lauantai 12. lokakuuta 2019

Italialainen luumukakku Kuolleitten lehtien ajon päivänä

Ammattipyöräilyn kausi alkaa olla lopuillaan. Yksi vuoden suurklassikoista ajettiin tänään, Lombardian ajo, jota kutsutaan myös Kuolleitten lehtien ajoksi. Minulla oli mukavan sattuvasti vapaata ja halusin tehdä jotain italialaista lautasillemme. Pääruokana oli lohta, mutten löytänyt mitään kivaa italialaista ohjetta lohelle, sellaista mitä en olisi jo kokeillut. 

Tein sen sijaan Hanna G:n pintapaistettua lohta wasabimajoneesin, paahdettujen seesaminsiementen, siianmädin ja sushiriisin kanssa. Tosin lohen leikkaaminen ei mennyt ihan niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Yritän vakuutella itseäni, että se johtui siitä, ettei lohipala ollut niin optimaalinen osa filettä, mutta toisaalta saatan kyllä myöntää senkin, etten vaan osannut niin hyvin nyt.


Jälkiruokakakun ohjeen otin Little Big H-blogista, johon en ollut koskaan aikaisemmin osunut, mutta tämä ohje oli aivan timanttia! Kokeilkaa, jos haluatte just passelin kostean, mutta kypsän kakun täynnä luumujen makua.

Italialainen luumukakku + hieman konjakkia

  • 4 suurta tummakuorista luumua
  • 3 kananmunaa
  • 150 g sokeria
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • 3 rkl konjakkia (oma lisäykseni)
  • 250 g vehnäjauhoja + hieman vuoan jauhottamiseen
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 150 g sulatettua voita + hieman vuoan voiteluun 
  • 1,25 dl maitoa
Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin ja jauhotin 24 senttisen irtopohjavuoan. Itse asiassa laitoin pohjalle leivinpaperia ja voitelu-jauhotin vain reunat. Leikkasin luumut lohkoihin, noin 8-10 lohkoon/luumu.

Vatkasin kananmunat, sokerin ja vaniljatahnan vaaleaksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, leivinjauheen, konjakin, sulatetun voin ja maidon. Sekoitin taikinan tasaiseksi, välttäen liiallista vatkaamista, ettei taikina sitkistysi. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja sommittelin luumulohkot taikinan pinnalle. Paistoin kakkua 50 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä cocktail-tikulla ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku kypsä. Annoin kerrankin kakun jäähtyä ainakin viisi minuuttia, ennen kuin aloin sörkkiä sitä. Irrotin vuoan reunuksen ja siirsin kakun papereineen päivineen lautaselle. 

Tein kakulle kaveriksi vaniljakastiketta, sillä taloudessa ei ollut yhtään jäätelöä, joka myös olisi sopinut hyvin luumukakulle. Oikaisin hieman ohjeen kanssa, mutta hyvin se meni. Ohjeella tuli noin 3,5 dl kastiketta.

Vaniljakastike

  • 2 kananmunan keltuaista
  • 50 g sokeria
  • 3,3 dl kuohukermaa (koska Valion purkissa on sen verran)
  • 2 tl vaniljatahnaa
Erotin keltuaiset valkuaisista ja laitoin keltuaiset kulhoon. Kaadoin mukaan sokerin ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Kuumensin kattilassa kerman ja vaniljatahnan melkein kiehuvaksi. Kaadoin kuuman kerman parissa lorauksessa keltuaisseokseen ja vispilöin tasaiseksi. Aiemmin olen pessyt kattilan välillä, tällä kertaa jätin sen väliin. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan ja kuumensin sen uudelleen niin, että kastike sakeni. Kaadoin kastikkeen lasipulloon ja laitoin sen jäähtymään. Muutaman tunnin vaniljakastike oli mukavasti jähmettynyt ja kun oli aika syödä jälkiruoka, sekoitin puutikulla kastikkeen juoksevaksi. Oikein maukasta, niin kakku kuin kastikekin.


Kuolleitten lehtien ajon voitti muuten Bauke Mollema ja toiseksi tuli Alejandro Valverde. Tähän oli kiva päättää ammattipyöräilyn kauden seuraaminen ja jäädä miettimään sitä, miten jatkan ja jatkanko tätä aihepiiriä CampaSimpukassa. 

