sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

CampaSimpukka hortoilee – harkitut nokkosletut


Joitakin asioita aion ja harkitsen pitkään, nokkosletut ovat sellainen juttu. Olen koko blogaaniuteni ajan aikonut tehdä niitä, mutta aikomukseksi on jäänyt. Äidin luona pohjoisen reissulla kyselin, että löytyisikö nuoria nokkosia, muttei siellä vielä ollut minkäänlaisia nokkosia pinnalla pari viikkoa sitten. Tänään muistin kysyä Antilta, että miten meidän tontin kiusankappaleet, mahtaisiko niitä löytyä. Ja löytyihän niitä. 

Muistelin ensin Liemessä-Jennin nokkoslettuohjetta, mutta se olikin nokkosvohveliohje, joka oli hieman tuhti lettutaikinaksi. Osuin sitten ku ite tekee-Minnan ohjeeseen, jonka lettujen väri houkutti minua kokeilemaan. Puolitin Minnan ohjeen, siitä tuli juuri sopiva annos kahdelle. 

Nokkosletut

  • niin paljon nuoria nokkosen lehtiä, kuin kehtaat kerätä (noin litra)
  • 0,5 l maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl suolaa
  • 25 g voita sulatettuna + tarvittava määrä paistamiseen
Leikkaa nuoria nokkosen lehtiä kulhoon, katso Minnan postauksesta neuvot miten ja mistä lehtiä kannattaa kerätä. Ryöppää lehdet, eli kiehauta ne nopsasti ja valuta ne siivilässä. Laita vähintään litran kannuun pari desiä maitoa ja kiehautetut nokkosen lehdet ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi liemeksi. Lisää loppu maito, jauhot, suola, kananmunat ja sulatettu voi. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi taikinaksi. Jätä taikina turpoamaan vähintään puoleksi tunniksi. Useampikaan tunti ei haittaa. 

Kun on aika paistaa letut, sekoita taikinaa hieman, jotta mahdollisesti pohjalle valuneet jauhot sekoittuvat taikinaan uudelleen. Kuumenna lettupannu ja lisää sille voita. Nosta pannulle taikinaa ja paista letut voissa molemmin puolin kauniin värisiksi. Tässä kohtaa voissa ei kannata säästellä, voi saada kauniita pitsireunaisia lettuja. 

Kerää paistetut letut pinoon ja pidä lämpinä. Me söimme letut puolukoiden kanssa aterialla, jolla pääosassa piti olla poron selykset grillistä. Olihan ne ihan ok, mutta nokkosletut olivat aterian tähdet! Ihan varmasti teemme nokkoslettuja toistekin ja jotain muutakin nokkosista. Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Girossa päästii maaliin #italianfoodchallenge päättyi


CampaSimpukan yhdeksäs #italianfoodchallenge pääsi maaliin yhtä matkaa Giro d'Italian kanssa kun viimeinen etappi, henkilökohtainen aika-ajo päätti kisan Veronaan. Meidän campareissummekin siirtyi uuteen vaiheeseen, lähdimme aamulla liikkeelle CampaAdrialla suuntana pohjoinen. Sen takia emme ole tehneet mitään italialaista ruokaa tänään (söimme vain valmisravioleja), mutta säästin yhden jälkiruoan aiemmilta kokkauksilta postattavaksi tälle päivälle. Kisan päättymisen, päivän ajourakan ja majoittumisen jälkeen oli hyvä avata kuohuviini, samaa merkkiä jota etapin voittaja aina roiskuttaa. Me emme roiskuttaneet.


