Ranskalaiset lihapullat sieni-sipulikastikkeessa

Kylläpä hyppäsimme mukaan Tour de Francen pariin hyvässä kohdassa, niin jännittävä kisa! Tein ruokaa tänään ulkona terassilla ja katsoimme kisaa tietokoneelta, sillä luvattua sadepäivää ei tullutkaan. Otin ohjeen tähän erittäin hyvään bistrotyyliseen ruokaan Sugar Salt Magic-blogin kesäkuisesta postauksesta. Soveltelin hieman määriä sen mukaan mikä tuntui mukavalta. 

Lihapullat sieni-sipulikastikkeessa

Lihapullat

• 2 viipaletta vaalea hapanleipää
• 0,5 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 350 g jauhelihaa (EDIT: kiitos Allun tarkkaavaisuuden, lisäsin tämän listaan)

Kastike

• 3 uuden sadon pienehköä punasipulia
• 6 keskikokoista ruskeaa herkkusientä
• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl valkoviiniä
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl lihalientä
• 1 rkl worchestershire-kastiketta (meni ehkä oikein ehkä ei)
• 1 rkl voita
• tuoretta timjamia
• 1 dl raastettua gruyèreä

Paahdetut patonkipalat

• 8 viipaletta patonkia
• hieman oliiviöljyä
• pippuria
• 1,5 dl raastettua gruyèreä 

1. silppusin leivänpalat pieniksi paloiksi ja liotin niitä maidossa muutaman minuutin
2. sekoitin kulhossa kaikki lihapullataikinan ainekset tasaiseksi seokseksi ja pyöritin siitä 18 lihapullaa
3. nostin pullat foliovuokaan leivinpaperin päälle
4. leikkasin sienet ja sipulit viipaleisiin ja paistoin niitä pannulla oliiviöljyssä kunnes ne olivat laiskoja
5. sienien ja sipuleiden kypsyessä grillin sivupolttimolla kuumensin grilliä ja nostin lihapullafliovuoan grilliin noin 250 asteeseen
6. leikkasin patongin paloihin, luritin niille hieman oliiviöljyä ja asettelin ne toiseen foliovuokaan
7. tässä vaiheessa lihapullat olivat olleet grillissä noin 10 minuuttia ja viimeistelin kastikkeen
8. kaadoin pannulle viinin sipulien ja sienien päälle ja annoin viinin kiehua kokoon
9. lisäsin valkosipulimurskan ja sekoittelin noin puolen minuutin ajan
10. lisäsin vehnäjauhon ja sekoitin sen hyvin aineksiin mukaan
11. lisäsin lihaliemen, worchestershire-kastikkeen ja taas sekoittelin
12. kun kastike oli kiehunut pari minuuttia, lisäsin voin ja sekoitin
13. nyt lihapullat alkoivat olla valmiita ja nostin ne pois grillistä ja laitoin tilalle patonkipalat vuoassaan
14. nostelin lihapullat kastikkeeseen ja sekoitin, lisäsin hieman pippuria ja muutaman oksan tuoretta timjamia
    
15. parin minuutin kuluttua käänsin patonkipalat ja sijoitin niille juustoraastetta, säästin pienen määrän
16. nostelin loput juustoraasteesta lihapullien päälle pannulle

Tämä oli todella hyvä ruoka, paahdettu leipä oli omiaan kastikkeen luutuamiseen ja sienet sipulien ohella olivat mitä parasta herkkua. Lihapullat olivat meheviä, mutta aika mietoja. 

Juomana meillä oli vitsillä ostettu viini, nimittäin kevään retkellä jossain suuressa ranskalaisessa marketissa oli vielä viime vuotista Beaujolais Nouveauta hintaan 1€/pullo. Sehän oli vielä ihan kunnossa, ei epäilystäkään!

Tour de Francessa oli jännittävä tasamaan etappi, josta toivoin Mark Cavendishin voittoa. Se olikin hyvin lähellä, mutta aivan maaliviivalla Jasper Philipsen oli kuitenkin nopeampi voittaen tässä kisassa jo kolmannen etapin. Mark oli kuitenkin toisena. Kokonaiskilpailua johtaa nyt toista päivää Jonas Vingegaard ja 25 sekuntia perässä on Tadej Pogacar. 

