lauantai 1. kesäkuuta 2019

Pinaatti-ricottafrittata

Pääruokana meillä oli tänään savustettuja ahvenia ja sen vierelle sommittelin Italia-teemaan sopivan frittatan, johon meni paketin viimeiset pinaatit ja tähdenlentoperunat aiemmista kokkailuista. 

Pinaatti-ricottafrittata

  • 3 keitettyä perunaa lohkoina
  • 1 suurenpuoleinen kevätsipuli
  • 10 kirsikkatomaattia (en laskenut)
  • voita paistamiseen ja vuoan voiteluun
  • pinaattia
  • ricottaa
  • 6 kananmunaa
  • suolaa ja pippuria
  • basilikaa
  • lehtipersiljaa
  • mozzarellaraastetta
Silppusin sipulin ja leikkasin tähdeperunat lohkoihin. Sulatin voita pannulla ja paistoin sipuleita ja perunapaloja muutaman minuutin. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. Lisäsin kirsikkatomaatit pannulle ja annoin niiden kuumentua noin viisi minuuttia. Rypistin arkin leivinpaperia (rypistetty paperi asettuu paremmin vuokaan) ja asetin sen 25x25 cm lasivuokaan. Voitelin paperin. 

Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. Kaadoin vuokaan paperin päälle pannulta perunat, sipulit ja tomaatit, sijoittelin ne tasaisesti vuoan pohjalle. Lisäsin mukaan pinaattilehtiä niin paljon kuin sovulla mahtui ja revin mukaan muutaman lehden basilikaa ja persiljaa. Kaadoin päälle kevyesti vatkatut kananmunat. Lopuksi ripottelin vielä hieman mozzarellaraastetta ja muutaman lusikallisen ricottaa sinne tänne, noin puoli purkillista. 


Kuumensin uunin 200 asteeseen ja paistoin italilaista munakasta, frittataa noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Edellisen kerran tein frittataa blogin ensimmäisenä vuonna, silloin meillä oli vielä teinejäkin kotona. Onhan siitä jo 8 vuotta. Olipa tuo perunainen pinaatti-ricottamunakas hyvää! Koko vuoallinen katosi savustettujen ahventen kaverina nopeasti.


Giron etappi oli jo toiseksi viimeinen, se oli täysiverinen vuorietappi, joka saatiin ajaa kuivissa olosuhteissa ja se oli kyllä hyvä, sillä matkalle osui rankkojen nousujen vastapainoksi karmeita pitkiä laskuja, joista ei mutkia puuttunut. Viimeiset kilometrit olivat hyvin jännittävät ja olin iloinen, että voittajaksi tuli Pello Bilbao, eikä Mikel Landa, jonka joukkuehenkisyyden tasoa olen epäillyt monet vuodet. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen ennen viimeistä etappia Richard Carapaz ja toisena on Vicenzo Nibali. Hän kasvatti eroa kolmantena olevaan Primoz Rogliciin, mikä on Vincenzolle hyvä juttu, sillä aika-ajossa on hyvä olla mahdollisimman paljon eroa Primoziin ja toinen sija olisi paremmin turvassa.

EDIT sunnuntaiaamuna: Primoz Roglic putosi eilen neljännelle sijalle ja hänen edelleen kiilasi ylempänä moittimani Mikel Landa.

Viimeisessä nousussa nähtiin ikävä välikohtaus, kun Miguel Angel Lopez kolaroi katsojan kanssa. Sitä ei oikein näkynyt, mikä katsojan osuus asiassa alunperin oli, mutta Miguel Angelilta paloi käpy ja hän huitaisi katsojalta lippiksen päästä ja muutenkin vähän hutki miestä. Ei pitäisi kyllä niin pahoin provosoitua ja luultavasti hän saakin organisaatiolta jonkunlaisen sanktion, sakon ehkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti