sunnuntai 16. joulukuuta 2018

48 tunnin marinointi

Aloitimme ruoanteon jo perjantaina sillä mielin, että syömme ruoan sinä päivänä. Laitoimme marinadiin pulleita broilerin fileitä ja vakumoimme astian. Pieni flunssanpoikanen yritti päälle, eikä tehnyt mieli syödä mitään. Niinpä jätimme vakuumirasian jääkaappiin seuraavaa päivää varten. Usein marinointiaika jää vähän lyhyeksi, vaan eipä tällä kertaa. Eilen sitten flunssa oli jo keskikokoinen ja vielä vähemmän teki mieli ruokaa. Kääntelimme vakuumiastiaa ja tuumimme, että olkoon vielä seuraavaan päivään, eihän se nyt voi muuta kuin marinoitua lisää tai mennä huonoksi, kai sen huomaisi rasiaa avatessa. 

Tänään sitten oli syötävä, oli nälkä tai ei ja avasin perjantaista vakuumissa marinoituneiden broilerinfileiden laatikon. Pyysin Anttia haistelemaan, sillä minulla ei juuri nyt ole kovin hyvä hajuaisti. Ihan hyvä tuoksu sieltä rasiasta tuli ja valmistin fileet loppuun. 

Hirveän kauan marinoidut, täytetyt broilerinfileet

  • 3 broilerin rintafileetä
  • 1 appelsiinin mehu
  • pari lorausta oliiviöljyä
  • 2 pientä valkosipulinkynttä
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia, rosmariinia, basilikaa ja persiljaa
  • kuivattua tomaattimurua
  • 1 tl tomaattietikkaa (sitä Muttia)
  • 1 pallo mozzarellaa
  • 3 tl punaista pestoa
  • 6 basilikanlehteä
  • 6 viipaletta italialaista ohutta kinkkua
  • 1 rkl voita ja toinen oliiviöljyä
  • salaatinlehtiä
  • pieniä luumutomaatteja
  • 1 pallo mozzarellaa
  • pippuria
  • oliiviöljyä
Sekoitin marinadin broilerille, siihen tuli appelsiinimehua, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria, raastettua valkosipulia ja paljon silputtuja yrttejä. Leikkasin broilerinfileisiin taskumaisen viillon. Nostin lihapalat marinadiin, pyörittelin niitä niin, että ne olivat yltympäriinsä marinadissa. Vakumoin rasian ja laitoin sen jääkaappiin, tosiaan vähän pitemmäksi aikaa kuin aluksi olin ajatellut. 

Tänään viimein otin broileripalat pois marinadista. Kuumensin uunin 200 asteeseen. Täytin fileissä olevat taskut punaisella pestolla, mozzarellaviipaleilla ja basilikalla ja käärin fileet ohueen kinkkuun. Sidoin paketit paistinarulla. Kuumensin pannua ja sillä voita ja lorauksen oliiviöljyä. Paistoin kinkkuun peitettyjä fileitä molemmilta puolin pari kolme minuuttia ja nostin sitten paketit uunivuokaan vierekkäin. Kypsensin fileitä sen aikaa, että suurimman paketin sisälämpötila oli 75 astetta. Nostin vuoan pois uunista ja nostin isoimman fileen leikkuulaudalle lepäämään. 

Lepuutuksen aikana sommittelin vadille salaatinlehtiä, puolitettuja luumutomaatteja ja pallon mozzarellaa revittynä, luritin päälle hieman oliiviöljyä ja kiersin pippuria pinnalle. Poistin paistinarut broilerinfileestä ja leikkasin fileen viipaleiksi. Ruokahalun ollessa hieman kadoksissa yksi iso filee ja salaatti riitti meille kahdelle päivälliseksi oikein hyvin. Olipa muuten mureaa broileria, ihan varmasti kunnolla marinoitua! Pelkäsin, että valkosipuli alkaisi maistua tunkkaiselta, mutta onneksi ei. Kahdesta pienemmästä fileestä otin myös paistinarut pois ja kehittelen niistä huomenna jotain ruokaa, jos tekee mieli syödä. 


tiistai 11. joulukuuta 2018

Melkein sopiva määrä ruokaa


Ai, että on vaikea tehdä taas ruokaa kahdelle, kun olen tehnyt monta viikkoa neljälle ja välillä enemmällekin. Tänäänkin tein mukamas niin vähän ruokaa ja silti sitä tuli liikaa. Sen verran liikaa, että otan yövuoroevääksi loput. 

