Kotona tehty matkapaella

Meidän piti tehdä viimeisimmällä ja kauden päättäneellä CampaAdria-reissulla pieni matkapaella, sillä  meillä oli uusi minikokoinen hiiliteräksinen paellapannu. Se maksoi Tallinnan Promo-tukussa muistaakseni 4,95 € ja se oli malliston pienin. Muutaman sentin suurempana koot kasvoivat sellaiseen mittaan, jolla voisi mahdollisesti kaljakellua. No se siitä fantasiasta. Pannu oli hankittu jo aikoja sitten ja olin jopa rasvapolttanut sen valmiiksi. Kyseisellä reissulla ei sitten vain tullut sellaista sateetonta päivällisaikaa, että olisi ollut kiva tehdä paellaa ulkona. Yhdessä paikassa kyllä oli, mutta minulle tuli primitiivireaktio loikkia kiireellä autoon, kun näin pihassa rotan. Eka ja ainoa tähän asti kotimaisilla leiripaikoilla. Se nyt oli sellainen semiryysyranta, joten ei se niin ihme, mutta paella jäi tekemättä.

Tänään meillä oli sitten minipaellaa, emme tehneet sitä ulkona, sillä välillä satoi ja tuuli niin reippaasti, että kokkasin suosiolla sisällä kaasuliedellä. Yritin tehdä niin pienen paellan kuin mahdollista ja vielä olisin voinut pienentää. Tosin söimme tavallista aikaisemmin, että ehtisimme ottaa kuvan ruoasta ennen kuin pimeys valtaa maailman, joten meillä ei ollut ihan niin nälkä kuin yleensä päivällisaikaan. Laitan tähän määrät sen mukaan miten tein, mutta sulkuihin ne määrät, joilla olisi tullut riisilleen sopivan kokoinen paella kahdelle. 

Matkapaella kotioloissa 

• oliiviöljyä
• 0,5 keskikokoista punasipulia silputtuna
• 1 valkosipulinkynsi silputtuna
• 1 pieni punainen suippopaprika suikaleina
• 1 pieni oranssi suippopaprika suikaleina
• ihan pieni kourallinen pakasteherneitä (vielä pienempi olisi riittänyt)
• 12 viipaletta chorizoa, noin 3-4 mm paksuja (niitten määrästä ei tingitä)
• 3 kampasimpukkaa halkaistuna (2 olisi riittänyt)
• 6 suurta raakaa pakastekatkarapua (4 olisi riittänyt) 
• kevätsipulin varsia silputtuna
• 1 dl paellariisiä (0,75 dl olisi ollut just sopiva määrä)
• 1 l kasvisfondista tehtyä lientä (meni melkein kaikki, liemen määrä on henkimaailman hommia, sitä kannattaa olla riittävästi, joskus menee kaikki, joskus jää vähän)
• 0,5 annospussia Paellero-paellamausteseosta 
• sahramia
• suolaa ja pippuria
• sitruunalohkoja

Paellan valmistaminen on sellainen operaatio, että kaikki kannattaa valmistella pannuvalmiiksi, liemi kuumentaa ja kun aloittaa, sitten ei juuri poistuta lieden ääreltä (paitsi minä, sillä kiikutin sitä sun tätä takaisin pantryyn ja olin polttaa riisit). 

Aloitin kuumentamalla paistinpannulla hyvän lorauksen oliiviöljyä, kumosin sille sipulit ja paprikat, kääntelin niitä hetkisen ja kumosin ne peltilautaselle odottamaan. Seuraavaksi pintapaistoin halkaistut kampasimpukat molemmin puolin ja nostin nekin lautaselle. Viimeisenä käytin chorizoviipaleet pannulla, ihan vain alle minuutin puoliltaan, olen aikaisemmin paistanut kypsää chorizoa aivan liikaa, se ei tosiaan tarvitse kuin ihan pienen kuumennuksen. Laitoin nekin lautaselle odottamaan. (olisin voinut tehdä nämä alkupaistelut ihan hyvin paellapannullakin, nyt tein turhaa tiskiä toisella pannulla)

