tiistai 21. toukokuuta 2019

Focaccia revisited

Tiistai on aivan hyvä päivä perhepäivällisen viettoon. Päivän italialaisosuus oli focaccia, otin vinkin siihen Liemessä-blogista, siellä parsafocaccia oli ohjelmassa reilu vuosi sitten. Tein sen verran suuren taikinan, että siitä tuli koko suuren uunivuoan kokoinen. Parsaa oli niin vähän, että laitoin leivän toiseen päätyyn hieman tomaattia lisämauksi. 

Focaccia parsalla ja tomaatilla

  • 5 dl kädenlämpöistä vettä
  • 50 g tuorehiivaa
  • 0,75 dl oliiviöljyä
  • 1 rkl hunajaa
  • 2 tl suolaa
  • 10 dl vehnäjauhoja
  • muutama vihreä parsa
  • muutama kirsikkatomaatti
  • suolaa ja rosmariinia
  • oliiviöljyä
Sekoitin hiivan lämpimään veteen ja lisäsin mukaan hunajan, öljyn ja suolan. Seuraavaksi aloin lisätä jauhoja vähitten yleiskoneen vaivatessa väsymättä taikinaa. Jauhoja meni kaikkiaan noin 10 dl. Taikina jäi aika pehmeäksi ja peitin sen leivinliinalla noin tunniksi. 

Taikinan noustessa halkaisin parsat ja paistoin niitä hetkisen pannulla oliiviöljyssä. Jätin parsat puolikypsinä odottamaan lautaselle. Kun taikina oli kohonnut kaksinkertaiseksi, kumosin sen uunivuokaan runsaasti öljytyn leivinpaperiarkin päälle. Töpöttelin taikinan tasaiseksi vuokaan. Jätin leivän taas kohoamaan siksi aikaa, kun uuni kuumeni 225 asteeseen. Kun uuni oli kuuma, asettelin parsat ja tomaatit puolikkaina taikinan päälle, samoin karkeaa suolaa ja rosmariinia. Painelin koloja leivän pintaan ja lurittelin vielä hieman oliiviöljyä päälle. Paistoin leipää noin 30 minuuttia. Söimme tätä muhevaa leipää grillattujen kana-, lohi- ja possuvartaiden kanssa. 





Giro d'Italian toinen viikko alkoi tasamaan etapilla. Kirimiehet olivat jo aika vähissä, mutta kyllä tästäkin melkein massakiri saatiin aikaan. Viimeisellä kilometrillä oli kurja iso kolarointi, jossa esimerkiksi Pascal Ackermann otti paljon osumaa. Etapin voittajaksi selviytyi Arnaud Demare ja kokonaiskilpailun johtajan pinkissä paidassa jatkaa Valerio Conti. Huomenna on vuorossa toinen tasamaan etappi, 221 km pitkä lättyreitti. 

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Tiramisupannukakut

Tänään oli ensimmäinen aamiainen ulkona tälle kesälle, meillä sattui vielä olemaan sisareni, rakas caminokaverini viikonloppuvieraana ja luonnollisesti halusin kokata hänelle parhaan taitoni mukaan. Illalla kun odotimme Euroviisujen alkamista, että pääsisimme nukkumaan, keksin että nythän on hyvä tilaisuus tehdä pannukakkuja, kun syöjiä on enemmän kuin me kaksi. Aamulla etsin sitten ohjeen, jossa olisi jotain Italiaan vivahtavaa ja löysinkin kivan ohjeen Cooking for Keeps-blogista. Käytin hieman sovellusvapautta johtuen siitä, mitä maitotuotteita minulla oli käytössäni. Mutta tärkeimmät osat, kahvi ja mascarpone olivat mukana. 

Tiramisupannukakut (9 isohkoa pannukakkua)


Taikina

  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 2,5 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • 1 tl suolaa
  • 3 rkl sokeria
  • 1tl vaniljauutetta
  • 2 kananmunaa
  • 3 dl turkkilaisen jogurtin ja maidon sekoitusta (jogurttia oli purkinpohjallinen, noin desin verran)
  • 1 tuplashotti espressoa (noin 1,2 dl)
  • 3 rkl sulaa voita + vähän lisää paistamiseen

