Giro d'Italian päätöspizzat

Antin Retrokilpurit-viikonloppu ja minun Korea-huippukokoukseni Vaasassa on nyt ohitse. Antti ajoi kolme ajoa ja minä katsoin K-draamaa siskoni kanssa etänä noin 12 tuntia. Ei välttämättä olisi toiminut toisin päin. Nyt matka on jatkunut ja kuittasimme päivällisen hakemalla pizzat, on tehnyt mieli pizzaa jo kolmen viikon ajan.

Giro d'Italia loppui hienosti, etenkin minua miellyttävästi, kun Jai Hindley voitti. En sano enempää. Nyt alkaa haastevapaa kuukausi, Tour de Francen pariin sitten heinäkuun alussa!

Pieni jälkiruoka

Giro d'Italia lähestyy loppuaan, toiseksi viimeiseksi Italia-herkuksi valikoitui yksinkertainen jälkiruoka. Senkin otin Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta. Tätä pitää syödä toistekin. Ja juoda. 

Mansikat kahdella mausteella

• mansikoita 
• sokeria 
• balsamicoa
• juomaksi Vino Santoa

Mansikoita dipataan yksinkertaisesti joko balsamicoon tai sokeriin tai molempiin ja päälle otetaan pieni siemaus Vin Santoa. 

Giron viimeinen vuorietappi jäi meiltä katsomatta muiden puuhien vuoksi, mutta salainen toiveeni näyttää toteutyneen. Jai Hindley on voittanut etapin tänään ja noussut puolentoista minuutin johtoon kokonaiskilpailussa. En muista hänen taitojaan aika-ajossa, mutta hänestä saattaa hyvinkin tulla voittaja huomenna. Se passaisi minulle. 

Pikapäivällinen valmisravioileista

Mobilekokkailu jatkuu ja käytin tänään päivälliseen eilen Ruotsin ICA:sta ostamamme valmisraviolipakkauksen. Sen piti olla huominen ruokani, kun Antti on Retrokilpurit-tapahtumassa, mutta keksin sitten huomiselle jotain muuta. Raviolit olivat mozzarella-tomaattitäytteisiä ja kohensin annoksia vielä Pirkka-sarjan erinomaisella buffalomozzarella, prosciuttosuikaleilla ja kirsikkatomaateilla. Pieni rasiallinen ravioleja riitti enemmän kuin hyvin. 

Pikaruokaa kahdelle Italian hengessä

• pieni rasia valmisravioleja
• suolattua keittovettä
• 3 viipaletta prosciutto-kinkkua suikaleina
• 1 pallo buffalomozzarellaa kahdelle jaettuna
• 6 kirsikkatomaattia halkaistuina
• basilikaa
• pippuria

Tämän ruoan vaativuusaste oli lähellä nollaa, kiehautin kattilallisen vettä ja suolasin sen. Laitoin raviolit veteen kypsymään. Pitäisi muistaa erotella valmisraviolit ennalta varovasti, yleensä aina pari on kiinni toisissaan ja vedessä niitä erotellessa saa varmuudella ainakin yhden rikkoutumaan. Raviolien kypsyessä leikkasin kinkun suikaleiksi, puolitin kirsikkatomaatit, revin mozzarellan paloiksi ja ehdin vielä odottaakin pari minuuttia. Jaoin kaikki ainekset kahdelle lautaselle ja kiersin päälle myllystä pippuria. 

Giro d'Italian loppu häämöttää. Tänään ajettiin mäkisissä maisemissa ja voitosta taisteli viiden miehen hatka. Nopein oli Koen Bouwman ja tämä oli hänen toinen voittonsa tässä kisassa. Richard Carapaz johtaa edelleen kokonaiskilpailua, tosin vain kolmella sekunnilla. Alan hieman leppyä hänelle ja saatan hyväksyä hänen toisen Giro-voittonsa sunnuntaina. Etenkin kun hänen kaksi söpöä lastaan tulivat palkintokorokkeelle isin voittoa juhlistamaan. Mutta edessä on vielä yksi vaativa vuorietappi ja sunnuntainen aika-ajo, joten ei vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa. 

Paahdetut tomaatit burratan kanssa

Entrecôten kaverina meillä oli pari viikkoa sitten ihana lisäke paahdetuista tomaateista ja burratapallerosta. Koska tuona päivänä grillasimme hiilillä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle, kypsensin tomaatitkin grillissä. Vinkit otin täältä. Käytän tämän jemmapostauksen tänään, sillä käytimme hyvän osan päivästä laivamatkaan Ruotsista Suomeen ja sen lisäksi söimme itsemme laivan saaristolaispöydässä niin turvoksiin, ettei tänään ole mitään järkeä laittaa mitään ruokaa. 

