Sieniä ja pinaattia pannulla espanjalaiseen tapaan

Tänään sain ostettua niin pinaattia kuin sieniäkin, eräs matkanvarren Carrefour on sunnuntaisin aamupäivällä auki. Ihmettelimme miksi pienen Nantesin reunan paikkakunnan kaupan pihan oli tupaten täynnä autoja. Jossain lähellä oli joku tapahtuma, tienvarret täynnä autoja, samoin kaupan piha, ihmisvirtoja vaelsi tapahtumaan, joka jäi arvoitukseksi. Olimme katsoneet ilmakuvasta, että hyvä iso parkkipaikka läpiajopaikoin, tänään juuri ja juuri saimme CampaAdrian mahtumaan parkkipaikalle. Kauppa oli kumminkin hyvä, saimme ostettua kaikkea mitä pitikin ja nyt on muutaman päivän ruokaostokset hankittina päivän tuoretta leipää lukuunottamatta. 

Olen useana vuonna tehnyt paljon espanjalaisia ruokia Spain on a Fork-blogin ohjeilla, Albert kokkaa juuri sellaista ruokaa, josta me pidämme. Sieltä tänäinenkin päivällinen sai innoituksensa. Olisin tehnyt sitä jo eilen, mutta Ancenisin tori olikin niin pieni, ettei sieltä saanut pinaattia eikä sieniä ostettua. Vähän minä Albertin ohjetta soveltelin, mutta siitä tuskin joudun tilille. 

Sieni-pinaattipannu kahdelle

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni sipuli silppuna
• 12 pientä valkoista herkkusientä viipaleina
• 1 pieni vihreä tomaatti kuutioina
• 1 pieni punainen tomaatti kuutioina
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 kourallista tuoreita pinaatinlehtiä
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

Kuumensin pannulla ruookalusikallisen öljyä ja laitoin sipulisilpun siihen kypsymään, varoin polttamasta. Seuraavaksi pannulle pääsivät sieniviipaleet ja olin jo saamassa niitä kypsymään, kun kaasu loppui, onneksi oli reserviä ja kypsennys jatkui. 

Sitten kumosin pannulle tomaattikuutiot ja desin viiniä (se oli oma lisäykseni ohjeeseen). Kun viini oli kiehunut kasaan, lisäsin pannulle pinaatinlehdet. En tiedä mitä sanaa käytetään suomeksi, kun tuore pinaatti kypsyy, englanniksi se on wilting. Näköjään jätin Albertin ohjeen kuminan ja valkosipulin pois, mutta #eisehaittaa. Kypsentelin 2-3 minuuttia. 

Sekoittelin pannulla olevia aineksia ja tein niihin kaksi koloa ja rikoin kumpaankin yhden kananmunan. Annoin ruoan kypsyä viellä muutaman minuutin kannen alla, kunnes kananmuna oli kypsää, olisi saanut keltuainen jäädä löysemmäksikin. 

Maustoin pannun suolalla, pippurilla ja tuoreella persiljalla. Lisänä oli patonkia. 

Olemme nyt leirialueella, jossa netti toimii mainiosti, siitä pitää maksaa erikseen, mutta striimaminen sujuu myös hyvin. Enkä edes kysy, onko se sallittua vai ei. Nettitolppa on ihan tässä meidän tontin vieressä, ei ainakaan pahenna yhteyttä. 

La Vueltan ensimmäisen jakson viimeinen etappi oli kiintoisa, jota katsoimme noin 50 viimeistä kilometriä. Iloksemme Adam Yates oli etapin nopein ja paransi kokonaiskilpailun sijoitustaan usealla sijalla. Ben O'Connor yhä ajaa punapaidassa tiistaina lepopäivän jälkeen, mutta hänen johtonsa on kaventunut seuraaviin. Huomenna ajajat saavat vapaapäivänään nukkua varmaan ainakin puoleen kahdeksaan ennen kuin pitää lähteä lenkille. Tiistaina kisa jatkuu. Mekin vietämme postaus- ja Espanja-kokkausvapaata huomisen. 

