Läheltä liippasi – possuvartaat

Kävimme kaupassa aamulla ennen kuin oli liian kuumaa, Antti on ihan kanta-asiakas, sillä hän kävi samassa kaupassa jo aiemmin saman aamuna ostamassa leipää ja tomaatteja. Ei tosin saanut leipää eikä tomaatteja, sillä hyllyjä vasta pontevasti täytettiin. Leipää sai onneksi läheisestä leipomosta. Joku vakioasukas oli oikein närkästynyt leipien myöhästymisestä ja jätti päivän lehdenkin ostamatta. Kun menimme reilua tuntia myöhemmin, oli sekä leipää, että tomaatteja saatavilla. Olemme ostaneet näitä kivoja eri lajikkeisia samasta laarista yhtä kutakin kerrallaan. 

Minulla oli jo ajatus ranskalaisesta päivällisestämme ja nyt liippasi läheltä, että olisin joutunut asioiman palvelutiskillä. Antti löysi pari päivää sitten bretagnelaissiiderin kotisivuilta todella paljon ruokaohjeita ja poimin meille niistä yhden senkin uhalla, että olemme Normandiassa. Tarkoitus oli ostaa possun lihaa, joka marinoitaisiin siiderissä ja paistettaisiin vartaina. Lihatiskissä oli kyllä kaikkea hienoa, mutta onnekseni sain valittua kylmätiskistä sopivat possupalat. Mutta jos ei olisi sillä osastolla onnannut olisin ihan varmasti, vannon sen, ostanut ö-ö-tekniikalla lihatiskistä. Tämä tekniikka on isäpuoleni hyvin hallitsema, sillä onnistuu vaikka minkä juuston ostaminen ranskalaisesta juustotiskistä, kun minä vasta mietin, että miten se bonjour meneekään. Palasimme rannan kautta leirille ja matkalle sattui kiva tienvarsi- tässä tapauksessa myös merenrantakirjasto. 

Antti lähti aamupäivällä hieman hikoiluttamaan maantiepyörää ja minä asetuin varjoisaan paikkaan markiisin alle. Suunnittelin marinoivani possua hieman myöhemmin. Ohjeen otin täältä. Ensin en käyttänyt kääntäjää, mutta tulin nyt sittenkin katsoneeksi, miten vartaat piti tehdä. Samoilla sivuilla oli muitakin ohjeita, joita saatan tässä kokeilla tulevina päivinä. Jos joku kurkkaa tuon firman sivuja ja tahtoo tulla kertomaan, että olisihan ne olleet siellä englanniksikin, niin kyllä osa sivuista oli tosiaan käännetty, mutta reseptejä ei. 

Siiderimarinoidut possuvartaat grillistä

• 250 g possunlihaa (näytti minusta kyljykseltä, ilman luuta eikä hirveästi rasvaa, vähän kyllä)
• 2 dl kuivaa siideriä (bretagnelaista, en ihan niin pieteetillä tehnyt, että olisin valinnut makeusasteen ohjeen mukaan)
• 2 pientä uuden sadon sipulia
• tuoretta rosmariinia
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Leikkasin possun suupaloihin ja sekoitin siideriin sitruunamehun, suolaa ja pippuria sekä rosmariinia. Laitoin possupalat ja  marinadin pussiin ja ängin pussin jääkaappiin. Leikkasin sipulit isohkoihin paloihin, jotta ne saisi varrastettua. Ohjeessa ruoka tehtiin ensin pannulla ja sitten grillattiin, mikä oli minusta aika höpsöä, siinä vielä käytettiin sisäfilettä tai just luuttomia kyljyksiä. Eihän niitä ole tarpeen paistaa ensin pannulla ja sitten vielä grillata, sanoo tämä kaikkien keittiöjuttujen asiantuntija. Etenkään, kun lihaa on marinoitukin. 

