CampaReissu1/2025 viikko 8

Kahdeksas viikko alkoi helatorstaista, tämä on Ranskassa tärkeä juhla- ja lomaviikonloppu. 

Helatorstai 29.5.2025 päivä 50

Reissullamme on taas viiskymppiset, sehän sopii hyvin tähän ranskalaiseen bileviikonloppuun! Eilen vielä ihmettelimme respan ovessa ollutta #complet -lappua, vapaita paikkoja oli illalla varmaan parikymmentä.

Tänään tilanne on muuttunut. Tänne on tullut noin 100 teiniä, paljon perheitä ja sitten meitä varttuneempaa väkeä. Suurimmaksi osaksi ranskalaisia, muutama saksalainen ja alankohollantilainen ja me. Nyt on täyttä! Samoin naapurialueella.

Petankkipeliä olemme saaneet seurata, sitä on näköjään tuntemattomillakin tapana jäädä seuraamaan.

Nuorisolaiset ovat aloittaneet näin kuuden maissa bailaamisen, he ramppaavat uima-altaalla, mutta vain vähän aikaa, sillä vesi on ilmeisen viileää. Äitien autoilla, joiden perässä on punainen A-kirjain (uuden kuskin merkki ilmeisesti täällä) ajetaan viiden kuormalla, mutta minne nyt kannattaa enää ajaa, kun kaikki kaupat ovat kiinni? Musiikki jytisee ja aikuisväestön kärsivällisyyttä koetellaan. Me lupasimme itsillemme, ettemme ärsyynny vaan otamme tämän ranskalaisen nuorisomusiikin pikakurssina.

Minä olen käyttänyt aikani tehokkaasti katsomalla tallenteilta minulle uutta k-draamaa, olen aivan sen pauloissa. Antti kävi ajelemassa sekä minun pyörälläni ja omallaan.

Pengertien alussa oli jo DANGER-kyltti, mutta tie oli vielä täynnä autoja, minä en ollenkaan halua kulkea sen kautta. Silta minulle, kiitos.

Oman kylämme markkinat olivat aamulla ja silloin oli kyllä vilinää, mutta heti markkinoitten jälkeen kylä vaihtoi huopatossumoodiin taas.

Tuo alla olevan kuvan pieni auto on niin söpö, että Antti varoitti söpöydestä, kun lähetti kuvan minulle. Tuosta pitää tarkasti katsoa, että kumpaan suuntaan sitä ajetaan. Sillä on söpö nimikin, Topolino.

Päivällisen kanssa suoritin pienen luistelutoimenpiteen, olen vähän menettänyt Giroon mielenkiintoni, kun Promoz keskeytti. Tein vain pienen salaatin, jolla sinnittelemme huomisaamuun.

Perjantai 30.5.2025 päivä 51

Ensimmäinen lämmin päivä, oikeasti melkein kuuma tällä reissulla. Aamupäivällä teimme silmämääräisiä arvioita leirialueen vilkkaasta elämästä. Kävimme kävelemässä rannalla tämän kylän keskustaan ja hieman kaupassa. Suurempia seikkailuita ei tähän päivään sattunut. Koska toukokuu vetelee viimeisiään, olemme käyttäneet mobiilidataa surutta ja katsoneet Giro d'Italia. En ole pahoillani, että kisa on pian ohi. Jalkapohjat tykkäsivät rantakävelystä, huomenna sitä lisää, mutta toiseen suuntaan.

Lauantai 31.5.2025 päivä 52

Helatorstain todella pitkältä tuntuva viikonloppu on lauantain illassa, olen erehtynyt päivästä suuntaan ja toiseen jo monta kertaa. Tänään sää oli lähes sellainen kuin ennustettiinkin, mikä on Ranskassa kyllä aikamoinen ihme. A kävi pyörällä saaren pohjoiskärjessä katsomassa toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita ja etenkin yhdessä niistä olevaa kissulikuvaa.

Tällä saarella NO ei tarkoita mitään kielteistä, se tarkoittaa vain saaren pääkaupunkia, jonka nimi on sama kuin koko saarenkin, Noirmoutier.

Kävimme myös kävelyllä rannalla, tällä kertaa itään. Osterien keruu oli toiminnassa laskuveden aikaan. Näillä traktoreilla on tuotu alumiiniveneet rantaan, niillä mennään sitten tuossa taustalla näkyville viljelmille töihin siksi aikaa, kun vesi on riittävän alhaalla.

