Dak Kalguksu – korealainen kana-nuudelikeitto

Monessa kulttuurissa on omanlaisensa kanakeitto, niin korealaisessakin. Kuten olen jo aiemmin oppinut dak tarkoittaa kanaa ja kalguksu liittyy tapaan millä keiton nuudelit on valmistettu, tässä ruokalajissa käytetään veitsellä leikattuja (knife cut) nuudeleita. Niitä saa ostaa valmiinakin siellä, missä on suuret valikoimat korealaisia elintarvikkeita, mutta niiden tekeminen alusta astikaan ei ole vaikeaa. Samaan tapaan kuin tortillalättyjen tai pastan tekeminen alusta, nuudelit eivät ole sen hankalampaa. 

Käytin tähän ruokaan osan edellispäivänä kypsentämästäni kokonaisesta broilerista, käytin silloin painekattilaa kypsennykseen. Vinkit tähän keittoon otin Korean Baksang-blogin keittopostauksesta. Siinä tehtiin kaikki alusta asti, minulla oli siis jo kana valmiina. Pienensin nuudeliannosta, luulin pienentäväni sen kahteen annokseen, mutta tuli siitä vieläkin neljä annosta. Laitan tähän määrät jotka käytin, Hyosunin postauksessa on tarkasti kerrottu paljonko hän käyttää mihinkin määrään aineksia, tosin korealaiset taitavat syödä paljon suurempia annoksia ruokaa kuin me. 

Dak Kalguksu – korealainen kana-nuudelikeitto

Nuudelit

• 4 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl suolaa
• 1,5- 2 dl vettä
• 1 rkl öljyä

Tarvittavan veden määrä riippuu jauhoista, joten ei kannata heti kumota jauhoihin koko määrää vettä. Aloitin keräämällä jauhot, suolan ja öljyn kulhoon ja sitten noin puolet mittaamastani vedestä. Aloin käsin työstää taikinaa ja lisäsin vettä hieman kerrallaan. Käytin kaikkiaan melkein kaksi desiä vettä ja sain aikaan noin viiden minuutin työstämisen jälkeen taikinapallon, joka oli melko tiivis, ei mitenkään pehmeä. Näin ymmärsin, että pitää ollakin. Jätin pallon kulhoon kelmulla peitettynä tunniksi. 

Nuudelitaikinan kauliminen vaatii melko paljon jauhoja, jotta taikinan saa kaulittua ohueksi eivätkä leikatut nuudelit tartu toisiinsa. Jaoin taikinan kahteen osaan ja kaulitsin ne omiksi ohuksi lätyikseen. En saanut aikaan neliön mallisia lättyjä ja voi olla, että olisi pitänyt kaulita ohuemmaksi, mutta ekalla kerralla olin vielä vähän oppilaana omin nokkineni. Kaulitsin siis taikinan kahdeksi ohueksi lätyksi. Ripotin näille lätyille vielä hieman jauhoja, jotka levitin kämmenelläni tasaiseksi ja sitten käärin lätyn rullalle. Rullan leikkasin veitsellä suikaleiksi, jotka erottelin heti toisistaan ja peitin keittiöliinalla. Näytti, että nuudeleita tuli melko paljon, enemmän kuin yhteen ruokailukertaan tarvitsisimme. 

Muut keittoainekset

• valmiiksi kypsennettyä yrttimarinoitua broileria suikaleiksi nyhdettynä
• vettä
• 2 porkkanaa
• 4 retiisiä
• puolikas punainen suippopaprika
• puolikas oranssi paprika
• kevätsipulia
• 1 tikkuaskin kokoinen pala kelpiä (kovanpuoleista merilevää, joka pehmenee keitettäessä, mutta otetaan pois muutaman minuutin keittämisen jälkeen)
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• soijakastiketta

Valmistelin muut ainekset nuudelitaikinan asettuessa ennen kaulimista. Leikkasin porkkanat, kevätsipulit, paprikat  ja retiisit ohuiksi viipaleiksi, varastoissani kasvikset alkavat taas olla vähissä, joten käytin sitä mitä sattui olemaan. Tähän sopisi hyvin kesäkurpitsa. Osan kevätsipulista säästin tarjoiluun. 

Kiehautin kattilassa vettä ja lisäsin siihen palan kelpiä ja kasvisliemen. Laitoin kasvikset liemeen kypsymään ja nappasin kohta kelp-palan pois. Lukemani mukaan sitä ei kannata uittaa keitoksessa kauhean kauan. Lisäsin mukaan kananyhteet, noin neljäsosan kokonaisen linnun lihoista. Arvelin, että sen verran me nyt kerralla söisimme. 

Lähdepostauksessa järkevästi neuvotaan kypsentämään ensin nuudelit omassa kattilassaan, jolloin niissä oleva irtojauho ei saosta keittoa, toisaalta sanotaan, että jos haluaa aavistuksen sakeampaa soppaa, voi nuudelit keittää varsinaisessa keittokattilassa muiden ainesten kanssa. Minä kypsensin ensin nuudelit kattilassa ja nostelin ne sitten kypsinä keittokattilaan. Käytin siis puolet tekemistäni nuudeleista ja pakkasin loput rasiaan toista käyttökertaa varten. Kypsyyttä kokeilin pienellä maistipalalla ja muutenkin nuudelit olivat jo nousseet keittoveden pinnalle, joten olivat ne noin neljässä minuutissa kypsiä. 

Sekoitin kypsät nuudelit keittoon ja lisäsin siihen mausteeksi vielä hieman soijakastiketta. Tein vielä erikseen keiton päälle lusikoitavan pienen annoksen kastiketta. 

Tarjoilukastike

• 2 rkl soijakastiketta
• 1 tl seesamiöljyä
• 1 tl gochugaru-chilihiutaleita
• 1 tl paahdettuja seesaminsiemeniä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• silputtua kevätsipulia

Sekoitin ainekset keskenään ja kaadoin kastikkeen pieneen tarjoilukuppiin. Ei vienyt kuin kaksi minuuttia, mutta oli hyvä kruunaus keitolle. Tämä oli todella hyvä kanakeitto, tuumimme, että nytpä olisi ollut pienelle nuhalle käyttöä, niin lämmittävää ja hyvää keitto oli. Ja muuten, söimme melkein koko keiton puikoilla, vasta loput liemet kupista piti lusikoida! 

