Harjoittelua CampaKeittiössä

Olen saattanut sanoa joskus, että lahjattomat harjoittelevat, kun joku kokeilemani juttu on onnistunut kerrasta. Minulla on ollut moukantuuria ja joku asia on vaan sattumalta mennyt ekalla kerralla hyvin. Yleensä seuraava kerta meneekin sitten aivan pieleen ja siinä kohtaa olisi sitten kiva keksiä joku muu hyvä sanonta, yleensä en keksi. 

Toisenlaisiakin kokemuksia ensikerroista on, kuten noin vuonna 1986 päättäessäni laskettelun olevan etelänpellejen hommaa. Minä en ainakaan rupea harjoittelemaan, kun en  kerran harjoittelematta osannut. Oli muuten kauhea kokemus, henkiset hiertymät alkavat vasta olla paranemassa. Ounasvaaran rinteitä ei voine sanoa maailman vaativimmiksi, mutta minun piti tulla persmäkeä jyrkin kohta. Ja olin ostanut oikein monotkin aivan uutena, en muista mihin ne sitten joskus vuosia myöhemmin hävitin muistuttamasta minua asiasta, jota en osannut kerrasta. 

Nyt olen kuitenkin taipunut harjoittelemaan jotain. En ole lannistunut, enkä ennen kaikkea luullut itsestäni liikoja liian aikaisin. Olen harjoitellut leivän leipomista. Learning curve kuten Ameriikassa sanotaan, on ollut nousujohteinen ja saatan olla jo melko varma, että leipä, joka uunista otetaan, on syömäkelpoista. 

Kirjoitin aiemmin noin kuukausi sitten postauksen siitä, miten aloin käyttää uutta #minnac-juurta ja nyt teen uusintapostauksen saatuani hiottua sauvajyväseltä saamani neuvot sellaiseen kuosiin, että minäkin onnistun. En ole päässyt vielä maistamaan hänen leipäänsä, mutta toivottavasti sekin tapahtuu ensi vuonna. Voisimme tehdä leipätreffit, maistella toistemme paistamia leipiä!

Jos sinulla, rakas lukija on jotain tähdellistä tekemistä tänään, niin tämä postaus ei ehkä sovi sinulle, sillä tämä on pitkä. Miten siitä tulikin taas niin pitkä jaaritus? 

#minnac-leipä CampaKeittiön tapaan

Tämä on nyt hiottu siihen malliin, että juuri pysyy sopivan kokoisena, noin 120 grammaisena. Teen taikinan 1-2 kertaa viikossa, kaksi pientä leipää kerrallaan. Olen ottanut tavaksi paistaa yhden kerrallaan, jolloin taikinan jälkimmäinen leipä on kylmäkohotuksessa vuorokauden tai kaksi pitempään kuin ensimmäinen. Näin saamme tuoretta leipää useammin, mutta ehdimme syödä sen ennen seuraavan paistamista, eikä pakastamiseen tarvitse turvautua. Tämä lähinnä siksi, että kaikesta yrityksestä huolimatta pakastimemme ovat aina aivan täysiä. 

Olen lyhentänyt prosessia hieman taikinan tekemisessä, mikä johtuu enimmäkseen siitä, etten iltaisin jaksa/muista/viitsi/kehtaa/toinnu tekemään ensimmäistä vaihetta. Näinkin toimii, etenkin #kunontuotaaikaa käyttää yhtenä päivänä useita tunteja taikinan käynnistelyyn ja kääntelyyn. Työssä käydessä leivän leipominen oli hankalampaa, vapaapäivänä olisi ehtinyt kyllä vetkuloida taikinaa, mutta sitten ei olisi taas ollut vapaata aamua leivän paistamiseen ja mikä tärkeintä, syömiseen. 

Päivän 1 aamu

• 60 g juurta
• 80 g vettä
• 80 g vehnäjauhoja

Aamulla varhain otan juurta purkista kulhoon. Jos purkkiin on muodostunut kirkasta nestettä juuren pinnalle, kaadan sen pois. En sekoita sitä juureen. Neste suojaa juurta leipomisten välissä. Sekoitan kulhossa juuren, veden ja jauhon. Siitä tulee tahmea seos, ei velli, muttei taikinapallokaan. Peitän kulhon suihkumyssyllä ja jätän pöydälle noin kuudeksi tunniksi. Jos aloitan siis kello 9, voin iltapäivällä jatkaa klo 15. Mutta jos aloitan jo seiskalta, niin silti annan taikinanalun olla kulhossa sinne iltapäivään, näin saan melkein saman ajan alkuässähtelyä kuin jos aloittaisin illalla ja jättäisin juuren käynnistymään yön ajaksi. 

Juuripurkkiin lisään 40 g vettä ja 40 g vehnäjauhoja ja sekoitan, näin purkki tulee hieman yli puolenvälin ja määrä on kutakuinkin 120 g. Varon koskemasta juureen ja purkin reunoihin sormillani ja pyyhin reunan puhtaaksi paperilla. Välillä on varmaan syytä vaihtaa juuri puhtaaseen purkkiin, mutta vielä en ole sitä tehnyt, kun juuri on ollut niin onnellisena purkissaan. Ruokittu juuri pärjää nyt purkissa jääkaapissa viikon tai kaksi ilman sen kummempia toimia. Purkin kansi on löyhästi kiinni, ei raivotiukkaan väännettynä. 