Lihat olivat marinadissa noin 80 km verran (Tourin etapissa siis) ja sitten laitoin lihapalat vuorotellen sipulipalojen kanssa puisiin varrastikkuihin. Antti suoritti grillaustoimen Campingazin matkagrillillä ja sutikoi vartaita paistamisen aikana marinadin lopulla. Söimme nämä oikein kivat possuvartaat tuoreen leivän kanssa, juomana kylmä normandialainen kuiva omenasiideri. 

Tour de Francen etappi oli taas vuoristovoittoinen ja onneksemme saimme sen hyvin näkymään telkkarista. Selostuksesta emme oikein paljonkaan ymmärrä, kaipaamme syvästi Peter Seliniä. Noin kolmenkymmenen kilometrin päässä maalista tuli kisalle paussi, en ihan päässyt selville mistä oli kyse, jostain mielenilmaisusta reitillä ilmeisesti. Sen takia kaikki pysäytettiin ja jonkun ajan päästä samoin aikaeroin matka jatkui maaliin. Nopein on Magnus Cort Nielsen ja kokonaiskisaa johtaa 11 sekunnilla Tadel Pogacar.

Ei mopolla moottoritielle!

Grillattua kaalia, korjaan salaattia

Tänään siirryimme Epernaysta Dieppen lähelle Normandiaan. Halusimme välttää moottoriteitä ja kostoksi auton navi ehdotti meille  niin pieniä teitä, ettei niillä mahtunut edes sivuuttamaan. Suunnistimme sitten paperikartalla isommille teille ja siitä närkästyneenä navigaattori ei tahtonut loppumatkasta päästää meitä pienemmille teille, kun se oli jo järkevää. Kaipaan navigaattoriin sellaista valittaa äänensävyä ja tuhahtelua, että ai jaa, eivät neuvot taaskaan kelpaa. Tai kai täältäkin sitten pääsee. Tai mitä minä sanoin. 

Saavuimme ennalta kevyesti katsomamme pikkukaupungin leirialueelle kolmen pintaan ja onneksemme juuri silloin, sillä heti jälkeemme tuli oikea saapumisruuhka ja pikkukaupungin pikkukatu tukkeutui hetkellisesti meidän turistien tähden. Saimme kivan paikan, jossa on varjoa ja totesimme, että nyt oli kyllä tämän reissun siisteimmät saniteettitilat, vain embo taikka lambi puuttuu, mutta meillähän on omat rullat mukana. Hauskoilla rannekkeilla saa suihkussa 7 minuuttia kuumaa vettä. Kui hienoo se on?

Kävimme kävelemässä kaupungin keskustaan ja siellä näkyi melkein samoilta jalansijoilta kirkko ja vesitorni. Vesitorni ei voittaisi vesitornien kauneuskilpailua, mutta kyllä kaikenlaiset vesitornit ovat silti kivoja. 

Vilkaisimme rantaakin, se on jossain paljon alempana, en lähtenyt laskeutumaan rappusia, mutta Antti aikoo olla reipas ja kävelee alas rappusen ja kiivennee takaisinkin. Kävimme iltapäiväsiidereillä ravintolan terassilla ja saimme puolet siitä mitä tilasimme, juuri kun olimme tyytyväisiä siihen, miten toimitimme asian mielestämme ranskaksi. Pidimme hintaa hieman korkeana, maksoimme heti tarjoilijalle. Hän kyllä palautti puolet rahoista, kun olimme lähdössä. Jokseenkin vitsikästä, juuri kun luulet, että ymmärrät, et ymmärräkään. 

Meille ehti tulla jo ajatus, että olisimme tällä leirialueella kaksi yötä, mutta mieli muuttui, kun emme saaneet telkkarista näkymään yhtään kanavaa, Tour de Francesta puhumattakaan. Kaikilla alkuasukkailla on mökeissään niin rotevat harava-antennit, että oletamme lähettimen olevan vähän tavallista kauempana. Niinpä me jatkamme aamulla matkaa kohti maihinnousurannikkoa. 