Söimme kumpikin kaksi pientä annoskupillista ja sitten tuumimme, että lientä ja vihanneksia on vielä melko paljon ja vähän kanaa ja nuudeleita odottamassa toista käyttöä. Niinpä jatkoin keiton toiseksi ateriaksi, kumosin kattilaan loput kanat ja hieman lisää vettä, nostin keiton kiehumaan ja sitten lisäsin ne juuri varastoimani loput nuudelit keittoon. Annoin keiton kiehua noin kolme neljä minuuttia ja sen jälkeen jäähdytin sen ja pakastin sen myöhempää ateriaa varten. Tästä toisesta erästä tuli noin 0,75 litraa keittoa. Voin lisätä hieman vihanneksia, jos sattuu olemaan jotain sopivaa, kun sulatan keiton syötäväksemme. 

Ostin aasialaisiin ruokatarvikkeisiin erikoistuneesta kaupasta nipun kevätsipulia (en ole varma onko se sama asia kuin ohjeissa usein mainittu vihersipuli), koska nipun sipuleissa oli hyvät pienet juuret. Monesti sipuliniput on leikattu juurettomiksi. Eräässä k-draamassa naispääosanesittäjällä oli avioeron jälkeen asiat aika huonosti, mutta hänellä oli kuitenkin kevät/vihersipulia kasvamassa purkissa, siitä hän otti sipulia ja pian sipulit olivat taas kasvaneet ja niistä saattoi leikata jälleen varsia ruokiin. Hän kyllä antoi sen sipulin tapaamalleen mukavalle, auttavaiselle miehelle, joka ei kuitenkaan ollut varsinainen sarjan oppa. 

Minun sipulini ovat nyt noin viikossa kasvaneet näin paljon, saan ehkä muutaman viikon kuluttua leikata niistä ruokiin varren tai ainakin palasen vartta. 

2022 – olipa kerran ja sen pituinen se

Minulla ei yleensä ole koskaan tylsää eikä mikään vuosi ole liian rauhallinen tai tapahtumaköyhä minun  makuuni. Mutta jotkut vuodet ovat kyllä liian täynnä kaikkea, etenkin kun se liika on pahaa tai pelottavaa. Johan tässä on kohta kolme vuotta oltu poikkeustilassa erinäisistä syistä, joten turtumistakin on tapahtunut. Vuosi 2022 alkoi kuitenkin vielä tunnelmissa, joissa pelko ei ollut niin käsinkosketeltavaa. 

Tammikuussa 2022 oli hyvin talvista, olimme ensimmäistä kertaa silmäkkäin korkeiden sähkönhintojen kanssa. Vielä emme kuitenkaan aivan päivittäin vahdanneet tuntihintoja, mutta tietoisuus oli paljon aiempaa korkeammalla oman kulutuksen suhteen. Ruokapuolella ei ollut kovinkaan vilkasta, tammikuussa kirjoitin kuusi postausta ja niissä ruokina olivat mm. tortellinikeitto, vanatallinn-jäätelö ja ensimmäisiä kaikuja Aasian suuntaan lähtevästä ruokamielenkiinnosta. 

Koronarokotuksella kävimme, siitä todistaa kuva raviradalta ja katsoimme vesitorneja kotimaassa ja Virossa. Leikimme saippuakuplilla ja olimme melkein ainoita asiakkaita laivalla. Emme olleet saaneet koronaa vieläkään, tosin se ei kovin suuri ihme ollut, niin erakkoina olimme vuoden ensimmäisen kuukauden. 

Helmikuu 2022 alkoi siis Virossa, muutama päivä talvisessa Tallinnassa oli todella mukavaa. Maailmantilanteen kiristyminen alkoi tuntua, mutta kotoisissa puuhissa oli tavanomaisuutta, ruokaa teimme tavalliseen tapaan, etenkin pakastimia kävimme läpi käyttäen pois sieltä yhtä sun toista. Loppukuusta lähdimme uudelleen Viroon, tällä kertaa myös Tallinnan ulkopuolelle katsomaan kartanoita, kirkkoja ja vesitorneja. Ukrainan sota alkoi pari päivää ennen lähtöämme ja minua pelotti. Ajattelin, että voi kun Suomikin olisi NATO:ssa, mutta eihän Suomi sinne koskaan hae. 

Maaliskuukin alkoi Virossa, kiertelimme eri puolilla ja seurasimme uutisia lähes maanisesti. Maantiellä vastaantulevat sotilaskolonnat olivat sekä rauhoittavia, että pelottavia. Kotipuolesta tuli tieto, että nyt korona oli osunut perheenjäseniin, minä olisin heti halunnut lähteä kotiin, mutta palasimme kuitenkin suunnitelman mukaisesti paria päivää myöhemmin. Onneksi sairastelu ei ollut kovin voimakasta. Maaliskuussa 2022 esiintyy soju ensimmäisen kerran kuvissa. Perheenjäsenen synttäriä vietettiin loppukuusta suuren kakun äärellä, pari edellisvuotta oli tuo tilaisuus jäänyt väliin. 

Huhtikuussa alkoi sitten kevät hieman näyttää merkkejä tulemisestaan, vaikka lunta olikin vielä alkukuusta aika paljon. Lähdimme kauden ensimmäiselle CampaAdria-reissulle, emme vielä ulkomaille, mutta kotimaassa viikon verran, kirkkoja ja vesitorneja katsomassa tietysti. Paisteja ei ole näkynyt niin paljon pihassa enää, mutta ainakin yksi miespuolinen oli huhtikuussa tontilla. Ruokapuoli alkoi kallistua Aasian suuntaan, kun innostuin korealaisesta keittiöstä ja K-draamoista. Puikoilla söimme yhä useammin ja se alkoi vähitellen käyttää, mutta kyllä sitä lusikkaruokaakin tarjolla oli. 