Patatas Bravas ties monettako kertaa

Tänään minulla oli aikomus tehdä kivaa ruokaa, johon ostaisin markkinoilta pinaattia ja sieniä. Markkinat olivatkin aivan minimaaliset, muutama koju vain, eikä siellä ollut sen enempää sieniä kuin pinaattiakaan. Eikä niitä ollut läheisessä keskustan pikkukaupassakaan. Ancenisin torstaimarkkinat ovat sitten varmaan suuremmat, ne ovat kirkon läheisellä aukiolla. 

Tämän täydellisen epäonnistumisen tähden tein sitten meille monta kertaa aiemminkin tehdyt espanjalaiset savupaprikalla maustetut perunat, patatas bravas. Niiden kanssa oli vihannessekoitusta ja pikkuisia makkaroita. 

Patatas Bravas kahdelle

• 8 pientä perunaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia

Tämä on niin helppo juttu, ettei se oikein edes tarvitsisi mitään ohjetta, mutta kirjoitetaan nyt kumminkin. Keitin perunat kypsiksi ja kun ne olivat jäähtyneet, leikkasin ne suupalan kokoon. Paistoin paloja oliiviöljyssä, kunnes ne olivat nätin värisiä ja maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Aiolia meillä ei ollut, enkä muistanut edes tavallista majoneesia nostaa pöytään. Ei se mitään. 

La Vueltan 8. etappi oli taas minun makuuni mitä parhain, sillä mäkisen etapin voitti Primoz Roglic ja niin ollen hän kohensi tilanneettaan ja pienensi eroa kokonaiskilpailua johtavaan Ben O'Connoriin alle neljään minuuttiin. Huomenna vielä ajetaan ja maanantaina on sitten lepopäivä. 

Mikä olisi veikkauksesi kauanko tämän postauksen tekemiseen meni aikaa? No, minäpä kerron. Tunti. 60 minuuttia! Antti vei roskia monen sadan metrin päähän jätekatokseen ja sillä aikaa sain poistettua yhden kuvan googlekuvistani. Niin hyvä netti tällä kertaa, eikä omilla gigoilla ole sen kummempi. Ranskanpatti alkaa olla taas hyvällä mallilla. 

Gazpacho suoraan purkista

Täällä jatkuu valmisruoan hyödyntäminen eikä siinä ole kyllä yhtään mitään vikaa. Joimme puoliksi litran purkin erittäin hyvää gazpachoa, jota höystimme tilkalla oliiviöljyä, pippurilla ja tuoreella basilikalla. Sivukkeina oli oliiveja, serranonkinkkua ja espanjalaista salamia patongin kanssa. Kahden hengen päivälliselle tuli hintaa noin 5 €, joten tässähän alkaa olla mukavasti säästöä tuleviin mereneläväaterioihin, kun meren äärelle päästään. 

La Vueltassa oli hilly-tyyppinen, mutta tasamaalle päättyvä etappi, jossa ärhäkkäin oli taas Wout van Aert. Ben O'Connor jatkaa johtajan punaisessa paidassa. 

Chorizopasta

Kuten eilen sanoin, minulla ei oikein nyt tunnu löytyvän ideoita espanjalaisten ruokien suhteen. Joko olen tehnyt "kaikkea", tai "ei pysty" tai "ei huvita". Mutta lähes joka päivä on jotain viitsittävä syödä. Meillä oli jääkaapissa ihan kotoa asti kuljetettu pätkä chorizoa, ei mitään artesaaniraakamakkaraa, vaan ihan semmoista lähes kivikovaa hyvin säilyvää makkaraa ja sen minä tänään meille syötin. Tein täysin omasta tai asiakkaan päästä-pastahässäkän. Tein ruoan myös yhden kattilan taktiikalla, säästyi tiskiä hyvin. 