Päivällisenä meillä oli tänään Teresa Välimäen Le Keittokirjan ohjeella grillattu kaali. Kaikki Carrefourin kaalit olivat vähintään hevosenpään kokoisia, joten valitsin pieniä sydänsalaatteja ja kehotin Anttiakin kuvittelemaan loput. Grillatuista sydänsalaateista tuli oikein hyviä. Lisänä meillä oli samaisesta marketista ostetut Toulousen makkarat, erittäin maukkaat raakamakkarat grillin kautta nekin. Joku mainitsi aiemmin kauneuskilpailut, sellaisia ei voittaisi päivän ruokakuvanikaan, ei sillä ja sen puoleen. 

Grillattu kaali (lue:sydänsalaatti)

• 1 sydänsalaatti neljään lohkoon leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä 
• 1 rkl voita
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehu
• chilihiutaleita
• suolaa ja pippuria

Leikkasin salaatin neljään osaan niin, että kantaa jäi pitämään lehdykät kiinni toisissaan. Sulatin wokkipannulla voin ja kuumensin sen kanssa lorauksen oliiviöljyä. Lisäsin mukaan sitruunankuoren ja -mehun, chilihiutaleita, suolaa ja pippuria. Kääntelin salaattilohkoja seoksessa ja Antti grillasi ne yhtä aikaa raakamakkaroiden kanssa. Vitsikästä oli se, että ostimme jo aamulla Enernaysta siideriä ajatuksena, että sehän on hyvä ruokajuoma päivällisellä. Emme katsoneet tarkemmin etikettiä, siideri oli kyllä kuivaa, mutta ei se Normandiasta ollut, vaan Bretagnesta. 

Tour de Francessa oli etappi, josta näimme vain 13 viimeistä kilometriä puhelimelta, kun uhrasimme datakiintiöstämme vähän. Bob Jungels olli yksin kärjessä noin 60 km ja piti kuin pitikin ykköspaikkansa. Tadej Pogacar tuli maaliin pääjoukon kärkipäässä ja piti johtajan keltaisen paidan edelleen. Huomenna on lepopäivä ja sen seurauksena meillä saattaa olla ruokana vaikka hernekeittoa. Jos sitä siis olisi matkavararuokana, mutta ei ole. 

Kuvassa yllä on mainoskaravaanin oliiviöljyauto. Sattumalta ostimme juuri tuota merkkiä, kun piti täydentää matkakeittiön oliiviöljyvarastoa. Kumpikaan ei myönnä, että olisi muistanut merkin juuri karavaanista, mutta mistä sen tietää.  

Antti laittoi äsken rannalta kuvan, siellä on aika hienoa ja minua melkein harmittaa, etten mennyt mukaan hengästymään niitä rappusia. 

Tolkuttoman hyvät pastisravut Epernayssa

Yhäkin olemme Epernayssä ja autossa alkoi epäilyttävästi näyttää siltä, että reissumoodi on hukassa, ohjaamon lattia oli päivällä täynnä kenkiä. Kun ne eivät mene kiltisti omille paikoilleen pari kerrallaan, olemme jumitusvaiheessa. 

Korjasimme asian tänään, auto on siivottu, pyykit on pesty ja huomenna matka jatkuu. Eilinen ajatus siitä, että kävelisimme tänäänkin keskustaan lasillisille muuttui aamulla säätiedotusta katsoessa. Lupasi melkein 30 astetta lämmintä ja niin lämpimästä minä en tykkää. Ja kyllä me rehellisyyden nimissä eilen maistoimme jo samppanjaa aika tarpeeksi. 

Kävimme pyöräilemässä kanavan vartta kymmenisen kilometriä, suurimman osan pyöräteitä, mutta myös muutaman samppanjakylän läpi. Kaikkialla oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla, ei näkynyt auki olevia viinikellareita eikä oikein ihmisiäkään, paitsi meitä turisteja vähän. Ja joutsenperhe.

Palasimme kaupan kautta leirille, siinä varmistui jo päivällissuunnitelmakin. Olin jo kotona ottanut kopioita kahdesta ranskalaiseen ruokaan keskittyvästä kirjasta, edellisvuosilta tutusta Rachel Khoon kirjasta The Little Paris Kitchen ja Teresa Välimäen Le Keittiökirjasta. CampaAdriassa ei ole liiaksi kiloja tavaran kuljettamiseen, joten nippu A4:sia on parempi kuin kaksi kirjaa. 