Kuumensin paellapannua ja laitoin sille oliiviöljyä ja kaadoin riisin öljyyn. On tärkeää saada riisi hieman kuultumaan, muttei sitä pidä polttaa, kuten joku ehkä melkein saattoi tehdä. Riisiä ei pidä sekoitella, se pitää saada asettumaan pannulle ja aloittamaan crustin muodostamisen pikkuhiljaa, kun lientä aletaan lisätä ja riisi kypsyä. Samaan tapaan kuin risoton kanssa paellaan lisätään kuumaa lientä pikkuhiljaa, kun edellinen kauhallinen on imeytynyt. Ensimmäisen kauhallisen jälkeen lisäsin paellamausteseosta, noin puolet muutaman gramman pussista, ehkä alle puolet. Jauhe liukenee nopeasti riisiin liemen välityksellä. 

Riisin kypsyminen ottaa aikansa, jopa tämä desi kuivaa riisiä vei noin 25-30 minuuttia sisällä tuulettomissa olosuhteissa. Maistelin riisi kerrallaan ja kun siinä alkoi olla sopiva puruvaste, lisäsin pannulle ensin raa'at katkaravut riisin päälle, sen jälkeen kampasimpukan puolikkaat ja sipulit ja paprikat. Chorizopalat sommittelin muitten ainesten väliin ja pinnalle ripottelin hieman silputtua kevätsipulia ja herneitä. Päälle muutama kierros pippuria ja sitruunalohkoja. 

Tämän päivän paella näytti aika samalta kuin viime vuonna tekemämme matkapaella, silloin tein sen liukaspohjaisessa raskaassa hiiliteräspaistinpannussa. Siinä oli varomista, ettei se putoa pienen Campingazin päältä. Silloin olin näköjään uumoillut sitä, etten enää jatkaisi ruokahaasteita tänä vuonna. Ihan vaikuttaisi, että muutin mieleni. 

Tämä minipaella oli kyllä oikein hyvää, mutta sitä oli sittenkin hieman liikaa, emme ihan kaikkea riisiä jaksaneet, mutta söimme merenelävät ja chorizot. Todella kevyt ja ohut pannu toimi kaasulla erittäin hyvin. Keskelle pannua oli muodostunut hieman crustia, mutta pannu oli helppo puhdistaa, riisi ei ollut liiaksi tarttunut pannuun. Se on oikein sopiva kahdenhengen ruokiin ja aion yrittää tehdä sillä muutakin, ainakin munakasta. 

La Vueltassa oli noin 230 km mittainen hilly-tyypin etappi, viidestoista järjestyksessään ja tämänkertaisen kilpailun pisin. Lopussa oli ikävän sateinen sää ja pääjoukko saavutti hatkassa olleen kärkimiehen muutama kilometri ennen maalia. Voittajaksi ylsi Jasper Philipsen, josta en ole aikaisemmin koskaan kuullut, hän voitti nyt ensimmäistä kertaa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun kärki säilyy ennallaan, Primoz Roglic johtaa ja Richard Carapaz on toisena samalla aikaerolla kuin aikaisemminkin. Huomenna perjantaina on kolmanneksi viimeinen etappi, sen mitta on 160 km ja se on luonteeltaan hilly, vaikka melkoisia tönkäreitä siihen sisältyy.

Taas tapastelua –pikkuiset tonnikalakakut

Tänään oli taas lautasilla tapas-osastoa, sillä meillä ei ollut kauhean kova nälkä. Ohjeen näihin pikkuisiin tonnikalakakkusiin  otin tästä Spain on a fork-blogissa, olen vieraillut siellä ennenkin, muistelen nähneeni Albertin kokkailua aikaisemminkin. Olen alkanut muuten käyttää taas enemmän valkosipulia, joitakin vuosia en välittänyt siitä oikeastaan ollenkaan. Tästä ohjeesta tuli 11 pientä kakkua. Minulla ei ollut ohjeen vaatimaa tuoretta chiliä, joten pieni suippopaprika ulkonäkötuurasi ja käytin kuumuutta tuomaan chilihiutaleita. Kastikkeen tein aikalailla omasta tai asiakkaan päästä, sillä meillä ei ollut sopivaa jogurttia. 

