Yhdestoista reissuviikko alkoi helteessä, jollaista ei ollakaan vielä tällä matkalla koettu.
Torstai 19.6.2025 päivä 71
Nyt on kuulkaa kuuminta hottia, sää siis. Näin lämmintä ei ole koko reissulla ollut. Jo aamulla ulkona oli 20 astetta ja tuuli ei osannut päättää kävisikö mantereelta merelle vai toisinpäin.
Antti kävi avustetulla pyöräilyllä (lue: e-bikellani) siinä kylässä, jonne eilen luulimme meidän olevan menossa ja sitten siitä seuraavassa ihan kaupungiksi tituleerattavassa Granvillessä. Siitä harvinainen ranskalainen paikannimi, että voi kuvitella, että osaa sen sanoakin.
Tämä kirkko näkyi meidän Kairon Plageltamme, mutta luulimme siellä olevan kaksi vesitornia. Antti kävi katsomassa sen verran lähempää, että kirkoksihan se paljastui.
Yksi entinen asema on nykyään #mediatheque eli #bibliotheque eli #kirjasto. Kivannäköinen minun mielestäni.
Tämmöinenkin kirkko oli pyöräilyetäisyydellä.
Ja tämmöinen.
Kastelukannuja ei näkynyt, vain jotain vanhoja mehukattikanistereita, säästän teidät niiden kuvilta, mutta omalle kartallemme ne todellakin päätyivät.
Miten kaunis #chateaudeau #wasserturm #watertower #vesitorni !
Tämä ylellisen näköinen lauttaterminaali olisi ollut tie Kanaalisaarille, mutta Antti ei lähtenyt sitten nyt kumminkaan sinne, koska passi oli minulla eikä sitä ETA:kaan ollut hankittuna.
Satamassa oli tämmöinen muraali.
#jeannedarc oli yhdessä päivän kirkoista, tämä oli minun silmääni miellyttävä versio.
Mikähän tämä juttu on? Jos vaan viitsisi ottaa selkoa.
Päivällisen korvasi lautasellinen antipastoja tai tapaksia, tai tunkulautasia. Suurin syy tähän oli se, että eilen ostamamme pieni meloni hyppäsi matkalla laatikostaan ja huomasin sen vierivän spaosastolta makuuosaston rappusten alareunaan. Kun Antti sai pysäytettyä auton, meloni tuli jo minua vastaan ja vieri asunto-osan portaikkoon, jos olisi avannut oven, se olisi päässyt karkuun. Arvelimme, että se sai vähän kipeää tästä karkuyrityksestään ja oli viisainta syödä pois.
Perjantai 20.6.2025 päivä 72
Meillä on perhevitsi, että lomilla sitten kierretään nähtävyyksiä oikein kunnolla. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten kierrämme Mont Saint-Michelin oikein kunnolla, riittävän kaukaa. Eikä se sitä paitsi kovin suuri taida edes olla, paljon pienempi kuin tuo heinärulla.
Olemme käyneet tuolla paikassa vuonna 2000, kun olimme ensimmäistä kertaa Ranskassa. Pysäköintipaikalla opimme koko perhe myös ensimmäisen sanan ranskaa. Joku perheenisä hyvin pontevasti lausui, että merde, emmekä ole sitä sanaa sen koommin unohtaneet.
Sen jälkeen emme ole tunteneet tarvetta käydä Mont Saint-Michelillä (vai -ssä?), kerta piisasi. Hieno paikka, nyt voi katsoa kauempaa.
Nyt kyllä harmittaa, ettei osuttu tänne toukokuun lopulla, olisi ollut reivitkin. Päivittäin näitä hevosia kyllä näkee rannalla, mutta eivät ne kisaa. Ikinä ei olla oltu reiveissä.
Päivän pakolliset kirkot. Melko samanlaisia kaikki ulkoa, pitää tarkkaan katsoa, että mikä näissä onkaan erilaista keskenään.
Ei päivää ilman vesitornia, yksi oikein kaunis ja yksi, joka näkyi tienposken peilissä. Ei se oikeasti ollut kiero.