Päälliset

  • puolikas purkki mascarponea
  • 1,5 dl kermaa
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl vaniljauutetta
  • kaakaota
  • raastettua tummaa suklaata
  • mansikoita
  • vadelmia
  • mustikoita
  • vaahterasiirappia
Sekoitin kaikki ainekset keskenään niin, että niistä muodostui paksuhko taikina. Jätin taikinan hetkeksi turpoamaan. Vatkasin kerman pehmeäksi vaahdoksi ja yhdistin siihen notkistetun mascarponen ja vanijauutteen. Kun oli aika paistaa pannukakut, keräsin ulos kaikki tarvikkeet ja laitoin crêpe-paistolevyn kuumenemaan. Sutikoin hieman voita levylle ja kun se alkoi olla kuuma nostin kauhalla kolme annosta taikinaa paistumaan, joka kerta tuli vähän erikokoisia pannukakkuja, mutta semmoistahan se äitien tekemä ruoka on.



Nostin valmiit pannukakut tarjoiluvadille ja peitin kevyesti foliolla. Kun viimeiset pannukakut olivat valmiit, otin pois folion, ettei mascarpone sulaisi liemeksi liian lämpimien pannukakkujen vierellä. Lusikoin pannukakkupinojen viereen isot nokareet mascarponevaahtoa ja ripottelin ympärille ja päälle marjat. Sirottelin hieman kaakaota pinnalle ja varistin suklaaraasteen koko komeuden päälle. Aivan viimeiseksi pinnalle hieman vaahterasiirappia ja annos oli valmis. Ensimmäinen ulkoaamiainen, tiramisupannukakut ja maitokahvi eivät olleet hassumpi aloitus vapaapäivään. Espresso maistui oikein mukavasti pannukakuissa, olisipa sitä voinut hieman Amarettoa tai Marsalaakin laittaa mauksi vaikka mascarponeen, jollei taikinaankin. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset helposti löydettäviksi.



Giro d'Italian yhdeksäs etappi oli toinen henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli mittaa 35 km. Se alkoi Riminiltä ja päättyi mäen päälle San Marinoon. Ylämäkivoittoinen aika-ajo on yhtä tuskaa monille ajajille, eikä aika-ajopyörän ulkoiluttaminen maistukaan kaikille, jotkut ajoivat tänäänkin tavallisella maantiepyörällä. Minulle se olisi se ja sama millaista pyörää taluttaisin. Huomenna Giro on tauolla, CampKeittiö huilaa ja syö viikonlopun aterioiden tähdenlentoja. Lyhyimmässä ajassa reitin selvitti kisaa alussa johtanut Primoz Roglic. Valerio Conti pitää itsensä kokonaiskilpailun johdossa. Ihan hirveä vesisade väritti etapin loppua, ihan varmasti jokainen sateessa ajanut kastui perusteellisesti.

lauantai 18. toukokuuta 2019

Antipastivalikoima kolmelle


Tänään aurinko paistoi aamusta alkaen ja söimme iltapalaa omalla terassilla auringon painuttua naapurin puiden taakse. Yksi hyttynenkin lenteli lähettyvillä, mutta ei se haitannut. Päivän italilainen syömäpuoli oli tunkutarjotin, antipastivalikoima kolmelle ja siinä olikin kaikenlaista herkkua.

Antipasti kolmelle

  • nektariineja ja persikkaa lohkoina
  • mansikoita ja vadelmia
  • rypäleitä
  • appelsiinia
  • grissini-leipätikkuja
  • ciabattaa
  • buffalomozzarellaa
  • erilaisia kovia juustoja 3-4 erilaista palaa (viskicheddaria, mancegoa, jotain italialaista juustoa, en muista nimeä)
  • sinihomejuustoa
  • yrttituorejuustoa
  • bresaolaa
  • salamia
Asettelin kaikki mielestäni aika nätisti isolle ovaalin muotoiselle tarjottimelle ja istuimme ulos kaikessa rauhassa syömään. Vaikka juustoja oli vain hieman tulitikkuaskia isommat palat ja hedelmiä ja marjojakin hyvin maltillisesti, tämä määrä riitti oikein hyvin kolmelle.


Giro d'Italian kahdeksas etappi tuli silmäiltyä hieman ylimalkaisesti, sillä ulkona oli niin paljon kivempi istua kuin television äärellä. Voittajaksi ylsi iloisen näköinen aussi, Caleb Ewan ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen toissapäivänä pinkin paidan itselleen hommannut Valerio Conti. Huomenna on vuorossa ensimmäistä lepopäivää edeltävä yhdeksäs etappi, henkilökohtainen aika-ajo. Se on jo toinen tässä kisassa ja kolmaskin vielä tulee aivan viimeisenä etappina. Minä en siitä tykkää ollenkaan, mutta minulta ei varsinaisesti ole kysytty asiasta mitään. 

perjantai 17. toukokuuta 2019

Rakuuna edellä – kana

Antti hommasi meille kesäksi yrttejä kasvihuoneeseen ja pihan kulatungiin. Ranskalainen rakuuna oli niin pitkänhuiskea, että se vaati heti pientä leikkuuta, että se haarautuisi ja tuuhenisi kesän kuluessa. 