Päivällisenä meillä oli paikallisia perunoita Italia-kierteellä. Saaren kalleimmat perunat ovat todella kalliita, ihan tähtitieteellisen kalliita, mutta näitä normipottuja saa kyllä muutamalla eurolla. Ovat ihan hyviäkin ja 'Ndujalla maustettuina niistä sai hyvän sivukkeen kalaleikkeille.

Seuraavassa kuusi on tämän vuoden Giro d'Italian voittaja, Simon Yates. Ei tämä kuva ihan omista arkistoistani ole, mutta arvelen, ettei se haittaa hirveästi. Minun eka suosikkini joutui keskeyttämään, mutta minulle kelpaa aina Yates-voitto. Heitä on kaksi, Simon ja Adam, kaksoset. Tällä kertaa Simon on se Numero Uno. Hän on niin kiltin näköinenkin.

Alimmassa kuvassa on eilen illalla pimeässä kuvattu siili, joka tuli syömään esille laittamaamme ruokaa. Näin siilin leirialueella muutama päivä sitten illalla ja laitoimme heti kissanruokaa tarjolle. Perjantaina alueella alkoi se teini-invaasio, joka toi alueella melkoisesti iltamelua (ei liian myöhään, hiljenivät klo 23, joten ei tartte minunkaan valittaa).

Arvelin, ettei siili uskalla liikkua siinä melussa ja satojen teinien eestaaskävelyn seassa, mutta ruoka katosi kuitenkin kahtena yönä pienistä foliovuokista. Näimme yhtenä aamuna harakoitten herkuttelevan paikalla, joten luulimme, että ne ovatkin asiakkaamme.

Eilen illalla sitten näimme, että kyllä siellä on siili syömässä, eikä se säikähtänyt meitä, vaikka laitoimme hieman valoa sen suuntaan, muttemme muuten sitä kiusanneet. Vettä on tarjolla tuossa kupissa, täällä on tosi kuivaa.

Sunnuntai 1.6.2025 päivä 53

Tänään leirialueella on tapahtunut odotettavissa ollut tyhjentyminen. Puoleen päivään mennessä kaikki loputkin teinien teltat koottiin kasaan, roskat vietiin lajittelupaikkaan, kaverit hyvästeltiin ja leirialue jäi juuri niin siistiksi kuin ennen heidän tuloaan. Myös muuten väkeä on lähtenyt paljon pois. Meillä on huomattavan vähän kytättävää enää. Kävimme puolenpäivän tienoilla kävellen pohjoisrannan osterimyymälässä syömässä, siinä toisessa vakiopaikoistamme. Se on napsun verran vähemmän fiini puitteiltaan kuin se, jossa kävimme viikon alussa.

Crevetit olivat paljon suurempia ja muutenkin ehkä parempia, eikä kuulema ostereissakaan ollut valittamista. Olivat niin suuria lötkäreitä, etten tuntenut halua maistaa edes yhtä.

Palattuamme leirille kävin pesemässä pienen määrän pikkupyykkiä, alueella on toki pesukoneitakin, koneellinen maksaa 5€. Koneet eivät näyttäneet niin siisteiltä, että olisin halunnut käyttää niitä. Päivälliseksi ja Giro d'Italian viimeisen päivän italialaiskokkaukseksi tein meille mozzarella-kesäkurpitsacrostineja. Niistä tuli oikein hyviä. Risotto jäi lopulta tänä keväänä haasteen aikana tekemättä.

Huomenna vielä viivymme saarella, mutta olisi tässä pian mietittävä minne päin täältä lähdemme tiistaina. Tämä kunnallinen leirialue on kyllä oikein kiva ja hyvä. Etenkin, kun vrk-hinta on noin kympin vähemmän kuin naapurialueella, jolla olemme olleet monta kertaa. Nyt kun oli niin täysi viikonloppu, oli hieman haasteita saniteettien siisteyden kanssa, mutta se on ymmärrettävää. Lämmin vesi kyllä riitti kaikille kaikkina aikoina. Naapurissa on hyvä pieni SPAR-kauppa, josta saa tarvittavat ostokset tehtyä. Meillä oli toukokuuksi käytettävissä vähän yli 100Gt mobiilidataa kolmen liittymän puitteissa ja niiltä osin, kun wifiä ei ollut saatavilla (ilmaiseksi tai ostettuna) gigat riittivät hyvin. Vähän jäi ylikin. Olin aikeissa ottaa liittymääni vielä enemmän dataa ennen matkaa, mutta se olisi ollut turhaa. Matkaan sattuu aina niitä vajaita kuukausia ja wifit ovat parantuneet huomattavasti monessa paikassa.

