CampaReissu2/2023 viikko 5

CampaReissun viidennellä viikolla nautimme helteestä Loiren laaksossa ja kun se alkoi piisata, lähdimme kohti merta ja jymähdimme perusteellisesti Noirmoutierin saarelle. 

CampaReissu2/2023/päivä29 8.9.2023

Toinen päivä ilman varsinaista nettiä ja eka päivä ilman Espanja-kokkausta eikä se vieläkään haittaa.

Aamupalan jälkeen kävelimme keskustaan ja Antti kävi pyörälenkillä. Minä esitin housewifea viikkaamalla pyykit ja palauttamalla puhtaat lakanat vuoteisiin.

Leirinaapurit vaihtuivat ja lähelle tuli kiva leirintäkoira.

Ei ollut ihan niin kuuma päivä kuin eilen, ohut yläpilvi vaikutti varmaan.

Saimme just vakoiltua, että La Vuelta tilanne on kiinnostava. Ehkä huomenna saisimme vähän etappia näkymään. Jonas Vingegaard voitti tänään ja kokonaiskilpailun kärjessä on kolme Jumbon ajajaa, Sepp, Primoz ja Jonas.

Tulimme auringon laskettua samaan rantabaariin kuin eilen. Nyt musiikki on blues & rhytm, eilen oli chansonia. Tosin bändi lähti just tauolle vartin yli kahdeksan, vaikka niitten piti aloittaa vasta kasilta.

 CampaReissu2/2023/päivä30 9.9.2023

Nyt on voinut luottaa sääennusteisiin aivan liikaakin, on ollut juuri niin kuumaa kuin luvattiinkin. Niinpä olimme hetl aamusta liikkeellä, kun oli alle 30 astetta.

Kävimme Saumurin lauantaimarkkinoilla ja katsomassa kuvassa näkyvää dolmenia. En oikein tiedä onko näillä jotain suomenkielistä nimeä.

Netti on niin ontuva, ettemme saa edes kuvia siirrettyä toisillemme, joten minulla ei ole kuvia hienoista markkinoista eikä oikein muustakaan. (Lisäys: eikä niitä kuvia muutenkaan oikein ollut tältä päivältä, ilmeisesti kuumuus pehmensi päätä eikä muistanut ottaa kuvia, tämä yksi kirkko oli lähellä dolmenia. Sen pihassa oli myös tienvarsikirjasto. 

Dolmen on jäänyt Saumurin laitakaupungin korttelin keskelle ja se on aidatun tontin suojissa. Portilla soitimme kelloa ja meidät päästettiin katsomaan tätä upeaa rakennelmaa.

Muu osa päivästä meni rauhallisuutta lietsoen. La Vueltasta emme saaneet tietoa ja espanjalaisuutta ei näkynyt ruokapöydässä.

Leirialue on täynnä, lomakausi tuntuu täällä jatkuvan, samoin muualla Ranskassa. (Lisäys: illalla kävimme kolmatta kertaa rantabaarissa, mutta sen illan esiintyjä oli niin huono, että lähdimme melko pian pois.) 

CampaReissu2/2023/päivä31 10.9.2023

Nyt on ollut sadetta, kahteen kertaan, yhteensä pari minuuttia. Hiekkaisessa leirintätontissa ei näkynyt mitään sateen merkkejä, mutta markiisiin ihan varmasti sihahti muutama pisara.

Kävimme aamulla ajelemassa pyörillä edelliseen jokivarren kylään ynnä takaisin. Silloin oli melkein kylmää, vain 25 astetta.

Näimme vanhojen autojen kokoontumisajon startin, eri-ikäisiä autoja ja ihmisiä pitämässä hauskaa.

Myös yksi aiemmin nähty kirkko oli avoin, on remontissa, mutta saatoimme katsoa sisälle.

Brunssina nautimme samppanjaa ja vähän söimmekin ja päivällisenä oli tähdenlentona eilisiä pizzapaloja ja torilta ostettuja oliiveja.

La Vueltan tilannetta vain arvailemme. Ei ole nettiä tätä instankestävää yhteyttä enempää.

Yritimme myös soittaa huomiselle leirialueelle, koska nettivaraus on u/s tai muuten ferme, mutta ei siellä vastattu. Ehkä siihen pätee taas sääntö, että ei voi olla täysi, kun ei voi varata netissä eikä kukaan vastaa puhelimeen. Sen näkee huomenna.