Päivän 1 iltapäivä ja ilta

• alkutaikina (60 g juurta, 80 g vettä, 80 vehnäjauhoja)
• 400 g vettä
• 150 g ohrajauhoja
• 450 g vehnäjauhoja
• 12 g suolaa

Olen aamulla jo mitannut valmiiksi jauhot, suolan ja veden muistuttamaan minua, että tässä on jotain kesken. Olen nyt päätynyt jauhojen suhteen tällaisiin määriin, ohraa 150 g ja vehnää 450 g. Suolan kanssa olen kokeillut 12-15 grammaa, 12 on sopivin, varmaan se riippuu jauhoistakin. Ja kuun vaiheesta sekä ilmanpaineesta.

Iltapäivällä teen itselleni aikataulun, joka menee näin:

• klo 15 taikinaan loput ainekset 
• klo 16  1. taittelu
• klo 17  2. taittelu
• klo 18  3. taittelu
• klo 19  4. taittelu
• klo 20 esimuotoilu
• klo 20.30 muotoilu -> leivät koreihin ja jääkaappiin

Taikinan tekeminen loppuun tapahtuu minulla samassa kulhossa koko ajan. 6-8 tuntia mellevöitynyt juuri saan nyt seuraansa veden, suolan ja ohrajauhon kaikki kerralla. Kääntelen seosta leipurinlastalla (joustava, kulhon reunoja nuoleskeleva muovilasta ilman vartta, sillä on hyvä myös puolittaa taikina) reunoilta keskelle päin ja alan lisätä vehnäjauhoja vähän kerrallaan. Lopulta niitä yleensä jää vähän, sillä en halua toistaa ensimmäisen kerran erehdystä, jolloin hulautin kaikki jauhot kerralla kulhoon. 

Taikinasta tulee tahmeaa, hieman lastaan tarttuvaa. Peitän kulhon suihkumyssyllä ja asetan ajastimeen 60 minuuttia. Ajastinta on syytä käyttää näin pitkässä toimessa. Tunnin välein käyn kääntelemässä taikinaa alapuolelta kulhon reunoilta keskelle päin, ikäänkuin kirjekuoren neljää sivua. Ensimmäisellä kerralla leipurinlastaan tarttuu vielä taikinaa hieman, myöhemmillä kerroilla se vähenee ja viimeisellä kerralla taikina on jo ihanan joustavaa, muttei mitenkään valtavasti kohonnutta. Sen pinta on tahmea, mutta ei tartu enää lastaan. 

Esimuotoiluun tarvitaan sitten illansuussa jo leivinlautaa. Lautaa ei jauhoteta, vaan kaavin lastalla joustavan taikinan sellaisenaan leivinlaudalle. Jaan taikinan silmämääräisesti kahteen yhtä suureen osaan lastalla ja siirrän niitä lastan avulla hieman kauemmas toisistaan laudalla, että mahdun esimuotoilemaan niitä. Tässä on tarkoituksena muotoilla leipiin pyöreä muoto ja saada niihin pintajännitystä. Koska lauta ei ole jauhoinen ja taikina on tahmeaa, on leipurinlasta hyvä työväline. Sillä pyöräytetään taikinan ja leivinlaudan välistä noin neljäsosissa taikinan alta myötä- taikka vastapäivään, kumpi nyt itselle on luontaisempi suunta. En osannut tätä aluksi yhtään, mutta nyt olen jo alkanut saada leipää pulleutta ja pintajännitystä. Pyöräyttelen leipää leivinlaudan pintaa pitkin ikäänkuin kaapien muutamia kertoja, noin 10-15 kertaa. Elisa Kuuselan leipävideoissa tästä saa hyvän käsityksen. 

Esimuotoillut leivät jätän puoleksi tunniksi leivinliinalla peitettyinä laudalle. Laitan valmiiksi kohotuskorit ja niihin pyyhkeet. Asettelen pyyhkeen korin pohjalle ja jauhotan ne avokätisesti, tämä estää leipää tarttumasta pyyhkeeseen pitkänkään kohotuksen aikana. Liinan reunat tulevan korin ulkopuolelle, ne taitetaan sitten lopuksi leivän päälle. 

Lopullisessa muotoilussa tarvitaan sitten hieman jauhoja, mutta vain leivän toisella puolella. Levitän hieman jauhoja leivinlaudalle esimuotoiltujen leipien viereen. Laitan käsiini vähäsen jauhoja myös ja otan lastalla yhden leivän kerrallaan irti laudalta alapuolelta kaapaisemalla. Tähän pohjapuoleen ei pidä enää sotkea jauhoa, vaan leipä kiepautetaan jauhoiselle laudalle ylösalaisin, päälle päin tulee se tahmea puoli, joka oli lautaa vasten. Kevyesti jauhotetuilla käsillä sitten venytän hellästi leipätaikinaa hieman neliön muotoon. Sitten käännän molempien käsien otteella yläreunan keskelle, painan kevyesti. Sitten alareuna samoin keskelle, seuraavaksi oikea reuna ja lopuksi vasen reuna. Kiepsautan taikinapallon taas ylösalaisin, painaumapuolet jäävät pohjaksi ja se äsken jauhotettua lautaa vasten ollut pinta tulee nyt päällepäin. Asetan leivän jauhotetulle pyyhkeelle kohotuskoriin ja  ripottelen lisää jauhoja leivän pinnalle. Taitan liinan reunat leivän päälle ja laitan korin jääkaappiin. Jos ei satu omistamaan leivänkohotuskoria, käy tähän hyvin siivilä tai sellainen leipäkori, joissa leipää laitetaan tarjolle. 