Hirveesti tiskiä – béarnaisekastike

Tänä vuonna on ollut hieman vaikeuksia saada Ranska-haastetta käyntiin, mutta nyt koitan palata ruotuun. Meillä oli päivällisenä naudan ulkofilepihvit, vihanneksia grillistä ja kastikkeeksi keittelin béarnaisen. Se oli blogin toinen béarnaise, edellinen oli melkein 10 vuotta sitten! Meillä kasvaa pihan kulatungissa niin paljon rakuunaa, että siitä olisi riittänyt vaikka kymmenelle litralle kastiketta, mutta tein vähän vähemmän.

Béarnaise kahdelle

• 4 rkl valkoviinietikkaa
• 4 rkl kuivaa roseviiniä (koska sitä oli avattuna, muuten valkoviiniä)
• 1 pieni uuden sadon sipuli silputtuna
• pippuria
• 1 rkl vettä
• 2 kananmunan keltuaista
• 100 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl sinappia (dijonia, jos sitä sattuu olemaan, meillä oli jotain luxenburgilaista sinappia)
• paljon tuoretta rakuunaa
• ripaus suolaa

Mittasin pieneen kuparikattilaan viinin ja etikan, lisäsin mukaan pippuria myllystä ja silputun sipulin. Keitin seosta kasaan niin, että sitä oli jäljellä noin puolet. Kaadoin seoksen siiviään, jolloin sipuli jäi matkasta. Kaadoin redun takaisin kattilaan ja lisäsi mukaan lusikallisen kylmää vettä. Annoin kastikepohjan jäähtyä muutaman minuutin ja kun kattilan kylki oli jäähtynyt kosketuksen kestäväksi, laitoin pienen liekin kattilan alle. Lisäsin mukaan keltuaiset ja vispilöin ne tasaiseksi. Sitten aloin lisätä voikuutioita muutaman kerrallaan ja sekoitin koko ajan. Aina kun voi oli sulanut, lisäsin uusia kuutioita. Kun kaikki voi oli mukana, laitoin liekin pois kattilan alta ja lisäsin mukaan lusikallisen sinappia ja paljon tuoretta rakuunaa. Sekoitin tasaiseksi, maistelin ja lisäsin hieman pippuria ja suolaa. 

Grillissä valmistui samaan aikaan perunapaistokset, tomaattia, ruusukaalia ja parsakaalia ja tietysti ne pihvit. Oli hauska syödä taas vaihteeksi ulkona omalla terassilla muutaman sadepäivän jälkeen ja saatan sanoa, että kymmenen vuoden väli ei haitannut béarnaisen valmistamisessa, osasin edelleen. 

Tour de Francessa oli jo kuudes etappi ja nyt ajettiin Pyreneillä. Ilokseni voittoon ajoi superhienosti Tadej Pogacar ja keltaisen paidan hommasi itselleen Jonas Vingegaard. 

Pienellä viiveellä

CampaSimpukan kolmastoista Ranska-haaste alkaa muutaman päivän kuluttua pienellä viiveellä, sillä minulla on hetken aikaa muuta meneillään. En ole ehtinyt myöskään tutkailla keitä tämän vuoden kisassa on mukana, mutta kaikkeen siihen perehdyn, kun pääsen mukaan kisahuumaan. 

Sitä ennen postaan pienen jälkiruoan, jonka nautimme reissusta tulon ja reissuun lähdön välissä viime viikolla. Siinä oli hieman ranskalaisuutta ainakin juoman muodossa. Olimme tehneet päivällisen grillissä ja jälkilämmössä valmistuivat calvados-aprikoosit. Juoma oli kevään reissulta kotiin asti säilynyt Vouvrayn kuohuviini saumurilaisista laseista.