Loimulohta pastan, pinaatin ja maissin kanssa

  • 250 g loimulohta
  • 100 g kuivaa minimaalisen pientä kukkapastaa
  • 1 pieni tölkki maissia
  • 3 keitettyä kananmunaa
  • tuoretta babypinaattia
  • kirsikkatomaatteja
  • kevätsipulia
  • tilliä
  • suolaa ja pippuria
  • tomaattietikkaa 
  • oliiviöljyä
  • sitruunamehua
Keitin kananmunat ja pastan. Kumosin kypsän pastan kulhoon maissin kanssa ja maustoin suolalla ja pippurilla, sitruunamehulla sekä ties milloin ostetulla upealla tomaattietikalla, se on Muttin tuote. Aivan ihan tuoksultaan ja ärhäkkä maultaan, sitä ei pidä kaataa liikaa. 

Sirottelin vadin reunoille babypinaattia ja halkaistuja kirsikkatomaatteja. Keskelle kumosin maustetun pastan ja maissin. Paloittelin valmiina ostetun loimulohen vadille, samoin keitetut kananmunat lohkoina. Päälle ripotin kevätsipulin silppuna ja tilliä. Ihan pinnalle kiersin vielä myllystä hieman pippuria ja kaadoin muutaman tipan oliiviöljyä. 

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Valkosipulivoinen lohi uunissa

Tänään on ollut touhukas päivä, kaikki reissupyykit pesty, reissuseura lähetetty kotimatkalle pohjoiseen, naapurissa käyty yo-kahvilla ja vietetty perhepäivällistä nuorison kanssa. Huomenna voi sitten aloittaa hyvillä mielin viimeisen työrutistuksen ennen joulua. Päivälliseksi meillä oli valkosipulisella voilla höystettyä lohta, jonka ohjeen viitteellisesti otin täältä. Olin sen verran multipuuhaaja, etten muistanut ollenkaan ottaa kuvaa valmiista ruoasta. 

Lohta valkosipulivoilla 

  • suuri merilohifile
  • 50 g voita
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 sitruuna
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
  • broccoliinia
Lurittelin oliiviöljyä uunipellille ja levitin sen tasaisesti. Leikkasin broccoliineihin tuoreen leikkuupinnan kantaan ja halkaisin kukinnot ja varret pitkittäin kahtia. Levitin puolikkaat tasaisesti pellille lohelle pediksi. Ripotin niille kevyesti suolaa ja pippuria. 

Poistin lohifileestä nahkan, kerrankin sain sen lähes oikeaoppisesti fileerausveitsellä irti, vain leveästä päästä noin 5 cm kohdalta nahka lipsahti puhki. Poistin hieman rasvareunoja ja muutaman ruodon ja leikkasin nahattoman fileen kahdeksaan annospalaan. Ne olivat noin 150 g painoisia. Ripotin paloille suolaa ja pippuria. 

Kuorin valkosipulinkynnet ja raastoin ne hienoksi raasteeksi. Sulatin pikkukattilassa voin ja lisäsin valksipuliraasteen voihin. Leikkasin sitruunan ohuisiin viipaleisiin, niin, että niitä riitti kaksi viipaletta lohipalaa kohden. 

Nostin lohipalat broccoliinien päälle ja lusikoin päälle sulaa, valkosipulista voita. Pinnalle asetin sitruunaviipaleet. Olisin voinut jotain yrttiäkin laittaa, vaikka tilliä, kun sitä tänään ostinkin, mutta enpä  muistanut. 


Paistoin broccoliineja ja lohta 180 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Kalan sisälämpö oli 60 astetta, kun otin pellin pois uunista. Hieman alempikin lämpötila olisi piisannut, vaikka 55 astetta, mutta ei lohi missään nimessä kuivanut.