Tänään kokkasin meille Teresan ohjeella pastisrapuja. Olemme tässä syöneet katkarapuja muutenkin, mutta Carrefourissa oli tarjouksessa hienoja isoja katkarapuja ja jääkaapissa oli suuri purkki ranskankermaa (tosin se on Alankomaista ostettua Fransk Kwarkia enkä oikein tiedä mikä tuote se on, mutta hyvin sopi dippikastikkeeksi tänään). Teresa teki 400 grammasta rapuja 4-6 hengen naposteluannoksen, minä tein 512 grammasta kahden hengen pääruoka-annoksen. Eihän siinä varsinaisesti syötävää ollut varmaan kuin 150-200 g max.

Teresa Välimäen liekitetyt pastisravut

• 512 g pakkaus suuria kypsiä katkarapuja kuorineen päivineen, silmineenkin ja mahanalus täynnä jalkoja
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 3 valkosipulin kynttä viipaleina
• chilihiutaleita
• 4 cl Pastista
• suolaa ja pippuria

Viipaloin valkosipulinkynnet ja mittasin Pastiksen lasiin. Otin esille ja ulos suolan, chilihiutaleet ja pippurin. Laitoin pannulle nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Avasin rapupakkauksen. Kuumensin pannua Campingazin liekillä ja kun pannu oli kuuma, lisäsin sille valkosipuliviipaleet ja chilihiutaleita. Hetkisen kuluttua, kun valkosipuli oli otttanut hieman väriä ja arvelin sen olevan pehementynyt ainakin vähän, kumosin ravut pannulle. Sekoittelin ja ripautin päälle suolaa ja pippuria. Koska ravut olivat jo kypsiä, ei tarvinut huolehtia siitä, että ne jäisivät raaoiksi. Kaadoin pannulle Pastiksen ja heiluttelin pannua hieman. Antti tuli sytyttimen kanssa ja sytytti Pastiksen palamaan ja heiluttelin pannua sen aikaa, kun alkoholi paloi. Kumosin ravut pahviselle lautaselle, sillä kauniimpaa tarjoiluastiaa ei nyt tähän hätään ollut. 

Mahdollisesti ranskankermakastike

• 2 dl jotain alankomaalaista maitotuotetta (8% rasvaa), muistutti eniten meidän kermaviiliä
• 1 valkosipulinkynsi raastettuna
• 1 uudensadon sipulin vihreä varsi silppuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl limetinmehua

Sekoitin ainekset tasaiseksi kastikkeeksi ja maistelin, valkosipulia oli ainakin tarpeeksi! Meillä oli oikein hyvää hieman karkeampitekoista patonkia lisänä ja lusikoimme sille kastiketta, päälle rapuja ja limetin mehua ja jopa oli hyvää! Vähän roiskui pöytäliinalle, joten saimme uuden pyykinsiemenen pyykkipussiin. 

Tour de Francessa käytiin tänään Sveitsissä, tv oli päivällä auki kisan edetessä, mutta pyykkäykset ja siivoukset veivät huomiotamme ja katsoimme vain ihan lopun aktiivisesti. Wout van Aert oli taas nopein ja Tadej Pogacar tuli kolmanneksi. Hän pitää keltapaidan huomennakin, nyt etumatkaa toisena olevaan on 39 sekuntia. 

Poisson meunière ja lyonilaiset perunat

Epernayssa on yhä mukava olla, viimeksi olimme täällä 2009 tai 2010, ihan tarkkaan en muista. Tosin silloin emme olleet leirialueella, vaan keskustan hotellissa. Kävelimme aamupäivällä keskustaan muutaman kilometrin matkan ja hyvä, että lähdimme niinkin aikaisin, sillä juuri kun samppanjatalot ehtivät aukaista ovensa, ne menevätkin pian kiinni päiväpaussin ajaksi. Ehdimme käydä yhdessä ja saimme oikein hauskan englanninkielisen opastuksen niin paksulla ranskalaisella aksentilla, ettei paremmasta väliä. Rakennukseen kuuluu hieno torni, jonka kuulimme olevan alunperin vesitorni, mutta toimi siinä työssä vain muutamia viikkoja. Oppaan selitys siitä, että vesi jäätyi siinä ja siksi käyttö vesitornina piti lopettaa kuulosti vähintäänkin erikoiselta. 