Mansikkamascarpone neljälle

  • noin 200 g mansikoita
  • 1 purkki mascarponea
  • 1 dl kermaa
  • sokeria
  • koristeluun vadelmia ja pensasmustikoita
  • tomusokeria
Pyöräytin mansikat tehosekoittimessa sileäksi soseeksi ja maustoin sen sokerilla. Vatkasin kerman keveysti vaahdoksi ja lisäsin mukaan mascarponen, vatkasin seoksen tasaiseksi. Kaadoin mukaan mansikkasoseen ja sekoitin sen nuolijalla tasaisesti mascarponeen. Maistelin ja lisäsin hieman sokeria. Annostelin vaaleanpunaisen massan annosastioihin ja laitoin jääkaappiin asettumaan siihen asti, että jälkiruoalle olisi tilaa. Juuri ennen syömistä koristelin annokset vadelmilla, mustikoilla ja tomusokerilla. Olipa kiva kevyt jälkiruoka, jos nyt kerma ja mascarpone voivat olla kevyttä. Alkuperäisohjeen otin täältä, se oli toteutettu vadelmilla. 


Giro d'Italia päättyi Richard Carapazin odotettuun voittoon, toiseksi tuli hyvällä aika-ajolla paikkansa pitänyt Vincenzo Nibali. Aika-ajon voitti Chad Haga, jonka ilme oli mahtava, kun voitto varmistui. Minä en tänä vuonna meinannut jaksaa innostua kilpailusta, vaikka sainkin tehtyä enemmän tai vähemmän italilaisia ruokia melkein jokaisena kilpailupäivänä. Uusiksi ajajasuosikeikseni nousivat Pascal Ackermann ja Primoz Roglic, pakkohan sitä on uusia suosikkeja hyväksyä, kun vanhat putoavat kelkasta. Alberto Contadoria voi kyllä katsella kommentaattorina lähetyksissä, hän analysoi etappeja ja tilannetta päivittäin. Loppujen lopuksi tämäkin Giro oli oikein hyvä kisa! Nyt jäämme ruokahaastetauolle heinäkuun alkuun asti, jolloin alkaa yhdeksäs #frenchfoodchallenge Tour de Francen tahtiin. 

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Pinaatti-ricottafrittata

Pääruokana meillä oli tänään savustettuja ahvenia ja sen vierelle sommittelin Italia-teemaan sopivan frittatan, johon meni paketin viimeiset pinaatit ja tähdenlentoperunat aiemmista kokkailuista. 

Pinaatti-ricottafrittata

  • 3 keitettyä perunaa lohkoina
  • 1 suurenpuoleinen kevätsipuli
  • 10 kirsikkatomaattia (en laskenut)
  • voita paistamiseen ja vuoan voiteluun
  • pinaattia
  • ricottaa
  • 6 kananmunaa
  • suolaa ja pippuria
  • basilikaa
  • lehtipersiljaa
  • mozzarellaraastetta
Silppusin sipulin ja leikkasin tähdeperunat lohkoihin. Sulatin voita pannulla ja paistoin sipuleita ja perunapaloja muutaman minuutin. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. Lisäsin kirsikkatomaatit pannulle ja annoin niiden kuumentua noin viisi minuuttia. Rypistin arkin leivinpaperia (rypistetty paperi asettuu paremmin vuokaan) ja asetin sen 25x25 cm lasivuokaan. Voitelin paperin. 

Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. Kaadoin vuokaan paperin päälle pannulta perunat, sipulit ja tomaatit, sijoittelin ne tasaisesti vuoan pohjalle. Lisäsin mukaan pinaattilehtiä niin paljon kuin sovulla mahtui ja revin mukaan muutaman lehden basilikaa ja persiljaa. Kaadoin päälle kevyesti vatkatut kananmunat. Lopuksi ripottelin vielä hieman mozzarellaraastetta ja muutaman lusikallisen ricottaa sinne tänne, noin puoli purkillista. 


Kuumensin uunin 200 asteeseen ja paistoin italilaista munakasta, frittataa noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Edellisen kerran tein frittataa blogin ensimmäisenä vuonna, silloin meillä oli vielä teinejäkin kotona. Onhan siitä jo 8 vuotta. Olipa tuo perunainen pinaatti-ricottamunakas hyvää! Koko vuoallinen katosi savustettujen ahventen kaverina nopeasti.