 

CampaReissu2/2023/päivä32 11.9.2023

Kylläpä sää viileni nopeasti. Heräsimme aamulla Saumurissa ukonilmaan ja edellispäivien helle oli poissa. Kokosimme leirin jo illalla lähtövalmiiksi ja olimme aamulla nopeasti portista ulos.

Tarkoitus oli käydä katsomassa lähellä oleva Gennesin amfiteatteri, se oli kyllä hieman mielikuvitusta vaativa, sen verran vähän oli jäljellä.

Super U oli päivän ruokakauppamme, täydensimme vesivarastot ja päätimme syödä raclettea päivällisellä.

Määränpää oli Noirmoutierin saari ja siellä viime syksyltä tuttu kunnallinen leirialue. Matkalla oli kaksi melko suurta kaupunkia, Angers ja Nantes, jotka halusimme liukkaasti ohittaa, siksi valitsimme moottoritien osalle matkaa.

Liikennettä oli huomattavan maltillisesti ja motariosuus maksoi noin 20€. Pienemmillä teillä näkyi monta monituista kirkkoa ja vesitornia.

Saavuimme saarelle kahden jälkeen, mutta toiveleirialueemme oli täynnä! COMPLET! Olimme eilen yrittäneet soittaa, sillä nettivaraussysteemi oli pois käytöstä, mutta eihän tietenkään kukaan vastannut.

Naapurialueelle mahtui ja saimme oikein hyvän, joskin tomuisen paikan ja tässä olemme ainakin kolme yötä.

Kävelimme heti merenrannan osteri&rapuravintolaan ja Antti sai ensimmäiset 7 osteria ja minä 10 crevetteä. Jumalaisen hyvää.

Leirillä söimme illan pimentyessä raclettea, eipä ollut pahaa sekään.

Huomenna on tarkoitus pyöräillä saaren pääkaupunkiin päin, taitaa olla markkinapäiväkin jossain kohtaa saarta.

 CampaReissu2/2023/päivä33 12.9.2023

Olipa kiva nukkua viileässä meri-ilmassa, ilmastointilaite sai taukoa. Heräilimme vasta vähän vaille yhdeksän.

Antti kävi ostamassa naapurissa olevasta kaupasta leivän ja taas piti ihmetellä, ett miten voi patonki olla yhä aina vain parempaa kuin edellinen. Ilmeisen helposti.

Aamiaisen jälkeen sonnustauduimme pyöräijöiksi ja lähdimme saareen pääkaupunkiin. Siellä oli tänään markkinapäivä.

Viime vuoden lokakuussa, kun olimme täällä ensimmäistä kertaa, oli sesonki jo lähes lopussa, eikä pyöräteillä näkynyt montaa muuta kulkijaa. Toukokuussa osuimme tänne kirkollisen pitkän viikonlopun aikaan ja ruuhkat olivat melkoiset.

Nyt tilanne oli näiden kahden kerran väliltä. Kaupunkia lähestyessämme päädyimme pitkän pyöräletkan hännille ja siinä oli viisainta pysytellä.

Markkinat olivat suuret, oli sekä food, että non-foodkojut. Kauppahallikin oli niin tupaten täynnä väkeä, että meni aivan tungeksimiseksi. Emme jostain syystä ostaneet mitään, vaikka kaikkea oli kyllä tarjolla.

Paluumatka oli paljon rauhaisampi, sillä ihmiset alkoivat siirtyä lounaalle ostosten teon jälkeen, mitä me emme tietenkään tehneet.

Leirialueella on oikein toimiva maksullinen netti ja sen varassa saatoimme katsoa La Vueltaa. Kirjoitin myös postauksen muutaman päivän takaisesta chorizopastasta. 

Päätimme jäädä tänne viikon lopulle asti, koska internetti, meri, tuuli ja muutenkin on mukavaa. Antti pääsi lennättämään leijaakin.