Seuraavassa kuvassa kirkoista sisäkuvia, jotka nekin ovat aika samanlaisia keskenään, camino-merkki ja yhden kirkon kellotorni. Sen kellokello oli ihme kyllä ajassa ja kyltti kertoo kuka kalkatettavat kellot on lahjoittanut.
Viimeisessä kuvassa on vanhoja polkupyöriä jossain näyteikkunassa, vähän näyttäisi olevan #tussukumi.
Huomenna matka jatkuu, laitoimme kyselyä seuraavaan paikkaan jo aamulla. Vielä ei ole vastattu. Siellä seudulla on kyllä paljon alueita, jos tuonne ei pääse.
Eilen tämä alue täyttyi nopeasti sitä myöten, kun joka lähti. Tänään on ihan toinen meininki, monta tyhjää paikkaa vieläkin, vaikka kohta respa menee jo kiinnikin, klo 17. Ei aina tajua miten karavaanarimassa liikkuu.
Lauantai 21.6.2025 päivä 73
Nyt on puhti pois, ei jaksa kuin just naputella pienen päiväjaarituksen ja odottaa, että aurinko laskisi. On niin kuumaa.
Lähdimme aamulla jatkamaan matkaa Kairon Plagelta ja päämääränä oli Lion-sur-Mer ja siellä tuttu leirialue. Laitoimme alueelle varauspyynnön, mutta siihen ei koskaan vastattu. Otimme riskin ja päätimme vain ilmestyä paikalle iltapäivätauon jälkeen.
Matkalla pysähdyimme Bayeuxiin ruokaostoksille, olin katsonut sieltä suuren marketin sisemmän kehätien varresta. Se olikin hyvä suuri kauppa, ostimme ruokaa muutamaksi päiväksi.
Kuvassa yksi on aivan marketin naapurissa oleva #vesitorni ja yritin saada samaan kuvaan E Leclercin logon marketin seinästä, mutta näköjään kuvaan tuli vain osa logosta. Tuolloin oli jo aivan älyttömän lämmintä ja hautovaa.
Kaupan lähellä oli suuri brittiläisten sotilaiden hautausmaa ja sotamuseo. Kävimme museossa aikaa kuluttaaksemme ja se olikin hieno museo. Minä en käynyt tuolla suurella hautausmaalla, vaan kyyhötin suuren puun alla varjossa naama hikeä pukaten.
Poikkesimme vielä toisessa suuressa kaupassa Caenin länsipuolella. Kävimme siellä viime vuonnakin, mutta silloin se oli vielä Cora, nyt Carrefour. Onkohan Cora-ketju lakannut olemasta? Tuolta löytyi viisi kauppalappua ostoskärryistä #kuihienooseon
Tulimme leirialueelle ehdolle vähän yli puoli kolme. Meidän varausyrityksestämme ei ollut mitään tietoa emmekä saaneet paikkaa alueen merenrannan puoleiselle osalle, vaan tien toiselle puolelle. Onneksi tässäkin kuitenkin ilma vaihtuu jotenkuten. Saniteetit ovat kyllä paljon paremmat kuin tuolla toisella puolella.
Koska ilma on tosiaan 34 asteista, ei tehnyt mieli mitään lämmintä ruokaa ja söimme helleruokaa, joka koostui kylmästä gaspachosta, oliiveista, melonista ja parmankinkusta.
Huomenna olisi toiveissa, että sää viilenee jopa 10 astetta.
Sunnuntai 22.6.2025 päivä 74
Kerrankin ranskalainen sääennuste piti paikkaansa, yöllä oli ukkosta ja vähän vesisadetta ja lämpötila putosi eilisestä ainakin 10 astetta.
Kävimme aamulla leipäostoksilla ja samalla tarkastamassa paikat, ettei täällä ole mitään möhlitty.
Tämä talo on todella hieno sekin, se on saanut oikein opastekyltin edustalleen.
Allaolevassa kuvassa on Lion-sur-Merin varsinainen ostoskatu, pikkuputiikkeja vierivieressä. Nyt ne olivat sunnuntaiaamuna kaikki kiinni. Viime syksynä kadulla oli valokuvanäyttely, joissa oli vanhoja kuvia taloista, jotka vieläkin ovat tallella. Kuvat olivat kiinni jonkunlaisissa styrokslevyissä, jotka eivät ehkä kestäneet talvea.