Giron etappi oli jo toiseksi viimeinen, se oli täysiverinen vuorietappi, joka saatiin ajaa kuivissa olosuhteissa ja se oli kyllä hyvä, sillä matkalle osui rankkojen nousujen vastapainoksi karmeita pitkiä laskuja, joista ei mutkia puuttunut. Viimeiset kilometrit olivat hyvin jännittävät ja olin iloinen, että voittajaksi tuli Pello Bilbao, eikä Mikel Landa, jonka joukkuehenkisyyden tasoa olen epäillyt monet vuodet. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen ennen viimeistä etappia Richard Carapaz ja toisena on Vicenzo Nibali. Hän kasvatti eroa kolmantena olevaan Primoz Rogliciin, mikä on Vincenzolle hyvä juttu, sillä aika-ajossa on hyvä olla mahdollisimman paljon eroa Primoziin ja toinen sija olisi paremmin turvassa.

EDIT sunnuntaiaamuna: Primoz Roglic putosi eilen neljännelle sijalle ja hänen edelleen kiilasi ylempänä moittimani Mikel Landa.

Viimeisessä nousussa nähtiin ikävä välikohtaus, kun Miguel Angel Lopez kolaroi katsojan kanssa. Sitä ei oikein näkynyt, mikä katsojan osuus asiassa alunperin oli, mutta Miguel Angelilta paloi käpy ja hän huitaisi katsojalta lippiksen päästä ja muutenkin vähän hutki miestä. Ei pitäisi kyllä niin pahoin provosoitua ja luultavasti hän saakin organisaatiolta jonkunlaisen sanktion, sakon ehkä.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Mansikkainen mustikkakakku – close enough


Löysin mukavalta kuulostavan italialaisen mustikkakakun ohjeen, kaikkea muuta löytyi paitsi mustikoita. Se voi jonkun korvaan kuulostaa esteeltä, mutta minusta se oli vain pieni töyssy ja tein kakun mansikoista. Tai en minä kakkua varsinaisesti tehnyt mansikoista, se nyt olisi vaikeaa, mutta laitoin kakkuun mustikoiden sijaan mansikoita ja lopputulos oli aika kiva, vaikkakin ulkonäöllisesti vaisu, sillä mansikka nyt vaan on paistettuna valjumpi kuin mustikka. Kun ohjetta tarkastelee hieman enemmän, huomaa sen olevan itseasiassa limoncellokakku, jossa on mausteena mustikkaa, joten eihän tämä nyt niin huonosti mennyt, teinkin sitruunaliköörikakun, jonka maustoin mansikoilla. Mitat konvertoin tapani mukaan laveasti, mutta onnistuneesti. 

Mansikkainen limoncellokakku + 2 muffinia

  • nokare voita vuoan voiteluun + hieman vehnäjauhoja jauhottamiseen
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • ripaus suolaa
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 dl sulatettua voita
  • 0,5 dl limoncelloa (kotitekoista)
  • 0,5 dl sitruunamehua
  • 1,5 dl maustamatonta jogurttia
  • noin 10-12 mansikka pikkupaloihin leikattuina
  • annoksen koristeluun muutama mansikka, suklaajäätelöä ja tomusokeria
Voitelin aika pienen alumiinisen rengasvuoan huolellisesti voilla ja jauhotin sen, hieman huolellisemmin olisin jauhottamisen voinut tehdä. Kuumensin uunin 180 asteeseen. Mittasin kaikki ainekset valmiiksi ja pilkoin mansikat. Vatkasin voin, sokerin ja vaniljasokerin paksuksi vaahdoksi, äidillä on todella uskollinen vanha vatkain, se vaan jaksaa porskuttaa. Vatkasin sillä ensimmäinen sokerikakkunikin joskus 1973. 