Chorizopasta kahdelle eikä jäänyt yhtään tähdenlentoja

• 15 cm pätkä chorizoa puolikuupaloiksi leikattuna
• 2 dl kuivaa simpukkapastaa
• 1 uuden sadon sipuli ohuina viipaleina
• 1 keltainen tomaatti
• 1 dl sekoitusta jossa oli kivettömiä mustia ja vihreitä oliiveja sekä lupiinia 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa ja basilikaa 
• 1 rkl oliiviöljyä

Paistoin chorizopaloja kuivan kattilan pohjalla muutaman minuutin, niin että niiden pinta tuli rapeaksi ja niistä alkoi irrota rasvaa, kumosin palat lautaselle. Laitoin kattilaan vettä ja kuumensin sen kiehuvaksi. Kumosin veteen pastan ja keitin sitä pakkauksen mukaan 9 minuuttia. Sillä välin leikkasin mandoliinilla sipulin oikein ohuiksi viipaleiksi ja tomaatin kuutioiksi ja kumosin ne chorizopalojen kanssa samalle lautaselle. Silppusin päälle odottamaan tuoreet yrtit. Lusikoin oliivipussista hyvän määrän oliiveja ja muutaman lupiinin (en tiedä mitä ne pavun tapaiset jutut on varsinaisesti suomeksi, keltaisia "ranskanpastilleja", muttei kuitenkaan). 

Kun pasta oli kypsää, kaadoin siitä vedet pois ja muutaman minuutin kuluttua sekoitin pastaan kaikki muut ainekset. Maustoin suolalla ja pippurilla ja lurittelin päälle hieman oliiviöljyä. Enempiä kuvia ei ole, koska kuvien siirto vie hermot, #ranskanpatti on hyvässä kasvussa tämän leirialueen wifin kanssa. 

La Vueltaa saatoimme katsoa minun tablettini gigojen puitteissa lopusta parikymmentä kilometriä, siinä vaihtui johtopaikka Primoz Roglicilta Ben O'Connorille, joka oli päivän etapin nopein. Roglicille tuli takkiin noin neljä minuuttia ja se on aika paljon. Ilmeisesti hän ja joukkue eivät halunneet vielä ottaa punaisen paidan pitämisen taakkaa. Voi olla, että O'Connorin etumatka venähti vähän isommaksi, kuin oli tarkoitus antaa sen tulla. Nyt Ben O'Connor liittyi siihen porukkaan, joka on voittanut ainakin yhden etapin jokaisella suurella Grand Tourilla. 

Eines-kadun empanadat, jotka vaivoin pelastuivat liekeiltä

Minulla ei ole nyt kauhean monta espanjalaisideaa ruokahaasteen toteuttamiseen, joten nyt menimme taas Eines-kadun kautta. Ostimme marketista valmiita pieniä empanada-piirakoita ja melkein täystössin niiden lämmittämisen kanssa. Ajattelin, että on todella hyvä idea laittaa ne kaksikerroksiseen bambuhöystimeen ja antaa kiehuvan veden tehdä tehtävänsä. Periaatteessa näin, samaan tapaan olen höyrystintä monta kertaa käyttänyt. Tällä kertaa kattila oli liian pieni, vaikkakin oli korkea ja kaasulieden liekki liian kovalla. Istuin vielä selin kaasulieteen nähden, mutta onneksi nenä alkoi kysellä, että onko nyt joku kohta tulessa. 

Ihan vähän (äidille kerrottava versio) meinasi melkein hiiltyä höyrystimen alemmasta kerroksesta ennen kuin pienensin liekin ihan pienelle. Sitten kyllä onnistui empanadojen lämmitys ja päivän ateria oli syötävissä. Arvatenkaan tästä ei mitään spektaakkelimaista ruokaohjetta saa aikaan. 