Kävimme toisessakin paikassa vielä, mutta vain samppanjabaarin puolella, sillä oli niin houkutteleva varjoinen sisäpiha mukavine pöytineen, että viivyimme siellä toista tuntia. Paluumatkalla päivähiprakka oli muisto vain, kävimme kaupassa leirialueen lähellä olevassa suuressa Carrefourissa ja ostimme päivälliseksi vaaleaa kalaa ja kaksi perunaa. Ja vähän muutakin. Tein päivälliseksi meillä pannulla paistettua kalaa voi-kapriskastikkeella ja toisella pannulla paistoin Lyonin perunoita hieman soveltaen. 

Poisson meunière ja Lyonin perunat

Kala

• 2 annospalaa vaaleaa kalaa (mahdollisesti turskaa)
• 2 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• sipulijauhetta (sipulit ovat lopussa)
• 2 rkl oliiviöljyä
• Provencen yrttiseosta (koska sitä on)
• 2 rkl voita
• puolikkaan sitruunan mehu
• 2 tl pieniä kapriksia

Perunat

• 2 suurenpuoleista perunaa
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• oksa rosmariinia
• Provencen yrttiseosta

Taputtelin nahattomat, ruodottomat kalapalat paperilla kuiviksi ja pyörittelin ne jauhoissa, joissa oli mausteena suolaa, pippuria ja sipulijauhetta. Kuumensin pannun ja sillä oliiviöljyn. Paistoin kalapaloja molemmin puolin noin 5-6 minuuttia ja nostin ne sitten lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pannulle nokareen voita ja kun se oli sulanut, puristin mukaan sitruunamehun ja loiskautin sekaan kaprikset. Sekoittelin hetkisen ja nostin sitten kalapalat takaisin pannulle ja valelin niitä voikastikkeella. Perunat esikeitin melkein kypsiksi ja leikkasin viipaleiksi. Toisella pannulla sulatin voita ja paistoin perunoita noin vartin verran ja maustoin ne suolalla, pippurilla ja yrttisekoituksella. 

Tour de Francessa oli käsittääkseni jyrkkään nousuun päättynyt etappi, jonka ihan viimeiset kilometrit ehdin nähdä. Olin jo varma, että voitto menee Lennard Kämnalle, mutta niin hän vain kukistui muutama sata metriä ennen maalia ja eilen keltaisen paidan saanut Tadej Pogacar ajoi voittajana  maaliin ja jatkaa huomenna johtajan paidassa 35 sekunnin turvin. 

Kalavartaat hienon Matisse-museon ja kuudennen etapin päivänä

Tänään emme enää olleet etapin varrella, vaan jatkoimme matkaa syvemmälle sisämaahan. Poikkesimme katsomaan Cambrain kaupungin laitaman sotilashautausmaata. Siellä oli samalla hautausmaalla vierekkäin ainakin ranskalaisia, brittejä, venäläisiä ja saksalaisia sotilaita ensimmäisen maailmansodan ajalta. Tuli mieleen, kuten aina, kun tuollaisissa paikoissa käy, että miten monta ihmiselämää sota on katkaissut ja tekee yhä. Tuollaisessa paikassako sitä pitäisi tiettyä presidenttiä käyttää muistuttamassa mieleen, että tätäkö maailma tosiaan tarvitsee lisää? 

Vesitorneja on ihan valtavasti, näimme tänään varmaan 50 vesitornia, mutta emme varsinaisesti menneet niitä katsomaan. Otin kuvia ohiajaessa vaihtelevalla menestyksellä. Tässä pari torneista. 