Paahdetut tomaatit burratan kanssa grillissä

• noin 30 keltaista ja punaista kirsikkatomaattia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• kuivattua timjamia
• suolaa ja pippuria
• 1 pallo burrataa

Sekoita kuumuutta kestävässä astiassa oliiviöljy, valkosipuli, timjami, suolaa ja pippuria ja pyörittele kirsikkatomaatit seoksessa. Laitan astia grilliin ja vahdi, etteivät tomaatit kärähdä, mutta melkein. Uunissa varmaan 200 asteessa noin 30-40 minuuttia. Kun tomaatit ovat sopivan paahtuneita, nosta vuoka pois grillistä tai uunista ja aseta burratapallo kuumien tomaattien päälle. Lurita hieman oliiviöljyä päälle ja lisää vielä basilikan lehtiä. Minä unohdin kokonaan lähdeohjeessa olleet balsamicon, se olisi kyllä sopinut hyvin paahtuneiden tomaattien kanssa. Juusto hieman pehmeni kuumista tomaateista, muttei varsinaisesti sulanut. 

Aivan mainio lisäke pihville, joka meillä oli tuona päivänä lautasilla myös. 

Giro d'Italia on jo loppupuolellaan, tasamaanetapista uumoiltiin massakiriä, mutta hatka piti pintansa ja  Dries de Bondt oli nelikon vahvin lopussa. Hän voitti nyt ensimmäisen kerran grand tour-etapin. Ehdimme katsoa etapista noin 90 km, tosin piti ottaa välillä pienet päiväunet, se on tuo meri-ilma ja aikaero. Richard Carapaz ei luovu rosapaidasta. Huomenna on mäkietappi, lauantaina vuorietappi ja sunnuntaina päätösetappina henkilökohtainen aika-ajo, josta en viimeisenä etappina ollenkaan tykkää. Poikkeuksena tähän on se tilanne, jos toivon jonkun muun voittavan kuin rosapaidan haltijan ja saattaa olla, että nyt on niin. 

Mobilefrittata

Tänään oli viimeinen kokonainen Ruotsi-päivä, katsoimme mukavan määrän kirkkoja ja myös neljä ennalta tietämätöntä vesitornia. Kevät ei ole täällä Umeån korkeudella ollenkaan niin pitkällä kuin se oli Uppsalassa, osa lehtipuista on vielä kokonaan paljaina. Mutta pieni sade leirialueella toi kyllä kesäisen tuoksun tännekin. Huomenna jatkamme laivalla kotimaahan. 

Olin haaveillut päivällispizzasta, muttei leirialueen ravintola ollut vielä tähän aikaan vuodesta auki. Niinpä tein ruokaa itse, erittäin vahvasti soveltaen. Ohjeen otin taas Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta, vaikka olenhan minä tehnyt frittataa monta kertaa aiemminkin. En tosin airfryerissä. Nyt sekin on kokeiltu ja hyväksi havaittu. Pienensin ohjetta hieman, sillä minun piti paistaa frittata kahdessa erässä ja olin loivan epävarma, miten munakasmassa mahtuu pieniin alumiinivuokiin. 

Mobilefrittata (kaksi pienehköä annosta erikseen paistettuina)

• 3 kananmunaa
• 3 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 viipaletta pekonia
• pieni liraus oliivöljyä (jos pekonista ei rasva oikein irtoa, kuten minulla tänään)
• 2 kevätsipulia varsineen silppuna (käytin aineksia loppuun, yksikin olisi riittänyt)
• 1/4 punaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 4 kirsikkatomaattia paloiksi leikattuina
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 0,5 dl parmesaania raastettuna (loppujen käyttämästä)
• 1 dl mozzarellaraastetta (myös kipeneitten käyttämistä)
• tuoretta persiljaa koristeluun