La Vueltassa oli koko kilpailun ainoa tasamaan etappi ja se ajettiin Sevillaan päättyen. Sää oli aivan hirveän kuuma, jossain vaiheessa selostaja mainitsi lämmöksi 47°C. Ihan liian kuumaa. Voittajaksi ajoin tsekkiläinen Pavel Pittner ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Primoz Roglic. 

tehokkaasti pysäköity

Säilykeartisokkia ja muita herkkuja pannulla

Ostin tämän vuoden reissujen välissä kotimaan Tampereen pikamatkalta Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan ja otin kirjan mukaan reissulle. Meillä on aina pieni varasto erilaisia säilykkeitä mukana, tölkissä, purkissa, tetrassa ja niiden avulla on kaiken aikaan mahdollista toteuttaa vähintään viisi ateriaa ruokaostoksia tekemättä. Välillä voi reissussa tulla se hetki, ettei mitään tuoretta saa hankittua, joten pieni matkavara on hyvä olla. Kierrätän yhteen muovilaatikkoon tekemäni matkavaran tuotteita ahkerasti, viimeistään sitten talven aikana, milloin CampaAdria ei liiku kotipihasta minnekään. Keväällä sitten taas kokoan sen hetkiseen mielialaan sopivia tuotteita mukaan ja matkalta ostetaan lisää. 

Tänään tein Marin kirjan ohjeella pannuruoan, johon tuli veteen säilöttyjä latva-artisokkia, leipää, kananmunaa ja kinkkua. Koska kinkku oli espanjalaista katson ruoan täyttävän Espanja-haasteen ehdot riittävällä tarkkuudella. Säilöttyjä artisokkia ja serranonkinkkua löytyi Saumurin City Carrefourissa, niissä on todella hyvät valikoimat, vaikkei nyt sitten manchegoa ollutkaan. 

Meillä ei ole uunia käytettävissä ja airfryer on malliston pienin, eikä kahden hengen annos tätä ruokaa olisi siihen mahtunut, joten käytin uunin sijaan paistinpannua ja kaasuliettä. Hyvin onnistui niinkin. Puolitin ohjeen. Se löytyy Marin kirjan sivulta 67 nimellä Aamiaisartisokat. Me söimme tätä päivällisenä.

Pannuartisokat kahdelle

• 4 viipaletta tuoretta patonkia kuutioiksi leikattuina
• 1 pieni lasipurkki veteen säilöttyjä latva-artisokkia valutettuina
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 kananmunaa
• 1 dl raastettua parmesaania
• 4 viipaletta serranonkinkkua paloiksi revittynä
• tuoretta persiljaa
• pippuria

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja asettelin siihen artisokat ja leivänpalat kutakuinkin tasaisesti. Paistelin niitä muutamia minuutteja, kääntelin hieman. 

Sitten rikoin kananmunat eripuolille pannua ja ripottelin päälle puolet juustoraasteesta. Annoin kanamunien kypsyä noin viisi minuuttia. Sommittelin kinkkuviipalepalat pinnalle, sammutin liekin pannun alta ja laitoin kannen päälle noin 6 minuutiksi, sinä aikana kananmunien valkuaiset hyytyivät, mutta keltuainen jäi valuvaksi. Pippuria sitten vaan pintaan ja persiljaa ja annoksiin vielä loput parmesaaniraasteesta. Maistui mainiolta. 

La Vueltan neljäs etappi oli jo melkoinen vuorietappi. Katsoimme noin 40 km lopusta ja siinä kävi minulle mieluisasti, kun Primoz Roglic voitti ja siirtyi kokonaiskilpailun johtoon muutamalla sekunnilla. Sepp Küss ei ihan vielä ole päässyt vauhtiin, mutta kyllä tämäkin tilanne minulle kelpaa. Ei tarvitse lähteä ajamaan etappia uudelleen. 

CampaReissu2/2024 viikko 3

Kolmannen reissuviikon alussa jätimme Moselin taaksemme ja siirryimme Loiren laaksoon. Se on minulle se rakkain alue Ranskassa enkä nytkään ole ollut pettynyt. Sää hieman viileni ja minä aloin voida sitä myöten paremmin, sillä en ole ihan +34°C-muija.