Toukokuussa sitten lähdimme Vaasaan, mutta pienen mutkan kautta, laivalla Naantalista Kapellskäriin ja sieltä sitten Ruotsin puolta Uumajaan ja laivalla yli Vaasaan. Katsoimme vaihteeksi kirkkoja ja vesitorneja ja kaunista kevättä molemmilla puolilla Pohjanlahtea. Giro d'Italia alkoi ja kokkailin italialaista niin paljon kuin kerkisin ja joka väliin vähän korealaista. Reissu kesti kaksi viikkoa. Pidin siskoni kanssa korealaisia huippukokouksia sekä lähinä, että etänä ja koin täydellisen Kapteeni Ri-crushin, joka alkaa tässä vuodenvaihteessa vähitellen hellittää. Sydämeni oppa on kyllä edelleen nimenomaan tämä k-draama hahmo, vaikka muitakin oppia on sydäntäni ollut kolkuttelemassa vuoden mittaan. 

Kesäkuun vietimme kotona loppukuulle asti. Kesäkuun ensimmäistä päivää juhlistimme kuohuviinillä, sillä olin tuolloin tullut olleeksi eläkkeellä yhden kokonaisen vuoden. Silloin ei ollut myöskään pyöräilyyn liittyvää ruokahaastetta, joten uppouduin korealaiseen keittiöön jälleen lisää. Loppukuusta sitten alkoi kauden ensimmäinen pitkä ulkomaanreissu, jonka paluupäivää emme lähtiessämme tienneet. Sitä ennen kiillotin keittiön tiskialtaan, se kuuluu nykyiseen tapaani. Menimme laivalla Saksaan ja tuntui kyllä huimaavan hienolta olla taas Saksassa ja Alankomaissa. Katsoimme kirkkoja ja vesitorneja, mutta emme niin läheltä kuin kotimaassa ja Virossa, sillä kumpiakin oli niin paljon, ettemme olisi edenneet matkalla ollenkaan, jos emme olisi vain etäkatsoneet suurinta osaa. Mukana matkalla oli mobileorkidea, joka tässä vaiheessa vielä näytti tykkääävän reissaamisesta ihan mukavasti. Matkaan pääsi myös malliston pienin riisinkeitin, joka on just sopiva kahden hengen riisiannoksen pikaiseen kypsentämiseen. 

Heinäkuun vietimme kokonaan reissussa, Alankomaissa, ihan vähän Belgiassa ja loput ajasta Ranskassa. Siellä etenkin pää pyöri vesitornien tähden, niitä oli ihan valtavasti. Nauratti kovasti jostain kotimaisesta lehdestä lukemani juttu, jossa toimittaja arveli vesitornien olevan suomalainen erikoisuus, eikä niitä juuri muualla nähdä. Höpsistä. Tosin se juttu oli kyllä muutaman vuoden takaa, mutta nousi jostain luettavakseni netissä. 

Oli hauska katsoa Matulaa ranskaksi ja ostaa hienoja vihanneksia ja kasviksia toreilta ja marketeista. Ostoslista oli kyllä välillä melko kotoisan näköinen ja itsestäänselvä. Söimme aika pitkälti ranskalaista ruokaa, kun Tour de France alkoi ja olimme katsomassa tapahtumaa kahden etapin varralla. Säät alkoivat kääntyä hurjan kuumiksi ja koimme ensimmäistä kertaa Euroopassa yli 40 asteen lämpöjä. Sotilashautausmailla tuli mieleen, että tätäkö se maailma tarvitsee lisää, valkoisten ristien meriä, siltä se naapurin mielestä taitaa olla. 

Elokuun alussa emme vielä miettineet varsinaisesti kotiinpaluuta, mutta vietettyämme kaikkiaan kuutisen viikkoa Ranskassa, aloimme hiljakseen valua kotia kohti, vai pitäisikö sanoa kiivetä, kun suunta oli pohjoinen. Vietimme mukavia päiviä Moselin rannoilla, muunmuassa Paradies Campingilla, vaikkei se nyt ihan tarkkaan ottaen mikään paratiisi ollut.  Mobileteddy alkoi ilmehtiä siihen malliin, että kotiin tästä pitäisi lähteä ja aloitimme kartoittaa kotimatkan reittiä. Kävimme uudelleen vielä Alankomaissa, Obelinkin karavaanarikaupassa ja merenrannalla ihailemassa auringonlaskua. La Vuelta alkoi ja katsoimme sitä siellä missä se oli mahdollista. Kotimatka taittui Ruotsin kautta ja osuimme hauskasti IKEA-museoon. Loppukuu kotona meni La Vueltan parissa ja miettien, että vieläkö lähtisimme uudelleen reissulle myöhemmin syksyllä. Taisimme varata uudet laivaliput alle viikon päästä kotiinpaluusta. Matkaorkidea ei selvinnyt kukkivana, viimeinenkin kukka putosi elokuun alkupuolella. 

Syyskuun alussa päättelimme La Vueltan ja vuotuiset ruokahaasteet taas ensi kevääseen asti. Piipahdimme pohjoisessa kotiseudullani ja paikkasimme sikäläisiä kirkko- ja vesitornilistojemme aukkopaikkoja. Loppukuusta sitten lähdimme kauden toiselle  matkalle, tällä kertaa paluulipulla varustettuna. Seurasimme jossain määrin omia kesäisiä jälkiämme, kävimme mm. Obelinkilla, koska emme edelliskerralla ostaneet kaikkea tarvittavaa. Vierailimme ystävän luona Bretagnessa, sekin oli toinen kerta samalle vuodelle, tosin nyt hän oli jopa paikalla. Heinäkuussa kävimme vaikkei ollutkaan, introvertin unelmakyläily! Leirialueita alkoi syyskuussa jo mennä kiinni ja oli tarkempaan etsittävä yöpaikkoja, mutta kyllä niitä vielä löytyi. Olimme taas Ranskassa suurimman osan ajasta, noin neljä viikkoa. 