CampaReissu2/2023/päivä34 13.9.2023

Kävimme tänään tasan 40 km pyöräretkellä saaren reunoja pitkin. Katsoimme viisi kirkkoa ja yhden vesitornin ja kirjaston. Ei ollut ollenkaan sellaista tungosta pyöräväylillä kuin eilen. Se oli kivaa. Näimme monia leirialueita saaren pohjoisosassa, mutta niihin emme tunteneet vetoa ollenkaan, mukavampi olla saaren toisessa päässä majoittuneena. 

 

Päivän La Vuelta-etapinkin pystyimme katsomaan loistavalla nettiyhteydellä ja ilokseni synttärisankari Sepp Küss piti edelleen punaisen johtajan paidan tullessaan kolmanneksi etapilla. Voittajaksi ajoi toinen suosikkini Primoz Roglic ja toiseksi Jonas Vingegaard. Nämä kolme huippuajajaa pitävät myös kokonaiskisan kolmen kärkeä hallussaan.

Päivällisenä meillä oli espanjalainen yhden pannun riisi-kanaruoka.

CampaReissu2/2023/päivä35 14.9.2023

Uskoisitteko, jos sanoisin, että tänään oli ihan p päivä? No ei onneksi ollut. On ollut oikein kiva päivä.

Söimme aamulla niin lehtevät croissantit, että enemmän jäi pikkulinnuille murusia ja sitten lähdimme taas fillaroimaan. Tällä kertaa keväisen leirialueemme suuntaan. Silloin katsoimme kylän kirkon ja nyt katsoimme sen uudelleen, ulkoa ja sisältä. Samoin vieressä olevan kirjaston. 

Sitten ajelimme Passage du Goisille, sille pengertielle, joka laskuveden aikaan tarjoaa oikotien mantereelle, mutta häviää mereen nousuveden aikaan. Emme nytkään menneet pengertielle, se ei houkuta ollenkaan. Ajoimme rannan myötäistä pyöräväylää takaisinpäin omalla kylälle.

Se minua ärsyttää, että tuollaisilla hyvin suosituilla pyöräteillä ihmiset ajavat rinnakkain. Eivät ne reitit niin leveitä ole, että niillä oli turvallista ajaa rinnakkain, kun koko ajan on vastaantulijoita. Jonoon asetutaan vasta ihan viime tipassa, tai ei silloinkaan vaan väistäminen (jopa jalkautumisen verran) jää vastaantulijan kontolle. Nyt liikkeellä on suurimmaksi osaksi meitä aikuisia ja senioriväkeä, joitten luulisi jo tietävän, että kaikki sujuu paremmin, kun otetaan muut huomioon.

Ärsytyksen poistoon toimi hyvin uusi setti ostereita ja crevettejä. Fiini asettelu, kiva paikka, ei voi valittaa.

Leirillä oli pyykkipäivä, uudet tehokkaat koneet käytössä ja aurinkoinen tuulinen sää hoiti kuivauksen hetkessä.

Katsoimme La Vueltaa ja netti toimi edelleen todella hyvin, ei yhtään #ranskanpatti oireile. Kisa menee justiinsa minun makuuni, kunhan nyt vaan menisi loppuun asti.

Espanjalaisena kokkauksena oli @spainonafork - blogin papumunakokkeli, joka oli tosi kiva sivuke valmiille kalaleikkeille.

CampaReissu2/2023 viikko 4

Campareissun neljäs viikko kului kokonaan Loiren laaksossa, josta on sanottava pari asiaa. Siellä on ylivoimaisesti huonoimmat puhelinyhteydet koko Ranskassa (mitä nyt olemme reissailleet eri puolilla), hyvin usein ei ole saatavilla oikein minkäänlaista verkkoa mihinkään käyttöön enkä nyt puhu kalastamisesta. Monesti sekään ei auta, että ostaa leirialueen nettikäyttöä, ehkä jossain respan oven vasemmalla puolella kahden metrin säteellä saattaisi toimia. Puhelimesta ei auta jakaa nettiä, kun ei sekään jaksa toimia. 

Toinen seikka on se, että säätiedot ovat kokemuksemme mukaan olleet juuri Loiren laaksossa kaikkein epäluotettavimmat. Heti rannikolle päästessä ennusteisiin tulee paljon lisää luotettavuutta. Mutta jos ottaakin toisenlaisen asenteen, ilmeisen ranskalaisen, että joko sataa tai paistaa, niin sillä pääsee pitkälle. 