Nyt on leipäprojekti sillä mallilla, että leipurikin pääsee nukkumaan. Leipä voi olla jääkaapissa minun kokemukseni mukaan ainakin 2 vuorokautta ennen paistamista. Leipäni eivät ole kylmäkohotuksen aikana mitenkään valtavasti kohonneet, ei tarvitse pelätä, että taikina vyöryy ulos, kun avaa jääkaapin. 

Päivä 2, 3 tai 4 eli paistamispäivät

Olen paistanut kaikki leipäni aamulla niin, että niistä on ollut aamiaiselle maistettavaa. Koska olen aamunvirkku, tämä sopii minulle hyvin. Kun olen herännyt, otan yhden leivän jääkaapista pöydälle, se saa hieman lämmetä ennen paistamista, tunnin kaksikin. Toki voin paistaa nämä aika pienikokoiset leivät kummatkin kerralla, ne mahtuvat hyvin uunipellille, mutta tosiaan menekkisyistä paistan yhden kerrallaan. 

Laitan uunin kuumenemaan 250 asteeseen ja laitan uuniin painavan leipäkiven uunipellille kuumenemaan yhtä matkaa uunin kanssa. Uunin alaosaan laitan samalla myös syvän uunipellin vettä varten. Uunissani on höyrytoiminto, mutta en kai minä sitä vielä ole kokeillut, onhan uuni ollut meillä vasta kaksi vuotta! 

Kun uuni on kuumentunut, nostan varovasti painavan leivinkiven pelteineen työtasolle ja kumoan varovasti leivän alassuin kiven päälle, päälipuoleksi tulee nyt se koria vasten ollut puoli. Riippuu millainen pyyhe kohotuksessa on ollut, millainen kuvio leipään tulee. Jos pyyhe on hieman tarttunut leipään, se kyllä varovasti nostamalla irtoaa. 

Leipää on syytä viiltää, sillä ilman viiltoa paine leivän sisällä käy liialliseksi paistamisen aikana ja leipä voi revetä holtittomaksi. Näin minulle on käynyt, vaikka olen viiltänytkin, sillä olin liian arka viiltäjä aluksi. Minulla on aivan erityinen leipurinterä, jonka nurkalla teen viillon taikinaan, yksi hyvä napakka viilto olisi parasta, mutta siihen en aina oikein pysty. Viillon on hyvä olla noin sentin syvä, se on makuasia tekeekö viillon keskelle vai reunaan ja kuvioitakin taitavat tekevät. 

Nostan leivän sitten kivineen pelteineen uunin keskiosaan ja kaadan alaosan pellille kiehuvaa vettä tuomaan höyryä uuniin. Ajastan kellon 20 minuuttiin. Sen ajan kuluttua avaan uunin luukun varovasti, etten saa höyryjä liiaksi naamalle tai mikä pahempaa mahdollisille silmälaseille. Alaosan vesipellin nostan tässä vaiheessa pois ja lasken uunin lämpötilan 220 asteeseen jälkimmäiselle paistoajalle, joka on sekin noin 20 minuuttia. 

Kun leivän kuori on kauniin värinen ja leivän sisäosan lämpötila on 97 astetta, on leipä kypsä. Myös pohjaan tehty kopautus kertoo, onko leipä kypsä. Kypsä leipä kumahtaa kivasti. Leivän annetaan jäähtyä ritilän päällä. Strömsöstä opin, että leivän annetaan jäähtyä yhtä kauan kuin sitä on paistettu. Kuuman leivän leikkaaminen on hankalaa, etenkin jo viiltokohtaan on muodostunut hyvä rapeus. Strömsössä sanottiin myös (ja sehän on absoluuttinen totuus, jos se on Strömsössä sanottu), että leipä kannattaa jättää leikkuulaudalle leikkuupinta alaspäin, niin pinta pysyy pehmeänä. Jos leipää ei siis syödä yhdellä leikkuulla. Muovipussiin tämmöistä leipää ei pidä laittaa, siitä joutaisi ainakin yhdyskuntapalveluun. 

Tällä viikolla tein yhden satsin leipää, joista ensimmäisen söimme melkein yhdeltä istumalta ja toinen leipä meni äidilleni tuliaiseksi sukulaisen mukana. Olin todella tyytyväinen näihin leipiin, kuori oli rapea ja sisällä oli reikiä, suola oli prikulleen oikein. Tänä aamuna paistoin yhden pitkulaisen leivän, joka on nyt jäähtymässä ja toinen leipä on jääkaapissa odottamassa paistamista. Jos maltan, annan se ollakin jääkaapissa kolme yötä, haluan kokeilla miten se vaikuttaa rakenteeseen ja makuun. Ohran määrä on nyt oikein sopiva, enkä käytä enää alussa laittamiani rouheita tai leseitä. 

Tällainen oli tämän aamun leipä leikkauspinnaltaan. 

Mikäli olen oikein rohkea, paistan tuon nyt jääkaapissa olevan leivän airfryerissä, leipäaihio on pyöreä muodoltaan ja sopisi oikein hyvin airfryerin koriin. Olen lukenut airfryerissä paistetuista leivistä, mutta niiden taikina oli kyllä enemmän briossityylistä. 