Seuraavassa kuvassa on lähikaupan kiinnostavin myyntiartikkeli, VH-kasetteja! #kuihienooseon Patonki oli myös järjettömän hyvä, vieläkin yli kuukauden maassa oleilun jälkeen tulee vastaan aina vain parempia leipiä.
Kuva alla todistaa aukottomasti, että lämpötila oli sopiva tänään.
Normandian maihinnousurannikolla on muistomerkkejä, museoita ja muuta aiheeseen liittyvää nähtävyyttä vaikka kuinka paljon. Ei tullut ihan selväksi, että mitähän Suomi ja Itävalta ovat kimpassa touhunneet, kun niiden liput olivat tuolleen tuossa.
Kuvassa alla on kasino, jossa Antti ei käynyt tuplaamassa tai triplaamassa matkabudjettiamme. Ainakin vannoi niin silmät kirkkaana, eikä kyllä mitään seteleitä pursunut taskuista palatessa.
Viimeisessä kuvassa on turisti-infon seinässä ollut hieno kuva, ilmeisesti kaakeleista tehty. Rakennus näytti aivan kauppahallilta, ehkä se on sellainen ollutkin joskus. Infon madame oli todella ystävällinen ja kertoi, että kerran tai kaksi kesässä joku muu suomalainen osuu sinne. Voi olla, että näin sanotaan ulkomaalaisille, että heistä tuntuu spessulta.
Maanantai 23.6.2025 päivä 75
Reissulla on ikää varttia vaille satanen! Innostuin tuossa aamupäivällä etsimään kaikki Jeanne d'Arc-kuvamme ja lähetin pyörälähettilääni etsimään niitä lisää, sillä niitähän on joka taajamassa aukioilla ja joka kirkossa. No ei ollut.
Kuvassa alla on tämän meidän kylämme kirkko, siellä sisällä on penkkirivit merkitty tussilla niin, että eturivissä lukee penkin reunassa 5G. Eli siitä on hyvät yhteydet yläkertaan. Tällä kertaa kirkko oli #visustisuljettu joten jäi tarkistamatta onko siellä Jeannen patsasta, mutta ulkona on joku militaarihenkinen patsas kyllä.
Seuraavassa kuvassa on vanha Suze-mainos. Suze on ranskalainen aperitiivimerkki, joka ei kyllä Lilletille pärjää, mutta italialaisen Aperolin pesee milloin vain. Näitä talojen päädyissä ja muissakin seinissä olevia vanhoja mainoksia on kiva bongailla. Voisi sanoa myös glimmeriksi.
Muuten sain pyöräretkeltä kuvia vesitornista, kirkoista, hautausmaista, kastelukannuista, tienvarsikirjaston helmestä (Sinuhe Egyptiläinen på franska) ja ihan kivasta talosta, jonka voisi ostaa, jos olisi paljon pätäkkää, siis paljon enemmän kuin meillä koskaan on.
Leirialueen meidän puoleinen osamme on edelleen meitä lukuunottamatta tyhjä, muutamalla mökillä on käynyt paikallisasukkaita ja yhdet alankohollantilaiset ovat tuolla portin lähellä.
Huomiselle tarkat suunnitelmat ovat jo valmiina, lähdemme liikkeelle sopivaan aikaan ja tulemme perille niin, että Veulettes-sur-Merin leirialueen juuri respa aukeaa. Sieltä vastattiin nopeasti varauskyselyymme ja toivotettiin tervetulleeksi. Tykkään siitä paikasta tosi paljon.
Haaveilemme jo sinisimpukka-annoksista, jotka syömme ravintolassa, joka sattuu olemaan auki jonakin päivänä jonakin hetkenä.
Tiistai 24.6.2025 päivä 76
Aamulla Antti kipaisi ostamaan croissanteja muutaman sadan metrin päästä leipomon myymälästä. Jono oli ulos asti ja sisällä niin kuuma, että oli vastaa/vihtaa vaille saunakokemus. Croisantit olivat erinomaiset.
Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa.