Tonnikalakakkuset ja valkosipulikastike

Kakut

• 1 lasipurkki Lidlistä saatavaa MSC-sertifioitua tonnikalaa öljyssä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 sipuli
• ruohosipulia
• 1 pieni punainen suippopaprika
• 1 pieni oranssi suippopaprika
• 1 tl pimentonia
• 1/4 tk chilihiutaleita
• pippuria (suolaa ei tarvita, kalassa on sitä tarpeeksi)
• 2 kananmunaa
• oliiviöljyä paistamiseen

Kastike

• 1 purkki kermaviiliä
• sitruunamehua
• 1 valkosipulinkynsi
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä
• ruohosipulia

Valutin tonnikalasta öljyä pois sen verran, mitä siitä suosiolla irtosi ja kumosin palaset kulhoon. Pienentelin paloja hiutaleiksi haarukalla. Silppusin sipulin, valkosipulin, paprikat ja ruohosipulin. Keräsin kaikki silput kulhoon tonnikalan päälle. Lisäsin kevyesti vatkatut kananmunat, chilihiutaleita, pimentonin ja ripauksen pippuria. Riippuu tosiaan kalalaadusta, tarvitsevatko kakkuset yhtään lisättyä suolaa, tämä minun versioni ei sitä kaivannut. Sekoitin taikinan tasaiseksi ja taputtelin siitä pieniä kakkusia, noin golfpallon kokoisesta määrästä kunkin. Kuumensin pannulla hyvän määrän oliiviöljyä ja paistoin kakkuset keskilämmöllä, noin 4 minuuttia puoleltaan. Laitoin kakkuset talouspaperin päälle ja peittelin pysymään lämpimänä toisen satsin paistamisen ajaksi. 

Kastike oli ihan tavallinen pieni soosi, valutettua kermaviiliä, sitruunamehua, silputtua valkosipulia, suolaa ja pippuria. Kun nämä kaikki olivat sekoitettu, lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä. Päälle ripottelin ruohosipulia.

La Vueltassa oli hilly-tyyppinen pitkä etappi, 204,7 km mittainen. Tämä oli jo 14. etappi, joten vähäksi käy, ennen kuin loppuu! Pieneen nousuun päättyneen etapin nopein oli Tim Wellens. Hän oli yksi kuudesta ajajasta, jotka olivat pitkään hatkassa. Tämä oli Wellensin toinen voitto tässä hänelle ensimmäisessä Vueltassa. Pääjoukko ajoi maaliin muutama minuutti myöhemmin, eikä kokonaiskilpailun kärki muuttunut, Primoz Roglic jatkaa punaisessa johtajan paidassa huomennakin ja toisena on Richard Carapaz, edelleen 39 sekuntia perässä. 

Äärestä laitaan – köyhän miehen perunat ja sisäfilepihvi

Välillä tulee vahingossa päiviä, jolloin saa aikaa vaikka mitä. Jo ennen yhdeksää oli keittiössä jäähtymässä uudella hapanjuurella leivottuja leipiä (niistä lisää myöhemmin) ja joltisellakin itsensäpakottamisella sain aloitettua viikottaisen joka x vuosittaisen jääkaapin suursiivouksen. Antti oli uskollinen kompostimestarini ja tyhjensi purkkeja kompostiin. Nyt taas jääkaapin takaseinä näkyy ja yritämme pitääkin sen näkösällä, emme tarvitse niin paljon ruokaa. Etenkään sellaista mitä emme syö. Ryhtiliike paikallaan. Taas.

Päivällinen koostui naudan sisäfilepihveistä (vain yksi pieni pihvi/sierainpari, inhoan tuota sanontaa, mutta tykkään silti käyttää joskus, omituista) ja espanjalaisesta lisäkeruoasta, köyhän miehen perunoista, patatas a lo pobre. Voi olla, ettei tämä ole autenttinen ohje, mutten anna sen häiritä. Otin neuvot täältä. Pienensin ohjetta kahdelle ja laitan määrät tähän sen mukaisesti. 