Calvados-aprikoosit

• 8 kypsää aprikoosia
• 1 rkl voita
• 1 rkl sokeria
• 0,5 dl calvadosta
• tuoretta timjamia

Leikkasin aprikoosit neljään lohkoon ja asettelin ne reippaasti voideltuun foliovuokaan. Ripottelin niille sokeria ja kaadoin päälle calvadoksen. Asettelin pinnalle muutaman tuoreen timjaminoksan. Kun päivällisen ainekset oli grillattu hiiligrillissä, nostin foliovuoan grilliin ja se jätettiin sinne jälkilämpöön hautumaan. Noin kolmen vartin päästä aprikoosit olivat pehmenneet ja voista, sokerista ja calvadoksesta oli muodostunut suloinen kastike. Söimme tämän herkun vaniljajäätelön kanssa ja avasimme pullon Vouvrayn kuohuviiniä. Olipa ihana hellepäivä. 

Tuon mukavan päivän jälkeen olimme muutaman päivän kotimaanreissulla, jonka sisältönä oli minuksi paljon tapaamisia ja kyläilyjä, mutta myös museoita, vesitorneja, kirkkoja ja kauniita kesämaisemia. Nyt olemme taas kotona eikä taida ihan heti helteitä olla taas tiedossa. 

Pannulla paahdetut ruusukaalit Giron päätöspäivänä

EDIT: viimein 2.7.2023 sain aikaiseksi lisätä kuvia tähän postaukseen. 

Voi millainen päivä meillä on ollut. Meidän piti mennä kävelylle Juno Beachia pitkin länteen päin, mutta muutimmekin suunnitelmamme ja kävelimme itään ja kävimme naapurikylässä syömässä sinisimpukoita rantaravintolassa (Ranskassa ei ilmeisesti olla niin nokonuukia sen kanssa, että sinisimpukoita tarjoillaan vain niinä kuukausina, joiden nimissä on r-kirjain). Olivat aivan erinomaiset simpukat, minulla sienillä ja sipulilla, Antilla roquefort-juustolla. 

Lounaan jälkeen kävimme hienossa Juno Beach Centre-museossa, joka keskittyi kanadalaisten panokseen suuressa maihinnousussa. Olipa kyllä upea museo ja luvalla sanoen ehkä juuri siksi, ettei se ollut ranskalainen. Oppaina ja työntekijöinä oli kanadalaisia nuoria, jotka puhuivat kanadaa englantia ja ranskaa ja kaikki oli juuri niin hyvin englanniksi ja ranskaksi luettavissa, että oksat pois. Viivyimme melkoisen kauan museossa, lippu maksoi 7,5 €/hlö, mikä oli oikein edullinen hinta. Lopun vartin mittainen elokuvakooste maihinnoususta pisti kyllä roskan silmään. 

Ranskalaiset sääennusteet ovat olleet todella luotettavia siinä mielessä, että juuri koskaan sää ei ole sitä, mitä "luvataan". Tänään piti olla aurinkoista aamusta asti, mutta oli pilvistä ja jopa merisumuista. Iltaa kohden sää kirkastui, mutta tuuli on ollut todella navakka koko päivän. Onneksi CampaAdria on meille tuulensuojana. Laitoimme markiisin pois yöksi, sillä pahimmat puuskat ovat melkoisia. 

Koska söimme lounasta, ei päivällisellä ollut kovakaan kiire, laitoin vihoviimeisen Italia-ruoan, kun Giro d'Italian päätösetappi oli ohitse. Olin ostanut eilen 12 ruusukaalia ja tein niistä italialaisen sivukkeen, mutta en nyt oikeasti tiedä kuinka italialaisen sekään oli. Viimeisenä päivänä ei nipoteta! Otin ohjeen googlaamalla "italian brussels sprouts" ja suurinpiirtein tein erään ohjeen mukaan. 

Pannulla paahdetut ihan älyttömän italialaiset ruusukaalit

• 12 ruusukaalia
• vettä esikeittämiseen
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• raastettua parmesaania

Leikkasin ruusukaalien kannat pois ja irrotin uloimmat lehdet. Leikkasin kaalit puolikkaiksi. Kiehautin paistinpannulla muutaman desin vettä (taas säästi tiskiä, enkä käyttänyt kattilaa esikeittämiseen) ja laitoin ruusukaalipuolikkaat kiehuvaan veteen. Kolmen minuutin kuluttua kaadoin kaalit lävikköön ja laitoin pannun takaisin kaasuliedelle. Kun vesi oli kuivahtanut pois pannusta, laitoin sille voin ja oliiviöljyn. 