Caenin itäpuolella on varmaan universumin suurin Decathlon. Ostimme pari kaasupanosta Campingazin grilliin, niitä on hankala saada Suomesta ja nyt hinnat ovat vähän maltillisemmat, kuin viime syksynä. Liikkeen varaston ovi oli muhkeasti ympäröity kasveilla. Västäräkkejä lenteli kumpaankin suuntaan, ehkä pesivät tuolla seinäpusikossa.
Ylitimme Seinen Tancarvillen sillasta, luin netistä, että Pont de Normandiella on useammin ruuhkia. Kumpikin silta on remontissa, mutta Tancarvillestä pääsimme hyvin, maksui automaattisesti Fulli-maksulaitteella.
Alla olevan kuvan kirkko oli hämmästyttävä, näimme ruman kellotornin jo kaukaa ja sitten tuli esiin ihmeen kaunis pyöreä kirkkorakennus hautausmaineen. Saimme auton pysäköityä viereen ja kävimme katsomassa kirkkoa lähempää, ikävä kyllä sisälle ei päässyt. Kastelukannukin löytyi!
Vesitornejakin oli vaikka kuinka paljon reitin varrella, mutta kuviin ei ehtinyt kuin pari, tämä parhaiten. Perus.
Jossain matkan varrella näimme sinisen vapaudenpatsaan. Pitää etsiä, mikä paikka tuo oli ja miksi siellä on patsas keskellä kiertoliittymää.
Ajoituksemme oli taas onnistunut, leirialueen respa avautui klo 14 ja olimme perillä (ruokakauppakäynnin jälkeen) varttia yli. Muitakin oli jonossa tulossa, mutta kerrankin saimme pysäköityä hyvin jonoon portin ulkopuolelle ja varaus teki sisäänkirjoittautumisesta nopeahkon.
Olemme siis Veulettes-sur-Merin kunnallisella leirialueella, jota voi kyllä lämpimästi suositella. Täällä muutama päivä.
Päivällinen oli taas väärään aikaan, kanapastaa, koska kanan päiväys hätyytti ensimmäisenä.
Keskiviikko 25.6.2025 päivä 77
Onpa ollut mukava päivä, ei ole satanut, ei kyllä pitänytkään sataa. Päivän pyöräretkellä näkyi paljon paikkakuntakylttejä, onhan Ranskassa todella paljon paikkakuntia!
Välillä se hämää, että täälläkin on tehty urakalla kuntaliitoksia tai mitä lie kylien yhteenliittämisiä. Samalla postinumerolla ja paikkakuntanimellä voi olla 3-4 kylän kirkot ja muut tähdelliset nähtävyydet. Tänäänkin olin sekaisin, kun Butot-Venesvillen kirkkoja oli kaksi kappaletta, ihan erilaisia ja eri kylissä. Ei parane montaa päivää hautoa campakartan ajantasaistamista, samana päivänä just muistaa missä on reitti kulkenut.
Kastelukannuja ja -kanistereita on hyppinyt silmille nyt aivan valtavasti. Yhtään vanhanaikaista peltikannua ei ole näkynyt, mutta muovisia kyllä. Minua jotenkin viehättää nuo kannut ja niitähän ei saa siirrellä mitenkään ennen kuvaamista, ihan omatekemä sääntö.
Koska hautausmaiden kastelukannuja näkyi, niin tietysti näkyi myös paljon kirkkoja! Ne ovat jo ihan erilaisia kuin Bretagnen kirkot ja kappelit, ovat muuten myös melkein järjestään lukittuja, ei päässyt tarkistamaan Jeanne d'Arc-patsastilannetta.
Leirialueella on rauhallista, ei täyttä missään mielessä. Täällä netti toimii aivan mahtavasti ja tiskatessa tulee niin kuumaa vettä, että varmasti astioista tulee puhtaita.
Saimme tänään tehtyä päätöksen kotiinpaluun aikataulusta, päätös on porissut pinnan alla jo pitemmän aikaa. Nyt on selvät sävelet, mutta vielä myös aikaa. Ei tarvitse kiirehtiä.
Joku leirialueella tykkää kovasti viheltämisestä, osaakin aika hyvin, tulee mieleen Eastwood-länkkärit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti