen tuntia, lisäsin hieman vettä, ettei keitosta tullut liian tanakkaa patamaista ruokaa. Lopussa sekoitin mukaan babypinaatin ja kun ne olivat laiskistuneet keitossa, annostelin soppaa lautasille. Koristelin persiljalla ja raastoin päälle vähän manchegoa. Hyvin lämmittävää keittoa.

La Vueltassa oli vuorossa jo 11. etappi, joka oli luonteeltaan hilly, ei siis vuorietappi, muttei tasainenkaan. Aurinko paistoi ja ehdimme katsomaan, kun maaliin oli noin 80 km. Oli kyllä jänskä loppu, olin jo toiveikas, että Magnus Cort Nielsen olisi kestänyt kärjessä, mutta aivan lopussa hänet ajettiin kiinni ja Primoz Roglic voitti etapin. Se kyllä kelpaa minulle oikein hyvin. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa vielä Odd Christian Eiking ja Primoz on kolmantena. 

Pimientos de Padrón

Tällä kertaa  olin oikein toiveikas, että pimientos de padrón-satsissa olisi sellainen tujakka yksilö, niitähän sanotaan olevan noin joka kymmenes. Meillä oli päivällisenä grillattu petit tender, kotimaista tuoretta maissia ja pussillinen vihreitä pieniä paprikoita. 

Pimientos de Padrón pannulla

• pussillinen pieniä vihreitä soikulapaprikoita
• 1 rkl  oliiviöljyä
• suolaa

Kun muut aterian osat olivat lähes valmiita, kuumensin grillin sivupolttimolla isoa paistinpannua. Lorautin sille hieman oliiviöljyä ja kun öljy oli lähes savuavan kuumaa, nakkasin pussillisen paprikoita pannulle. Ripottelin päälle sormisuolaa.  Sekoittelin paprikoita pihdeillä ja kääntelin, jotta ne saivat kuumuutta joka kyljelleen. Muutamassa minuutissa paprikat kypsyivät riittävästi. Kauhoin ne tarjoiluvadille, leikkasin petit tenderin viipaleiksi ja nostin grillistä esikeitetyt, sitten grillissä väriä pintaansa saaneet maissit lautasille. 

Ei ollut yhtään tulista paprikaa, taaskaan. Kyllä se on ihan höpöjuttua. Petit tender ei taaskaan pettänyt, 58 asteeseen grillaus, sitten 10 minuuttia foliossa ja lopputulos oli juuri passeli. Maissit kuorin, irrotin haitulit ja keitin maisseja ensin suolalla maustetussa vedessä noin 8 minuuttia. Ne olivat grillissä noin saman aikaa. Sutikoimme maisseille pehmeää voita ja ripotimme pintaan suolaa. Emme osaa päättää olivatko lehtien suojissa grillatut maissit parempia kuin nämä esikeitetyt ja grillissä viimeistellyt, mutta eipä sillä oikeastaan ole väliäkään. 

La Vueltassa oli lepopäivän jälkeen toisen jakson ensimmäinen päivä. Yleisluonteeltaan mäkinen etappi toi jälleen uuden punaisen paidan haltijan. Hatkasta etapin voittoon ajoi jo toisen kerran tässä kisassa Michale Storer, Primoz Roglic putosi kärjestä sijalle kolme. Punaisessa paidassa ajaa huomenna Christian Eiking. 

Espanjalainen krapula-aamiainen

Onhan CampaSimpukassa tehty saunamunia, joten miksei tehtäisi krapulamuniakin? Käyhän sitä joskus niin, että tulee nautittua liikaa ja seuraavana aamuna ei ole parhain olo. Tänä aamuna tilanne ei ollut se, mutta halusin silti tehdä tätä ultimaattista hang over-ruokaa. Maistui se aivan pirtsakkana aamunakin. 

Olette ehkä huomanneet, että olen vallan hurahtanut Spain on A Fork-blogin ruokaohjeisiin, niitä on tämän vuoden espanjalaisessa ruokahaasteessani esiintynyt jo useita. Sieltä on tämäkin ohje peräisin. Katsoin Albertin videota tämän vuoden ensimmäiseltä aamulta ja minua hauskuutti kovasti se, miten kasuaalisti hän puhui siinä siitä, että jos on pidetty liian hauskaa eilen (uudenvuoden aattona), niin siihen sopii hyvin tämä kananmunan ja leivän yhdistelmä seuraavana aamuna. Hän kertoi miten tomaatti on terveellistä pinaatista puhumattakaan, miten niillä saisi edellisillan höyryt haihtumaan päästä. Hän näytti kyllä aivan freesiltä videossaan, joten kovin tutiseva aamu hänellä ei ollut. 

Espanjalainen kankkusenparannusleipä kahdelle

• 8 pientä leipäviipaletta
• oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tomaatti
• 4 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• pari kourallista pinaatinlehtiä
• pikkuinen pala manchego-juustoa
• tuoretta persiljaa

Paahda leipäpalat ja kun ne ovat jäähtyneitä, hankaa niiden pintaa valkosipulinkynnellä ja halkaistun tomaatin puolikkaalla. 

Riko kananmunat kulhoon, vatkaa kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja laita pinaatinlehdet pannulle, sekoittele. Lisää parin minuutin kuluttua kananmunat pannulle, anna olla ensin puoli minuuttia ja sekoittele sitten lastalla reunoilta keskelle päin niin, että seoksesta muodostuu karkeaa munakokkelia. Varo paistamasta liikaa, ettei kananmunasta tule kumimaista. 

Lurittele odottamassa oleville leipäpaloille pikkuisen oliiviöljyä ja lusikoi kananmuna-pinaattiseos leiville. Raasta päälle hieman manchegoa ja viimeistele muutamalla kierroksella pippurimyllystä ja tuoreella persiljasilpulla. 

La Vueltassa oli tänään ensimmäisen jakson viimeinen etappi, kunnon vuoritaisto. 188 km matkaan mahtui pitkiä nousuja, ensin yli 30 km ja lopussa noin 15 km. En voi kuvitella, että jaksaisin ikinä ajaa sellaisia, tuskin edes taluttaa pyörääni. Damiano Caruso oli suuren osan etapista yksin kärjessä ja siellä hän kesti loppuun asti. Maaliviivan toisena ylittänyt Primoz Roglic pääsee lepopäivälle kokonaiskilpailun kärjessä turvallisin mielin. Huomenna ei siis ajeta Espanjassa eikä kokata CampaKeittiössä, ainakaan espanjalaista.