1. rikoin kannuun kananmunat, lisäsin maidon, sekoitin ja maustoin suolalla ja pippurilla
2. otin esille kaksi pientä suunnikkaan muotoista foliovuokaa ja muotoilin ne niin pyöreiksi kuin mahdollista
3. asettelin vuokiin palaset leivinpaperia ja sutikoin paperit öljyllä
4. kaadoin munamassan tasan kahteen vuokaan
5. leikkelin pekonin paloiksi ja silppusin sipulin, pakrikan ja tomaatit
6. paistoin pannulla pekonia hetkisen ja lisäsin ihan vähän oliiviöljyä ja sen jälkeen sipulin, tomaatit, paprika ja herneet sekoittelin ja kypsyttelin hetkisen
7. jaoin pannulta pekonin ja kasvikset kahteen vuokaan munamassan päälle
8. jaoin pinnalle juustoraasteet
9. paistoin vuoat yksi kerrallaan, vähän kokeillen, lämpötila 180 astetta 10 minuuttia
10. kokeilin kypsyyttä tikulla, jatkoin hieman kypsennystä, kunnes ensimmäinen frittata oli kypsä, peitin sen lautasella foliolla
11. paistoin toisen frittatan ja kun sekin oli kypsä, irrotin kummankin lastalla leivinpaperista (irtosi hyvin) lautasille, koristelin persiljalta ja laitoin vähän salaattia kaveriksi

Ruoka onnistui oikein hyvin, eikä haitannut mitään, että se piti kypsentää pienessä airfyerissä kahdessa erässä. 

Giro d'Italia alkaa olemaan jo loppusuoralla. Tänään ehdimme katsoa noin 70 km lopusta, tosin minä kokkailin samalla. Tänään voittajaksi ajoi Santiago Buitrago, hän veti lipat etapin alkupuolella, mutta siitä huolimatta pystyi ajamaan voittoon. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen kolmella sekunnilla Richard Carapaz. Huomenna on tasamaan etappi. Me ehkä ehdimme katsoa loppua sitten kotimaassa. 

La falsa trippa – leikkimahalaukkua

Nukuimme viime yönä oikein jättipitkät unet, 11 tuntia. Suuren osan yötä koitin ratkaista unessa ongelmaa siitä, mitä italialaista me söisimme tänään, kun Giro d'Italia jatkui kolmannelle viikolleen. Hyvin usein saan unessa ruokaideoita ja toteutankin niitä, vaihtelevalla menestyksellä, mutta viime yönä se ei onnistunut. Seikkailin unissani entisten työkavereitteni kanssa jossain kesäleirityyppisesti, toki tein siellä kollegoille ruokaa. 

Meistä kumpikaan ei ole kovin koskaan innostunut ajatuksesta syödä mahalaukkua. Mutta tänään söimme, tosin vain leikisti. Selasin aamiaisen aikana Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjaani ja siellähän oli tämä vekkuli ohje valetrippasta. Olin merkinnyt sen jo kotona kokeiltavaksi, mutta olin ehtinyt jo unohtaa sen. Täydellinen mobileruoka, helppo ja nopea valmistaa eikä tarvinnut ostaa kuin lisää kananmunia, kaikkea muuta löytyikin mobilepantrysta. Ostin muuten niin suuria kananmunia, etteivät ne mahtuneet matkarasian koloihin. Herranen aika, munatkin ovat Ruotsissa suurempia!

Kirjan kirjoittaja Vittorio Gianni kertoo mitä trippa on. Se tarkoittaa nautaeläimen mahalaukkua useita tunteja keitettynä ja sen jälkeen suikaloituna tomaattikastikkeessa tarjottuna. Ei kuulosta minusta ollenkaan houkuttelevalta. Ei Antinkaan. Muistelimme, että Helmut Kohl tykkäsi mahalaukusta. Tämä Vittorion trippato (eli trippan tyyliin suikaloitu raaka-aine tomaattikastikkeessa) oli heti sellainen, mitä tahdoin kokeilla. Vähän sovelsin aineksissa, varsiselleriä ei ollut varastossa enkä halunnut ostaa suurta nippua yhden varren takia. 

La falsa trippa – eli trippato eli jekkuruoka

Tomaattikastike

• pieni tölkki tomaattimurskaa
• 1 kevätsipuli silputtuna 
• tuoretta basilikaa ja persiljaa
• suolaa ja pippuria

Munakas

• 3 kananmunaa (joista kaksi suomalaista tavallista kananmunaa ja yksi large ruotsalainen)
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 2 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen (ei mainuttu ohjeessa, mutta käytin maalaisjärkeäni)

Tarjoiluun

• persiljaa ja basilikaa vielä vähän
• kevätsipulin varren vihrein osa silppuna
• raastettua parmesaania

Laitoin tomaattimurskan kattilaan ja lisäsin sinne yrtti- ja sipulisilppua. En kuullottanut sipulia, se on niin keväistä nyt, ettei tarvitse erikseen kypsentämistä. Jätin kastikkeen kiehumaan maltillisesti ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. 