Olemme Suomessa tottuneet niin hyviin television tarjoamiin sääennusteisiin, että naurattaa nämä kolmen sekunnin karttakuvat, joiden edessä meteorologi (tai sääjuontaja) seisoo ja sanoo yhden kädenheilautuksen ajan, että kattotaan ny mitä tästä tulee. Sama pätee erilaisiin sääappeihin, joita olemme käyttäneet. Niistä voi valita mieluisan sääennusteen ja toivoa, että se pitäisi paikkaansa. Kerran tai pari niinkin on käynyt. Kaikkea mahdollista on tarjolla. Ymmärrän kyllä, että meri tuo omanlaisensa elementit sään havainnointiin ja ennustamiseen, mutta ilmeisesti jokilaakso on sellainen, ettei siitä ota erkkikään selvää ennen kuin jälkikäteen. TAI sitten sillä ei ole ranskalaisille juurikaan väliä, näkeehän sen sään sitten, kun menee ulos. Onhan se niinkin. 

Näistäkin valituksista huolimatta olimme nyt reilun vuoden sisällä neljättä kertaa Loiren laaksossa. 

CampaReissu2/2023/päivä22 (1.9.2023)

Olipa hauska päivä, arvoimme aamulla mitä saatavilla olevaa sääennustetta uskoisimme. Ilmeisesti lottosimme väärin, sillä kirkkojen ja vesitornien lisäksi kohtasimme vesisateen.

Kastuimme aikalailla, mutta onneksi ei ollut kylmää ja aurinkokin alkoi paistaa, kun pääsimme takaisin leirille. Nyt varusteet ovat jo kuivat. Puhelaitteistommekaan ei ollut sateesta moksiskaan. Sen huomasimme, että noin 400 metrin välimatka katkaisi yhteytemme. Kun olimme taas lähempänä, yhteys palasi itsestään.

Iltapäivän olemme lekotelleet leirillä. Kun lähellä sijaitseva vihanneskauppa aukesi kolmelta, kävimme ostamassa hieman keittoaineksia. Pinaattia ostimme niin vähän, että saimme ne ilmaiseksi.

Päivällisenä oli poskia punastuttavaa chorizokeittoa, johon tungin kaikkia kasviksia ja vihanneksia, joita meillä oli. Oikein hyvä espanjalaisviritys taas! 

Iltasella Antti kävi kameran kanssa katsomassa siltaa ja miltä pimeässä näytti. 

CampaReissu2/2023/päivä23 (2.9.2023)

Pyöräilimme aamulla naapurikylään ruokakauppaan ja saimme bonuksena tienvarsikirjastonkin, vesitorni olikin sen verran seuraavassa kylässä, ettemme lähteneet lämpimässä säässä ostosten kanssa sitä katsomaan.

Antti kävi pyörälenkillä omin nokkineen, minä tein pikasiivouksen CampaAdriassa ja katsoin siskon kanssa etänä jakson kesken olevaa K-draamaa tallenteelta. Pidän tosi paljon siitä, että autossamme on ilmastointi. Muutaman viileän päivän jälkeen on taas yli 30 astetta lämmintä. Ulkona #ryobimuija tykkää tästä pikkutuulettimesta. 

Päivällisenä oli papuja ja kananmunaa ja ihan pikkuisen raakamakkaraa. Papuohjeen otin @spainonafork - blogista.

Huomenna viimein jatkamme matkaa, vielä on päättämättä minne. Auto on taas palautettu kulkumoodiin. Aika pian sitä alkaa lepsuilla järjestyksen kanssa, kun auto ei liiku minnekään. 

CampaReissu2/2023/päivä24 (3.9.2023)

CampaAdria oli hyvin lähellä kasvattaa juuret Gienin kivalle leirialueelle, olimmehan siellä 5 yötä! Lasku oli 98.50€, erittäin mieluisa hinta meille.

Meillä ei ollut tarkoitus siirtyä pitkää matkaa, vain vähän alle 100 km Beaugencyyn. Kumpikin oli sitä mieltä, että se Loiren kaupunki on meille vieras.