Kun pannu oli taas kuuma, kaadoin ruusukaalit pannulle ja kääntelin kaikki leikkuupinta alaspäin. Paistoin niitä noin 8 minuuttia ja sitten käänsin niiden kylkeä. Siinä odottellessa raastoin hieman parmesaania ja leikkasin persiljaa mobileyrtistöstä. 

Kun kaalit olivat saanet kauniin paistopinnan, jaoin ne lautasille, ripottelin päälle suolaa, pippuria, persiljaa ja parmesaania. Kaverina lautasilla oli myös kaksi säilykesardiiniä/annos (oliivimaustettuja) ja muutama mansikka ja vähän fetaa. Meillä alkaa olla ruokavarastot aika vähissä, mutta ei se haittaa. Italiahaaste on taas ohitse ja voidaan ostaa mitä ruokatarvikkeita tykätään ja syödä mitä halutaan! (oikeasti siis tehdään koko ajan niin, vuotuiset ruokahaasteet ovat edelleen kiva juttu)

Giro d'Italia ei olisi voinut paremmin päättyä. Luin jo aamulla netistä, että Geraint Thomas oli onnitellut Primoz Roglicia oikein sydämellisesti voitosta ja tämän päivän seremoniallinen etappi kokonaiskilpailun tilanne ei tietenkään muuttunut. Eilen haaveilin siitä, että Mark Cavendish voittaisi viimeisen Gironsa viimeisen etapin ja hän piru vie teki sen! Olen vieläkin aivan fiiliksissä. Ja oli niin mahtavaa nähdä, miten oman tallin kaverit, omat maanmiehet ja kaikki muutkin onnittelivat Markia voiton jälkeen. Hän jos kukaan ansaitsi Giron päätösetapin voiton juuri nyt. Tästä alkaa CampaKeittiön haastevapaa aika siihen asti, että Tour de France alkaa heinäkuussa.

Juuri nyt netti ei toimi juuri ollenkaan millään inkkeellä, hyvä jos saan tekstin julkaistua. Kuvia sitten myöhemmin, jos se onnistuu joskus jossain. Ranskanpatti saattaa hieman osoittaa nousemisen merkkejä, mutta taistelen sitä vastaan. 

Pastaa ja parsakaalia Italian eforttina

Nettiyhteys on yhä kortilla, kirjoitan nopean postauksen päivän ruoasta. Sen lisäksi kerron, että jätimme Loiren laakson taaksemme ja tulimme Normandiaan, Juno Beachille. Eikä tässä vielä kaikki, tulimme jopa erille leirialueelle kuin viime vuonna. Kui hienoo se on? Viime vuonna olimme noin 3-5 kilometrin päässä olevalla alueella ja sinne olisimme suunnanneet, jollei tämä alue oli tärpännyt. 

Päivällisenä meillä oli toiseksi viimeinen pinnistykseni italialaisen ruoan parissa tälle keväälle, eli pastaa parsakaalin kanssa. Ohjeen mukaan olisi pitänyt olla orchette-pastaa, sitä pientä korvalehden muotoista, mutta en minä sitä varten alkanut ostaa uutta pastapussia, vaan käytin loppuun pienen simpukanmuotoisen pastan pussin loput. Olin todella tehokas ja kätevä emäntä tänään, säästin jopa keitinvettä. Olen siitä todella ylpeä.