Lisänä meillä oli yksinkertaisia uunissa paistettuja lohkoperunoita, pinaatti-tomaattisalaattia ja avokadohummusta. Oli mukava nähdä nuorisoa pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumiset ja antaa tuliaiset reissusta. 

maanantai 3. joulukuuta 2018

Kerrasta koukkuun – hummus

Olimme eilen syömässä kivassa ravintolassa, jossa söimme koko tapaslistan läpi. Ei siinä monenmontaa annosta ollut, joten urotekokaan ei ollut suurensuuri. Minusta parhain annos oli punajuurihummus, jota kaikki katsoimme ensin hieman epäluuloisina, mitä ei mitenkään voi järjellä selittää. Sehän oli yltiöhyvää! 

Kuvan punajuurihummus todellakin liittyy tarinaan, se on oikeastaan pääsyyllinen!

Tänään oli viimeinen päivämme Lagosissa ja keittiö viimeistä kertaa käytössämme tällä reissulla. Niinpä valmistin päivällinen täällä majoituksessa, loput reissupäivät olemme hotelleissa, eikä kokkausmahdollisuutta ole. Pääruoka oli sinänsä aivan kelpoa spaghetti carbonaraa, mutta siitä ei jaksa jaaritella enempiä, onnistui ihan hyvin, enkä tehnyt kovin paljon liikaa, vain yksi kauhallinen jäi syömättä. Mutta sivupalana olleet hummukset olivat niin hyviä, että niistä voin jaaritella pitempäänkin. 


Olen nähnyt lukuisia hummuksia esimerkiksi Kokit ja potit-blogissa, hän on erilaisten tahnojen erikoismestari. Ohjeen otin kuitenkin Soppa-Hannan blogista, sillä hän otsikoi niin kivasti. Ja toisen vinkin otin kaupan valmiista hummuspurkista, siellä oli rivissä terveellisten ruokien erikoishyllyssä oliivin ja avokadon makuisia hummuksia ja koska meillä oli hieman oliiveja jäljellä, käytin niitä. 

Hummusta oliiveilla ja ilman

  • 350 g säilöttyjä kikherneitä
  • 1 sitruunan mehu
  • 6 rkl oliiviöljyä
  • noin 10 mustaa oliivia
  • kuivattua tomaattimurua
  • pippuria
  • 2 tl tahinia
  • noin 0,5 dl vettä
  • tuoretta persiljaa ja oreganoa (koska niitä oli)
Kumosin kikherneet purkista lävikköön ja huuhtelin ne hyvin. Jätin herneet lävikköön valumaan siksi aikaa, että poistin oliiveista kivet. Laitoin ensin pieneen kannuun puolet kikherneistä, ison lorauksen oliiviöljyä ja sitruunamehua. Käytin vuokrakeittiön varusteista ilokseni löytynyttä sauvasekoitinta ja surruuttelin sillä massan tasaiseksi. Löysensin sitä hieman vedellä ja maustoin tahinilla, pippurilla ja tomaattimuruilla. Lusikoin massan tarjoilukuppiin. 


Toisen puolen kihkherneistä valmistin samalla lailla hummukseksi, mutta mukaan pääsivät kivettömiksi putsatut mustat oliivit. Tämäkin setti vaati hieman vettä, että rakenne oli sopivan lusikoitavaa ja levittyvää. Näitä pitää alkaa kotona tehdä ihan heti ja usein! Pitää kysyä hummustaitureilta, kuinka hyvin hummus säilyy. Jos sitä siis jää. 

Päivän retkikohteena olivat Lagosin reunamat ja sieltä löytyneet katutaidekohteet. Kuvia riittää kyllä etsittäväksi ja satunnaisesti löydettäväksi, kunhan vain pitää silmänsa auki ja katsoo selän taaksekin jatkuvasti. 







Kävimme myös Lagosin entisessä vankilassa, joka on katutaiteilijoiden tukikohtana nykyään, siellä on ovet satunnaisesti auki ohikulkijan vilkaista. 




Huomenna Lagos jää taakse, nyt jo kolmatta kertaa emmekä aiokaan väittää, ettemmekö tulisi tänne vielä takaisin. Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme, vaikka tämäkin nyt on enempi ruoka-aiheinen.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Aurinkoenergiaa ja aamiaista parvekkeella joulukuun ensimmäisenä päivänä

Kuten olen maininnut, emme ole aikaisemmin olleet tähän aikaan vuodesta eteläisessä Euroopassa, emme marraskuuta paossa tai joulukuutakaan. Nyt kuitenkin olemme täällä Euroopan lounaiskolkassa ja on myönnettävä, että auringonvalo, miellyttävä lämpö ja leutous tuntuvat hyvältä. Tänään söimme aamiaista suotuisaan suuntaan olevalla parvekkeellamme, kunhan päivä oli kunnolla valjennut ja ilma lämmennyt sen verran, että villasukat jalassa tarkeni. Tänään oli cooked breakfastin vuoro, sellaisia emme tee kuin noin kerran viikossa. 

Cooked breakfast parvekkeella joulukuun ensimmäisenä päivänä

  • paketti jänskää pekonisuikaletta
  • 4 kananmunaa
  • pätkä chorizoa
  • nokare voita ja liraus oliiviöljyä
  • 4 luumutomaattia
  • salaattisekoituspussista kourallinen
  • kevätsipuli silppuna

Lisänä

  • maitokahvia ja teetä sen mukaan mitä kukin halusi
  • vesimelonia
  • kiivejä (keltaisia ja vihreitä)
  • kurkkua viipaleina
  • appelsiinimehua
  • sämpylöitä
  • voita
  • keksejä 
Aluksi latasin mutteripannuun kahvin tulemaan ja mittasin maidon kattilaan sen mukaan, että kahvia otti kolme ja teetä yksi. Antti kattoi pöydän parvekkeelle, ankean beige pöytäliina oli valkoinen nurjalta puoleltaan, joten nurja puoli päälle päin. Hän myös kipaisi muutaman sadan metrin päähän kauppaan ostamaan leipää. Välillä olemme syöneet kyllä paahtimen kautta edellispäivän leipää, mutta tänään sitä ei ollut jäljellä. 


Otin chorizosta kuoren pois ja leikkasin makkaran viipaleisiin. Kuumensin pannulla nokareen voita (varmistaakseni, ettei mikään pala pannuun, sillä vieraspannuista ei koskaan oikein tiedä). Paistoin pannun yhdellä laidalla chorizoviipaleita ja toisella pekonisuikaleita hetkisen ja kun ne olivat paistuneet sopivan rapeiksi, laitoin ne lautaselle paistinpannun lasikannen alle odottamaan. Käytin pannulla puolikkaiksi leikkaamiani luumutomaatteja ja nostin nekin odottamaan. Rikoin kananmunat pannulle paistumaan ja maustoin ne pippurilla. 

Kananmunien paistuessa laitoin tarjolle kiivejä ja melonia, kurkkua viipaleina, mehua, kahvia ja teetä ja kun leipäkuljetus saapui, myös tuoretta leipää. 



Koristelin suuren lautasen reunat salaattisekoituksella ja kun kananmunat olivat sopivat sunny side up-paistuneet, nostin ne salaattirenkulan reunoille, siihen keskelle pekonisilppua, chorizoviipaleita, luumutomaatteja ja kevätsipulisilppua. 


Aamiainen parvekkeella joulukuun ensimmäisenä päivänä maistui oikein hyvältä! Päivän vietimme käymällä Albufeiran ja Portimãon kaupungeissa, mutta eivät ne kumpikaan ole niin kivoja kuin tämä "meidän Lagosimme". 




Iltapäivällä Antti ja minä kävimme kävellen keskustassa etsimässä muutamia katutaidekuvia ja löysimmekin. Muutama jäi kyllä vielä löytymättä, ehkä ne ovat jo kadonneet.






Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme aakkostettuina maittain.


torstai 29. marraskuuta 2018

Kanasalaattia kolmelle terveelle ja yhdelle flunssaiselle


Reissumme Portugalissa on edennyt Praia da Barrasta eteläiseen Portugaliin. Ensimmäinen pysäkki oli Batalhan luostari, sen katoton osa on edelleen vaiheessa.