Taitaa kuitenkin olla niin, että 2000-luvun alussa, joko vuonna 2000 tai 2006 olimme täällä lapsosten kanssa. Turha ehkä kysyä muistavatko pojat paikkaa. Toinen meistä muistaa villiviinit sillanpielen talon seinässä, toinen pienen peltikolarin risteyksessä. Harmi, että sen aikaiset päiväkirjat ovat kotona, ei voi tarkistaa.

Leirialueelle pääsi aamupäivälläkin, se on mukavaa tässä maassa monin paikoin, ettei tule lisämaksua aamupäivällä saapumisesta. Teimme nopsasti leirin ja kävelimme sillan yli keskustaan. Siellä näkyi todella hienoja autoja. 

Rannalla oli jonkunlainen liikuntaseurojen tapahtuma, emme liittyneet kickboxing-seuraan emmekä sukellusseuraankaan. Nautimme päiväranskalaiset roseeviinin kera ja kävelimme takaisin leirille.

 

Lämmintä on ollut kolkyt ja risat, emme jaksaneet tehdä ruokaa vaan keräilimme tapaslautasen varastoistamme. Emme tainneet saada tietää erityisemmin La Vueltan tilanteestakaan. 

Tähän Loiren varren kaupunkiin jymähdämme hetkeksi.

 

CampaReissu2/2023/päivä25 (4.9.2023)

Jeanne d'Arcin patsas oli tommosen julman suuren kellotornin kupeessa, ihme kun mahtuivat samaan kuvaan.

Tänään on ollut taas tosi lämmintä, kävelimme aamulla sillan yli katsomaan tuon patsaan ja kävimme uudelleen samassa kirkossa kuin eilen. Nyt siellä ei ollut mitään actionia.

Antti kävi maantielenkillä ja minä olin hiljaa liikkumatta, katsoin etänä taas siskon kanssa jakson Hospital Playlistiä. Jakson jälkeen kävimme vielä valaspuhetta, eli vatvoimme sarjaa pitkällisesti.

Tänään on La Vueltassa lepopäivä, me syömme jääkaapin aarteita ja valmistaudumme huomiseen lähtöön. Laseissa hellesään suosikkijuomamme, loraus kuivaa valkoviiniä ja loput kuplavettä piripintaan. 

Oli ajatus viipyä täällä 4 yötä, mutta kuten entinen työkaveri sanoi #muutinminkäpäätin ja menemmekin huomenna Amboiseen monen kirkon ja toivottavasti muutaman kaupan kautta.

 CampaReissu2/2023/päivä26 (5.9.2023)

Onneksi ei ole villahousuja mukana, niille ei ole tarvetta. Siirryimme tänään Amboiseen tekemällä joltisenkin takavinkkelin muutaman kirkon, kaupan ja yhden linnan vuoksi.

 

Ylläolevat kuvat ovat matkan kirkoista. Alla olevat sitten Meung-sur-Loiren linnasta. Linnoista on yleisesti huomioitavissa, että vierailijoita tuntuu eniten aina kiinnostavan linnojen keittiöt, kylppärit ja vessat, sekä makuuhuoneet ja ihmettely, miten lyhyitä sängyt ennen olivat. Paljon vähemmän kiinnostavat hienot valtavat salit. Koskee siis myös minua tämä kiinnostusten kohdistuminen. 

Amboisen tutulle leirialueelle saavuimme iltapäivällä ja virkailija ilahtui, että ah monsieur Vinha, you are in my computer! Se siitä, ettei saisi pitää henkilörekistereitä... Eikä edes auttanut varjoisan paikan saamiseen, ne kaikki olivat varattuja. Pärjäämme markiisin alla ihan ok. Muutamat muut näyttivän käyvän valittamassa varjottomista paikoista, mutta tyytyväisyydeksemme se ei auttanut. Ikivanha totuus: enemmän ilahduttaa se, etteivät muut saa lisää/parempaa  kuin se että itse saisi...

Päivän espanjalaisen ruoan kuittasi valmispaella, jossa ei ollut mitään moittimista.

Ilta viilenee, enää 26 astetta, valo vähenee. Yö saapuu. Sopii minulle. Ai niin, kello on täällä vasta puoli kahdeksan.

 CampaReissu2/2023/päivä27 (6.9.2023)

teksti pian, kunhan ehdin naputella sen uudelleen kuten teletapitkin sanovat.