Päivän museo oli Matisse-museo Le Cateau-Cambresissa. Näin eilen sinne tienviitan ja iltasella katsoimme, että sehän olisi mukavasti matkan varrella kohti Epernayta. Matisse syntyi tuossa kaupungissa vuoden 1869 viimeisenä päivänä. Museo oli kertakaikkiaan hieno paikka ja ilahduimme lipunhinnoistakin, vain 6 €. Matissen töitä oli tietysti laajalti esillä, mutta myös esimerkiksi Chagalia. 

Museon jälkeen lähdimme suunnistelemaan kohti samppanja-aluetta. GPS tykkäsi vähän liian pienistä teistä, joten meidän oli oltava hieman tottelemattomia ja suunnistimme itse isommille teille. Nyt jopa maksulliselle moottoritielle kohti Reimsiä. Saavuimme iltapäivän ruuhka-aikaan Epernayn kunnalliselle leirialueelle ja nyt olemme mukavasti asettuneet suurten puiden varjoon, jos sattuisi tulevina päivinä aurinko paistamaan enemmän kuin nyt.

Päivällisenä meillä oli Antin kalareissun saalis, hän kävi aika lähellä olevassa jättimäisessä Carrefourissa ja toi kalavartaita ja katkarapuja grillattavaksi ja söimme ne oikein hyvällä ruokahalulla tuoreen patongin ja salaatin kanssa. Sen kummempaa ruokaohjetta tässä ei tarvita, kunhan grillasimme merenelävät Campingazin grillin tasaisella levyllä ja sommittelimme muut ainekset lautasille. 

Tour de Francessa oli suurten muutosten päivä. Wout van Aertille sattui ilmeisesti jonkunlainen väsähdys, sillä 20 km ennen maalia hän oli vielä yksin kärjessä, mutta lopussa hän tuli maaliin minuutti kaupalla voittajan jälkeen kaukana pääjoukon takana. Voittajaksi ajoi Tadej Pogacar ja olipa hän iloisen näköinen maaliviivalla. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua ja nuorten kilpailua. 

Viidennen etapin eväät

Tour de Francen viides etappi lähti Lillestä ja päättyi Arenberg Porte du Hainautiin. Me lähdimme aamulla Dunkerquen läheltä ja päädyimme Cambraihin oikein kivalle kunnalliselle leirialueelle. Mutta sitä ennen kävimme katsomassa viidettä etappia matkan varrella Raches-nimisessä pikkukaupungissa. 

Antti oli tulkannut Tour-lehdestä reittiä ja aikataulua ja löysimme hyvin juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Tosin kävimme ennen mainoskaravaania ruokakaupassa ja siellä meni aikaa niin paljon, että pelkäsimme jo myöhästyvämme. Kyllähän me sen tiedämme, että maksaminen vie Ranskassa ihan tajuttoman kauan (siis muilta kuin meiltä) olipa maksuvälineenä käteinen tai joku kortti, joka välissä pitää vaihtaa kuulumisia ja tuumia, ottaisiko niitä keräilytarroja ja käyttäisikö kuponkeja vai ei. Meidän kohdalla ongelmia aiheutti vadelmapakkaus, jonka koodi ei toiminut, eikä isolla tarralla ilmoitettu hinta soittanut kassamadamella minkäänlaisia kelloja. Esihenkilön piti tulla torkottamaan hänelle, että laita nyt tuosta tuo hinta, koodista viis. Minäkin olisin osannut sen neuvoa, jos siis osaisin ranskaa. Eli minun vika koko homma. 

Jätimme auton kirkon viereen suurelle parkkikselle ja kävelimme 1300 metrin matkan reitin varteen ja olimme paikalla juuri sopivasti ennen karavaania. Tosin se oli noin vartin verran myöhässä, joten mitään syytä huoleen ei olisi ollut. Paljon väkeä oli kiertoliittymän tienoilla odottamassa ja karavaani syyti taas roinaa, josta taisteltiin tosissaan. Olisin halunnut jonkun leivonnaisfirman hellehatun, mutta kyynärpääni olivat jääneet matkasta eikä ollut toivoakaan ehtiä sellaista nappaamaan. 