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Pitkän aikomisen tuloksena pinaattilettuja


Eilen meillä oli lasagnea, johon piti tulla pinaattia. Kun olin koonnut kaksi vuokaa valmiiksi uuniin, huomasin, että valmiiksi avaamani pussi tuoretta pinaattia oli yhä pöydällä. Miten voi olla niin huono muisti? Niinpä minun piti tänään käyttää pinaatit pois ennen kuin ne menisivät pilalle. Kesällä tein elämäni ensimmäiset nokkosletut, jotka olivat todella hyviä. Jos olin pitkään aikonut tehdä nokkoslettuja, en sen ripeämpi ollut pinaattilettujenkaan kanssa, aioin noin 25 vuotta. Käytin suunnilleen samaa reseptiä, muuten mutta lisäsin kolmannen kananmunan, sillä kananmunani olivat oikein pieniä. Tästä ohjeesta tuli 8 tavallisen paistinpannun kokoista lettua.

Pinaattiletut

  • 5 dl maitoa
  • pussillinen babypinaattia (70 g pussissa)
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • 3 kananmunaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 25 g voita sulatettuna
  • lisää voita paistamiseen
Laita pinaatinlehdet kannuun ja kaada päälle noin puolet maidosta. Hienonna sauvasekoittimella pinaatit maitoon vihreäksi velliksi. Lisää mukaan loput maidot, suola ja sokeri, kananmunat ja jauhot. Sekoita tasaiseksi ja lopuksi lisää vielä sulatettu voi. Jätä taikina turpoamaan ainakin puoleksi tunniksi, mielellään pidemmäksikin aikaan. Paista letut voissa. 


Minä tein lisäksi lettujen lisäkkeiksi tomaattien ja chorizon sekamelskaa. Puotin pieniä tomaatteja, jotka ovat olleet kypsymässä omenoiden kanssa sisällä korissa, sillä ne eivät ehtineet kypsyä kasvihuoneessa. Leikkasin pätkän chorizoa paloiksi ja laitoin ne lettujen paistamisesta kuumalle pannulle käristymään. Hetken päästä lisäsin pannulle pieniä tomaatteja ja sekoittelin. Lusikoin lettujen päälle ranskan kermaa ja kumosin paistuneet tomaatit ja chorizopalat päälle. Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunat Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne kerään kaikki vähänkään aihetta sivuavat postauksemme. 

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

#somenapiirakka


Tein viime syksynä Satu Koiviston Gastronaatti II-kirjasta omenapiirakkaa, tosin päärynöistä. Tänä vuonna noudatin ohjetta oikein tarkasti ja nythän sillä onkin jo uusi nimikin, se on #somenapiirakka. 

Satu Koiviston #somenapiirakka

  • 200 g pehmeää voita
  • 2,5 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl mantelijauhetta
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1 tl kardemummaa
  • 6 pientä omenaa
  • 2 rkl sokeria ja 1 tl kanelia piirakan päälle
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori omenat ja leikkaa lohkoiksi. Laita vuokaan leivinpaperi, tai voitele ja jauhota vuoka. Käytin sellaista pitkulaista vuokaa, jossa tavallisesti teen vaikka 4 hengen makaronilaatikon. Ei kauhean iso, muttei kovin pienikään. 

Vatkaa sokeri ja pehmeä voi vaahdoksi ja lisää kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne voi-sokeri-munaseokseen parissa kolmessa erässä. Vältä vatkaamasta kovin pitkään, ettei taikina sitkisty. 

Levitä taikina vuokaan ja asettele omenalohkot taikinan päälle. Ripota pinnalle kanelia ja sokeria. Meillä sanottiin aina, että kamelia ja sokeria, kun äiti teki korvapuusteja. Se jaksoi joka kerta naurattaa. Samoin kuin se, että kummitustäti tuli kylään. 

Paista piirakkaa noin 30-40 minuuttia, jätä mieluummin juuri ja juuri kypsäksi kuin kuivemman puoleiseksi. Seuraksi sopii vaniljakastike tai jäätelö, tai vain lusikka, jos muita tilpehöörejä ei satu olemaan. Ihanan karamellisoituneet reunat!

torstai 19. syyskuuta 2019

YYA-keitto


Ystävyys, yhteistyö ja avunanto ovat ihan hyviä ajatuksia, kun halutaan saada aikaan hyvä lopputulos. Ehkei se toiminut menneinä vuosikymmeninä parhaiten, mutta eilen se toimi CampaKeittiössä oikein hyvin.