Tiistai 13.8.2024 päivä 15

Kolmas viikko alkoi kuumassa säässä, jo kahdeksan maissa oli lämmintä 24 astetta. Kokosimme leirin ja lähdimme liikkeelle noin yhdeksän maissa, suuntana uusi kaupunki, Toul. Se oli meidän kirjoissamme "pienehkö kaupunki, jossa suuri katedraali". Ja ainakin katedraali oli suuri, kaupungin koko jäi vähän arvoitukseksi. Kävimme katsomassa tuota jättikirkkoa, joka ei mahtunut kuviin kokonaisena sitten millään.

Kauniita kirkkoja näkyi paljon ja kuvassa 6 Pineyn puinen halli, jota ilmeisesti käytetään markkinapaikkana. En osaa tarpeeksi markkinaranskaa, että olisin saanut selville kuinka vanha rakennus on, muttei se uudelta vaikuttanut.

Ajoimme hyvin vaihtelevia teitä, oli keltaisia melko kapeita teitä, punaisia teitä, moottoriliikenneteitä ja myös noin 100 km moottoritietä. Kaikilla teillä oli tosi vähän liikennettä.

Teimme ruokaostoksia tulevaa pitkää viikonloppua varten ja saavuimme Poilly-Lez-Gieniin kolmen paikkeilla. Meillä oli varaus, mutta tällä alueella se takaa vai luvan ajaa portista sisälle, kukin saa valita minkä paikan tahtoo ja on sitten vähän luojassaan, että millaisen sattuu saamaan. Olimme kuitenkin sen verran ajoissa, että saimme paikan, jossa on hieman varjoa puista ja sähkökaapelimme yltää sähkökaapille asti.

Hetken hengähdettyämme sommittelimme sopivan hellepäivän päivällisen, raclettea. Nyt ei tarvitse sitäkään syödä ihan heti. Ei tietenkään olisi tarvinut nytkään.

Ehdin tiskipaikalle ennen ruuhkaa ja nyt sieltä kuuluu melkoinen kilinä, kolina ja puheensorina. Kyyhkysillä on vakioasiaa ja puolikuu juuri erottuu pilven takaa. Ei taida tulla sopivaa keliä tähdenlentojen katsomiseen, vaikka tällä alueella on kyllä melko vähän valosaastetta pimeän aikaan. Vähän liiankin vähän mitä tulee vessaan löytämiseen auringon laskettua. Tuulee mukavasti ja vaikka lämmintä on mittarimme mukaan vielä 24 astetta, ei tunnu kuumalta eikä viileältä. Kiva kun ei ole mitään hyttysiä.

Huomenna on markkinapäivä, ellei torstain pyhä sotke aikatauluja. Kävelemme sinne heti aamiaisen jälkeen ja sitten tietysti lautaskauppaan, se on perinne!

Keskiviikko 14.8.2024 päivä 16

Aamu alkoi lupaavasti pilvisenä, oli vähän toivetta sateestakin. Mutta #katinmarjat ei satanut tippaakaan.

Kävelimme aamupalan jälkeen kylille, oli toripäivä ja A osti ulkojuustoja monella eurolla, oikein jonotti kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla ei saanut ostettua tarpeeksi. Toripäivät ovat Ranskassa ihan mahtavia, olipa arki tai viikonloppu.

Juusto-ostosten jälkeen kävelimme tuttuun posliinikauppaan, josta olemme aiemminkin ostaneet lautasia ja taas ostimme kaksi erilaista. Nyt syviä lautasia, melkein jo maistan risotot ja pastat, joita niiltä syömme. Kassalla sattui hassu juttu, mutten osaa selittää sitä niin, että se hassuus tulisi ilmi. Liittyi englanninkielentaitooni tai sen ilmeiseen puutteeseen.