Matkalla poikkesimme myös katsomassa merkillistä Bacalhôa Buddha Eden-nimistä paikkaa. Kävimme saman omistajan viinitalossa Setubalin lähellä viime keväänä ja silloin jo tuumimme, että jos osumme kohdalle, tuo Buddha-paikka pitää tsekata. Nyt on sopiva hetki siihen. Saavuimme paikkaan puolilta päivin, muutama auto oli laajalla parkkipaikalla. Liput maksoivat muistaakseni 5 euroa, 9 eurolla saa kesällä possujunalipunkin, mutta nyt possujuna oli talviteloilla. Se olisi voinut kyllä olla tarpeen, alue on kuulema 35 hehtaaria. Koitin järkeillä sitä, kuinka suuri alue se oikein on ja päädyin siihen, että se on helkatin suuri.

Kyseessä oli kyllä yksi hämmästyttävimmistä paikoista, joissa olemme Portugalissa käyneet. Siellä oli niin paljon taidetta, etenkin veistoksia, ettei millään ehtinyt ja jaksanut kiertää ja katsoa. Pidimme paikasta todella paljon, ehkä juuri siksi, että siellä oli niin suuri absurdiustaso. Kävimme syömässä lounasta paikan ravintolassa, ihan kelpomättöä, etenkin salaatti- ja papuosastoa oli hyvin. Keittokin oli maistuvaa.







Yöksi pysähdyimme Obidosiin, sielläkin kävimme aikaisemmin tänä vuonna. Se on viehättävä keskiaikainen kaupunki, joka voi olla sesonkiaikaan aika turistihelvetti, mutta aikaisin keväällä ja näin loppuvuodesta siellä oli miellyttävän hiljaista ja rauhallista. Kävimme kävelemässä kaduilla ja kurkkasimme entiseen kirkkoon, joka on nykyään kirjakauppa ja ostimme kauniita portugalilaisia astioita, joita olemme kotona säästellen käyttäneet, etteivät vaan mene rikki.




Olimme yötä hauskassa majatalossa, jonka ainoat asiakkaat olimme tuona yönä, telkkarista tuli takuuvarmasti 60- ja 70-luvun länkkäreitä. Niitä on ihmeellisen terapeuttista tuijottaa, ei ole liian kova tahti ja vaikka joku Pedro kuolee tulitaistelussa, voi sama näyttelijä ihan hyvin olla sarjan seuraavassa osassa Pablona taas mukana. Majoitus maksoi 40 euroa/huone ja siihen kuului oikein hyvä aamiainenkin puheliaan brasiliaslaistytön tarjoilemana.


Tiistaina ajoimme loppumatkan tyhjiä teitä etelärannikolle. Teimme yhden pysäkin roomalaisraunioilla. Mirobriga on sen paikan nimi. Yksi seurueestamme alkoi osoittaa flunssanmerkkejä, joten emme tehneet muita poikkeamia reitiltä.


Edelleen ihmettelimme miten vähän liikennettä Portugalin moottoriteillä ja muilla isommilla teillä oikein on. Vuokra-autossamme on lukija, joka nakuttaa muistiin kaikki moottoritiemaksut, joten meidän ei tarvitse kuin himmata vauhtia maksuasemilla.

Olimme ottaneet Booking.com:n kautta viikoksi asunnon Lagosista, juu siitä kaupungista, josta ajattelimme puolitoista vuotta sitten, että tänne nyt ei tarvitse toiste tulla. Nyt olemme kolmatta kertaa. Tänä keväänä olimme tuossa aika lähellä kahden makuuhuoneen asunnossa, josta merinäköala oli jokseenkin rajattu, mutta rantaan ei ollut pitkä matka. Se oli ihan kiva huoneisto, vähän sisustukseltaan vanhentunut ja keittiö oli pikkuisen ankea. Nyt meillä on aika tuliterä asunto talossa, jossa ei ole muuta kuin loma-asutusta, ei taida tähän aikaan olla paljonkaan muita turisteja. Kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, iso yhdistetty olohuone ja IKEA-keittiö, parveke, jossa mahtuu hyvin istumaan ja kuivaamaan pyykit. On tiskari ja pyykkikone ja astioita sen verran, että oikeasti voi valmistaa ruokaa, eikä vain juoda aamukahvia. Tämä maksaa nyt tähän aikaan vuodesta 400 euroa viikko, mikä ei näin neljältä aikuiselta ole paha hinta, jos vertaa hotellimajoituksiin, asunnonvuokraus on sitten erikseen. Auton saa pysäköidä lähelle talojen väliselle piha-alueelle, on jopa kierrätysmahdollisuus, molookit nielaisevat kitoihinsa muovit, lasit, pahvit ja paperit sekä biojätteet. Olimme yhteydessä vuokraajaan WhatsApp-viestein heti varauksen tehtyämme noin kuukausi sitten ja seuraavan kerran saapumistamme edeltävänä päivänä. Sovimme kellonajan, jolloin tapaisimme ja kyseisenä päivänä vielä hilasimme saapumista hieman aikaisemmaksi, että flunssapotilas pääsi lepäämään.