Köyhän miehen perunat

• 6 keskikokoista perunaa
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulin kynttä (tai enemmän, jos ei huomenna haittaa)
• 3 pientä suippopaprikaa (punainen, oranssi ja keltainen)
• rutosti oliiviöljyä
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria

Kuori perunat ja leikkaa ne noin kolmen millin viipaleisiin, samoin sipuli ja paprikat. Valkosipulin kynnet voi laittaa kokonaisina tai viipaleina, ihan miten tykkäät. Kuumenna uunin kestävässä pannussa oliiviöljyä todella reippaasti, älä nyt pelästy, öljyä täytyy olla ainakin pari kolme senttiä pannun pohjalla. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita pannulle perunat varovaisesti kuumaan öljyyn,  erottele niitä lastalla, etteivät tartu pannun pohjaan eivätkä toisiinsa. Noin viiden kuuden minuutin päästä lisää mukaan sipulit, paprikat ja laakerinlehdet. Anna kaikkien kypsyä kuumassa öljyssä, äläkä ajattele terveysasioita tai sen sellaisia. Tämä on kuin confit-hommat, rasvaa ei juurikaan jää annokseen. 

Noin kymmenen minuutin kuluttua perunaviipaleet alkavat olla kypsiä, kokeile sitä terävällä veitsellä. Kun perunat alkavat olla kypsät, sinulla on kaksi vaihtoehtoa (on sinulla enemmänkin, voit toki vaikka lähteä lenkille ja jättää päivällisen väliin). Voit joko kumota koko pannun sisällön metalliseen siivilään ja valuttaa öljyn alla olevaan astiaan tai voit nostella perunat ja muut hökeet reikäkauhalla kuumaa kestävälle lautaselle ja sitten kaataa öljyn pois. Joka tapauksessa on tarkoitus päästä nyt eroon lähes kaikesta öljystä. (sitä voi käyttää lähipäivinä vaikka espanjalaisten käristettujen kananmunien tekoon, tai muuhun, mikä ei pahastu valkosipulin aromista, tai sen voi imeyttää kompostiin) Kun öljy on valunut pois paistoksesta, kumoa perunat lautaselta tai siivilästä takaisin uunin kestävään pannuun tai jos et käyttänyt sellaista, uunivuokaan. Laita vuokaan uuniin ja paistele vielä noin 20-25 minuuttia kunnes perunoiden reunoihin alkaa tulla houkuttelevia kullankeltaisia reunoja. 

Sisäfilepihvit järkyttävän kuumassa grillissä

• 2 naudan sisäfilepihviä (noin 100 g/kpl)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• yrttistä maustevoita

Meillä oli pieni pala sisäfilettä, josta tuli kaksi pienehköä pihviä, ei ollut tarkoitus syödä itseään ähkyyn. Pihvit olivat noin 4-5 cm paksuja. Pyöritin ne oliiviöljyssä. Lisäke oli jo uunissa ja melkein valmis ja uunikin jo pois päältä. Meillä oli ensimmäisessä kokeilussa uusi grilli, jolla oli lupeissa pihvinpaisto todella nopeasti 800 asteessa. Kuulostaa brutaalilta ja kyllä meillä vähän oli jännitystä ilmassa tämän kokeilun kanssa. 

Lone Star-grilli oli yhdistetty kaasupulloon ja Antti laittoi sen tulille, täysille luonnollisesti, ei siinä paljon säätöjä olekaan. Noin kolmessa, neljässä minuutissa grilli oli melkoisen kuuma. Tämä siis tehtiin ulkona, tätä vekotinta ei pidä laittaa minkään helposti syttyvän päälle, eikä sisätiloihin, meillä se oli kaasugrillin työpöydällä ja kaasupullo hyvän matkan päässä turvassa. Emme oikeasti tiedä, kuinka kuumaksi tuo minihorna oikein kuumeni. 