Koska minä olin jo saanut osani ulkomaanpellejen dissaamisesta, A sai mennä postiin ostamaan postimerkkejä. Se nyt on yleensä aika nopea ja yksinkertainen toimi, muttei toki Ranskassa. Puolen tunnin kuluttua hän tuli ulos paita hiestä märkänä. Ekana piti saada virkailija ymmärtämään, että on tarkoitus ostaa postimerkkejä. Sitten ne merkit piti löytää ja kun alkoi näyttää siltä, että tämähän on kohta valmista, niin edessä oli hinnan laskeminen ja kirsikkana kakun päällä maksaminen. Mutta nyt on hienoja merkkejä! Postimaksu on korkea.

Leirillä ajattelimme, että mehän pesemme koneellisen pyykkiä. Alueella on kaksi pesukonetta, jotka olivat kummatkin varattuja. Ja olivat varattuja, vaikka ohjelmat olivat loppuneet aikoja sitten. Minä olisin ollut kärsivällinen ja odottanut odottamasta päästyänikin, että joku tulee hakemaan pyykkinsä, mutta respassa neuvottiin, että tämä on The French Way, nakatkaa ne pyykit vaan jonnekin ja laittakaa omanne, kyllä se joku ne joskus hakee. Ei ollut hakenut sittenkään, kun meidän pyykit olivat jo valmiit. On niin lämmin sää ja tuulee, että pyykkimme ovat jo pian kuivatkin.

Mikä tämä juttu on, tämä viimeisen kuvan maalattu kivi? Olemme nyt löytäneet niitä kaksi tältä alueelta, meidän tontiltamme. Kivoja!

Leirialue on nyt melkoisen täynnä, huomenna on pyhäpäivä, meillä luvassa rauhaisa lepopäivä.Sää jatkuu ilmeisen lämpimänä, joten ajatukset siirtyvät kohti Bretagnea.

Torstai 15.8.2024 päivä 17

Toisinaan pitkillä reissuilla täysin tapahtumaköyhät päivät ovat aivan paikallaan. Tänään oli sellainen, tosin minulla täyteläisemmin kuin A:lla, joka kävi pyörälenkillä Loiren vartta kohti länttä.

Aamupäivällä kuuntelin ainakin kolmen eri kirkon kellojen moikaamista, tänään on Assumptio Mariae (Marian taivaaseenottamisen juhlapäivä). Kellot soivat aamupäivällä moneen otteeseen monta minuuttia kerrallaan.

Olin turvallisuushakuisena varautunut pyhäpäivään keskellä viikkoa siten, että leiripaikka oli varattu jo useita päiviä etukäteen, mutta eipä tuo olisi ollut tarpeen. Eilen ja tänään lähti pois paljon väkeä, eikä niin paljon ole tullut uusia tilalle.

Sää on ollut hieman armollisempi kuin edellisinä päivinä, ei ole tainnut +30 mennä rikki.

Katsoimme äsken naisten Tour de Francen viidettä etappia netistä ja muutaman tunnin kuluttua tulee La Vueltan joukkueiden esittely Espanjasta. Kisa alkaa lauantaina ja meidän retkikeittiömme keikahtaa etelään päin kolmeksi viikoksi.

Huomenna jatkamme kohti länttä, Amboiseen. Toivon, että jotkut kruunajaiset olisivat huomenna tai lähipäivinä, sillä meillä on siivous kohta ajankohtaista. Kun Charles kruunattiin, olimme juuri Amboisessa ja aloitimme perinteen, että kruunajaispäivänä siivotaan CampaAdria.

Perjantai 16.8.2024 päivä 18

Tänään turvallisuushakuinen kaksikkomme jatkoi matkaa Gienistä Amboiseen. Ajoimme samaa reittiä kuin kesäkuussa, mutta toiseen suuntaan. Heti kohta lähdön jälkeen katsoimme taas tähän mennessä Ranskan kauneimman vesitornin. Kuva 1.