Lokakuun aikana koimme ensimmäistä kertaa polttoainepulaa, sillä Ranskassa oli lakkoja, jotka vaikuttivat laajalti polttoaineen saatavuuteen. Kiertelimme eripuolilla maata ja näköjään söimme todella usein ihan samalta näyttäviä korealaisia aterioita. Mosel syksyisessä ruskassa oli kaunis ja lokakuun lopulla alkoi jo tuntua, että kyllä tästä kotiinkin joutaisi. Säätiedotuksia seuraillessa alkoi olla sellainen tunne, että hyvään kohtaan me sen kotimatkan varasimme. 

Marraskuun alussa saavuimme taas kotiin, kylläpä näytti Suomi tyhjältä tuolta kohtaa nelostietä. 

Emme ehtineet olla montaa päivää kotoa, kun talvi alkoi tosiaan tulla ja maadoitimme CampaAdrian katokseen. Veikin useita päiviä kuskata kaikki sellainen pois autosta, mikä ei talvea siellä kestäisi, tai jos hiiriä sattuisi liikkumaan, olisi niille turhan kotoisaa. Pörssisähkö alkoi näyttää pahan luontonsa ja me aloimme oikein urakalla säästää sähköä, mm. keitimme kahvia pimeässä. Kiusa se on pienikin kiusa Fortumille. Reissun aikana kotona ollut orkidea oli innostunut pysymään hengissä ja marraskuun kaktus oli katsonut kalenteria aivan oikein ja puhjennut kukkaan juuri sopivasti. Kävimme entisellä työpaikalla ja tein korealaisen lounaan kaikille ja yhtenä päivänä leikimme legoilla. Tai siis kokosimme sukulaislapselle joulupakettia samaan tapaan kuin pari vuotta sitten kokosimme Playmobileistä paketin. Sisareni kanssa pidimme korealaisen huippukokouksen ja teimme monenlaista korealaista ruokaa, kuten Korean Army Base Stew. Minä sain pari uutta suosikkioppaa, kun tutustuin uusiin K-draamoihin. Onneksi on vielä muutama sata katsomatta, ei ihan heti lopu.

Joulukuu, talvinen kotikuukausi. Tai ei ihan, sillä piipahdimme alkukuusta Tallinnassa. Sittemmin emme juuri tontilta poistuneet. Jouluna perhettä oli olemassa ja käymässä, ruoan puolesta menimme melko matalalla profiililla niin, että kaikki on tullut käytettyä pois ja nyt alkaa taas pakastimien tyhjennysoperaatio tai ainakin vajentaminen. Sähköä olemme säästäneet ja kiukaalla valmistaneet ruokia, pitäneet päällä villasukkia ja kynsikkäitä. Tallinnassa piti myös käydä Lidlissä, sillä alkuvuoden matkalla ne oli juuri avattu ja jonot olivat pitkät. Nyt pääsi hyvin ostamaan tärkeitä ostoksia, kuten suolakurkkuja ja votkaa.

Nyt vuosi on vaihtunut. Vuodesta 2022 jää varmasti sekä hyviä, että huonoja muistoja. Tässä vähän listausta:

• 1 sota liikaa
• 0 lentomatkaa
• 3 lyhyttä matkaa Viroon
• 19 viikkoa CampaAdria-reissuja kotimaassa, Ruotsissa ja Keski-Euroopassa
• 0 koronaa (kaksi perheenjäsentä sairasti keväällä, me itse emme)
• 0 flunssaa tai muutakaan sairastelua
• 7 kokonaan katsottua K-draamaa
• 12 aloitettua K-draamaa
• 25 minulle uutta korealaista ruokalajia
• musiikkimaun vaihtuminen countrysta k-poppiin
• sähkönkäytön tarkkailu ja todellinen säästäminen
• työminästä kokonaan irrottautuminen

Vuodesta 2023 toivon, että sota Ukrainassa jollain ilveellä saataisiin loppumaan ja Suomi pääsisi NATOn jäseneksi. Jollei maailma vinksahda vieläkin pahemmaksi ja kesärengaskelit alkavat, lähdemme taas CampaAdrialla reissuun, toivottavasti taas niin, ettei paluupäivää tarvitse lähtiessä vielä tietää.  Hyvää uutta vuotta sinulle, joka luit näin pitkälle! <3

Kana-mozzarellasalaatti

Minulla oli valmistusjonossa kokonainen yrttimaustettu broileri ja eilen se pääsi painekattilaan kypsymään. Nyt olisin voinut käyttää haudutuspataakin, mutta tein kumminkin painekattilassa kaasulla, tuli nopeasti valmista. Broilerin lisäksi kokosin tarjoilulautaselle monenlaisia vihanneksia, pallon buffalomozzarellaa ja tein kirpeän sinappikastikkeen. Kaik män ja piisasi. Broilerista meni noin kolmannes, kaksi kolmannesta laitoin tiiviiseen rasiaan myöhemmin käytettäväksi. 

Kana-mozzarellasalaatti kahdelle

• yrttimaustettu kokonainen broileri
• 2 dl vettä painekattilan pohjalle
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• tammenlehväsalaatin lehtiä
• rapeaa salaattia puoli kerää
• 5 cm pätkä kurkkua
• 3 retiisiä
• 2 tomaattia
• 0,5 punaista suippopaprikaa
• 0,5 oranssia paprikaa
• kevätsipulia
• 0,5 sitruunan mehu
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl makeankirpeää sinappia
• 0,5 tl sokeria
• ripaus suolaa ja pippuria

Tällä kertaa olin vähän laiska, enkä tehnyt broilerille muuta kuin nostin sen painekattilaan ritilän päälle, alla kattilan pohjalla oli pari desiä vettä. Jos olisi ollut viitseliäämpi, olisin voinut käyttää broileria pannulla ottamassa vähän väriä ja sutikoinut nahkaan vielä valkosipuli- ja inkiväärimurskan seosta. Mutten viitsinyt. Laitoin kannen painekattilan päälle ja odotin kaasulieden äärellä, että paine alkoi kerääntyä, höyryä lakkasi tulemasta ja kannen paineilmaisin nousi puoleen väliin. Siinä koitin sitä sitten pitää, vähän piti säätää kaasuliekkiä kattilan alla. Tällä kertaa kypsensin broileria noin 45 minuuttia, kymmenen minuuttia kauemmin kuin edellisellä kerralla. 