Pastaa ja parsakaalia kahdelle sekä possunkyljykset

• 300 g parsakaalin nuppuja
• 0,5 l vettä
• 2,5 dl kuivaa pientä simpukkapastaa
• suolaa pastan keittämiseen
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl murskattua valkosipulia
• muutama hitunen chilihiutaleita
• 1 dl raastettua parmesaania
• pippuria
• tuoretta persiljaa
• 2 pienehköä luutonta possunkyljystä
• 1 rkl voita 
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl armanjakkia

Halusin säästää tiskiä ja sitä montako kattilaa tai pannua minulla olisi tulilla. Tein siis näin: 

1. leikkasin parsakaalin nuput irti varsistaan
2. kiehautin vokkipannussa puolisen litraa vettä
3. esikeitin parsakaalinuput vedessä ja kaadoin nuput siivilään, mutta säästin veden
4. laitoin nuput foliovuokaan ja kannen päälle
5. palautin veden vokkiin ja lisäsin veteen suolaa
6. kun vesi taas kiehui, laitoin pastat kypsymään, noin 9 minuuttia
7. pastan kiehuessa otin esille valkosipulimurskan, chilihiutaleet ja raastoin parmesaanin
8. samaan aikaan paistoin paistinpannulla kaksi somaa possunkyljystä voissa, maustoin ne suolalla ja pippurilla ja kaadoin mukaan pari rkl armanjakkia
9. kun pasta oli kypsää, kaadoin sen siivilään ja palautin vokkipannun liekin päälle
10. lisäsin pannulle oliiviöljyä, valkosipulimurskan ja chilihiutaleet
11. kaadoin mukaan foliosta parsakaalinuput ja sekoittelin hetken
12. lisäsin mukaan pastan ja sekoitin, maustoin vielä parmesaanilla, pippurilla ja persiljassa
13. samaan aikaan possun kyljyksen olivat valmiita ja kokosin annoksen
14. oli hyvää

Giro d'Italiassa ei olisi voinut paremmin käydä (minun suosikkilaskuissani). Hirvittävä ylämäkiaika-ajo teki tehtävänsä ja vaikka Primoz Roglicilla oli huono hetkensä ja ketju hyppäsi tien töyssyssä pois paikaltaan, hän pystyi ajamaan niin kovaa, että hän ohitti kokonaistilanteessa Geraint Thomasin, jonka aika-ajo ei sujunut niin hyvin kuin mahdollista. Huomenna siis seremonialliseen päätösetappiin Primoz Roglic lähtee johtajan pinkissä paidassa, toisena on Geraint Thomas ja ihan hänen kannoillaan pari sekuntia perässä Joāo Almeida. Kärjen järjestystä ei huomenna enää uhata, mutta tietysti kirimiehillä on vielä toiveita etapin voittoon. Ehkäpä Mark Cavendish pystyy voittamaan etapin vielä viimeisessä Girossaan. En tykkäisi huonoa. 

Roman Saltimbocca

Nyt on perjantai ja taas Ranskassa on alkamassa pitkä viikonloppu, sillä täällä ensi maanantai on pyhäpäivä, toinen helluntaipäivä. En tiedä milloin se on Suomessa ollut pyhäpäivä tai onko  ollutkaan. Olimme hyvissä ajoin laskeskelleet päiviä ja päättäneet, että perjantaina jatkamme matkaa. Oli todella kivat päivät Saumurissa, se on juuri sopivan kokoinen kaupunki Loiren rannalla, on silta, on rantabaari, on leirialue saaressa, on creperie ja on boulangerie. Ja Lidl. Mutta minnekään ei reissulla kannata juuria kasvattaa, vaan jatkaa matkaa sillä hetkellä, kun on vielä kivaa ja kaikki hyvin. 

Halusimme kuitenkin pysyä vielä Loiren varrella ja kokeilla jotain meille uutta paikkaa. Viime vuonna Toursin ohitus ei mennyt ihan mallikkaasti, jouduimme väärässä kohtaa kapealle saarelle eikä siellä sitten ollut pelastavia siltoja eikä edes liikenneympyröitä ja päädyimme aivan liian likelle Toursin keskustaa. Tämän halusimme nyt välttää ja suunnitelma oli aamiaisen jälkeen valmiina. 