Antti nosti öljytyt pihvit grillin paksulle grilliritilälle ja tökkäsi ne grilliin, ylimmälle tasolle. Munakelloon minuutti ja sitten vaan katsottiin kuinka pihvit paistuivat pikavauhtia. Minuutin kuluttua Antti käänsi pihvit ja toinen minuutti toiselle puolelle. Sitten Antti laski pihvit grillin pienelle irrotettavalle rasvapellille ja asetti sen noin puoliväliin uunia. Minä olisin halunnut, että ne ovat alempana ja kysyin, että missä ne pitäisi pitää. Emme kumpikaan tienneet! Uuden laitteen iloja. Antti pienensi hieman grillin lämpöä (ei käryäkään paljonko) ja pihvit olivat hornassa vielä noin kolme minuuttia. Mittasimme pihvien sisälämpöä pariin otteeseen ja kun se oli 55° C otimme ne samantien pois. Antti muisti laittaa kaasun pois ja sammuttaa laitteen, kun menimme sisälle ja teimme annokset.

Perunat olivat tällä välin saaneet nätit reunukset ja annostelimme ne lautasille ja vierelle pihvit, päälle suolaa ja pippuria ja pihveille maustevoinokare. Ai että, olemme me omasta mielestämme osanneet paistaa pihvin aikaisemminkin, mutta tämä oli kyllä aivan tolkuttoman hyvä pihvi! Juuri sopivan kypsä makuumme, murea ja erittäin hyvä paistopinta.

Espanjalainen perunalisäke, köyhän miehen perunat olivat todella hyvät myös. Vaikka niiden valmistamiseen käytettiinkin öljyä enemmän kuin ilmailulääkärille uskaltaisi kertoa (minun ei enää ikinä tarvitse häntä tavata) eivät ne olleet rasvaisia.  En tajua mikseivät. 

La Vueltassa alkoi viimeinen kisaviikko eilisen lepopäivän jälkeen. Kyseessä oli henkilökohtainen aika-ajo, 33,7 km mittainen, jonka lopussa oli kipakka nousu. Useimmat ajajat vaihtoivat maantiepyörään nousun alussa. Siinä nähtiin erilaisia esityksiä sen suhteen, miten sulavasti vaihto sujui. 

Minähän olen tunnetusti jo toivonut  Primoz Roglicin kohentavan asemiaan ja niin kävikin. Hän ajoi etapin voittoon ja otti taas punapaidan Richard Carapazilta, joka jäi nyt toiseksi ja on kokonaiskilpailussa 39 sekuntia Primozia perässä. Tällaista suuren tourin pitää ollakin. Koronatestit muuten tehtiin sunnuntain ja eilisen lepopäivän  aikana (yli 600 testiä koko kisakonklaaville) ja kaikki osoittautuivat negatiivisiksi. 

Nyhtökanaa espanjalaisittain

Tänään olen taas kunnossa ja ruoanteko innosti. Aloitin jo aamulla lataamalla haudutuspadan töihin. Kuusi tuntia myöhemmin annostelin ruoan ja minuuttia myöhemmin poltin kieleni. Ohjeen tähän kanaruokaan otin täältä. Pienensin ohjetta ja soveltelin hieman, koska minulla olikin yllättäen jauhettu kurkuma vähissä, mutta kuminaa (josta en tykkää yhtään) ainakin viisi pussia, joista neljä oli avattu. Hyvä minä!

Nyhtökana Espanjan malliin

• iso loraus oliiviöljyä
• 1 punasipuli
• 1 keltasipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 tl kurkumaa (jos olisi)
• 1 tl pimentonia
• pikkuisen chilihiutaleita
• 1/4  tl cayennepippuria
• pätkä chorizoa (noin 100 g)
• 2 broilerin rintafilettä 
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa  (jos tarvitsee)

Silppua sipulit ja leikkaa valkosipulinkynnet muutamaan palaan. Viipaloi chorizo muutaman millin viipaleisiin. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja kuullota sipuleita muutama minuutti, lisää pannulle mausteet ja chorizoviipaleet. Kun chorizo on ottanut hieman lämpöä ja luovuttanut rasvaansa, kumoa pannun sisältö haudutuspataan. Nosta broilerifileet pannulle ja paista nopeasti pinnat kiinni. Aseta broileripalat pataan ja kaada päälle tomaattimurska ja sekoita mukaan tomaattipyre. Laita pata low-asetukselle, jos on paljon aikaa, high-asetukselle, jos on hopumpi.