Antti osti tässä eräänä päivänä pienen ja sievän kurpitsan. Hän esitti minulle ajatuksen, että voisimme syödä sen lähipäivänä. Ihan hyvä ajatus. Minulla on ollut kiireinen työviikko, joka päivä  on pitänyt ilmiintyä konttorille ja katsella mitä ikkunoiden takana tapahtuu. Jätin hänelle täydelliset neuvot kurpitsan valmisteluun, jotta minun olisi helppo töistä päästyäni loihtia siitä hyvä alkuruoka. Ohjeeni alkoivat näin: 1. ota kuva kurpitsasta. Sen jälkeen pyysin häntä paahtamaan kasviksen odottamaan viimeistelyä. Näin tapahtui.

YYA-kurpitsakeitto kahdelle

  • 1 pieni myskikurpitsa
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
  • timjamia
  • 2 dl vettä
  • 1 dl kermaa
Ota kuva kurpitsasta. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsa pitkittäin kahtia ja kaavi pois siemenet. Sipaise leikkuupintaan oliiviöljyä ja ripottele suolaa ja pippuria. Valitse mieleinen yrtti ja aseta sitä kurpitsan leikkuunpinnalle. Paista puolikkaita noin 45 minuuttia, tai kunnes ne ovat sopivan paahtuneita. Paahtuminen on avainsana tällä kertaa. 

Kun kurpitsanpuolikkaat ovat sopivan pehmeiksi paahtuneita, kaavi pehmeä keskusta lusikalla kattilaan. Kaada mukaan vettä sen verran, että pehmeä kurpitsamassa peittyy. Kiehauta ja soseuta sauvasekoittimella. Tavoitteena on sileä maukas kurpitsasose, johon kaadetaan sopivasti kermaa.  Keitto sekoitetaan tasaiseksi, kuumennetaaan ja maku tarkistetaan. Annostele keitto kuppeihin, lurauta hieman oliiviöljyä pinnalle, se oli siinä.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Ehkä viimeinen vueltapaella


Olen tehnyt melkein jokaisena blogivuonna paellaa ja aivan ensimmäinen paellani koskaan valmistui vuonna 2011, se on yksi blogin luetuimmista postauksista. Tänä vuonna emme tehneet suurta perhepaellaa, kuten yleensä, vaan pienen matkapaellan, sillä meillä oli todella vähän paellariisiä jäljellä, eikä sen ostaminen ollut mikään helppo homma. Kyllähän minulle on sanottu, että puuroriisi sopii niin paellaan, risottoon kuin sushiinkin, mutta tässä asiassa olen hienohelma ja haluan tehdä näitä ruokia varmasti oikeanlaisesta riisistä. 

Ei minulla ollut pientä paellapannuakaan, mutta arvelin, että melko hyvin patinoitunut de Buyerin paistinpannuni kävisi paellan tekemiseen tarpeeksi hyvin. Katsoimme etukäteen säätiedotuksia sillä silmällä, että meille osuisi pienen kotimaisen campareissun aikana aurinkoinen sää, sillä paella oli tarkoitus tehdä ulkona retkikeittimellä. Sellaiseksi päiväksi valikoitui sitten viime tiistai, jolloin olimme Rastilassa Itä-Helsingissä. Kotoa otimme mukaan riisipussin, paistinpannun, sahramia, Paellero-paellamaustetta (sitä, jonka nimen mielelläni luen Palleroksi) ja purkin hyvälaatuista kalalientä, jota minulla oli tapana ostaa Annan kaupasta. Mistähän sitä nyt saisi ostettua, kun Annan kauppaa ei enää ole?

Kahden hengen matkapaella retkikeittimellä

  • 1 litra lientä, jossa oli noin puolet vahvaa kalalientä ja puolet vettä
  • oliiviöljyä
  • 3 pientä punasipulia
  • 10 cm pätkä oikein voimakasta chorizoa
  • puolikkaat keltaista ja punaista suippopaprikaa
  • noin 1 dl paellariisiä (noin 1,5 dl olisi ollut parempi, mutta yhtään enempää ei ollut)
  • suolaa ja pippuria
  • 1 tl Paellero-paellamaustetta (mitä lie punaista jauhetta, yleistä Espanjalaisissa kaupoissa)
  • sahramia
  • 6 suurta tiikerirapua
  • 4 kampasimpukkaa
  • osa Lidlistä ostetusta merenelävä-pakastepakkauksesta, siinä oli mustekalasilppua, pieniä simpukoita ja katkiksia, otin vain vähän siitä
  • noin kourallinen pakasteherneitä
  • sitruunalohkoja
Aloitin pilkkomishommilla, leikkasin paprikat, sipulit ja chorizon viipaleiksi ja suikaleiksi. Kuumensin liemen ja otin valmiiksi myös vettä kannuun, jos liemi ei olisi riittänyt. Antti viritti minulle Campingazin retkigrillin sellaiseen moodiin, että sitä saattoi käyttää paistinpannun kanssa. Olipa de Buyerin pannun pohja liukas grillin ritilällä, oli melkein pidettävä pannun kahvasta koko ajan kiinni, ettei pannu olisi luiskahtanut maahan. Tuuli melkoisesti, joten tuulisuojaakin piti viritellä grillin ympärille. 