Lisäsin taikinaan sulatetun voin, jogurtin, limoncellon ja sitruunamehun, suolan, jauhot, soodan ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan nuolijalla tasaiseksi, tämä oli juuri sellainen taikina, jonka saa helposti sitkeäksi tahnaksi, eikä se enää kohoa hyvin. Vältin tämän täpärästi. Lisäsin mukaan viimeisenä mansikkapalat nuolijalla kulhon reunoja myöten pyöräyttäen. Lusikoin taikinan vuokaan, arvaukseni osui oikeaan sen suhteen, että vuoka oli vähän liian pieni taikinalle. Olin varannut kaksi suurenpuoleista paperista muffinivuokaa ja kaavin loput taikinat niihin. Tasoittelin taikinan pinnat vuoissa ja paistoin niitä ensin noin 25 minuuttia. Siinä vaiheessa muffinikokoiset alkoivat olla jo kypsät, mutta paistopinta oli vielä hailakka, kakku oli vielä raaka. Paistoin vielä 10 minuuttia ja silloin muffinit olivat valmiit, kakku vielä hailakka. Kun kakku oli ollut uunissa kaikkiaan 40 minuuttia, sen paistopinta oli aavistuksen halkeillut, nätin kullanruskea ja tikku pistoksen jälkeen puhdas. 

Yritin harjoittaa itsehillintää ja antaa kakun rauhassa jäähtyä, mutta eihän se onnistunut. Kumosin sen noin 10 minuutin kuluttua, jolloin sen pinta hieman kärsi, ehkä alumiinivuoka muutenkin oli paisto-ominaisuuksiltaan minulle hieman vieras. Muffinit olivat erittäin nätisti kohonneet ja söimme ne lämpiminä päiväkahvin kanssa, ne olivat niin muhkeat, että kaksi riitti halkaistuina neljälle oikein hyvin. Kakkua söimme sitten myöhemmin jälkiruokana  tomusokerilla pölytettynä, suklaajäätelöpallon ja mansikoiden kanssa. Vaikka mansikat tosiaankin menettivät kakussa kauniin punaisen värinsä, oli kakku mehevää ja maistui kesältä.


Giro d'Italian kolmanneksi viimeinen etappi oli vuoripitoinen ja sen kärjessä kulki pitkään hatka, jonka ajajilla ei ole tekemistä kokonaiskilpailun kärjessä, siksipä heidän annettiinkin mennä menojaan. Esteban Chaves kiusasi hatkassa muita nytkyttämällä vauhtia viidellä viimeisellä kilometrillä ja lopulta saikin muut pudotettua. Olipa kiva nähdä hänen voittavan etapin. Hänen äitinsäkin oli paikalla ja hyppeli hermostuneesti viimeisten kilometrien aikana. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Richard Carapaz ja toisena on edelleen Vincenzo Nibali, kolmantena Primoz Roglic. Jännittettävää riittää siis loppupäiviksikin. Jäljellä on enää huomenna yksi vuorietappi ja sunnuntaina henkilökohtainen aika-ajo, joka päättää kilpailun.

torstai 30. toukokuuta 2019

Palaneita pizzoja

Jos ei olisi tässä menossa #italianfoodchallenge niin en postaisi tätä, sillä palaneen ruoan postaaminen ei ole tähtihetkeni. Mutta menköön. Teimme pizzoja ja vieraan paistolaitteen kanssa ei onnistuminen ollut ihan parasta, taikinassa oli toivomisen varaa ja sen kanssa paistaja teki parhaansa. Tässä pieni kuvakooste siitä, mitä söimme suupielet noessa.





Giro d'Italia ei nyt jaksa innostaa minua, se saisi jo loppua minun puolestani. Minua miellyttävä lopputulos olisi se, että Vincenzo Nibali voittaisi ja toiseksi tulisi Primoz Roglic. Mutta epäilen, ettei toiveitani oteta huomioon. Ehkä huomenna  innostun uudelleen aiheesta. Silloin katson, kuka voittikaan tänään. Päätän täältä tähän.


keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Pinaatti-parmesankanaa

Ihan vähän alkaa jo Italia pursua korvista, muttei liikaa. Tänään tein meille pinaatti-parmesankanaa ja keitin sille kaveriksi hyvää Rummo-pastaa. Ohjetta en varsinaisesti ottanut mistään tarkemmin, mutta kun ateriassa on parmesania ja pastaa, niin ihan varmasti menee toleransseihin!