Poikkesimme Saumurin Intermarche Hyperiin, joka on luvalla sanoen ihan piip iso kauppa. Muistin, että sieltä ostimme vuonna 2014 paistinpannun, jonka viime vuonna hylkäsimme ostettuamme uuden pannun Alankomaista. Muistin myös, että pilasin hyvät nahkakenkäni, kun satoi kuin piip piipistä. Joskus jotain asioita on hyvä muistaa, mutta joitakin voisi myös unohtaa. Sinänsä kauppa ei tänään näyttänyt mitenkään erityisen tutulta, kun siellä kävimme. Ja kuulkaa, emme löytäneet sellaisesta Seppälän Prisma x 4 kokoisesta kaupasta vessapaperia. Onneksi sitä sentään on vielä pari rullaa jäljellä. Mutta oikeasti, missä on Saumurin Intermarchen wc-paperiosasto? Kertokaa jos tiedätte. 

Meillä oli aikomus ajaa punaisia teitä motarimaksuja vältellen, mutta sen piip ison hypermarketin pihassa teimmekin uusintapäätöksen ajaa motaria, sillä ei se voisi niin paljon maksaa ja muita hyviä ajatuksia. Eikä se kyllä maksanutkaan, eikä liikennettä ollut hirveästi. Ajoimme melkein kuten auton GPS tahtoi, paitsi siinä kohtaa, kun se alkoi opastella kohti Toursin keskustaa. Menimme Sari-navigaattorin mukaan periferiqueta (kehätie savoksi) pitkin kohti Toursin lentoasemaa ja sen kohdalta ysikymppinen vasempaan, tai oikeammin kiertoliittymän kolmannesta erkanemiskaistasta takaisin Loiren rantaan ja kohti Vouvrayn kylää. 

Vouvraysta olimme katsoneet valmiiksi kivan leirialueen ja juuri kun tulimme viimeiseen risteykseen huomasimme, että täällähän me viime vuonna koitimme löytää Auchan-ruokakauppaa, mutta sinne oli mahdoton päästä tulosuunnastamme. Jotkut kohdat maailmasta jäävät kummallisesti mieleen, vaikkei sitä tiedäkään. 

Leirialue löytyi ja pääsimme sinne jo ennen puoltapäivää, vaikka nettisivun mukaan pitäisi päästä vasta klo 14 eteenpäin. Mutta saimme sähköpaikan vain yhdeksi yöksi, jonka tähden sitten jatkammekin matkaa huomenna. Tämä on tosi sympaattinen pieni leirialue, vain 40 paikkaa, kivat saniteettitilat ja tiskipaikat, leirialuekirjasto ja kaikki. Otimme samantien pyörät esille ja lähdimme kohti Toursia, sillä halusimme nähdä siellä oleva katedraalin. Ajoimme ensin Loiren toiselle puolelle minun taidoilleni vähän liian isoa tietä ja suuria liikenneympyröitä, mutta joen ylityksen jälkeen oli hyvä pyöräväylä Toursiin asti. Kävimme katsomassa ison kirkon ja iso se olikin. Palasimme leirille joen toista puolta, jolloin olimme heti Toursissa oikealla puolella jokea eikä tarvinnut ajaa liian isoa tietä liian autoliikenteen seassa. 

Vouvrayssa kävimme iltapäivällä kävellen maistamassa viiniä Cave de Vouvrayn kooperatiivin myymälässä. Taas oli tosi kiva tapahtuma, muutama tilkka viiniä, jutustelua, alueen viinitaloista oppimista. Tuollaiset jutut ovat tosi hauskoja ja mieleenjääviä. 

Nyt on jo alkuilta, päivällinen on syötä ja tiskit tiskattu. Söimme tänään Roman Saltimboccaa. Olin jo ostamassa ohutta kanafilettä sitä varten, mutta hei, mehän olemme ranskassa ja ruokalajiin kuuluvaa vasikkaa on saatavilla joka ruokakaupassa. Niin olikin siinä aamuisessa hypermarketissa. Ei se ihan halpaa ollut, 178 g maksoi 5,34€. Se oli valmiiksi kaksi ohueksi leikattua viipaletta, ei tullut mitään hävikkiä.