Niinpä etsin ruokaa, joka olisi italialaisehko ja jossa olisi rakuunaa. Sellainen löytyi helposti Rhubarb & Cod-nimisestä blogista, joka on sivumennen sanoen aika hieno, upeat kuvat, vai mitä? Kun ohjeessa mainittiin vielä Marsala, niin jopa olin valmis kokeilemaan. Kyllä minä hieman soveltelin, mutta minulla oli hyvä syy. Oli nimittäin niin kirkas auringonpaiste, ettei tietokoneeni näytöltä meinannut saada mitään selkoa ulkona, joten kun ainekset olivat kasassa pihaköökissäni, tein niin kuin tykkäsin ja melkoisen samanlaista ruokaa sain aikaan. 

Rakuunainen ja luumuinen Marsala-kana neljälle

  • 4 broilerin rintafilettä
  • oliiviöljyä
  • 4 kevätsipulia
  • 2 suurta valkosipulinkynttä
  • 3 luumua 
  • 2,5 dl kanalientä
  • 1 dl Marsalaa
  • suolaa ja pippuria
  • loraus kermaa (koska mä voin)
  • ranskalaista rakuunaa
  • kanelitanko
Silppusin sipulit ja valkosipulit, leikkasin luumut lohkoihin. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja pyörittelin sipuleita ja luumuja hetkisen pannulla, sitten siirsin ne lautaselle syrjään. Kuumensin pannua uudelleen ja nostin broileripalat paistumaan pannulle, kääntelin niitä muutamaan kertaan. Lisäsin pannulle oksan rakuunaa, suolaa, pippuria ja Marsalan. Annoin broilerin kypsyä hetken aikaa ja lisäsin pannulle kanaliemen, kanelitangon, sipulit ja luumut. Laitoin kannen päälle ja annoin ruoan hautua noin 20 minuuttia. Maistelin kastiketta ja lisäsin hieman suolaa, paljon pippuria ja lorauksen kermaa. Haudutin edelleen ruokaa vielä sen aikaa, kun lisäkefregola kypsyi. 

Marsala maistui broilerissa mukavasti, samoin se rakuuna, josta koko ruoanlaitto lähti liikkeelle. Myös mehevät luumut ja kaneli maistuivat hienosti, tämä sopisi talviruoaksikin hyvin, vaikka kiva oli syödä sisaren kanssa omalla terassilla oikein kesäisessä säässä. 


Giro d'Italian ensimmäinen viikko on jo ajettu. Eilen en nähnyt minuuttiakaan etapista, enkä ottanut muutenkaan selkoa miten kisa sujui ja tämänpäivän kisakin meni tallenteelle. Alkukisan johtanut Primoz Roglic putosi eilen kokonaiskilpailun kärjestä, johtajan paidassa ajoi eilisen jälkeen Valerio Conti. Tämän päivän etappivoittaja oli Pello Bilbao. En kauhean paljon nyt tiedä mitä näinä kahtena etappina tapahtui, mutta huomenna taas hankkiudun paremmin ajan tasalle. 

torstai 16. toukokuuta 2019

Italialaiset suklaakeksit

Tänään en ehdi sen enempää katsoa Giro d'Italiaa kuin kokkaamaankaan mitään italialaista, olen toivoakseni aivan viimeisellä työmatkallani. Sen takia leivoin jo eilen kaakaoisia keksejä, joihin upotin manteleiden sijaan pinjansiemeniä. Ohjeen otin tästä blogista. Taikinan mitat ovat vapaahkosti konvertoitu.