Majoituimme hienoon asuntoomme ja Antti ja minä kävimme lähellä olevassa Inter Marchen suuressa liikkeessä ostamassa ruokaa. Siellä on kyllä valikoimaa niin paljon, ettei muualle tarvitsisi mennäkään, mutta on aina kiva käydä kaikkien ketjujen kaupoissa, toreilla ja kauppahalleissa. Tuona päivänä ostimme grillatun kanan ja salaattitarpeita sekä vehnäsämpylöitä ja söimme niitä pikapäivällisenä. Koska kana oli niin hyvää, ostimme eilen niitä kaksi ja teimme oikein suuren salaatin päivälliseksi. Kanat maksoivat noin 6 euroa yhteensä ja salaattiaineet pari kolme euroa. Tarjoiluastiat ovat vähissä tässä majoituksessa, mutta kyllä sen kanasalaatin saattoi tarjota kalan muotoiselta vadilta.

Aika kiva sommitella ruokaa ja katsella palmuja ulkona.

Kanasalaatti kalavadilta

  • 2 pientä grillattua kanaa (niin niiden väitettiin tiskillä olevan, ehkä olivat broilereita)
  • pussillinen salaattisekoitusta (kokonaiset salaatinpäät ovat niin suuria, ettemme ole sellaista tohtineet ostaa)
  • 10-12 pientä kirsikkatomaattia
  • puolikas paksukuorinen kurkku kuorittuna
  • 2 pitkää kevätsipulia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • pikkuisen hunajaa ja pikkuisen sinappia
  • tuoretta oreganoa, basilikaa ja persiljaa
Riivin kananlihan luista irti, nahkan jätin paikalleen, se oli niin hyvänmakuista. Kaupassa kanoihin sutikoitiin sitruunaista kastiketta, valittavana oli se ja joku toinen, josta en saanut selkoa, mitä se oli. Luut ja muut roippeet Antti kiikutti heti biojäteastiaan ulos. 

Leikkasin tomaatit paloihin, kuorin kurkin ja leikkasin sen viipaleisiin. Levittelin ainakin kolmea erilaista salaattia sisältävän sekoitelman vadille ja siihen päälle tomaatit ja kurkut. Keskelle kasasin kaikki kahden lintuparan lihat nahkoineen. Antti sekoitti  oliiviöljystä, sitruunamehusta, sinapista, suolasta, pippurista, hunajasta ja yrteistä kastikkeen, sitä tuli kaikkiaan noin 3-4 rkl. Lurittelin sen salaatin pinnalle ja lopuksi päälle sielä silputun kevätsipulin. Lisänä meillä oli marketin paistopisteestä rustiikkinen rapeakuorinen leipä azorilaisen voin kanssa. Oli kyllä hyvä salaatti ja flunssapotilaskin saatiin syömään. 



Tänään olimme ajelulla Portimaõn kaupungissa, joka on seuraava suurempi kaupunki itäänpäin. Ei se vaan kauheasti iskenyt, johtuu tästä nurkkakuntaiseksi ryhtymisestä. Lagos on meidän paikkamme täällä Portugalin etelärannikolla. Paluumatkalla kävimme ruokakaupassa ostamassa päivällistarpeet, siitä yritelmästä myöhemmin. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain aakkostettuina.