Roman Saltimbocca

• 2 ohutta viipaletta vasikkaa (en tiedä mitä leikkuuta)
• 2 viipaletta parmankinkkua
• pippuria
• kuivattua salviaa (kun ei tuoretta löydymistään)
• 2 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä

Ripotin hieman pippuria vasikkaviipaleille ja asetin niiden päälle viipaleet parmankinkkua. Kiinnitin kinkun vasikkaan pitkällä cocktailtikulla. Ripottelin kinkun päälle paljon kuivattua salviaa. Sulatin pannulla pari rkl voita ja paistoin vasikkaviipaleita voissa ensin noin viisi minuuttia alapuolelta ja sitten toiset viisi minuuttia kinkkupuolelta. Käänsin vielä viipaleitten kylkeä ja kaadoin pannulle desin verran valkoviiniä, jossa lihaviipaleet saivat kypsyä vielä sen aikaa, että viini kiehui kokoon. 

Lisänä meillä oli loput Noirmoutierin perunat ja kaksi varastoissa ässehtinyttä porkkanaa. Keitin ne kypsiksi ja Antti maustoi voilla, suolalla, pippurilla ja persiljalla. 

Giro d’Italiassa oli viimeinen vuorietappi ja katsoimme sitä lopusta hetken aikaa. Santiago Buitrago ajoi ekana maaliin ja kokonaiskilpailua johtaa yhä Geraint Thomas. Primoz Roglic on toisena 26 sekuntia perässä ja Joāo Almeida on 59 sekuntia Geraintia perässä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo, joka on ylämäkeen, sen jälkeen on enää seremoniallinen päätösetappi, joka päättyy sunnuntaina Roomaan. Huomenna vielä punnitaan kärjen voimat, sillä aika-ajo ylämäkeen ei ole kaikille, tuskin kenellekään herkkua. 

 

Penne alla Vodka

Tänään postaus on lyhyt ja ytimekäs, sillä mobiilidatakiintiöni on ylittymässä. Söimme päivälliseksi pienen annoksen pastaa vodkakastikkeella. Olen aikaisemminkin tehnyt pasta alla vodkaa, mutta silloin tein sen haudutuspadassa ja siihen tuli aimo loraus vodkaa. Nyt oli kyse nopeasti pastaruoasta ja maltillisesta määrästä viinaa.

Penne alla Vodka

• 3 dl kuivaa pennepastaa
• 1 l reippaasti suolattua keitinvettä
• 50 g pancettamurusia
• 2 rkl kermaa
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 2 rkl vodkaa
• pippuria
• kuivattua ja tuoretta basilikaa (lehtipersilja olisi ollut sopivampaa, mutta sitä ei nyt juuri ollut)

Keitin pastan hyvin suolatussa vedessä ja pastan kypsyessä paistoin pannulla ensin pancettamurusia muutaman minuutin. Lisäsin sitten pannulle kerman, tomaattipyreen, pippuria, kuivatun basilikan ja sekoittelin. Kun pasta alkoi olla melkein kypsää, lisäsin pannulle vielä lorauksen vodkaa ja jälleen sekoitin. Kaadoin kypsän pastan pannulle ja taas sekoitin. Jaoin ruoan annoskuppeihin ja revin päälle vielä hieman tuoretta basilikaa. Tämä on kyllä jännä ruoka, vodka maistuu ovelasti, ei liikaa eikä terävästi, vaan ovelasti. Oli juuri sopiva annos, sillä tavallisuudesta poiketen olimme syöneet päivemmällä välipalaakin, eikä nälkä ollut kovin suuri. 

Girossa oli toiseksi viimeinen vuorietappi, jonka loppua katsoimme. Voittajaksi ajoi Filippo Zana päihittäen kahden miehen hatkassa Thibaut Pinot'n. Kokonaiskilpailussa Geraint Thomas johtaa edelleen, mutta Primoz Roglic nousi kakkoseksi ja Joāo Almeida jätettiin kolmanneksi. Huomenna ajetaan taas vuorilla. 