EDIT 21.12.2020 : Rohkaistuin tänään kokeilemaan leivän paistamista airfryerissä, tämä oli siis jälkimmäinen leipä samasta taikinasta kuin ylläoleva leipä. Laitoin leivän pieneen irtovuokaan, joka sopi airfryerin koriin. 

Viilsin leipää keskeltä ja paistoin sitä 2x10 minuuttia ja vielä 8 minuuttia 200° C , sen kuumemmaksi airfryeriä ei saakaan. Mittaisin jokaisen paistoajan lopulla leivän sisälämpöä ja kolmannen paistoajan lopulla leipä oli 98-asteista sisältään. Kuoresta ei tullut niin hyvä kuin uunissa paistetussa, arvelen höyryn puuttumisen olevan syynä. Mutta sisusta oli aivan yhtä hyvä, reikiä oli mukavanlaisesti ja maku erinomainen. Arvelen, että voisin pitää pitemmillä CampaAdria-reissuilla #minnac-juurta mukanamme jääkaapissa ja toisinaan paistaa leipää airfryerissä halutessani. 

Leipä kohosi vähän paremmin airfryerissä ja sai pyöreää muotoa, mutta se saattoi johtua myös pienestä vuoasta, jossa sen paistoin. Tämä on oikein kiinnostavaa. Ajansäästöäkin tuli, sillä uunini (vaikka onkin melko uusi) lämpeneminen 250 asteeseen kestää 22-27 minuuttia, airfryeriin leivän voi laittaa nuavvaa ja alkaa paistamisen. Paistoaika oli myös uunia lyhyempi, mutta kotona ollessani aion kyllä suosia uunia, sillä se ihana kuori on kyllä oleellinen osa hyvää leipää.

Inkivääri-rakuunakanaa

Keittiössä on mukava onnistua, toisinaan oikein todella hyvin. Sen voimin porskuttaa ne vähemmän onnistuneet tai tavanomaisemmat päivät. Tänään tein ruokaa, joka maistui tosi hyvältä ja oli kivaa syödä. Eikä se haitannut, että olin bongannut punaisen lapun pakkauksen pääraaka-aineeseenkin. Minä en nolostele ostaa niitä, kun sopiva osuu kohdalle. Sitä en uskalla vannoa, että inkivääri ja rakuuna olisivat mikään tunnettu makupari, mutta vakuutan, että ne sopivat ihan älyttömän hyvin yhteen. Ihan vahingossa huomasin. 

Inkivääri-rakuunakanaa kahdelle

Lihannekset

• 2 broilerin rintafilettä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua rakuunaa

Kastike

• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• puolikas punasipuli
• peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 3-4 pientä suippopaprikaa (olivat nahistumisvaarassa)
• 1,5 dl kermaa
• 1 rkl konjakkia
• sahramia
• suolaa ja pippuria

Riisi

• 1 dl sushiriisiä
• vettä tarpeeksi
• ripaus suolaa
• muutama sahramihippu

Koristuksena

• 1 pienen perunan kokoinen maa-artisokka
• 1 tl oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 pitkä valkosipulinvarsi silppuna

1. Aloitin laittamalla riisin kypsymään riisinkeittimeen. Lisäsin mukaan hieman suolaa ja sahramia. 
2. Leikkasin sipulin, kesäkurren, kuoritun inkiväärin ja paprikat suikaleiksi. 
3. Avasin broileripakkauksen ja kuivasin rintafileet, leikkasin niihin viillot pitkittäin ikään kuin neljäksi sormeksi. 
4. Maustoin palat suolalla, pippurilla ja kuivatulla rakuunalla ja lorautin päälle pikkuisen oliiviöljyä. 
5. Paistoin broileripalat oliiviöljyssä molemmin puolin kauniin väriksiksi, mutta niiden ei tarvinnut vielä tulla kypsiksi. Nostin ne lautaselle odottamaan.
6. Kumosin valmiit kasvikset kuumalle pannulle ja kuullotin niitä noin 8 minuuttia. Kun niissä alkoi olla väriä, nostin kanapalat takaisin pannulle ja kaadoin mukaan myös kerman ja konjakin. Lisäsin mukaan hieman sahramia. Annoin kastikkeen kiehua kokoon ja kanan kypsyä loppuun, se vei noin 10 minuuttia.
7. Kuorin kastikkeen kypsyessä maa-artisokan ja viipaloin sen mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. 
8. Sutikoin airfryerin ritilän oliiviöljyllä ja laitoin viipaleet koriin. Kypsensin niitä 200° C ensin 8 minuuttia, käänsin niitä ja kypsensin vielä 5 minuuttia. Silloin ne olivat paahtuneita ja rapeita. Nostin ne kuppiin ja maustoin suolalla ja pippurilla.
9. Kun riisi oli valmista, kokosin annokset. Lautaselle tuli keltaista sahramilla maustettua riisiä, broilerin rintafile, kastiketta kasviksineen ja koristeeksi maa-artisokkalastuja ja valkosipulinvarsisilppua. 

Oli kyllä todella yhteensopivat maut, kypsyydet kohdallaan ja muutenkin kaikki meni nyt nappiin. Riisiä jäi hieman, mutta eipä sitä paljon vähempää kuin desin verran kuivaa riisiä voi keittimessä valmistaa. 