Kun aika tuli täyteen, päästin paineen kattilasta ja otin linnun esille, mittasin sen sisälämmön, joka oli 75 astetta. Kun broileri hieman jäähtyi, nostin sen kertahanskoin suojatuin käsin tarjottimelle ja riivin lihat säilytysrasiaan. 

Kokosin salaatin laakealle lautaselle, asettelin salaatinlehtiä kehäksi. Siivutin kurkun, paprikan ja retiisit oikein ohuiksi suikaleiksi ja leikkasin tomaatit viipaleiksi, silppusin kevätsipulin. Levittelin kaikki vihannekset salaattirenkaan päälle. Keskelle asetin mozzarellapallon ja reunustin sen nyhtökanapaloilla. 

Kastikkeen sekoitin kupposessa, sitruunamehu, oliiviöljy, sinappi, suola, pippuri ja sokeri tasaiseksi kastikkeeksi, jonka lurittelin salaatin päälle. Lopuksi vielä kevätsipulisilppu pinnalle. Tällä kertaa jaksoimme syödä kaiken, tosin sitä broileria jäi tietysti toiselle päivälle, mutta kaikki meni tarjoiluvadilta, mikä on meiksi hyvin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, jonne kerään kaikki höyrypannukokemukseni. 

Kimbap

Kimbap on erittäin suosittu korealainen ruokalaji, se päätyy usein eväsrasioihin ja reissulounaisiin, lapsille koulun jälkeen ja oikeastaan mihin tilanteeseen vain. Se on myös oiva pienten tähdenlentojen hyödyntämiseen, kuten niin moni muukin korealaisen keittiön tuotos. Se on yksi tärkeä syy miksi pidän niin paljon korealaisesta keittiöstä. Mikään ei ole liian pieni määrä hyödynnettäväksi ja aina voi soveltaa. 

Korealaiset eivät pidä siitä, että kimbapia sanottaisiin Korean sushiksi, sitä se ei ole. Vaan se on kimbap, jossa kim tarkoittaa merileväarkkia ja bap riisiä. Tärkeä erottava tekijä japanilaiseen sushiin on riisin maustaminen. Tässä ohjeessa riisi maustetaan vain seesaminsiemenöljyllä ja suolalla. Toinen vaihtoehto olisi luumutiiviste, mutta minulla ei ole sitä vielä, mutta tulee olemaan seuraavan korealaisen huippukokouksen aikaan, unni tuo minulle sitä!

Laitan ohjeeseen vain ainekset luettelona, en määriä, sillä se riippuu aivan siitä mitä tykkää käyttää kullakin kerralla ja paljonko on aikeissa tehdä kimbapia. Ja etenkin siitä, miten paljon riisiä tulikaan keittäneeksi. Minä tein tällä kerralla neljä rullaa kimbapia, mutta kolme olisi riittänyt yhdelle aterialle kahdelle syöjälle. Loput söimme seuraavana päivänä jatkojalostettuna. 

Kimbap graavilohella

• merileväarkkeja
• pyöreäjyväistä riisiä
• seesaminsiemenöljyä
• suolaa
• kananmunia
• öljyä
• kevätsipulia
• graavilohta
• porkkanaa
• retiisiä
• kurkkua

Mittasin riisinkeittimen kulhoon kaksi mitallista (noin 1,5 dl/mitta) pyöreäjyväistä valkoista riisiä. Pesin riisiä sen aikaa kylmällä vedellä, että vesi kirkastui. Laitoin riisin kypsymään sushiasetuksella, kimbapiin riisi on hyvä olla aika kiinteäntahmeaa, joten laitoin vettä hieman tavallista vähemmän. 

Riisin kypsyessä valmistelin täytteet. Leikkasin yhden porkkanan ja pätkän kurkkua (noin 5-6 cm) tikuiksi. Vatkasin kaksi kananmunaa kulhossa kevyesti ja ripautin niille suolaa. Valikoin graavilohta tasakokoisia viipaleita. Viipaloin mandoliinilla neljä retiisiä aivan ohuiksi viipaleiksi. Kevätsipulia oli joltain aiemmalta kokkaukselta valmiiksi silputtuna, nekin otin poiskäytettäväksi. 

Kun riisi oli  kypsää, kaavin sen kulhoon jäähtymään ja maustoin sen tilkalla seesaminsiemenöljyä (noin 2 tl) ja ripauksella suolaa, sekoittelin ja jätin jäähtymään. Jäähtymistä odotellessani käytin pannulla öljyssä porkkanatikut, muutama minuutti vain, että ne hieman kypsyivät, mutta niihin jäi kuitenkin rapsakkuutta. Kumosin ne lautaselle odottamaan. Paistoin samalla pannulla kevyesti vatkattua kananmunaa kolmessa erässä ohueksi lätyksi ja pinosin ne päällekkäin jäähtymään. Hetken kuluttua rullasin ne ja leikkasin suikaleiksi. 

Järjestin kaikki täyteainekset valmiiksi lautaselle niin, että niitä oli helppo ottaa, kun oli aika rullata. Leikkasin kaksi merilevyarkkia puolikkaiksi. Otin kokonaisen merileväarkin ja laitoin sen sushimaton päälle kiiltävä puoli alaspäin ja leveämpi reuna itseeni päin, levyt eivät ole aivan neliöitä. Levitin arkille jäähtynyttä, maustettua riisiä ohuen kerroksen jättäen yläreunasta noin kolme senttiä ilman riisiä. 