Karavaanin mentyä odottelimme sitten vähän alle kaksi tuntia kilpailijoitten ohiajoa. Menimme varjoon istumaan, sillä aurinko paistoi melko kuumasti. Meillä oli kylän leipomosta ostetut täytetyt patongit eväänä ja olikin hyvä, että söimme ne melko pian eikä viidestoista päivä, sillä niissä oli kalatäyte, eikä se varmaankaan olisi tykännyt hyvää helteessa odottelusta. Patongit olivat niin suuret ja täyttävät, ettei tänään enää tarvitse varsinaista ruokaa, mutta saavat mennä päivän ranskalaisuudesta, olihan ne ostettu ranskalaisesta leipomosta. Maksoivat 4 euroa kappale. Juomana oli kotimaasta tuotua Lidlin appelsiinilimsaa, koska sitä oli. 

Ehdimme nähdä kuinka pyöräilijät menivät ohitse tuhatta ja sataa, nappasimme muutamia kuvia, mutta varsinaisesti en ehtinyt tunnistaa ketään ajajaa. Kun viimeinenkin ajaja oli ohittanut paikan ja organisaation kymmenet ajoneuvot olivat myös menneet, alkoi välitön siivous, kaikki merkit, heinäpaalit, aidat ja muut koottiin nopsasti pois ja tiet avattiin liikenteelle sinne suuntaan, minne kisa ei enää menisi. Me kävelimme samat 1300 metriä autolle ja jatkoimme matkaa. 

Etapin voitti Simon Clarke ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Wout van Aert.

Tänään tuli ensimmäiset hutikäynnit, paria leirialuetta ei löytynyt ja yksi oli sellaisen ryysyrannan näköinen, ettemme sinne halunneet. Mutta sitten alkoi onnistua ja tulimme tosiaan tänne Cambrain kunnalliselle leirialueelle. Huomasimme, että tämähän on ihan lähellä tämän päivän etapin reittiä ja täällä onkin paljon väkeä, jotka ovat myös olleet katsomassa Touria. Tähän mennessä edullisin alue, erittäin siisti ja hyvä. Kukot kiekuvat, liikenteen melua on jonkun verran ja pian maistamme vähän juustoja ja mietimme seuraavien päivien ohjelmaa. Tourin pariin emme välttämättä enää paikanpäällä palaa, vaan katsomme telkkarista, jos sopivia kanavia sattuu näkymään. 

Jotenkin ylimaallisen kiva päivä ja täytetty kanapatonki

Olimme vuonna 2012 Tanskassa katsomassa Giro d'Italian alkuetappeja ja Espanjassa vuonna 2017 katsomassa La Vueltan etappeja, minkä helteeltä ja flunssalta pystyimme, mutta Tour de Francen etapit olivat tähän päivään asti meiltä kokematta. Tänään tämä pitkäaikainen toiveemme toteutui ja olimme Dunkerquessa katsomassa kuinka vuoden 2022 Tour de Francen neljäs etappi lähti liikkeelle.

Tulimme eilen lähelle Dunkerqueta pienelle leirialueelle, jolla on ilmeisesti monen monta mökkipaikkaa alkuasukkaille ja vuokraajille, mutta kokonaista kaksi paikkaa satunnaisvierailijoille. Meillä oli vetämässä naapurileirialueelle majoituskysely sähköpostitse, mutta sieltä ei koskaan vastattu mitään millään kielellä, joten tulimme sitten tänne. Tämä ei ole mikään leirintäparatiisi, ihan pitää itse ottaa omasta rullasta vessapaperikin, mutta sen pystymme kyllä hoitelemaan. Muuten oikein kelpo paikka, etenkin kun hinta on vain 20€/yö. 