Uuniperunat sanonko missä

jouluaiheista valokuvataidetta koteihin

Minulla on joitakin selkeitä mielitekoruokia, eikä mieliteko mene ohitse, ellen tee ja syö sitä ruokaa. Tällaisia ovat pizza, hampurilaiset, lasagne, kaalikääryleet ja myös maksa. Maksaa minun ei tee mieli edes joka vuosi, mutta kun se iskee, niin siitä ei pääse kuin hankkimalla vähän maksaa ja tekemällä siitä ateria. Tänään tein sen ja nyt maksamieliteko on selätetty ainakin pariksi vuodeksi. Muistelimme aterialla sitä yhtä kertaa, jolloin valmistin munuaisia. Siihen ei ollut mitään mielitekoa, olipa vain yllytys, johon luonnollisesti lankesin. Maksan kanssa meillä oli omena-sipulihöystöä ja uuniperunat sanonko missä. Uuniperunat ovat tämän postauksen pääasia.

Uuniperunat airfryerissä

• niin monta perunaa kuin airfryerin koriin mahtuu tai sitten vain 1/syöjä (meidän vekottimen koriin menisi noin 6 keskikokoista perunaa)
• pieni loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Kastike

• turkkilaista jugurttia (noin 1 dl jokaista perunaa kohden)
• valkosipulin versoa silputtuna
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• jotain tuoretta yrttiä, jos on ja jos muistaa

Pese perunat ja kuivaa ne liinalla. Hiero perunoiden pintaan hieman öljyä ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. Laita perunat kiertoilmakypsentimen koriin niin, etteivät ne kosketa toisiaan. EDIT: Pistele perunoita haarukalla muutamaan kertaan, etteivät ne poksahda sanonko missä (tämä lisäys Tuplaespresson kommentin jälkeen). Laita perunat kypsymään 200° C -asteessa 15 minuutiksi. Käännä perunoiden kylkeä ja kypsennä vielä 10-15 minuuttia, laitteesi tehosta ja perunoiden koosta riippuen. Kokeile kypsyyttä terävällä haarukalla tai veitsellä. Tällä tavalla uuniperuna valmistui melko nopeasti, mutta en nyt muista kauanko niiden kypsyminen on uunissa ottanut. 

Kastikeessa ei ole siinäkään mitään taikaa, aineksia vaan sekoitetaan keskenään, maistellaan ja kun maku on sopiva, on kastike valmis. Sitä saa olla reilusti perunaa kohden, desin verran ainakin. 

Meillä oli siis nämä uuniperuna pannulla paistetun maksaviipaleen kera. Maksan päällä oli sipulista ja omenasta tehty pieni höystö, jossa oli roseviiniä ja tilkka Marsalaa. 

Kerta kiellon päälle-nugetit

Meillä tehdään ruokaa kahdelle hengelle, vieläpä kahdelle sellaiselle, jotka eivät olosuhteiden pakosta juuri nyt liiku paljon minnekään. Niinpä ruokaa ei tarvitse/pidä tehdä kovin paljon kerrallaan. Siinä on mennyt oikeastaan viisi vuotta, että olen oppinut tekemään ruokaa riittävän vähän kerrallaan. Nyt ei tarvita enää työlounaitakaan, joten todella on pitänyt himmata siinä, minkä verran kokkailen kerrallaan. 

Toki syömme välillä keräilyeriä ja tähdenlentoja, mutta koska pidän ruoanlaittamisesta ja pidän keittiövekottimista, olen sitten innokas kokeilemaan mitä kaikkea uudella laitteella voi tehdä. Vaikka kaksi joulutorttua kerrallaan, sillä emme ole niin kovin suuria joulutorttufaneja, että enää menisi uunipellillistä säällisessä ajassa. Mutta yksi lämmin joulutorttu kummallekin aamukahvin päätteeksi, se on mukavaa. Pari kertaa ennen joulua. 

Samalla tässä testailen mitä hyötyä uudesta lempparivekottimestani (airfryeristä, ellei tullut vielä selväksi) olisi CampaAdriassa, jossa ei ole uunia lainkaan. Olen kaivannut sinne uunia, mutten toisaalta raskisi luopua parhaimmasta astialaatikosta, joka poistuisi kokonaan uunin tieltä. 

Tänään kokeilin chicken nuggettien tekemistä, niistä tuli toden totta täysin ilman rasvaa valmistettuja. Mutta hieman kaipasin kyllä öljyssä paistetun rapeutta. Onneksi oli paksua majoneesia, mihin dipata. 

Kananugetit ilmakiertokypsentimessä (8 kpl)

• 2 broilerin rintafilettä 
• 1 kananmuna
• 1 dl korppujauhoja
• 1 dl parmesaaniraastetta
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattimurua
• 1 tl oliiviöljyä

Leikkasin broilerin fileet neljään pitkulaiseen palaan. Vatkasin kevyesti kananmunan laakealla lautasella. Sekoitin korppujauhoihin parmesaaniraasteen, suolaa, pippuria ja tomaattimurumaustetta. Pyörittelin ensin broilerisuikaleet kananmunassa, sitten korppujauhoseoksessa. Sivelin airfryerin korin pohjaa ihan pienellä tilkalla oliiviöljyä ja nostelin paneroidut broileripalat koriin. Paistoin niitä 200° C-asteessa ensin 10 minuuttia, jonka jälkeen käänsin palat ja paistoin niitä vielä 8 minuuttia. Tässä kohtaa palaset olivat kypsiä, olisivat olleet ehkä minuutti pari aikaisemminkin. Luultavasti 8+8 minuuttia olisi ollut juuri passelisti.