No niin, uusi yritys tekstin kanssa puhelimella, kun ei tietokoneella taas onnistunut. #ranskanpatti oireilee taas 🙄 (Lisäys: Tämä alku on siis suoraan Insta-päivityksestä, välillä pystyin kirjoittamaan koneella koko päivityksen tekstin, toisinaan se jäi jumittamaan ja täytyi kirjoittaa puhelimella uudelleen ja tietysti olin just silloin ollut omasta mielestäni todella nokkela enkä sitten toistossa enää osannut yhtä hienosti.)

Mitähän minun piti jaaritella? Ollaan edelleen Amboisessa, jesuksen kuuma keli, mutta sopivasti La Vueltan etapin voitti tänään Jesus Herrada. 

Päivän ohjelmassa oli aamupäivän kävely Amboisen keskustaan Loiren ylitse, oli kuuma ja lämmin yhtä aikaa. 

Iltasella kävelimme leirialuesaaren perimmäistä kärkeä kohden, sillä huomasimme tien viitoista, että siellä olisi kappeli. Ja olikin, vähän on remontissa. Piti myös mennä  joen varren tuttuun tapasbaariin lasillisille, mutta baari oli tupaten täynnä, joten palasimme leirille kuivin suin. Otimme kuitenkin kuvan komeasta linnasta iltavalaistuksessa.

Päivällisenä oli #omastataiasiakkaanpäästä #patatasbravas kaikista #mobilepantry n neljästä perunasta. Oli myös neljä possuvarrasta, jotka paistoimme uudella sähköpaistolevyllä. Näimme sellaisia Gienin leirialueella useilla käytössä ja kyllähän 29.90€ hinta jo kertoo, että nyt on laadukasta!

Ei voi vielä toivoa, että sää hieman viilenisi, niin käy vasta auringon laskun jälkeen. Huomenna jatkamme matkaa Saumuriin, koska me voimme. Siellä pitää käydä mennen tullen ja palatessa.

 CampaReissu2/2023/päivä28 (7.9.2023)

Aamulla Amboisessa heräsimme kuumailmapallojen kohinaan, niitä on tainnut näkyä jokaisella Amboisen käynnillämme. Tämä taisi olla nyt neljäs, ellei viideskin.

Kävimme matkalla tarkastamassa Antin tilukset. Hän siis osallistui muutama vuosi sitten joukkorahoitukseen, jolla kerättiin varoja Chateau de la Mothe Chandeniersin kunnostamista varten. Noilla muutamilla kympeillä Antti saa vierailla paikanpäällä maksutta, minä myös. Siellä on kyllä kaunista, tulee mieleen moni Viron kartanoista, esim Ungru.

Paikkaa ei ole tarkoituskaan palauttaa entiseen loistoonsa, vaan estää tulipalossa pahoin kärsinyttä rakennusta ja sen historiaa kokonaan häviämästä. Joitakin sivurakennuksia on käyttökunnossa ja mailla on uusi tapahtumapaviljonki ja kaunis pieni kappeli.

Linnan mailla järjestetään erilaisia tapahtumia ja talkoisiinkin vissiin olisi mahdollista vapaaehtoistua.

Nyt oli kolmas kerta, kun kävimme siellä. Poikkeamme varmaan jatkossakin, sinne ei ole kuin puolen tunnin matka Saumurista.

Nyt on kyllä kerätty lämpöä talvea varten, iltapäivällä pesimme pyykkiä ja ilman lämpötila ja - kosteus olivat molemmat 33. Netti on saumurilaiseen tapaan olematon, blogipostausta ei saa itkemälläkään lähtemään, joten ollaan ilman. #ranskanpatti saattaa oireilla lähipäivinä.

Söimme kuitenkin espanjalaisittain chorizopastaa, siihen menivät viimeiset kotoa raakoina mukaan otetut tomaatit.

Matka Amboisesta Saumuriin kulki muutaman aiotun ja tahattoman mutkan kautta, mutta Toursin ohitus meni melkein kuin aioimme.

Nyt olemme neljä yötä tutulla Saumurin leirialueella, paikka on täynnä, joten oli hyvä olla varaus. Saimme jopa melko hyvävarjoisen paikan.

Tiedossa lepoa ja ehkä kirjekyyhky kertoo miten La Vueltassa menee.