Antti kävi eilen katsomassa keskustan Tour-humua, joka oli enemmän kuin vaiheessa tuolloin, mutta tänään siellä oli ihan toinen meininki. Aamiaisen jälkeen pyysimme respassa mitä kohteliaimmin (20 € seteliä kädessä torkottaen) saada olla leirillä toinenkin yö ja käsittääksemme pyyntöömme suostuttiin, ainakin 20 € kelpasi. Pyöräilimme noin 9 km keskustaan rantabulevardille ja katselimme heräilemässä olevaa Tour-humua. 

Yhdentoista aikaan lähti liikkelle Tour-mainoskaravaani, joka tarkoittaa kymmeniä ajoneuvoja, paljon melua ja hirveästi katsojille syydettyä mainosmateriaalia. 

Antti oli meistä näpsäkkäämpi ja poimi meille muutamia mainosjuttuja, mutta vannon, ettei lapsia tai vanhuksia vahingoitettu prosessissa.

Odotimme karavaanin mentyä varsinaista starttia, joka on aluksi aina hitaasti ajettu katselunäytös, muutaman kilometrin kuluttua reitillä on ns. 0-kohta, josta varsinainen kilpailu alkaa. Saimme kuvattua sieltä täältä ja oikeasti myös katsottua. Väkeä ei ollut mitenkään ahdistavan paljon muualla kuin sillä kohdalla, jossa joukkueet esittäytyivät korokkeella. Pysyttelimme sopivasti syrjempänä, sillä emme vieläkään erityisesti kaihoa saada koronaa. Tänään oli Philippe  Gilbertin synttäri, hän täytti 40 vuotta!

Startin jälkeen lähdimme valumaan kohti leiripaikkaa, tarkoituksemme oli käydä matkan varrella Carrefourissa, mutta sepä olikin kiinni koko päivän Tourin etapin tähden. Niinpä palasimme hieman takaisin kohti keskustaa ja kävimme E.Leclercissä. Sieltä ostimme päivälliseksi grillatun kanan ja päätimme, että ranskalaisen patongin kanssa siitä tuli mitä ranskalaisin päivällinen. 

Kanatäytteinen patonki

• 1 grillattu kana
• 1 patonki
• 4 viipaletta mozzarellajuustoa (ostettu aiemmin jotain muuta, toteutumatonta ruoka-ajatusta varten)
• 1 iso tomaatti ohuina viipaleina
• 2 pientä kurkkua ohuina viipaleina
• 1 kevätsipuli varsineen viipaleina
• yrttimaustettua tuorejuustoa (halvin mahdollinen paikallispirkka)
• salaatinlehtiä
• suolaa ja pippuria

Pienin kanan paloihin käsin, se oli kuuma kaupasta tullessa, mutta söimme hieman myöhemmin, kiersin myllyistä päälle suolaa ja pippuria. Leikkasin patongista annospaloja ja viipaloin kurkut, tomaatit ja sipulin. Täytimme patonkipaloja grillatulla kanalla, mozzarella, salaatilla, tomaatilla, kurkulla ja tuorejuustolla. Patonkia jäi pari palaa aamiaiselle, kaikki muu meni sopivasti loppuun. Jääkaapin ylläpito helteillä on pienoista taiteilua. Pitää olla riittävästi ruokaa, että viileys pysyy yllä, muttei liikaa, ettei systeemi kuormitu liikaa. 

Tour de Francen neljäs etappi oli siis Dunkerque-Calais- reitillä ja me näimme siitä sen verran, että kaikki olivat iloisina lähdössä matkaan. 

Leirille palattuamme katsoimme etappia joltain ranskankieliseltä kanavalta loistavasti selostettuna, vain kielitaito puuttui, mutta kyllä me pelkästä kuvastakin ymmärsimme. Wout Van Aert on kova jätkä, ei voi muuta sanoa, kun hän voitti tasamaan etapin yksinään kärjestä ja tietysti jatkaa keltaisessa huomennakin. Silloin ehdin ehkä tutkia keitä muita kisassa oikein onkaan mukana. Mutta on pakko sanoa, että vaikkei luonto ja maailma ehkä Tourin avulla pelastukaan, sen verran ajoneuvoja (suuri osa jo sähköautoja) siihen liittyy, että on se silti hieno homma!