Pinaatti-parmesankanaa neljälle ja vähän tähdenlennoksikin

  • oliiviöljyä  paistamiseen
  • 750 g broilerin sisäfileitä
  • 2 suurta tomaattia (tai aurinkokuivattua tomaattia)
  • 2 kevätsipulia
  • 1,5 dl kanalientä
  • 1 dl kermaa
  • raastettua parmesania niin paljon kuin sielu sietää
  • suolaa ja pippuria (musta ja rose)
  • babypinaattia
  • basilikaa ja lehtipersiljaa
  • 500 g fusillipastaa
Silppusin sipulin ja leikkasin tomaatit suikaleiksi. Aurinkokuivattu tomaatti sopisi tähän paremmin, mutten muistanut ostaa sitä. Sen syvempi maku olisi ollut just sopiva juttu. Kuumensin äidin hyvää vokkipannua ja sillä lorauksen oliiviöljyä. Kuullotin sipulia ja tomaattisuikaleita hetkisen ja siirsin ne lautaselle odottamaan. Lisäsin hieman öljyä ja pintapaistoin kahdessa erässä broileripalat, maustoin ne suolalla ja pippurilla. Palautin sipulit ja tomaatit pannulle broileripalojen seuraksi ja kaadoin mukaan kuumaa kanalientä. Annoin kiehua reippaasti noin 5 minuuttia. Samaan aikaan kiehautin ison kattilallisen reilusti suolattua vettä. 

Keitin pastaa pakkauksen ohjeen mukaan 8 minuuttia ja pastan kypsyessä lisäsin vokkiin ison lorauksen kermaa, raastettua parmesania, pinaattia ja yrtit. Maistelin ja lisäsin pippuria. Kastike sai kiehua aika reippaasti niin, että se sakeni sopivasti ja kun pasta oli kypsää, kaadoin sen ensin lävikköön ja siitä vokkipannulle kastikkeen päälle. Sekoittelin ja nostin pöytään. Lisänä oli mozzarellaa appelsiinin ja mansikoiden kanssa. 



Giro d'Italian 17. etappi oli taas vuoristoinen ja rankka, mutta näytti, ettei vesisade kiusannut. Yksinään maaliin saapui ensimmäisenä ranskalainen Nans Peters ja toiseksi tuli kisan kauneimman hymyn mies, Esteban Chaves. Kokonaiskilpailun kärkiajajana jatkaa Richard Carapaz ja toisena on Vincenzo Nibali. Ai, että minua korpeaa tuo Eurosportin vieraileva kommentoija, taas oli kisassa mukana Karapatsia ja Roklitsia. Ottaisi nyt mallia Peteristä. Huominen etappi on ikäänkuin kääänteisvuoristoinen, alussa on nousua, sitten on pitkästi laskua ja loppukolmannes tasamaata. 


tiistai 28. toukokuuta 2019

Zucchini on italiaa


Kesäkurpitsa on lempivihannekseni tähän aikaan vuodesta. Se on niin monikäyttöinen, se tuoksuu ihanalta paistettuna ja sen taipuu vaikka mihin. Tänään meillä olivat Italia-aiheisena ruokana lettuset, joiden pääosassa olivat zucchinit ja parmesan. Mikäpä sen italialaisempaa? Otin ohjeen idean täältä ja soveltelin sitä mielin määrin. 