Ensin paistoin oliiviöljyssä chorizonpaloja, sipuleita ja paprikoita noin kymmenisen minuuttia. Kaavin ne foliovuokaan ja Antti peitteli vuoan folioarkilla. Hänellä oli välillä melkoisen kiire tuoda minulle aineksia ja viedä toisia pois, sillä en voinut juuri päästää pannun kahvasta irti. Paistoin myös kampasimpukoita hetkisen kummaltakin puolelta, sillä halusin niihin hieman paistopintaa, tässä kohtaa ei meinannut pannun kuumuus riittää kovan tuulen vuoksi. 



Lisäsin pannulle oliiviöljyä ja kaadoin jokaikisen riisinjyvän pussista pannulle kuullottumaan. Varoin polttamasta riisiä, sillä särkymävaraa ei ollut.  Ripottelin pannulle mausteseosta ja vähän sahramia. Aloin lisätä lientä kauhallinen kerrallaan riisiin. Odotin aina, että liemi ehti imeytyä riisiin. Lientä meni kaikkiaan melkein litra, vaihdoin jossain vaiheessa liemen veteen, sillä pelkäsin ruoan tulevan liian suolaiseksi. Kaikkiaan meni noin 40 minuuttia, että riisi oli sopivan kypsää sekä reunoilla että keskellä. Crustia alkoi muodostua reunoilta keskustaa kohti. 


Kun riisi oli sopivan kypsää, lisäsin pannulle ensin sulatetut tiikeriravut ja kun ne olivat kypsyneet, lisäsin mukaan muut merenelävät, chorizot, sipulit ja paprikat ja ihan lopuksi kourallisen pakasteherneitä, jotka olivat sulaneet kupissa riisin kypsymisen ajan. Puristin puolikkaan sitruunan mehun ja toisen puolen sitruunasta lohkoina. Kiersin myllystä pippuria ja ihan vähän suolaa, sitä oli muutenkin tarpeeksi mausteseoksen ja liemen muodossa. 

Painava hiiliteräspannu piti lämpöä hyvin, söimme paellan ulkona ja ruoka pysyi hyvin lämpimänä pannulla kovasta tuulesta huolimatta. Paella oli oikein hyvää, riisi riitti sittenkin ihan hyvin. Söimme kyllä kaiken viimeistä riisiä myöten. Oli hyvä, etten laittanut kaikkea sitä mereneläväsilppua, vaan tyydyin muutamaan suupalan kokoiseen rapuun ja simpukkaan.


Tämän onnistuneen matkapaellan myötä CampaKeittiön yhdeksäs espanjalainen ruokahaaste tulee päätökseensä. Tulevien kuukausien aikana mietin vieläkö jatkan ruokahaasteita ammattipyöräilyn seuraamiseen yhdistettynä. Ensi kerta olisi jo kymmenes ja sitä seuraava vuosi olisi blogin 10-vuotisjuhlavuosi. Saa nähdä, miltä ensi keväänä tuntuu, kun Giro d'Italia alkaa toukokuussa. 


La Vueltan viimeinen, seremoniallinen etappi ajettiin Madridissa illansuussa. Kokonaiskilpailun tilannetta ei enää hämmennetty tällä etapilla, voittajaksi oli jo sinetöitynyt Primoz Proglic, toiseksi tuli Alejandro Valverde ja kolmanneksi kisan kuopus ja supertähdeksi noussut 20-vuotias Tadej Pogacar. Minun lempisuosikkini, Nairo Quintana jäi neljännelle sijalle. Toivon, että hänen seuraava kautensa uudessa tallissa olisi vielä uuden menestyksen alku. Tällaiset seremonialliset päätösetapit ovat useimmiten kirimiesten juhlaa ja tällä kertaa voittajaksi ajoi Fabio Jakobsen. 


lauantai 14. syyskuuta 2019

Loppurutistuksen ensimmäinen osa

La Vueltan seuraaminen on jäänyt melko vähälle, sillä olemme olleet tämän viikon pienellä CampaAdria-reissulla eikä ole ollut joka päivä aikaa sen enempää katsoa pyöräilyä kuin tehdä espanjalaista ruokaakaan. Yksi hyvä ruoka meillä oli viikon varrella, matkapaella, sen postaan huomenna La Vueltan päätöspäivänä. Tänään tein meille pikaisen espanjalaishenkisen päivällisen kotiinpaluuhommien lomassa. Siihen tuli pimentonilla maustettuja perunoita (patatas bravas) ja chorizon kanssa kypsennettyä kanaa. Aioliakin oli, mutta sen olivat tehneet Lidlin äidit. 