Rikoin kolme kananmunaa pieneen kannuun ja lisäsin sinne vehnäjauhon ja maidon, sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Kuumenin paistinpannun ja sillä nokareen voita. Paistoin neljä pientä, ohutta munakasta, tästä määrästä tuli sopivasti juuri neljä kappaletta. Pinosin ne odottamaan viimeisenkin valmistumista. 

Antin vaativa tehtävä oli raastaa parmesaania ja hän suoriutui siitä oivallisesti. Kun kaikki munakkaat olivat valmiit, leikkasin ne noin 1-2 sentin suikaleiksi ja sekoitin ne tomaattikastikkeeseen. Kauhoin valetrippan kastikkeineen lautasille, ripotin loput yrtit ja sipulit päälle ja aivan päällimmäiseksi parmesaania. 

Tämä oli todella hauska ruoka, jollei olisi tiennyt, että kyseessä on munakas tomaattikastikkeessa, olisin ollut helposti hieman vastahakoinen maistamaan. Enkä vieläkään viehäty ajatuksesta syödä mahalaukkua. 

Giro d'Italian kuudestoista etappi oli melkein lopussa, kun pääsimme lähetyksen pariin. Voittajaksi suoriutui Jan Hirt, joka on osallistunut monta kertaa Giroon aikaisemminkin, mutta tämä oli hänen ensimmäinen etappivoittonsa tässä kisassa. Richard Carapazin johto rosapaidassa on vain kolme sekuntia toisena olevaan Jai Hindleyhyn. Huomenna on taas vuorietappi, saa nähdä ehdimmekö nähdä siitä paljon, sillä huomisellekin on katsottavana aika monta kirkkoa. 

Mobileminestrone

Maltillinen katselupäivä jäi savolaiseksi projektiksi. Kohteita tuli kaikkiaan 26. Voi hyvänen aika. Ylläolevassa kuvassa on muutama päivän kellotapuleista. Yksi niistä äityi soittamaan kellojaan juuri, kun olimme ihan likellä. Kylläpä sydämet jättivät lyönnit väliin.

Tänään söimme sitä, mitä sattui matkavarastoista löytymään. Niistä syntyi mobileminestrone, joka maistui mitä mainioimmalta. Samantapaisen minestronen tein myös vuosi sitten, ei ihan päivälleen, mutta melkein. Onnistuin tänään tekemään niin pienen keiton, että jaksoimme syödä sen kokonaan kerralla. 

Minestrone kahdelle

• 3 viipaletta pekonia
• 2 italialaista makkaraa
• 1 tl oliiviöljyä
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa 
• 5 kirsikkatomaattia 
• 1 kevätsipuli varsineen 
• puolikas punaista suippopaprikaa
• 1,5 dl pientä pastaa
• 1 rkl kasvisfondia
• 3 dl vettä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• pippuria
• chilihiutaleita
• persiljaa
• 2 rkl mozzarellaraastetta

Leikkasin pekonin, makkarat, sipulin, kesäkurren, paprikan ja tomaatit suikaleiksi ja puolikkaiksi. Käytin ensin pekonisilpun pannulla ja kumosin sen jälkeen kattilaan odottamaan muita aineksia. Sitten pannulle pääsivät makkarasuikaleet,  seuraavaksi kaikki vihannekset vuorollaan. Lisäsin mukaan tomaattipyreen, pippuria ja chilihiutaleita. Laskin kattilaan sen verran vettä, että ainekset peittyivät hyvin ja nostin keiton kiehumaan. Kun keitto kiehui maltillisesti, lisäsin mukaan pastan. Jätin keiton kiehumaan noin 10  minuutiksi ja maustoin persiljalla, jätin sitä vähän myös koristeluun. Suolaa tämä keitto ei tarvinnut erikseen ollenkaan, kiitos pekonin ja makkaran. Annoksiin ripottelin hieman mozzarellaraastetta (koska sitä oli) ja persiljaa. Oli oikein lämmittävä keitto, ei tosin palellut muutenkaan. Nämä Ruotsin huonot säät ovat kyllä aika hyviä, nytkin 17 astetta ja aurinko paistaa. 

Giro d'Italiassa oli jo viidestoista etappi, huomenna on lepopäivä. Ehdimme katsoa noin 50 km lopusta ja voittajaksi nousi yksinään kärjessä ajanut Giulio Ciccone. Richard Carapaz jatkaa rosapaidassa, sillä minun kiukuttelullani ei ole ollut näköjään mitään vaikutusta. 

Spaghetti al limone e cantarelli – spagetti sitruunan ja kantarellien kera

Tänään tuntui pastapäivältä ja sellainen siitä tulikin. Kävimme ensin 12 km kävelyretkellä Uppsalan keskustassa, katsoimme monta kirkkoa ja ihastelimme juuri kesään puhjennutta kaupunkia. Aiemmin muistelin etten ole käynyt Uppsalassa sitten vuoden 1989. Sekin meni väärin, vuosi oli 1990. Eikä sekään ollut ihan oikein, sillä olimme täällä vuonna 2019 ensimmäisellä CampaAdria-ulkomaanretkellä. Olemme kuulema olleet tällä leirialueellakin, mutta minulla ei ole siitä mitään muistikuvaa. Se ei sinänsä ole kovin suuri ihme, olemme olleet sadoilla leirialueilla, eivätkä ne kaikki voi mitenkään jäädä mieleen. Siinä kohden ihmettelin, kun Antti alkoi muistaa, että tuon paikan keskustassa hän on nähnyt ja tuosta on ottanut kuvan. Mietin, että miten en muista yhtään mitään. Syyksi paljastui se, että hän kävi tuolloin kolme vuotta sitten yksin pyörällä keskustassa tältä samalta leirialueelta. Niin, ettei minun muistini ihan kokonaan ole mennyt. 

Päivälliseksi tein Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjan spagettia kantarellien kera. Tämäkin oli oikein mobileystävällinen ohje, syntyi vaivatta matkakeittiössä. 

 Spaghetti al limone e cantarelli 

• spagettia kahdelle, sen verran kuin etusormen ja peukun ympyrään väljästi mahtuu
• tymäkästi suolattua pastankeittovettä
• pieni purkki säilykekantarelleja (110 g sientä)
• 1 rkl voita 
• 1 kevätsipuli silputtuna
• puolikkaan sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• parmesaania 
• tuoretta timjamia

Ei taida olla edes ulkomaisten kantarellien sesonki, joten käytin ICA-ketjun säilykekantarelleja, jotka olivatkin oikein oivia. Kävin heti kävelyreissulta tultuamme huuhtomassa sienet ja jätin ne valumaan päiväunien ajaksi. Kyllä, nukuimme päiväunet. 

Kuumensin pastaveden kiehuvaksi ja suolasin sen reippaasti. Veden kiehumista odottaessani silppusin sipulin ja raastoin sitruunankuoren ja parmesaanin. Kun pastavesi kiehui, laitoin pastan kypsymään ja laitoin kuivalle pannulle valutetut sienet kuumenemaan, kääntelin sieniä keskilämmöllä niin, että kosteus poistui. Lisäsin pannulle nokareen voita ja sipulisilpun ja kuullotin sipulia sen aikaa, että pasta kypsyi. 

Sekoitin kulhossa oliiviöljyn, sitruunamehun ja kuoriraasteen, sekä hieman pippuria. Kun pasta oli kypsää, nostelin sen kulhoon ja kaavin pannulta sienet ja sipulin mukaan. Sekoitin ja maustoin vielä suolalla, timjamilla ja parmesaanilla. Ai, miten sitruunanraikasta pastaa, säilykesienien purkinmaku oli ihan nollassa. Todella hyvä tuote, pitää ostaa muutama noin kahden euron purkki kotivaraksi. 

Giro d'Italiassa oli jännä etappi, jota ajettiin todella kovaa kyytiä. En muista tarkkaan milloin Richard Carapaz on joutunut epäsuosiooni, se taisi olla silloin kerran, kun hän teeskenteli, ettei hatkassa pysty vetämään ja sitten kuitenkin rynni voittoon. Minun sanastossani carapatsointi tarkoittaa tuommoista huijinkia (oikeasti hän aivan järjellisesti taktikoi, mutta sattui taktikoimaan jotain suosikkiani vastaan). Ilokseni Simon Yates voitti tänään etapin, mutta hän on niin kaukana kokonaiskilpailussa, ettei se hänen perustilanneettaan paljon auta ja Carapaz kolmannella sijallaan sai rosapaidan huomenna. Koitan kestää. Monta monituista etappia paitaa pitänyt Juan Pedro Lopez joutui siitä nyt luopumaan. Huomenna ajetaan toisen jakson viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Huomenna ajetaan vuorilla ja etapilla on mittaa 178 km.