Nostin sitten puolikkaan merileväarkin riisin päälle ja siihen sitten sommittelin täytteet. Niitä tulee paljon enemmän kuin sushissa ja vain mielikuvitus on rajana, ymmärtääkseni kimbapin tekemisessä ei ole niinkään kyse hienostuneisuudesta tai tarkoista rajoista, vaan rullaan voi laittaa ihan mitä mieli tekee ja kaikkea tulee paljon. 

Laitoin rulliin graavilohisuikaleita, niiden viereen kananmunasuikaleita, kurkku- ja porkkanatikkuja, ohuita retiisiviipaleita ja kevätsipulisilppua. Sitten vaan rullaamaan, se onkin vähän harjoittelua vaativaa, sillä rullasta tulee pullea suuren täytemäärän kanssa. Ensimmäiseen tuli vähän liian paljon kaikkea ja olin jättänyt merileväarkin reunaan liian kapean täytteettömän osan, ehkä riisiäkin oli ensimmäisessä rullalla liikaa. Mutta sain kuitenkin rullan käärittyä sushimaton sisällä ja autoin merilevää kiinnittymään pienellä tilkalla vettä, jota sutikoin saumakohtaan. Puristelin vielä uudelleen rullaa maton sisällä ja nostin sitten tuotokseni lautaselle saumapuoli alaspäin odottamaan. Muihin rulliin laitoin riisiä vähän vähemmän ja tasoittellin paremmin, joten rullaaminen alkoi sujua paremmin. Viimeisen kohdalla jopa melko hyvin, kuten yleensäkin käy, ainekset loppuvat, kun homma alkaa sujua. 

Koska kimbap-rulla on aikamoisen muhkea, siitä pitää leikata riittävän ohuet palat, ettei tule liian suurta suupalaa. Kimbap leikataan reippaalla yhtäjaksoisella viillolla terävällä veitsellä ja veitsen terään sipaistaan silloin tällöin pieni tilkka öljyä. Ei sahata eikä paineta voimalla rullaa, vaan viilletään tasaisesti. Näin opin, kun katsoin videoita kimbapin leikkaamisesta. Noin 1,5 senttiä paksut palaset ovat sopivia, jotta niiden syöminen yhdellä suupalalla käy hyvin, eikä tule ahtamista. 

Koreassa ei juurikaan taideta käyttää mitään kastikkeita kimbapin kanssa, en  ainakaan löytänyt mainintoja sellaisista, mutta hieman seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä voi ripotella päälle ja me kyllä salaa hieman kastoimme palasia soijakastikkeeseen, mutta ei kerrota kenellekään. Kimbap oli oikein hyvää ja kun vielä opin paremmin rullaamaan, niin yhä parempi. 

Koska emme jaksaneet kerralla syödä koko määrää, laitoin tähdepalat tiiviiseen rasiaan jääkaappiin. Seuraavana päivänä paistoin viipaleet pannukakkutaikinaan kastettuina ja niistä tuli oikein hauska sivuke toiselle aterialle. Taikinaan tuli 3 rkl korealaista pannukakkutaikinajauhetta ja 1 dl vettä, sekoitin ne keskenään ja kastoin kimbap-viipaleet taikinassa molemmin puolin ja paistoin niitä öljyssä pannulla pari kolme minuuttia puoleltaan. 

Vinkit kimbapiin otin kahdesta suosikkiblogistani Korean Bapsang ja Beyond Kimchee. Niissä postauksissa opetetaan hyvin rullaustekniikka ja saa lisätietoa kimbapista ruokalajina. Paljon erilaisia täytevaihtoehtoja tulee myös hyvin esille. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonka lista korealaisista kokeiluistani venyy yhä pidemmäksi. 

Palanpainikkeena meillä oli kahta sojua, maustamatonta ja luumumakua. Maustettu on niin makeaa, että otimme sitä lasiin vain ihan pienen tilkan ja päälle maustamatonta sojua, yhteensä noin puoli desiä. Näin maustettu soju riittää paljon pitempään, eikä ole liian makeaa. Tuota maustettua sojua ostimme Tallinnasta eräästä aasialaisiin ruokatarvikkeisiin erikoistuneesta liikkeestä, kesällä ostimme toista makua Bremenistä vastaavasta kaupasta. Maustamatonta sojua myydään Alkossakin. 

Gungjung Tteokbokki – riisikakkuja perinteiseen tapaan possun ja vihannesten kanssa

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa tteokbokki-nimisten riisikakkujen valmistamista korealaiselle päivälliselle. Ostin niitä Tallinnasta hyvästä aasialaisen ruoan kaupasta. Ne olivat pakattuja vakuumiin, kolmeen pieneen annokseen, joten oli helppo ottaa yksi kokeiluun ja kaksi jäi vielä omiin pusseihinsa odottamaan seuraavaa kertaa. Usein tteokbokkia syödään katuruokana punaisessa gochujang-pohjaisessa tulisessa kastikkeessa, sillä itsessään ne eivät kyllä maistu hongalle eikä haavalle. Tämä soijapohjainen pikkuisen makea kastike oli oikein sopiva tähän ruokaan, jonka alkuperää hyvin selitetään Korean Bapsang-blogin postauksessa. Minä hieman soveltelin saatavilla olevien kasvisten kanssa ja määrässäkin. Tästä tuli hyvä kahden hengen annos. 

Gungjung Tteokbokki

• 200 g pussillinen vakumoituja pitkulaisia riisikakkuja
• vettä keittämiseen

Kastike

• 3 rkl soijakastiketta (minulla ei vielä ole asianmukaista korealaista soijakastiketta, mutta kunhan seuraava korealainen huippukokous tulee, niin sitten on, unni tuo)
• 1 rkl miriniä
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl seesamiöljyä
• 1 tl paahdettuja seesaminsiemeniä
• 2 tl valkosipulimurskaa
• pippuria

Possunliha ja kasvikset

• 250 g possun sisäfilettä
• 1 porkkana
• 0,5 punaista paprikaa
• vokkiöljyä paistamiseen
• 2 rapeavartista kevätsipulia koristeluun, ei pannulle
• seesamiöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Aluksi leikkasin kasvikset ohuiksi tikuiksi ja possunlihan viipaleiksi. Sekoitin kastikkeen ainekset kulhossa ja laitoin riisikakkuja varten vettä kiehumaan. Kun vesi kiehui, kumosin annospussin riisikakkuja kiehuvaan veteen ja sekoittelin hieman, etteivät ne tarttuneet kattilan pohjaan. Keitin riisikakkuja sen aikaa, että ne kaikki nousivat veden pinnalle, se vei noin 4-5 minuuttia. 