Maanantai 2.6.2025 päivä 54

Elämää on vielä helatorstain pitkän viikonlopun jälkeenkin. Leirialue on lähes tyhjä, mutta muutamia kiinnostavia kyttäämistilanteita on ollut. Kun yksi neljän auton porukka sai lähdettyä, mekin lähdimme kaupoille. Sen porukan kovaäänisin monsieur oli se, jonka piti saada ajaa uloskin ensimmäisenä. En hämmästynyt. Matkalla kurkistimme merenrantaan, nousuvesi oli lähes korkeimmillaan. Olen miettinyt sitä, että voiko ikinä koskaan milloinkaan nousu- tai laskuvesi jäädä tulematta aikataulun mukaan? Ei varmaan, silloin ehkä maapallo olisi ihan poksahtamaisillaan.

Kävimme tarkastamassa oman kylän hautuumaan kastelukannut ja siellähän ne olivat tallella. Tuo hautausmaa on aivan ihanan kaunis, maapohja on hiekkaa, kivetyt hautapaikat ja niiden koristeet ovat kauniita ja väleissä kukkii ainakin näin alkukesästä unikkoja.

Minä tarvitsin uudet kengät, mukana olevat kevyet lenkkarit ovat vetelöityneet ja pohja on käymässä niin ohueksi, että kohta jo sukkakin kuluu kävellessä. Tänään oli eläkepäivä, eli rahulia tuli tilille, joten pyysin Anttia kannustamaan minua, etten ostaisi halvimpia kenkiä vaan ostaisin hyvät.

Ajelimme saaren pääkaupunkia kohden aivan keskenämme, ei mitään ruuhkia missään. Niitä olisi ollut muutama päivä sitten. Kävimme Decathlonissa ja sain pakotettua itseni ostamaan kengät, jotka eivät olleet ne halvimmat.

Ruokakaupassa meillä oli missiona ostaa jotain grillattavaa ja peili minun pyörääni. Onnistuimme kummassakin. Nyt minulla on ajaessani silmät selässäkin!

Grillattavaksi ostimme neljä pientä kyljystä, joissa ei sitten ollutkaan luuta. Sivukkeina oli kesäkurpitsaa ja sipulia ja etenkin sipulista tuli niin hyvää, että melkein itketti. Possukin onnistui, mutta vähempi/hlö olisi riittänyt.

Huomenna on suunnitelmana mennä meille uuteen kaupunkiin. Saa nähdä kuinka siinä käy. Juuri kun olimme sanoneet, ettemme mene suuriin kaupunkeihin, olimmekin muuttaneet mieltämme.

Tiistai 3.6.2025 päivä 55

Toisinaan mielenmuutos tapahtuu saman lauseen aikana. Eilen oli ihan pakko päättää minne tänään lähtisimme Noirmoutierin saarelta.

Toinen meistä aloitti lausee tähän tapaan: Ei meitä kiinnosta isot kaupungit. Loppuosa meni sitten tähän suuntaan: Joten jospa lähtisimme Nantesiin, kun emme siellä ole koskaan käyneet. Nantes it is! A löysi meille hyvältä kuulostavan leirialueen, tosin hintahaarukkamme yläreunasta. Varauksen pystyi tekemään netissä ja se oli maksettavakin samantien, joten mitään mielenmuutoksia ei enää otettu huomioon.

Alkumatka oli tuttua tietä, yhdessä kohden ajoimme kyllä hieman vikaan, mutta se oli hyvä juttu, sillä näimme hienon avaruuskirkon! Ja tienvarsikirjaston, #akuankkamies ei ollut näkyvillä.

Minua hieman jännitti suureen (muttei mihinkään miljoonakaupunkiin sentään) kaupunkiin meneminen, mutta luotettava kuljettajani olisi sanonut #solekuajaa jos puhuisi pohjoista murretta. Peripherique ei ole minun suosikkijuttuni missään, mutta nyt sujui hyvin.