Suklaakeksit

  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 2,5 dl tummaa sokeria (muscovadon ja leipurinsokerin sekoitusta)
  • 2,5 tl leivinjauhetta
  • 1 tl jauhettua kanelia
  • ripaus suolaa
  • 1,5 dl pinjansiemeniä (maista yhtä varovasti varmistaaksesi, etteivät ole niitä kitkeriä kauheita kiinalaisia, jotka pilaavat makuaistin pitkäksi aikaa)
  • 4 kananmunaa (olivat keskikokoisia, ohjeessa oli 3 suurta kananmunaa)
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • suklaata
Kuumensin uunin 180 asteeseen ja laitoin arkin leivinpaperia pellille. Mittasin kulhoon vehnäjauhot, sokerin, leivinjauheen, suolan ja pinjansiemet. Sekoitin tasaiseksi ja tein keskelle syvennyksen. Toisessa kulhossa vatkasin kananmunat ja vaniljatahnan kevyesti. Lisäsin kananmunat kuiviin aineisiin ja sekoitin tasaiseksi taikinaksi, ohjeessa neuvottiin tekemään puuhaarukalla, minä laitoin kertakäyttöhanskan käteen ja tein sekoittamisen sormin. Kun taikina muodostui tasaiseksi, jaoin sen kahteen osaan ja taputtelin puolikkaat pitkulaisiksi pötköiksi, joiden välissä oli leivinpaperilla tilaa leviämistä varten. 


Paistoin ensimmäisellä paistokerralla taikinapötköjä noin 30 minuuttia. Taikina ei juurikaan levinnyt uunissa, mikä ilahdutti minua. Kokeilin 30 minuutin kohdalla paistoksen pintaa, sen tulisi olla hieman joustava ja sellainen se olikin. Otin pellin pois uunista ja liu'utin pikkuleipäpötköt ritilän päälle leivinpaperin kanssa jäähtymään. Sammutin uunin tässä vaiheessa.

Kun pötköt olivat kokonaan jäähtyneet, kuumensin uunin uudelleen 180 asteeseen. Leikkasin pötkylät hieman vinottain noin 2,5 cm viipaleisiin. Asettelin viipaleet paperille vieriviereen ja paistoin niitä toiseen kertaan noin 15-20 minuuttia. Tässä vaiheessa biscotteja kannattaa vahtia uunin äärellä, etteivät keksit pala. 

Jäähdytin toiseen kertaan paistetut pikkuleivät taas ritilällä, tällä kertaa niin, että leivinpaperiarkki oli ritilän alla. Kun keksit olivat jäähtyneet, sulatin hieman suklaata ja lurittelin sitä poikittain pikkuleipien ylitse koristeeksi ja lisämauksi. Kun suklaa oli jähmettynyt, olivat biscottit valmiita syötäväksi, etenkin espresson kanssa nämä  maistuvat!



Giro d'Italian tilanteesta otan selkoa huomenna, kun ehdin kotiin. 

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Farinata

Farinata on italialainen kikhernejauhopannukakku. Ainakin minä näin ymmärsin. Se on aika sama juttu kuin viime vuonna kokeilemani cecina, joka on kikhernejauholettu. On ilmeisen tärkeä asia nimetä oikein ja ennen kaikkea valmistaa oikein, etteivät italialaiset pahastu. Luin eräästä blogista, miten blogaani oli melkein saanut virtuaaliturpiinsa, kun oli nimennyt jonkun italialaisen ruoan kuulema huolimattomasti. Hän on amerikkalainen, minä olen varmaan paremmassa turvassa, kukaan puritaani ei varmaankaan tule CampaSimpukkaan pahastumaan. Minä otin nyt tämän farinata-ohjeen tästä blogista, siellä on todella seikkaperäinen selostus siitä, miten taikinasta saadaan oikean paksuinen ja kokoinen käytettävään vuokaan. Laitan ainesosat aivan yhtä tipitarkasti kuin ohjeessa, kun kerrankin on kerrottu miksi se on niin tärkeää!

Farinata (kikhernejauhopannukakku/paistos/lettu/whatever) 32 senttiseen paistoastiaan

  • 160 g kikhernejauhoa
  • 4,8 dl kädenlämpöistä vettä
  • 6 g suolaa
  • 77 g öljyä
Enkä nyt siis vitsaile, punnitsin aivan tarkasti 6 g suolaa ja 77 g öljyä. Taikinan on saatava levätä useita tunteja, jopa 8. Minun taikinani lepäsi noin 4 tuntia. Aloitin siis mittaamalla aineet valmiiksi sen mukaan millaista paistoastiaa aioin käyttää. Lähdeblogissa on hyvä taulukko, josta valitsin sopivan. Paistoin farinatan aivan tavallisella peltitarjottimella, jonka halkaisija oli 32 senttiä. 