Laitoin kulhoon possunlihaviipaleet, kasvikset (kevätsipulisilppua lukuunottamatta) ja kaadoin mukaan kastikkeen, jätin sitä tilkan erikseen. 

Kauhoin riisikakut reikäkauhdalla kattilasta siivilään ja huuhdoin ne kylmällä vedellä. Kumosin riisikakut syvälle lautaselle ja sekoitin niihin valmiiksi tekemääni kastiketta pari lusikallista, jotka olin jättänyt erikseen odottamaan. Näin ne eivät tarttuisi toisiinsa. Kuumensin syvällä pannulla tilkan vokkiöljyä ja kun pannu oli kuuma, kumosin sille possunlihaviipaleet ja kasvikset yhdessä kastikkeen kanssa. Paistelin niitä noin 4-5 minuuttia kuumalla pannulla ja kun lihan alkoi olla kypsää, mutta kasviksissa hieman rapsakkuutta, lisäsin mukaan riisikakut. Sekoitin ja kuumensin riisikakut kuumassa liha-kasvisseoksessa. Annoin ruoan kiehua hieman kasaan.

Annostelin ruokaa kulhoihin ja ripottelin päälle kevätsipulia, seesaminsiemeniä ja muutaman tipan seesamiöljyä. Olin vähän epäileväinen, että tykkäisimmekö riisikakuista, mutta kyllä me tykkäsimme. Kun puikkoihin keräsi kasvitikkuja, possua ja riisikakun, olivat erilaiset suutuntumat ja maut hyvin tasapainossa. 

Seuraavalla kerralla teen riisikakuille nykyään suositumman punaisen chilitahnakastikkeen, enkä epäile ettemmekö pitäisi niistä silläkin tapaa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiseen keittiöön liittyvät postaukseni. 

Gamja Jorim – korealaiset pannulla kypsennetyt perunat

Eilen meillä oli päivällisenä pakastimesta putkahtanut lampaan kare. En löytänyt mitään korealaista ruokaohjetta lampaalle, vain "Korean style"-maustamista. Niinpä vain leikkasin kareen tikkareiksi ja paistoin ne pannulla ja korealaisen osuuden päivällisestä hoitivat sivukkeet. Tein kolme erilaista pikkuruokaa, joista yksi oli nimeltään Gamja Jorim. Gamja on peruna ja jorim tarkoittaa kypsennystä vähänpuoleisessa liemessä. Braising kuten ämerikkäläinen sanoisi. Nanna teki näitä jo vuosia sitten, mutta en sitä postausta kommentoinut erittäin hyvästä syystä, olin juuri tuolloin caminolla enkä ehtinyt lukea edes lemppariblogeja. Muuten olisin varmasti kommentoinut. Otin vinkit tähän ruokaan Beyond Kimchee-blogista. 

Gamja Jorim kahdesta perunasta

• 2 suurta perunaa
• tikkuaskin kokoinen pala kelpiä (=merilevää)
• 3 rkl soijakastiketta
• 6 rkl vettä + noin saman verran lisää kypsennyksen aikana
• 2 rkl siirappia
• kevätsipulisilppua
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• seesamiöljyä

Kuorin perunat ja leikkasin ne pienehköihin tasakokoisiin paloihin ja laitoin ne kylmään veteen likoamaan puoleksi tunniksi, jotta niistä lähtisi tärkkelystä. Mittaisin haudutusliemen ainekset pannulle, soijakastikkeen, kelp-palasen, siirapin ja veden. Kumosin veden perunoista ja perunat pannulle. Haudutin perunoita noin 20 minuuttia melko maltillisella lämmöllä. Kelpin otin pois liemestä muutaman minuutin jälkeen. Kerran lisäsin vettä, etteivät perunat kiehuneet kuiville. 

Tein muita sivukkeita siinä samalla ja kokeilin perunapalojen kypsyyttä välillä. Kun perunat olivat kypsiä, kumosin ne pienelle lautaselle ja ripottelin päälle hieman kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja seesamiöljyä. Nämä olivat oikein kiva lisä aterialle, jonka muina osina olivat lammastikkarit, kevätsipulimunakasrulla ja pinaattipannukakut. Kimchipurkki unohtui jääkaappiin, sekin olisi sopinut tähän settiin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, josta löytyvät muutkin pakkomielteeni ilmentymät. 

Kiireettömät kananmunat

Kypsennän kananmunat usein niin, että heti kun keitinvesi alkaa kiehua, laitan virran/kaasuliekin kattilan alta pois ja kannen päälle. Sitten kananmunat saavat olla noin 20 minuuttia kuumassa vedessä ennen jäähdytystä. Tällä konstin kuori ei mene rikki, sähköä/kaasua kuluu vähemmän ja muutenkin maailma pelastuu. Nyt kokeilin uutta tapaa kypsentää aamiainkananmunat ruokatermoksessa. 

Sähkönsäästäjän ruokatermoskananmunat kiireettömälle

• 2 kananmunaa 
• 0,5 l kiehuvaa vettä
• ruokatermos

Kiehautin veden vedenkeittimellä, näin pieni määrä kiehuu nopeasti. Kaasulla ei menisi sitäkään vertaa sähköä. Laitoin kananmunat sievän pienen ruokatermokseni sisälle ja kaadoin päälle kiehuvan veden. Kaikki kolme kansiosaa sitten vaan äkkiä päälle, varsinainen kierretulppa, toinen pieni kansi, ilmeisesti matalaksi lautaseksi tarkoitettu ja kolmas, korkeampi kansi, jossa on myös kierre. 