Zucchini-lettuset neljälle

  • 2 pienehköä kesäkurpitsaa
  • 50 g palanen parmesania raastettuna
  • pari muuta pientä palaa juustoja raastettuna
  • 3 pientä kananmunaa
  • suolaa ja pippuria
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • tuoreita yrttejä, meillä basilikaa, lehtipersiljaa ja timjamia
  • voita paistamiseen
Raastoin kesäkurpitsat karkeaksi raasteeksi, samoin juustot. Juustoja tuli kaikkiaan pari desiä. Sekoitin raasteet keskenään ja niihin kananmunat, yrtit, vehnäjauhot, leivinjauheen ja hieman suolaa ja pippuria. Sekoitin tasaiseksi ja paistoin voissa pienen koepalan. Suolaa ja pippuria piti lisätä hieman. Kun oli aika valmistella ruoka, kuumensin nelikoloisen lettupannun ja sillä pienet nokareet voita. Sisustin kunkin kolosen noin ruokalusikallisella lettutaikinaa, jota taputtelin tasaiseksi lusikan pohjalla.  Paistoin letut kypsiksi molemmin puolin ja pidin ne lämpiminä metallilautasella folion olla. Olivat tosi hyviä uunissa valmistetun kuhan, perunoiden ja salaatin kanssa. 


Giro d'Italian 16. etappi oli kunnollinen vuorietappi, lisämausteena oli kunnon vesisadetta. Kaksi ajajaa pysyi karussa loppuun asti ja heistä ensimmäisenä maaliviivan ylitti Trek Segafredon Giulio Ciccone ja toiseksi tuli Jan Hirt. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Richard Carapaz.

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Italialaistyyliset juustopuustit

Päivän ruokahaastepanostuksena meillä oli italialaisiksi tituleerattuja juustopuusteja. Otin ohjeen täältä. Aivan samoja juustoja minulla ei ollut, mutta ei se niin nokonuukaa. Mitat ovat sinnepäin konvertoituja. 

Juustopuustit

  • 2,5 dl lämmintä maitoa
  • 25 g tuoretta hiivaa
  • 1 tl suolaa
  • 2 rkl hunajaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • noin 8 dl vehnäjauhoja
  • 1 kananmuna
  • noin 4-5 dl juustoraastetta (meillä parmesania, manchegoa ja jotain italialaista juustoa, jonka nimeä en muista)
  • tuoretta basilikaa ja timjamia
  • vihreää pestoa (koska sitä oli vähän jäljellä eilisestä pastaruoasta)
Lämmitin maitoa hieman ja kaadoin sen kulhoon, lisäsin mukaan hiivan, jonka liottelin maitoon vispilällä. Aloin lisätä muut aineet mukaan, öljy, hunaja, suola, kananmuna ja lopuksi jauhot vähitellen. Vaivasin muutamia minuutteja. Peittelin taikinan leivinliinalla tunniksi kohoamaan. Sillä välin raastoin juustot.

Kun taikina oli kohonnut, kumosin sen jauhotetulle leivinlaudalle. Kaulitsin taikinan suunnikkaan muotoiseksi ja levitin peston tasaisesti taikinalevylle. Ripottelin päälle juustoraasteet ja tuoreita yrttejä. Kieritin taikinalevyn rullaksi leveämmältä sivulta ja leikkasin pötkön noin 3-4 sentin paloihin.



Nostin palat leivinpaperille leikkuupinta alaspäin ja kohotin taas noin puoli tuntia. Paistoin puusteja 180 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Maistuivat makoisilta vihannessosekeiton kaverina.


Giro d'Italian 15. etappi oli 232 km mittainen ja sen alussa oli 160 km tasaista ja lopussa riittävästi nousuja ja laskuja. Etappi päättyi Comon kaupunkiin, samannimisen järven rannalle. Voittajaksi selviytyi kahden hengen hatkasta italialainen Dario Cataldo ja yhteiskilpailun johdossa jatkaa Richard Carapaz. Huomenna on vuorossa Giron toinen lepopäivä ja kisa jatkuu tiistaina vuorietapilla.