Ajoimme reitin myös tähän tämänpäiväiseen suuntaan jollain toisella retkellä ja siitä jäi mieleen, ettei Orleansin ohitus mennyt ihan parhaiten. Sellainenhan jää luonnollisesti kaihertamaan pahasti ja nyt oli tarkoitus suoriutua paremmin.

Apuna oli kaksi navia, Google maps ja karttakirja ja niinhän me suikaisimme Orleansin pohjoispuolelta ohi, kuten oli aikomuskin. Minä olin kyllä ohjeistaa meidät taas samassa kohtaa väärin, kun en ole vielä/taas omaksunut täyteläisesti, että motariopasteet tässä ihanassa maassa ovat sinisellä pohjalla, eikä vihreällä, kuten monissa muissa, vähempi ihanissa on.

Matkalla näkyi kirkkoja ja vesitorneja, totta kai. Amboisen leirialueelle pääsee klo 13.30 alkaen ja olimme respan edessä klo 13.29. Klo 13.35 A käveli autolle, varmasti nopein check in ikinä mihinkään.

Alue on tosi täysi, suurin osa on ranskalaisia, sitten on saksalaisia ja alankomaalaisia ja me. Ei ollut liioittelua tehdä varausta.

Tein meille lihapullapastaa ja arvatenkin sotkin uuden lempimekkoni tomaattikastikkeella. Olisihan minun pitänyt tietää.

Tällä alueella olemme joka kerralla nähneet kuumailmapalloja, useimmiten aamuisin, mutta kesäkuussa illalla. Tykkään niiden tuhinasta.

Huomenna saattaa sataa, tai sitten ei. Vaikkei olisi mitään kruunajaisia, meillä on siivouspäivä, pientä terävää sepeliä on kulkeutunut monessa paikassa autoon ja pitää imuroida ja harjata matot.

Päivän kauppalappusaldo nolla. Nyyh.

Lauantai 17.8.2024 päivä 19

Tänään on ollut täydellinen sadepäivä, aivan paras! Hyvä, että lensivät pallolentoja eilen illalla, ehkä huomenna on taas lentoaamu taas.

Aamulla alkoi sataa, satoi tosiaan koko päivän ja yhä näin illallakin sataa ajoittain. On hyvä kesäinen tuoksu, kuivat nurmikot ovat saaneet toivottua kosteutusta. Meidän piti nostaa matto pois ja siirtää pöytä ja tuolit lähemmäs autoa.

La Vuelta, Espanjan ympäriajo alkoi tänään, samalla käynnistyi CampaSimpukan 14. espanjalainen ruokahaaste. Herranen aika, on tätä tahkottu jo aika kauan, mutta taas mennään!

Päivällisenä meillä oli espanjalainen riisipannu, jossa oli erinomaisia raakachorizoja (tietysti kypsinä) oliviien, tomaatin ja vähän höpsösti risottoriisin kera. Olin mukamas tarkistanut, että mukana on risottoriisiä, paellariisiä ja sushiriisiä, mutta paellariisiksi luulemani olikin orzopastaa. Se olisi kyllä käynyt tähän ruokaan ihan hyvin. Tästä oma postauksensa täällä.

Leirialueella on väki vaihtunut tosi paljon eilisillasta. Ihailen näitä ranskalaisia, jotka telttailevat sateellakin, niin me itsekin teimme 30 vuotta sitten.

Huomenna on markkinapäivä ja toivon meidän saavan sieltä sopivat tarpeet espanjalaiseen päivälliseen. Amboisen markkinat ovat ihan parhaitten joukossa. Pitää vain kävellä tästä leiriltä sillan ylitse ja vähän joen vartta ja isolla parkkipaikalla on tarjolla monenlaista ruokaa, kasvien taimia, vaatteita, käsitöitä jne.

Aamuksi croissantit on tilattu, ilta pimenee ja on pian aika käydä rauhallisille unille.