Espanjalaisvivahteinen pikapäivällinen

  • pätkä choriozoa, noin 12  puolen sentin viipaletta
  • 5 perunaa 
  • 10 pientä broilerin rintafileen palaa
  • suolaa ja pippuria
  • korianteria ja persiljaa
  • oliiviöljyä
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • pimentonia
  • chilihiutaleita
  • kirsikkatomaatteja
  • aiolia
Höyrytin perunat kokonaisina melkein kypsiksi ja jätin ne jäähtymään. Sekoitin puolikkaan sitruunan mehusta, lorauksesta oliiviöljyä, chilihiutaleista, pimentonista, suolasta ja pippurista marinadin, johon nostin broilerinpalat pikaisesti ottamaan makua marinadista. Leikkasin chorizon vinoiksi viipaleiksi ja perunat myös neljää viiteen viipaleeseen kunkin. Laitoin yhdelle pannulle lorauksen oliiviöljyä ja perunat sille paistumaan. Toiselle pannulle kippasin chorizoviipaleet ja laitoin pannun kuumenemaan. Makkarapalat päästivät itsestään mausteista rasvaa niin paljon, ettei pannulle tarvinnut lisätä öljyä. Paistoin chorizoviipaleita kevyesti molemmin puolin ja nostin ne peltilautaselle, jonka peitin foliolla. Nostin samalle pannulle broileripalat paistumaan, uutta öljyä ei tarvittu, chorizoinen rasva riitti. Paistoin palat kevyesti kummaltakin puolelta ja nostin sitten chorizot takaisin pannulle. Koko setti sai paistua ja kypsyä muutaman minuutin. Perunoita maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla ja kun perunaviipaleet olivat paahtuneet kunnolla kokosin koko homman laakealle vadille.

Vadin keskelle tuli kupponen aiolia, jonka päälle ripotin pimentonia ja korianteria. Kupin ympärille asettelin broileripalat, perunat, chorizot ja puolikkaita kirsikkatomaatteja. Ripotin loput persiljat ja korianterit koko annoksen päälle. Kivaa pikaruokaa ennen kuin on aikaa syventyä La Vuelta toiseksi viimeiseen etappiin. 


Harpoimme etapin tallennetta eteenpäin muutamilla harppauksilla ja lopun katsoimme siitä vaiheesta, kun ammattipyöräilyn uusi kirkas tähti, Tadej Pogacar lähti yksin kärkeen ja voitti kolmannen etapin tässä kisassa, varmisti nuorten kilpailun voiton ja nousi kokonaiskilpailussa kolmannelle sijalle johtavan Primoz Roglicin ja toisena olevan Alejandro Valverden jälkeen. Nairo putosi palkintokolmikosta neljänneksi. Huomenna on seremoniallinen päätösetappi, jossa vain kirimiehet kilpailevat etappivoitosta. 

torstai 12. syyskuuta 2019

Tomaattista lohta ja pastaa

Olemme olleet viettämässä ensimmäisen CampaAdria-kautemme päättäjäisiä kiertelemällä hieman eteläistä Suomea. Sen huomaa jo hyvin, että Suomi on suljettu, nähtävyydet ja leirialueet ovat enää  rajallisesti auki. Muutamia paikkoja sentään olemme päässeet näkemään ja kokemaan. Ruoanlaitto on ollut melko viitteellistä, yhden hyvän aterian olemme tehneet, sen säästän aitoespanjalaisena sunnuntaille, jolloin La Vuelta päättyy. 

Tänään meillä oli ateria, jonka alkuidea on peräisin espanjalaisesta ruokablogista, mutta pääraaka-aine vaihtui ja muutenkin jouduin soveltamaan vaikka minkä verran. Alunperin raaka-aineena käytettiin turskaa, jota olemme ostaneet viimeaikoina Lidlistä pieninä annospaloina. Olin jo tekemässä kyseistä ruokaa viime viikolla, muttei turskaa ollut saatavilla. Tänäänkään sitä ei ollut Hangon Lidlissä, joten vaihdoin kalan lennosta loheksi. Minulla ei siinä vaiheessa ollut nettiäkään saatavilla, joten lisäkkeenkin kanssa menin pelkän muistikuvan mukaan. Emme halunneet paistaa kalaa sisällä autossa käryjen vuoksi ja ulkona tuuli liikaa, joten Campingaz ei tullut kysymykseen ja menimme leirialueen keittiöön keittämään ja paistamaan. Pasta tässä on aivan oma lisäykseni, ei olisi ollut mitenkään välttämätön, mutta olimme olevinamme jokseenkin nälkäisiä.