Tunnin kuluttua uskaltauduin ottamaan kananmunat pois termoksesta, kun aloimme syödä aamiaista. Olivatpa juuri sopivan kypsiä, sattui muutenkin olemaan tavallista paremman makuiset kananmunat. Tämäkään vinkki ei sovi kiireisiin arkiaamuihin, mutta meillä ei ole hoppu. 

Tämä sopii myös CampaAdrian keittiöön, sillä usein aamuisin meillä menee erilaisiin heräämisen jälkeisiin juttuihin aikaa niin, että siitä kun silmäni aukaisen on enemmän kuin tunti, että olemme asettumassa aamiaiselle. Kun ekana kiehautan vettä ja laitan kananmunat kypsymään, aika riittää mainiosti. En usko, että tätä kannattaa tehdä illalla valmiiksi, sillä termokseni tuskin pitää sisältöä riittävän kuumana yön yli, jolloin terveysturvallisuus voi olla vaarassa. 

Lopuksi vielä kaadoin kuuman veden ruokatermoksesta pieneen vatiin, lisäsin mukaan hieman etikkaa ja ruokasoodaa sekä käytössä olevan tiskirätin. Sekoittelin keitosta tiskiharjalla ja muutaman minuutin päästä huuhtelin raikastuneen tiskirätin kuivumaan. 

Korealainen sitruunasiirappi – Lemon Chung

Korealainen sitruunasiirappi on hyvin yksinkertaista tehdä. Vaikeinta on odottaa kolme vuorokautta, että pääsee maistamaan. Tein jokunen aika sitten alkuviikosta valmistelutyöt ja loppuviikosta saatoimme kaataa ruokajuomaksi raikasta sitrusjuomaa, jota amerikkalainen sanoisi lemonadeksi. 

Otin ohjeen Beyond Kimchee-blogista. Minulla ei ollut kovin montaa sitruunaa saatavilla, joten käytin myös limettejä, kumpaakin sitrusta kaksi kappaletta. Olen muuten pitänyt nyt sitruksia koeluontoisesti jääkaapissa kylmässä vedessä, näin jonkun yleensä ärsyttävätyyppisen iltapäivälehtijutun "oletko aina säilyttänyt sitruunat väärin, katso tästä oikea tapa ja ällisty". Joku kertoi säilyttäneensä sitruunat lasipurkissa vedessä jääkaapissa ja siellä ne säilyvät kuulema hyvin. Ja ovat kyllä säilyneetkin. Usein verkkopussin neljästä sitruunasta joku homehtuu nopeasti ja muutkin alkavat nahistua jääkaapin vihanneslaatikossa. Nyt sitruunani ovat olleet limettien kanssa kolmisen viikkoa uimasillaan ja ne ovat aivan mainiossa kunnossa. Vaihdan vettä parin päivän välein ja pesin sitrusten kuoret ennen veteen laittamista. 

Korealainen sitrussiirappi

• 2 sitruunaa
• 2 limettiä
• yhtä paljon sokeria kuin sitruksia on viipaleina

Nyt ennen sitruunasiirappiprojektia pesin sitruunat ja limetit vielä uudelleen varmuuden vuoksi. Ensin pesin ne ruokasoodalla ja sitten karkealla suolalla, kuivasin hedelmien pinnat ja uskonpa saaneeni niistä mahdolliset vahat sun muut ylimääräiset ainekset ainakin vähemmäksi. 

Viipaloin mandoliinilla sitrukset noin kahden millin viipaleksi. Onnekseni yhdessäkään hedelmässä ei ollut lainkaan siemeniä. Ne pitää nyppiä viipaleista pois, sillä ne tekevät siirappiin kitkerää makua. 

Laitoin viipaleet peltilautasella ja punnitsin koko setin ja sitten mittasin samanlaisella lautasella sokerin. Siirappiin tuli yhtä paljon sitrusta kuin sokeriakin, joten kun sokerilautanen painoi yhtä paljon kuin sitruslautanen, oli aineksia yhtä paljon. 

Sekoitin vadissa sokerin sitrusviipaleisiin ja annoin muhevoitua noin vartin verran. Nostelin viipaleet desinfioituun lasipurkkiin ja kaavin vielä loputkin sokerit mukaan. Litran purkki tuli aivan täyteen. Suljin kannen huolellisesti ja laitoin sen jääkaappiin. Tulin kuitenkin lukeneeksi ohjeen loppuun, siellähän sanottiin purkkia pidettävän viileässä huoneenlämmössä kolme vuorokautta. 

Niinpä palautin purkin huoneenlämpöön ja makuuhuoneessa onkin nyt viileää näillä sähkönhinnoilla. Pidin purkkia makkarissa kolme vuorokautta, käänsin sen välillä ylösalaisin, jotta pohjalle kinostunut sokeri valuisi koko sitrusmassan läpi ja sokeri liukenisi kunnolla. 

Kolmannen vuorokauden iltana siirsin purkin jääkaappiin ja jos sitä ei menisi avaamaan, sen luvataan säilyvän vuodenkin. Avattu purkki kolmisen kuukautta. 

Sitrussiirappia voi käyttää monipuolisesti, lähdeblogissa on monia vinkkejä. Minä olen  käyttänyt ruokajuoman sekoittamiseen. Laitan korkean lasin pohjalle pienen kauhallisen siirappia (viipaleet saavat olla siellä purkissa), päälle hanavettä tai kivennäisvettä ja jäitä. Sekoitus ja valmiina on raikas ruokajuoma. 

Toisen kerran käytin siirappia, kun tein Hasselbackan nashia, korvasin lähdeohjeen siirapin tällä omatekoisella siirapillani, toimi hyvin. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki koreavivahteiset postaukseni. 

Sitrusten viipaloinnissa jäi hieman kantapaloja, ne käytin vielä pikkuiseen siivoushommaan.