PS. emme "muistaneet" siivota tänään, ehkä huomenna "muistamme".

Sunnuntai 18.8.2024 päivä 2

Eilinen sade loppui kuten pitikin ja aamu valkeni kuivana ja viileänä. Oikein piti takkia pukea, kun lähdimme kylille. Kävimme tarkastamassa keskustan kaupunkikasvimaat, olivat melko vaatimattomia kesäkuussa, nyt oli vaikka mitä valmiina, tomaatteja, yrttejä, paprikoita ja paljon kukkia.

Torilla/markkinoilla oli kova kuhina, väkeä aivan ruuhkaksi asti. Ostimme kolme matkayrttiä ja hapanjuurileivän, jota hyödynsimme päivällisellä. Tein meille Pan con Tomatea, paahdettuja leipäviipaleita tomaatin kera.

Maistoimme Gienin markkinoilta ostettuja juustoja ja kyllä A tosiaan tiesi, mitkä niistä eivät olleet liian voimakkaita minulle. Päivä leirillä on ollut taas mukavan rauhaisa, paljon väkeä lähti aamulla, mutta paljon on tullut uusiakin. Me jatkamme aamulla matkaa, nyt ei pitäisi olla enää arkipyhiä tällä reissulla, mutta vannomatta paras. Ps. Emme vieläkään "muistaneet" siivota. 🙄

Maanantai 19.8.2024 päivä 21

Kolmas reissuviikko on tänään päätöksessään ja me siirryimme pienen loikan Loiren varrella länteen päin. Sanoimme aamulla heipat Loirella Amboisessa ja iltapäivällä sanoimme sille moikat Saumurissa. Kävimme matkalla muutamissa ruokakaupoissa ja tärkeimpänä kohteena oli Antin linna. Tilukset pitää tarkistaa. @mothechandeniers Tällä kertaa oli taas uudet muodollisuudet, minunkin olisi pitänyt linnan virkaatekevänä rouvana olla rekisteröitynyt verkkosivuilla, mutta pääsin kumminkin nyt persoonakohtaisen linnanherrani kylkiäisenä kohteeseen. Tämä oli nyt viides käyntimme tässä kauniissa paikassa, kerrankin oli sopiva lämpötila.

Sitten saimmekin taas moikata Loirea Saumurissa. Vettä on paljon vähemmän kuin touko-kesäkuunvaihteessa, pohjoisempi uoma on paljon kuivempi kuin silloin.

Espanjalaisruokailussa oikaisimme Eines-kadun kautta ja se olikin hyvä oikaisu, tosi hyvä perunatortilla ja vähän vihanneksia kaveriksi sekä oliivipurkin loput.

Saimme oikein hyvän paikan tutulta leirialueelta, tämä on 1,5 €/yö kalliimpi kuin aiemmat paikkamme, se meinaa sitä, että harmaat vedet voisi johtaa suoraan kaivoon, jos olisi pitkä letku. Ei ole. Eikä tuoretta vettä tarvitse kantaa kaukaa. Myös 16A sähkö kuuluu tähän luxuspakettiin. Olin ensin paikan nähtyäni, että #voiei tämä on ihan surkea paikka, mutta hetken katsottuamme huomasimme, että tässähän on mukavasti mökkejä lähellä, puista on varjoksi, mutta oksat eivät raavi autoa. Tämä on oikein passeli paikka kolmeksi yöksi. Tykkään mökeistä lähellä sen takia, että kytättävää riittää paremmin.

Valitin hieman reissumme alussa sitä, että saksalaiset lapset kirkuivat laivalla ja vanhemmat vain hymyilivät lempeästi. On se kuitenkin ehkä parempi kuin tämä ranskalainen lastenkasvatustapa, jossa vanhemmat huutavat kovampaa kuin lapset ja korvatillikat ovat yleisiä. Kyllä niillä lapsilla voi välillä olla joku pointti siinä, että itkevät.