Kävimme Lidlissä ostoksilla ja samoin Nantesin länsilaidan (joka ei ole luonnollisesti Nantesia, vaan jotain muuta kuntaa/kaupunkia) jättimäisessä Decathlonissa. Olin illalla katsonut sijainnin ja niin oli A:kin. Hän tarkoitti tosin sitä toista länttä, jota toisinaan kutsutaan idäksi. Ennen kauppoja ylitimme Loiren, eihän sitä ollut näkynytkään yli viikkoon.

Decathlon oli aivan jättimäisen suuri, jos olisin helposti järkyttyvä, voisin sanoa, että oli järkyttävän suuri. Vieressä oli kiiltävän puhdas ostari, jossa oli kaikki kaupat, joista emme ole vähimmässäkään määrin kiinnostuneita ja suuri E Leclerc. Siellä vaeltelimme ajan kanssa ja nyt meillä on ruokaa varmaan viikoksi. Ja uusi puhelimen latausjohto, sillä yksi edellisistä alkoi jo kiukutella. Tulimme leirialueelle kahden maissa, portilla oli irlantilaisia jumissa, kun eivät päässeen samasta portista kuljettavalle CCP-paikalle. Kun suvaitsivat hieman siirtyä me pääsimme ajamaan alueelle. Tämä on oikein kiva paikka, siistit sanit, halutessaan voi valita ruohikko- tai gravelpitchin. Söimme hampurilaiset päivälliseksi, sillä piti päivämääräperäisesti päättää ainesten käyttöjärjestys.

Huomenna keskustaan ratikalla, linja kulkee ihan tästä vierestä. Tai ei se linja mihinkään kulje, vaan ratikat linjalla.

Keskiviikko 4.6.2025 päivä 56

Nantes oli kyllä hieno kaupunki ja on se varmaan vielä huomennakin, kun otamme keskustareisun uusiksi uusille suunnille. Menimme keskustaan ratikalla, lipun sai ostaa helposti automaatista pysäkiltä. 1,80€/kpl, lippu leimataan lukijassa ratikassa, voimassa tunnin. Lippuja voi ostaa valmiiksi tarvitsemansa määrän ja leimata sitten yhden kerrallaan.

Aivan ihanat maalaukset erään talon seinässä heti, kun jalkauduimme kaduille.

Koko ajan oli katsomista, patsaita, muistomerkkejä, taidetta, roskiksiakin, nekin kuuluvat elämään.

Tästä patsaasta on kuva etupuoleltakin, mutta sen päähän oli lätkäisty joku tarra, josta emme tienneet onko se jotain minkä puolesta olemme vai vastaan. Siksi kuva takaa.

Kirkkoja oli paljon enemmän kuin olin etsinyt kartalta valmiiksi, tämä oli ensimmäinen ja ainoa, jossa kävimme sisällä tällä kertaa.

LU-keksimerkki on Nantesista peräisin, tämä torni on vanhan keksitehtaan jäljellä oleva osa, nyt sen kylkeen on rakennettu taidekeskus. Alunperin torneja oli kaksi.

Sitten oli päivän pettymys, minä niin suurena tikanheiton ystävänä ja ranskan taitajana odotin darts-museota, mutta se olikin taidemuseo (just kidding). Oli upea museo. 9€ lippu.

Seuraavan kuvan kirkon kuvasimme ratikasta, ihme ja kumma saimme ok kuvan vauhdissa.

Kaikenlaista pientä nähtävää, ihmisten ja luonnon tekemään on paljon, kun nostaa tai laskee katsetta ja välillä katsoo selän taaksekin.

Tässä on ollut hieno koirasalonki, nimikin hauska sanaleikki. Ihan eilen tuo ei ole tuosta loppunut.

Viimeisessä kuvassa on leirialueella olevia hauskan näköisiä vuokramökkejä. Etenkin tuo pieni linna voisi olla mukava majoituspaikka. Hinnoista en tiedä, camping on jo riittävän hinnakas.

Viime yönä satoi aika paljon, mutta päivällä vain hetkisen tihuutti. Oli oikein sopiva kaupunkikävelysää. Huomiselle toivomme samaa, mutta varustaudumme sateenvarjoin.

Tänään kahdeksas reissuviikko tuli täyteen eikä tässä vielä tunnu kiireeltä kotiin.