Tarjolla oli nugettien kanssa kahta erilaista majoneesia, toinen oli maustettu wasabijauheella, toinen srirachalla. Muuten oli vadilla hedelmiä ja mozzarellaa. Melonia, päärynää, greippiä ja persimonia vadin toisessa päässä salaatinlehtien päällä ja kastiketilkalla marinoituna. Kastikkeessa oli greippimehua, oliiviöljyä, hunajaa, pippuria ja suolaa. Päälle oli lusikoitu granaattiomenan siemeniä. Olin toivonut, että kyseessä olisi sellainen granaattiomena, jossa on voimakkaan punaista mehua, mutta se olikin ihan vaaleaa, samoin siemenet. Niinpä en saanut marinoitua mozzarellaa punaiseksi. Toisessa päässä oli salaatinlehtien päällä nugetit ja välissä pikkukupit majoneeseja. 

Airfryer-porkkanalaatikko

Jos joku on nyt sitä mieltä, että olen pakkomielteinen airfryerin kanssa, niin siinä saattaa olla vinha perä. Tein tänään universumin rumimpia karjalanpiirakoita, jotka kyllä maistuivat ihan hyviltä, mutta ulkonäkö oli säälittävä. Ensimmäisen kerran tein niitä lokakuussa 2015, eikä selvästikään aika auttanut taitojen kehittymisessä. 

Nyt ei mennyt edes riisipuuron määrä oikein, sitä jäi yli noin 5 dl. Koska siinä oli kananmunaa ja suolaakin mukana tavallista puuroa enemmän, ei sitä huvittanut syödä sellaisenaan, vaan jatkojalostin sen porkkanalaatikoksi. 

Porkkanalaatikko airfryerillä (4 annosta)

• 4-5 dl riisipuuroa (ylijäämää karjalanpiirakoiden teosta, sisältäen suolaa ja kananmunaa)
• 3 suurehkoa porkkanaa
• pippuria
• jauhettua muskottipähkinää
• muutama voinokare
• korppujauhoa

Kuorin porkkanat, leikkasin ne muutamaan palaan ja kypsensin kattilassa väljässä vedessä. Surruutin kypsät palat Bamixilla soseeksi. Sekoitin soseen riisipuuroon ja maustoin seoksen pippurilla ja muskottipähkinällä, suolaa oli jo puuron mukana tarpeeksi. Levitin seoksen kertakäyttöiseen sisäpuoleltaan vahapintaiseen pahvivuokaan, joka on jonkunlainen kakku- tai bostonvuoka. Anteeksi maailma, ettei minulla ole vielä sopivaa pientä monikäyttövuokaa airfryeriin, sellainen on jo hankinnassa. Ripottelin seoksen pinnalle muutaman nokareen voita ja korppujauhoja. 

Laitoin noin 20 senttiä halkaisijaltaan olevan matalahkon vuoan airfryerin koriin ja asetin lämpötilaksi 180° C ja ajaksi 10 minuuttia. Sillä välin kuumensin vähän pakasteherneitä ja valmistelin lohimedaljongit paistamista vaille valmiiksi. 

Kymmenen minuutin kuluttua porkkanalaatikko näytti jo hyvältä, muttei vielä ihan valmiilta. Lisäsin lämpötilaa hieman 200° C-asteeseen ja paistoin vielä 10 minuuttia. Silloin laatikon pinta oli nätin rapea ja kullanvärinen. 

Jälkimmäisen kymmenminuuttisen aikana paistoin pannulla suolalla, pippurilla, tillillä ja sitruunamehulla maustetut lohimedaljongit voin ja oliiviöljyn seoksessa. Annokseen nostin yhden medaljongin, pari isoa lusikallista porkkanalaatikkoa ja herneitä. Porkkanalaatikko onnistui todella hyvin airfryerissä eikä pannulla paistetussa lohessakaan ollut vikaa, hieman jouluisia makuja jo, muttei liikaa. 

Yllätysvierasmuffinit

Minä en ole yllätysvierasihminen. Nyt saattaisin ilahtua iloisemmin, jos joku tuttu soittaisi, että sopiiko poiketa puolen tunnin päästä. Ehtisin nimittäin hyvin paistaa muffinit kahville. Pitäähän sitä olla tarjottavaa. 

Tein jo viime viikonloppuna uudella keittiövekottimellani, airfryerillä minikokoiset taateli- ja hedelmäkakut. Paistoin kaksi pientä annoskakkua ja slmäilin silloin, että kärventimen koriin mahtuisi juuri passelisti neljä pientä alumiinivuokaa, sen verran minulla niitä onkin, ei yhtään enempää. Eilen kokeilin aiemmin puolen brandyn luumukakkuun käyttämääni taikinaa siten kuten sovellettuna. Puolitin ja vaihdoin aineksia, mutta hyvä siitä tuli!