Kokeile broilerin kypsyyttä muutaman tunnin kuluttua. Kun liha on mureaa, nosta fileet lautaselle ja riivi ne suikaleiksi. Nosta nyhteet takaisin pataan ja maistele. Jos tarvitaan, lisää hieman suolaa. Chorizo yleensä tuo suolaa ihan tarpeeksi, mutta tarkista. Pata voi vielä hautua tunnin tai kaksi, mutta on se jo tässäkin vaiheessa jo syömävalmista. 

Minulla pata oli töissä kuutisen tuntia kaikkiaan, aluksi high-asetuksella kolme tuntia ja loput low-asetuksella. Lisänä meillä oli sahramilla maustettua riisiä. Olipa lämmittävää ruokaa, vielä kun olisi ollut kylmä, niin jopa olisi kylmä tällä lähtenyt. Minulla lähti vain nälkä (korjaan: siirtyi) ja kieli paloi. Oma vika. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspatapostaukset. 

La Vueltassa oli 12. etappi, kyse oli vuorietapista ja päätösnousu oli taas ihan hirveä ja sen loppu aivan mahdottoman jännittävä, Hugh Carthy tappeli itsensä voittoon. Richard Carapaz otti takaisin punaisen johtajan paidan ja hän johtaa Primoz Roglicia kymmenellä sekunnilla. Huomenna on lepopäivä ja CampaKeittiössä huilataan myös ja syödään tähdenlentoja. 

Licor 43 + kahvi

Minulle iski hetkellinen megaväsymys ja päivän espanjalainen ruokapanostus jäi tekemättä, mutta juomapostauksen sentään sain aikaan. Kyseessä on kahvijuoma, johon tuli espanjalaista Licor 43:sta. Olemme ostaneet pullon ties milloin, nyt oli sopiva hetki avata se. 

Licor 43-kahvi kahdelle

• 1 espressotuplashotti
• 8 cl Licor 43 (4 cl/annos)
• 2 dl kermaa vatkattuna kevyesti
• 1 tl sokeria kermavaahtoon
• päälle pieni tupsaus kanelia

Mittaa likööri viinilaseihin ja kaada päälle kahvi. Lusikoi laseihin pehmeää kermavaahtoa ja ripauta päälle pikkuisen kanelia. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kokeilemiamme drinkkejä joko postauksina tai vai ohjeina kuvineen. 

Eilen La Vuelta tuomaristo ns. muutti minkä päätti ja nosti sittenkin Primoz Roglicin kokonaiskilpailun kärkeen ja Richard Carapaz oli toisena samalla kokonaisajalla. Pyöräilijät olivat ilmeisesti keskustelleet isoilla kirjaimilla ja päivän etapin alku myöhästyi, osa piti tätä sääntöjen venyttelynä ja epäreiluna. 

Tänään sitten oli vuorossa 11. etappi, joka oli aito raateleva vuorietappi. Ratkaisu tapahtui kahden ajajan välillä, heistä voimakkaampi oli David Gaudu, Marc Soler toisena. Primoz Roglic jatkaa kokonaiskilpailun ykkösenä samalla ajalla toisena olevan Richard Carapazin edellä. 

Sangriassa haudutetut päärynät

La Vueltan eilisen etapin voittajaksi vaihtuikin Pascal Ackermann, sillä Sam Bennettin katsottiin käyttäneen vääriä keinoja viimeisellä kilometrillä ja tönineen toista ajajaa olkapäällään sen verran rumasti, että siirtäminen sen ensimmäisenä maaliin tulleen porukan viimeiseksi. Eli ei kannata olla tuhma. 

Tänään sitten oli vuorossa jo kymmenes etappi, mäkinen reitti aurinkoisena päivänä. Lopussa oli taas niin jännää, kun Primoz Roglic otti ja voitti etapin! Synttärivoitto vain päivän myöhässä. Richard Carapazin kokonaiskilpailun johto suli kolmeen sekuntiin ja toisena on päivän etappivoittaja. Huomisen ja sunnuntain etapit ennen maanantain lepopäivää ovat kummatkin rankkoja vuorietappeja. 

Meillä oli jälkiruokana tänään sangriassa haudutettuja päärynöitä. Sangria oli Lidlin mietoa valmistetta ja maistui ihan mukavalta. Vinkkiä jälkkäriin otin täältä. Postauksen kakun jätin leipomatta, sillä emme ole viime aikoina oikein saaneet pieniäkään kakkuja syötyä. 