Lohta, tomaattia, sipulia ja pastaa

  • 300 g ruodotonta lohta
  • 1 rkl voita
  • 1 sipuli
  • 15-20 kirsikkatomaattia
  • 1 rkl voita
  • 1 dl punaviiniä
  • 200 g tuorepastaa
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta korianteria
Aloitin koko homman auton keittiössä kiehattamalla pastankeittoveden (arvelin sen nopeuttavan prosessia siinä vaiheessa, kun palaisimme keittiökeikalta) leikkaamalla sipulin ohuiksi suikaleiksi ja tomaatit kuutioiksi. Poistin lohesta nahkan ja leikkasin palan kahteen samankokoiseen annospalaan. Ripotin niille suolaa ja pippuria. 

Keräsimme sitten mukaamme kaksi paistinpannua, esikäsitellyt sipulit, tomaatit, lohipalat, punaviinin pikkurasiassa, voin ja mausteet. Mukana oli myös muutama käsipyyhe, paistinlasta ja foliota. Tämä oli yksi huonoimmin varusteltuja leirialuekeittiöitä, joissa olemme viime aikoina olleet. Yksi vaivainen liesi ja sen lisäksi hupsusti asennettu uuni ja erittäin omituinen pöytäuuni. Siihen en halunnut koskeakaan. Odotimme vuoroamme ja puhuimme "leirintäaluetta" toisten kokkaajien kanssa, siis sitä miten täällä on sitä tätä ja miten olisi parempi jne.

Kun tuli meidän vuoromme kokkailla, aloitin laittamalla ihan minikokoiselle pannulle nokareen voita ja sipuliviipaleet. Levy oli vielä kuuma edellisten kokkaajien jäljiltä, joten ennen pitkää sipulit alkoivat kypsyä ja jopa karamellisoitua, mikä oli tavoitteenikin. Toiselle, vähän isommalle pannulle laitoin tomaattikuutiot kypsymään voinokareen kanssa, levy ei meinannut kuumeta sitten kiroamallakaan, joten kun sipuli oli viimein kypsynyt tarpeeksi, vaihdoin tomaattipannun toiselle levylle ja peittelimme minipannun sipuleineen foliolla. Kun tomaatit olivat hetken kypsyneet, lisäsin mukaan punaviinin, sekä hieman suolaa, pippuria ja korianteria. Koitin tuijottaa pannua vihaisesti, jotta kypsyminen nopeutuisi, mutta ei se nopeutunut. Lopulta tomaattinen kastike kuitenkin sitten kypsyi ja keittyi kokoon sopivasti ja kumosin sen keittiöstä lainaamaani pikkukattilaan, jonka Antti ystävällisesti tiskasi perusteellisesti, jotta kelpuutin sen käyttöömme hetkeksi. Sekin pikkukattila peiteltiin foliolla. 

Tässä vaiheessa Antti lähti autolle jo valmiiden osioiden kanssa, hän otti sipulit, tomaattikastikkeen, mausteet ja voin mukaansa, minulle jäi kala ja yksi pannu. Paistoin voissa lohipalaset molemmilta puolilta kevyesti, en tahtonut tehdä niistä kuivia, eikä se olisi sillä liedellä varmaan saman päivän iltana onnistunutkaan. Siivosin jälkemme ja tietääkseni sain lieden levytkin sammutettua. Peittelin kalapannun foliolla ja kipitin äkkiä autolle noin sadan metrin matkan. Toivoin, että aterian osat olisivat lämpimiä siinä vaiheessa, kun saisin ne lautaselle. 


Autolla Antti oli laittanut pastaveden uudelleen kiehumaan ja nostanut tomaattikastikkeen ja sipulit omissa astioissaan kaasulieden pienille polttimoille lämpenemään uudelleen. Pasta kypsyi kolmessa minuutissa, sipuli ja tomaatti kuumenivat uudelleen ja lohi pysyi kuin pysyikin lämpimänä folion alla. Asettelin annokseen pohjalle ensin pastaa, sitten tomaattia, lohiviipaleen ja päälle karamellisoitunutta sipulia. Myllystä hieman pippuria ja matkayrttiöstä lisää korianteria. Lohi oli juuri sopivan kypsää ja tomaatti aromaattista. 