Neljä muffinia airfryerissä

• 100 g sokeria (fariinin ja valkoisen sokerin sekoitusta)
• 2 kananmunaa
• 50 g sulatettua voita + vähän vuokien voiteluun
• 100 g vehnäjauhoja + vähän vuokien jauhottamiseen
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 50 g maustamatonta jogurttia
• 1 rkl appelsiinilikööriä
• 1 rkl kaakaota
• 1/4 päärynää viipaleiksi leikattuna
• kanelia
• 0,5 dl puolukoita
• kymmenkunta pientä tummaa suklaanappia
• kymmenkunta pientä valkoista suklaanappia

1. Voitelin noin kahden desin vetoiset alumiinivuoat ja jauhotin ne. Laitoin vuoat jääkaappiin odottamaan. 
2. Kuorin päärynän ja leikkasin kuusi ohuehkoa viipaletta, loput söin. 
3. Otin kuppiin pikkuisen jäisiä puolukoita odottamaan.
4. Sulatin voin ja jätin jäähtymään.
5. Vatkasin sokerin ja kananmunat vaahdoksi. 
6. Lisäsin mukaan jogurtin, sulatetun voin, liköörin, jauhot ja leivinjauheen ja vatkasin taikinan tasaiseksi.
7. Kaadoin kahteen valmisteltuun vuokaan taikinaa.
8. Loppuun taikinaan sekoitin mukaan kaakaon ja jaoin senkin kahteen muuhun vuokaan. 
9. Laitoin toiseen vaaleista taikinoista mukaan puolukat ja sekoittelin hieman veitsen kärjellä.
10. Asettelin toiseen vaaleaan annokseen päärynäviipaleet ja päälle hieman kanelia.
11. Kaakaoisiin taikinoihin ripottelin päälle toiseen tummia suklaanappeja, toiseen valkoisia. 
12. Nostin kaikki neljä vuokaa airfryerin koriin ja laitoin paistoajaksi 10 minuuttia ja lämpötilaksi 180 astetta. 
13. Kymmenen minuutin kuluttua kokeilin tikulla muffinien kypsyyttä, mutta tikku oli pistoksesta vielä taikinainen, joten paistoin vielä noin 8 minuuttia. Siinä vaiheessa muffinit olivat kypsiä. Ne irtosivat vuokistaan aivan vain kuppeja kallistamalla. 

Individualistiset Reblochon-lihamurekkeet

Täällä ollaan edelleen airfryer-innostuksen vallassa. Tällä kertaa kokeilin pieniä annoskokoisia lihamurekkeita. Käytin niitä samoja pieniä annosvuokia, joissa paistoin kakkuja ja muffineita (postaus huomenissa), ne ovat niin mainioita. Jääkaapista löytyi (enkä ollut varsinaisesti edes unohtanut) pieni pala Reblochon-juustoa, jota käytin hyvällä menestyksellä tartifletten valmistamiseen. 

Annoskokoiset Reblochon-lihamurekkeet (4 kpl)

• 450 g naudan jauhelihaa
• 1 kananmuna
• 1/2 punasipulia
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattimurua
• voita sipulin kuullottamiseen ja vuokien voiteluun
• 1/4 pyöreästä Reblochon-juustokiekosta (noin 125 g)

1. Voitelin neljä pientä alumiinivuokaa ja laitoin ne jääkaappiin odottamaan. 
2. Silppusin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä voinokareessa pannulla muutamia minuutteja.
3. Kokosin kulhoon kaikki ainekset: jauhelihan, kananmunan, sipulit, tomaattipyreen, suolaa, pippura, tomaattimurun ja sekoitin taikinan tasaiseksi. 
4. Paistoin pannulla pienen koepalan taikinasta ja lisäsin sen jälkeen hieman suolaa ja pippuria. 
5. Jaoin taikinan neljään osaan ja pyöritin neljännekset palloiksi, jotka painelin kevyesti vuokiin, yhden kuhinkin. 
6. Leikkasin juustopalan ensin puoliksi poikittain ja sitten pehmeää juustoa pitkin pitkittäin, jolloin sain kahdeksasosan kokoiset halkaistut palat. 
7. Laitoin kuhunkin vuokaan juustopalan kuoripuoli päällepäin ja painoin sitä kevyesti. 
8. Nostin vuoat airfryerin koriin, laitoin lämpötilaksi 200° C ja ajaksi ensin vartin. 
9. Kurkistin vartin päästä ja lisäsin aikaa vielä kymmenen minuuttia.
10. Mittasin murekkeiden sisälämpötilan ja kun se oli 58 astetta, katsoin niiden olevan valmiita. Juusto jo kupli lupaavasti. 

Meillä oli lisäkkeinä oikein perinteisesti höyrytettyjä perunoita, porkkanoita, parsakaalia ja ruusukaalia.  Kastikkeen sekoitin turkkilaisesta jogurtista, sitruuunamehusta, teelusikallisesta dijon-sinappia ja kuivatusta persiljasta, suolaa ja pippuria tuli myös. Murekkeet irtosivat pienellä kapealla lastalla vuokistaan ihan mukisematta ja lopputulos oli mehukas ja juuri sopivan kypsä, ei kuivunut. 

Airfryer-taatelikakku ja tavallinen myös!

Tänään tapahtui taas ketjureaktio, etsin jo eilen yhtä kakkuvuokaa sitä löytämättä. Antti ei edes tiennyt millaista vuokaa pitäisi etsiä, mitä pidin hyvin kummallisena. Tai ehkä en, sillä en itsekään varmaksi tiennyt, olenko laittanut vuoan jo menemään jonnekin eteenpäin. Tosin sen kansi löytyi. Etsimme siis tätä mysteerivuokaa Pantry I:stä, jonka Antti perusteellisesti järjesti keväällä. Sen jälkeen on saattanut käydä niin, että järjestys on hieman häiriintynyt minun tekosieni seurauksena. 