Sangriassa haudutetut päärynät

• 2 päärynää 
• 0,5 l mietoa punaista sangriaa
• 3 rkl sokeria (muscovadon ja leipurinsokerin seosta)
• 1 pieni vaniljatanko halkaistuna
• 1 pieni kanelitanko
• 4-5 viipaletta kuivattua appelsiinia ja sitruunaa

Mittasin kattilaan sangrian ja sokerin, lisäsin mukaan vanilja- ja kanelitangot sekä muutamaan sitrusviipaleen. Kuumensi seosta niin, että se alkoi maltillisesti poreilla. Sitä odotellessa kuorin päärynät ja leikkasin ne neljään lohkoon, poistin kannat ja siemenkodat. Nostin palat kattilaan hautumaan, ensin 10 minuuttia niin, että liemi poreili miedosti ja sitten kannen alla ilman liekkiä kattilan alla noin 30 minuuttia. Päärynät olivat melko kypsiä jo valmiiksi, joten tämä aika riitti hyvin. 

Nostin hautuneet ja punaisiksi muuttuneet lohkot lautaselle odottamaan. Söimme ne jäätelön ja sulatetun suklaan kanssa. Puolet päärynäpaloista jäi huomiselle. 

Espanjalaiset merelliset vartaat ja tapasteltuja tähdenlentoja

Päivällisenä meillä oli tänään espanjalaisia merellisiä vartaita ja eilisen päivällisen loppuja tapasteltuina. Ohjeen vartaisiin otin, tai paremminkin idean, täältä. 

Merelliset vartaat ja tähdenlentoja kahdelle (vähän liikaa, kolmekin olisi syönyt)

Vartaat

• 75 g turskaa
• 150 g lohta
• 8 pientä kampasimpukkaa
• muutama viipale serranonkinkkua
• 1 sitruuna mehu ja kuori raastettuna
• loraus oliiviöljyä
• pippuria
• sahramia

Leikkasin turskan ja lohen muutamiksi suupaloiksi, niin että turskaa oli 5 palaa ja lohta 8 palaa. Valutin sulatetut kampasimpukat kuivemmiksi talouspaperiarkin päällä. Leikkasin serranonkinkkuviipaleita pitkittäin puoliksi. Minulla oli tällä kertaa kaksipiikkisiä metallivartaita, ne ovat hyviä siitä, etteivät ainekset niin helposti kierähdä niissä käännettäessä. Pujotin kalapalat ja kampasimpukat vartaisiin niin, että palojen väleihin tuli kinkkua. Eli viipale kinkkua pujotteli kalapalojen ja simpukoitten väleissä. Simpukat olivat niin pieniä, että ne mahtuivat kaikki samaan vartaaseen, kalapaloja tuli 4-5 samaan vartaaseen. 

Sekoitin sitruunamehusta ja raastetusta kuoresta, oliiviöljystä, pippurista ja sahramista marinadin vartaille, sutikoin ne marinadilla ja jätin asettumaan vähäksi aikaa.

Kuumensin parilalevyn kummankin kaasuliekin päällä ja laitoin liesituulettimen täysille, arvasin voivan hieman tulla käryä, enkä ollut väärässä. Kun parila oli kuuma, nostin vartaat kypsymään. Paistoin niitä eri puolilta muutamia minuutteja, noin 5-6 kaikkiaan. 

Tähdenlennot

• eilisen perunatortillan loput, noin puolikas pienehköstä tortillasta, kuutioiksi leikattuna
• eilisen päivällisen tähteeksi jäänyt kanarulla viipaleiksi leikattuna
• pieni pätkä chorizoa 
• nokare voita

Eilen meillä jäi puolet pienehköstä perunatortillasta syömättä, leikkasin sen kuutioiksi ja kanarullan viipaleiksi ja samoin chorizon. Paistoin ne kaikki pannulla nokareessa voita. 