Sekoitin veden ja kikhernejauhon niin tasaiseksi taikinaksi kuin mahdollista. Jätin kulhon pöydälle ja sekoittelin taikinaa muutaman kerran ohi mennessäni. Kun oli tarkoitus paistaa farinata, laitoin uunin kuumenemaan niin kuumaksi kuin vastuksesta irtosi, eli 300 asteeseen. Laitoin ritilän päälle foliota, sillä arvelin, että öljy saattaisi roiskua paistamisen aikana. Asetin peltilautasen kuumenemaan uuniin yhtä matkaa uunin kanssa ritilän päälle. 

Kun uuni oli kuuma, sekoitin  suolan mukaan taikinaan ja sekoitin tasaiseksi. Nostin peltitarjottimen uunista foliolla peitettyine ritilöineen päivineen. Kaadoin varovasti öljyn kuumalle tarjottimelle ja kallistin tarjotinta sen verran, että koko pohja sai öljykerroksen. Kaadoin taikinan tarjottimelle varovaisesti niin, ettei se roiskuisi. Nostin koko hökötyksen uuniin toiseksi alimmalle tasolle ja paistoin pannukakkua noin 20 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin kullanvärinen. 


Olisi ollut ehkä hyvä, jos paistoastia olisi ollut paksumpaa tekoa, valurautainen tai ylipäätään enemmän kuumuutta keräävä, sillä pannukakku hieman tarttui pohjastaan tarjottimeen, mutta terävällä lastalla se kyllä irtosi kohtuullisesti hetkisen kuluttua. Siksi olikin hyvä, ettei tarjottimella ollut sen suurempaa tunnearvoa, eikä jokunen mahdollinen naarmu haitannut. Leikkasin pannukakun paloihin ja kiersin päälle pippuria. Olin hieman laiskalla päällä, enkä alkanut sommitella pannukakulle mitään lisäkkeitä, vaan söin sitä ihan sellaisenaan. Hyvää jotenkin erikoisella tavalla, sillä kikherne ei ole minun repertuaarissani kovin usein käytetty. 


Giro d'Italian viides etappi ajettiin sateisessa säässä. Etapin kuluessa sain kuulla, että Elia Vivianille tuli enemmänkin rangaistusta, kuin vain pudotusta etapin pääjoukon viimeiseksi, hän sai rahallisen sakon, 50 miinuspistettä ja aikarangaistuskin. Melko heavysti rankaistiin niin pienestä tönäisystä. Tämän päivän voittajaksi ylsi Pascal Ackermann, hän sai siis jo toisen etappivoiton tässä kisassa. Pascal on kyllä aika täydessä iskussa! Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa edelleen Primoz Roglic, joka on muuten aikaisemmin ollut talviurheilija yhdistetyssä. 

tiistai 14. toukokuuta 2019

Mascarpone = Italia

Giro d'Italian neljäs ajopäivä oli tuollainen perussetti, 235 km vain. Eisolekupolkasta. Jossain määrin mäkinen, muttei toki vuorietappi ajettiin kuivassa säässä. Elia Viviania saattoi vielä harmittaa edellispäivän tapahtumat, mutta onneksi ajallisesti voiton hylkääminen ei vaikuttanut hänen sijoitukseensa kisassa. Tänään melkein koko etapin kestänyt hatka ajettiin kiinni viimeisen kympin aikana. Voittajaksi selviytyi Richard Carapaz ja pinkissä jatkaa edelleen Primoz Roglic. Tom Dumoulin loukkasi itsensä kolarissa, mutta toivottavasti ei keskeyttämiseen asti. 

Päivän italialaispanostukseni oli kieltämättä hieman viitteellinen. Kai sitä voi sanoa, että italialaista oli tarjolla, kun annoksessa oli mascarponea? Oikeastaan pitää sanoa! Tässä oli myös pikkuinen hävikistä herkuksi-elementti, sillä käytin siihen sunnuntain jälkiruoasta jäänyttä marjakastiketta. Ei mennyt puoli desiä kastiketta hukkaan, kui hienoo se on? 

Marjainen mascarponevaahto kahdelle

  • puolikas purkki mascarponea
  • 1,5 dl kuohukermaa
  • 0,5 paksua marjakastiketta (mansikoista, vadelmista, mustikoista ja raparperista)
  • 2 raparperin vartta
  • 2 nahistunutta persikkaa (nahistuminen ei ole välttämätöntä)
  • 2 rkl sokeria
  • 2 savoiardikeksiä
Tein ensin pienen raparperikompotin. Leikkasin raparperin ohuiksi viipaleiksi ja persikat myös. Koska persikat olivat hieman nahistuneita, leikkasin ne kuorettomiksi ja sitten viipaleiksi kiven ympäriltä. Keittelin raparpereista ja persikoista sokerin kanssa pienen annoksen hilloa, vei noin 10 minuuttia, että sain aikaan tasaisen paksun hillon. Kaavin sen kuumasta kattilasta toiseen astiaan ja laitoin astian kylmään veteen, että hillo jäähtyisi nopeasti.