Saimme siis tänään jonkunlaisen hulluuskohtauksen ja järjestimme pantryn kaapit ja tason niin, että nyt siellä on hyvä järjestys taas ja tiedän mitä siellä on. Ja se kakkuvuoka, se oli keittiössä koko ajan, ei nyt ihan sillä paikalla, jossa olisi voinut olettaa, mutta parin kaapin päässä kuitenkin. Ihan nähtävillä, kun vain otti silmän käteen ja katsoi. 

Kun koko ketjureaktio pantryssä oli saatu setvittyä olin ensin sitä mieltä, että moderoin ruokasuunnitelmat vähemmän monimutkaisiksi ja jätän aiotun kakunleipomisen toiseen päivään. Jonkun ajan päästä sain itseni kuitenkin liikkeelle ja leipomishommiin. Tein vuotuisen taatelikakun, josta ei muuten viime vuodelta ole syystä tai toisesta blogimerkintää. Olisiko oikeasti katkaissut tärkeän perinteen? No, sille ei voi enää mitään. 

Käytin tällä kertaa tuttua Ruutukokin ohjetta, johon tein pari lisäystä. Tarkoitukseni oli kokeilla  airfryeriä kakun paistamiseen, mutta jänistin viime tipassa. Jänistyssyy oli lähinnä se, etten ollut koskaan paistanut tällä kadoksissa olleella vuoalla kakkua, se oli ollut käytössä lähinnä jäädykettä ja jäälyhtyjä tehdessä. Kyseessä oli melko pieni, mutta siihen nähden korkea alumiinivuoka, joten pelkäsin kakun tarttuvan siihen. Niinpä päätin tehdä niin, että paistaisin airfryerissä kaksi annoskakkua pienissä hyvissä alumiiniastioissa ja isomman kakun uunissa. Tein tavallisen isomman vuoan taikinan ja jaoin se kahteen annosvuokaan ja pieneen rengasvuokaan. 

Taatelikakku airfryerissä ja toinen uunissa

• 200 g taateleita
• 2 dl sokeria (fariinin ja valkoisen sokerin seosta)
• 3 dl vettä
• 1 tl vaniljatahnaa
• 0,5 dl pieniä tummia suklaanappeja
• 200 g voita
• 0,5 dl kanelilla ja appelsiinilla maustettua konjakkilikööriä (ABK6)
• 2 kananmunaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl leivinjauhetta
• voita vuoan huolelliseen voiteluun ja vehnäjauhoja jauhottamiseen

Voitelin kaksi pientä alumiinista annosvuokaa (noin 2 dl vetoisia) ja alumiinisen rengasvuoan. Se on muistaakseni tarkoitettu vesihauteessa kypsennettyjen puddinkien tai jäädykkeiden tekemiseen. Voitelin jokaisen vuoan erittäin perusteelliseksi ja jauhotin ne vehnäjauhoilla. Laitoin vuoat jääkaappiin odottamaan. 

Poistin pehmeistä taateleista kivet. En käytä enää niitä kivikovia taatelipalikoita, vaan pehmeitä taateleita, niitä on marketeissa ainakin näin joulun alla. Paketissa on noin 400 g taateleita. Kivet lähtevät hyvin pois, kun taatelia puristaa ja avaan sen sormin. Laitoin taatelit, sokerin, vaniljatahnan ja veden paksupohjaiseen kattilaan ja keittelin seoksen soseeksi, se vei noin puoli tuntia. 

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Lisäsin kattilaan taatelisoseen joukkoon pehmeän voin, suklaanapit ja liköörin ja sekoittelin, kunnes voi oli sulanut. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, joihin oli sekoitettu ruokasooda ja leivinjauhe. Sekoittelin tasaiseksi ja yhdistin seokseen kananmunat. Tuloksena oli paksu tasainen taikina. Jaoin taikinan kahteen pieneen annosvuokaan ja loput isompaan, mutta melko pieneen rengasvuokaan.

Laitoin rengasvuoan uuniin ja annosvuoat airfryerin paistokoriin. Uunissa kakku paistui noin tunnin, kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksesta puhdas, oli kakku kypsä. Airfryerin laitoin 160 asteeseen ja paistoin sillä lämmöllä annoskakkuja ensin vartin. Kokeilin kypsyyttä, mutta silloin taikinaa tarttui vielä tikkuun, paistoin vielä noin 8 minuuttia lisää ja siinä vaiheessa annoskakut olivat kypsiä, kohonneet mukavasti. 

Maltoin odottaa noin vartin ennen kuin sörkin kakkuja. Pikkuiset annoskakut pullahtivat vuokistaan helposti ja olivat luvalla sanoen aivan täydellisiä. Isompaa kakkua pelkäsin kumota ja sen kanssa odotinkin lähemmäs puoli tuntia. Kakku oli kohonnut melkein vuoan yläreunaan asti, kun taikinavaiheessa yläreunaan oli useita senttejä. Kakku irtosi aivan täydellisenä vuoasta ja tuoksui taivaalliselta! 

Söimme pienet kakut jälkiruoaksi kaneli-appelsiinikonjakki-liköörillä (heh) maustetun kermavaahdon kanssa, muutama pieni valkosuklaanappi koristi annoksia. Isomman kakun laitoimme kylmään varastoon joulua odottamaan. Airfryer sopi oikein hyvin myös leipomiseen, Koben koriin olisi mahtunut neljä tuollaista käyttämääni pientä annosvuokaa. Aion kokeilla myös leivän paistamista airfryerissä.