Minuuttisalaatti

• muutama pieni tomaatti
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• pippuria
• basilikaa

Salaatin nimi on minuuttisalaatti, sillä sen kauempaa sen tekemiseen ei mennyt. Tarkastin kasvihuoneesta sisälle tuotujen loppujen tomaattien tilanteen, lautasella oli muutama punaiseksi kypsynyt. Halkaisin ne ja sekoitin niihin pikkuisen oliiviöljyä, sitruunamehua, pippuria ja basilikaa. 15 sekuntia vielä mietin, että kumpaan päähän vatia minuuttisalaatin sijoittaisin. Emme jaksaneet syödä ihan kaikkea ruokaa, kuinka oppisin tekemään vähemmän ruokaa kerrallaan? 

La Vueltassa toivoin, että Primoz Roglic voittaisi ja siirtyisi punaiseen johtajan paitaan, koska hänellä oli tänään synttärit. Minusta se oli aivan hyvä syy, että hän saisi voittaa. Etappi oli kyllä tasamaatyyppinen, joten massakiri oli todennäköisempi. Ei Primoz tietenkään voittanut, nopein oli Sam Bennett, joka teki melkein Alaphilippet ja tuuletti aika aikaisin, oli siinä sentään pyörän mitta etumatkaa ennen toiseksi tullutta Pascal Ackermannia. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Richard Carapaz ja synttäripoika on toisena. 

Espanjalaiset kanarullat

Tänään tein meille pikaisesti ruokaa kotiintulohössötysten lomassa. Ohjeen otin täältä ja tein lähes kuten siinä. 

Kinkku-juustotäytteiset kanarullat

• broilerin rintafile/ruokailija
• yhtä monta viipaletta serranonkinkkua kuin fileitäkin on
• pitkulaiset palat manchegojuustoa (yksi/file)
• viikunahilloketta
• pippuria
• voita ja öljyä paistamiseen

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Nuiji rintafileitä hieman litteämmiksi, mausta pippurilla ja sijoita jokaiselle viipale serranonkinkkua. Levitä lusikallinen viikunahilloketta (tai jotain muuta mieluista hilloketta, alkuperäisohjeessa käytettiin aprikoosihilloketta) kinkun päälle ja sijoita fileelle hieman vinottain tikkumaiseen muotoon leikattu pala manchegojuustoa. Kääri file rullalle ja sido rulla kahdella pätkällä paistinarua. 

Alkuperäisohjeessa rullat leivittettiin kananmunalla ja paahdetuilla leipämuruilla, mutta minä jätin sen vaiheen väliin. Ohjeessa ei myöskään puhuttu rullan sitomisesta, mutta minusta se oli viisasta, että täytteet pysyvät paremmin mukana. 

Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja nokare voita. Kun pannu on kuuma, nosta kanarullat pannulle ja paistele niitä joka puolelta sen verran, että ne saavat kauniin paastopinnan. Nosta sitten rullat uunin kestävään vuokaan, voit jo tässä vaiheessa leikata paistinarut poikki ja irrottaa ne, etteivät ne vain päädy lautasille asti. Loppukypsennä uunissa noin 15-20 minuuttia, kunnes rullan sisälämpö on vähintään 75 astetta. 

Jos olet viitseliäs, saa pannulta helposti kastikkeen, kun sille lorauttaa hieman vaikkapa sherryä ja kuumentaa sitä ja raaputtaa pannulta makuaineet sherryyn. Sitten vähän kermaa ja kokoonkeittämistä ja lopuksi mukaan vielä lusikallinen sitä hilloketta, jota on kanarullissakin. Minä en viitsinyt nyt, vaan söimme mehevät kanarullat valmiina ostetun perunatortillan, aiolin ja yksinkertaisen salaatin kanssa. 

La Vuelta se vaan jatkuu, keskeyttäneitä on aika paljon, esimerkiksi Tom Dumoulin. Tänään ajettin siellä päin missä minä olen kävellyt caminollani. Tai oikeastaan hieman siellä juuri lintsasin. Etappi kulki kauniiden viinitarhojen halki ja lopussa oli rankka nousu. Iloksemme etapin voitti Primoz Roglic ja hän sai supistettua eroa kokonaiskilpailua johtavaan Richard Carapaziin. Roglic nousi nyt siis toiseksi kokonaiskilpailussa.