La Vueltassa on ollut todella mielenkiintoisia etappeja. Olemme onnistuneet katsomaan niitä tietokoneelta Eurosport Playerin kautta. Etenkin eilen oli todella jännittävä etappi, kun Nairo Quintana pääsi muilta kärkimiehiltä karkuun ja hän nousi takaisin toiselle sijalle kokonaiskilpailussa. Tänään tilanne taas muuttui, Primoz Roglic on kyllä pitänyt kärkipaikan koko ajan itsellään, mutta Nairo Quintana ja Alejandro Valverde ovat vaihtaneet paikkaa keskenään. Tänään taas Valverde on toisena ja Nairo kolmantena. Enää on jäljellä kolme etappia, sunnuntaina tämäkin grand tour päättyy ja minulla on mietinnässä jäädä tämä viimeiseksi CampaSimpukan ruokahaasteeksi ammattipyöräilyyn liittyen. 

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Perhepäivällinen


Vaikkei La Vuelta vielä tänään päättynytkään, meillä oli churropäivä.  Varsinaisena ruokana meillä oli suuri salaatti vadilla, jolle keräsin kaikenlaista herkkua. Samantapaista meillä oli viime vuonnakin, mikäli kuvia on uskominen. 

Jättimäinen salaatti viidelle

  • erilaisia salaatinlehtiä suuri kulhollinen
  • yhden sitruunan mehu ja kuori raastettuna
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • tilliä
  • 3 avomaan kurkkua
  • pieniä tomaatteja noin 15-20 kpl
  • 3 avokadoa
  • 1/4 vesimelonia
  • 5 retiisiä ohuina  viipaleina
  • 4 kananmunaa
  • suuri savustettu lohifile
Keitä kananmunat ja viilennä ne. Kerää salaattien lehdet kulhoon ja sekoita kastike (sitruunamehu, sitruunankuori, oliiviöljy, suola, pippuri ja tilli). Kaada kastike salaatinlehtien päälle ja sekoittele se salaattiin tasaisesti. Levittele salaatit laakealle vadille. 

Kuori avomaan kurkut ja leikkaa ne viipaleiksi, samoin tomaatit puolikkaiksi. Viipaloi retiisit mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Halkaise avokadot ja toivo parasta. Minulla oli tänään hyvä avokadopäivä, kaikki kolme olivat täydellisiä. Leikkaa kuoresta kuopaistut puolikkaat viipaleiksi. Samoin leikkaa meloni kolmion muotoisiksi paloiksi ja irrottele lohi isohkoina paloina nahkastaan. Kuori keitetyt kananmunat ja leikkaa ne munaleikkurilla lohkoihin.

Somista tarjoiluvadin reunat melonipaloilla ja kokoa muut ainekset omina kekoinaan vadille, lohi keskelle ja muut ainekset ympärille. Koristele tillin hipuilla. Lisänä meillä oli paistettuja perunoita ja kotimaista maissia muutamiin paloihin pätkäistynä. 




Jälkiruokana olivat vuotuiset churrot. Tänä vuonna en etsinyt mitään erityistä uutta taikinaan, vaan menin perusohjeellani. Sen laitan heti muistiin, ettei kannata käyttää sitä isoa tyllaa, jonka nyt valitsin, se ei soveltunut tähän hommaan parhaiten. Pursotinpussitkaan eivät olleet yhtä hyviä kuin jo loppuneet takanat isot pussit, pitää etsiä parempia.

Churrot viidelle

Taikina

  • 1 appelsiinin mehu + kuori raastettuna + vettä niin paljon, että nestettä on 2,5 dl
  • 100 g laktoositonta voita
  • ripaus suolaa
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 3 kananmunaa