Zucchinifrittata

Olen aiemminkin maininnut, että sääennusteet Ranskassa ovat melko viitteellisiä, eilen oli ilmiselvästi tämän päivän sää ja tänään eilisen. Sen kun hoksaa, niin pärjää ihan hyvin. Meillä oli päivän ohjelmana mennä katsomaan pari kirkkoa Saumurissa ja käydä pienempien viinintuottajien yhteismyyntipaikassa. Kävimme siellä viime kesänäkin. Tällä kertaa töissä oli nuori nainen, joka osasi englantia yhtä hyvin kuin me ranskaa, mutta yhteistuumin ymmärsimme toisiamme riittävästi. Maistoimme tilkat muutamaa viiniä ja ostimme kolme pulloa kotiin vietäväksi. 

Kirkoista löysimme yhden ja toinen olikin ilmeisesti luostari, sen sisäpihalla näkyi munkkeja ja varmaan siellä oli koulukin, sillä lapsia oli runsaasti välitunnilla. Tällä saarella, jossa leirialue on, on myös yksi kirkko, jonka löysimme, kunhan riittävästi kiersimme kortteleita, se on tällä erää varmaan ihan kokonaan kiinni, sillä se oli rakennusaidattu.  

Matkalla kävimme myös NOZ-ketjun liikkeessä. Se on käsittääkseni semmoinen ketju, joka myy erilaisia loppueriä erinäisistä kaupoista eikä kauppa mitenkään houkutteleva ollut, oli todellakin monenlaista tavaraa sikin sokin. Meitä nauratti suomalaiset pienpainimo-oluet, joita oli ainakin paria erilaista. Mistä ne sinne olivat kulkeutuneet, sitä emme tiedä. 

Päivän italialaisruokana meillä oli zucchinifrittata, eli suomeksi kesäkurpitsamukanas (suunnilleen). Sen kanssa lautasella oli viimeinen kotoa tuotu raaka-aine (huom Nanna, ei tarvitse olla peloissaan) palanen lohta. Se oli pakastettu tähän aamuun asti. 

Kesäkurpitsafrittata kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• puolikas pienestä kesäkurpitsasta ohuiksi viipaleiksi mandoliiniseerattuna
• 4 kananmunaa
• suolaa ja pippuria

Kuumensin paistinpannulla voita ja oliiviöljyä ja levittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle paistumaan noin kymmeneksi minuutiksi, hieman siirtelin niitä aika ajoin. Maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Rikoin kananmunat kannuun ja vatkasin ne kevyesti. Kaadoin kananmunat pannulle kesäkurreviipaleitten päälle ja jätin massan kypsymään pienellä liekillä noin  5  minuutiksi. Kallistelin pannua välillä, että kanamuna pääsi kypsymään kaikkialta. Noin viiden minuutin kuluttua käänsin frittatan leveällä lastalla ja paistoin toistakin puolta noin viisi minuuttia. Valutin frittatan lautaselle jäähtymään. Sen voi tarjoilla kuumana, huoneenlämpöisenä tai kylmänä.

Lohipala oli noin 300 g painoinen, ruodottomaksi nypitty, mutta nahka oli. Leikkasin kalan ohuiksi suikaleiksi nahkaa myöten ja sommittelin ne ruusun muotoon ja pistin niihin puiset varrastikut pitämään ruusut kasassa. Maustoin ne suolalla, pippurilla ja tillillä ja paistoin molemmin puolin frittatapannulla siihen jääneessä öljyn ja voin sekoituksessa. Ruusut pysyivät koossa, otimme tikut pois vasta lautasella. Lisänä oli vielä mozzarellaa ja mansikoita. 

Giro d’Italian tämänpäiväinen etappi oli kirimiesten suosikki, loivaa alamäkeä ja tasaista koko 195 km matka. Nopein oli Alberto Daniese, eikä Mark Cavendishillä ollut mahdollisuuksia voittaa, hän jäi kirissä pahoin jälkeen. Kokonaiskilpailussa Geraint Thomas on ykkösenä ja toisena Joāo Almeida 18 senkuntia perässä ja Primoz Roglic on sitten kolmantena 29 sekuntia Geraintia jäljessä. Ei ole enää montaa etappia jäljellä.