Vatkasin kerman vaahdoksi, ei mitenkään voiksi, vaan melko pehmeäksi. Oletteko jo kokeilleet sitä Valion uutta double creamia? Se muuten vatkautuu niin nopeasti, että menee voiksi todella helposti. Kaverin puolesta vaan kerron...

Vatkasin myös mascarponea hetkisen, niin että se oli tasaista ja notkistunutta. Yhdistin kermavaahdon ja mascarponen ja sekoitin tasaiseksi. Kaadoin mukaan tähdenlentomarjakastikkeen ja sekoitin taas. Lisämakeutus ei ollut tarpeen. 

Lusikoin mascarponevaahtoa annoslaseihin ja vaahdon pinnalle lisäsin viilentynyttä raparperihilloa. Tökkäsin pinnalle vielä puolitetut savoiardikeksiä.



maanantai 13. toukokuuta 2019

Yhden astian pastavuoka

Pastaruokien kulutushuippu sijoittuu meillä perinteisesti tähän toukokuuhun, sillä pasta kuuluu italialaiseen keittiöön. Tänään laitoin meille Giro d'Italian kolmannen etapin päivänä ruokalajin, joka valmistui aivan oikeasti yhdessä astiassa. Otin ohjeen tästä blogista, en edes kauheasti soveltanut. Tai tarkemmin ajatellen taisin sittenkin soveltaa. Pitäähän ruoassa olla sipulia ja pinaattiakin lisäsin. 

Yhden astian pastavuoka

  • 400 g rasia broilerin sisäfileitä 
  • 1 tölkki marinarakastiketta
  • 0,5 purkkia samaisen purkin huuhteluvettä
  • 250 g kuivaa pastaa
  • 2 kevätsipulia
  • kourallinen tuoretta pinaattia
  • suolaa ja pippuria
  • kourallinen juustoraastetta, mitä lie pizzasekoitusta (koska sellaista oli)
  • kourallinen parmesanraastetta
  • kourallinen pankomurua
  1. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
  2. Leikkaa broileri suupalan kokoisiin biitteihin.
  3. Silppua sipuli.
  4. Kaada uunivuoan pohjalle kuiva pasta.
  5. Kippaa päälle marinanarakastike.
  6. Lisää mukaan purkinhuuhteluvettä noin puoli purkillista.
  7. Lisää vuokaan raa'at broileripalat, silputtu sipuli ja pinaatinlehdet, suolaa ja pippuria.
  8. Sekoita ja peitä vuoka tiukasti foliolla.
  9. Paista ruokaa noin 30 minuuttia ja sekoita välillä kunnolla. 
  10. Paista vielä noin 15 minuuttia. 
  11. Tarkastele ovatko broileripalat  ja pasta kypsyneet. Jos neste on vähissä, mutta pasta tai broileri eivät ole vielä kypsiä, lisää hieman vettä, sekoita  ja jatka vielä paistamista.
  12. Ripottele pinnalle juustoraasteet ja pankomurut ja paista vielä noin 10-15 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 
Tästä tuli kyllä ainakin kuuden hengen annos, joten huomenissa syömme tätä lisää. 



Giron kolmas etappi toteutui vähän sunnuntaiajelutyyliin, loppuun tuli arvattava massakiri. Kun matkaa oli enää viisi kilometriä, tapahtui jonkunlainen porukkakolarointi, jonka vuoksi suuri määrä ajajia jäi pois lopputohinasta. Elia Viviani pystyi tänään ylittämään maaliviivan ensimmäisenä, mutta hetken kuluttua saimme tietää, että hänen katsottiin leikanneen kilpakumppanin eteen liikaa ja hänet tiputettiin pääjoukon viimeiselle sijalle 73 ja voittajaksi nostettiin Fernando Gaviria. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Primoz Roglic ja toisena on Simon Yates. Sinänsä on hienoa, että italialaiselle ajajalle omassa maassaan pätevät samat säännöt kuin muillekin, mutta rike ei näyttänyt näin maallikon silmiin mitenkään pahimmalta.