Lisäksi

  • 1 l rypsiöljyä paistamiseen
  • sokerin ja kanelin sekoitusta

Kastikkeet + muut

  • 2 levyä Brunbergin laktoositonta vaaleaa suklaata
  • 1 rkl appelsiinin makuista konjakkia
  • purkki valmista valkosuklaakastiketta
  • vadelmia
  • mansikoita
Raasta appelsiininkuori kattilaan ja purista appelsiinin mehu mitta-astiaan. Lisää vettä sen verran, että nestettä on yhteensä 2.5 dl. Kaada neste kattilaan ja lisää sinne voi, suolaripaus ja vaniljatahna. Kuumenna seos kiehuvaksi ja nosta kattila liedeltä. Lisää mukaan vehnäjauhot ja sekoita nuolijalla kiinteäksi palloksi. Anna pallon hieman jäähtyä. Noin 5-10 minuutin kuluttua lisää kananmunat taikinaan yksi kerrallaan rivakasti nuolijalla sekoittaen. Kun taikina on tasaista, kaavi se tukevaan pursotinpussiin, johon olet laittanut pussinsulkijan tyllan yläpuolelle. Tämä estää taikinaa valumasta tyllaan ennen aikojaan. Sulje pussin suu solmulla tai leveällä pussinsulkijalla. Minä suosin pussinsulkijaa, koska pussi on helppo kiertää sulkijan ympärille ja saada sisältö tarkkaan käytettyä. 

Taikina voi odotella useitakin tunteja jääkaapissa, mutta ota se huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista tai ainakin siksi aikaa, kun öljy kuumenee. Ennen kuin alat paistaa churroja, valmistele paistoasema. Laita yhdelle laakealle lautaselle talouspaperiarkkeja, tässä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen. Toiselle lautaselle laita sokerin ja kanelin seosta. Ota esille vielä kolmas astia, jonka voit peittää, siinä pidetään valmiit churrot pysymässä lämpiminä. 

Paistamiseen tarvitset paksupohjaisen kattilan tai padan, reikäkauhan, sakset ja lämpömittarin. Pidä lähellä astian kansi siltä varalta, että öljy syttyisi palamaan, mutta kunhan vahdit öljyn kuumuutta, ei rasvapalon vaara ole suuri. Jos teet paistohomman sisällä, pidä liesituuletin pois päältä tai aivan pienellä. Minä teen friteeraushommat aina sään salliessa ulkona grillin sivupolttimolla. Patakintaat on myös hyvä pitää lähettyvillä. Kuumenna öljy padassa tai kattilassa 170 asteeseen. 

Kun öljy on sopivan kuumaa, ota pursotinpussi vasempaan käteesi (mikäli olet oikeakätinen) ja ota pussinsulkija tyllan yläpuolelta pois. Ala pursottaa taikinaa lähellä öljyn pintaa ja kun sopiva pätkä on pusertunut esille, ota sakset oikeaan käteesi ja leikkaa taikina poikki. Apukokkikin voi olla kätevä olla, toinen puristaa taikinaa ja toinen leikkaa. Paista padan koosta riippuen 4-6 churroa kerrallaan. Churrot kypsyvät muutamassa minuutissa, kääntele niitä reikäkauhalla ja kun niiden väri on tasaisen kullanruskea, nosta ne talouspaperilla peitetylle lautaselle. Jätä hieman jäähtymään ja laita lisää churroja paistumaan. 

Kun uudet ovat padassa, kierittele jäähtymässä olevat kanelisokerissa ja nostele valmiit sokeroidut churrot vatiin, jonka voit peittää kannella tai foliolla. Paista näin koko taikina loppuun asti. Tästä taikinasta tuli tällä kertaa noin 25 churroa. Tyllani ei ollut tosiaan kaikkein paras valinta, churroista tuli aika paksuja.

Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää siihen hieman likööriä, konjakkia tai jotain muuta hyvää, mikäli haluat. Pelkkä sula suklaakin on hyvä kastike. Meillä oli myös kaapista löytynyt savipurkillinen valmista valkosuklaakastiketta, jonka kuumensin vesihauteessa purkkeineen päivineen ja sekoitin tasaiseksi. Sekin oli hyvää. 

Asettelin churrot keoksi vadille ja reunoille nostelin rasiallisen mansikoita ja vadelmia, kumpiakin löytyy vielä hyvinä kotimaisina. Kastoimme churroja ja marjoja suklaakastikkeissa ja hetken päästä vati oli tyhjä. Ensi vuonna uudestaan!



La Vueltassa oli eilen kirimiesten lempietappi, jonka ihan lopussa oli ikävä kolari, mutta voittaja siihenkin löydettiin, ykkösenä maaliin tuli Sam Bennett, kokonaiskilpailun terävin kärki pysyi samana. Tänään oli sitten vuorossa ankara vuoritaisto, jossa saatiin uusi hymyilevä voittaja, amerikkalainen Sepp Kuss. Ai että oli ilo nähdä hänen voittavan. Primoz Roglic vahvisti johtoaan ja toisena on tanakasti Alejandro Valverde. Nairo Quintanan ajo näytti aika lannistuneelta, hän on viidentenä viiden minuutin päässä kärjestä. Huomennakin on rankka vuorietappi ennen tiistaista lepopäivää.